Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Vuoden 2008 ympäristöpoliittinen katsaus”

Euroopan komissio päätti 24. kesäkuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Vuoden 2008 ympäristöpoliittinen katsaus

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 28. tammikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 118 puolesta ja 4 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1.1 Komitea panee merkille, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot suhtautuvat erittäin vakavasti ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen ongelmakysymyksiin. Yhteisten kantojen aikaansaamiseksi sekä lukumääräisten ja asteittaisten kansainvälisten sitoumusten valmistelemisessa on vielä kuitenkin paljon työsarkaa. Tässä yhteydessä tulee tarkistaa AKT-maiden ja ylipäätään kehitysmaiden avustuspolitiikkoja. Tärkeimpien kauppakumppanien, ensisijaisesti Yhdysvaltojen, laita lienee samoin.

1.2 Tuotteiden ekologiselle kokonaisjalanjäljelle tulisi asettaa vähimmäisnormit. EU-politiikassa tulisi edelleen käyttää samanaikaisesti sekä lainsäädäntöä että vapaaehtoisia välineitä ja aloitteita käyttäytymismallien muuttamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi uusista ongelmista, joita ihmiskunnalla on edessään. Kansalaisyhteiskunnan tiedotus- ja koulutusulottuvuuksia tulee kehittää.

1.3 Yhdennetyn ilmasto- ja energiapolitiikan tehokkuus alkaa tuntua. Sitä on syytä jatkaa ja laajentaa koskemaan myös muita kasvihuonekaasuja ja toimialoja (kaikentyyppinen liikenne ensisijaisena), ja kansainvälistä yhteistyötä tulee edistää.

1.4 Reach-lainsäädännön kaltaisella sääntelyllä tai ympäristövastuulla on vastaisuudessakin keskeinen asema, ja niiden ohella tulee toteuttaa elinkeinoelämän, kansalaisten ja kuluttajien aloitteita.

1.5 Monet viime vuosina annetuista direktiiveistä edellyttävät tiivistä seurantaa sen varmistamiseksi, että ne saatetaan asianmukaisesti voimaan ja että laadittu kansallinen lainsäädäntö ja erityisesti täytäntöönpanon valvonta on tehokasta.

1.6 Raportti on hyvin kattava ja hyödyllinen, mutta miten laajasti se tunnetaan kansalaisten keskuudessa?

2.1 Vuosi 2008 oli vuosi, jona eurooppalaiset tiedostivat ennennäkemättömän voimakkaasti ilmastonmuutoksesta johtuvan maailmanlaajuisen kriisin ja siitä tuli heille yksi keskeisistä politiikan painopisteistä.

2.2 Tämä korostaa tarvetta siirtyä kohti resursseja tehokkaasti hyödyntävää vähähiilistä taloutta. Kyseisiin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan lisäponnisteluja.

2.3 Talous on joutunut ennennäkemättömään kriisiin. Finanssikriisi on tukahduttanut reaalitalouden investoinnit ja johtanut mittavaan työttömyyteen ja julkistalouksien alijäämän huimaan kasvuun julkisten lainojen sekä pankki- ja luottolaitoksista ostettujen osakkuuksien takia.

2.4 Komission raportti on tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille. ETSK:ta ei virallisesti kuulla määräajoin annettavista väliraporteista, mutta komitea pyytää yleisesti, että se saisi kyseiset raportit. Niiden avulla voidaan seurata yhteisön lainsäädännön ja suuntaviivojen tosiasiallista täytäntöönpanoa.

2.5 Vuoden 2008 ympäristöpoliittisessa katsauksessa kartoitetaan yhteisön aloitteiden tilanne ja vaikuttavuus mm. Kiotossa tehtyihin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumuksiin ja joulukuussa Kööpenhaminan konferenssista odotettuihin uusiin sitoumuksiin. Komitea on antanut lausunnon (1) tästä aiheesta.

2.6 Komission ja ennusteiden mukaan EU:lla on hyvät mahdollisuudet saavuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevasta Kioton pöytäkirjasta johtuvat päästövähennystavoitteensa. EU ja sen jäsenvaltiot – ainakin suurin osa niistä – näyttäisivät pystyvän pitämään kiinni päästövähennyssitoumuksistaan. Tavoite saatetaan jopa ylittää, sillä eräät jäsenvaltiot tutkivat oma-aloitteisesti mahdollisuuksia lisätoimiin.

2.7 Raportissa käydään läpi eri alat, joita yhteisön ympäristöpolitiikka koskee. KOM-asiakirja on kuitenkin vain tiivistelmä: sen liitteenä oleva kokonaisraportti on yli 200-sivuinen.

2.8 EU15-maiden kasvihuonekaasupäästöt olivat kesäkuussa 2008 vuoden 2006 kokonaismäärien perusteella 2,7 prosenttia pienemmät kuin viitevuonna (1990), vaikka talous kasvoi noin 40 prosenttia samalla aikavälillä. Nykyisten politiikkojen ja toimenpiteiden avulla vuonna 2010 – eli puolivälissä kautta 2008–2012, jonka aikana unioni on sitoutunut vähentämään päästöjä 8 prosenttia – päästäneen 3,6 prosentin kokonaisvähennykseen viitevuoteen verrattuna. Hyödyntämällä Kioton mekanismeja niin, että ostetaan unionin ulkopuolisten maiden päästövähennyshankkeisiin perustuvia päästöoikeuksia, odotetaan voitavan saavuttaa 3 prosentin lisävähennykset, joiden johdosta kokonaisvähennys nousisi 6,6 prosenttiin. Loput 1,4 prosenttia odotetaan saavutettavan hiilinielujen avulla.

2.9 Tällä tavoin voitaisiin saavuttaa ja ylittääkin Kioton tavoite, sillä jäsenvaltiot eivät ole vielä ottaneet suunnitelmissaan huomioon EU:n päästökauppakaudeksi 2008–2012 jaetuille päästöoikeuksille vahvistettuja enimmäismääriä. Tästä arvellaan syntyvän 3,3 prosentin lisävähennykset viitevuoden päästötasosta.

3.1 Näkymät, jotka komissio esittää raportissaan vuodelta 2008, pohjautuvat varsin vanhoihin täydellisiin tietoihin ja vuodesta 2006 lähtien epätäydellisiin tietoihin. Vuonna 2008 ei kuitenkaan ollut käytettävissä muita tietoja, ja komissio on ottanut huomioon kaikki julkaisuhetkeen mennessä kootut asiaan liittyvät tulokset. Vaikka Kööpenhaminan ilmastokonferenssin tulokset jäivät valitettavan laihoiksi, komitea katsoo, että EU:n on pidettävä kiinni vuodeksi 2012 asettamastaan päästövähennystavoitteesta ja pyrittävä edelleen lisävähennyksiin, jotka se on päättänyt saavuttaa vuoteen 2020 mennessä.

3.2 Monet viime vuosina annetuista direktiiveistä edellyttävät tiivistä seurantaa sen varmistamiseksi, että ne saatetaan asianmukaisesti voimaan ja että laadittu kansallinen lainsäädäntö ja erityisesti täytäntöönpanon valvonta on tehokasta. Osa jäsenvaltioista ei ole yltänyt niille asetettuihin tavoitteisiin. Raportissa tuodaan ansiokkaasti esille sitkeästi pysyvät ongelmat ja esteet sekä saavutetut edistysaskeleet. Se on täydellinen ja seikkaperäinen, ja siinä kerrotaan uusista mittareista, joiden avulla voidaan määrittää tuotteiden ja toimintojen ekologinen kokonaisjalanjälki. Toivottavasti raporttia jaetaan laajalle, tulevia raportteja yleistajuistetaan ja niiden avulla kannustetaan toimintatapojen muuttamiseen tuotannossa, jakelussa ja kuluttajien keskuudessa.

3.3 Komitea ei ole täysin vakuuttunut siitä argumentista, että kriisi itsessään tarjoaisi mahdollisuuden suunnata tuotanto- ja kulutusmalleja aiempaa kestävämmälle pohjalle. Yhä useampien kotitalouksien ostovoima kapenee huomattavasti työttömyyden takia ja yritysten sulkiessa oviaan, kun ne siirtävät tuotantoaan EU:n ulkopuolisiin maihin. Lyhyellä aikavälillä ensisijaisia kysymyksiä, joihin on löydettävä rakentavia ratkaisuja, ovat etenkin nuorten työllisyys ja asuminen.

3.4 Epävarmat, määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet tuntuvat yleistyvän, mikä johtaa epävakauteen, joka ei ole omiaan edistämään kotitalouksien ja yritysten kulutusmallien muutoksia. Yritykset saattavat siirtää saastuttavimman tuotantonsa EU:n ulkopuolelle sen sijaan, että investoisivat muunlaisiin tuotantomalleihin. Investointeja jarruttaa myös etenkin pk-yritysten luotonsaannin vaikeutuminen.

3.5 Raportissa vain sivutaan kysymystä kriisin seurauksista, joita ei ole vielä läheskään ratkaistu ympäristön kannalta suotuisalla tavalla. Sokkivaikutus on voimakas myös 27 jäsenvaltion EU:n ulkopuolella, erityisesti kehitysmaissa. On vaikea kuvitella, miten kehitysmaita kohtaan voitaisiin lähiaikoina harjoittaa tehokasta politiikkaa, kun julkinen kehitysapu ja erilaiset avustukset pienenevät lujaa vauhtia. Toimintamallia on muutettava ripeästi ja merkittävästi, jotta voidaan auttaa näitä maita, joilla ei ole resursseja eikä tekniikkaa ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi.

3.6 Jos jatketaan ponnettomasti tähänastisia toimintamalleja ja pitäydytään entisessä talousjärjestyksessä, ei saada aikaan kehitystä kohti varmempaa ja laadukkaampaa ympäristöä. Rahamarkkinoiden ja teollisuuden signaalit ovat kuitenkin vielä kaukana rohkaisevasta. Tarvitaan välttämättä vankkaa poliittista tahtoa ja eurooppalaisten yhä laajempaa aktivoitumista sekä objektiivista ja turhasta katastrofin lietsonnasta pidättyvää joukkotiedotusta.

Teollistuneiden markkinatalousmaiden vanhat kulutusmallit ovat vieläkin teollistuvien maiden (Kiina, Brasilia, Intia jne.) tähtäimessä, ja näissä maissa sekä hallinnon että kansalaisten on vaikea ymmärtää rajoituksia, joita niiden päästöille ja elämäntapojen ja kulutusmallien muutokselle haluttaisiin asettaa. Ne pitävät ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä velvoitteita ikään kuin itseensä kohdistuvana historiallisena vääryytenä aikana, jolloin ne yrittävät saada väestönsä ylös köyhyydestä ja edistää koulutusta ja kansanterveyttä ylikansallisten yritysten alihankkijuuteen perustuvan teollistumisen avulla.

3.7.1 Nämä maat haluavat apua ja teknologiansiirtoa, mikä on otettava hyvin vakavasti, jos kehityksen halutaan jatkuvan ilmastosopimusten viitoittamaan suuntaan.

3.8 On pohdittava kysymystä, joka liittyy hajautettujen tuotantoketjujen aiheuttamaan tavaroiden kuljettamiseen maapallon ääreltä toiselle ja hyvin kaukana toisistaan sijaitseville kulutuspaikoille, ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin. Toteutuneiden ympäristö- ja ilmastokustannusten sisällyttäminen kuormittaa tätä nykyä kuluttajia kustannusten ja saastumisen muodossa. Komitea kannattaakin ponnisteluja Marpol-yleissopimuksen tarkistamiseksi ja meriliikenteen saastuttavuuden vähentämiseksi. Lisäksi tulee alkaa säännellä finanssimarkkinoita kattavasti ja parantaa kuljetuslogistiikkaa sekä edistää kestävää tuotantoa.

3.9 Komitea yhtyy komission näkemykseen siitä, että valtioiden tulisi hyödyntää talouselvytyssuunnitelmiaan energiatehokkuuden lisäämiseksi, ympäristöinfrastruktuurien kehittämiseksi ja ekoinnovaatioiden edistämiseksi.

3.10 Vahvan ympäristöpolitiikan avulla voidaan edistää ”vihreämpää” elpymistä, pienentää hiilijalanjälkeä ja suunnata uudelleen yritysten ja kotitalouksien kulutusta.

3.11 Maailman biologinen monimuotoisuus hupenee nopeasti (lukuisia eläin- ja kasvilajeja on kuollut sukupuuttoon; maataloustuotannolle oleellisen tärkeät linnut ja mehiläiset ovat taantuneet huomattavasti). Tämän johdosta on ryhdyttävä poliittisiin toimiin lajikadon jarruttamiseksi. Tämä koskee erityisesti

3.12 Komitea suhtautuu myönteisesti sellaisten uusien mittarien luomiseen, joissa otetaan huomioon biologinen monimuotoisuus ja ilmasto. Eurostat on alkanut kehitellä yhtä tällaista mittaria kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman ensisijaisille aloille.

3.13 Hiilidioksidi ei ole ainoa kasvihuonekaasu. Paljon huomiota tulisi kiinnittää typpioksideihin (NOx) ja kaikkiin sellaisiin tekijöihin, jotka voivat vaikuttaa otsonikerrokseen ja aiheuttaa ilmakehän lämpenemistä.

3.14 Komitea korostaa, että kansalaisten on tärkeää tiedostaa ongelmat ja osallistua aktiivisesti. Heitä tulee ohjata hyviin käytäntöihin kulutuksessa sekä kotitalousjätteiden vähentämisessä ja lajittelussa. Myös yritysten on tiedostettava ongelmat ja nivottava ilmastonmuutoksen torjunta osaksi yhteiskuntavastuuseen liittyviä sitoumuksiaan.

3.15 ETSK on antanut aikanaan lausunnon useimmista raportissa mainituista ohjelmista ja säädöksistä. (2) ETSK on lisäksi perustanut kestävän kehityksen pysyvän seurantaryhmän voidakseen osallistua yhä tehokkaammin ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeviin strategioihin, yhteisön politiikkojen ja lainsäädännön seurantaan sekä niiden tehokkuuden valvontaan.

Bryssel 17. tammikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI