16.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 248/5

(1)

Päätöksessä todetaan, että E.ON AG, jäljempänä ’E.ON’, yhteisvastuullisesti kokonaan omistamansa tytäryhtiön E.ON Ruhrgas AG:n, jäljempänä ’E.ON Ruhrgas’, kanssa, ja GDF Suez SA, jäljempänä ’GDF Suez’, ovat rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa osallistumalla sopimukseen ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin maakaasualalla, ja määrätään kyseisille yrityksille sakko.

(2)

Asia sai alkunsa Ruhrgasin ja GDF:n tiloissa 16 päivänä toukokuuta 2006 tehdyistä yllätystarkastuksista. Komissio käynnisti asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdassa ja komission asetuksen (EY) N:o 773/2004 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut menettelyt 18 päivänä heinäkuuta 2007 (2). E.ON:ille, E.ON Ruhrgasille ja GDF:lle osoitettiin väitetiedoksianto 9 päivänä kesäkuuta 2008. Osapuolet vastasivat väitetiedoksiantoon 28 päivänä elokuuta 2008 (E.ON/E.ON Ruhrgas) ja 8 päivänä syyskuuta 2008 (GDF Suez). Kummankin osapuolen pyynnöstä järjestettiin suullinen kuuleminen 14 päivänä lokakuuta 2008. Komissio lähetti 27 päivänä maaliskuuta 2009 osapuolille myös asiaseikkoja koskevan kirjeen, ja osapuolet vastasivat siihen 4 ja 6 päivänä toukokuuta 2009. Kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevä neuvoa-antava komitea antoi asiasta myönteiset lausunnot 26 päivänä kesäkuuta 2009 (3) ja 3 päivänä heinäkuuta 2009 (4). Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja antoi loppukertomuksensa 29 päivänä kesäkuuta 2009 (5).

(3)

Ruhrgas ja GDF päättivät vuonna 1975 rakentaa yhdessä MEGAL-putken venäläisen kaasun tuomiseksi Saksaan ja Ranskaan. Tällöin ne sopivat kahdella liitekirjeellä, etteivät ne tule toistensa kotimarkkinoille; kirjeissä kiellettiin GDF:ää toimittamasta MEGAL-putken kautta siirrettyä kaasua saksalaisille asiakkaille ja Ruhrgasia siirtämästä kaasua putken kautta Ranskaan.

(4)

Vuoteen 2000 saakka, jolloin ensimmäisen kaasudirektiivin täytäntöönpanon määräaika päättyi, GDF:llä oli monopoli kaasuntuonnissa Ranskaan. Tuontimonopolin poistuttua ja Euroopan kaasumarkkinoiden vähitellen vapautuessa osapuolet jatkoivat vuoden 1975 liitekirjeiden soveltamista. E.ON, E.ON Ruhrgas ja GDF järjestivät säännöllisesti tapaamisia eri tasoilla ja keskustelivat sopimuksen täytäntöönpanosta äskettäin vapautetuilla markkinoilla. Osapuolten yhteydenpito vuoden 1999 jälkeen vahvistaa sen, että niillä oli edelleen markkinoiden jakamista koskeva sopimus ja että ne osallistuivat yhtenäiseen ja jatkuvaan, tarkoitukselliseen kilpailun rajoittamiseen, mikä on EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan vastaista. Vaikka osapuolet allekirjoittivat elokuussa 2004 muodollisesti sopimuksen, jossa ”vahvistettiin”, etteivät vuoden 1975 liitekirjeet olleet enää voimassa, markkinoiden jakamista koskeva sopimus oli edelleen olemassa ja se vaikutti 1 päivästä tammikuuta 1980 alkaen (Saksan markkinoiden osalta) ja 10 päivästä elokuuta 2000 alkaen (Ranskan markkinoiden osalta) ainakin 30 päivään syyskuuta 2005 saakka, jolloin osapuolet alkoivat ottaa kaasua putkesta, harjoittaa myyntiä toistensa kotimarkkinoilla sekä tekivät uuden MEGALia koskevan sopimuskokonaisuuden.

(5)

Tässä päätöksessä todettuun rikkomiseen osallistuivat Ruhrgas, joka määritellyn rikkomisen ajanjakson aikana muutti nimensä E.ON Ruhrgasiksi vaihtamatta kuitenkaan oikeushenkilöyttään, ja tammikuusta 2003 alkaen ratkaisevaa vaikutusvaltaa ja tosiasiallista määräysvaltaa E.ON Ruhrgasissa käyttävä E.ON sekä toisaalta GDF, joka sulautui heinäkuussa 2008 Suezin kanssa GDF Sueziksi.

(6)

Päätöksessä edellytetään E.ON:in, E.ON Ruhrgasin ja GDF Suezin lopettavan rikkomisen, mikäli näin ei ole vielä tapahtunut, pidättyvän vastedes harjoittamasta todetun rikkomisen kaltaista toimintaa ja toteuttamasta toimenpiteitä, joilla on samanlaisia tai vastaavia tavoitteita tai vaikutuksia, sekä määrätään edellä mainituille yrityksille sakkoja.

(7)

Sakkojen määrän laskemisen osalta päätöksessä noudatetaan vuonna 2006 annettuja sakkojen laskentaa koskevia suuntaviivoja. Sakon perusmäärä lasketaan osuutena kunkin yrityksen saamasta tietyn tuotteen myyntiarvosta tietyllä maantieteellisellä alueella sen ajanjakson viimeisenä täytenä vuonna, jona yritys osallistui rikkomiseen kerrottuna rikkomisen kestolla vuosina. Tähän summaan lisätään lisämaksu, jolla pyritään estämään yrityksiä osallistumasta salaisiin menettelytapoihin.

(8)

Myynti, johon rikkominen on vaikuttanut, on E.ON:in ja GDF:n MEGAL-putken kautta Saksassa kuljettaman kaasun myynti, lukuun ottamatta kaasun myyntiä E.ON:in kaasukapasiteetin vapauttamisohjelman mukaisesti, sekä myynti vaatimukset täyttäville asiakkaille Ranskassa (arvioituna prosenttiosuutena GDF:n MEGAL-putken kautta siirretyn kaasun kokonaismyynnistä). Ranskan osalta päätöksessä käytetään viimeisen täyden vuoden sijaan poikkeuksellisesti sen myynnin keskiarvoa, johon rikkominen toteuttamisaikanaan vaikutti, koska vaatimukset täyttävien asiakkaiden määrä ja asiakastyypit lisääntyivät rikkomisen aikana merkittävästi Ranskan lainsäädännön vuoksi.

(9)

Ranskassa tapahtuneen myynnin osalta asianomaisten yksittäisten oikeushenkilöiden kohdalla muuttuva summa kerrotaan luvulla 5,5 ottaen huomioon rikkomisen keston elokuun 2000 ja 30 päivän syyskuuta 2005 välisen ajan. Saksan osalta sakkojen laskennassa otettiin huomioon ainoastaan huhtikuun 1998 jälkeinen aika, sillä tuolloin lainsäätäjä poisti kilpailua aikaisemmin tosiasiassa haitanneet esteet (rikkomisen kesto 7,5 vuotta). Ottaen huomioon, että rikkominen oli luonteeltaan salainen markkinoiden jakamista koskenut sopimus, joka kattoi huomattavan osan Saksan ja Ranskan maakaasumarkkinoista, ja että se pantiin täytäntöön, päätöksessä sovelletaan sakkojen lähtökohtana 15 prosentin prosenttiosuutta myynnistä, johon rikkominen vaikutti. Sakkojen laskentaa koskevien vuoden 2006 suuntaviivojen 25 kohdan mukaisesti päätöksessä määrätään sen kohteena oleville yrityksille lisäsumma, joka on 15 prosenttia myyntiarvosta.

(10)

Asiassa ei havaittu raskauttavia seikkoja. Koska osapuolet olivat tietoisia siitä, että ne rikkoivat kilpailulainsäädäntöä, ja koska sakkojen laskennassa otettiin huomioon ainoastaan markkinoiden vapauttamisen jälkeinen aika, päätösluonnoksessa ei todeta lieventäviä seikkoja. Päätöksessä ei määrätä erityistä korotusta pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi, sillä tässä nimenomaisessa asiassa sakko itsessään sisältää riittävän pelotevaikutuksen.

(11)

Koska rikkominen muodostui markkinoiden jakamista koskevasta sopimuksesta, jonka kohteena oli osapuolten yhdessä omistaman ja hoitaman putken kautta siirretty kaasu, ja koska Ranskan ja Saksan markkinoiden vapauttamisasteen erojen ei pitäisi vaikuttaa sakon määrittämiseen, komissio määräsi yhtä suuren sakon, 553 000 000 EUR, sekä E.ON Ruhrgas AG:lle, yhteisvastuullisesti E.ON:n kanssa, että GDF:lle.

(12)

Sakkojen lopulliset määrät ovat molempien yritysten osalta selvästi alhaisemmat kuin 10 prosenttia niiden kummankin maailmanlaajuisesta liikevaihdosta.

(13)

E.ON Ruhrgas, E.ON ja Gaz de France (nykyisin GDF Suez S.A.) ovat rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa osallistumalla sopimukseen ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin maakaasualalla. E.ON Ruhrgasin ja Gaz de Francen osalta rikkomisen kesto oli Saksassa ainakin 1 päivästä tammikuuta 1980 – 30 päivään syyskuuta 2005 ja Ranskassa ainakin 10 päivästä elokuuta 2000 – 30 päivään syyskuuta 2005. E.ON:in osalta rikkomisen kesto oli 31 päivästä tammikuuta 2003 – 30 päivään syyskuuta 2005. Rikkomisesta määrätään sekä E.ON Ruhrgasille, yhteisvastuullisesti E.ON:in kanssa, että GDF Suezille 553 000 000 EUR sakko.