19.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 18/11

1.1

Menettely valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden edustajien nimeämiseksi Euroopan unioniin liittymistä käsittelevään kansalliseen neuvostoon (1) tulisi määritellä parlamentin asetuksessa; nimeämisen tulisi perustua EU-asioista kokemusta hankkineiden kansalaisjärjestöjen uskottavuutta ja legitimiteettiä koskeviin selkeisiin kriteereihin.

1.2

Vapaaehtoistoimintaa koskevaan lakiin, jonka käsittely on vielä kesken, tulisi sisällyttää valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden näkökannat.

1.3

On tehostettava korruption torjuntaa Euroopan komission laatimassa edistymiskertomuksessa esitettyjen suositusten mukaisesti. Monilla aloilla yhä yleinen korruptio on edelleen erityisen vakava ongelma.

1.4

Montenegron hallituksen ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden yhteistyöhön tähtäävän kansallisen strategian täytäntöönpanoa tulisi tehostaa. Olisi vahvistettava selkeät mekanismit, jotta varmistetaan valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden aito edustus eri elimissä voimassa olevien säännösten hengen mukaisesti sekä erityisesti suunnitellussa, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä vastaavassa neuvostossa. Montenegron hallituksen ei tulisi valita kansalaisjärjestöjen edustajia kyseiseen elimeen vaan ainoastaan varmistaa, että he täyttävät kelpoisuuskriteerit.

1.5

Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä vastaavalla nykyisellä viranomaisella on erittäin rajalliset henkilöstö- ja tekniset resurssit auttaa valtiovallasta riippumattomia organisaatioita asianmukaisesti ja varmistaa niiden kehittyminen Montenegrossa. Suunnitelma perustaa valtiovallasta riippumattomia organisaatioita koskevista kysymyksistä vastaava hallituksen komitea, jossa kyseiset organisaatiot ovat aidosti edustettuina, on asetettava etusijalle.

1.6

Valtiovallasta riippumattomia organisaatioita koskevat verosäännökset tulisi määritellä selkeästi ja täydentäviä lakeja tulisi säätää tarvittaessa. Valtiovallasta riippumattomat organisaatiot tulisi lisäksi ottaa entistä tehokkaammin mukaan lakiesityksistä käytäviin julkisiin keskusteluihin, jotta edistettäisiin Montenegron lainsäädännön saattamista EU:n standardien ja parhaiden käytänteiden mukaiseksi. Tämä koskee myös EU-jäsenyyttä koskevan kansallisen suunnitelman ajantasaistamista sekä liittymistä valmistelevan tukivälineen (Instrument for Pre-Accession Assistance, IPA) ohjelmasuunnittelua.

1.7

Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden rekisteri tulisi ajantasaistaa ja julkistaa toimivaltaisen elimen internetsivuilla yksityiskohtaisten tietojen esittämiseksi valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden lukumäärästä. Näin lopetetaan kysymykseen liittyvä manipulointi. Kaikkien valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden tulisi julkaista säännöllisesti toiminta- ja rahoituskertomuksensa edistääkseen yhteiskunnan yleistä avoimuutta ja parantaakseen omaa uskottavuuttaan. On hyväksyttävä tarkoituksenmukainen oikeusperusta, toisin sanoen säädettävä lakeja maatalouteen, kalastukseen ja muihin itsenäisiin ammatteihin liittyvästä liiketoiminnasta, ja järjestäytymisoikeus on ulotettava koskemaan kaikkia eikä yksinomaan työntekijöitä.

1.8

Ammattiliittojen edustavuutta koskevan, edelleen käsiteltävänä olevan lakiesityksen pohjalta on luotava oikeudelliset puitteet ammattijärjestöjen edustavuutta koskevien avoimien ja syrjimättömien perusteiden luomiseksi sekä mahdollistettava ammattiliittojen moninaisuus maassa. Lainsäädäntöön olisi myös sisällytettävä seikkaperäiset työnantajajärjestöjen edustavuuskriteerit, jollaiset ammattiliitolle on jo määritelty.

1.9

On ymmärrettävä sosiaalineuvoston potentiaali ja hyödynnettävä sosiaalineuvostoa tehokkaasti kuulemisvälineenä ja työmarkkinaosapuolia informoitaessa kaikkien keskeisten taloudellisten ja sosiaalisten huolenaiheiden käsittelemiseksi.

1.10

Hallituksessa alaisuudessa toimivan EU-asioita käsittelevän komitean on avattava ovensa työmarkkinaosapuolten edustajille ja heidät on otettava vähitellen mukaan prosessiin, jossa maa integroidaan EU:hun.

1.11

Seurantaprosessissa on sovellettava uusia indikaattoreita, yhtä kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen ja toista työmarkkinavuoropuheluun, jotta varmistetaan, että kansalaisyhteiskunta otetaan entistä paremmin ja tehokkaammin mukaan liittymisvalmisteluihin.

1.12

Kansalaisyhteiskunnan kumppanuuksia ja valmiuksien parantamista on tuettava jatkossakin. Kansalaisyhteiskunta on myös otettava mukaan IPAn ohjelmasuunnitteluun ja EU:n ja Montenegron neuvoa-antavan sekakomitean perustamista on edistettävä heti, kun Montenegrolle on myönnetty ehdokasvaltion asema.

1.13

Yhteistyötä Montenegron järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa on jatkettava, kansalaisyhteiskuntaa on tuettava liittymisvalmisteluissa ja on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin EU:n ja Montenegron neuvoa-antavan sekakomitean perustamiseksi.

2.1

Jugoslavian liittovaltion hajoaminen vuoden 1989 jälkeen jätti Montenegron epävarmaan asemaan. Vuosina 1991–1992 Slovenia, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina sekä entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia erosivat kaikki Jugoslaviasta. Huhtikuun 27. päivänä 1992 Serbia ja Montenegro hyväksyivät yhdessä Jugoslavian liittovaltion perustuslain Belgradissa. Vaikka Montenegro vahvisti poliittisen sitoutumisensa Serbiaan, erillinen montenegrolainen identiteetti eli edelleen vahvana. Helmikuun 4. päivänä 2003 hyväksyttiin Serbian ja Montenegron valtioliiton perustuslaki.

2.2

Montenegron tasavalta järjesti 21. toukokuuta 2006 itsenäisyydestä kansanäänestyksen, jonka tulos oli myönteinen. Maa julistautui itsenäiseksi 3. kesäkuuta 2006.

2.3

Montenegro on Länsi-Balkanin pienin valtio. Sen pinta-ala on 13 812 km2 ja väkiluku 620 145 asukasta. Tämä vaikuttaa myös sen asemaan alueen laajemmassa geostrategisessa ja poliittisessa kontekstissa.

2.4

Montenegron yhteiskunnan monietnistä koostumusta on aina pidetty yhtenä sen merkittävimmistä vahvuuksista. Suurimpana ryhmänä ovat montenegrolaiset (43,16 prosenttia), joita seuraavat serbit (31,99 prosenttia), bosniakit (7,77 prosenttia), albaanit (5,03 prosenttia), muslimit (2) (3,97 prosenttia) ja kroaatit (1,10 prosenttia).

2.5

Vuonna 2008 (3) asukaskohtainen BKT oli 4 908 euroa (43 prosenttia EU:n keskiarvosta), ja työttömyysaste oli 16,8 prosenttia. Keskimääräinen nettopalkka oli 416 euroa (4); kuitenkin 12,2 prosenttia väestöstä eli alle 116 eurolla kuukaudessa, ja 4,7 prosenttia väestöstä eli äärimmäisessä köyhyydessä. Vähittäishintojen inflaatio oli 9 prosenttia vuonna 2008. Vuonna 2009 julkinen velka oli 1 071,1 miljoonaa euroa, toisin sanoen 34,7 prosenttia BKT:stä (5), ja vastaavasti kotimainen velka oli 426 miljoonaa euroa (13,8 prosenttia) ja ulkomainen velka 645,2 miljoonaa euroa (20,9 prosenttia). Aikuisten lukutaitoaste oli 97,5 prosenttia.

3.1

Nykyisin Montenegron keskeisenä haasteena on vahvistaa valtiota ja instituutioita, täyttää EU:n asettamat standardit ja kriteerit ja näin ollen perustaa toimiva oikeusvaltiojärjestelmä, johon kaikki yhteiskuntaryhmät osallistuvat täysimääräisesti. Nämä haasteet ovat osa samaa prosessia ja vaikuttavat voimakkaasti toisiinsa: ne on ymmärrettävä kyseisen vuorovaikutuksen puitteissa.

3.2

EU:n ja Montenegron suhteet perustuvat Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan väliseen vakautus- ja assosiaatiosopimukseen sekä lokakuussa 2007 allekirjoitettuun kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevaan väliaikaiseen sopimukseen. Montenegro on edistynyt Eurooppa-kumppanuuden täytäntöönpanossa.

3.3

Vuodesta 2007 lähtien Montenegro on saanut liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA) liittymistä edeltävää rahoitustukea, jota hallinnoi EU:n uusi lähetystö Podgoricassa. IPA-ohjelman osa-alueita I ja II varten Montenegrolle on myönnetty 31,4 miljoonaa euroa vuonna 2007, 32,6 miljoonaa euroa vuonna 2008 ja 33,3 miljoonaa euroa vuonna 2009.

3.4

Alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat olennainen osa Euroopan unionin jäsenyyteen tähtäävää prosessia. Montenegro osallistuu alueellisiin aloitteisiin; aloitteista mainittakoon muun muassa toiminta Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessissa (South-East European Cooperation Process, SEECP), jonka puheenjohtajana se toimii vuosina 2010–2011, sekä alueellinen yhteistyöverkosto (Regional Cooperation Council, RCC), joka korvasi Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen ja jossa pyritään entistä enemmän alueellisella vastuulla olevaan toimintakehykseen. Montenegro toimi Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen (CEFTA) puheenjohtajavaltiona vuonna 2009 ja osallistuu myös energiayhteisön perustamissopimukseen sekä sopimukseen Euroopan yhteisestä ilmailualueesta (ECAA).

3.5

Montenegro on jatkanut hyvien kahdenvälisten suhteiden edistämistä naapurimaihin ja EU:n jäsenvaltioihin. Yhteistyö naapurimaiden kanssa on tehostunut erityisesti rajatylittävän yhteistyön (neljä rajatylittävän yhteistyön ohjelmaa Bosnia ja Hertsegovinan, Albanian, Serbian ja Kroatian kanssa), tieteen ja teknologian (Albania), vähemmistöjen suojelun (Kroatia) sekä kaksoiskansalaisuuden (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia) aloilla. Serbian-suhteisiin vaikuttaa edelleen Montenegron päätös tunnustaa Kosovon itsenäisyys (6). Suhteet Turkkiin ovat pysyneet hyvinä. Sopimuksia on allekirjoitettu vapaakaupasta ja kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä. Kahdenväliset suhteet Italiaan, joka on Montenegron tärkein kauppakumppani EU:ssa, ovat kehittyneet edelleen. Montenegron tärkein kauppakumppani alueella on edelleen Serbia, jonka osuus Montenegron koko kauppavaihdosta on kolmannes.

3.6

Montenegron asema kansainvälisellä areenalla vahvistuu jatkuvasti. Siitä on tullut Yhdistyneiden Kansakuntien, ETYJ:n, IMF:n, Euroopan neuvoston sekä monien muiden alueellisten ja kansainvälisten järjestöjen jäsen. Hallitus on ilmoittanut EU-jäsenyyden olevan perimmäinen tavoite, jota ylivoimainen enemmistö kansalaisista kannattaa (7).

3.7

Vuoden 2009 kertomuksessa Montenegron edistymisestä  (8) kuvaillaan Montenegron ja Euroopan unionin suhteita, tarkastellaan Montenegron edistymistä Kööpenhaminan poliittisten kriteerien saavuttamisessa, analysoidaan Montenegron taloustilannetta sekä luodaan katsaus Montenegron valmiuksiin panna täytäntöön unionin standardit eli yhdenmukaistaa lainsäädäntönsä ja politiikkansa vähitellen unionin säännöstön kanssa. Lisäksi siinä käsitellään toimenpiteitä, joihin maa on ryhtynyt selviytyäkseen rahoitus- ja talouskriisistä.

3.8

Vaikka kertomuksessa tuodaan esiin monilla aloilla aikaansaatu merkittävä edistyminen, Montenegron julkishallinto, oikeuslaitos sekä toiminta korruption torjumiseksi ovat jatkossakin suurimpia haasteita.

3.9

Hallitus on entisestään järkeistänyt EU:hun integroitumiseen liittyviä toimiaan pitämällä yllä erityisen ripeää tahtia uuden lainsäädännön hyväksymisessä. Uuden lainsäädännön laatiminen ja hyväksyminen – jotka toteutetaan yleensä kohtuullisessa aikataulussa ja useimmiten asianmukaisesti – on kuitenkin erotettava selkeästi lainsäädännön täytäntöönpanosta, jota usein haittaa resurssien tai poliittisen tahdon puute.

3.10

Viisumivapaus on ollut keskeinen vuotta 2009 luonnehtinut kysymys: Euroopan komissio ehdotti 15. heinäkuuta järjestelmän vapauttamista, jos Montenegro täyttää etenemissuunnitelmassa mainitut edellytykset. Marraskuun 30. päivänä 2009 Euroopan unionin sisäasiainministerit sopivat virallisesti viisumipakon poistamisesta Schengenin alueelle saapuvilta entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Serbian ja Montenegron kansalaisilta 19. joulukuuta 2009 lähtien.

3.11

Taloudellisten kriteerien osalta kansallinen yksimielisyys talouspolitiikan keskeisistä tekijöistä on säilynyt. Ulkoisessa taseessa ja rahoitusalalla tapahtuneiden mukautusten laajuus koetteli markkinamekanismin toimintaa. Julkiseen talouteen kohdistuva paine kasvoi vuonna 2009. Rahoituskriisi on suurelta osin sanellut makrotalouspolitiikkaa. Siinä on keskitytty aiempaa varovaisemman veropolitiikan toteuttamiseen ja rakenteellisten uudistusten nopeuttamiseen.

4.1.1

Montenegron kansalaisyhteiskunnalla ei ole vahvoja historiallisia juuria tai perinteitä.  (10) Ensimmäinen vapaaehtoisjärjestö, joka perustettiin vasta 1800-luvun puolivälissä, keskittyi pääasiassa hyväntekeväisyystoimintaan. Ensimmäiset ammattiliitot ja työntekijäjärjestöt perustettiin 1900-luvun alussa. Kommunistihallinnon myötä vuonna 1945 kansalaisyhteiskunnan riippumattomien organisaatioiden toiminta kiellettiin ja voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden työskentelyä rajoitettiin ankarasti.

4.1.2

Kansalaisyhteiskunta ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ovat Montenegron tilanteessa synonyymeja. – Valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ovat osa kansalaisyhteiskuntaa, johon CIVICUS-järjestön (11) laatiman määritelmän mukaan kuuluu lisäksi 19 muuta osatekijää. Vaikka tarkoituksena onkin pitäytyä laajemmissa ryhmissä, on kuitenkin todettava, että kansalaisyhteiskuntaa edustavat myös esimerkiksi uskonnolliset yhteisöt, ammattiliitot, tiedotusvälineet, ammattialajärjestöt, säätiöt ja yhteiskunnalliset liikkeet. Montenegron kansalaiset kuitenkin samaistavat valtiovallasta riippumattomat organisaatiot kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tämä selittyy suurelta osin siitä, että valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ovat aidosti edistäneet avoimen kansalaisyhteiskunnan ja asianmukaisen valtatasapainon periaatteiden vahvistamista, mutta se on myös osoitus huolestuttavan alhaisesta yhteiskunnallisen aktiivisuuden, potentiaalin ja aloitteellisuuden tasosta kansalaisyhteiskunnan muissa ryhmissä.

4.2.1

Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden toimintaa ohjaavat oikeudelliset puitteet ovat vankat. – Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden perustaminen perustuu perustuslailliseen kokoontumisvapauteen (12); asiasta säädetään yksityiskohtaisemmin kansalaisjärjestöistä annetussa laissa (13) sekä eräissä muissa säädöksissä. Tiettyjä kansalaisjärjestöjen toiminnan näkökohtia ei kuitenkaan ole määritelty selkeästi etenkään verotusjärjestelmän osalta, ja parantamisen varaa on edelleen. Edellä todetun lisäksi hallituksen 14. tammikuuta 2010 antamassa laissa vapaaehtoistyöstä ei tunnusteta kansalaisjärjestöjen edustajien asemaa, mikä kyseenalaistaa lain koko hengen.

4.2.2

Kansalaisjärjestöjen rekisteröiminen – Menettely on vaivaton, mikä on tietyissä tapauksissa johtanut siihen, että kansalaisjärjestöjä on rekisteröity paljon. Rekisteriä pidettiin oikeusministeriössä vuoteen 2006, jolloin se hallituksessa toteutettujen toimivaltamuutosten myötä siirrettiin sisäasiain ja julkishallinnon ministeriöön. Julkisuudessa usein esitetty luku noin 4 500 rekisteröidystä kansalaisjärjestöstä ei ole luotettava, sillä rekisteriä ei pidetä asianmukaisesti. Rekisteriin toisin sanoen lisätään uusia organisaatioita, mutta toimintansa lopettaneita organisaatioita ei ole vähennetty ilmoitetusta kokonaismäärästä. Montenegron hallitus on ilmoittanut, että se ottaa pian käyttöön ohjelmiston, jonka avulla kyseiset kiistanalaiset kysymykset ratkaistaan. Lisäksi maataloustuottaja- tai kalastajajärjestöjen kaltaiset ammatilliset organisaatiot rekisteröidään niin ikään kansalaisjärjestöinä, koska muuten niiden toiminnalle ei ole kattavaa oikeusperustaa tai oikeudellista muotoa.

4.2.3

Julkinen rahoitus – Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden monien vuosien ponnistelut julkisen rahoituksen saamiseksi ovat johtaneet siihen, että kyseisten organisaatioiden saatavilla virallisesti olevan rahoituksen määrä on verraten huomattava paikallistasolla (paikallisen itsehallinnon talousarvioissa noin 883 900 euroa (14)) ja valtakunnan tasolla (kansalaisjärjestöille osoitettavista määrärahoista vastaava parlamentin valiokunta myöntää arviolta 200 000 euroa (15) ja rahapelitulojen osan myöntämisestä vastaava valiokunta 3 440 000 euroa (16)). Lisäksi tietyillä ministeriöillä on erityismäärärahoja niiden vastuualoilla toimiville organisaatioille (17). Kaiken kaikkiaan kyseisillä varoilla voitaisiin edistää merkittävästi kansalaisyhteiskunnan kehitystä. Valtaosa aktiivisista ja aidoista kansalaisjärjestöistä jää kuitenkin tosiasiassa kyseistä rahoitusta vaille. Sitä ei myöskään ohjata sellaisten ohjelmien tukemiseen, joissa tähdätään yhteiskunnan demokratisoitumiseen. Tämä johtuu siitä, että suurin osa rahoituksesta – erityisesti rahapelituloista peräisin olevat suurimmat määrärahat (18) – osoitetaan harvoille valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden toiminta-aloille ja että valiokunnan työskentelyn avoimuus on yleisellä tasolla puutteellista ja varojen jakamisessa on vakavia puutteita (19). Hallituksen virkamiehistä ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden edustajista koostuneen työryhmän laatima kyseisten varojen jakamista koskeva asetus, jonka Montenegron hallitus antoi vuonna 2008, muodostaa vankat puitteet, mutta sen soveltaminen on edelleen laajalle levinneen manipuloinnin kohteena, mikä on erittäin huolestuttavaa (20). Näiden ongelmien ratkaisemiseksi perustetaan vuonna 2010 uusi monialainen ryhmä valmistelemaan uusia asetuksia.

4.2.4

Rahoitus kansainvälisistä lähteistä – Montenegron kansalaisjärjestöt ovat toimineet lähinnä kansainvälisten rahoittajien antaman tuen varassa. Kyseiseen rahoitukseen on viime aikoina liittynyt ongelmia, koska monet kahdenväliset avustajat ovat vetäytyneet keskittyäkseen omiin painopisteisiinsä ja Yhdysvaltojen antamaa tukea on vähennetty huomattavasti. Tämän seurauksena kansalaisjärjestösektori on tullut riippuvaiseksi EU:n rahoituksesta, jota koskevat menettelyt ovat verraten monimutkaiset. Tämä on jo johtamassa tilanteeseen, jossa ainoastaan suurimmat organisaatiot kykenevät selviytymään ja kehittymään ja vastaavasti muiden on rajoitettava toimintaansa ja kasvuaan.

4.2.5

Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden valmiuksien parantaminen – Kansalaisjärjestöjen henkilöstön vaihtuvuus on suuri ja saatavilla olevista institutionaalisista avustuksista on pulaa, mikä rajoittaa jopa kehittyneiden kansalaisjärjestöjen toimintaa. CRNVO:lla (21) oli aiemmin useita erilaisia valmiuksien parantamiseen tähtääviä ohjelmia, mutta kyseistä toimintaa tukevien rahoittajien vetäytyminen on vaikuttanut vakavasti ohjelmatarjonnan määrään. Parhaillaan ollaan perustamassa uutta EU:n rahoittamaa teknistä tukea Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskunnan organisaatioita (22) varten. Yleisellä tasolla tarvitaan ohjelmia, joissa tähdätään valmiuksien jatkuvaan parantamiseen, sekä institutionaalisia avustuksia, joilla pyritään edistämään henkilökohtaisten valmiuksien kehittämistä. Tämän ohella on kehitettävä erityisosaamista ja taitoja eri aloilla. Edellä todetun lisäksi valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden tulisi käsitellä nykyistä enemmän aihekohtaisia kysymyksiä väliaikaisilla tai pysyvämmillä foorumeilla ja verkostoissa tehostaakseen toimiaan ja lisätäkseen niiden vaikutuksia sidosryhmiin.

4.2.6

Valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden itsesääntely – Noin 200 montenegrolaista kansalaisjärjestöä yhteen kokoavan kansalaisjärjestöjen suurimman yhteenliittymän ”Yhteistyöllä tavoitteeseen” (23) yhteyteen on perustettu itsesääntelyelin, jolle on laadittu käytännesäännöt, jotka valtaosa suurimmista kansalaisjärjestöistä sekä joukko muita kansalaisjärjestöjä ovat hyväksyneet. Käytännesääntöjen mukaisesti ne ovat myös julkistaneet toiminta- ja rahoituskertomuksensa. Tämä on ratkaisevan tärkeää kansalaisjärjestöjen avoimuuden ja näin kansalaisten luottamuksen lisäämiseksi.

4.2.7

Edustus erilaisia yhteiskunnallisia intressejä edustavissa neuvostoissa – Kaikkien sidosryhmien osallistumista edellyttävien uusien säädösten hyväksymisen myötä valtiovallasta riippumattomille organisaatioille on myönnetty laissa vahvistettu edustus muun muassa Montenegron yleisradioyhtiön (RTCG (24)) hallintoneuvostossa, poliisitoimea koskevassa kansalaisten valvontaneuvostossa (25), Euroopan unioniin liittymistä käsittelevässä kansallisessa neuvostossa (26), korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan tähtäävässä kansallisessa komissiossa, vammaispalveluita käsittelevässä neuvostossa, lastenhoitoa käsittelevässä neuvostossa sekä eräissä paikallistason elimissä. Kansalaisjärjestöjen vuosien sinnikkäiden ponnistelujen tuloksena valtaosassa edellä mainituista tapauksista on saatu aikaan parannuksia, mutta EU:hun liittymistä käsittelevä kansallinen neuvosto on edelleen huolestuttava tapaus kansalaisjärjestöjen edustajien legitimiteetin ja laillisuuden kannalta.

4.2.8

Kansalaisjärjestösektorin kestävyys Montenegrossa – Montenegron kansalaisjärjestösektorin perinteet ovat heikkoja ja tulevaisuus epävarma (27) yleisesti heikosti kehittyneen poliittisen ja ihmisoikeuskulttuurin johdosta. Sektori on voimakkaasti riippuvainen ulkomaisesta avusta sekä omista tärkeimmistä johtajistaan, mikä tekee siitä haavoittuvan henkilöiden vaihtuessa tai rahoittajien vetäytyessä. Suurimmissa organisaatioissa on ryhdytty sisäisiin uudelleenjärjestelyihin ja strategiseen suunnitteluun, minkä lisäksi on luotu palveluita, jotka antavat oman lisänsä organisaatioiden talousarvioon, mutta tämä ei kuitenkaan ole vankka tae sektorin yleisestä kestävyydestä.

4.3.1

Vuonna 2008 annetussa työlainsäädännössä (28) säädetään työehtosopimuksia koskevista säännöksistä, menettelystä työehtosopimusneuvotteluiden osapuolten keskinäisten suhteiden muuttamiseksi sekä muista työnantajien ja työntekijöiden kannalta merkittävistä asioista. Asianomaisen ammattiliiton, työnantajajärjestön ja hallituksen toimivaltaisen tahon on allekirjoitettava yleinen työehtosopimus.

4.3.2

Työlainsäädäntöön sisältyy myös työntekijä- ja työnantajajärjestöjä koskevia säännöksiä. Työntekijät ja työnantajat voivat vapaasti päättää järjestöjensä perustamisesta ja niihin liittymisestä ilman edeltä käsin annettavaa lupaa mainittujen järjestöjen perustamis- ja muissa säännöissä vahvistetuin edellytyksin.

4.3.3

Vapaus perustaa ammattiliitto – Työntekijöille taataan vapaus perustaa ammattiliitto ja osallistua ammattiliittotoimintaan ilman ennakkolupaa. Ammattijärjestöt rekisteröidään työ- ja sosiaaliministeriön pitämään ammattiliittorekisteriin. Lain mukaan edustukselliseksi ammattijärjestöksi katsotaan ammattiliitto, jolla on suurin jäsenmäärä ja joka on rekisteröity sellaisena ministeriöön. Tämä tarkoittaa käytännössä, että ainoastaan yksi ammattiliitto voi edustaa valtakunnan tasolla riippumatta muiden ammattiliittojen lukumäärästä tai tosiasiallisesta edustavuudesta. Sosiaalineuvoston asialistalla on esitys ammattiliittojen edustuksellisuutta koskevaksi laiksi.

4.3.4

Ammattiliittoja edustavat Montenegron ammattiliittojen keskusjärjestö (SSCG) ja Montenegron vapaiden ammattiliittojen unioni (USSCG). SSCG on ITUC:n (29) jäsen, ja se valmistelee parhaillaan liittymistä EAY:hyn (30) tarkkailijajäseneksi. USSCG on äskettäin perustettu järjestö, joka erosi SSCG:stä ja aloitti toimintansa virallisesti marraskuussa 2008. Tästä syystä se ei vielä kuulu kansainväliseen ITUC- eikä eurooppalaiseen EAY-ammattijärjestöön, vaikka sillä on yhteydet niihin molempiin. SSCG:lle on myönnetty työmarkkinaosapuolen asema, vaikka käytännössä mitkään ammattijärjestöt eivät ole käyneet läpi minkäänlaista oikeudellista menettelyä, jotta niiden voitaisiin katsoa olevan edustuksellisia uuden työlainsäädännön mukaisesti.

4.3.5

Työnantajajärjestöt – Lainsäädännön mukaan työnantajajärjestön katsotaan olevan edustuksellinen, jos sen jäsenet työllistävät vähintään 25 prosenttia Montenegron talouden työvoimasta ja jos niiden osuus Montenegron BKT:stä on vähintään 25 prosenttia. Työnantajajärjestöt ovat velvollisia rekisteröitymään työ- ja sosiaaliministeriössä pidettävään rekisteriin. Ministeriö määrää työnantajajärjestörekisterin ylläpidosta sekä päättää työnantajajärjestöjen edustuksellisuuden määrittämistä koskevista yksityiskohtaisemmista kriteereistä.

4.3.6

Montenegrolaisia työnantajia edustaa Montenegron työnantajien keskusliitto (UPCG), jonka toimipaikka sijaitsee Podgoricassa. UPCG on Genevessä toimivan Kansainvälisen työnantajajärjestön erittäin aktiivinen jäsen ja osallistuu moniin hankkeisiin. Se on niin ikään tarkkailijana Businesseurope-järjestössä  (31).

4.3.7

Montenegrolla on myös kauppakamari, vuonna 1928 perustettu lakisääteinen järjestö, joka Euroopan tasolla on Eurochambersin ja Eurocommercen tarkkailijajäsen. Kauppakamarilla ei ole työmarkkinaosapuolen asemaa. Valtakunnan tasolla se kuuluu yritystoiminnan esteiden poistamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävään kansalliseen neuvostoon sekä Euroopan unioniin liittymistä käsittelevään hallituksen komiteaan.

4.3.8

Sosiaalineuvosto on korkein kolmikantainen elin. Se perustettiin kesäkuussa 2008 vuonna 2007 annetun lain pohjalta (laki sosiaalineuvostosta). Neuvostoon kuuluu 11 valtiovallan edustajaa, 11 valtuutettujen ammattijärjestöjen edustajaa sekä 11 työnantajajärjestön edustajaa. Sosiaalineuvoston piirissä toimii useita toimikuntia, jotka käsittelevät erilaisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.

4.3.9

Muistio sosiaalisesta kumppanuudesta maailmanlaajuisessa talouskriisitilanteessa allekirjoitettiin huhtikuussa 2009; työmarkkinaosapuolet ovat valmiita hyödyntämään erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa virallisia ja epävirallisia kuulemisia nykyisessä globaalissa talouskriisissä.

4.3.10

Huolimatta kolmikantaneuvotteluissa aikaansaadusta edistymisestä kahdenvälinen työmarkkinavuoropuhelu on edelleen hyvin heikkoa, ja siinä keskitytään lähinnä neuvottelemaan alakohtaisista työehtosopimuksista. Vaikka valtakunnan tasolla tavoitteena on aikaansaada ammattiliittojen, työnantajien ja hallituksen allekirjoittama yksi yleinen työehtosopimus, keskusteluja käydään mahdollisuudesta tehdä kaksi työehtosopimusta, yksi talouselämää ja yksi julkishallintoa varten. Mahdollisen tätä koskevan päätöksen tulisi perustua nykyistä seikkaperäisempään analyysiin. Työmarkkinavuoropuhelua varten perustettavalla kaksikantaisella tutkimuskeskuksella voisi olla yleisesti työmarkkinavuoropuhelun sekä työmarkkinaosapuolten yhteisten analyysien kannalta huomattava merkitys.

5.1

Montenegron edistymistä käsittelevässä Euroopan komission neljännessä kertomuksessa todetaan, ettei kokoontumis- ja yhdistymisvapautta koskevia rajoituksia ole. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden asema on parantunut. Useilla valtiovallasta riippumattomilla organisaatioilla on edelleen korkea julkinen ja poliittinen profiili. Valtakunnan tasolla on olemassa kansalaisjärjestöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön tähtäävä hallituksen strategia, mutta sen täytäntöönpanossa on jääty jälkeen, ja kansalaisjärjestöjen todellinen vaikutus politiikan muotoiluun on hyvin rajallinen huolimatta asiantuntemuksesta ja resursseista, jotka kansalaisjärjestösektorilla on tarjottavanaan. Hallitus suhtautuu valtiovallasta riippumattomiin organisaatioihin myönteisesti, kun ne ovat poliittisesti hyväksyttäviä tai kun ne tarjoavat erilaisia palveluita, mutta ongelmia ilmenee kuitenkin valvonta- ja seurantaohjelmissa sekä silloin, kun kyse on niiden aidosta kuulemisesta ja osallistumisesta politiikan suunnittelu- ja päätöstentekoprosesseihin.

5.2

Montenegron hallituksen pääsihteeristön alaisuudessa toimivan, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä vastaavan viranomaisen tehtävänä tulisi olla tukea valtiovallasta riippumattomia organisaatioita sekä varmistaa niiden asianmukainen kehitys. Todellisuudessa kyseisen viranomaisen valmiudet ja välineet ovat viimeaikoina olleet erittäin rajalliset. Henkilöstön ponnisteluista huolimatta sen toiminta ei ole saanut näkyvyyttä valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden edustajien keskuudessa. Parhaillaan valmistellaan valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä vastaavan komitean perustamista hallituksen alaisuuteen; edellä mainitun viranomaisen tulisi toimia kyseisen neuvoston sihteeristönä. Tämä voisi olla oikea askel tilanteen kohentamiseksi.

5.3

Kansalaisyhteiskunnalla on lisäksi kaksi edustajaa Euroopan unioniin liittymistä käsittelevässä kansallisessa neuvostossa. Uskottavat kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin vakavasti kyseenalaistaneet nykyisten jäsenten nimeämisen laillisuuden ja legitiimiyden. Parlamentin asetuksessa olisi määriteltävä selkeät kriteerit, jotta varmistetaan asianomaisten edustajien avoimuus, edustuksellisuus ja laatu. EU-asioiden kansallinen neuvosto voisi olla lupaava väline kansalaisyhteiskunnan osallistumisen syventämiseksi ja tehostamiseksi EU:n integraatioprosessissa. Sen potentiaali olisi hyödynnettävä.

5.4

Huolimatta hallituksen ja asianomaisten ministeriöiden ilmoituksista, joiden mukaan kansalaisyhteiskunnan kuulemiset ovat osa lainsäädäntökehyksen luomiseen tähtäävää prosessia, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen on edelleen epätyydyttävää.

5.5

On parannettava (erityisesti taloudellisia) edellytyksiä, jotka mahdollistavat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden asianmukaisen toiminnan, ja on lisättävä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden valmiuksia varmistamalla niiden rahoituslähteiden monipuolisuus ja kestävyys.

5.6

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistuminen EU-jäsenyyden valmisteluun on niin ikään vähäistä. Asianmukaiset rakenteet ja mekanismit on jo luotu, mutta niitä ei vielä hyödynnetä riittävästi. Kansalaisyhteiskunta voi aktiivisella panoksellaan osaltaan helpottaa EU:n kanssa käytävää neuvotteluprosessia ja muodostaa todellisen sillan kansalaisyhteiskunnan ja EU:n toimielinten välille.

5.7

Sosiaalineuvostossa käydään kolmikantavuoropuhelua. Työmarkkinajärjestöjen roolia ja potentiaalia aliarvioidaan kuitenkin edelleen. Sosiaalineuvosto voisi olla erinomaisen vahva elin EU-jäsenyysprosessissa, ja se voisi auttaa ratkaisemaan taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset.

5.8

Nykyisen työlainsäädännön säännökset, joissa määritellään edellytykset ammattijärjestöjen edustuksellisuuden tunnustamiseksi valtakunnan tasolla, syrjivät pieniä järjestöjä ja estävät ammattiliittojen pluralismin asianmukaisen kehittymisen. Vaikka USSCG osallistuu ammattiliittojen edustuksellisuutta koskevaa uutta lainsäädäntöehdotusta käsittelevän hallituksen työryhmään, se ei ole onnistunut vaikuttamaan työryhmän työskentelyyn. Hallitus on yksipuolisesti päättänyt 20 prosentin kynnyksestä, joka tarkoittaa, että ammattiliittoihin on kuuluttava 20 prosenttia kaikista montenegrolaisista työntekijöistä, jotta edustuksellisuuden kriteeri täyttyisi valtakunnan tasolla. Kriteereissä tulisi kuitenkin ottaa huomioon myös muita osatekijöitä, kuten alueellinen ja alakohtainen rakenne sekä valmiudet puolustaa työntekijöiden oikeuksia tehokkaasti.

5.9

Työmarkkinaosapuolet eivät osallistuneet EU:n kyselyyn niin laajasti kuin olisi ollut toivottavaa. Ainoastaan Montenegron työnantajien keskusliitto ja kauppakamari vastasivat valtionhallinnon työskentelyeliminä kyselyyn. EU:n ohjeiden mukaan kaikkia työmarkkinaosapuolia olisi pitänyt kuulla asianomaisessa kyselyn osassa.

5.10

Euroopan unioniin liittymistä käsittelevä hallituksen komitea, joka toimii Eurooppa-asiain ministeriön alaisuudessa, koordinoi valtionhallintoa prosessissa, jossa maa integroidaan EU:hun. Ainoastaan kauppakamari on edustettuna tässä elimessä. Työmarkkinaosapuolet eivät osallistu sen toimintaan.

5.11

Työmarkkinaosapuolten valmiuksia on kehitettävä edelleen. Kaikenlaiset tukimuodot kaikilla tasoilla ovat tervetulleita. Tässä mielessä ETSK arvostaa Kansainvälisen työnantajajärjestön ja ITUC:n roolia kansainvälisellä tasolla sekä Businesseuropen ja EAY:n roolia Euroopan tasolla. Monia integroituja ohjelmia ja hankkeita ollaan käynnistämässä työmarkkinajärjestöjen valmiuksien vahvistamiseksi ja työmarkkinavuoropuhelun edistämiseksi.

5.12

ETSK pitää tervetulleena myös rahoitus- ja teknistä tukea, jota Euroopan komission antaa laajentumisstrategiansa ja saatavilla olevien resurssien puitteissa. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden entistä tiiviimpi osallistuminen vahvistaa demokratian laatua ja helpottaa sovittelua. Soveltamalla IPAn ”kansalaisyhteiskunta”-välinettä Euroopan komissio on rahoittanut teknisen tuen toimistojen perustamista kussakin edunsaajavaltiossa, yhä lukuisampia lyhyitä vierailuja EU:n toimielimiin sekä noin 800 henkilön osallistumisen seminaareihin Länsi-Balkanilla ja Turkissa.

6.1

EU:n laajeneminen sekä Länsi-Balkanin maiden edistyminen kohti Euroopan unionin jäsenyyttä on yksi ETSK:n painopisteistä ulkosuhteiden alalla. ”Ulkosuhteet”-erityisjaosto on kehittänyt tehokkaita välineitä saavuttaakseen keskeiset tavoitteensa eli tukeakseen kansalaisyhteiskuntaa Länsi-Balkanilla sekä parantaakseen sen valmiuksia toimia hallitusten kumppanina edettäessä kohti EU-jäsenyyttä.

6.2

Länsi-Balkanin yhteysryhmä aloitti toimintansa lokakuussa 2004. Sen maantieteellinen piiri kattaa Albanian, Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Montenegron, Serbian ja Kosovon (YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/99 mukaisesti). Se on ETSK:n pysyvä erityiselin, joka käsittelee kyseistä nimenomaista aluetta.

6.3

Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskuntaa käsittelevät foorumit järjestettiin Brysselissä (2006) ja Ljubljanassa (2008), mikä osoittaa kansalaisyhteiskunnan toimijoiden halukkuuden tavata toisiaan yli rajojen ja keskustella yhdessä paremmasta tulevaisuudesta. Kolmas Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskuntaa käsittelevä foorumi järjestetään Brysselissä 18.–19. toukokuuta 2010.

6.4

Muita tärkeimpiä välineitä rakennettaessa EU:n kansalaisyhteiskunnan ja Länsi-Balkanin maiden kansalaisyhteiskunnat yhdistäviä siltoja ovat neuvoa-antavat sekakomiteat. ETSK:n vuonna 2006 antamassa valmistelevassa lausunnossa kansalaisyhteiskunnan tilanteesta Länsi-Balkanilla  (32) painotetaan ETSK:n asemaa, merkittävää asiantuntemusta ja huomattavia henkilöresursseja sekä korostetaan neuvoa-antavien sekakomiteoiden roolia koko laajentumisprosessissa.

6.5

Tästä syystä ETSK suosittaa, että perustetaan EU:n ja Montenegron neuvoa-antava sekakomitea heti, kun Montenegrolle on myönnetty EU-jäsenyyttä tavoittelevan ehdokasvaltion asema. Neuvoa-antavan sekakomitean ansiosta molempien osapuolten kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat käydä entistä tiiviimpää vuoropuhelua ja seurata maan edistymistä kohti EU-jäsenyyttä.