15.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 48/150

1.1

Komitea olisi toivonut, ettei tämän kaltaista tiedonantoa olisi tarvinnut laatia vaan että poliittiset toimijat olisivat lunastaneet vuonna 2001 antamansa lupauksen pysäyttää biologisen monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 mennessä ja huolehtia hävinneiden elinympäristöjen ennallistamisesta. Tätä tavoitetta ei kuitenkaan ole saavutettu.

1.2

ETSK:n mielestä on suuria epäkohtia kaksi. Ensimmäinen on se, ettei biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ole tähän mennessä saanut keskeistä sijaa poliittisessa toiminnassa. Toiseksi on todettava, että vaikka yhteiskunnassa suhtaudutaan luonnonsuojeluun pohjimmiltaan myönteisesti, ekologisten yhteyksien tuntemuksessa on kuitenkin valtavia puutteita. Molemmat epäkohdat ovat sidoksissa toisiinsa, ja niihin on puututtava biologista monimuotoisuutta koskevan uuden vision avulla.

1.3

On myös pohdittava, ymmärtävätkö ihmiset asiaa koskevassa politiikassa ja järjestöjen keskuudessa käytettyä kieltä. Termit, kuten ”biologinen monimuotoisuus”, ”lajit” ja ”ekosysteemipalvelut” kiinnostavat ja puhuttelevat suoraan vain harvoja.

1.4

ETSK kannattaa komission tiedonannon vaihtoehdossa 4 esitettyjä kunnianhimoisia tavoitteita, jotka myös ympäristöneuvosto ja Eurooppa-neuvosto ovat hyväksyneet. Niiden onnistuminen tulevaisuudessa edellyttää entistä suurempia ponnisteluja sekä sitä, että määritellään etukäteen, mitä rahoitusvälineitä ja poliittisia muutoksia tarvitaan. (1)

1.5

Näin ollen komitea suosittaa, etteivät komissio ja Eurooppa-neuvosto pelkästään aseta vanhoille tavoitteille uusia määräaikoja vaan laativat kaikille komission yksiköille vihdoinkin sitovan ja selkeästi aikataulutetun toimintasuunnitelman välitavoitteineen ja riittävine määrärahoineen ja antavat ohjeita siitä, mitä muutoksia jäsenvaltioissa olisi tehtävä.

1.6

Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ei kuulu yksinomaan ympäristöpolitiikan tehtäviin. Pitkällä aikavälillä kyse on myös taloudellisuudesta, ja siksi talous- ja valtiovarainministerienkin tulisi viimein ottaa asia yhä enemmän omakseen. Koska yhteiskuntamme tietous ekologisista yhteyksistä on pelottavan puutteellista, myös koulutuspolitiikan on täytettävä tehtävänsä.

1.7

Koska yhteiskuntamme tietous ekologisista yhteyksistä on pelottavan puutteellista, tarvitaan myös luonnonympäristöä koskevan koulutuspolitiikan voimistamista.

1.8

Talousarviouudistus sekä yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan, rakennerahastojen sekä muiden asianomaisten politiikanalojen uudelleensuuntaaminen asettavatkin biologisen monimuotoisuuden suojelemista koskevan EU:n politiikan uskottavuuden koetukselle.

1.9

Uuden Eurooppa 2020 -strategian tämänhetkinen sisältö ei riitä vastaamaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen haasteisiin. Biologista monimuotoisuutta koskevan uuden vision on paikattava nämä puutteet, ja se on myöhemmin liitettävä erottamattomaksi osaksi strategiaa.

1.10

ETSK pitää seuraavia EU-tason toimintakenttiä erityisen tärkeinä:

1.11

On tarpeen tarkastella keinoja, joilla maatalous ja lajien säilyminen voidaan yhdistää jälleen paremmin. Joissain jäsenvaltioissa on olemassa myönteisiä aloitteita, jotka tulisi analysoida ja joita tulisi laajentaa suuressa mittakaavassa. Maanviljelijöille on luotava kannusteita asianmukaisten palveluiden tarjoamiseksi.

1.12

ETSK odottaa, että Euroopan unioni valmistautuu huolellisesti kymmenenteen biologista monimuotoisuutta käsittelevään sopimuspuolten konferenssiin ja antaa merkittävän panoksen uuteen maailmanlaajuiseen strategiseen suunnitelmaan biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi vuoden 2010 jälkeen.

2.1

Komission tiedonanto on jouduttu laatimaan tässä muodossa siksi, ettei EU ole saavuttanut yhtä viime vuosikymmenen keskeisistä ympäristöpoliittisista tavoitteistaan. Göteborgissa vuonna 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti (kestävän kehityksen strategian yhteydessä) tavoitteeksi pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä ja huolehtia hävinneiden elinympäristöjen ennallistamisesta. Vuonna 2006 hyväksytystä biologista monimuotoisuutta koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta ja Natura 2000 -verkoston perustamisen kiistattomasta edistymisestä huolimatta tavoite jäi kuitenkin saavuttamatta.

2.2

Käsiteltävänä olevan komission tiedonannon on tarkoitus olla ensimmäinen askel tavoitteen saavuttamiseksi. Tiedonannossa esitellään vaihtoehtoja vuoden 2010 jälkeisen vision ja tavoitteiden kehittämiseksi.

2.3

Tiedonannossa tuodaan seikkaperäisesti esiin ja korostetaan arvokkaita perusteita biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Erityisesti tarkastellaan kansantaloudellisia kustannuksia tai menetyksiä, joita biologisen monimuotoisuuden häviäminen – ja siitä johtuva ekosysteemipalveluiden väheneminen – aiheuttaa maailmanlaajuisesti. Biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia tarkastelleessa kansainvälisessä tutkimuksessa (The Economics of Ecosystems and Biodiversity, TEEB) niiden arvioidaan olevan noin 50 miljardia euroa vuodessa (!), ja yhteenlasketut hyvinvoinnin menetykset ovat näin ollen vuonna 2050 arviolta 7 prosenttia BKTL:stä (!).

2.4

Komissio toteaa selkeästi, että biologisen monimuotoisuuden suojelemisessa on ilmastonsuojelun tapaan kyse pitkäjänteisestä tehtävästä. Siksi biologista monimuotoisuutta koskeva tuleva visio tulisi laatia pitkäksi aikaväliksi (vuoteen 2050 asti), ja EU:n tulisi asettaa itselleen – kansainvälistä tasoa vastaavasti – oma (väli)tavoitteensa vuoteen 2020.

2.5

Vuoden 2020 tavoitteeksi poliittisille toimijoille tarjotaan neljä, kunnianhimoisuudeltaan vaihtelevaa vaihtoehtoa:

—   vaihtoehto 1: vähennetään merkittävästi biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviämistä EU:ssa vuoteen 2020 mennessä

—   vaihtoehto 2: pysäytetään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviäminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä

—   vaihtoehto 3: pysäytetään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviäminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja ennallistetaan niitä niin paljon kuin mahdollista

—   vaihtoehto 4: pysäytetään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviäminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja ennallistetaan niitä niin paljon kuin mahdollista sekä tehostetaan EU:n toimia maapallon biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi.

3.1

Tähänastisen biologista monimuotoisuutta koskevan politiikan tulokset ovat osoittautuneet vaatimattomiksi.

3.2

Noin 10 vuotta sitten luvattiin pysäyttää vuosikymmenessä biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja huolehtia elinympäristöjen ja luonnonjärjestelmien ennallistamisesta.

3.3

Komission yksiköt, komission jäsenet ja Euroopan ympäristökeskus muistuttivat lähes vuosittain, että käynnistettyjen toimien lisäksi asetetun tavoitteen saavuttamiseksi tarvittaisiin lisäponnisteluita, joihin ei kuitenkaan ryhdytty.

3.4

Viime vuonna myönnettiin, että asetettu tavoite jää saavuttamatta – ETSK:n näkökulmasta tämä ei ollut yllättävää. Komitea oli jo useammassa lausunnossa ilmaissut, ettei se pitänyt toteutettuja poliittisia toimenpiteitä läheskään riittävinä (2).

3.5

Se, että EU ei ole saavuttanut biologisen monimuotoisuuden alalla asettamiaan tavoitteita, ei johdu siitä, että tarvittavat toimet eivät olisi tiedossa tai että kansalaisyhteiskunta ei olisi valmis niitä tukemaan. Keskeisenä ongelmana on, että politiikassa lyhytaikaisilla taloudellisilla eduilla on ekojärjestelmäpalveluiden pitkäaikaisia vaikutuksia tärkeämpi asema. Myös biologisen monimuotoisuuden yhteydessä käy ilmi, ettei Euroopan talousjärjestelmä ole kestäväpohjainen vaan perustuu luonnonvarojen ylikäyttöön.

3.6

ETSK pitää siksi tervetulleena, että komissio käsittelee laajasti TEEB-raporttia ja esittää näin tärkeitä perusteluita biologisen monimuotoisuuden taloudellisen merkityksen puolesta. Komitea varoittaa kuitenkin kiinnittämästä päähuomiota biologisen monimuotoisuuden taloudelliseen hyötyyn, sillä

3.7

ETSK pelkää lisäksi, että TEEB-raporttia saattaa odottaa samanlainen kohtalo kuin ilmastonsuojelua koskevaa Stern-raporttia, jonka varoituksiin ilmastonmuutoksen taloudellisista pitkäaikaisvaikutuksista ei ole kiinnitetty poliittista huomiota. On merkityksellistä, että raha- ja talousministerit eivät ole tähän mennessä käsitelleet TEEB-raporttia miltään osin.

3.8

ETSK katsoo, että tässä tilanteessa kyse ei voi olla pelkästään vanhojen, vuonna 2001 asetettujen tavoitteiden kierrätyksestä, eli alun perin vuodelle 2010 asetetun tavoitteen siirtämisestä vuodelle 2020 ja uusien vuoteen 2050 ulottuvien visioiden esittämisestä, vaikka pitkän aikavälin visiot ovatkin sinänsä tärkeitä. Ennemmin tulisi arvioida tähänastisia politiikkoja ja välineistöjä sekä laatia ja toteuttaa vihdoin parempia ja laajavaikutteisempia toimenpiteitä. EU:n uuden, vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan strategian tulisi siis sisältää konkreettisten ja mitattavissa olevien tavoitteiden ja välitavoitteiden lisäksi myös erityisesti konkreettinen ja sitovan toimeenpanosuunnitelma ja selkeä vastuujako. On myös huolehdittava riittävästä rahoituksesta.

4.1

ETSK ymmärtää, että komission pyrkii tiedonannollaan käynnistämään EU:n poliittisten toimijoiden keskuudessa uuden keskustelun, jolla pyritään saamaan aikaiseksi selkeä signaali yhteiskunnalle sekä osoittamaan asianomaisille yksiköille selkeä tehtäväasettelu. Komitea kannattaa tätä lähestymistapaa.

4.2

ETSK pitää tervetulleena EU:n ympäristöneuvoston 15. maaliskuuta 2010 tekemää päätöstä, joka vastaa ensisijaisesti vaihtoehtoa 4. Komitea varoittaa kuitenkin, että tällä kertaa on vältettävä vuoden 2001 virhe, ja sen sijaan, että vain jatkettaisiin entiseen malliin, on tehtävä todellisia muutoksia, jotta uusi tavoiteasetelma ei jäisi taas tehottomaksi.

4.3

Komitea ei pidä riittävänä, että aihetta käsitellään ”pelkästään” ympäristöneuvostossa, ja esittää, että sitä käsitellään muissakin asiaankuuluvissa neuvoston kokoonpanoissa. Komission tiedonannossa tuodaan hyvin selkeästi esiin, että bioloisen monimuotoisuuden vähenemisellä on ekologisen ja eettisen ulottuvuuden lisäksi myös taloudellisia vaikutuksia. Siksi ETSK odottaa, että lisäksi ainakin talous- ja rahaministerit käsittelevät näitä kysymyksiä ja että lasketaan, kuinka paljon määrärahoja tulevina vuosina on varattava talousarvioihin ja mitä muita taloudellisia ja poliittisia muutoksia siihen on liitettävä.

4.4

Komitea on erityisen pahoillaan siitä, että Eurooppa-neuvosto ei – toisin kuin vuonna 2001 – anna todellisia merkkejä asian tärkeydestä. Uudessa Eurooppa 2020 -strategiassa, jonka tavoitteeksi ilmoitetaan ”vihreän Euroopan” edistäminen, ei mainita kertaakaan käsitteitä ”biologinen monimuotoisuus”, ”elinympäristöt”, ”luonnonsuojelu” tai ”lajien suojelu” eikä perintöainesten kirjon suojaa. ”Luonnon monimuotoisuus” mainitaan ainoastaan kahdesti, ja vain ohimennen ”resurssitehokkuuden” yhteydessä. Myöskään maaliskuussa 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä tälle keskeiselle aiheelle ei ole osoitettu omaa lukua. Päätelmissä vahvistetaan ainoastaan ympäristöneuvoston 15. maaliskuuta tekemä päätös ilmastopoliittisten kysymysten yhteydessä.

4.5

Tästä kaikesta käy selkeästi ilmi, ettei biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen merkitys vieläkään saa ansaitsemaansa asemaa poliittisen ajattelun ja toiminnan keskipisteessä. Se lähettää tuhoisan ja torjuttavan viestin Euroopan yleisölle, jonka tiedot ja toimet on jo muutenkin havaittu huomattavan puutteellisiksi.

4.6

Uudessa biologista monimuotoisuutta koskevassa visiossa on selkeytettävä entistä paremmin eri tahojen, esimerkiksi EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien sekä talouselämän, järjestöjen ja yhteiskunnan väliset ja myös komission yksiköiden keskinäiset vastuusuhteet.

4.7

ETSK yhtyy komission käsitykseen siitä, että biologinen monimuotoisuus on monialainen ja horisontaalinen tehtävä. Nimenomaan tämän vuoksi uusi biologista monimuotoisuutta koskeva strategia on 1) välttämättä sisällytettävä Eurooppa 2020 -strategiaan ja 2) siitä on keskusteltava vakavasti ja se on pantava painokkaasti toimeen komission kaikissa – myös maatalous- energia- ja liikennealan – yksiköissä. Biologista monimuotoisuutta koskevan vision sisältävän Eurooppa 2020 -strategian hyväksymisen myötä komission kaikkien yksiköiden on sitouduttava osallistumaan sen toimeenpanoon. Tämä tarkoittaa, että niiden on omalta osaltaan tutkittava, etteivät niiden tukiohjelmat ole ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa ja muokattava niitä asianmukaisesti.

4.8

ETSK odottaa siksi, että komissio julkaisee syksyllä 2010 yksityiskohtaisen luettelon niistä politiikanaloista, joilla on konkreettisia, mutta tiedonannossa vain hyvin epämääräisesti mainittuja puutteita biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden integroimisen suhteen. Tässä yhteydessä tulisi myös selvittää, miksi vuodelta 2006 peräisin oleva biologista monimuotoisuutta koskeva strategia, joka sisälsi kuitenkin noin 160 erilaista toimenpidettä, ei ollut riittävän tehokas.

4.9

Uudessa biologista monimuotoisuutta koskevassa visiossa on selvitettävä, millä välineillä ja poliittisilla muutoksilla nämä todetut puutteet aiotaan korjata.

4.10

Tulevasta talousarvion uudistuksesta sekä EU:n keskeisten politiikanalojen – maatalous- ja kalastuspolitiikan ja rakennerahastojen – uudelleensuuntauksesta muodostuu siten tietyllä tavalla myös biologista monimuotoisuutta koskevan EU-politiikan testi kun on kyse jo vuosia vaaditusta muihin politiikan aloihin integroimisesta ja tarvittavista määrärahoista. (EU:n määrärahat biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ovat 0,1 prosenttia talousarviosta. Toisaalta EU:lla on runsaasti menoja, joilla on kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen).

4.11

Tässä yhteydessä ETSK viittaa maatalouden keskeiseen rooliin biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä. Merkittävä osa luonnon monimuotoisuudesta on syntynyt sellaisten perinteisten viljelymuotojen myötä, joilla nykyisin – lähinnä taloudellisista syistä – ei yleensä ole enää merkittävää asemaa.

4.12

Siksi on tarpeen tarkastella keinoja, joilla maatalous ja lajien säilyminen voidaan yhdistää jälleen paremmin. Joissain jäsenvaltioissa on olemassa myönteisiä aloitteita, jotka tulisi analysoida ja joita tulisi laajentaa suuressa mittakaavassa. Maanviljelijöille on luotava kannusteita asianmukaisten palveluiden tarjoamiseksi (3).

4.13

Merten biologisen monimuotoisuuden suojeleminen on erityisen tärkeä seikka. Valtaosassa EU:n yhteiskunnista meren ekologiaan liittyvät kysymykset tunnetaan heikosti, ja julkista valtaa ja suojelemisesta vastuussa olevia instituutioita painostetaan melko vähän. On syytä arvioida merten luonnonvarojen suojelemiseen tarkoitettujen olemassa olevien järjestelmien tehokkuutta sekä pyrkiä edistämään tällaista suojelua koulutusohjelmissa ja talouden hallinnossa.

4.14

ETSK odottaa, että Euroopan unioni valmistautuu huolellisesti kymmenenteen biologista monimuotoisuutta käsittelevään sopimuspuolten konferenssiin ja antaa merkittävän panoksen uuteen maailmanlaajuiseen strategiseen suunnitelmaan biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi vuoden 2010 jälkeen.

5.1

Voimassa olevat säädökset, säännöt ja toimenpiteet eivät ilmeisesti riitä turvaamaan biologista monimuotoisuutta, eli toisin sanoen biologisen monimuotoisuuden menetykset eivät johdu voimassa olevien lakien jatkuvasta rikkomisesta vaan tapahtuvat pitkälti niiden puitteissa. Ympäristönsuojelun mukainen toiminta osoittautuu siis usein taloudelliseksi kilpailuhaitaksi. Toisaalta asiantuntijapiireissä keskustellaan yhä enemmän biologisen monimuotoisuuden taloudellisesta merkityksestä, mutta tätä näkökohtaa ei ole vielä täysin hyväksytty tai tunnustettu. ETSK odottaa, että komissio ja neuvosto tarkastelevat erityisesti näitä kysymyksiä ja laativat lähestymistavan asian korjaamiseksi. Ratkaisuna voisi olla laajalti vaadittu mutta vain osittain toteutettu ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin.

5.2

Erityisesti yhteisessä maatalouspolitiikassa biologisen monimuotoisuuden säilyttämisellä on oltava entistä suurempi rooli. Vuoden 2013 maatalousuudistuksen myötä on yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisällytettävä biologisen monimuotoisuuden säilymistä koskevia kriteereitä, jotta voidaan ratkaista nykyinen ristiriita taloudellisen tuotannon ja luonnon säilyttämisen välillä.

5.3

Komission tiedonannossa ilmaistua ”vihreän infrastruktuurin” ajatusta tulisi kehittää määrätietoisesti edelleen. Biologiselle monimuotoisuudelle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää paitsi parhaillaan rakennettavan Natura 2000 -verkon kaltaista laaja-alaista suoja-aluejärjestelmää myös biotoopit yhdistävää lineaarista eurooppalaista järjestelmää, eli EU-kielellä ilmaistuna euroopanlaajuista luontoverkkoa. Tällaiseen järjestelmään voisi kuulua:

5.4

Tällainen luonnon TEN-verkko edistäisi myös Natura 2000 -alueiden verkottamista ja vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanoa ja auttaisi osaltaan myös ilmastomuutoksen torjumisessa. Se antaisi maalla eläville eläinlajeille mahdollisuuden reagoida ilmastonmuutokseen vaellusliikkeillä. Yhtä tärkeää on kuitenkin, että kyseisenlainen verkosto mahdollistaisi tähän asti toisistaan eristettyjen lajikantojen välisiä kontakteja, mikä on oleellinen edellytys lajin säilymisen kannalta.

5.5

EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan politiikan tähänastisen keskipisteen muodostavien Natura 2000 -alueiden turvaamiseksi ja edelleenkehittämiseksi EU:n on vihdoinkin luotava riittävä tukimahdollisuus kyseisten alueiden kehittämiseksi ja turvaamiseksi.

5.6

Komissio viittaa oikeutetusti biologisen monimuotoisuuden epätasaiseen jakautumiseen. On olemassa alueita, joilla biologinen monimuotoisuus on edelleen huomattavan suurta, mutta myös sellaisia alueita, joilla monimuotoisuus on vähentynyt merkittävästi nimenomaan ihmisten toimien seurauksena. Tästä ei kuitenkaan saa tehdä virheellisiä päätelmiä: poliittiset toimet ja määrärahat eivät saa kohdistua pelkästään biologisen monimuotoisuuden keskittymiin. Myös ja nimenomaan alueilla, joilla biologinen monimuotoisuus on heikkoa, tarvitaan laajaa poliittista välineistöä ekosysteemipalveluiden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Toisaalta ei tulisi ”rangaista” niitä jäsenvaltioita, joissa on edelleen korkea suojelutaso tai -potentiaali, vaan niitä tulisi nimenomaan palkita.

5.7

Biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ei tulisi noudattaa pelkästään laaja-alaista lähestymistapaa. EU:n uudessa biologista monimuotoisuutta koskevassa visiossa tulisi korostaa myös ilmaston ja lajien suojelun myönteistä yhteyttä ja vision tulisi siksi parantaa erityisesti suo-, kosteikko ja ruohomaiden sekä kestävien metsäekosysteemien säilyttämistä ja kehittämistä. Biomassan energiakäyttöön tähtäävä politiikka ei saa olla ristiriidassa tämän pyrkimyksen kanssa. Ristiriidan estämiseksi tulisi ottaa käyttöön kestävyyskriteerejä, joita on sovellettava myös muilla aloilla (esimerkiksi rehujen kohdalla).

5.8

ETSK korostaa uudelleen, että erityisen tärkeää tulee olemaan biologisen monimuotoisuuden säilymisen edellytyksiä koskevan todellisen tietoisuuden synnyttäminen yhteiskunnassa ja talouselämässä. Tämän tavoitteen saavuttaminen on kaikista meneillään olevista ohjelmista ja ympäristöjärjestöjen pyrkimyksistä huolimatta edelleen hyvin kaukana.

5.9

Alan politiikan termistö on jo sekin paikallaan kyseenalaistaa: mitä tavallinen kansalainen ymmärtää ”biologisella monimuotoisuudella”, ja mitä hänelle merkitsevät ”laji” tai ”ekosysteemipalvelut”? Monet kyselyt osoittavat, että ekologisista yhteyksistä vallitsee pelottava tietämättömyys. Myös tästä käy ilmi, että luonnon säilyttäminen ei ole pelkästään ympäristöministereiden tehtävä, vaan myös koulutuspolitiikalla on selkeä tehtävä tarvittavan perustiedon välittämisessä.