[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 18.11.2009

KOM(2009)627 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

EUROOPAN YHTEISÖN SAFA-OHJELMASTA [SEC(2009) 1576 lopullinen]

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

EUROOPAN YHTEISÖN SAFA-OHJELMASTA(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

Miksi tämä kertomus on tarpeen?

Direktiivin 2004/36/EY 6 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Komissio julkaisee vuosittain yhdistelmäraportin, joka on yleisön ja toimialan edustajien saatavilla ja sisältää erittelyn kaikista 5 artiklan mukaisesti vastaanotetuista tiedoista. Eritelmän on oltava selkeä ja helposti ymmärrettävä, ja siitä on käytävä ilmi, onko lentomatkustajille aiheutunut kohonnut turvallisuusriski. Eritelmässä ei saa mainita tietojen lähdettä."

Tämä on kolmas vuosikertomus, ja se kattaa ajanjakson 1. tammikuuta – 31. joulukuuta 2008.

1. EY:N SAFA-OHJELMA

1.1. EY:n SAFA-ohjelman alkuperä

SAFA-ohjelman (Safety Assessment of Foreign Aircraft) käynnisti alun perin Euroopan siviili-ilmailukonferenssi ECAC vuonna 1996. Ohjelmalla ei ollut Euroopan yhteisön sitovaa oikeusperustaa vaan se perustui siihen osallistuvia ECAC:n jäsenvaltioita edustavien pääjohtajien sitoumukseen. ”Ulkomaisten” ilma-alusten tarkastuksia sovellettiin aluksi ilma-aluksiin, joita ei käytetä tai liikennöidä sen valtion toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa, jossa tarkastus tehdään.

Yhteisön lentoasemia käyttävien kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuudesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/36/EY (niin sanottu SAFA-direktiivi) julkaistiin 30. huhtikuuta 2004. Siinä vahvistetaan EU:n jäsenvaltioille oikeudellinen velvollisuus tehdä asematasotarkastuksia kolmansien maiden ilma-aluksille, jotka laskeutuvat niiden lentoasemille. ”Kolmannen maan ilma-aluksella” tarkoitetaan ilma-alusta, jota ei käytetä tai liikennöidä EU:n jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa. Direktiivi ei kuitenkaan estä EU:n jäsenvaltioita tarkastamasta muiden jäsenvaltioiden ilma-aluksia. EU:n jäsenvaltioille annettiin kaksi vuotta aikaa panna direktiivi täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä.

ECAC:n jäsenvaltioiden pääjohtajien tekemällä päätöksellä SAFA-ohjelma siirrettiin Euroopan yhteisön (EY) toimivallan alaiseksi 1. tammikuuta 2007 alkaen. EY:n SAFA-ohjelman hallinnosta ja jatkokehittämisestä vastaa Euroopan komissio, jota avustaa Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA). EASA on Euroopan komission erillisvirasto, joka toimii Kölnissä. Se vastaa komission asetuksen (EY) N:o 768/2006 mukaisesti EY:n SAFA-ohjelman operatiivisesta hallinnosta komission puolesta.

Vuoteen 2006 asti SAFA-ohjelman operatiivisia tehtäviä hoiti ilmailuviranomaisten yhteistyöelin CJAA (Central Joint Aviation Authorities). SAFA:n koordinointitoiminta, mukaan luettuna sen keskitetty tietokanta, siirrettiin CJAA:lta EASA:lle vuoden 2006 lopussa.

Varmistaakseen 15 EU:n ulkopuolisen ECAC:n jäsenvaltion jatkuvan osallistumisen ohjelmaan ja siten ohjelman yleiseurooppalaisen ulottuvuuden EASA on sopinut työjärjestelyistä kunkin tällaisen valtion kanssa. EU:n 27 jäsenvaltiota mukaan luettuina EY:n SAFA-ohjelmassa on näin ollen yhteensä 42 osallistujavaltiota ( ks. lisäys A ).

1.2. EY:n SAFA-ohjelman toiminta

Jokaisessa SAFA-ohjelman osallistujavaltiossa ilma-aluksille (EU-valtioissa kolmansien maiden ilma-aluksille ja EU:n ulkopuolisissa ECAC-valtioissa ulkomaisille ilma-aluksille) voidaan tehdä asematasotarkastuksia. Näissä tarkastetaan pääasiassa ilma-aluksen asiakirjat ja käsikirjat, ohjaamomiehistön lupakirjat, ilma-aluksen silmämääräinen kunto sekä matkustamon pakolliset turvalaitteet ja niiden kunto. Tarkastukset perustuvat Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) vaatimusten liitteisiin 1 (henkilöstön lupakirjat), 6 (lentotoiminta) ja 8 (lentokelpoisuus).

Näissä tarkastuksissa noudatetaan menettelyä, joka on yhteinen kaikille osallistujavaltioille. Myös tarkastusten tuloksista laadittavat kertomukset tehdään yhteisen mallin mukaisesti. Jos tarkastuksissa todetaan merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia, ilma-aluksen käyttäjään ja asianomaiseen ilmailuviranomaiseen (ilma-aluksen käyttäjän valtion tai rekisterivaltion viranomainen) otetaan yhteyttä korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä tarkastetun ilma-aluksen että sellaisten muiden ilma-alusten osalta, joihin sääntöjenvastaisuus voi liittyä, jos se on yleisluonteinen. Kaikki tarkastuskertomusten tiedot sekä niihin liittyvät lisätiedot keskitetään EASA:n perustamaan ja hallinnoimaan tietokantaan, jossa ne ovat kaikkien asianosaisten saatavilla.

EY:n SAFA-ohjelman keskeiset osat voidaan tiivistää seuraavasti:

- ohjelmaa sovelletaan kaikissa SAFA:n osallistujavaltioissa, joita ovat periaatteessa kaikki 42 ECAC-valtiota (EU:n jäsenvaltiot ja ne EU:n ulkopuoliset ECAC-valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet EASA:n työjärjestelyt),

- asematasotarkastusten tulosten laaja jakelu toteutetaan SAFA:n keskitetyn tietokannan kautta,

- lähestymistapa on alhaalta ylöspäin: ohjelma perustuu ilma-alusten asematasotarkastuksiin,

- huomio keskitetään ensisijaisesti kolmansien maiden ilma-aluksiin, joilla lennetään EU:n ja SAFA:n osallistujavaltioiden alueelle (mutta SAFA:n tarkastuksia voidaan edelleen tehdä EU:n jäsenvaltioiden ilma-aluksille),

- olennaisena tavoitteena on varmistaa, että kansainvälisellä tasolla kaikkiin tarkastettaviin ilma-aluksiin yhtenäisesti sovellettavia ICAO:n vaatimuksia noudatetaan.

1.3. EY:n SAFA-ohjelma ilmailun yleisessä turvallisuusketjussa

Viime vuosina tehdyistä SAFA-tarkastuksista saadut kokemukset osoittavat, että niiden perusteella voidaan muodostaa yleinen käsitys ulkomaisten ilma-alusten käyttäjien turvallisuudesta. Käsitys on kuitenkin rajoittunut siinä mielessä, että kokonaiskuva yksittäisten ilma-alusten tai niiden käyttäjien turvallisuudesta puuttuu, koska eräitä seikkoja on vaikea arvioida tarkastusten yhteydessä (esimerkiksi miehistöyhteistyö tai lentokelpoisuuden perusteellinen selvittäminen). Tämä johtuu siitä, että tarkastuksiin käytettävissä oleva aika on rajoitettu, mikä puolestaan rajoittaa tarkastuksessa saatavien tietojen yksityiskohtaisuutta. Näiden indikaattoreiden arvoa lisätään entisestään parantamalla SAFA-tarkastusten suorittamisen yhdenmukaisuutta osallistujavaltioissa.

Tietty ilma-alus tai käyttäjä voidaan arvioida perusteellisesti vain, jos se on vastuullisen kansallisen siviili-ilmailuviranomaisen (eli ilma-aluksen käyttäjän valtion tai rekisterivaltion viranomaisen) jatkuvassa valvonnassa. EY:n SAFA-ohjelmasta saatavia tietoja voidaan tässä yhteydessä käyttää hyödyksi seuraavin tavoin:

- Ensinnäkin niiden perusteella voidaan ennakoida mahdollisia negatiivisia turvallisuussuuntauksia: yhtä käyttäjää koskevat useat tai toistuvat havainnot ovat osoitus mahdollisista rakenteellisista heikkouksista sekä kyseisen käyttäjän laadunvalvonnassa että sille luvan antaneen valtion vastuullisten kansallisten siviili-ilmailuviranomaisten toteuttaman turvallisuusvalvonnan tasossa; samanlaisia negatiivisia suuntauksia voidaan havaita myös joidenkin ilma-alustyyppien osalta.

- Toiseksi SAFA-ohjelman tarkastukset voivat välittömästi edistää yksittäisen tarkastetun ilma-aluksen turvallista käyttöä: tarkastusviranomaiset voivat varmistaa, että korjaavat toimet toteutetaan viipymättä ennen kuin ilma-aluksella suoritetaan mitään toimintoja.

Asetuksessa (EY) N:o 2111/2005 vahvistetaan luettelo lentoliikenteen harjoittajista, joita on kielletty lentämästä EY:n alueelle. SAFA-tarkastusten merkitys on lisääntynyt kyseisen asetuksen voimaantulon jälkeen, sillä komissio voi pitää niiden tuloksia yhtenä perusteena tehdessään päätöksiä lentoliikenteen harjoittajien sisällyttämisestä yhteisön luetteloon. Tarkastusten tulokset onkin otettu huomioon ensimmäisen yhteisön luettelon vahvistamisen yhteydessä maaliskuussa 2006 sekä myöhemmin luettelon säännöllisissä päivityksissä.

1.4. Ohjelman kehittäminen vuonna 2008

Komissio antoi 16. huhtikuuta 2008 kaksi tärkeää säädöstä, joiden tavoitteena on vahvistaa edelleen EY:n SAFA-ohjelmaa:

- Komission direktiivi 2008/49/EY, joka sisältää SAFA-menettelykäsikirjan keskeiset osat ja jossa säädetään SAFA-tarkastusten suorittamista koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä, joihin kuuluvat muun muassa seurantatoimet, pakollisen ilmoituksen määräaika (15 työpäivää) sekä se, että tarkastuksen tulokset on annettava tiedoksi tarkastetuille ilma-alusten käyttäjille yhteisen mallin mukaisella tarkastustodistuksella. Lisäksi direktiivissä esitetään joukko SAFA-tarkastajia koskevia pätevyysvaatimuksia. EASA:lle annettiin tehtäväksi tukea osallistujavaltioita laatimalla yksityiskohtaiset ohjeet direktiivissä esitettyjen keskeisten osien mukaisesti.

- Komission asetus (EY) N:o 351/2008, jolla pannaan täytäntöön jäsennelty yleiseurooppalainen lähestymistapa, jonka mukaan SAFA-asematasotarkastukset kohdennetaan ensisijaisesti mahdollisesti vaarallisiin kohteisiin. Asetuksella pyritään edistämään käytettävissä olevien tarkastusvoimavarojen parempaa hyödyntämistä.

Komission direktiivissä 2008/49/EY annetun toimeksiannon mukaisesti EASA on laatinut ja julkaissut SAFA-asematasotarkastajien pätevyyttä koskevat yksityiskohtaiset ohjeet, joissa asetetaan yhteiset normit kaikille osallistujavaltioille. Pätevyysvaatimukset koskevat ennen kaikkea kelpoisuutta, koulutusta (myös jatkokoulutusta) ja tarkastajien kokemusta. Tarkastajien koulutuksessa on noudatettava EASA:n laatimia koulutusvaatimuksia, ja riippumattomilla koulutuksen tarjoajilla on oltava asiaa koskevien yhteisten vaatimusten mukainen pätevyys.

Useita vuonna 2007 käynnistettyjä aloitteita jatkettiin vuonna 2008, ja niistä on tullut EY:n SAFA-ohjelman säännöllistä vakiotoimintaa. Tällaisia ovat muun muassa osallistujavaltioiden SAFA-tietokantaan tallentamien raporttien laaduntarkastus ja tietokannan analysointi. Analysointi suoritetaan neljän kuukauden välein, ja sillä pyritään havaitsemaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mahdolliset turvallisuusongelmat ja negatiiviset turvallisuussuuntaukset, jotta niihin voidaan puuttua ripeästi ennen kuin ne uhkaavat kansainvälisen ilmailun turvallisuutta. Analysointimenetelmiä tarkennettiin ja tehostettiin käytettävissä olevien SAFA-tietojen käytön maksimoimiseksi.

SAFA-tietokantaan tehtiin lokakuussa 2008 mittava päivitys, mikä auttoi parantamaan raportointia, tukemaan (komission asetuksen (EY) N:o 351/2008 mukaisesti käyttöön otetun) kohdentamisprosessin valvontaa ja parantamaan työnkulkua. Samalla kun päivityksessä otettiin huomioon komission direktiivin 2008/49/EY mukaiset muutokset eli luokan 3 toimia koskeva ilmoitusvelvollisuus, siinä otettiin myös käyttöön tärkeä uusi ominaisuus, jolla pyritään parantamaan havaintojen yhdenmukaisuutta käyttämällä tiettyjä EASA:n laatimia ja ylläpitämiä ennalta kuvattuja havaintoja.

SAFA-tietokanta myös toisinnettiin täysin operatiiviseksi koulutusympäristöksi sen käyttäjien käytännön koulutusta varten.

1.5. Riskilähtöisen lähestymistavan käyttöönotto

Hiljattain annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 351/2008 (joka tuli voimaan huhtikuussa 2008) otetaan käyttöön SAFA-tarkastusten yleiseurooppalaista kohdentamista koskeva lähestymistapa, jonka mukaan osallistujavaltioiden on kohdennettava osa omista asematasotarkastuksistaan ensisijaisesti tiettyihin kohteisiin (joko yksittäisiin ilma-alusten käyttäjiin tai kaikkiin tietyssä valtiossa luvan saaneisiin ilma-alusten käyttäjiin). Euroopan komissio kokoaa kohdentamista koskevan luettelon ja päivittää sitä tarvittaessa seuraavien asetuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti:

- tiedot, jotka EASA toimittaa SAFA-tietokannan analysoinnin jälkeen,

- tiedot, jotka ovat peräisin lentoturvallisuuskomitean kokouksesta,

- tiedot, jotka komissio saa jäsenvaltioilta.

Lisäksi kohdennettujen tarkastusten piiriin kuuluvat ilma-alusten käyttäjät, jotka on lueteltu toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan yhteisön luettelon liitteessä B (vahvistettu asetuksen (EY) N:o 2111/2005 nojalla) sekä muut ilma-alusten käyttäjät, jotka ovat saaneet luvan samassa valtiossa kuin jokin tällä hetkellä yhteisön luettelossa mainittava käyttäjä.

Ensimmäinen kohdentamista koskeva luettelo julkaistiin 20. huhtikuuta 2008, ja sitä tarkistettiin saman vuoden aikana kahdesti. Vuonna 2008 tehdyistä 10 337 SAFA-tarkastuksesta 1 481 koski tähän luetteloon kuuluvia kohteita.

2. SAFA:N KESKITETTY TIETOKANTA

SAFA:n keskitetty tietokanta on ollut EASA:n hallinnassa joulukuusta 2006, jolloin se siirrettiin ilmailuviranomaisten yhteistyöelimeltä (CJAA) Alankomaista EASA:lle Kölniin Saksaan.

Vaikka EASA hallinnoi ja pitää yllä tietokantaa, tarkastuskertomusten tallentaminen siihen on edelleen SAFA:n 42 osallistujavaltion kansallisten ilmailuviranomaisten vastuulla.

Vuonna 2008 SAFA:n osallistujavaltiot tekivät ennätykselliset 10 337 tarkastusta, joissa todettiin 11 298 havaintoa ( ks. lisäys A ).

Tietokannassa olevia tietoja pidetään luottamuksellisina, sillä ne eivät ole julkisesti saatavilla vaan ainoastaan muiden osallistujavaltioiden käytettävissä. Kaikilla osallistujavaltioiden kansallisilla ilmailuviranomaisilla on pääsy tietokantaan suojatun Internet-yhteyden kautta.

3. TARKASTUSTEN ALUEET

SAFA-direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on ensisijaisesti tarkastettava ilma-aluksia, joiden epäillään jättäneen noudattamatta kansainvälisiä turvallisuusnormeja (esim. EASA:n tekemien tietokannan säännöllisten analyysien perusteella). SAFA-asematasotarkastuksia voidaan tehdä myös pistotarkastuksina.

Tarkastuksia voidaan kohdentaa viidelle alueelle:

1. ilma-aluksen käyttäjän valtio (tietystä valtiosta tulevien käyttäjien tarkastaminen)

2. ilma-alustyyppi

3. toiminnan laji (esim. reitti-, tilaus- tai rahtiliikenne)

4. jostakin tietystä kolmannesta maasta olevat ilma-alusten käyttäjät

5. tietty ilma-alus rekisterinumeron perusteella.

Lisäyksissä B, C ja D luetellaan vuonna 2008 tarkastetut ilma-alusten käyttäjien valtiot, ilma-alustyypit ja käyttäjät. Näistä lisäyksistä ilmenee selvästi, että EY:n SAFA-ohjelma on laaja ja sitä sovelletaan ilman syrjintää.

Ohjelman toimivuutta osoittaa myös jäljempänä oleva taulukko, jossa esitetään kooste lisäyksiin sisältyvistä tiedoista ja katsaus toteutetuista toimista.

Vaikka SAFA-direktiivin mukaan EU:n jäsenvaltioiden tärkein velvollisuus on EU:n lentoasemia käyttävien kolmansien maiden ilma-alusten tarkastaminen, myös EU:n ilma-aluksia tarkastetaan edelleen. Tulokset esitetään seuraavassa taulukossa:

Tarkastukset | 10 337 tarkastusta |

Ilma-alusten käyttäjät | 1 067 eri käyttäjää |

Ilma-aluksen käyttäjän kotivaltio | käyttäjiä 131 valtiosta |

Ilma-alus-tyyppi | 220 erilaista ilma-alusten (ala)tyyppiä |

Seuraavassa taulukossa puolestaan osoitetaan, että selvästi suurin osan kaikista lennoista EU:n jäsenvaltioissa on EU:n ilma-alusten käyttäjien suorittamia ja että SAFA:n osallistujavaltioissa sovellettiin edelleen yleisesti aikaisemman ECAC:n SAFA-ohjelman laajempia perusteita.

EU:n ilma-alusten käyttäjien tarkastukset | EU:n ulkopuolisten ilma-alusten käyttäjien tarkastukset |

2008 | 5 879 | 4 458 |

Prosenttiosuus | 56,87 % | 43,13 % |

Vuonna 2008 tehdyistä 10 337 tarkastuksesta EU:n jäsenvaltiot toteuttivat 9 040. Niistä 42,7 prosentissa (3 857) kohteena olivat kolmansissa (EU:n ulkopuolisissa) maissa luvan saaneet ilma-alusten käyttäjät ja lopuissa 57,3 prosentissa (5 183) EU:n ilma-alusten käyttäjät. Kolmansien maiden ilma-alusten käyttäjät laskeutuivat vuonna 2008 noin 700 000 kertaa yhteisön lentoasemille, joten tarkastusaste (tarkastusten määrä suhteessa laskeutumisten määrään) oli noin 0,5 prosenttia (5 tarkastusta 1 000:ta laskeutumista kohti). EU:n ilma-alusten käyttäjät laskeutuivat yli 2 900 000 kertaa toiseen EU-valtioon (muuhun kuin niiden turvallisuusvalvonnasta vastaavaan), ja niiden osalta tarkastusaste oli 0,17 prosenttia.

4. SAFA-TARKASTUSTEN TÄRKEIMMÄT TULOKSET

4.1. Tarkastushavainnot yleensä

Lähtökohta havaintojen osalta, jotka ovat poikkeamia ICAO:n vaatimuksista, on määrällinen lähestymistapa, jossa havaintojen (F) kokonaismäärää verrataan tarkastusten (I) ja tarkastettujen seikkojen (II) kokonaismäärään.

Tarkastuksessa käytetään tarkistuslistaa, johon sisältyy yhteensä 54 tarkastettavaa seikkaa. Useimmissa tapauksissa kaikkia seikkoja ei ehditä tarkastaa, koska aika ilma-aluksen saapumisen ja lähdön välillä ei riitä täydellisen tarkastuksen tekemiseen. Sen vuoksi havaintojen kokonaismäärän ja tarkastettujen seikkojen kokonaismäärän välinen suhde voi antaa asiasta paremman kuvan kuin pelkästään tarkastusten määrään perustuva suhdeluku. Tulokset esitetään seuraavassa taulukossa.

Ajanjakso |

1.1.2008–31.12.2008 |

Tarkastusten kokonaismäärä (I) | 10 337 |

Tarkastettujen seikkojen kokonaismäärä (II) | 358 046 |

Havaintojen kokonaismäärä (F) | 11 298 |

Tarkastettuja seikkoja keskimäärin tarkastuksessa | 34,64 |

Havaintojen ja tarkastusten suhde (F/I) | 1,093 |

Havaintojen ja tarkastettujen seikkojen suhde (F/II) | 0,0315 |

4.2. Tarkastuksissa tehdyt havainnot ja niiden ryhmittely

Tarkastusten havaintojen absoluuttisen määrän lisäksi on otettava huomioon niiden vakavuusaste. Tätä varten havainnoille on määritelty kolme ryhmää. Ryhmän 1 havainnot ovat vähäisiä, ryhmän 2 havainnot merkittäviä ja ryhmän 3 havainnot huomattavia. Vähäisellä, merkittävällä tai huomattavalla tarkoitetaan eroa suhteessa ICAO:n vaatimuksiin. Havaintojen ryhmittelyn päätarkoitus on luokitella vaatimusten noudattamisen ja vaatimusten vastaisuuden vakavuus.

Tiedot tarkastuksista ja havaintojen ryhmistä tallennetaan tietokantaan. Tulokset esitetään seuraavassa taulukossa.

Havaintojen määrä (F) | Havaintojen suhde (F ryhmä / I) |

Tästä taulukosta ilmenee, että

- EU:n, ECAC:n, ja Oseanian valtioiden ilma-alusten käyttäjien tarkastuksissa on tehty keskimääräistä vähemmän havaintoja.

- Afrikan, Venäjän federaation/Valko-Venäjän/Keski-Aasian ryhmän, Aasian, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan sekä Pohjois-Amerikan valtioiden ilma-alusten käyttäjien tarkastuksissa on tehty keskimääräistä enemmän havaintoja.

- [pic]

Viiden vuoden kehityksen tarkastelu osoittaa, että havaintojen keskimääräinen lukumäärä (tarkastusta kohden) on pienentynyt lähes kaikkien maantieteellisten alueiden osalta ja eniten ennen kaikkea Venäjän federaatiossa, Valko-Venäjällä ja Keski-Aasian valtioissa luvan saaneiden ilma-alusten käyttäjien osalta. Ainoan poikkeuksen muodostaa Latinalainen Amerikka ja Karibian alue.

Jakautuminen ICAO:n alueittain

Havaintojen määrä (F) | Havaintojen suhde (F ryhmä / I) |

Havaintojen määrä | 11 298 |

TOTEUTETUT TOIMET | Ilmoittaminen viranomaiselle ja ilma-aluksen käyttäjälle | 3 566 |

Ilma-aluksen toiminnan rajoittaminen | 109 |

Korjaavia toimia ennen lentolupaa | 1 407 |

Lentokielto | 14 |

Välitön toimintakielto | 10* |

*Lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 2111/2005 mukaisia kieltoja/toimintarajoituksia.

[1] EU – Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari, Viro, Yhdistynyt kuningaskunta.

[2] Eurooppa (ECEurooppa (ECAC) – Alankomaat, Albania, Armenia, Azerbaidžan, Belgia, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Espanja, Georgia, Irlanti, Islanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Moldova, Monaco, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Serbia, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekki, Turkki, Ukraina, Unkari, Viro, Yhdistynyt kuningaskunta.

[3] Venäjän federaatio, Valko-Venäjä ja Keski-Aasia – Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan, Uzbekistan, Valko-Venäjä, Venäjän federaatio.

[4] Pohjois-Amerikka (NA) – Amerikan yhdysvallat, Bermuda, Kanada.

[5] Latinalainen Amerikka ja Karibian alue (LAC) – Alankomaiden Antillit, Anguilla, Antigua ja Barbuda, Argentiina, Aruba, Bahama, Barbados, Belize, Bolivia, Brasilia, Caymansaaret, Chile, Costa Rica, Dominica, Dominikaaninen tasavalta, Ecuador, El Salvador, Grenada, Guatemala, Guyana, Haiti, Honduras, Jamaika, Kolumbia, Kuuba, Meksiko, Nicaragua, Panama, Paraguay, Peru, Puerto Rico, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Suriname, Trinidad ja Tobago, Turks- ja Caicossaaret, Uruguay, Venezuela (Venezuelan bolivariaaninen tasavalta).

[6] Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka (MENA) – Algeria, Bahrain, Egypti, Irak, Iran (Iranin islamilainen tasavalta), Israel, Jemen, Jordania, Kuwait, Libanon, Libyan arabijamahiriya, Marokko, Oman, Qatar, Saudi-Arabia, Sudan, Syyrian arabitasavalta, Tunisia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat.

[7] Afrikka (AFR) – Angola, Benin, Botswana, Burkina Faso, Burundi, Djibouti, Eritrea, Etelä-Afrikka, Etiopia, Gabon, Gambia, Ghana, Guinea, Guinea-Bissau, Kamerun, Kap Verde, Kenia, Keski-Afrikan tasavalta, Komorit, Kongo, Kongon demokraattinen tasavalta, Lesotho, Liberia, Madagaskar, Malawi, Mali, Mauritania, Mauritius, Mosambik, Namibia, Niger, Nigeria, Norsunluurannikko, Päiväntasaajan Guinea, Ruanda, Sambia, São Tomé ja Príncipe, Senegal, Seychellit, Sierra Leone, Somalia, Swazimaa, Tansanian yhdistynyt tasavalta, Togo, Tšad, Uganda, Zimbabwe.

[8] Aasia (AS) – Afganistan, Bangladesh, Bhutan, Brunei Darussalamin valtio, Filippiinit, (Kiinan erityishallintoalue) Hongkong, Indonesia, Intia, Itä-Timor, Japani, Kambodža, Kiina, Korean demokraattinen kansantasavalta, Korean tasavalta, Laosin demokraattinen kansantasavalta, Malediivit, Malesia, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Singapore, Sri Lanka, Taiwan, Thaimaa, Vietnam.

[9] Oseania (OC) – Australia, Fidži, Kiribati, Marshallinsaaret, Mikronesia (Mikronesian liittovaltio), Nauru, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Salomonsaaret, Samoa, Tonga, Tuvalu, Uusi-Seelanti, Vanuatu.

[10] APAC – Aasian ja Tyynenmeren ICAO-alue: Australia, Bangladesh, Bhutan, Brunei Darussalamin valtio, Cookinsaaret, Fidži, Filippiinit, Indonesia, Intia, Japani, Kambodža, Kiina (mukaan luettuina Hongkong ja Macao), Kiribati, Korean demokraattinen kansantasavalta, Korean tasavalta, Laosin demokraattinen kansantasavalta, Malediivit, Malesia, Marshallinsaaret, Mikronesia, Mongolia, Myanmar, Nauru, Nepal, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Salomonsaaret, Samoa Singapore, Sri Lanka, Thaimaa, Tonga, Uusi-Seelanti, Vanuatu, Vietnam.

[11] ESAF – itäisen ja eteläisen Afrikan ICAO-alue: Angola, Botswana, Burundi, Djibouti, Eritrea, Etelä-Afrikka, Etiopia, Kenia, Komorit, Lesotho, Madagascar, Malawi, Mauritius, Mosambik, Namibia, Ruanda, Sambia, Seychellit, Somalia, Swazimaa, Tansanian yhdistynyt tasavalta, Uganda, Zimbabwe.

[12] EUR/NAT – Euroopan ja Pohjois-Atlantin ICAO-alue: Alankomaat (mukaan luettuina Alankomaiden Antillit), Albania, Algeria, Andorra, Armenia, Azerbaidžan, Belgia, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Espanja, Georgia, Irlanti, Islanti, Italia, Itävalta, Kazakstan, Kirgisia, Kreikka, Kroatia, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Marokko, Moldova, Monaco, Montenegro, Noja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, San Marino, Serbia, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tadžikistan, Tanska, Tšekki, Tunisia, Turkki, Turkmenistan, Ukraina, Unkari, Uzbekistan, Valko-Venäjä, Venäjän federaatio, Viro, Yhdistynyt kuningaskunta (mukaan luettuina Caymansaaret ja Bermuda).

[13] MID – Lähi-idän ICAO-alue: Afganistan, Bahrain, Egypti, Irak, Iran, Israel, Jemen, Jordania, Kuwait, Kypros, Libanon, Libyan arabijamahiriya, Oman, Pakistan, Qatar, Saudi-Arabia, Sudan, Syyrian arabitasavalta, Yhdistyneet arabiemiirikunnat.

[14] NACC – Pohjois- ja Keski-Amerikan ja Karibian ICAO-alue: Amerikan yhdysvallat, Antigua ja Barbuda, Bahama, Barbados, Belize, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, El Salvador, Grenada, Guatemala, Haiti, Honduras, Jamaika, Kanada, Kuuba, Meksiko, Nicaragua, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Trinidad ja Tobago.

[15] SAM – Etelä-Amerikan ICAO-alue: Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Guyana, Kolumbia, Panama, Paraguay, Peru, Surinam, Uruguay, Venezuela.

[16] WACAF – läntisen ja keskisen Afrikan ICAO-alue: Benin, Burkina Faso, Gabon, Gambia, Ghana, Guinea, Guinea-Bissau, Kamerun, Kap Verde, Keski-Afrikan tasavalta Tšad, Kongo, Kongon demokraattinen tasavalta, Liberia, Mali, Mauritania, Niger, Nigeria, Norsunluurannikko, Päiväntasaajan Guinea, São Tomé ja Príncipe, Senegal, Sierra Leone, Togo.