6.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 117/15

A.

katsoo, että Euroopan unioni on vuonna 2000 annetun vuosituhatjulistuksen seurauksena sitoutunut yhdessä koko kansainvälisen yhteisön kanssa puolittamaan äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrän maailmassa vuoteen 2015 mennessä keskittämällä toimensa kahdeksaan vuosituhannen kehitystavoitteeseen,

B.

toteaa, että tuoreiden arvioiden mukaan noin 1,4 miljardia ihmistä elää yhä köyhyysrajan (1,25 dollaria/päivä) alapuolella, mikä vastaa yli neljäsosaa kehitysmaiden väestöstä,

C.

ottaa huomioon komission ja unionin jäsenvaltioiden vuonna 2007 antamat uudet sitoumukset, joiden avulla pyritään merkittävästi kuromaan kiinni viivettä tavoitteiden saavuttamisessa,

D.

toteaa, että terveydenhuollon ja muiden peruspalvelujen puute aiheuttaa miljoonien ihmisten kuoleman ja pitää ihmiset köyhyysloukussa, vaikka terveydenhoidon ja peruskoulutuksen saanti on ihmisoikeus, jonka noudattamisen ja toteutumisen varmistaminen on hallitusten vastuulla,

E.

katsoo, että vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia voidaan kehitysmaissa käyttää muiden välineiden ohella maailmanlaajuisen elintarvikekriisin asettamiin haasteisiin vastaamiseksi erityisesti maatalouden alalla,

F.

huomauttaa, että tähän mennessä toteutetuista lukuisista toimista huolimatta suurimmalla osalla kehitysmaista ei ole riittävästi voimavaroja vastata terveydenhuollon ja koulutuksen haasteisiin, minkä vuoksi ulkopuolinen apu on välttämätöntä,

G.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin tehtävänä on myöntää Euroopan kehitysrahastoa koskeva vastuuvapaus,

H.

toteaa, että komissio aikoo lisätä huomattavasti talousarviotuen käyttöä kymmenennen Euroopan kehitysrahaston aikana tehostaakseen tuen tuloksellisuutta ja saavuttaakseen asettamansa tavoitteet,

I.

toteaa, että kehitysmaiden opettajat ja terveydenhoitoalan työntekijät työskentelevät kurjissa olosuhteissa, että vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lähes kaksi miljoonaa opettajaa ja yli neljä miljoonaa terveydenhoitoalan työntekijää ja että heidät voitaisiin palkata ja kouluttaa vuosituhattavoitteita koskevien sopimusten osana annettavan riittävän talousarviotuen avulla,

J.

panee merkille, että terveydenhoitoalan ja opettajien toistuva puute on pahentunut rikkaiden maiden järjestämän aivoviennin seurauksena,

K.

panee merkille unionin aikomuksen jatkaa talousarviotukimenojensa kasvattamista lisäämällä merkittävästi etenkin terveydenhuollon ja koulutuksen alakohtaista talousarviotukea erityisesti Afrikan maissa,

L.

toteaa, että vuosituhattavoitteita koskevissa sopimuksissa asetetaan konkreettisia tavoitteita, jotka pyritään saavuttamaan terveydenhuoltoa ja peruskoulutusta koskeviin vuosituhattavoitteisiin liittyen, mutta vuosituhattavoitteita koskevaan sopimukseen voitaisiin sisällyttää muitakin ensisijaisina pidettyjä aloja,

M.

toteaa, että Euroopan parlamentti esitti kehitysapua koskevan virallisen kantansa edellä mainitun 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman 6 kohdassa uusista kehitysyhteistyön rahoitusvälineistä vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä ja sen mukaan ”määrän lisäämisen on käytävä käsi kädessä laadun lisäämisen kanssa, toisin sanoen avun tehokkuutta on lisättävä koordinoinnin, täydentävyyden ja johdonmukaisuuden avulla sekä vähentämällä kehitysavun siirtämisen aiheuttamia kuluja, luomalla entistä ennustettavampia ja kestävämpiä avustusmekanismeja, nopeuttamalla kehitysavun jakamista, poistamalla edelleen kehitysavulle asetettuja ehtoja, etsimällä ratkaisuja kestämättömiin velkataakkoihin, edistämällä hyvää hallintoa, taistelemalla korruptiota vastaan ja lisäämällä avunsaajien kykyä ottaa kehitysapua vastaan”,

N.

uskoo, että ennakoitavissa oleva pitkän aikavälin tuki voi edistää suoraan ja tehokkaasti vuosituhannen kehitystavoitteissa määritettyjen köyhyyden vähentämisstrategioiden konkreettista täytäntöönpanoa,

O.

ottaa huomioon, että huolimatta Monterreyssä (2002), Gleneaglesissa (2005), Pariisissa (2005) ja Accrassa (2008) antamistaan sitoumuksista lisätä kehitysavun määrää ja parantaa sen laatua monet unionin jäsenvaltiot eivät anna lupaamaansa tukea täysimääräisenä ja silloinkin, kun tukea annetaan, osa siitä on epäasianmukaista,

P.

huomauttaa, että 30 prosentissa tapauksista komission antaman talousarviotuen maksaminen myöhästyy raskaiden hallintomenettelyjen vuoksi,

Q.

toteaa, että talousarviotuen ennakoitavuuden puute johtuu erityisesti siitä, että suurin osa tuen antamisen ehdoista on vuosiluonteisia, ja että ennakoitavuuden puute pakottaa tuensaajamaat toisinaan käyttämään tuen ennen sen saamista tietämättä varmasti, annetaanko se niille jossain vaiheessa,

R.

toteaa, että unionin kehitysapua ei kyetä ennakoimaan myöskään tuensaajamaissa, joissa on tietty oikeusvarmuus ja vakaa sääntely-ympäristö,

S.

huomauttaa, että komissio on suurin kehitysavun monenvälinen antaja ja yksi suurimmista talousarviotuen antajista ja että se yhä useammin turvautuu viimeksi mainittuun tukeen, joka on muodostanut viidenneksen sen viime vuosina myöntämän tuen kokonaismäärästä,

T.

katsoo, että sikäli kun talousarviotuki on jo yksi unionin tukea parantavista välineistä, olisi hyödyllistä tehdä siitä ennakoitavampi ja myöntää sitä pidemmäksi aikaa,

U.

toteaa, että nykyisin komission antama talousarviotuki ohjelmoidaan tavallisesti kolmeksi vuodeksi tai joidenkin virastojen tapauksessa vuodeksi kerrallaan,

V.

huomauttaa, ettei ehdotuksella vuosituhattavoitteita koskevasta sopimuksesta ole talousarviovaikutuksia eikä mainittu sopimus ole uusi väline vaan olemassa olevien välineiden täytäntöönpanokeino,

W.

panee merkille, että tällä hetkellä vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia koskevan komission asiakirjan asema ei ole selvä,

X.

toteaa komission olevan nyt sitä mieltä, että on aika toteuttaa sopimus, jossa asetetaan konkreettiset vuosituhattavoitteita koskevat tavoitteet, sen sijaan että kukin avunantaja tarkistaisi omat ehtonsa vuosittain,

Y.

ottaa huomioon, että sopimukseen sisältyy sekä rahoitussitoumus, jolla tuenantajamaa takaa paremman ennakoitavuuden, että tämän vastineena tuensaajamaan vankempi sitoutuminen konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseen,

Z.

ottaa huomioon, että komissio aikoo tehdä ensimmäiset vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset kuudeksi vuodeksi eli kymmenennen Euroopan kehitysrahaston loppuun,

AA.

huomauttaa, että komission ehdotus tehdä sopimuksia kuudeksi vuodeksi menee pidemmälle kuin muiden maailmanlaajuisten rahoittajien nykysuuntaus,

AB.

ottaa huomioon komission jäsenvaltioille esittämän kehotuksen yhteisrahoittaa vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset Euroopan kehitysrahastoon maksettavien vapaaehtoisten lisämaksujen avulla,

AC.

toteaa, että koska vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset kuuluvat Cotonoun sopimuksen periaatteiden perusteella laaditun yleisen talousarviotukivälineen alaisuuteen, parhaillaan käynnissä olevien ohjelmien päätöksiä tai yleisen talousarviotuen toimeenpanoehtojen eroja ei tarvitse muuttaa, että vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset eivät edellytä uuden rahoitusvälineen perustamista vaan perustuvat edelleen Cotonoun sopimukseen sisältyviin talousarviotukea koskeviin määräyksiin ja että vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset ovat äskettäin valmiiksi saatujen yleistä talousarviotukea koskevien sisäisten suuntaviivojen mukaisia,

AD.

huomauttaa, että vuosituhattavoitteita koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista koskevan Cotonoun sopimuksen 9 artiklan noudattaminen,

AE.

arvelee, että tehokkaan talousarviotuen avulla tuensaajien pitäisi pysyä rahoittamaan omia konkreettisia strategioitaan ja ohjelmiaan, joilla parannetaan toimivien julkisten palvelujen saatavuutta terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla,

AF.

huomauttaa, ettei komissio ole pitänyt lupaustaan ottaa parlamentin jäsenet ja kansalaisjärjestöjen edustajat järjestelmällisesti mukaan kehitysmaiden hallitusten kanssa käytävään vuoropuheluun, ja toteaa lisäksi, että nykykäsityksen mukaan tehokkuuden takaamiseksi kehitysyhteistyötä ei pitäisi jättää täysin hallitusten käsiin vaan myös kehitysmaiden parlamenttien ja kansalaisjärjestöjen olisi voitava osallistua siihen,

AG.

panee merkille, että komission mukaan sopimuskelpoisia ovat maat, joissa talousarviotuen täytäntöönpanoa koskevat tulokset ovat makrotalouden tasolla sekä varainhoidon osalta tyydyttäviä, ja että tässä komissio erottuu edukseen muista talousarviotuen antajista, kuten Kansainvälisestä valuuttarahastosta tai Maailmanpankista, jotka liittävät lukuisia ehtoja tukeensa, mikä on vastoin tuensaajamaata koskevaa omavastuullisuuden periaatetta,

AH.

toteaa, että monet maat, joilla olisi kiireellinen tarve saada enemmän tehokkaampaa apua voidakseen nopeuttaa edistymistään vuosituhannen kehitystavoitteissa, eivät täytä komission määrittämiä nykyisiä edellytyksiä vuosituhattavoitteita koskevien sopimusten tekemiselle,

AI.

toteaa, että nykymuodossaan vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset on tarkoitettu ainoastaan AKT-valtioille,

AJ.

huomauttaa, että komission talousarviotuki kärsii pahasti avoimuuden sekä köyhien maiden omavastuullisuuden puutteesta ja että rahoitussopimukset julkistetaan vain harvoin,

AK.

huomauttaa, että kehitysyhteistyön perusperiaatteena on tarjota apua niille, jotka tarvitsevat sitä kipeimmin siellä, missä se on tuloksellisinta,

AL.

toteaa, että esimerkiksi Burkina Fason tapauksessa paikan päällä kukaan ei ollut tietoinen käynnissä olevista Burkina Fason ja komission neuvotteluista vuosituhattavoitteita koskevan sopimuksen tekemiseksi ja että asiasta ei ole saatavilla mitään tietoa komission Burkina Fason edustuston verkkosivulla,

AM.

huomauttaa, että kehitysyhteistyötä koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa unioni sitoutuu käyttämään tuloksiin ja suorituskykyä mittaaviin indikaattoreihin perustuvaa toimintatapaa,

AN.

pitää tarpeellisena, että komissio kytkee talousarviotuen jatkossakin tuensaajamaan tuloksiin tasa-arvoa ja naisten oikeuksien edistämistä koskevissa kysymyksissä,

AO.

ottaa huomioon, että talousarviotukea koskevat sopimukset on jo tehty komission ja Burkina Fason (2005–2008), Etiopian (2003–2006), Ghanan (2007–2009), Kenian (2004–2006), Madagaskarin (2005–2007), Malawin (2006–2008), Malin (2003–2007), Mosambikin (2006–2008), Tansanian (2006–2008), Ugandan (2005–2007) ja Sambian (2007–2008) välillä,

AP.

ottaa huomioon, että maailmassa on 650 miljoonaa vammaista henkilöä, joista 80 prosenttia elää kehitysmaissa ja viidesosa äärimmäisessä köyhyydessä; ottaa huomioon, että he muodostavat yhden suurimmista syrjäytyneiden ja köyhien ryhmistä ja kohtaavat monenlaisesta syrjintää ja saavat harvoin koulutusta ja terveydenhoitoa,

AQ.

toteaa, että yleisten velvoitteiden ja erityisesti edellä mainitun vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 32 artiklan mukaisesti kyseisen yleissopimuksen allekirjoittaneiden on otettava vammaisuus huomioon kehitysyhteistyössään,

AR.

arvelee, että vuosituhattavoitteita ei saavuteta vuoteen 2015 mennessä, jos vammaisten osallistamista ja osallistumista ei oteta asianmukaisesti huomioon,

AS.

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2008 laaditun kertomuksen Afrikan ja EU:n kumppanuuden toimeenpanemisesta ja erityisesti sen 37 kohdan, jossa korostetaan vammaisten henkilöiden hyväksi tehtyjen toimien räikeää puutetta ponnisteluissa vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi,

1.

vahvistaa, että kehitysavun olisi perustuttava tarpeisiin ja tuloksiin ja että kehitysyhteistyöpolitiikkaa olisi suunniteltava yhteistyössä tuensaajamaiden kanssa;

2.

vahvistaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi tuenantajamaiden on täytettävä kaikki sitoumuksensa ja parannettava antamansa tuen laatua;

3.

painottaa, että on kehitettävä uusia mekanismeja, jotta tuesta saadaan ennakoitavampaa ja pysyvämpää;

4.

muistuttaa Abujan julistuksen tavoitteesta myöntää 15 prosenttia kansallisesta talousarviosta terveydenhoitoalalle sekä maailmanlaajuisen koulutuskampanjan tavoitteesta myöntää 20 prosenttia kansallisesta talousarviosta koulutusalalle;

5.

kehottaa komissiota kytkemään jatkossakin tukensa terveydenhuollon ja koulutuksen, erityisesti perusterveydenhuollon ja peruskoulutuksen, aloille kyseisillä aloilla ja erityisesti perusterveydenhuollossa ja peruskoulutuksessa saavutettuihin tuloksiin; kehottaa komissiota myös tarkentamaan, mikä merkitys näillä aloilla saavutetuille tuloksille annetaan suhteessa kattavampaan indikaattorien kokonaisuuteen ja miten se aikoo arvioida näillä aloilla edistymistä;

6.

kehottaa komissiota parantamaan talousarviotuen ennakoitavuutta ottamalla käyttöön vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia ja ulottamalla sopimusten periaatteet koskemaan useampia maita sekä alakohtaista talousarviotukea;

7.

muistuttaa komissiota tarpeesta vähentää merkittävästi sen ylen määrin raskaista hallintomenettelyistä johtuvia tarpeettomia viivästyksiä;

8.

kehottaa kehitysmaiden hallituksia kasvattamaan terveydenhuoltomenojaan 15 prosenttiin kansallisesta talousarviosta Abujan julistuksen suositusten mukaisesti ja koulutusmenojaan 20 prosenttiin kansallisesta talousarviosta, kuten maailmanlaajuisessa koulutuskampanjassa vaaditaan;

9.

pyytää komissiota varmistamaan talousarviotukimenojen korkean tason ja pyrkimään erityisesti lisäämään huomattavasti talousarviotukea AKT-maiden sosiaalialalle ja kasvattamaan alakohtaista talousarviotukea muilla alueilla;

10.

panee tyytyväisenä merkille, että komission vuosituhattavoitteita koskevien sopimusten tekemisellä taataan sopimuskelpoisille maille vähimmäistuki (70 prosenttia kokonaissitoumuksesta);

11.

pitää kuitenkin valitettavana, ettei vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia koskevassa asiakirjassa aseteta mitään aikataulua näiden pääasiassa kymmenennen Euroopan kehitysrahaston kuusivuotiskaudeksi tehtävien sopimusten täytäntöönpanolle, ja pyytääkin komissiota laatimaan tarkan aikataulun;

12.

panee merkille, että vuosituhattavoitteita koskevan sopimuksen pääasiallisena tavoitteena on parantaa tuen tehokkuutta ja nopeuttaa edistymistä vuosituhannen kehitystavoitteissa maissa, joissa tarve on suurin;

13.

pyytää komissiota antamaan tiedonannon, jossa vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia koskeva aloite esitetään virallisesti, ja laajentamaan aloitteen koskemaan AKT-valtioiden lisäksi myös muita edellytykset täyttäviä maita;

14.

pyytää komissiota ja tuensaajamaita valvomaan, että tuensaajamaiden parlamentit ja kansalaisyhteiskunta, vammaisjärjestöt mukaan lukien, saavat osallistua talousarviotuesta käytävän vuoropuhelun kaikkiin vaiheisiin, myös vuosituhattavoitteita koskevissa sopimuksissa vahvistettavan ohjelman valmisteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin;

15.

korostaa, että tuenantajien pitäisi sitoutua tuensaajia koskevien yksipuolisten ehtojen asettamisen sijasta edistämään hyvää hallintoa, demokratiaa ja vakautta tuensaajamaissa asianomaisten maiden kanssa määritettyjen avoimien kriteerien pohjalta;

16.

katsoo, että avoimuuden edistämiseksi muuttuvan maksuerän maksamisen ehtojen pitäisi perustua tuloksiin siten, että tämä kannustaa tuenantajia ja -saajia analysoimaan käytetyn rahan todellista vaikutusta ja lisää julkisten varojen käytön avoimuutta;

17.

kehottaa komissiota valvomaan säännöllisin väliajoin ohjelmiensa tuloksia ja kertomaan tuloksista Euroopan parlamentille;

18.

suosittaa, että komissio pyrkisi vahvistamaan tuenantajien ja tuensaajien välistä vuoropuhelua erityisesti määrittääkseen todelliset tarpeet ja alat, joilla tukea tarvitaan;

19.

pyytää AKT:n ja EU:n yhteistä parlamentaarista edustajakokousta olemaan aktiivisempi ensisijaisten alojen määrittelemisessä vuosituhattavoitteita koskevista sopimuksista neuvoteltaessa sekä prosessin kaikissa muissakin vaiheissa;

20.

pyytää komissiota asettamaan talousarviotuen edellytykseksi tulosten saavuttamisen hyvän hallinnon ja avoimuuden sekä ihmisoikeuksien – erityisesti köyhimpien ja syrjäytyneimpien, kuten vammaisten, vähemmistöjen, naisten ja lasten – puolustamisen ja kunnioittamisen aloilla sekä valvomaan, ettei talousarviotukea käytetä muilla kuin vuosituhattavoitteita koskevissa sopimuksissa määritetyillä aloilla;

21.

toistaa, että kansalliset maaohjelmat olisi vahvistettava yhteistyössä asianomaisten valtioiden parlamenttien, yhteisen AKT–EU-edustajakokouksen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

22.

panee merkille, ettei vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia koskevassa ehdotuksessa mainita, mitkä maat ovat mukana vuosituhattavoitteita koskevien sopimusten ensimmäisellä kierroksella; panee lisäksi merkille, että nykymuodossaan vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset on tarkoitettu yksinomaan AKT-maille;

23.

pitää valitettavana, että kehitysmaille suunnatussa unionin talousarviotukipolitiikassa edellytetään yhä useammin Kansainvälisen valuuttarahaston asettamien ehtojen täyttämistä unionin kehitysavun saamiseksi; katsoo lisäksi, että tällaisten ehtojen asettaminen on vastoin tuensaajamaiden omavastuullisuuden periaatetta koskevaa politiikkaa;

24.

painottaa, että on kehitettävä muita talousarviotuen toimintatapoja niitä maita varten, jotka eivät täytä vuosituhattavoiteita koskevien sopimusten tekemisen edellytyksiä, ja erityisesti niitä maita varten, joissa tilanne on epävakaa; korostaa, että on ilmeistä, etteivät maat, joissa tilanne on kaikkein epävakain, pysty täyttämään nykyisiä sopimuskelpoisuuden edellytyksiä;

25.

suosittaa, että vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset olisivat mahdollisia myös kehitysyhteistyön rahoitusvälineen piiriin kuuluvien maiden kanssa;

26.

pyytää komissiota ilmoittamaan selkeästi, miten se on aikonut yhdistää ehdotetut vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset muihin tuenjakovälineisiin;

27.

varoittaa, ettei vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia pidä tehdä harkitsemattomasti eikä liikaa siten, että ne nähdään ainoana todella tehokkaana tuenjakotapana, ja kehottaa komissiota valitsemaan aina kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivan tuenjakomenetelmän;

28.

pyytää komissiota vahvistamaan tuensaajamaiden parlamenttien valmiuksia osallistua talousarviomenettelyihin sekä parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksia osallistua kansallisten toimintalinjojen laadintaan antamalla enemmän rahoitustukea, painottamalla tällaista osallistumista tuensaajamaiden kanssa käytävissä poliittisissa vuoropuheluissa ja keskittymällä julkisen varainhoidon indikaattoreihin, joilla pyritään parantamaan hallitusten kansalaisiin kohdistamaa vastuullisuutta;

29.

pyytää komissiota liittämään yhteistyössä kumppanimaiden kanssa jokaiseen vuosituhattavoitteita koskevaan sopimukseen joukon suorituskykyä koskevia indikaattoreita, joiden perusteella voidaan arvioida sopimuksen täytäntöönpanon avulla saavutettua edistystä ja vammaisten henkilöiden ja vammaisten lasten osallistamista;

30.

kiinnittää komission huomiota siihen, että sen olisi jatkossakin ehdottomasti kytkettävä talousarviotukensa tuensaajamaan saavuttamiin tuloksiin miesten ja naisten tasa-arvoa ja naisten oikeuksien edistämistä koskevissa kysymyksissä, ja pyytää, että suorituskykyä koskevia indikaattoreita tiukennettaisiin tältä osin vuosituhattavoitteita koskevissa sopimuksissa niiden ulottamiseksi käsittämään myös muita aloja, kuten naisten ja vammaisten henkilöiden oikeudet; pyytää komissiota vahvistamaan talousarviotukeen liittyviä sukupuoliulottuvuutta koskevia suorituskykyindikaattoreita ja ulottamaan ne esimerkiksi seuraaville aloille: vammaisten henkilöiden oikeudet ja naisten oikeudet sekä erityisesti toimet, joilla edistetään kaikkien naisten mahdollisuuksia saada tietoa ja kattavia palveluja seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla, perhesuunnittelumenetelmien saatavuuden ja käyttömahdollisuuksien parantaminen, naisten koulutuksen edistäminen ja heidän asemansa pysyvä vahvistaminen sekä syrjinnän torjuminen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, AKT-ministerineuvostolle sekä jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille ja parlamenteille.