Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuksen julkaiseminen

2009/C 299/08

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”PODKARPACKI MIÓD SPADZIOWY”

EY-N:o: PL-PDO-0005-0578-05.12.2006

SMM ( ) SAN ( X )

1.   Nimi:

”Podkarpacki miód spadziowy”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa:

Puola

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus:

3.1   Tuotelaji (liitteen II mukaisesti):

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta:

Podkarpacki miód spadziowy (Karpaattien mesikastehunaja) on juoksevaa tai kiteytynyttä hunajaa. Se muodostuu mesikasteesta, jota mehiläiset keräävät saksanpihdoista (Abies alba). Lisäksi hunaja voi sisältää mettä, joka on peräisin kuusista (suku: Picea, heimo: Pinaceae) tai männyistä (suku: Pinus, heimo: Pinaceae, laji: Pinus sylvestris). Pääosaksi hunaja muodostuu kuitenkin saksanpihdoista peräisin olevasta mesikasteesta, jota on siinä vähintään 70 prosenttia. Karpaattien mesikastehunaja voi sisältää myös pieniä määriä mesikasvien siitepölyä tai tuulipölytteisten kasvien siitepölyhiukkasia. Siitepölyn ja muista kasveista peräisin olevan meden pitoisuus ei vaikuta Karpaattien mesikastehunajan ominaismakuun tai -tuoksuun eikä varsinkaan kuvauksessa esitettyihin keskimääräisiin arvoihin.

Karpaattien mesikastehunajan tuotannossa käytetään ainoastaan seuraavia mehiläisrotuja: Apis mellifera mellifera (keskieurooppalainen mehiläinen), Apis mellifera carnica (krainilainen mehiläinen), Apis mellifera caucasica (kaukasialainen mehiläinen).

Aistinvaraiset ominaisuudet

Ennen kiteytymistä hunaja on väriltään tummanruskeaa vihertävin heijastuksin tai lähes mustaa, intensiteetti on vähintään 82 mm Pfundin asteikolla. Koostumukseltaan hunaja on sakeaa ja jähmeää. Hitaasti tapahtuvan kiteytymisen jälkeen se muodostuu keskikokoisista ja pienistä rakeista ja sen väri kirkastuu hieman. Maku on hienostuneen makea, ja siinä on tyypillinen havupuista muistuttava pihkainen tuoksu.

Fysikaalis-kemialliset ominaisuudet

3.3   Raaka-aineet (ainoastaan silloin, kun on kyseessä jalostettu tuote):

—

3.4   Rehut (ainoastaan silloin, kun on kyseessä eläinperäinen tuote):

Lisäravinnon antaminen mehiläisille on sallittua ainoastaan ennen talven tuloa, sen jälkeen kun hunaja on lingottu. Lisäravinnoksi saa antaa ainoastaan valkoista juurikassokeria tai valmista siirappia (mehiläisrehua), joka sisältää vähintään 73 prosenttia sokereita (glukoosia, fruktoosia ja sakkaroosia). Juurikassokerin ja sokerisiirapin ei tarvitse olla peräisin Karpaattien mesikastehunajan keräämisalueelta. Tämä ei vaikuta hunajan laatuun. Jos mehiläisille on odottamattomien ulkoisten tekijöiden vuoksi annettava lisäravintoa jonakin muuna aikana, tämä voidaan tehdä vasta kun Rzeszówissa sijaitseva voivodikunnan mehiläishoitoyhdistys (Wojewódzki Związek Pszczelarzy w Rzeszowie) on ilmoittanut toimenpiteestä valvontaelimelle. Mahdollinen lisäruokinta on kuitenkin lopetettava viimeistään 14 päivää ennen kuin mesikasteen kerääminen alkaa, sillä sen aikana lisäruokinta on kielletty.

3.5   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella:

Kaikkien tuotantovaiheiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella, alkaen mehiläispesien sijoittamisesta hunajan pakkaamiseen.

Karpaattien mesikastehunajaa saa kerätä ainoastaan kesäkuun alusta syyskuun loppuun. Hunaja lingotaan kylmänä keskipakoisvoiman käyttöön perustuvassa hunajalingossa. Linkoamisen jälkeen hunajan annetaan asettua isoissa selkeytysastioissa ennen kuin se pakataan erilaisiin yksittäispakkauksiin. Nämä ovat lasista tai kivitavarasta tehtyjä astioita, joiden vetoisuus on enintään 1 400 g. Hunaja on säilytettävä valolta suojattuna 10–18 °C:een lämpötilassa. Ilmankosteus saa olla enintään 65 %. Hunajan suodattaminen (siitepölyn poistamiseksi), sekoittaminen ja pastörointi sekä keinotekoinen lämmittäminen on kielletty. Hunajan lämpötila ei saa missään valmistusvaiheessa kohota yli 42 °C:seen. Hunajaa kerättäessä ei saa käyttää mitään kemiallisia tai muitakaan aineita (kiinteitä, nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita) mehiläisten karkottamiseksi. Mehiläisille ei saa antaa lääkkeitä mesikasteen keräämisen aikana.

3.6   Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt:

Karpaattien mesikastehunaja on pakattava 4 kohdassa määritellyllä alueella. Tämä velvoite liittyy perinteiseen pakkaustapaan, jonka avulla voidaan varmistaa tuotteen laatu, sekä tuotteen alkuperän valvontaan ja tarkastuksiin. Näin voidaan välttää uhkatekijät, sillä esimerkiksi pitkät kuljetusmatkat saattaisivat muuttaa hunajan fysikaalis-kemiallisia ja aistinvaraisia ominaisuuksia. Pakkaamista koskevan velvoitteen avulla pyritään myös minimoimaan riski, että Karpaattien mesikastehunajaan sekoitettaisiin muita hunajia tai että muita mesikastehunajia myytäisiin tällä nimikkeellä.

3.7   Merkintöjä koskevat erityissäännöt:

Kaikkien mehiläishoitajien sekä muiden toimijoiden, jotka ostavat hunajaa jatkojalostusta varten alkuperänimitystä käyttäen, on käytettävä tietynlaista etikettiä. Etiketissä on mainittava muun muassa astian tilavuus, tuottajan osoite, eläinlääkärin tarkastusnumero sekä etiketin sarjanumero. Lisäksi etiketissä on oltava yhteisön tunnus tai yhteisön tunnus ja merkintä ”Chroniona Nazwa Poczhodzenia” (suojattu alkuperänimitys). Etikettien jakelusta vastaa Rzesówissa sijaitseva voivodikunnan mehiläishoitoyhdistys. Yhdistys myös vahvistaa valvonnassa ja etikettien jakelussa noudatettavat säännöt. Säännöt eivät saa millään tavoin syrjiä tuottajia, jotka eivät kuulu Rzeszówissa toimivaan voivodikunnan mehiläishoitoyhdistykseen, mutta jotka tuottavat Karpaattien mesikastehunajaa tuote-eritelmän mukaisesti.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus:

Karpaattien mesikastehunajaa kerätään 17 metsänhoitopiirin (Nadleśnictwo Rymanów, Nadleśnictwo Komańcza, Nadleśnictwo Lesko, Nadleśnictwo Baligród, Nadleśnictwo Cisna, Nadleśnictwo Wetlina, Nadleśnictwo Stuposiany, Nadleśnictwo Lutowiska, Nadleśnictwo Brzegi Dolne, Nadleśnictwo Strzyżów, Nadleśnictwo Bircza, Nadleśnictwo Dukla, Nadleśnictwo Brzozów, Nadleśnictwo Dynów, Nadleśnictwo Kańczuga, Nadleśnictwo Radymno ja Nadleśnictwo Krasiczyn) ja kahden kansallispuiston (Bieszczadzki Park Narodowy ja Magurski Park Narodowy) alueelta.

5.   Yhteys maantieteelliseen alkuperään:

5.1   Maantieteellisen alueen erityisyys:

Luontoon liittyvät tekijät

Karpaattien mesikastehunajan keräysalue määritellään 4 kohdassa. Maaperä on tällä alueella joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta varsin köyhää, ja se voidaan luokitella IV ja V luokkaan. Pääasiallisia maannostyyppejä ovat yleensä huuhtoutunut ruskomaa ja pölyinen tai savinen podsolimaa. Määritellyn alueen eteläosassa on myös suo- ja lietemaita. Maannostyyppien ja alueen sijainnin (Karpaattien pohjoisosa, Pogórze Karpackie, sijaitsee 350–600 metrin korkeudella merenpinnasta, ja Beskid Niski ja Bieszcady 850 metrin korkeudella merenpinnasta) vuoksi kasvuolosuhteet suosivat varsinkin havupuita, erityisesti saksanpihtaa (Abies alba).

Pihta on erittäin arka puulaji, joka vaatii menestyäkseen erittäin suotuisat ja puhtaat olosuhteet. Saksanpihta (Abies alba), on ollut Karpaattien alueella yleinen jo kauan. Pihtaa esiintyy alueen metsissä erittäin yleisesti (sen osuudeksi arvioidaan noin 16,5 prosenttia), ja pihtametsien keskimääräinen ikä on 87 vuotta. Vuonna 2006 pihtametsää oli noin 67 784 hehtaaria. Kahden kansallispuiston lisäksi kuvatulla alueella on 15 luonnonsuojelualuetta, joiden yhtenä keskeisenä suojelukohteena ovat juuri pihtametsät: Jedlina, Rebece, Wilcze, Minokąt, Nad Trzciańcem, Mójka, Góra Chełm, Jażwiana Góra, Turnica, Krępak, Na Opalonym, Dybek, Chwaniów, Polanki ja Hulskie. Stuposianyn metsänhoitopiirissä on Puolan metsien suurin pihta, jonka ympärysmitta on 505 cm.

Suuri sademäärä (etenkin talvella) ja ilmankosteus sekä kasvukauden tasaisen korkea lämpötila luovat ihanteelliset olosuhteet meden tuottajille. Näitä ovat muun muassa puukirvat (heimo: Lachnidae) ja eräät muut kilpikirvansukuiset hyönteiset (heimo: Margarodidae). Tämän vuoksi Karpaattien metsäseuduilla saadaan mesikastetta vuosittain vaihtelevia määriä.

Historialliset ja inhimilliset tekijät

Mehiläishoidolla on Karpaateilla hyvin pitkät perinteet, jotka ulottuvat ammoisiin aikoihin. Suotuisten luonnonolosuhteiden ansiosta mehiläishoidon kehitys on ollut tällä alueella hyvin dynaamista. Ensimmäiset mehiläishoitoa koskevat kirjalliset maininnat ovat 1400-luvulta. Vuodelta 1464 on peräisin maininta, jonka mukaan lähellä Jasłoa sijaitsevassa Dębowiecin pikkukaupungissa voitiin käyttää hunajaa maksuvälineenä erilaisten maksujen suorittamiseen. Toinen esimerkki Karpaattien kehittyneestä mehiläishoitoperinteestä ovat Puolan vanhimpiin kuuluvat mehiläishoitoa koskevat säännöt. Vuonna 1478 laadituissa Łańcutin, Kańczugan ja Tyczynin mehiläishoitajien säännöissä ja Bieczissä vuonna 1538 laadituissa säännöissä vahvistettiin vuosisatoja käytössä olleet toimintaperiaatteet. Hunajan ja mehiläisvahan tuotanto ulottui huomattavasti paikallisten markkinoiden tarpeita laajemmalle ja muodosti merkittävän osan tuotteista, joita näiltä seuduilta vietiin pohjoiseen Krakovan kautta. Karpaattien mesikastehunaja ”keksittiin” vientituotteeksi viime vuosisadan puolivälissä. 1950-luvulla havupuiden mesikasteesta saatavasta hunajasta maksettiin 2–3 kertaa enemmän kuin kukkaishunajasta, ja siitä oltiin kiinnostuneita niin Länsi-Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Käänteentekeväksi ajankohdaksi muodostui vuosi 1967, jolloin Karpaateilla myytiin 1 000 tonnia metsistä kerättyä mesikastetta. Metsä herätti suurta kiinnostusta eräänlaisena mehiläisten ”laitumena”, josta ne keräävät mesikasteeksi kutsuttua makeaa ainetta. Vuonna 1970 Rzeszówin lähellä sijaitsevan Boguchwalen alueellisen koemaatilan yhteyteen perustettiin mehiläishoitoon keskittynyt tutkimuslaitos, jonka tehtävänä oli muun muassa ennustaa mesikasteen esiintyvyyttä. Tämä lajissaan Puolan ensimmäinen tutkimuslaitos perustettiin Rzeszówissa sijaitsevan voivodikunnan kansallisen neuvoston puheenjohtajan määräyksellä. Tutkimuslaitoksen sijaintipaikka valittiin sillä perusteella, mistä saatiin alueen metsien korkealaatuisin mesikaste. Vuodesta 1980 alkaen professori H. Gałuszkowan johdolla suoritetut tutkimukset jatkuvat Krakovan maatalousakatemian mehiläishoidon laitoksella.

Karpaattien mehiläishoitoalalle on tyypillistä se, että hunajankeruusta vastaa suuri määrä mehiläishoitajia (lähes 3 000), jotka harjoittivat vanhojen perinteiden mukaista pienimuotoista toimintaa. Mehiläishoidon suosiosta tällä seudulla ja mehiläishoitajien pyrkimyksestä vaalia hunajan korkeaa laatua kertoo myös se, että Rzeszówissa sijaitseva voivodikunnan mehiläishoitoyhdistys, johon kuuluu 54 paikallista mehiläishoitopiiriä, on toiminut jo lähes 40 vuoden ajan. Karpaattien mesikastehunajan keräysalueella toimivat myös Przemyślin, Jarosławin ja Jasłon itsenäiset paikalliset mehiläishoitoyhdistykset.

Paikallisten mehiläishoitajien korkeatasoinen osaaminen ilmenee erityisesti siinä, että alueella on säilytetty siihen niin läheisesti liittyvät mehiläishoidon perinteet. Taitoa vaatii myös mehiläispesien sijaintipaikan valinta, jossa on otettava huomioon vaihtelut mesikasteen esiintyvyydessä sekä maanpinnan muodot, laadultaan poikkeuksellisen Karpaattien mesikastehunajan keräysmenetelmät, hunajan linkoamistapa (kylmänä) sekä hunajan säilyttämiseen ja pakkaamiseen liittyvät säännöt.

Karpaattien mesikastehunajan korkeat laatuominaisuudet, erityisesti lajipuhtaus (siihen ei saa sekoittaa muita hunajia), voidaan saavuttaa vain noudattamalla sekä mehiläishoitoon että hunajan keräämiseen ja säilyttämiseen liittyviä menetelmiä erittäin huolellisesti.

5.2   Tuote-eritelmä:

Karpaattien mesikastehunajan erityisominaisuudet muodostuvat seuraavista arvoista:

5.3   Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen erityislaatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM):

Karpaattien mesikastehunaja on poikkeuksellinen tuote, joka liittyy kiinteästi tuotantoalueeseen. Tuotteen erityisluonne johtuu maantieteellisestä alueesta, jolla esiintyy luontaisesti havumetsiä ja erityisesti saksanpihtoja (Abies alba). Tuotteen laatuun vaikuttavat myös ihanteelliset sääolosuhteet (lämpötila pysyttelee pitkiä aikoja 25–30 °C:eessa) sekä suuri ilmankosteus. Yhdessä nämä tekijät muodostavat erityisen suotuisat olosuhteet Lachnidae-heimoon kuuluvien puukirvojen ja Margarodidae-heimoon kuuluvien kilpikirvansukuisten hyönteisten massoittaiselle lisääntymiselle. Olosuhteet edistävät myös näiden hyönteisten mesikasteen tuotantoa.

Karpaattien mesikastehunajan sähkönjohtavuus on paljon tavanomaista suurempi, mikä on osoitus siitä, että se sisältää runsaasti erilaisia terveydelle tärkeitä hivenaineita kuten magnesiumia, mangaania, rautaa, kuparia, kobolttia, kalsiumia ja fosforia. Tuotteen erityisluonteeseen vaikuttaa myös sen tuotantoalueen maaperä, jossa edellä mainitut pihtakuuset menestyvät. Kasvit hyödyntävät maaperän mineraaleja veden mukana ja siirtävät niitä edelleen hyönteisille, joiden tuottaman mesikasteen myötä ne päätyvät hunajaan. Karpaattien mesikastehunajan luonteenomainen tumma väri juontuu kuvatulla maantieteellisellä alueella kasvavien saksanpihtojen neulasista. Trisakkarideihin kuuluvan meletsitoosin korkea pitoisuus osoittaa, että hunaja on peräisin metsäalueelta, jonka puustossa valtalajina on pihta.

Karpaattien mesikastehunajassa on tavallista enemmän pelkistäviä sokereita, mikä yhdessä kohtalaisen happamuuden kanssa parantaa hunajan makua ja vähentää sen makeutta.

Hunajan kerääminen kyseisellä alueella kasvavista pihdoista on jatkunut katkeamattomana perinteenä jo hyvin kauan. Karpaattien mesikastehunajan keräämistapa on kiinteästi sidoksissa paikallisten mehiläishoitajien osaamiseen. Mehiläishoidon korkeasta tasosta kertovat muun muassa hunajan keräämisessä noudatettavat lukuisat vaatimukset, jotka yhdessä alueen poikkeuksellisen ominaisluonteen kanssa luovat edellytykset 5.2 kohdassa esitetyn tuote-eritelmän mukaisen hunajan tuotannolle.

Eritelmän julkaisuviite:

(asetuksen (EY) N:o 510/2006 5 artiklan 7 kohta)

http://www.minrol.gov.pl/DesktopDefault.aspx?TabOrgId=1326&LangId=0