[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 21.9.2009

KOM(2009) 487 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

korkea-asteen koulutuksen laadunvarmistuksessa tapahtuneesta edistyksestä

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

korkea-asteen koulutuksen laadunvarmistuksessa tapahtuneesta edistyksestä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. JOHDANTO

Korkea-asteen koulutuksen laadunvarmistus on keskeisellä sijalla pyrittäessä saamaan aikaan yhtenäinen, yhteensopiva ja houkutteleva eurooppalainen korkeakoulutusalue koko Euroopan laajuisen Bolognan prosessin tavoitteiden mukaisesti. Viime vuosikymmenen aikana niin Euroopassa kuin koko maailmassakin korkeakoulutuksen laadunvarmistukseen on ryhdytty kiinnittämään enemmän huomiota. Globalisaation, taloudellisen yhdentymisen sekä kasvavan koulutus- ja ammattiliikkuvuuden myötä on yhä enemmän tarvetta tunnustaa tutkinnot myös sen maan ulkopuolella, josta ne on hankittu. Korkeakoulutuksen ”rajattomuus” on tehnyt valtioiden rajat ylittävästä laadunvarmistuksesta yhä tärkeämpää. Väärennettyjä tutkintoja internetissä myyvien huijariyliopistojen yleistymisen vuoksi on elintärkeää pystyä erottamaan ulkomailla suoritetut viralliset opinnot tekaistuista tutkinnoista. Laadunvarmistuksen avulla lisätään korkeakoulutuksen avoimuutta ja luotettavuutta eurooppalaisten kansalaisten ja työnantajien samoin kuin muilta mantereilta tulevien opiskelijoiden ja tutkijoiden keskuudessa.

Euroopan komissio on Lissabonin strategian puitteissa peräänkuuluttanut opinto-ohjelmien nykyaikaistamista sekä korkeakoulutuksen tehokkaampaa rahoitusta ja hallintotapaa. Se on tunnustanut Bolognan uudistusten, myös laadunvarmistuksen, merkityksen.[1] Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet kaksi suositusta laadunvarmistukseen perustuvan ajattelutavan edistämiseksi korkeakoulutuksessa. Vuonna 1998 annetussa ensimmäisessä suosituksessa[2] kehotettiin antamaan tukea avoimille laadunvarmistusjärjestelmille ja tarvittaessa perustamaan sellaisia. Helmikuussa 2006 annetussa toisessa suosituksessa[3] käsiteltiin eurooppalaista yhteistyötä korkeakoulutuksen laadunvarmistuksessa.

Vuoden 2006 suosituksen tarkoituksena oli kannustaa korkeakoululaitoksia ottamaan käyttöön tai kehittämään sisäisiä laadunvarmistusjärjestelmiä sekä laadunvarmistus- ja akkreditointielimiä soveltamaan alan eurooppalaisia laadunvarmistusstandardeja ja -ohjeita (European Standards and Guidelines on Quality Assurance)[4]. Kansallisten viranomaisten, korkeakoulusektorin, laadunvarmistus- ja akkreditointielinten sekä työmarkkinaosapuolten edustajia kehotettiin myös perustamaan Euroopan laadunvarmistuselinten rekisteri, jonka avulla korkeakoululaitokset pystyisivät valitsemaan rekisterissä olevien elinten joukosta sellaisen, joka vastaa niiden tarpeita ja sopii niiden profiiliin. Lisäksi suosituksessa kehotettiin jäsenvaltioita antamaan korkeakoululaitoksille mahdollisuus hakea akkreditointia rekisteröidyiltä elimiltä oman maansa ulkopuolelta, kannustettiin laadunvarmistuselinten välistä yhteistyötä luottamuksen lisäämiseksi ja kehotettiin asettamaan elinten tekemät arviot julkisesti saataville.

Vuoden 2006 suosituksessa kehotettiin komissiota

(1) jatkamaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa korkeakoululaitosten, laadunvarmistus- ja akkreditointielinten, toimivaltaisten viranomaisten ja muiden alalla toimivien elinten välisen yhteistyön tukemista

(2) esittämään joka kolmas vuosi kertomus laadunvarmistusjärjestelmien kehittämisestä eri jäsenvaltioissa ja alan eurooppalaisesta yhteistyöstä.

Tämä on ensimmäinen joka kolmas vuosi laadittava kertomus saavutetusta edistyksestä. Siinä analysoidaan tilannetta jäsenvaltioiden ja koko Euroopan kannalta sekä kansainvälisesti ja ehdotetaan aloja, joita voitaisiin vielä kehittää.

2. KANSALLISEN TASON TÄRKEIMMÄT KEHITYSASKELET

Kertomuksen tässä osassa käsitellään ulkoisen laadunvarmistuksen tehtävää, nykytilannetta sekä laadunvarmistusstandardeista saatuja kokemuksia.

2.1. Ulkoisen laadunvarmistuksen tehtävä

Vuoden 2006 suosituksessa tunnustetaan, että suurin vastuu korkeakoulutuksen laadusta on korkeakouluilla. Korkeakoulujen sisäisillä laadunvarmistusjärjestelmillä pyritään seuraamaan ja parantamaan laatua ja kehittämään todellinen laatuun perustuva ajattelutapa. Niistä kuitenkin puuttuu usein kaksi tekijää – riippumattomuus ja julkinen saatavuus – joita edellytetään, jotta sidosryhmät saisivat tietoa avoimesti ja ymmärrettävästi. Tällaisten tietojen tarjoaminen on ulkoisen laadunvarmistuksen tehtävä, mitä korostettiin suosituksessa, ja siitä vastaavat riippumattomat laadunvarmistuselimet.

Ulkoisessa laadunvarmistuksessa voidaan esimerkiksi

- arvioida tietyn korkeakoululaitoksen, sen ohjelmien tai yksikköjen laatua (auditointi)

- verrata eri korkeakoululaitosten laatua tietyllä tieteenalalla (vertailuanalyysi eli benchmarking)

- taata tiettyjen ennalta määritettyjen laatustandardien täyttyminen (akkreditointi)

- myöntää erilaisia laatumerkintöjä, joilla on tarkoitus osoittaa korkeaa laatua tai erinomaisuutta.

2.2. Laadunvarmistuksen monimuotoisuus Euroopassa

Monet Euroopan korkeakoululaitokset ovat kehittäneet omaa laatuajattelua ja sisäisiä laadunvarmistusjärjestelmiä pääasiassa laitosten välisen yhteistyön, vastavuoroisen avun ja vertailuanalyysin kautta. [5] Tätä myönteistä kehitystä olisi kannustettava edelleen.

Uusien laadunvarmistuselinten ja -verkkojen perustaminen on merkittävin kehitysaskel Euroopassa. Suuntaus alkoi vuoden 1998 suosituksen jälkeen, mutta se on levinnyt ja kiihtynyt viime vuosina. Nyt jo lähes kaikissa eurooppalaisen korkeakoulualueen maissa on laadunvarmistuselimiä, vaikka ne ovatkin varsin erilaisia kooltaan, toimialaltaan, muodoltaan ja kansainväliseltä kapasiteetiltaan. Monet ovat pieniä, hiljattain perustettuja, ja niillä on vain vähäistä kokemusta Euroopan ja kansainvälisen tason toiminnasta. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne toimivat ainoastaan omassa maassaan (ja toisinaan vain omalla alueellaan), ja vain erittäin harvojen toiminta ulottuu oman maan ulkopuolelle. Suurin osa elimistä keskittyy ohjelmien arviointiin mutta yhä useammat suorittavat myös laitosten akkreditointia tai auditointia.[6]

Bolognan prosessin tilanneselvityksessä 2009[7] vahvistettiin, että useimpien maiden korkeakoululaitokset ovat aktiivisesti perustamassa sisäisiä laadunvarmistusjärjestelmiä ja sovittamassa niitä yhteen ulkoisten arviointimenettelyjen kanssa. Suurimpana haasteena useimmissa maissa on suunnitella arviointimenettelyjä, joilla voidaan mitata oppimistuloksia. Tilanneselvityksessä käytetään kolmea indikaattoria laadunvarmistuksessa saavutetun edistyksen mittaamiseen:

- Ulkoisen laadunvarmistuksen kehitysvaihe: maat saavat korkeimmat pisteet, jos niillä on ulkoinen järjestelmä, jota sovelletaan kaikkiin laitoksiin eurooppalaisten laadunvarmistusstandardien ja -ohjeiden mukaisesti.

- Opiskelijoiden osallistumisaste: maat saavat korkeimmat pisteet, jos opiskelijat osallistuvat kansallisten laadunvarmistuselinten hallintoon, korkeakoululaitosten ja/tai ohjelmien ulkoisiin tarkistuksiin, sisäisiin laadunvarmistusprosesseihin sekä itsearviointiraporttien laatimiseen.

- Kansainvälinen osallistumisaste: maat saavat korkeimmat pisteet, jos laitosten ja/tai ohjelmien ulkoisissa tarkistuksissa, kansallisten laadunvarmistuselinten hallinnossa ja kansallisten laadunvarmistuselinten ulkoisessa arvioinnissa on kansainvälistä osallistumista.

Hyvät pisteet näistä kolmesta indikaattorista ovat saaneet esimerkiksi Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Itävalta, Norja, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Eurooppalaisen korkeakoulutuksen laadunvarmistusverkoston ENQA:n tutkimuksessa vuodelta 2008[8] todetaan, että vaikka useimmilla elimillä on kansallinen toimeksianto, näin ei kuitenkaan ole aina. Joissakin maissa korkeakoulusektorin eri osilla toimivat eri elimet, ja esimerkiksi Saksassa on syntynyt todelliset markkinat akkreditointineuvostoon kuuluville kilpaileville elimille. Useimmissa laadunvarmistuselimissä on käynnissä muutos, jota vauhdittavat Bolognan prosessi ja kansainväliset yhteydet. Toinen merkittävä kehityssuunta on sidosryhmien kasvava osallistuminen laadunvarmistukseen liittyvään toimintaan.

2.3. Kokemuksia laadunvarmistusstandardeista ja -ohjeista

Eurooppalaiset laadunvarmistusstandardit ja -ohjeet (European Standards and Guidelines on quality assurance) hyväksyttiin vuonna 2005. Niissä on kolme osaa: korkeakoululaitoksen omaa sisäistä laadunvarmistusjärjestelmää koskevat periaatteet, korkeakoululaitosten ja niiden ohjelmien ulkoista arviointia koskevat standardit sekä laadunvarmistuselimiin sovellettavat standardit. Ne on tarkoitettu yleisiksi suuntaviivoiksi, joiden tulkinnassa on jonkin verran liikkumavaraa eri maiden, oppiaineiden ja laitosten mukaan.

Tietoisuus laatustandardeista vaihtelee maan ja käyttäjäkunnan mukaan, mutta niiden soveltamisesta on jo saatu paljon kokemuksia: tuhannet ihmiset (korkeakoulujen henkilökunta, asiantuntijat, opiskelijat, yritys- ja yhteiskuntaelämän edustajat) ovat osallistuneet itsearviointimenettelyihin, toimineet arviointipaneeleissa tai olleet haastateltavina arviointikäyntien aikana. Opiskelijoiden osallistuminen laadunvarmistukseen on perusvaatimus eurooppalaisella korkeakoulualueella, ja se on saanut sijaa viime vuosina, vaikka osallistuminen usein rajoittuukin vain tiettyihin näkökohtiin tai menettelyihin.[9] Yrityselämän edustajien ja muiden kuin maan omien kansalaisten osallistuminen sisäiseen ja ulkoiseen laadunvarmistukseen vaihtelee merkittävästi ja on yleensä suurempaa elinten arviointipaneeleissa kuin niiden päätöksentekoelimissä.

Laadunvarmistusstandardien määrittely on jatkuvassa kehitystilassa. Esimerkkinä tästä ovat E4-ryhmän[10] järjestämät seminaarit seuraavanlaisista aiheista: oppimistulosten käyttö, yhteys tutkintojen tunnustamista koskeviin puitteisiin, laadunvarmistusraporttien julkaisu, aiemman oppimisen tunnustaminen, kansainvälinen koulutus, menettelyiden kansainvälistyminen sekä yhteistyö ja yhteensopivuus maailman muiden alueiden kanssa.

Standardit tarjoavat hyödyllisiä yleisiä suuntaviivoja, mutta niitä tulkitaan eri tavoin eri maissa, elimissä ja korkeakoululaitoksissa. Niitä pidetään joko virallisten vaatimusten tarkistuslistana, hyvän ammatillisen käytännön oppaana tai ei-sitovina suuntaviivoina. Käsitys siitä, että laadunvarmistuselinten olisi seurattava yleisesti standardeja pikemminkin kuin noudatettava jokaista niitä, vaikuttaa järkevältä, mutta se jättää mahdollisuuden varsin laajoille tulkinnoille.

Eurooppalaisten korkeakoululaitosten ja laadunvarmistuselinten kokemukset laatustandardeista rajoittuvat edelleen suureksi osaksi ”perinteiseen” perustutkintotason korkeakoulutukseen, vaikka joissakin on kiinnitetty erityishuomiota etäopetukseen tietyissä kansallisissa yhteyksissä. Kansainvälinen koulutus kaikissa muodoissaan, täydennyskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen tutkinnot yleensä, lyhytkestoiset korkea-asteen ohjelmat sekä etä- ja internetopetus ovat kuitenkin jääneet suureksi osaksi laadunvarmistuksen ulkopuolelle.

On myös syytä huomata, että vaikka eurooppalaiset standardit ja ohjeet on laadittu Bolognan prosessin yhteydessä, niissä ei viitata eurooppalaisen korkeakoulualueen perusvaatimusten (esim. tutkintojen tunnustamista koskevat puitteet ja ECTS-järjestelmä[11]) ja keskeisten prioriteettien (esim. työllistettävyys ja liikkuvuus) noudattamiseen.

3. TÄRKEIMMÄT KEHITYSASKELET EUROOPASSA JA KANSAINVÄLISESTI

Kertomuksen tässä osassa tarkastellaan laadunvarmistuksen kehitysaskelia Euroopassa ja kansainvälisiä suuntauksia, jotka muokkaavat alan toimintaa.

3.1. Euroopan laadunvarmistusrakenteiden voimakas kasvu

Laadunvarmistuselinten lisääntyminen on edistänyt laadunvarmistusverkkojen voimakasta kehittymistä. Komissio tukee vuonna 2000 perustettua eurooppalaista korkeakoulutuksen laadunvarmistusyhdistystä (ENQA)[12]. Sen jäsenmäärä on lisääntynyt nopeasti niin, että siinä on 48 täysjäsentä 23 eri maasta. E4-ryhmän ehdottamat eurooppalaiset laadunvarmistusstandardit ja -ohjeet (European Standards and Guidelines on quality assurance) hyväksyttiin vuonna 2005. Ryhmä on myös järjestänyt seminaareja, joissa on tarkasteltu laadunvarmistukseen liittyviä keskeisiä kysymyksiä. Erilaisia laadunvarmistuselinten alueellisia klustereita toimii mm. Keski- ja Itä-Euroopassa ja Pohjoismaissa. Eurooppalainen akkreditointialan yhteenliittymä ECA (European Consortium for Accreditation)[13], jolla on 15 jäsenorganisaatiota 10 maasta, on pyrkinyt aktiivisesti akkreditointipäätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen jäsentensä kesken.

Hyvät toimintatavat

Akkreditointielinten konsortion ECA:n sisällä on rakennettu luottamusta tiiviin yhteistyön perusteella, ja tämän tuloksena on tehty ensimmäiset kahdenväliset sopimukset akkreditointipäätösten tunnustamisesta ja ensimmäiset kokeilut näiden päätösten julkistamisesta internetissä Euroopan komission rahoittaman Qrossroads-tietokannan[14] kautta.

Euroopan laadunvarmistusrekisteri EQAR[15] on tärkein uusi elin Euroopan laadunvarmistusympäristössä. E4-ryhmä perusti sen vuonna 2008 komission tuella; näin vastattiin Bologna-ministereiden Lontoossa vuonna 2007 pitämässä kokouksessa esittämiin vaatimuksiin ja toimittiin vuoden 2006 suosituksessa annettujen periaatteiden mukaisesti. Rekisteriä voivat käyttää Euroopan korkeakoulualueella toimivat elimet sillä edellytyksellä, että ne osoittavat noudattavansa eurooppalaisia standardeja ja ohjeita. ENQA:n täysjäsenet, jotka jo täyttävät tämän edellytyksen, hyväksytään yksinkertaistetulla menettelyllä, mutta myös ehdokkaana olevat elimet voivat hakea suoraan EQAR:n jäsenyyttä. Hyväksymispäätökset tekee rekisterikomitea, jonka jäsenet nimittävät E4-ryhmä ja muut sidosryhmät. Valtioiden hallitukset voivat liittyä EQAR:n jäseniksi, mutta niillä on ainoastaan tarkkailijan asema komiteassa. Joulukuussa 2008 ja huhtikuussa 2009 toteutettujen kahden ensimmäisen rekisteröintikierroksen tuloksena EQAR hyväksyi jäsenekseen yhdeksän ENQA-jäsentä, ja lisää on liittymässä lähiaikoina.

Laadunvarmistusrakenteiden merkittävä kehittyminen Euroopassa parin viime vuoden aikana on vuoden 2006 suosituksen ja Bolognan prosessin mukaista. Laadunvarmistusalan toimijoiden kirjo on kuitenkin laaja, ja joitakin seikkoja on varmaankin tarpeen vielä tarkastella, jotta voitaisiin parantaa järjestelmän avoimuutta. Laadunvarmistuselimillä varsinkin pienissä korkeakouluyhteisöissä on lisähaasteena saavuttaa todellista uskottavuutta toimintarajojensa ulkopuolella. Ei ole täysin varmaa, että elinten jäsenyys ENQA:ssa tai edes kirjautuminen EQAR-rekisteriin loisi riittävää vastavuoroista luottamusta. Jotta toiminta Euroopan korkeakoulualueella olisi avointa ja uskottavaa, se kuitenkin edellyttää tällaista luottamusta.

Kun järjestelmässä on eri elimistä ja verkoista koostuvia kerroksia, sitä voi olla vaikea ymmärtää ja käyttää. Sekä ENQA:n että EQAR:n jäsenyyden perusvaatimuksena on eurooppalaisten standardien ja ohjeiden noudattaminen, ja kyseisellä kahdella elimellä on monia yhteisiä jäseniä, joskaan kaikki eivät ole tällaisia. Tarvitaan siis vielä huomattavia lisäponnistuksia, jotta Euroopan korkeakoulualueelle saataisiin ymmärrettävä ja käyttäjäystävällinen laadunvarmistusjärjestelmä. Monissa tapauksissa on edelleen epäselvää, mitä yhdessä maassa akkreditointi tarkoittaa toisessa maassa, vaikka akkreditoinnista olisikin vastannut rekisteröity elin. Selvää ei ole myöskään se, miten akkreditoinnin väärinkäyttö voitaisiin estää esimerkiksi tapauksessa, jossa useissa maissa toimiva korkeakoululaitos ei tarjoa kaikissa toimintapaikoissaan takeita, joiden perusteella alkuperäinen akkreditointi annettiin. Apua olisi paremmista takeista, koska Euroopan laadunvarmistusjärjestelmien uskottavuus saattaa olla vähiten luotettavan elimen varassa, joka on hyväksytty rekisteriin tai on pysynyt siellä, ja heikoimpien korkeakoululaitosten varassa, joilla on rekisteröidyn elimen antama akkreditointi.

Hyvät toimintatavat

Voimien yhdistäminen: NVAO on Alankomaiden ja Belgian Flanderin yhteinen laadunvarmistuselin. Näillä alueilla on yhteinen kieli mutta hyvin erilaiset korkeakoulujärjestelmät ja -tutkinnot. Yhden elimen avulla arviointiresursseja saadaan kasvatettua ja NVAO:n laatumerkintöjen uskottavuutta parannettua.

Puolueettomuuden lisääminen: Itävallan akkreditointineuvosto käyttää lähes yksinomaisesti ulkomaisia arvioijia, eivätkä itävaltalaiset ole enemmistönä päätöksenteossa. Tämä lisää kansainvälistä uskottavuutta estämällä epäilyksiä siitä, että omat edut saattaisivat vääristää akkreditointipäätöksiä.[16]

3.2. Laadunvarmistuksen Euroopan laajuinen ulottuvuus edelleen vähäinen

Vuoden 2006 suosituksessa kannustettiin jäsenvaltioita antamaan korkeakoululaitoksille mahdollisuus hakea akkreditointia (tai muuta laatumerkintää) oman maansa ulkopuolisilta rekisteröidyiltä elimiltä. Näin voi tapahtua vain, jos useat edellytykset täyttyvät samanaikaisesti:

- korkeakoululaitoksilla on oltava riittävä autonomia, jotta ne voivat hakea ulkomaista laatumerkintää

- laadunvarmistuselinten on oltava kykeneviä ja halukkaita toimimaan kansallisten rajojen ulkopuolella, ja niille on annettava siihen mahdollisuus

- kansallisten viranomaisten ja laadunvarmistuselinten on tunnustettava muissa maissa rekisteröidyt elimet ja hyväksyttävä niiden päätelmät.

Edelleen on vain joitakin korkeakoululaitoksia, jotka hakevat akkreditointia ulkomaiselta elimeltä, lukuun ottamatta joihinkin tiettyihin aineisiin erikoistuneita elimiä ja joitakin yhteistutkintokursseja. Vain harvat maat ovat tehneet laadunvarmistuksesta mahdollista muille rekisteröidyille elimille (tosin Alankomaista löytyy esimerkki tästä). Euroopan korkeakoulualueen yliopistot, jotka hakevat laatumerkintää tietyllä alalla, kääntyvät edelleen yleensä yhdysvaltalaisten elinten kuten ABET:n[17] tai AACSB:n[18] puoleen. Sellaisten elinten määrä vaikuttaa kuitenkin olevan kasvussa, jotka valmistautuvat tekemään laadunarviointeja myös oman maansa ulkopuolella.

Hyvät toimintatavat

Tekniset opistot ja korkeakoulut useissa maissa ovat saaneet akkreditoinnin ranskalaiselta CTI:ltä (Commission du Titre d’Ingénieur). CTI on myös tehnyt yhteisiä arviointeja tai akkreditointeja muiden elinten kanssa. Kauppatieteen alan korkeakoulut ja tiedekunnat eri maissa ovat saaneet akkreditoinnin Saksan ACQUIN-elimeltä. Saksalaiset korkeakoululaitokset ovat olleet kiinnostuneita laatuauditoinnista, jota sveitsiläinen OAQ-elin tarjoaa.

Jo vuodesta 1998 lähtien on ollut kaksi menestyksekästä eurooppalaista laatumerkintää: EQUIS[19] liikkeenjohdon opinnoissa ja Euroopan yliopistoliiton Institutional Evaluation Programme (IEP)[20]. Molempien lähestymistapa on pikemminkin laitoksiin kuin ohjelmiin perustuva, ne käyttävät täysin kansainvälisiä arviointipaneeleja ja ovat herättäneet kiinnostusta Euroopan ulkopuolellakin. Kemian ja tekniikan alan temaattisista verkoista (jotka molemmat saavat komission tukea) on hiljattain kehitetty joitakin uudempia tiettyyn aiheeseen perustuvia aloitteita ja muitakin on kehitteillä (esim. musiikkikasvatuksen alalla).

Hyvät toimintatavat

Eurochemistry-merkinnän myöntäminen aloitettiin alemman tutkinnon tasolta, mutta nyt se myönnetään myös ylemmälle ja tohtoritutkinnolle. Sen myöntää Eurochemistry-verkko ohjelmille, jotka täyttävät sovitut standardit[21].

EUR-ACE-merkintä tekniikan alalla myönnetään alemmalle ja ylemmälle korkeakoulututkinnolle. Standardit on määritetty Euroopan tasolla, mutta niitä sovelletaan kansallisten laadunvarmistuselinten kautta, joilla on oikeus myöntää EUR-ACE-merkintöjä yhdessä kansallisen akkreditoinnin kanssa. Useita satoja merkintöjä on myönnetty, mutta niitä voi edelleen myöntää ainoastaan seitsemän kansallista elintä[22].

Yleisesti ottaen valtioiden rajat ylittävä laadunvarmistus on kuitenkin edelleen vähäistä. Sen tuloksena sidosryhmien, etenkin opiskelijoiden, saatavilla on vain vähän vertailukelpoista tietoa, jonka perusteella he voisivat päättää, missä ja mitä opiskella.

3.3. Kansainväliset suuntaukset: lisääntyvä avoimuus

Maailman eri alueilla on syntynyt useita uusia laadunvarmistusverkkoja, joissa on toisinaan käytetty Eurooppaa mallina. Laadunvarmistusta koskeva kansainvälinen vuoropuhelu on tehostunut korkeakoulutuksen laadunvarmistuselinten kansainvälisen verkon INQAAHE:n[23] puitteissa.

Toinen tärkeä kehitysaskel sekä Euroopassa että koko maailmassa on kansainvälisten korkeakoulujen ranking-listojen yleistyminen. Korkeakoulut arvostelevat usein näitä listoja menetelmiin liittyvistä puutteista ja yksiulotteisesta lähestymistavasta (esim. keskittyminen tutkimussaavutuksiin ”kovissa tieteissä” ja yliopistojen suoritusten huomiotta jättäminen humanistisilla aloilla, yhteiskuntatieteissä, opetuksessa ja toiminnasta tiedottamisessa). Näistä puutteista huolimatta ranking-listat voivat olla hyödyllinen väline vertailtaessa korkeakouluja ja niiden ohjelmia. Euroopan komissio on hiljattain käynnistänyt toteutettavuustutkimuksen uuden moniulotteisen ja räätälöidyn lähestymistavan kehittämisestä korkeakoulujen maailmanlaajuista ranking-listausta varten.[24] Bolognan prosessia käsitelleessä ministerikonferenssissa vuonna 2009 tuettiin avoimuutta edistävien välineiden kehittämistä tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa.[25]

Laadunvarmistuksen kehitystä Euroopassa olisi tarkasteltava nämä suuntaukset huomioon ottaen.

4. PÄÄTELMIÄ JA EHDOTUKSIA LAADUNVARMISTUKSEN KEHITTÄMISEKSI EUROOPASSA

Muutaman viime vuoden aikana laadunvarmistusjärjestelmät Euroopassa ovat kehittyneet valtavasti sekä eurooppalaisten korkeakoulujen sisäisen laadunvarmistuksen että laitosten ja ohjelmien ulkoisen arvioinnin ja akkreditoinnin osalta.[26] On perustettu monia uusia laadunvarmistuselimiä ja -verkkoja, eurooppalaisista laadunvarmistusstandardeista ja -ohjeista ollaan tietoisempia, ja on yhä enemmän elimiä, jotka ovat valmiita laadunvarmistukseen oman maansa ulkopuolella. Tästä yleisestä positiivisesta kehityksestä huolimatta vuoden 2006 suosituksen täysimääräinen täytäntöönpano vaikuttaa vaativan lisätoimia useilla aloilla.

4.1. Laadunvarmistusrakenteet

Vaikuttaa siltä, että joistakin eurooppalaisista laadunvarmistusrakenteista olisi käytävä lisäkeskustelua, jotta saataisiin lisättyä luottamusta elinten välillä ja mahdollistettaisiin näin riittäväntasoinen avoimuus käyttäjien ja yhteiskunnan kannalta. Laadunvarmistuselimet ovat edelleen melko uusi ilmiö Euroopan korkeakoulualueella. Niiden on osoitettava riippumattomuutensa ja ammattimaisuutensa, jotta sidosryhmät luottaisivat niihin. Niiden on lisäksi vakuutettava toisensa siitä, että ne ovat riittävän vertailukelpoisia, mikä on tärkeä edellytys tutkintojen rajatylittävälle tunnistamiselle ja opiskelijaliikkuvuuden edistämiselle.

Komissio on tietoinen siitä riskistä, että elimiä saattaa tulla liikaa ja niiden koko pysyy melko pienenä. Sen vuoksi elinten yhteensulautumista kannattaisi ehkä pohtia Euroopan laadunvarmistusverkkojen (ENQA, ECA) kautta esimerkiksi ryhmittelemällä elimiä alueellisen tai kielellisen läheisyyden perusteella. Elimet voisivat myös harkita toiminta-alansa laajentamista, jotta ne voisivat käsitellä paremmin elinikäistä oppimista sekä etä-, internet-, ammatillista, kansainvälistä ja yksityistä korkeakoulutusta.

Jos ENQA:n, EQAR:n ja ECA:n tehtävät eriytettäisiin selvemmin ja keskityttäisiin enemmän laadunvarmistuksen käyttäjien etuun, tämä saattaisi lisätä eurooppalaisen laadunvarmistusrakenteen tehokkuutta. EQAR:n prioriteetiksi voitaisiin harkita helpon internet-pääsyn tarjoamista koko Euroopan laajuiseen arvioitujen laitosten ja ohjelmien luetteloon. ECA:n Euroopan komission tuella käynnistämä Qrossroads-kokeilu saattaa tarjota hyödyllisen lähtökohdan paljon laajamittaisemmalle tietokannalle. Tiivis yhteistyö NARIC-ENIC-verkoston[27] kanssa todennäköisesti vahvistaa tietokannan potentiaalia edistää tutkintojen tunnustamista ja liikkuvuutta.

4.2. Eurooppalaiset standardit ja ohjeet

Eurooppalaisia standardeja ja ohjeita voitaisiin kehittää edelleen, jotta laadunvarmistuksesta saataisiin yhdenmukaisempaa Euroopan korkeakoulualueen kanssa, kuten vuoden 2006 suosituksessa kaavailtiin. Tässä olisi oltava mukana laadunvalvontaelimiä ja muita asiaan liittyviä sidosryhmiä Bolognan prosessin puitteissa. Tässä kehittämisessä voitaisiin harkita seuraavia kolmea näkökohtaa:

(1) Päärakenteen (kolme tutkintoastetta) noudattaminen on peruslaatuvaatimus Euroopan korkeakoulualueella. Tämä on tutkintojen tunnustamista koskevien eurooppalaisten puitteiden sekä vuonna 2005 hyväksyttyjen Euroopan korkeakoulualueen tutkintojen tunnustamista koskevien puitteiden[28] mukaista. Ohjeissa olisi viitattava selvemmin tutkintotodistuksen liitteeseen (Diploma Supplement) ja opintosuoritusten siirtojärjestelmään, koska näitä ei ole pantu täysimääräisesti täytäntöön useimmissa maissa.

(2) Euroopan korkeakoulualueella laatustandardien olisi sisällettävä työllistettävyyden ja liikkuvuuden kaltaisia prioriteetteja (liikkuvuudelle Bolognan prosessia käsittelevien ministereiden vuonna 2009 antamassa julkilausumassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti).

(3) Korkeakoululaitosten sisäisten laadunvarmistusjärjestelmien standardit voitaisiin ottaa huomioon myös muilla keskeisillä osa-alueilla kuten yleisten opiskelijapalvelujen laadussa[29], opiskelijoille ja valmistuneille opiskelijoille annettavassa ammatillisessa neuvonnassa[30], varainhoitovalmiuksien kehittämisessä sekä tutkijoiden eurooppalaisen käsikirjan ja tutkijoiden rekrytointia koskevien käytännesääntöjen täytäntöönpanossa[31].

4.3. Voimakkaampi eurooppalainen ulottuvuus laadunvarmistuksessa

Jotta korkeakoululaitoksilla olisi mahdollisuus tehdä valintoja rekisteröityneiden elinten parista, kuten vuoden 2006 suosituksessa korostettiin, olisi kehittävä useampia eurooppalaisia laatumerkintöjä. Ne voisivat perustua laajoihin oppialoihin (pikemminkin kuin kapeisiin erikoisaloihin), ja merkinnän voisi myöntää erillinen erikoistunut laitos tai se voitaisiin myöntää alalla tehtävän kansallisen arvioinnin yhteydessä. Komissio tukee tämäntyyppisten aloitteiden kehittämistä.[32]

Kansallisia laadunvarmistuselimiä olisi kannustettava kehittämään toimintaa maan rajojen yli ja hakemaan päätöstensä tunnustamista myös muissa maissa esimerkiksi vastavuoroista tunnustamista koskevien sopimusten kautta. Korkeakoululaitoksia puolestaan voitaisiin kannustaa käyttämään oman maan ulkopuolisten rekisteröityjen elinten palveluita. Saattaa olla tarpeen selkeyttää kansallisen akkreditoinnin siirrettävyyttä Euroopan korkeakoulualueella samoin kuin laadunvarmistuksen myöntämistä rajatylittävään korkeakoulutukseen Euroopan korkeakoulualueella. Kun otetaan huomioon yhteis- ja kaksoistutkintoon johtavien kurssien kasvava merkitys Euroopassa, selvät periaatteet saattaisivat olla hyödyksi, jotta vältetään tarve useisiin akkreditointeihin.

Komissio tukee laadunvarmistusta täydentävien ja avoimuutta edistävien välineiden kehittämistä, etenkin sellaisten, joilla pystytään vertailemaan korkeakoululaitosten ja niiden ohjelmien laatua. Tähän sisältyy edellä mainittu toteutettavuustutkimus korkeakoulujen moniulotteisen ja räätälöidyn ranking-listan laatimisesta.[33]

Euroopan korkeakoulualueen kansainvälistä ulottuvuutta ja uskottavuutta voidaan edistää edelleen tekemällä laadunvarmistukseen liittyvää yhteistyötä maailman muiden alueiden kanssa. Tätä seikkaa korostettiin ensimmäisen Bologna-foorumin (Leuvenissä) antamassa lausunnossa, jossa erikseen mainittiin laadunvarmistus alana, jolla 46 Bologna-maata ja maat eri puolilta maailmaa voivat tehdä konkreettista yhteistyötä.[34]

Tässä kertomuksessa komissio on tuonut esiin korkeakoulutuksen laadunvarmistuksessa tapahtunutta positiivista kehitystä ja myös tehnyt ehdotuksia tulevia keskusteluja ja tulevaa kehitystä varten. Komissio haluaa kehottaa kaikkia sidosryhmiä tarkastelemaan kertomusta ja varmistamaan vuoden 2006 suosituksen asianmukaisen seurannan. Komissio toivoo voivansa raportoida lisäedistyksestä vuonna 2012.

[1] KOM(2005) 152 lopullinen, 20.4.2005.

[2] Suositus 98/561/EY, annettu 24. syyskuuta 1998 (EYVL L 270, 7.10.1998).

[3] Suositus 2006/143/EY, annettu 15. helmikuuta 2006 (EUVL L 64, 4.3.2006).

[4] Hyväksytty Bolognan prosessia käsitelleessä ministerikokouksessa Bergenissä vuonna 2005 (ks. www.enqa.eu/pubs_esg.lasso).

[5] Trends V, Universities shaping the EHEA, EUA, 2007.

[6] Quality Procedures in the EHEA and Beyond, 2nd ENQA Survey, ENQA, 2008.

[7] www.ond.vlaanderen.be/hogeronderwijs/bologna/conference/documents/ Stocktaking_report_2009_FINAL.pdf.

[8] Quality Procedures in the EHEA and Beyond, 2nd ENQA Survey, ENQA, 2008.

[9] Bologna with Student eyes, ESU, 2009.

[10] Ryhmään kuuluvat ENQA, Euroopan yliopistoliitto EUA (www.eua.be), Euroopan opiskelijoiden liitto ESU (www.esib.org) sekä Euroopan korkeakoululaitosten järjestö EURASHE (www.eurashe.eu).

[11] Eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmä.

[12] www.enqa.eu

[13] www.ecaconsortium.net.

[14] www.qrossroads.eu.

[15] www.eqar.eu.

[16] www.akkreditierungsrat.at.

[17] www.abet.org/the_basics.shtml.

[18] www.aacsb.edu/.

[19] www.efmd.org.

[20] www.eua.be/events/institutional-evaluation-programme/home.

[21] ectn-assoc.cpe.fr/chemistry-eurolabels/default.htm.

[22] www.enaee.eu.

[23] www.inqaahe.org.

[24] ec.europa.eu/education/lifelong-learning-policy/doc62_en.htm.

[25] Leuvenin julkilausuma, huhtikuu 2009, www.ond.vlaanderen.be/hogeronderwijs/bologna/conference/.

[26] Trends V, mainittu edellä.

[27] www.enic-naric.net.

[28] www.ond.vlaanderen.be/hogeronderwijs/bologna/qf/overarching.asp.

[29] Bologna with Student eyes, ESU, 2009.

[30] Leuvenin julkilausuma, mainittu edellä.

[31] ec.europa.eu/eracareers/pdf/am509774CEE_EN_E4.pdf.

[32] ec.europa.eu/education/erasmus/doc910_en.htm.

[33] ec.europa.eu/education/lifelong-learning-policy/doc62_en.htm.

[34] www.ond.vlaanderen.be/hogeronderwijs/bologna/forum/ Bologna_Policy_Forum_Statement_29April2009.pdf.