[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 2.7.2009 KOM(2009) 330 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpanosta(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 1. JOHDANTO EU:n 493 miljoonaa kuluttajaa ovat avainasemassa sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta. Koska kulutusmenot synnyttävät yli puolet EU:n vauraudesta, kuluttajilla on keskeinen rooli, kun pyritään saavuttamaan Lissabonin toimintaohjelman tavoitteet eli lisäämään kasvua, työllisyyttä ja kilpailua. Jos yleisesti katsotaan, että EU:n kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpano on ripeää, tämä lisää kuluttajien luottamusta eikä anna yrityksille aihetta pyrkiä kiertämään sääntöjä. Näin saadaan oikeudenmukaiset ja tasavertaiset toimintaedellytykset kaikille toimijoille. Tehokas täytäntöönpano onkin yksi kuluttajapolitiikan painopisteistä. Se on myös yksi komission yhteismarkkinapolitiikan avaintekijöistä, sillä näiden sääntöjen täytäntöönpano ja valvonta ovat olennaisen tärkeitä, jotta yhteismarkkinoiden edut saadaan kansalaisten ulottuville. Kuluttajansuojasääntöjen noudattaminen pyritään varmistamaan täytäntöönpano- ja valvontatoimilla, joissa viranomaiset ovat keskeisellä sijalla, sillä näin tuetaan myös kaikkia muita strategioita ja pohjustetaan niiden onnistumista. Julkisen täytäntöönpanon ja markkinavalvonnan tehokkuudella on vahva pelotevaikutus kauppiaisiin, joilla muutoin olisi kiusaus kiertää sääntöjä, ja se toimii virikkeenä muille toimenpiteille, joilla tehostetaan markkinoiden toimintaa ja parannetaan kaupan toimintatapoja. Täytäntöönpanotoimien ja niistä saatavien tulosten näkyvyys on tämän saavuttamisessa ensiarvoisen tärkeää. Kuluttajien luottamusta voidaan lujittaa vain, jos kuluttajat ovat tietoisia markkinoiden tapahtumista ja tietävät, että sääntöjen rikkojat eivät selviä seuraamuksitta. Tiedotuskampanjoillakaan ei ole toivottua vaikutusta, elleivät kuluttajat luota siihen, että oikeuksiaan vaatiessaan heidän tukenaan on täytäntöönpanotoimien muodostama uhka. Nykyisessä talouden taantumassa vahva ja johdonmukainen täytäntöönpano on entistäkin tärkeämpää, sillä kriisin myötä kuluttajat ovat entistä haavoittuvampia ja heille saattaa koitua lisävahinkoa heikosta sääntöjen noudattamisesta. Lisäksi tehokas täytäntöönpano vahvistaa kriisin heikentämää kuluttajien luottamusta, joka kasvattaa elpymisen avainvoimana toimivia kulutusmenoja. Onkin äärimmäisen tärkeää tehostaa markkinavalvontaa ja täytäntöönpanovälineitä, sillä kulutusmenot ovat tärkeä talouden elpymistä edistävä tekijä. Nykyinen talouskriisi tuo uusia haasteita myös sääntöjen täytäntöönpanosta vastaaville viranomaisille, joiden käytössä olevat resurssit saattavat supistua, jolloin niiden on tarkoin asetettava painopisteensä ja maksimoitava täytäntöönpanotoimien vaikutus. Lisäksi Euroopan kuluttajat eivät edelleenkään ole kovin halukkaita hyödyntämään markkinoiden yhdentymisen tuomia etuja. Yksi syy tähän on se, että kuluttajat eivät luota siihen, että heidän oikeuksiaan suojataan yhtä lailla, kun ostos tehdään ulkomailla.[1] Yhteismarkkinoilla kuluttajien ei pitäisi välittää siitä, mihin kauppias on sijoittautunut, sillä sijainnin ei pitäisi vaikuttaa siihen, minkä tasoinen suoja on tarjolla sopimattomia kaupallisia menettelyitä vastaan. EU:n erityishaasteena onkin varmistaa, että sääntöjen täytäntöönpano on koko sen alueella yhtä korkeatasoista. Tämän tiedonannon tarkoituksena on luoda katsaus parhaillaan käynnissä olevaan komission työhön ja tarkastella mahdollisuuksia käynnistää uusia aloitteita samalla, kun täytäntöönpanoon liittyviä toimintoja analysoidaan kattavasti. 2. TEHOKKAAN TÄYTÄNTÖÖNPANON HAASTEET 2.1. Peruskysymykset – julkisen täytäntöönpanon ja sääntöjen noudattamista varmistavien muiden toimenpiteiden vuorovaikutus Kuluttajapolitiikan täytäntöönpanoon kuuluu laaja joukko toimintoja, joita toteuttavat useat eri toimijat eri välineiden avulla. Näillä pyritään varmistamaan kuluttajien oikeuksien kunnioittaminen. Toimintaan sisältyy virallisia täytäntöönpanomenettelyjä, joista vastaavat pääosin täytäntöönpanoviranomaiset. Tällaiset menettelyt ovat tämän tiedonannon keskeisenä kohteena, mutta siinä käsitellään myös kuluttajia, jotka itse toimivat omien oikeuksiensa puolustamiseksi joko yksityisen täytäntöönpanon tai muiden riitojenratkaisumenettelyjen kautta. Tehokkaassa täytäntöönpanossa yhdistyvät toiminnot, joilla kansalaisille ja yrityksille suunnatun tiedotuksen avulla edistetään sääntöjen noudattamista, ja toisaalta virallisemmat täytäntöönpanotoimenpiteet. Tehokas täytäntöönpano edellyttää, että on saatavilla tietoja, joiden avulla täytäntöönpanosta vastaavat tahot voivat kohdentaa toimensa niille markkinoille, joilla kuluttajat kohtaavat ongelmia, ja jotka myös tarjoavat vankan näytön täytäntöönpanotoimien perustaksi. Näyttöä olisi lisäksi kerättävä käyttöön valitun täytäntöönpanotoimiyhdistelmän vaikutuksesta ja tehokkuudesta. Tehokkaan täytäntöönpanon edellytyksiin kuuluu myös se, että alalla on toimivaltaisia elimiä, joilla on riittävät valtuuden varmistaa sääntöjen noudattaminen. Näihin kuuluvat myös avoimet, oikeasuhteiset ja varoittavat oikeussuojakeinot ja seuraamukset. Perinteinen näkemys on ollut, että pannessaan täytäntöön kuluttajansuojaa viranomaiset soveltavat sitovaa lainsäädäntöä. Nykyään on käytössä vaihtoehtoisia toimintatapoja, joiden avulla kuluttajat voivat suoraan hakea korvausta. On myös syntymässä uusia keinoja sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi. Vaihtoehtoiset riitojenratkaisujärjestelyt tai tuomioistuimen ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt voivat olla kätevä ja houkutteleva vaihtoehto kuluttajille, jotka eivät ole epävirallisesti pystyneet ratkaisemaan asiaa suoraan kauppiaan kanssa. Yhteissääntely- ja itsesääntelytoimenpiteet voivat vahvistaa elinkeinoelämän sitoutumista sääntöjen korkeatasoiseen noudattamiseen (esimerkkeinä tästä leluturvallisuussopimus ja kansalaisten energiafoorumi) ja samalla olla virallista lainsäädäntöä täydentävä tekijä tai sen vaihtoehto (mainonnan pyöreä pöytä tai pankin vaihtamista koskevat säännöt). Viimeksi mainitussa tapauksessa on tärkeää, että toimenpiteellä vahvistetaan vaadittavat standardit ja että siihen lisäksi sisältyy valvontajärjestelyjä ja menettely valitusten käsittelyä varten. Julkiset täytäntöönpanotoimet ja itsesääntelyelinten täytäntöönpanotoimet voivat näin ollen täydentää toisiaan: ensiksi mainitut tarjoavat oikeudelliset puitteet ja viimeksi mainitut lisäresursseja selkeiden tapausten käsittelyyn. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi[2] on tästä oiva esimerkki, sillä direktiivissä on omaksuttu näkemys, jonka mukaan itsesääntelyllä voidaan tukea oikeudellista ja hallinnollista täytäntöönpanoa. Direktiivissä myös selkeytetään käytännesääntöjen ylläpitäjän mahdollista roolia täytäntöönpanossa. Jäsenvaltiot voivat turvautua itsesääntelypohjaisiin riitojenratkaisumenettelyihin parantaakseen kuluttajansuojan tasoa ja maksimoidakseen lainsäädännön noudattamisen. Direktiivissä kuitenkin selkeästi todetaan, että itsesääntelyllä ei voida korvata oikeudellisia ja hallinnollisia täytäntöönpanokeinoja. Direktiivillä vahvistetaan käytännesääntöjen vaikutusta, sillä siinä edellytetään, että jäsenvaltiot panevat itsesääntelysäännöt täytäntöön niiden kauppiaiden osalta, jotka ovat tällaisiin sääntöihin sitoutuneet. Itsesääntelysääntöjä valvovat elimet voivat tämän ansioista maksimoida rajallisten voimavarojen vaikutuksen, kunhan ne täyttävät tehokkuutta, laillisuutta, vastuullisuutta ja johdonmukaisuutta koskevat vaatimukset. 2.2. Haasteet Kuluttajamarkkinoiden nopea kehitys tuo uusia haasteita täytäntöönpanosta vastaaville. Tuotteet, palvelut ja myyntikanavat eriytyvät yhä pidemmälle ja kuluttajien on tehtävä yhä monitahoisempia valintoja, joihin liittyy entistä suurempi riski. Myös täytäntöönpanokeinojen on sopeuduttava tilanteeseen. Sääntelypuitteiden tarkistaminen voikin olla tarpeen mahdollisten aukkojen korjaamiseksi. Lisäksi kuluttajamarkkinoiden rajatylittävä puoli kasvaa nopeasti sähköisen kaupan myötä. Sisämarkkinoiden kasvu ja kaupan lisääntyvä maailmanlaajuistuminen kasvattavat myös osaltaan kuluttajamarkkinoiden rajatylittävää puolta. Näin syntyy uusia haasteita täytäntöönpanosta vastaaville tahoille, joiden toimintaa oikeudenkäyttöalueen rajat rajoittavat. Tehokasta rajatylittävää täytäntöönpanopolitiikkaa puolestaan haittaa sääntelykehyksen hajanaisuus. Tähän ovat syynä monissa EU:n kuluttajadirektiivissä esiintyvät yhdenmukaistamisen vähimmäistasoa koskevat säännökset. Rajatylittävä täytäntöönpano edellyttää, että sovellettavaa lainsäädäntöä ja erilaisten hallintovalmiuksien sekä jäsenvaltioiden täytäntöönpanoperinteiden yhteensovittamista säätelevistä periaatteista päästään sopimukseen. Tehokkaakseen täytäntöönpanoon päästään käyttämällä sääntelijöiden saatavilla olevia keinoja parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimukset olisi kohdistettava tietyille aloille johdonmukaisten perusteiden pohjalta. Näihin kuuluvat ongelmien laajuus tietyllä toimialalla (mistä osoituksena esimerkiksi valitusten lukumäärä), parannusten vaikutus kuluttajien hyvinvointiin sekä kuluttajille mahdollisesti koituvat haitat, jos toimia ei toteuteta. Korkeatasoinen sääntöjen noudattaminen edellyttää lisäksi selkeän merkin antamista markkinoille sitä, että sääntöjen rikkojilla on todellinen riski tulla havaituksi, jäädä kiinni ja saada rangaistus. Toimintatapaan on myös liitettävä oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset. 2.3. Komission rooli EY:n perustamissopimuksen 153 artiklassa määrätään yhteisön roolista kuluttajien etujen edistäjänä ja vahvistetaan tavoitteeksi kuluttajansuojan korkean tason varmistaminen. Kauppiaisiin nähden kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpano on jäsenvaltioiden vastuulla, ja täytäntöönpanon kärki on kansallisella tasolla. Tätä hajautetun täytäntöönpanon luomaa taustaa vasten komission tehtävänä[3] on varmistaa, että EU:n sääntelykehyksessä saavutetaan mahdollisimman korkeatasoinen kuluttajansuoja ja valetaan sekä kuluttajiin että yrityksiin luottamusta, jotta saumattomat yhteismarkkinat voidaan saavuttaa. Perussopimusten valvojana komissio seuraa direktiivien siirtämistä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa sekä suoraan sovellettavien sääntöjen täytäntöönpanoa. Jos jokin jäsenvaltio ei täytä täytäntöönpanovelvoitteitaan, komissio käynnistää tarvittaessa EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla rikkomusmenettelyn. Komissio pyrkii myös osaltaan löytämään ratkaisuja täytäntöönpanosta vastaavien tahojen kohtaamiin ongelmiin. Tätä varten se varmistaa, että EU:n tasolla on käytössä tehokkaat menettelyt, jotta rajatylittävät tapaukset voidaan ripeästi ratkaista. Komissio hyödyntää välittäjänrooliaan yhteisten EU:n tasoisten täytäntöönpanotoimien käynnistämisessä ja koordinoinnissa. Se on lisäksi keskeisessä asemassa parhaiden toimintatapojen vaihdossa ja antaa lisätukea koulutustapahtumien kautta sekä tarjoamalla rahoitustukea kansallisten viranomaisten toteuttamia yhteisiä markkinavalvonta- ja täytäntöönpanotoimia varten. EY:n perustamissopimuksen 153 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrätään yhteisön tehtävistä kansallisen kuluttajapolitiikan tukemisen, täydentämisen ja seurannan osalta. Täytäntöönpanon seuranta ja vertaileva arviointi ovat tärkeitä tekijöitä, kun pyritään sisämarkkinoihin, jotka hyödyttävät kuluttajia. On jatkettava niiden välineiden arviointia, joita komissio käyttää tuki- ja täydentävissä toimenpiteissä avoimuuden lisäämiseksi. Lisääntynyt avoimuus voi olla erityisen tärkeää, jos kuluttajille aiheutuva vahinko ei rajoitu yhteen jäsenvaltioon eikä rajatylittäviin yhteyksiin vaan kyseessä on tietyn yrityksen toimintatapa, joka vaikuttaa kuluttajiin useissa tai kaikissa jäsenvaltioissa. Kun kyseessä on tällainen ulottuvuudeltaan Euroopan tasoinen tapaus, komissio voi hyvinkin ensimmäisenä käsitellä ongelmaa ja pyrkiä löytämään siihen ratkaisun. Samaa sääntöä voitaisiin käyttää perustana myös tuleville oikeudellisille välineille, joiden avulla komissio voisi paremmin tukea ja täydentää jäsenvaltioiden täytäntöönpanotyötä. 3. AIKA KIRISTÄÄ TAHTIA Jotta kuluttajille voidaan tarjota konkreettisia etuja, on äärimmäisen tärkeää vastata täytäntöönpanosta vastaavia tahoja koskeviin haasteisiin. Tavoitteen saavuttamiseksi komissio on nimennyt toimintaa varten viisi painopistealuetta: ( Kehitetään vahvempia ja tehokkaampia järjestelyitä rajatylittävään täytäntöönpanoyhteistyöhön. ( Vahvistetaan markkinavalvonta- ja täytäntöönpanotoimien avoimuutta ja näkyvyyttä. ( Parannetaan osaamisen jakamista ja kehitetään sääntöjä koskevaa yhteisymmärrystä. ( Parannetaan markkinavalvontaa – laaditaan vankempi näyttöön pohjautuva toimintatapa. ( Tehostetaan kansainvälistä yhteistyötä. 3.1. Vahvempien ja tehokkaampien järjestelyiden kehittäminen rajatylittävään täytäntöönpanoyhteistyöhön Kokemus on osoittanut, että täytäntöönpanoviranomaisten aktiivinen yhteistyö on yksi tehokkaimmista välineistä, kun pyritään vastaamaan täytäntöönpanotyössä kohdattuihin haasteisiin. Tietojen jakaminen, tutkimuksissa avustaminen, markkinavalvonta- ja täytäntöönpanotoimista ilmoittaminen ja niiden koordinointi ovat keskeisiä tekijöitä, joilla tuetaan viranomaisten yhteistyöpuitteita. Useilla EU:n alakohtaisilla välineillä on luotu tällaisia yhteistyöpuitteita, ja tässä tiedonannossa keskitytään seuraaviin: ( Yleisellä tuoteturvallisuusdirektiivillä[4] ja uusilla lainsäädäntökehyksillä[5] luodaan EU:n markkinavalvonnan puitteet, jotta voidaan tukea jäsenvaltioiden viranomaisia, kun ne valvovat markkinoilla olevia tuotteita, ja perustetaan markkinavalvontaviranomaisten välinen nopea hälytysjärjestelmä (Rapex), jonka kautta viranomaiset ilmoittavat toisilleen toimenpiteistä, jotka koskevat vakavan riskin kuluttajien terveydelle ja turvallisuudelle aiheuttavia kulutustavaroita. ( Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetulla asetuksella[6] kootaan yhteen kansalliset viranomaiset, jotka vastaavat kuluttajia koskevan EU:n säännöstön täytäntöönpanosta. Kuluttajansuojaa koskeva yhteistyöverkko tarjoaa viranomaisille välineet kuluttajille haitallisen rajatylittävän yritystoiminnan torjumiseen. Siinä luodaan yhteiset puitteet, joissa viranomaiset tekevät yhteistyötä, ja säädetään tutkimus- ja täytäntöönpanovaltuuksien vähimmäistasosta. Vuonna 2002 käynnistetty tuoteturvallisuustoiminta on kehittynyt pidemmälle kuin kuluttajansuojaa koskeva yhteistyö. Komissio hyödyntää yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin myötä saatuja arvokkaita kokemuksia kehittäessään ja lujittaessaan kuluttajansuojaa koskevaa yhteistyöverkkoa, jonka toiminta käynnistyi vuoden 2006 lopulla. Jotta voitaisiin helpottaa yhteistyötä, jota tehdään yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin ja kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen puitteissa, komissio tarjoaa erityisiä tietoteknisiä välineitä (Rapex ja CPCS), joilla helpotetaan tiedonvaihtoa. Näitä uudistetaan parhaillaan, jotta kaikkien ilmoitusten ja pyyntöjen käsittely nopeutuisi. Kummankin välineen täytäntöönpanoa tarkastellaan säännöllisesti. Viimeisimmät tarkastelut tehtiin vuonna 2008. Kummassakin tarkasteluraportissa pääteltiin, että näillä välineillä voidaan tarjota kuluttajille korkeatasoinen suoja, kunhan sääntöjä sovelletaan asianmukaisesti. Joitakin ongelmia havaittiin, kuten riittävien resurssien puute, ongelmat tietoteknisissä työkaluissa sekä sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat seikat. Lisätietoja on raporteissa.[7] Komissio tukee myös jäsenvaltioiden yhteistyötoimia tarjoamalla rahoitustukea yhteisille rajatylittäville toimille. Näiden yhteisten toimien keskeisenä etuna on, että niiden tuloksista hyötyvät kaikki verkon jäsenet. Tuoteturvallisuuden alalla tämä on johtanut 13:een yhteiseen markkinavalvontatoimeen, joissa on keskitytty tiettyihin tuoteryhmiin, kuten sytyttimiin, lamppusarjoihin ja leikkikenttävälineisiin. Komissio on myös osallistunut kahden yhteisen täytäntöönpanohankkeen rahoitukseen kuluttajansuojaa koskevan yhteistyön alalla. Nämä koskivat tekaistua lomaklubitarjontaa ja lentoyhtiöiden maksuja. Komissio on käynnistänyt seuraavat tuoteturvallisuutta koskevat toimenpiteet vaikutuksen lisäämiseksi: a) Tavaroiden markkinointia koskevien lainsäädäntökehysten tarkastelussa korostuu sisämarkkinoiden toiminta ja tässä yhteydessä siinä nousevat esiin tuoteturvallisuuden taso ja tehostettu markkinavalvonta sekä tavaroiden jäljitettävyys. b) Nopean hälytysjärjestelmän (Rapex) suuntaviivoja tarkistetaan, jotta järjestelmän toimintaa voitaisiin parantaa. c) On muotoutumassa uusi markkinavalvonnan toimintatapa, jossa käytetään entistä järjestelmällisempää valvontaa tuotanto- ja tarjontaketjun alkupäässä sekä kohdennettua valvontaa saapumispaikoissa sisämarkkinoille ja tehostettua tulliviranomaisten ja markkinavalvontaviranomaisten yhteistyötä. Tätä koskevaan pilottihankkeeseen valitaan suuririskisiä tavaroita tai toimialoja. EU:n markkinavalvontapuitteissa edistetään myös kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyötä, joka toteutuu kahdessa pääasiallisessa muodossa. Viranomaiset ja talouden toimijat käyttävät ensinnäkin yhteisesti sovittuja välineitä, kuten käytännesääntöjä[8] tai suuntaviivoja, jotka koskevat vapaaehtoisten toimenpiteiden soveltamista[9]. Toiseksi jäsenvaltioiden viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä talouden toimijoiden kanssa vapaaehtoisten toimenpiteiden osalta. Ne tarjoavat ilmoitusta edeltävää ja sitä seuraavaa ohjausta tai sopivat talouden toimijoiden kanssa tällaisten toimenpiteiden soveltamisesta.[10] Rapex-järjestelmästä saadut kokemukset osoittavat, että tällainen yhteistyössä tapahtuva markkinavalvonta on äärimmäisen tärkeää, jotta korjaavat toimenpiteet voidaan toteuttaa tarkasti. Kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon osalta komission painopisteenä on sen toimintojen lujittaminen. Tärkein tavoite on varmistaa, että verkko saavuttaa vastaavan täytäntöönpanotason kaikissa jäsenvaltioissa. Kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon tarkastelu osoittaa, että rajatylittävien tapausten käsittelyssä esiintyy vaikeuksia, jotka johtuvat viranomaisten hallinnollisista valmiuksista, erityisesti tarvittavien resurssien puuttumisesta. Nykyinen talouskriisi uhkaa entisestään pahentaa tilannetta, vaikka johdonmukainen täytäntöönpano on nyt yhä tärkeämpää. Komissio käy jäsenvaltioiden kanssa vuoropuhelua selvittääkseen, miten riittävät resurssit voidaan turvata, jotta kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen mukaiset velvoitteet voidaan täyttää. Jos jokin jäsenvaltio ei täytä näitä velvoitteitaan, komissio käynnistää tarvittaessa EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla rikkomusmenettelyn. Komissio on käynnistänyt erilaisia toimia, joilla tehostetaan kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon toimintaa: a) Yhtenäisiä täytäntöönpanotoimia toteutetaan vuosittain. Kohdennetuissa tutkimuksissa (”tehoiskuissa”) kansalliset viranomaiset tarkastavat samanaikaisesti tietyn toimialan osalta EU-lainsäädännön noudattamisen ja toteuttavat soveltuvia täytäntöönpanotoimia. Verkko on tehnyt kaksi tehoiskua: vuonna 2007 tarkastettiin lentolippuja myyvät www-sivustot, ja toisessa vuonna 2008 tarkastettiin matkapuhelinten soittoääniä tarjoavat www-sivut. Näistä kahdesta tarkastuksesta saatujen myönteisten tulosten perusteella verkko pohtii nyt keinoja, joilla tarkastukset voidaan yhdistää muihin välineisiin, kuten haamuasiointiin. b) Verkko hyväksyy täytäntöönpanoa koskevan vuotuisen toimintasuunnitelman. Komissio aikoo tutkia mahdollisuutta sopia jäsenvaltioiden kanssa korkean tason monivuotisista puitteista täytäntöönpanoa koskevia vuotuisia toimintasuunnitelmia varten. Enemmän huomiota olisi myös kiinnitettävä siihen, että kohdetoimialojen valintapäätökset perustuvat johdonmukaisiin priorisointikriteereihin, myös riskinarviointiin. Viranomaisista koostuva ryhmä työstää tällainen riskipohjaisen toimintatavan kehittämistä vuoden 2008 yhteisen toiminnan puitteissa. Hankkeen suosituksia käytetään verkon ohjelmasuunnittelumenettelyiden parantamiseen. Verkko voi lisäksi hyödyntää kuluttajamarkkinoiden tulostaulusta ja täytäntöönpanon indikaattoreista saatavia tietoja. c) Erityisaiheisiin keskittyviä työpajoja järjestetään, jotta saavutettaisiin yhteinen toimintatapa kysymyksissä, joita kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon viranomaiset ovat nostaneet esiin. Esimerkkejä tästä ovat sovellettavaa lainsäädäntöä ja verkon toiminnan optimointia vuonna 2009 käsittelevät työpajat. Komission nykyisen toimintatavan ajatuksena on, että yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin ja kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen hajautetun mallin potentiaali voidaan täysin hyödyntää. Myöhemmin voi olla hyödyllistä tarkastella uudelleen hallintorakenteita, jotta saavutettaisiin parempi synergia muilla EU-asetusten kattamilla aloilla tapahtuneen viimeaikaisen kehityksen suuntaisesti. 3.2. Avoimuuden ja näkyvyyden vahvistaminen Markkinavalvonta- ja täytäntöönpanotoimien tulosten näkyvyys on erottamaton osa johdonmukaista täytäntöönpanostrategiaa. Näkyvyydellä varmistetaan, että markkinoilla tiedetään, että sääntöjen rikkojilla on todellinen vaara tulla havaituksi, jäädä kiinni ja saada rangaistus. Tämä on ratkaisevan tärkeää, kun vahvistetaan kuluttajien luottamusta markkinoiden hallintoon ja pyritään saamaan aikaan pelotevaikutus. Näkyvyys onkin olennainen osa hyvin toimivia markkinoita. Tässä yhteydessä komissio on toteuttanut seuraavia toimia: ( Se on perustanut tiedottajien verkon yhdessä jäsenvaltioiden edustajien kanssa, jotta saadaan yhteinen lähestymistapa tiedottamiseen, joka käsittelee kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon toimintaa. ( Komissio on kohdennettujen mediatoimien avulla lisännyt kansallisten viranomaisten toteuttaman täytäntöönpanotyön näkyvyyttä EU-tasolla, jotta sen vaikutus voidaan maksimoida. Yhtenäisistä täytäntöönpanotoimista saadut käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että tulosten julkaisemiseen liittyy monitahoisia oikeudellisia kysymyksiä. Vuonna 2007 toteutettiin ensimmäinen, lentoyhtiöiden www-sivuja käsitellyt yhteinen toiminta, ja sitä sivuavassa viestinnässä kävi ilmi, että jäsenvaltioiden oikeudellisissa säännöissä ja hallinnollisissa käytännöissä sekä niiden viestintätavoissa oli merkittäviä eroja. Täytäntöönpanoviranomaisten tekemään tutkimustyöhön sovelletaan usein tiukkoja luottamuksellisuussääntöjä. Oikeudellisia rajoituksia sovelletaan myös komissioon, kun se julkaisee omien toimiensa tuloksia kansallisen kuluttajapolitiikan tueksi. Koska alalla tarvitaan nykyistä suurempaa avoimuutta ja oikeusvarmuutta, komissio tarkastelee keinoja, joilla se voi viestiä markkinatiedoista, jotta kuluttajat voivat tehdä valistuneita valintoja. Kaikkien komission tulevien aloitteiden tavoitteena olisi helpottaa vastaisuudessa tehtävien tutkimusten ja sääntöjen noudattamisen seurannan tuloksista tiedottamista, myös siten että tulokset jaotellaan yrityksittäin. Tällaisessa aloitteessa otettaisiin huomioon kyseisten yritysten oikeutetut edut ja se, että komissio ei voi itse virallisesti antaa lausuntoa rikkomuksen esiintymisestä. 3.3. Parannetaan osaamisen jakamista ja kehitetään sääntöjä koskevaa yhteisymmärrystä Yksi edellä kuvattujen yhteistyöverkkojen suurimmista eduista on, että ne tarjoavat viranomaisille oivan ympäristön parhaiden toimintatapojen vaihtoon. Kun osaaminen kootaan yhteen, tuetaan kuluttajansuojan korkeamman tason saavuttamista ja yhdenmukaisempaa toimintatapaa täytäntöönpanon osalta EU:ssa. Kokemukset vahvistavat, että avun tarjoaminen rajatylittävään toimintaan on osoittautunut olennaisen tärkeäksi, kun tällä alalla pyritään edistymään. Tällaisten vaihtojen rohkaiseminen on komission prioriteetti, kun se toimii välittäjänä seuraavilla tavoilla: ( Komissio laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa suuntaviivoja ja käsikirjoja , jotta varmistetaan nykyisten verkkojen juoheva toiminta (esimerkiksi Rapex-suuntaviivat[11]) ( Se perustaa tietokantoja , joihin tallennetaan avainasiakirjat, kuten suuntaviivat, käsikirjat, lainsäädäntö ja oikeustapaukset. Tästä ovat esimerkkejä Yhteenveto EU:n kuluttajalainsäädännöstä, jossa yhdistyvät nyt tarkasteltavana olevat direktiivit, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, toimenpiteet säädöksien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kansallinen oikeuskäytäntö, sekä uusi sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva tietokanta, jota ollaan parhaillaan kehittämässä ja joka tarjoaa yhteistä tietoa kansallisista säännöistä, täytäntöönpanopäätöksistä, kansallisesta ja EU:n oikeuskäytännöstä sekä muita asiakirjoja, kuten tutkimusartikkeleita, tutkimuksia ja kansallisia suuntaviivoja. ( Komissio tarjoaa rahoitusosuuksia yhteishankkeille, joissa rakennetaan puitteita parhaiden toimintatapojen vaihdolle ja yhteisille työmenetelmille. Yksi tärkeä esimerkki tästä on tuoteturvallisuuden alalla markkinavalvonnan parhaita toimintatapoja analysoiva EMARS-hanke. Tämä kolmivuotinen yhteishanke päättyi vuonna 2008 ja tuotti paljon tuloksia, joiden pohjalta jatketaan vuonna 2009 käynnistyneessä seurantahankkeessa. Näitä ovat osaamisperusta ja nopean neuvonnan foorumi, parhaiden toimintatapojen käsikirja ja uusi koulutusstrategia, jolla täydennetään markkinavalvontaa koskevia kansallisen tason koulutusohjelmia. Toisessa, kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon toteuttamassa hankkeessa kehitettiin yhteisiä menetelmiä internet-tehoiskujen toteuttamista varten. Näitä testataan vuonna 2009 yhteisessä toiminnassa. Komissio tarjoaa neuvovaa ohjausta työpajoissa käytävien keskustelujen yhteydessä sekä antamalla tulkitsevia suuntaviivoja EU:n kuluttajalainsäädännöstä. Esimerkkinä tästä on komission käynnistämä työ tulkitsevien suuntaviivojen antamiseksi uusista käsitteistä, jotka otettiin käyttöön sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevalla direktiivillä. Kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon käsittelemien eri tapausten yhteydessä on paljastunut monimutkaisia kysymyksiä ja käynyt ilmi, että EU:n kuluttajalainsäädännön tulkinnasta ei ole yhteisymmärrystä. Tämä hidastaa rajatylittävien tapausten käsittelyä. Komissio pyrkii korjaamaan tätä puutetta luomalla järjestelyn, jolla päästään yhteisymmärrykseen kuluttajansuojan sääntelykehyksen yleisestä näkemyksestä. Tähän voi kuulua www-pohjaisia työkaluja, joilla tuetaan sellaisten kysymysten keskitettyä käsittelyä, jotka liittyvät säännösten saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden tulkintaan, tai käsikirjoja, usein kysyttyjä kysymyksiä tai opaskirjoja joko painetussa tai sähköisessä muodossa. Tavoitteena on ehdottaa täytäntöönpanosta vastaavia kansallisia toimijoita varten suuntaviivoja, joiden avulla sääntöjä tulkitaan yhdenmukaisesti. Ensi vaiheessa vuonna 2009 järjestettiin kuluttajansuojaa koskevan yhteistyön komiteatyöpajoja. 3.4. Parannetaan markkinavalvontaa (laaditaan näyttöön pohjautuva toimintatapa) Käytännössä toimivat toimintalinjat ovat riippuvaisia objektiivisista faktoista ja luvuista, joita käytetään politiikan suunnittelun perustana. Niitä tarvitaan täytäntöönpanostrategioiden laatimiseen, painopisteiden asettamiseen ja täytäntöönpanon tehokkuuden arviointiin. Näyttöön pohjautuva toimintatapa on erityisen tärkeää silloin, kun rajallisista resursseista kilpailee useita eri painopisteitä. Näyttö ja analyysi auttavat kohdistamaan täytäntöönpanotoimet ja maksimoimaan saatavilla olevien voimavarojen vaikutuksen. Tällöin keskitytään oikeisiin kysymyksiin ja käytetään soveltuvia toimenpiteitä. Näin syntyy analysoiva vertaisarvioinnin työtapa, jolla edistetään voimakkaan täytäntöönpanokulttuurin kehitystä. Toimintatapa on yhtä lailla tehokas, kun arvioidaan sitovien oikeudellisten säätöjen ja itsesääntelyn kautta käyttöön otettujen vapaaehtoisten toimenpiteiden vaikutusta. Komissio on kehittänyt uusia työkaluja, joilla seurataan markkinoilta saatuja tuloksia ja analysoidaan vertailevasti kuluttajien ympäristöä. Erityisindikaattoreiden pohjalta tarkastellaan sääntöjen noudattamista, täytäntöönpanoa ja kuluttajien toimintamahdollisuuksia. Näin havaitaan puutteet ja virheet, jotka edellyttävät lisätutkimuksia ja/tai korjaavia toimia. Työkaluja ovat seuraavat: ( Vuonna 2008 aloitettu kuluttajamarkkinoiden tulostaulu[12] , jolla seurataan markkinoita kuluttajien näkökulmasta ja arvioidaan vuosittain kaksivaiheisen prosessin avulla, toimivatko markkinat tehokkaasti. Ensimmäinen vaihe on markkinoiden valikoiva valvonta , jota tehdään viiden keskeisen suoritusindikaattorin pohjalta: valitukset, tyytyväisyys, hinnat, vaihtaminen ja turvallisuus. Näiden indikaattoreiden avulla voidaan tunnistaa alat, joilla mahdollisesti tarvitaan lisätutkimuksia. Tiedoista saadaan lisäksi osviittaa ongelmista, joiden avulla voitaisiin nimetä täytäntöönpanon painopisteitä kansallisella ja/tai EU:n tasolla. Kuluttajamarkkinoiden tulostaulun toisessa vaiheessa markkinoista tehdään syvällinen analyysi, jossa niitä tarkastellaan yksityiskohtaisesti kuluttajan näkökulmasta ja keskitytään tiettyihin kuluttajakysymyksiin, jos tulostaulussa on saatu alustavia viitteitä siitä, että markkinat eivät toimi kuluttajien eduksi. Tavoitteena on löytää syyt niihin ongelmiin, joita on havaittu kuluttajapolitiikan ja kuluttajasäännöstön osalta. Kuluttajamarkkinoiden tulostaulu täydentää laajempaa markkinavalvontaa ja antaa sille virikkeitä, jos komissio pitää tarpeellisena markkinoiden syvällistä tutkimista kokonaisuudessaan, sen jälkeen, kun kaikkia markkinoiden toimintaan liittyviä tekijöitä on kattavasti seurattu sekä kysyntä- että tarjontapuolen näkökulmasta. Soveltuvia ratkaisuja ehdotetaan tältä pohjalta. ( Yhdenmukaisten menetelmien laatiminen kuluttajavalitusten luokittelua varten. Tällä työllä luodaan yhteiset puitteet valitusten keruuta varten ja parannetaan tietojen vertailukelpoisuutta. Menetelmiä sovelletaan vapaaehtoiselta pohjalta. ( Kuluttajien ja vähittäiskauppiaiden kokemuksia kartoittavilla yksityiskohtaisilla kyselytutkimuksilla pyritään tunnistamaan yleisiä sääntöjen noudattamiseen liittyviä kysymyksiä. Työtä tehostetaan jatkamalla täytäntöönpanoindikaattoreiden kehittämistä uudella työkalulla, jolla seurataan viestinten osoittamaa mielenkiintoa ja kansallisia panos- ja tuotostietoja. Vuoden 2009 kuluttajamarkkinoiden tulostauluun sisältyi alustavia indikaattoreita, joita käytetään täytäntöönpanoa koskevaan EU:n laajuiseen vertailevaan analyysiin. 4. TEHOSTETAAN KANSAINVÄLISTÄ YHTEISTYÖTÄ Yhä nopeammin globalisoituvassa maailmassa on perusteita voimakkaammalle täytäntöönpanoviranomaisten yhteistyölle, ja nämä perusteet pätevät myös EU:n ulkopuolisten maiden viranomaisiin, erityisesti niiden maiden osalta, joilla jo on vahvat taloudelliset siteet EU:hun. Tavaroiden tuotanto tapahtuu yhä useammin EU:n ulkopuolella, ja niitä tuodaan kaikkialta maailmasta, erityisesti Kiinasta. Jotta sisämarkkinoilla liikkuvien tavaroiden turvallisuus voidaan varmistaa, on tarpeen liittää voimat yhteen EU:n ulkopuolisten maiden viranomaisten ja talouden toimijoiden kanssa. Komission toimintatavassa yhdistyvät erilaiset välineet, joilla laajennetaan EU:n kuluttajansuojastandardien käyttöä: ( Viralliset sopimukset kolmansien maiden täytäntöönpanoviranomaisten kanssa. Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annettu asetus tarjoaa oikeusperustan kansainvälisten yhteistyösopimusten tekemiselle. Yhteyksiä Yhdysvaltojen ja Sveitsin viranomaisiin tehostetaan, jotta kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon tarjoamia mahdollisuuksia voidaan tutkia. Tuoteturvallisuuden alalla on luotu hyvin vakiintuneet käytännön työsuhteet Yhdysvaltojen ja Kiinan täytäntöönpanoviranomaisiin. Tuloksena on saatu monia hallinnollisia yhteistyöjärjestelyjä[13] sekä merkittäviä käytännön parannuksia Kiinan toimintatapaan kuluttajaturvallisuuden alalla. ( Edistetään täytäntöönpanoviranomaisten yhteistyötä globaalilta pohjalta levittämällä parhaita toimintatapoja.[14] 5. TÄYTÄNTÖÖNPANON TUKEMINEN Toimiva kuluttajapolitiikka edellyttää, että kuluttajat ja yritykset tuntevat voimassa olevan lainsäädännön mukaiset oikeutensa ja velvollisuutensa ja voivat niitä soveltaa kaupallisissa toimissaan. Viranomaisten toteuttama täytäntöönpano on välttämätön ja arvokas toimintavaihtoehto, ja se on kaupan alan toimijoihin nähden vahva kannustin sääntöjen noudattamiselle. Tässä osassa kuvattavat toimenpiteet ovat kuitenkin tärkeitä, sillä niiden avulla kuluttajille tarjoutuu mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan ja helpottaa täytäntöönpanoa. 5.1. Valistuneilla kuluttajilla on toimintamahdollisuuksia Valistuneet kuluttajat tietävät, miten toimia, jos sääntöjä ei noudateta, ja pystyvät tunnistamaan rikkomukset ja ilmoittamaan niistä. Heillä on suuri merkitys rikkomusten havaitsemisessa. Komissio pitääkin erittäin tärkeänä, että kuluttajat ovat tietoisia oikeuksistaan. Se täydentää monin eri tavoin jäsenvaltioiden toimintalinjoja, joilla tarjotaan tiedotusta ja koulutusta kuluttajille. Tähän käytetään jäsenvaltioissa järjestettäviä tiedotuskampanjoita, helppokäyttöisiä www-sivustoja[15] (esimerkiksi eYouGuide, jossa esitellään kuluttajien oikeuksia sähköisessä ympäristössä[16]) ja eurooppalaisia kuluttajapäiviä, jotka järjestetään vuosittain kuluttajien oikeuksien edistämiseksi kaikkialla EU:ssa koordinoidun toiminnan avulla. Komissio myös osallistuu Euroopan kuluttajaneuvontakeskusten verkon (ECC-Net)[17] rahoitukseen. Tämä verkko antaa käytännön tietoa ja neuvoja kuluttajien oikeuksista ja avustaa rajatylittävissä valitustapauksissa. Komissio pitää tärkeänä kuluttajajärjestöjen kanssa tehtävä työtä ja järjestöjen tukemista niiden ensiarvoisen tärkeässä tehtävässä. Kuluttajajärjestöillä on lisäksi merkittävä rooli tuotteiden vertailutestien tekijöinä ja markkinoiden ”vahtikoirana". Erityistoimilla, kuten kansallisille kuluttajajärjestöille suunnatulla koulutuksella, pyritään parantamaan näiden järjestöjen valmiuksia toimia tehokkaasti EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. 5.2. Riittävät keinot korvauksen hakemiseen EU:n kuluttajapolitiikan perimmäisenä tavoitteena on luoda ympäristö, jossa kuluttajat voivat hankkia tavaroita ja palveluita ajattelematta valtioiden rajoja ja jossa kuluttajilla on varmuus siitä, että heidän käytettävissään on tehokkaita ja nopeita korjaustoimia, jos jotain menee väärin. EU:n tasolla on jo luotu useita järjestelyitä, muun muassa seuraavat: rajatylittävissä riidoissa on vuodesta 2009 ollut käytössä vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely[18], jolla yksinkertaistetaan ja nopeutetaan enintään 2000 euron arvoisten vaatimusten käsittelyä ja pienennetään käsittelyn kustannuksia; direktiivillä[19] eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla pyritään vahvistamaan sovittelun käyttöä jäsenvaltioissa ja kieltokannedirektiivillä[20] vahvistetaan yhteinen menettely, jolla jonkin jäsenvaltion valtuutettu elin voi nostaa kieltokanteen toisessa jäsenvaltioissa rikkomuksen lopettamiseksi. Lisäksi komissio tukee vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien käyttämistä ja on pyrkinyt edistämään niitä antamalla kaksi suositusta[21], joissa annetaan vaihtoehtoisiin riidanratkaisuelimiin sovellettavia periaatteita, menettelyitä ja laatukriteerejä. Erilaisten verkkojen välityksellä komissio tukee kuluttajien mahdollisuuksia käyttää muita kuin oikeudellisia menettelyjä rajatylittävissä riidoissa. ECC-Net on yhteyspiste, joka välittää tietoja niiden 400:n vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen välillä, joista jäsenvaltiot ovat antaneet ilmoituksen. Se tekee yhteistyötä muiden EU:n laajuisten verkojen kuten FIN-Netin[22] (tuomioistuimen ulkopuolinen rahoituspalveluita koskevien valitusten käsittely) sekä Solvit-verkon[23] kanssa, joka käsittelee sisämarkkinasääntöjen väärästä soveltamisesta johtuvia ongelmia. Komissio tarkastelee parhaillaan ryhmäkanteen[24] ajatusta tapauksissa, joissa useisiin kuluttajiin on vaikuttanut yhden kauppiaan sama tai samanlainen rikkomus. Kollektiiviset oikeussuojakeinot voivat tarjota vaihtoehdon, kun kuluttajat katsovat, että yksityiset toimet eivät ole mahdollisia oikeudenkäyntikulujen vuoksi, jotka vaatimuksen arvoon nähden ovat aivan liian usein suhteettoman suuria. 6. PÄÄTELMÄT Toimiva kuluttajalainsäädännön täytäntöönpano on keskeinen tekijä yhteismarkkinoiden toimivuudessa, ja se onkin yksi komission painopisteistä lähivuosina. Perussopimusten valvojana komissio aikoo jatkossakin tukea ja avustaa jäsenvaltioita tämän päämäärän saavuttamisessa. Komissio aikoo lisäksi tarkastella erilaisia vaihtoehtoja, joiden mukaisesti voidaan tarkistaa sekä virallisia että epävirallisia järjestelyitä, joilla pannaan täytäntöön kuluttajansuojaa koskevaa yhteistyötä. Jotta varmistetaan kuluttajia koskevan yhteisön säännöstön asianmukainen soveltaminen, komissio aikoo jatkossakin varmistaa, että säädökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja valvoa sääntöjen noudattamista. Tarvittaessa komissio käynnistää rikkomusmenettelyn jäsenvaltiota vastaan, jos se ei täytä sääntöjen mukaisia velvollisuuksiaan. Nykyisessäkin taloustilanteessa voidaan vastata täytäntöönpanon asettamiin haasteisiin, kunhan turvaudutaan useisiin eri välineisiin, jotka ovat täytäntöönpanosta vastaavien saatavilla, ja rakennetaan vankkoja ja toimivia rajatylittäviä järjestelyitä, jotka tehokkaasti sopeutuvat nopeasti muuttuvaan markkinatilanteeseen; rakennetaan yhteisymmärrystä sovellettavista säännöistä; kehitetään markkinavalvonnan keinoja ja lisätään tällaisessa valvonnassa kerättävän tiedon avoimuutta ja täytäntöönpanotyön näkyvyyttä ja tehostetaan kansainvälistä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Sekä komission että kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten on lisättävä ponnistelujaan voidakseen vastata nykypäivän monitahoisiin haasteisiin, jos mielimme päästä tavoitteeseemme eli saavuttaa mahdollisimman korkean kuluttajansuojan tason Euroopan unionissa ja antaa kuluttajille varmuuden siitä, että he voivat hyödyntää yhteismarkkinoiden mahdollisuuksia täysimittaisesti. [1] Verkko-ostoksia teki vuonna 2008 eurooppalaisista 33 % ja heistä vain 7 % teki rajatylittäviä ostoksia (Erityiseurobarometri 298: lokakuu 2008). [2] EUVL L 149, 11.6.2005. [3] Sille EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan nojalla kuuluvien velvollisuuksien mukaisesti. [4] EYVL L 11, 15.1.2002. [5] EUVL L 218, 13.8.2008. Uusilla lainsäädäntökehyksillä eli asetuksella (EY) N:o 765/2008 ja päätöksellä N:o 768/2008/EY tarkistetaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia nykyisiä laaja-alaisia säännöksiä. Niissä otetaan käyttöön eurooppalaisia akkreditointisääntöjä, vahvistetaan tehokasta ja vankkaa markkinavalvontaa koskevat olennaiset säännökset ja tehostetaan nykyisiä laaja-alaisia säännöksiä. [6] EUVL L 364, 27.10.2004. [7] Direktiivi yleisestä tuoteturvallisuudesta: KOM(2008) 905; Kuluttajansuojaa koskeva yhteistyö: KOM(2009) 336 lopullinen. [8] http://ec.europa.eu/consumers/safety/projects/docs/tie_voluntary_agreement.pdf http://ec.europa.eu/consumers/safety/projects/docs/safety_vol_agr_retailers-importers.pdf [9] http://ec.europa.eu/consumers/cons_safe/action_guide_en.pdf [10] EUVL L 381, 28.12.2004 . [11] EUVL L 381, 28.12.2004. [12] Kuluttajamarkkinoiden tulostaulun ensimmäinen ja toinen painos: KOM(2008) 31 ja KOM(2009) 25 lopullinen. [13] Euroopan komission ja Kiinan laadunvalvonta- ja tarkastusviranomaisen (General Administration for Quality Supervision, Inspection and Quarantine – AQSIQ) välinen yhteisymmärryspöytäkirja sekä Euroopan komission ja AQSIQ:n välinen turvallisempia leluja koskeva etenemissuunnitelma. [14] Komissiolla on tarkkailijan asema ICPEN:ssä (International Consumer Protection and Enforcement Network – Kulutustavaroiden turvallisuutta käsittelevä verkko) ja useimmat kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkon jäsenistä ovat ICPEN:in jäseniä. [15] http://www.isitfair.eu/ ja http://ec.europa.eu/eyouguide [16] Komissio on hiljattain tuonut kuluttajien saataville eYouGuiden, joka keskittyy erityisesti sähköiseen kauppaan ja verkkoympäristöön ja jossa pyritään selvittämään verkkokauppaan nykyisin sovellettavia oikeuksia EU:n tasolla. Oppaasta on linkkejä toimivaltaisiin viranomaisiin ja kuluttajajärjestöihin, jos kuluttajat haluavat käyttää oikeuksiaan tai hakea korvausta. [17] ECC-Netin vuosikertomus 2007: http://ec.europa.eu/consumers/reports/reports_en.htm#ecc-net [18] EUVL L 199, 31.7.2007. [19] EUVL L 136, 24.5.2008. [20] EYVL L 166, 11.6.1998. [21] EYVL L 115, 17.4.1998 ja EYVL L 109, 19.4.2001. [22] http://ec.europa.eu/internal_market/finservices-retail/finnet/index_en.htm [23] http://ec.europa.eu/solvit/ [24] Vihreä kirja kuluttajien kollektiivisista oikeussuojakeinoista, KOM(2008) 794.