[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 20.11.2009

KOM(2009) 633 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

YHTEISÖN JÄTELAINSÄÄDÄNNÖN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA jätteistä annettu direktiivi 2006/12/ETY, vaarallisista jätteistä annettu direktiivi 91/689/ETY, jäteöljyhuollosta annettu direktiivi 75/439/ETY, puhdistamolietteestä annettu direktiivi 86/278/ETY, pakkauksista ja pakkausjätteistä annettu direktiivi 94/62/EY, kaatopaikoista annettu direktiivi 1999/31/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettu direktiivi 2002/96/EY KAUDELLA 2004–2006 {SEC(2009)1586}

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

YHTEISÖN JÄTELAINSÄÄDÄNNÖN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTAjätteistä annettu direktiivi 2006/12/ETY,vaarallisista jätteistä annettu direktiivi 91/689/ETY,jäteöljyhuollosta annettu direktiivi 75/439/ETY,puhdistamolietteestä annettu direktiivi 86/278/ETY,pakkauksista ja pakkausjätteistä annettu direktiivi 94/62/EY,kaatopaikoista annettu direktiivi 1999/31/EY jasähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettu direktiivi 2002/96/EYKAUDELLA 2004–2006{SEC(2009) 1586}

1. JOHDANTO

Tämän kertomuksen tavoitteena on antaa yhteisön toimielimille, jäsenvaltioille ja yleisölle tietoa EU:n jätelainsäädännön täytäntöönpanosta kaudella 2004–2006. Kertomuksessa käsitellään jätteistä annettua direktiiviä 2006/12/EY, vaarallisista jätteistä annettua direktiiviä 91/689/EY, jäteöljyhuollosta annettua direktiiviä 75/439/EY, puhdistamolietteestä annettua direktiiviä 86/278/ETY, pakkauksista ja pakkausjätteistä annettua direktiiviä 94/62/EY, kaatopaikoista annettua direktiiviä 1999/31/EY, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettua direktiiviä 2002/96/EY ja romuajoneuvoista annettua direktiiviä 2000/53/EY.

Kertomus on laadittu eräiden ympäristöä koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvien kertomusten standardoinnista ja järkeistämisestä annetun direktiivin 91/692/ETY 5 artiklan mukaisesti. Se perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin, joita on täydennetty komission tilaamien tutkimusten ja sisäisten tilastojen päätelmillä. Lisätietoja on komission laatimissa raporteissa, jotka ovat saatavilla verkkosivulla http://ec.europa.eu/environment/waste/reporting/index.htm.

Tätä kertomusta täydentävät jätteiden siirtoasetuksesta[1] ja romuajoneuvodirektiivistä[2] laaditut erilliset kertomukset. Tästä syystä tähän kertomukseen on sisällytetty ainoastaan lyhyet tiivistelmät näiden kertomusten tärkeimmistä tuloksista.

Yksityiskohtaiset tiedot otsikossa mainittujen säädösten tiettyjen säännösten täytäntöönpanosta ovat kertomuksen liitteessä.

2. KERTOMUSTEN LAATU JA MÄÄRÄAIKOJEN NOUDATTAMINEN

Kertomuksiin liittyvien sääntöjen noudattamisen osalta jäsenvaltioilla on paljon parannettavan varaa, sekä joka kolmas vuosi toimitettavien täytäntöönpanokertomusten että tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta kehitystä kuvaavien vuosittaisten tietojen osalta. 14 jäsenvaltioista ei toimittanut kaikkia täytäntöönpanokertomuksiaan ajoissa käsillä olevaa kertomusta varten. Vuonna 2006 noin kolmasosa jäsenvaltioista ei toimittanut ajoissa vuosittaisia kierrätys- ja hyödyntämistietoja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta, romuajoneuvoista ja pakkauksista. Monissa tapauksissa vastaukset olivat puutteellisia ja kertomusten laatu vaihteli. Tämä saattaa tietyssä määrin johtua siitä, että jotkut täytäntöönpanoa koskevien kyselylomakkeiden kysymyksistä oli muotoiltu epäselvästi. Useissa tapauksissa jäsenvaltiot kuitenkin jättivät vastaamatta tiettyihin kysymyksiin tai antoivat epäselviä taikka harhaanjohtavia vastauksia.

Tämän kertomuksen tulosten perusteella komissio saattaa harkita kysymysten muokkaamista yksityiskohtaisemmiksi. Myös jäsenvaltioiden raportointimenetelmät vaihtelivat vuotuisten kierrätys- ja hyödyntämistietojen osalta, mikä saattaa edellyttää menetelmien yhdenmukaistamista. Komissio käsittelee tätä asiaa läheisessä yhteistyössä tilastokeskusten ja kansallisten asiantuntijoiden kanssa.

3. JÄTTEISTÄ ANNETTU DIREKTIIVI 2006/12/ETY

Yhteisön jätehuoltoa koskevat perusvaatimukset, -määritelmät ja -periaatteet on vahvistettu jätteistä annetussa direktiivissä 2006/12/EY. Tässä direktiivissä annetaan jätteen määritelmä, velvoitetaan jäsenvaltiot perustamaan riittävä jätteidenkäsittelylaitosten verkosto, otetaan käyttöön jätehierarkia, jossa edistetään jätteen syntymisen ehkäisemistä sen hyödyntämisen sijaan. Jätteen loppukäsittelyä pidetään viimeisenä keinona. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että jäte hyödynnetään tai loppukäsitellään vaarantamatta ihmisten terveyttä ja ympäristöä. Siinä kielletään myös jätteen hylkääminen, upottaminen tai valvomaton loppukäsittely. Se velvoittaa jäsenvaltiot myös laatimaan kansalliset jätehuoltosuunnitelmat ja siinä säädetään velvoitteesta saada jätteenkäsittelylupa.

Jätedirektiiviin liittyen käsittelyssä oli vuonna 2009 11 tapausta, jotka koskivat laittoman jätteen mereen upottamisen rakenteellista ja laaja-alaista huomioon ottamatta jättämistä. Lisäksi käsittelyssä oli 10 puutteellista soveltamista koskevaa tapausta, 4 jätehuollon suunnitteluun liittyvää tapausta sekä 3 tapausta, jotka koskivat sitä, että kansalliset lait ja direktiivin säännökset eivät vastaa toisiaan.

Kaikki jäsenvaltiot ilmoittivat saattaneensa direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään. Kaikki jäsenvaltiot olivat panneet täytäntöön direktiivin perusvaatimukset, joilla varmistetaan ympäristön kannalta kestävä jätehuolto. Joillakin mailla on kuitenkin edelleen ongelmia täydellisen jätehuoltoinfrastruktuurin luomisessa. Lisäksi jätehierarkian täytäntöönpanossa ja jätteen hyödyntämisessä resurssina on valtavia eroja.

Kierrätyksen ja hyödyntämisen aste vaihtelee sekä jätteen osalta yleisesti että eri jätevirtojen osalta. Kierrätys- ja hyödyntämisasteiden kasvu viime vuosina johtui osittain kierrätysdirektiivien vaatimusten täytäntöönpanosta ja osittain kansallisista jätehuoltopolitiikoista (jälkimmäisessä tapauksessa rakennus- ja purkujätteen sekä biojätteen osalta). Kierrätysmahdollisuuksia on edelleen kuitenkin valtavasti käyttämättä, sillä yli puolet jätteen seassa olevista uudelleen käytettävissä olevista varoista on täysin käyttämättä[3].

Jätteen syntymisen ehkäisemistä koskeva politiikka ei ole tähän mennessä ollut tehokasta. Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia ainoastaan rajallisesti ja tapauskohtaisesti. Yhtenäisiä suuren mittakaavan politiikkoja on otettu käyttöön hyvin vähän. Tämä saattaa johtua siitä, että aikaisemmassa jätepolitiikan puitedirektiivissä jätteen syntymisen ehkäisemiseen kiinnitettiin huomiota vain rajallisesti. Tilanteen pitäisi muuttua, kun tarkistetun direktiivin[4] vaatimukset tulevat tältä osin voimaan.

4. VAARALLISISTA JÄTTEISTÄ ANNETTU DIREKTIIVI 91/689/ETY

Direktiivissä annetaan vaaralliseen jätteen tarkka ja yhdenmukainen määritelmä ja pyritään varmistamaan, että tämän jätevirran käsittely on ympäristön kannalta kestävä. Direktiivissä säädetään (jätedirektiivin valvontatoimien lisäksi) useista valvontavoimista, jotka liittyvät vaarallisten jätteiden käsittelyyn, kuten jäljitettävyyteen. Lisäksi direktiivissä kielletään vaarallisten jätteiden sekoittaminen muihin jätteisiin ja säädetään velvoitteesta ilmoittaa komissiolle jätteistä, joilla on vaarallisia ominaisuuksia, mutta joita ei ole mainittu vaarallisten jätteiden luettelossa.

Jäsenvaltioiden vastaukset eivät tietyissä tapauksissa olleet riittävän yksityiskohtaisia, jotta niistä olisi ollut mahdollista päätellä, onko direktiivi pantu asianmukaisesti täytäntöön. Erityisesti on epätietoisuutta sekoituskiellon ja sitä sekä lupavaatimuksia koskevien poikkeusten valvomisesta. Useat jäsenvaltiot eivät olleet varmistaneet, että tarkastuksia suoritetaan säännöllisesti. Epäselvyyttä on myös tuottajien raportointivaatimuksista. Esille on tullut tapaus, joka koskee vaarallisten jätteiden pakkauksia ja merkintöjä koskevien selkeiden sääntöjen puuttumista. Tätä tapausta on tarkasteltava edelleen.

5. JÄTEÖLJYHUOLLOSTA ANNETTU DIREKTIIVI 75/439/ETY

Jäteöljyhuollosta annetun direktiivin tavoitteena on lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja luoda yhtenäinen järjestelmä, jota sovelletaan jäteöljyjen keräämiseen, käsittelyyn, varastointiin ja loppukäsittelyyn. Järjestelmän tarkoituksena on suojella ympäristöä näiden öljyjen päästön, sijoittamisen tai käsittelyn aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta. Jäsenvaltioiden on luotava järjestelmät jäteöljyjen käsittelyyn tai loppukäsittelyyn liittyvien toimien rekisteröimiseksi, saattamiseksi luvanvaraiseksi sekä valvomiseksi. Jäteöljyjen käsittelymenetelmissä etusija annetaan uudistamiselle. Seuraavaksi tärkeimmät käsittelymenetelmät ovat polttaminen, tuhoaminen, valvottu varastointi ja loppukäsittely.

Kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään. Jäsenvaltioiden vastauksista käy ilmi, että käytössä ovat asianmukaiset lupamenettelyt ja valvontamekanismit, joilla voidaan estää jäteöljyhuollon kielteisiä ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Käsittelykäytännöt osoittavat kuitenkin, ettei direktiivillä saatu odotettuja tuloksia jäteöljyjen uudistamisen edistämisen suhteen. Jäteöljyn suosituin käsittelyvaihtoehto EU:n alueella oli polttaminen huolimatta oikeudellisesta velvoitteesta edistää jäteöljyn uudistamista. Komissio joutuikin panemaan vireille joitakin rikkomusmenettelyjä. Komissio analysoi tätä käsittelytrendiä ja päätyi siihen, ettei uudistaminen ole ympäristön ja talouden kannalta hyödyllisempää kuin polttaminen. Tästä syystä tähän kysymykseen liittyvät rikkomusmenettelyt päätettiin. Tarkistetussa jätedirektiivissä jäteöljyn uudistaminen ei ole absoluuttisella etusijalla. Niille maille, jotka haluavat edistää jäteöljyn uudistamista annetaan kuitenkin mahdollisuus jatkaa samaa käytäntöä.

6. PUHDISTAMOLIETTEESTÄ ANNETTU DIREKTIIVI 86/278/ETY

Puhdistamolietedirektiivi annettiin yli 20 vuotta sitten, jotta puhdistamolietettä käytettäisiin maataloudessa asianmukaisesti ja jotta lietteen haitallisia vaikutuksia maaperään, kasveihin, eläimiin ja ihmisiin voitaisiin estää.

Jäsenvaltioissa toteutettujen toimien ja ilmoitettujen täytäntöönpanokäytäntöjen perusteella voidaan todeta, ettei täytäntöönpano-ongelmia ole ollut. Esille on tullut kuitenkin myös, että direktiivin soveltamisala saattaa olla liian suppea ja säännökset eivät ehkä ole tarpeeksi kunnianhimoisia. Direktiivin antamisen jälkeen useat jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ja soveltaneet tiukempia raja-arvoja raskasmetallien osalta ja asettaneet vaatimuksia muille epäpuhtauksille. Komissio laatii parhaillaan vaikutusten arviointia, jossa tarkastellaan, olisiko syytä vahvistaa tiukempia toimenpiteitä ja olisiko direktiivin soveltamisalaa syytä laajentaa muihin lietetyyppeihin ja käyttöön muualla kuin maataloudessa.

7. PAKKAUKSISTA JA PAKKAUSJÄTTEISTÄ ANNETTU DIREKTIIVI 94/62/EY

Pakkausjätedirektiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa kansalliset toimenpiteet pakkausten ja pakkausjätteiden ympäristövaikutusten estämiseksi tai vähentämiseksi ja sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi. Direktiivissä säädetään pakkausjätteen syntymisen ehkäisemisestä, hyödyntämisestä ja kierrätyksestä sekä pakkausten uudelleenkäytöstä. Direktiivissä vahvistetaan kierrätys- ja hyödyntämistavoitteet, veloitetaan jäsenvaltiot ottamaan käyttöön pakkausjätteen keräysjärjestelmät ja vahvistetaan vähimmäisvaatimukset, jotka kaikkien yhteisön markkinoille saatettavien pakkausten on täytettävä.

Kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja yleisesti ottaen se on pantu täytäntöön tyydyttävästi. Vuonna 2009 ei pantu vireille yhtään rikkomusmenettelyä.

Direktiivin soveltamisesta on saatu myönteisiä ympäristövaikutuksia pakkausjätteiden kierrätys- ja hyödyntämisasteiden tasaisuuden myötä[5]. Raportointikaudella 2004–2006 pakkausjätteen määrä lisääntyi (osa tästä lisääntymisestä johtuu EU:n laajentumisesta vuonna 2004), mutta kierrätys- ja hyödyntämisasteet pysyivät tasaisina ja laskivat vain hieman. Vuonna 2006 kahdeksan jäsenvaltiota ei saavuttanut yhtä tai useampaa vaadittua kierrätys- tai hyödyntämistavoitettaan. EU:n alueella otettiin käyttöön pakkausjätteen erilliskeräysjärjestelmiä, joiden tehokkuusaste tosin vaihtelee. Lisäksi kaikissa jäsenvaltioissa kiinnitettiin erityisesti huomiota kuluttajien valistamiseen siitä, että pakkaukset ja pakkausjätteet on hävitettävä ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Jotkut sidosryhmät kyseenalaistivat kuitenkin keskeisten vaatimusten täytäntöönpanon ja soveltamisen käytännössä. Komissio on ryhtynyt tarkastelemaan tilannetta tarkemmin.

Direktiivin sisämarkkinavaikutusten osalta voidaan todeta, että viime vuosina komission ja jäsenvaltioiden kesken on käyty oikeudellisia neuvotteluja siitä, ovatko juomapakkausten ympäristövaikutusten ja juomapakkauksista syntyvän jätteen määrän vähentämiseksi toteutetut kansalliset toimenpiteet yhdenmukaisia sisämarkkinasääntöjen kanssa. Vaikka toimien yleistä tavoitetta perustellaan usein ympäristösyillä, tietyt kansalliset toimenpiteet menevät pidemmälle kuin on tarpeen ja saattavat aiheuttaa suhteettomia vaikutuksia juomien ja niiden pakkausten käyttöön ja markkinointiin. Jotta voitaisiin estää uusia sisämarkkinoiden ongelmia vähentää jäsenvaltioiden kanssa käytävien oikeudellisten keskustelujen määrää, komissio antoi tiedonannon juomapakkauksista, panttijärjestelmistä ja tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta[6], jossa esitetään tiivistetyssä muodossa tähän mennessä löydetyt ja kehitetyt ratkaisut.

8. KAATOPAIKOISTA ANNETTU DIREKTIIVI 1999/31/EY

Kaatopaikkadirektiivin tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää kaatopaikkojen haitallisia ympäristövaikutuksia, etenkin pintaveden, pohjaveden, maaperän ja ilman saastumista sekä ihmisten terveydelle aiheutuvia vaaroja. Direktiivissä asetetaan kaatopaikoille tiukkoja teknisiä vaatimuksia, jätteen hyväksymiseen liittyviä erityisiä vaatimuksia ja otetaan käyttöön kaatopaikkaluokat, jotka ilmaisevat, mitä jätettä kaatopaikalle aiotaan sijoittaa. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että kansalliset viranomaiset myöntävät kaatopaikkojen pitolupia. Eräs direktiivin keskeisistä asioista on tavoitteiden asettaminen sille, että biohajoavat yhdyskuntajätteet ohjataan vähitellen muualle kuin kaatopaikoille metaanipäästöjen vähentämiseksi. Tähän liittyy myös kaatopaikkakaasujen talteenottoon ja käsittelyyn liittyviä teknisiä vaatimuksia.

Kaatopaikkadirektiivin käytännön täytäntöönpano on edelleen erittäin epätyydyttävää ja tilanteen parantamiseksi tarvitaan merkittäviä toimia. Kymmenen vuotta direktiivin antamisen jälkeen kaikki jäsenvaltiot eivät ole vielä ilmoittaneet saattaneensa kaikkia sen säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään tai panneensa niitä täytäntöön. Komissio panee edelleen vireille merkittäviä määriä rikkomusmenettelyjä jäsenvaltioita vastaan tämän säädöksen puutteellisen täytäntöönpanon vuoksi.

Komissiolle toimitetaan päivittäin valtava määrä valituksia, jotka liittyvä laittomiin kaatopaikkoihin, joilla ei ole EU:n jätelainsäädännön edellyttämää lupaa ja jotka aiheuttavat vakavia kielteisiä vaikutuksia ympäristölle ja riskejä ihmisten terveydelle. Nämä valitukset osoittavat, että suuressa osassa EU:ta direktiivin täytäntöönpanossa on merkittäviä ja pysyväisluonteisia puutteita. Tarkastelluissa tapauksissa jäsenvaltiot ovat usein sietäneet vakavia täytäntöönpanopuutteita pitkiä aikoja varmistamatta, että laittomat toimet lopetetaan ja niistä rangaistaan[7]. Useat kaatopaikat eivät täytä direktiivin vaatimuksia ja on olemassa todellinen riski siitä, että suuri osa jäsenvaltioista ei pysy sovitussa määräajassa (16. heinäkuuta 2009), johon mennessä ennen direktiivin voimaantuloa käytössä olleiden sääntöjenvastaisten kaatopaikkojen on oltava vaatimusten mukaisia (ellei niitä ole erityisesti vapautettu säännösten noudattamisesta). Ainoastaan yhdeksän jäsenvaltiota on ilmoittanut, että ne ovat täyttäneet vuoden 2006 tavoitteet biohajoavan yhdyskuntajätteen ohjaamisesta muualle kuin kaatopaikoille ja kaatopaikkakaasujen talteenotosta. Tämä on aivan riittämätön määrä.

Ongelma on erityisen akuutti EU-10-maissa, joissa kaatopaikoille sijoittaminen on suosituin jätehuoltovaihtoehto, koska vaihtoehtoista jätehuoltoinfrastruktuuria ei ole käytettävissä. Vaikka näissä on edistytty nopeasti sääntöjenvastaisten kaatopaikkojen sulkemisessa, edellyttää säännösten täysimääräinen noudattaminen lisätoimia.

Vuonna 2009 kaatopaikkadirektiivin osalta pantiin vireille 13 oikeuskäsittelyä säännösten noudattamatta jättämisen vuoksi ja 11 riittämättömän täytäntöönpanon vuoksi. Koska jäsenvaltioilla on ollut systemaattisesti vaikeuksia panna EU:n jätelainsäädäntöä asianmukaisesti täytäntöön, komissio on soveltaa asiassa nyt strategista lähestymistapaa. Kansallisen infrastruktuurin ja tehokkaiden valvontamenetelmien puutteiden käsittelemiseksi on pantu vireille niin sanottua horisontaalisia rikkomusmenettelyjä. Esimerkkeinä on käytetty valtavaa määrää yksittäisiä tapauksia. Tämän lähestymistavan avulla ongelmia voidaan ratkaista useammassa paikassa kuin jos oltaisiin käsitelty ainoastaan yksittäisiä kaatopaikkoja.

9. SÄHKÖ- JA ELEKTRONIIKKALAITEROMUSTA ANNETTU DIREKTIIVI 2002/96/EY

EU:n alueella syntyvän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrä on tällä hetkellä arviolta8,3–9,1 miljoonaa tonnia vuodessa. Tuoreimpien arvioiden mukaan jätteen määrä nousee vuoteen 2020 mennessä noin 12,3 miljoonaan tonniin. Näitä jätteitä on käsiteltävä valvotusti niiden määrästä ja usein vaarallisista ominaisuuksista johtuen, mutta myös siksi, että ne sisältävät arvokkaita resursseja. Direktiivin tavoitteena on vähentää tämän jätevirran loppukäsittelyn ympäristövaikutuksia ja optimoida sen keräys, uudelleenkäyttö, kierrätys ja hyödyntäminen tiukkojen ympäristö- ja terveysnormien mukaisesti. EU:n tärkeimmät kauppakumppanit (kuten Japani, Kiina, Korea ja jotkut USA:n osavaltiot) ovat seuranneet Euroopan esimerkkiä ja antaneet vastaavaa lainsäädäntöä.

Raporteista käy ilmi, että direktiivistä huolimatta ainoastaan kolmannes yhteisön sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta käsitellään asianmukaisesti. Loput kaksi kolmasosaa sijoitetaan kaatopaikoille ja mahdollisesti sääntöjenvastaisiin käsittelylaitoksiin EU:ssa tai sen ulkopuolella. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun laiton kauppa EU:n ulkopuolelle on edelleen laajaa. Riittämättömästi käsitellyt tuotteet aiheuttavat merkittäviä ympäristö- ja terveysriskejä. Keräystavoitteena on 4 kg/henkilö vuodessa. Tämä ei kuitenkaan asianmukaisesti heijasta tilannetta yksittäisissä jäsenvaltioissa, ja vuonna 2006 viisi jäsenvaltiota ei päässyt tähän tavoitteeseen (jäsenvaltioista kaksi muuta ei toimittanut tietoja). Ainoastaan viisi jäsenvaltiota saavutti kaikki kymmenen kierrätystavoitetta. Neljä jäsenvaltiota saavutti yhdeksän hyödyntämistavoitetta. Vuonna 2009 vireillä oli tämän direktiivin vaatimusten vastaisuutta koskevia rikkomusmenettelyjä 14 jäsenvaltion kanssa ja yhden jäsenvaltion kanssa raportoimattomuudesta. Lisäksi vireillä oli neljä rikkomusmenettelyä, jotka liittyivät vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevaan RoHS-direktiiviin.

Euroopan komissio ehdotti joulukuussa 2008 sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivin laatimista uudelleen, jotta voitaisiin käsitellä tiettyjä esille tulleita puutteita täytäntöönpanossa, direktiivin kattamien tuotteiden nopeasti kasvavia jätevirtoja ja vahvistaa tämän lainsäädännön noudattamisen valvontaa.

10. ROMUAJONEUVOISTA ANNETTU DIREKTIIVI 2000/53/EY

Romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY[8] tavoitteena on estää ajoneuvoista syntyvän jätteen määrää, lisätä uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja muita romuajoneuvojen ja niiden osien hyödyntämismuotoja. Siinä vahvistetaan käsittelyvaatimukset ja edistetään sellaista ajoneuvojen suunnittelua, joka helpottaa ajoneuvojen kierrätystä tulevaisuudessa. Tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvät yksityiskohdat on esitetty erillisessä komission kertomuksessa.

Jäsenvaltioiden kertomusten mukaan direktiivin muodollinen täytäntöönpano on varsin hyvällä tasolla. Kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet toimenpiteitä direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöään ja toteuttaneet toimia jätehuoltojärjestelmien perustamiseksi, kuten lainsäädäntö edellyttää. Joitakin direktiivin säännöksiä ei ole kuitenkaan vielä saatettu täysin tai asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Oikeudellisten säännösten noudattamisen käytännön valvonnan osalta jäsenvaltiot pystyivät antamaan enemmän tietoa kuin edellisellä raportointikaudella, mutta kansallisten kertomusten perusteella on edelleen vaikeaa arvioida, miten romuajoneuvohuoltoon liittyvät järjestelmät toimivat käytännössä. Komissio joutuu jatkuvasti panemaan vireille rikkomusmenettelyjä, minkä perusteella voidaan päätellä, että käytännön täytäntöönpano ei ole hyväksyttävällä tasolla. Vuonna 2009 vireillä oli yhdeksän direktiivin vaatimusten vastaisuutta koskevaa tapausta. Ne koskivat muun muassa määritelmiä ja periaatteita (esimerkiksi romuajoneuvon määritelmä tai velvollisuus toimittaa romuajoneuvot hyväksyttyihin käsittelylaitoksiin). Kuusi rikkomusmenettelyä on pantu vireille, koska jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet täytäntöönpanoa koskevaa kertomusta.

Vuonna 2008 raportoitiin ensimmäisen kerran vuonna 2006 saavutetut kierrätys- ja hyödyntämistasot. Komission vastaanottamista 25 kertomuksesta käy selville, että vuonna 2006 jäsenvaltioista 19 saavutti 80 prosentin uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteen ja ainoastaan 13 saavutti 85[9] prosentin tavoitteen. Tämä tilanne ei ole tyydyttävä. Komissio on ottanut kirjallisesti yhteyttä niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät ole saavuttaneet tavoitteitaan, ja pyytänyt selvitystä asiasta.

11. JÄTTEIDEN SIIRROISTA ANNETTU NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:O 259/93

Jätteiden siirroista annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 259/93 pannaan yhteisössä täytäntöön vuonna 1989 tehty vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus. Säädöksellä järjestetään yhteisöön ja yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonta, jotta yhteisö kokonaisuudessaan voisi loppukäsitellä omat jätteensä ja jotta yksittäiset jäsenvaltiot voisivat edetä kohti tavoitetta siten, että otetaan huomioon maantieteelliset olosuhteet ja erityislaitosten tarve tietyntyyppisten jätteiden käsittelyä varten. Baselin yleissopimuksen ja mainitun asetuksen raportointivelvoitteet koskevat vaarallisten jätteiden siirtoja (tällä hetkellä vihreään luetteloon kuuluvat jätteet eivät kuulu pakollisen raportoinnin piiriin).

Kesäkuussa 2009 komissio hyväksyi kertomuksen vaarallisen jätteen ja muun jätteen syntymisestä, käsittelystä ja maan rajan ylittävistä siirroista jäsenvaltioissa kaudella 2001–2006. Kertomuksessa todetaan, että:

- EU-15-maissa syntyneen jätteen määrä lisääntyi raportointikaudella vuosina 2001–2005 22 prosenttia (eli noin neljä prosenttia vuodessa), mutta EU-25-maissa syntyneen jätteen määrässä ei esiintynyt mitään erityistä suuntausta;

- vaarallisten jätteiden siirrot EU-15-maista tai näihin maihin kaksinkertaistuivat vuonna 2005. Vaarallisia jätteitä siirrettiin EU-15-maista 5,4 tonnia ja näihin maihin 3,5 tonnia;

- noin 85 prosenttia (40 miljoonaa tonnia) vaarallisesta jätteestä siirrettiin hyödynnettäväksi;

- 95 prosenttia EU-15-maihin siirretyistä jätteistä oli peräisin EU-25-maista ja EFTA-maista, mutta vain yksi prosentti muista kuin OECD-maista;

- vuonna 2005 noin 90 prosenttia yhteisön vaarallisesta jätteestä käsiteltiin alkuperämaassa;

- noin 90 prosenttia siirretyistä vaarallisista jätteistä jäi EU-15-maihin ja 98 prosenttia EU-15-maista siirretyistä jätteistä päätyi EU-25-maihin tai EFTA-maihin.

Yksityiskohtaisempia tietoja tämän lainsäädännön täytäntöönpanosta on komission kertomuksessa verkko-osoitteessa: http://ec.europa.eu/environment/waste/shipments/reports.htm.

Valitettavasti häiriöitä ja onnettomuuksia ja/tai laittomia siirtoja koskeva raportointi oli muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta riittämätöntä, epäselvää ja oletettavasti epärealistista. Tämä on merkittävää tulevien parannusten osalta, kun otetaan huomioon, että komissiolle ilmoitetaan vuosittain merkittävästä määrästä laittomia jätesiirtoja erityisesti sähkö- ja elektroniikkalaiteromun ja romuajoneuvojen osalta.

12. KOMISSION TOIMET TÄYTÄNTÖÖNPANON PARANTAMISEKSI

Vuonna 2006 ympäristöalan osuus oli noin viidennes kaikista komission tutkittavina olevista tapauksista, jotka koskivat yhteisön lainsäädännön noudattamatta jättämistä, ja se on edelleen ala, jolla on eniten vireillä olevia tapauksia. Lähes 10 prosenttia komissiolle osoitetuista parlamentin kysymyksistä käsittelee ympäristöasioita. Parlamentin vetoomusvaliokunnassa ympäristöasiat olivat tärkein asiakokonaisuus, koska 35 prosenttia valituksista käsitteli juuri ympäristöasioita. Yli 20 prosenttia kaikista ympäristöä koskevista rikkomusmenettelyistä käsittelee jätelainsäädäntöä.

Koska yhteisön jätelainsäädännön täytäntöönpano on suurelta osin epätyydyttävä ja koska täytäntöönpanossa on pysyviä aukkoja, komissio on ryhtynyt tarkastelemaan tilannetta ja käynnistänyt useita toimia, joilla pyritään parantamaan tilannetta.

Säännösten noudattaminen tarkastetaan säännöllisesti, ja jätelainsäädäntöön liittyviä rikkomusmenettelyjä pannaan vireille aina tarvittaessa. Komission uuden horisontaalisen lähestymistavan, jota sovellettiin kaatopaikkadirektiiviin ja jossa käsitellään useampia rikkomusmenettelyjä samanaikaisesti, pitäisi nopeuttaa oikeussuojan toteutumista. Komissio saa säännöllisesti suuren määrän valituksia, vetoomuksia ja kirjeitä kansalaisilta, kansalaisjärjestöiltä sekä muilta EU:n toimielimiltä. Nämä yhteydenotot ovat korvaamaton tiedonlähde jätelainsäädännön täytäntöönpanon todellisesta tilasta. Näistä lähteistä saadut tiedot todennetaan jäsenvaltioiden ja komission välisessä kirjeenvaihdossa, jossa komissio pyytää lisätietoja tai tiedottaa kansallisille viranomaisille esille tulleista ongelmista.

Komissio tapaa jäsenvaltioiden ja sidosryhmien edustajia säännöllisesti ja eri tasoilla. Tällaisia tilaisuuksia ovat muun muassa tekniikan kehitykseen mukauttamista käsittelevän komitean kokoukset (kansalliset asiantuntijat), ympäristöjohtajien korkean tason kokoukset, usein järjestettävät asiantuntijoiden ad hoc -kokoukset ja sidosryhmien kuulemiset. Näitä kokouksia järjestetään vuosittain 20–30, ja niissä on mahdollista vaihtaa parhaita käytänteitä, keskustella täytäntöönpanokysymyksistä ja lainsäädännön selkeyttämisestä. Komissio on antanut useita täytäntöönpanosäädöksiä (komiteamenettelyn päätöksiä), joilla selkeytetään lainsäädäntöä, ja ei-sitovia oppaita eri jätesäädöksistä. Oikeudellisia tulkintoja annetaan säännöllisesti ja lainsäädäntöä tarkistetaan tarvittaessa, jotta se olisi ajan tasalla jätehuollossa tapahtuneen kehityksen kanssa (jätedirektiivin tarkistus, jätteiden siirtoa koskeva asetus, jäteluettelo, romuajoneuvoja koskevat tavoitteet, sähkö- ja elektroniikkalaiteromua sekä vaarallisten aineiden käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevat direktiivit).

Vuodesta 2007 komissio on toteuttanut lisätoimia täytäntöönpanon parantamiseksi. Se on käynnistänyt useita säännösten noudattamisen edistämistä koskevia toimia, kuten36 tietoisuuden lisäämiseen ja tietojenvaihtoon liittyvää tapahtumaa, jäsenvaltioille suunnattuja ohjeita useista EU:n lainsäädäntöön liittyvistä kysymyksistä, yhteisiä säännösten noudattamisen valvonta- ja tarkastustoimia jäsenvaltioissa läheisessä yhteistyössä IMPEL-verkoston kanssa ja EU:n jäsenvaltion jätelainsäädännön täytäntöönpanoa koskevien neuvontapisteiden perustamisen pilottivaihe. Kokoukset jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa jatkuivat. Lisäksi toteutettiin uusia tutkimuksia, jotta voitaisiin tarkastella, miten tulevaisuudessa olisi parasta käsitellä täytäntöönpano-ongelmia. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita toteutettavuustutkimus jätelainsäädännön täytäntöönpanon seurantaa ja tukea koskevan eurooppalaisen elimen perustamisesta.

13. PÄÄTELMÄT

Vaikka yhteisön lainsäädäntö on varsin hyvin saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, tosin joskus merkittävästi myöhässä, riittämätön säännösten noudattamisen valvonta vaikeuttaa laajalti sovittujen ympäristönsuojelutavoitteiden saavuttamista käytännössä. Raportointikaudella 2004–2006 jätelainsäädännön täytäntöönpano ja soveltaminen ”todellisessa elämässä” oli monin paikoin epätyydyttävää. Tämä vahvistaa aikaisemmat huomiot, joiden johdosta komissio on jo lisännyt toimiaan auttaakseen jäsenvaltioita täytäntöönpanossa. Toimitettujen tietojen laadun perusteella on selvää, että tarvitaan parempia tietoja, kuten julkisesti saatavilla olevia seurantaindikaattoreita, jotka helpottaisivat täytäntöönpanon tilan tarkempaa tutkimusta sekä sääntelyn parantamista koskevan komission toimintapolitiikan mukaista jätelainsäädännön tehokkuuden tarkempaa tutkimusta.

Kuten suuri määrä rikkomusmenettelyjä osoittaa, käytännön täytäntöönpanon taso on kriittinen jätedirektiivin, kaatopaikkadirektiivin ja jätteiden siirtoja koskevan direktiivin osalta. Tilanteen saattaminen lainsäädäntöä vastaavaksi edellyttää koordinoituja toimia. Toimia tarvitaan jätehuoltoinfrastruktuurissa olevien merkittävien puutteiden käsittelemiseksi, useissa jäsenvaltioissa sijaitsevien laittomien kaatopaikkojen sulkemiseksi ja pääasiassa elektroniikkalaiteromusta ja romuajoneuvoista koostuvien laittomien jätesiirtojen estämiseksi. Erityisesti olisi suositeltavaa, että komissio, jäsenvaltiot ja IMPEL-verkosto yhdessä lisäisivät toimiaan poistaakseen kaatopaikkadirektiivin täytäntöönpanossa olevia aukkoja. Useissa jäsenvaltioissa myös sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan direktiivin, pakkausdirektiivin ja romuajoneuvodirektiivin tulokset jäivät sovittujen tavoitteiden alle. Useita rikkomusmenettelyjä on edelleen vireillä.

Vaikka useissa jäsenvaltioissa tapahtuikin kehitystä, useissa maissa tarvitaan vielä valtavia täytäntöönpanotoimia. Tietyt raportoidut ongelmat ovat erityisen yleisiä vuonna 2004 yhteisöön liittyneissä maissa, joissa kaatopaikalle sijoitetaan edelleen yli 90 prosenttia jätteistä. Pyrkimyksiä on lisättävä, jotta jätehuoltoinfrastruktuuri saataisiin yhteisön lainsäädännön vaatimusten mukaiseksi. Huomiota on kiinnitettävä muun muassa erillisten keräysjärjestelmien luomiseen eri jätevirroille, yleisölle tiedottamiseen sekä investointeihin jätteen esikäsittelyyn ennen sen loppukäsittelyä. Nämä toimet ovat erittäin tärkeitä, jotta lainsäädännön avulla voidaan tehokkaasti suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä.

[1] Komission kertomus jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta annetun asetuksen täytäntöönpanosta, KOM(2009) 282 lopullinen (http://ec.europa.eu/environment/waste/shipments/reports.htm) .

[2] Ks: http://ec.europa.eu/environment/waste/elv_index.htm.

[3] European Atlas of Secondary Raw Materials, 2004 Status Quo and Potentials, January 2008, Prognos.

[4] Direktiivi 2008/98/EY jätteistä (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).

[5] Ks: Komission kertomus direktiivin 94/62/EY, SEC(2006) 1576 täytäntöönpanosta (2006) http://ec.europa.eu/environment/waste/packaging/report.htm.

[6] EUVL C 107, 9.5.2009, s. 1 (ks. http://ec.europa.eu/enterprise/regulation/goods/deposit_systems_en.htm).

[7] Ks: Commission staff working document on implementing European Community Environmental Law, SEC (2008)2876, 18.11.2008, s. 12.

[8] EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34.

[9] Ks.: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/waste/data/wastestreams/elvs.