5.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 212/32

A.

ottaa huomioon, että naisten ihmisoikeuksien toteutuminen sekä naisten vaikutusvallan ja toimijuuden lisääminen ei ole tärkeää pelkästään sukupuolten epätasa-arvon kitkemiseksi ja todellisen sukupuoliulottuvuuden täytäntöönpanemiseksi EU:n ulkosuhteiden alalla, vaan nämä näkökohdat ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n ulkoisten politiikkojen täytäntöönpanon onnistumiseksi muun muassa avun, kehitysavun, laajentumisen, naapuruuspolitiikan, konfliktien ratkaisemisen, turvallisuuden ja rauhanrakentamisen sekä kansainvälisen kaupan alalla,

B.

ottaa huomioon, että vaikka jäsenvaltiot ovat jo mukana kaikissa merkittävissä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevissa kansainvälisissä välineissä ja vaikka EU:n tasolla on laadittu joitakin toimintapoliittisia asiakirjoja, sitoutuminen käytännössä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen ulkoisessa politiikassa on edelleen heikkoa, nykyisten toimintapoliittisten asiakirjojen täytäntöönpano vaatimatonta ja määrärahojen kohdentaminen erityisesti sukupuolten tasa-arvon edistämiseen riittämätöntä,

C.

ottaa huomioon, että huolimatta sukupuolten tasa-arvon huomattavasta edistymisestä viime vuosina, EU:n päätoimielimissä eli parlamentissa, neuvostossa ja komissiossa ei ole riittävästi henkilöstöä, joiden tehtävänä olisi nimenomaan tasa-arvotavoitteiden täytäntöönpaneminen ulkoisen politiikan ja laajentumisen alalla, ja suurin osa tasa-arvoasioista vastaavasta henkilöstöstä joutuu hoitamaan sen lisäksi vähintään yhtä ja joskus useaakin muuta tehtävää,

D.

katsoo, että EU tarvitsee kokonaisvaltaista ja johdonmukaista lähestymistapaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen,

1.

myöntää, että EU:n toimielimet ovat kiinnittäneet aikaisempaa enemmän huomiota sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen, mutta korostaa, että tehtävää on vielä paljon poliittisten sitoumusten toteuttamiseksi käytännössä, ja tähdentää riittävän rahoituksen ja tasa-arvotavoitteiden täytäntöönpanosta vastaavan henkilöstön merkitystä;

2.

muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen vaatii korkean tason kannanottojen lisäksi myös EU:n ja jäsenvaltioiden johdon poliittista tahtoa, tavoitteiden asettamista tärkeysjärjestykseen ja saavutetun edistyksen valvontaa;

3.

pitää myönteisenä edellä mainittua kokonaisvaltaista lähestymistapaa naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon EU:ssa sekä yleisten asioiden neuvoston 8. joulukuuta 2008 antamia suuntaviivoja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä hyväksyneet YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1325 koskevia kansallisia toimintasuunnitelmiaan, noudattamaan pikaisesti turvallisuusneuvoston pyyntöä tehdä niin; kehottaa komissiota tarjoamaan teknistä tukea ja apua niille kolmansille maille, jotka ovat halukkaita kehittämään kansallisia strategioitaan edellä mainittujen turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanemiseksi;

4.

on tyytyväinen, että EU:n turvallisuusstrategian muutettu teksti sisältää viittauksen edellä mainittuihin turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin S/RES/1325 (2000) ja S/RES/1820 (2008) sekä päätöslauselmaan S/RES/1612 (2005);

5.

kehottaa komissiota vauhdittamaan työtään ja tekemään heinäkuuhun 2009 mennessä tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja neuvoston sihteeristön kanssa ehdotuksen EU:n toimintaohjelmasta sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi EU:n ulkoisten toimien alalla, jota sovellettaisiin 27 jäsenvaltiossa ja kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa, sekä esittämään tehokkaita seurantavälineitä;

6.

pyytää neuvostoa ja komissiota sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen järjestelmällisesti poliittiseen vuoropuheluun ja poliittisiin keskusteluihin, joita EU käy kumppanimaidensa kanssa;

7.

pyytää parlamentin valtuuskuntia käsittelemään sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen liittyviä asioita suhteissaan kolmansien maiden parlamentteihin; korostaa, että on tärkeää antaa tukea ja apua kolmansien maiden parlamenteille, jotta ne voivat vahvistaa valmiuksiaan soveltaa tasa-arvonäkökulmaa lainsäädäntötyöhönsä;

8.

korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen merkitystä naisten vaikutusvallan lisäämisessä; kehottaa komissiota ohjaamaan niille riittävästi taloudellista tukea ja edistämään naisten kansalaisjärjestöjen osallistumista kumppanimaiden kanssa käytävään poliittiseen keskusteluun sekä rauhanneuvotteluihin kaikkialla maailmassa;

9.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen liittyvien toimintalinjojensa johdonmukaisuutta; pyytää, että tällä alalla nykyisin käytössä olevat erilaiset toimintapoliittiset kehykset yhdistetään tasa-arvoa koskevaksi EU:n konsensukseksi, joka kattaa sekä sisäiset että ulkoiset politiikat;

10.

kannustaa pitämään säännöllisesti konferensseja, joissa keskustellaan naisten ja miesten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin liittyvistä asioista ja joihin osallistuu naisista ja miehistä koostuvia kansallisten parlamenttien valtuuskuntia, sekä kehittämään yhteisiä strategioita aiheeseen liittyvien hankkeiden täytäntöönpanemiseksi;

11.

pyytää komissiota käsittelemään sukupuolten epätasa-arvoa johdonmukaisemmin ja järjestelmällisemmin ulkoisen avun välineiden, etenkin turvallisuusalan uudistukseen liittyvän avun, ohjelmatyössä ja täytäntöönpanossa ja priorisoimaan sen tässä yhteydessä entistä paremmin; kehottaa painokkaasti sisällyttämään tasa-arvotavoitteita, -toimintaa ja -rahoitusta maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin ja ottamaan sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökohdat niissä entistä paremmin huomioon; korostaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan tärkeyttä käytettäessä ulkoisen avun välineitä, kuten liittymistä valmistelevaa tukivälinettä, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälinettä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista välinettä, vakautusvälinettä ja aihekohtaisia ohjelmia, kuten ”Investointi ihmisiin” -ohjelmaa, jotta voidaan parhaiten saavuttaa sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevat tavoitteet;

12.

katsoo, että terveydenhuoltoalalle ja näin myös tyttöjen ja naisten terveydenhoitoon osoitetut varat ovat riittämättömiä EU:n kehitysyhteistyösitoumuksiin nähden; korostaa, että naisten terveysohjelmiin on tarpeen kohdentaa lisää rahoitusta ulkoisen avun välineiden kautta; korostaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tammikuussa 2009 julkaistussa erityiskertomuksessa, joka koskee yhteisön kehitysapua terveydenhuoltopalveluille Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, todetaan, että kyseisen alueen terveydenhuollon määrärahojen osuus yhteisön yhteenlasketusta terveydenhuoltoalan kehitysavusta ei ole kasvanut vuoden 2000 jälkeen samalla, kun vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista koskevassa selvityksessä vuodelta 2007 todetaan, että alueen äitiyskuolleisuus on edelleen hyvin korkea;

13.

korostaa, että sukupuolten tasa-arvon tuloksekas valtavirtaistaminen edellyttää tuenantajien ja toimijoiden välisen koordinoinnin parantamista, vastuumekanismeja ja sitä, että kansalliset hallitukset ottavat enemmän vastuuta kehitysprosessista; korostaa tältä osin EU:n ja YK:n kumppanuusaloitteen sukupuolten tasa-arvon, kehityksen ja rauhan edistämiseksi ja sukupuolitietoisten budjetointialoitteiden tuottamaa lisäarvoa; pitää myönteisenä naisiin, rauhaan ja turvallisuuteen keskittyvän työryhmän perustamista osana edellä mainittua kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla EU panee täytäntöön turvallisuusneuvoston päätöslauselmat S/RES/1325 (2000) ja S/RES/1820 2008;

14.

toistaa, että huomiota ei saisi kohdistaa pelkästään naisiin vaan myös sukupuolten välisiin suhteisiin, joiden vuoksi syntyy sukupuolten välistä pysyvää epätasa-arvoa; katsoo, että tämän seurauksena hankkeissa olisi otettava huomioon sekä miehet että naiset;

15.

korostaa, että EU:n olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ja sosiaalisesti syrjäytyneimpiin naisten, etenkin vammaisten naisten, pakolaisnaisten tai vähemmistöryhmiin kuuluviin naisten tarpeisiin;

16.

kehottaa komissiota kehittämään edelleen menettelyjä, vertailuarvoja ja indikaattoreita varmistaakseen, että se täyttää sitoumuksensa sukupuolten tasa-arvon noudattamisesta ulkoisessa politiikassaan;

17.

katsoo, että vuonna 2006 perustetun Euroopan tasa-arvoinstituutin toiminta olisi käynnistettävä niin pian kuin mahdollista ja että sen toimivaltuudet olisi ulotettava myös ulkoisten politiikkojen alalle;

18.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan Brysselin toimintakehotuksen konflikteihin liittyvän ja muun seksuaalisen väkivallan kitkemiseksi;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia ehkäistäkseen ja torjuakseen ihmiskauppaa;

20.

korostaa, että raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa käytetään sodissa aseena; tähdentää, että niistä pitäisi rankaista sotarikoksina ja ihmisyyttä vastaan tehtyinä rikoksina; vaatii näiden rikosten uhrien tukiohjelmien lisäämistä;

21.

korostaa, että on syytä hyödyntää EU:n kumppanuutta YK:n kanssa ja käyttää hyväksi YK:n maailmanlaajuista asiantuntemusta sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä, jotta saadaan parannettua EU:n politiikkojen ja avun tehoa ja vaikutusta, sekä varmistaa kumppanimaille niiden asiaa koskevien velvoitteiden täyttämiseksi tarjottavan ulkoisen avun johdonmukaisuus;

22.

katsoo, että neuvostossa ja komissiossa ei ole tällä hetkellä riittävästi tasa-arvoasioiden parissa työskentelevää henkilöstöä; kehottaa kyseisiä toimielimiä osoittamaan EU:n ulkoisesta toiminnasta vastaaviin rakenteisiin lisää henkilöstöä, jonka erityisenä vastuualueena on sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ja naisten vaikutusvallan lisääminen;

23.

panee merkille naisten edelleen vähäisen määrän korkean tason viroissa neuvostossa ja komissiossa ja kehottaa toimimaan päättäväisemmin erityisesti naisten määrän lisäämiseksi EU:n lähetystöjen päälliköiden ja EU:n erityisedustajien viroissa; korostaa, että tulevaa Euroopan ulkosuhdehallintoa perustettaessa olisi huolehdittava miesten ja naisten tasapainoisemmasta edustuksesta erityisesti korkean tason viroissa ja siitä, että ulkosuhdehallintoon otetaan enemmän tasa-arvoasioista vastaavaa henkilöstöä;

24.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan enemmän naisia ETPP:n tehtäviin ja operaatioihin ja pyytää lisäämään naisten osuutta suunnittelun ja täytäntöönpanon kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa; korostaa, että tasa-arvoasiantuntijoita olisi käytettävä aivan tehtävän tai operaation suunnittelun alkuvaiheista lähtien ja että on tärkeää antaa järjestelmällistä ja olennaista tasa-arvokoulutusta ennen henkilöstön siirtämistä tehtäviin tai lähettämistä operaatioihin;

25.

panee merkille, että sukupuolten tasa-arvon huomioon ottavan lähestymistavan valtavirtaistamiseksi ETPP:n piirissä tehdään parhaillaan paljon työtä muun muassa kehittämällä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen määrällistä ulottuvuutta ETPP:ssa (esimerkiksi tekemällä kyselylomakkeita, laatimalla tarkistuslistoja, kartoittamalla naisten ja miesten määrää ETPP:n toiminnoissa jne.); korostaa kuitenkin tarvetta kehittää laadullinen käsitteellinen kehys, jotta voidaan ymmärtää sosioekonomista yhteyttä, jossa ETPP:n operaatioita toteutetaan (eli konfliktialueita), ja toimien ja ohjelmien täytäntöönpanoon liittyviä tasa-arvokysymyksiä;

26.

pitää myönteisenä sitä, että lähes kaikkiin ETPP:n operaatioihin on nimitetty tasa-arvoneuvonantaja edellä mainittujen neuvoston marraskuussa 2006 antamien päätelmien mukaisesti; korostaa kuitenkin, että näiden tasa-arvoneuvonantajien työtä saattaa hankaloittaa se, että EU:lla ole konkreettista sukupuolten tasa-arvoa koskevaa politiikkaa – ja erityisesti, että EU:ssa ei tiedosteta sukupuolen merkitystä ja/tai ollaan haluttomia ottamaan se huomioon – ja se, että ETTP:n operaatioiden rahoituksessa ei ole erityisiä sukupuolinäkökohtiin liittyviä budjettikohtia;

27.

pitää myönteisinä aloitteita tarjota tasa-arvokoulutusta ETPP:n operaatioiden henkilöstölle ja esikunnalle ja komission merkittäviä ponnisteluja kouluttaa erityisesti lähetystöjensä henkilöstöä; toistaa, että koko henkilöstön olisi saatava riittävästi koulutusta kaikilla EU:n ulkoisten politiikkojen suunnittelun, ohjelmatyön ja täytäntöönpanon tasoilla; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että pakollisen koulutuksen piiriin kuuluu kaikki operaatioissa ja lähetystöissä työskentelevä henkilöstö, johtoporras mukaan lukien, ja että henkilöstölle tarjotaan ohjausta tasa-arvoasioissa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevissa asioissa;

28.

on vakuuttunut siitä, että ETPP:n operaatioiden suunnittelussa on otettava huomioon se, että paikalliset naisjärjestöt on otettava mukaan rauhanprosessiin, jotta niiden erityispanosta voidaan hyödyntää ja jotta tunnustetaan erityiset tavat, joilla konfliktit vaikuttavat naisiin;

29.

korostaa, että kiintiöt ovat tällä hetkellä välttämätön keino varmistaa sukupuolten tasa-arvo rauhanoperaatioissa ja turvallisuusoperaatioissa sekä kansallisten ja kansainvälisten jälleenrakennusprosessien päätöksenteossa sekä taata naisille mahdollisuus osallistua poliittisiin neuvotteluihin;

30.

korostaa sukupuolitietoisen budjetoinnin merkitystä; huomauttaa, että sukupuoli olisi otettava teemaksi tärkeimmissä ulkoisen avun välineissä, että sukupuolten tasa-arvoa edistäviin toimiin olisi kohdennettava erityisiä määrärahoja ja että olisi yksilöitävä vertailuarvoja, joilla voidaan mitata, kuinka tehokkaasti varoja käytetään;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.