FI

Bryssel 7.5.2009

KOM(2009) 212 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO

EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttö

− direktiivin 2003/98/EY uudelleentarkastelu

[SEC(2009) 597]

KOMISSION TIEDONANTO

EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttö

− direktiivin 2003/98/EY uudelleentarkastelu

1. Johdanto

Tämän tiedonannon tarkoituksena on tarkastella julkisen sektorin hallussa olevista tiedoista annetun direktiivin (PSI-direktiivi, engl. Public Sector Information) [1] soveltamista ja painottaa näiden tietojen uudelleenkäyttömahdollisuuksia digitaaliaikana. Julkisen sektorin tiedot muodostavat Euroopan suurimman yksittäisen tietolähteen. Julkisen sektorin hallussa on esimerkiksi karttoja ja satelliittikuvia, lainsäädäntöä ja oikeustapauksia, tilastoja sekä yritys-, väestö- ja patenttirekistereitä. Julkisen sektorin tietoja käytetään monenlaisten arkipäiväisten tuotteiden ja palvelujen, kuten navigointijärjestelmien, sääennusteiden tai rahoitus- ja vakuutuspalvelujen raaka-aineistona.

EU:n julkisen sektorin tiedon markkinoiden arvoksi arvioidaan 27 miljardia euroa [2], mikä on neljä kertaa EU:n verkkovierailupalveluiden markkinoiden arvo [3]. Tämä osoittaa, että julkisen sektorin hallussa olevalla sisällöllä on keskeinen asema digitaaliajan taloudellisessa toiminnassa. Tämän resurssin tehokkaampi hyödyntäminen edistää siis suoraan EU:n tavoitteita eli parantaa kilpailukykyä ja luo uusia työpaikkoja.

Julkisen sektorin tietoja koskevalla direktiivillä poistettiin suurimmat esteet, jotka haittasivat niiden uudelleenkäyttöä sisämarkkinoilla. Niitä ovat muun muassa syrjivät käytännöt, monopolimarkkinat ja avoimuuden puute. Edistystä on tapahtunut direktiivin antamisen jälkeen, mutta jäsenvaltioiden on mentävä vielä pidemmälle, jotta julkisen sektorin tietojen EU:n taloudelle tarjoama koko potentiaali voitaisiin hyödyntää.

Tähän tiedonantoon liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitetään analyysia ja päätelmiä tukevia tarkempia tietoja.

2. Julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttö innovoinnin ja kasvun tukena

Internet on tarjonnut yrityksille ja kansalaisille täysin uudenlaisen keinon tutustua julkisen sektorin tietoihin ja uudelleenkäyttää niitä. Digitaalisessa muodossa olevaa sisältöä voidaan käyttää uudelleen uusin tavoin yhdistelemällä eri lähteistä saatavaa tietoa ja luomalla näin sille lisäarvoa. Tästä esimerkkejä ovat navigointipalvelut, reaaliaikainen liikennetiedotus, matkapuhelimeen lähetettävät sääennusteet ja luottoluokituspalvelut. Tällaiset kokonaan tai osittain julkisen sektorin tietoihin perustuvat tuotteet ja palvelut synnyttävät uutta liiketoimintaa ja työpaikkoja ja tarjoavat kuluttajille enemmän valinnanvaraa ja paremman vastineen rahoille. Niissä on usein mukana useampia jäsenvaltioita, sillä tietoa tarvitaan maiden rajojen kummallakin puolella.

Eräiden julkisen sektorin tietoja uudelleenkäyttävien palvelujen, kuten henkilökohtaisten navigointilaitteiden, kysyntä on ollut niin suurta, että myynti on kolminkertaistunut vuosien 2006 ja 2007 välillä (31 miljoonaa myytyä laitetta). Myyntimäärän odotetaan vielä yli kaksinkertaistuvan 68 miljoonaan kappaleeseen vuonna 2012 [4]. Kyseessä on yksi nopeimmin kasvavista kuluttajaelektroniikka-aloista. Maailman suurin matkapuhelinvalmistaja Nokia maksoi maailman johtavasta digitaalisten karttojen valmistajasta Navteqista lähes 6 miljardia euroa.

Markkinat kehittyvät edelleen, ja perusnavigointiin voidaan tuoda lisäarvoa liittämällä siihen uusia tietoja, esim. liikennetietoja, joiden ansiosta autoilijat saavat ennakolta tiedon ruuhkista, määränpään sääennusteita ja tietoja parkkipaikoista tai julkisen liikenteen vaihtoehdoista.

Vaikka julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttö lisääntyy, monet mahdollisuudet jäävät käyttämättä johtuen tavasta, jolla julkisen sektorin elimet käsittelevät tietoresurssejaan. Yksi syy tähän on keskittyminen kustannusten kattamiseen lyhyellä aikavälillä sen sijaan, että otettaisiin huomioon laajemmat taloudelliset edut. Tähän ratkaisuun päädytään usein siksi, että julkisen sektorin elimet joutuvat kantamaan osan toimintansa rahoituspaineista. Tästä voi seurata julkisen ja yksityisen sektorin välistä kilpailua, rajoittavia lupa- ja maksuehtoja sekä yksinoikeuksien myöntämistä.

Julkisen sektorin tietojen käyttöä haittaavat myös eräät käytännön ongelmat, kuten tietämättömyys saatavilla olevista julkisen sektorin tiedoista. Joissakin tapauksissa julkisen sektorin elimet suhtautuvat nihkeästi niiden hallussa olevien tietojen kaupallisen uudelleenkäytön perusajatukseen tai eivät ymmärrä siitä saatavaa taloudellista hyötyä.

Office of Fair Trading –viraston tekemän tutkimuksen [5] mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan talous menettää 500 miljoonan punnan arvoiset mahdollisuudet joka vuosi sen takia, että julkisen sektorin elimet eivät aina saata hallussaan olevia tietoja uudelleenkäytettäviksi.

EU:n tilanne poikkeaa selvästi Yhdysvaltain tilanteesta, jossa uudelleenkäyttöön kannustetaan voimakkaasti. Kansalaisilla ja yrityksillä on laajat oikeudet sähköisesti saatavilla oleviin julkisen sektorin tietoihin, joiden kaupallinen uudelleenkäyttö on laajamittaista. Valtion hallussa olevia julkisen sektorin tietoja ei ole suojattu tekijänoikeuksin tai käyttörajoituksin. Enimmilläänkin uudelleenkäytöstä peritään vain kopioinnista ja jakelusta aiheutuvat marginaalikustannukset.

3. PSI-direktiivin täytäntöönpano

Julkisen sektorin hallussa olevia tietoja koskeva direktiivi annettiin marraskuussa 2003. Sillä yhdenmukaistetaan perusedellytykset, joiden mukaan julkisen sektorin tiedot asetetaan uudelleenkäyttäjien saataville. Näin pyritään tukemaan julkisen sektorin tietoihin perustuvia yhteisön laajuisia tuotteita ja palveluita ja välttämään kilpailun vääristymät. Direktiivissä säädetään syrjimättömyydestä, maksuista, yksinoikeusjärjestelyistä, avoimuudesta, luvista ja käytännön välineistä, jotka helpottavat julkisen sektorin asiakirjojen löytämistä ja uudelleenkäyttöä. Olemassa olleille yksinoikeusjärjestelyille määrättiin siirtymäkausi, joka päättyi 31. joulukuuta 2008. Jäsenvaltiot saavat halutessaan asettaa direktiivin vähimmäisvaatimuksia tiukempia vaatimuksia.

Kaikki jäsenvaltiot ovat panneet direktiivin täytäntöön. Tosin vain neljä maata teki sen ennen määräaikaa, joka oli 1. heinäkuuta 2005. Komissio on aloittanut rikkomusmenettelyt 18:aa jäsenvaltiota vastaan [6], ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on antanut neljä tuomiota direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönnin vuoksi [7]. Jäsenvaltiot ovat panneet direktiivin täytäntöön eri tavoin:

1) Yksitoista jäsenvaltiota on hyväksynyt erityisiä julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöön liittyviä säädöksiä (BE, DE, GR, ES, IE, IT, CY, LU, MT, RO, UK).

2) Neljä jäsenvaltiota on valinnut yhdistelmän, johon sisältyy erityisiä uudelleenkäyttöön liittyviä säädöksiä ja direktiiviä edeltänyttä lainsäädäntöä (DK, AT, SI, SE), ja kahdeksan jäsenvaltiota on mukauttanut asiakirjojen saatavuuteen sovellettavaa lainsäädäntökehystään sisällyttämällä siihen julkisen sektorin tietojen uudelleenkäytön (BG, CZ, FI, FR, LV, LT, NL, PT).

3) Neljä jäsenvaltiota on ilmoittanut komissiolle ainoastaan toimenpiteistä, joihin ei liity erityisiä uudelleenkäyttöön liittyviä säännöksiä (EE, HU, PL, SK).

Komissio seuraa direktiivin täytäntöönpanoa ja soveltamista tekemällä kattavia vaatimustenmukaisuusanalyyseja. Se harjoittaa myös tiivistä hallinnollista yhteistyötä. Sen seurauksena monissa jäsenvaltioissa (esim. DK, EL, IE, MT ja SE), joissa ilmoitetut täytäntöönpanotoimenpiteet eivät alunperin olleet riittäviä, on tehty ripeitä lainsäädäntömuutoksia.

Komissio soveltaa PSI-direktiivin periaatteita myös omiin asiakirjoihinsa komission uudelleenkäyttöpolitiikan mukaisesti. Komission päätöksessä 2006/291/EY, Euratom [8] mennään direktiiviä pidemmälle rajoittamalla maksut (enimmillään) marginaalikustannuksiin ja mahdollistamalla kaikkien asiakirjojen uudelleenkäyttö. Uudelleenkäytettäviä ovat esimerkiksi Eurostatin tilastotiedot, komission käännösmuistit, yhteisön oikeustietokanta EUR-Lex sekä tutkimukset. Komission tiedot ovat usein saatavilla 22 tai jopa 23 kielellä, mikä tekee niistä erityisen arvokkaita esimerkiksi konekäännösvälineille.

4. PSI-direktiivin vaikutukset ja soveltamisala

4.1. Direktiivin tuomat muutokset

Direktiivi selkiyttää julkisen sektorin tietojen uudelleenkäytön oikeudellista kehystä sisämarkkinoilla, joilla ennen vallitsivat hyvin erilaiset säännöt ja käytännöt jäsenvaltiosta riippuen. Seuraavat esimerkit kertovat direktiivin vaikutuksista:

1) Uusi uudelleenkäyttöä helpottava lainsäädäntö: Belgiassa direktiivi on muuttanut kokonaan suhtautumisen julkisen sektorin tietojen kaupalliseen uudelleenkäyttöön, joka ennen oli kiellettyä ja johon nyt kannustetaan.

2) Julkisen sektorin elinten sopimat yksinoikeusjärjestelyt on lakkautettu joissakin jäsenvaltioissa (esim. Alankomaat ja Ruotsi; Ruotsissa muutoksen sai aikaan komission toiminta sen saatua asiasta kantelun). Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat tehneet laajoja kartoituksia keskushallinnon ja paikallisviranomaisten tekemistä yksinoikeusjärjestelyistä. Latvia on luonut menettelyn, jolla varmistetaan, että mahdollisesti myönnettävät yksinoikeudet eivät riko direktiiviä ja että kilpailuviranomaisia on kuultu ennen oikeuksien myöntämistä.

3) Maksut: Alankomaat on ilmoittanut, että se aikoo jatkossa periä enimmillään vain marginaalikustannukset, kuten direktiivin johdanto-osassa kehotetaan. Myös joissain muissa jäsenvaltioissa yksittäiset julkisen sektorin elimet ovat siirtyneet marginaalikustannusten järjestelmään (esim. Espanjan maarekisteri) tai alentaneet hintojaan merkittävästi (esim. Itävallan karttatoimisto). Näiden linjausten seurauksena uudelleenkäyttäjien määrä ja kirjo ovat kasvaneet tuntuvasti.

Itävallan karttatoimisto BEV on alentanut tiettyjen tietoaineistojen hintoja jopa 97 prosenttia. Tämän tuloksena tietojen käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti, joissain tapauksissa jopa 7 000 prosenttia. Pienistä ja keskisuurista yrityksistä on ilmaantunut uusia käyttäjiä, ja uusia käyttöaloja on noussut esiin (esim. terveys ja maatalous). Hintojen lasku on korvautunut kysynnän valtavalla kasvulla, ja BEV:n kokonaisliikevaihto on pysynyt samantasoisena.

4) Julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöön liittyvien erimielisyyksien ratkaisumekanismeja on otettu käyttöön muun muassa Ranskassa, Sloveniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Näiden mekanismien käyttömäärät kertovat nopeiden ja edullisten riidanratkaisu- ja sovittelukeinojen tarpeesta. Ranskalainen CADA-lautakunta (Commission d’accès aux documents administratifs) käsitteli 53 julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöön liittyvää tapausta vuonna 2007.

5) Saatavilla olevien julkisen sektorin tietojen verkkoportaaleja on luotu muun muassa Sloveniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Ne helpottavat tietojen löytämistä, käyttöä ja vaihtoa.

Yhdistyneen kuningaskunnan Office of Public Sector Information -virasto on helpottanut uudelleenkäyttöä useiden vuosien ajan. Se myöntää valtion online-lupia, joiden haltijoita on tällä hetkellä 15 000, ja ylläpitää Information Fair Trader Scheme -järjestelmää, jolla varmistetaan, että julkisen sektorin elimet täyttävät oikeudenmukaisuus- ja avoimuusvaatimukset. Viraston verkkosivuilla esitellään laajasti saatavilla olevia julkisen sektorin tietoja ja tarjotaan palvelu, joka auttaa ratkaisemaan uudelleenkäyttöön liittyviä ongelmia. Sivusto on 9:nneksi suosituin valtion sivusto.

4.2. Tutkimukset ja kuulemiset vahvistavat direktiivin vaikutukset

Direktiivin vaikutuksia arvioivassa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin kolmea tärkeintä julkisen sektorin tietojen alaa eli maantieteellistä, meteorologista ja lainsäädännöllistä/hallinnollista alaa, käytettiin erilaisia indikaattoreita julkisen sektorin tietojen uudelleenkäytön mittaamiseen. Ne kaikki osoittavat markkinoiden kasvaneen ja uudelleenkäytön lisääntyneen kaikilla mainituilla aloilla viime vuosina [9].

Maantieteellisten julkisen sektorin tietojen latausmäärät olivat vuonna 2007 kasvaneet noin 350 prosenttia vuoteen 2002 verrattuna, ja pelkästään Saksan markkinoiden arvoksi arvioitiin 1,5 miljardia euroa eli 50 prosenttia enemmän kuin vuonna 2000 [10].

Kansalliset ilmatieteen laitokset ovat ilmoittaneet latausmäärien kasvaneen 70 prosenttia vuosien 2002 ja 2007 välillä, ja EU:n meteorologisten markkinoiden arvoksi arvioitiin 530 miljoonaa euroa vuonna 2006, mikä on 60 prosenttia enemmän kuin vuonna 1998.

Maantieteellisten ja meteorologisten tietojen uudelleenkäyttäjät valittavat ennen kaikkea korkeista hinnoista, rajoittavista lupaehdoista ja syrjinnästä. Erityisesti meteorologisten tietojen uudelleenkäyttäjät keräsivät tietoa muualta (Yhdysvaltojen tai yksityisistä tietolähteistä) tai luopuivat kokonaan yksittäisten palvelujen kehittämisestä, jos eurooppalaisten julkisen sektorin tietojen saaminen osoittautui ongelmalliseksi.

Useimmat lainsäädännöllisen ja hallinnollisen sisällön haltijat ovat tehneet merkittäviä muutoksia tiedonhallintapolitiikkaansa parin viime vuoden aikana ja tarjoavat nyt tietoa ilmaiseksi internetin kautta. Muutos vaikuttaa osaltaan markkinoiden voimakkaaseen kasvuun. Sisällönhaltijat ovat ilmoittaneet markkinoiden kasvaneen 40 prosenttia vuodesta 2002, ja myös uudelleenkäyttäjät vahvistavat tulojen kasvaneen tasaisesti. Tämän alan uudelleenkäyttäjien suurin huolenaihe on se, ettei tiedetä, mitä julkisen sektorin tietoja on saatavilla ja mistä ne löytää.

Ranskassa lainsäädännöllisten tietojen sektori on yksi dynaamisimmista ammattikäyttöön tarkoitetun digitaalisen tiedon markkinasektoreista. Markkinat kasvoivat 17 prosenttia vuonna 2007 lisäarvon voimakkaan nousun myötä [11].

Komissio pyysi jäsenvaltioita ja sidosryhmiä [12] esittämään näkemyksiään tämän uudelleentarkastelun yhteydessä. Vastaajien mielestä PSI-direktiivi on vaikuttanut myönteisesti julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöön. Sekä sidosryhmät että jäsenvaltiot ilmoittivat kuitenkin, ettei julkisen sektorin tietojen koko potentiaalia ole vielä hyödynnetty. Julkisen sektorin elimet eivät tunne velvollisuuksiaan ja mahdollisuuksiaan, ja yksityisillä yrityksillä on vain vähän tietoa oikeuksistaan ja julkisen sektorin tietojen saatavuudesta.

Uudelleenkäyttäjät ehdottavat direktiiviin muutoksia, jotta sen säännökset olisivat tiukemmat. Ehdotusten tarkoituksena on muun muassa laajentaa direktiivin soveltamisalaa, velvoittaa julkiset elimet sallimaan uudelleenkäyttö, rajoittaa maksut marginaalikustannuksiin, asettaa riippumattomat sääntelyviranomaiset ja/tai riidanratkaisumekanismit, selkiyttää julkisia tehtäviä, laatia kansallisia inventaarioita/luetteloita julkisen sektorin tiedoista ja vaatia jäsenvaltioita raportoimaan tilanteesta vuosittain komissiolle. Niissä toivotaan myös tarkempaa ohjeistusta tietyistä direktiivin käsitteistä, joita pidetään monitulkintaisina. Tällaisia ovat esimerkiksi asiakirjojen, julkisten tehtävien, marginaalikustannusten suuruisten maksujen ja investoinneille saatavan kohtuullisen tuoton määritelmät.

Suurin osa kannanottoja esittäneistä jäsenvaltioista on sitä mieltä, että direktiivin muuttaminen on ennenaikaista, sillä sen täysimittaiseen täytäntöönpanoon tarvitaan vielä aikaa. Julkisen sektorin elimet katsovat, että direktiivin tarjoama nykyinen kehys on toimiva.

4.3. Direktiivin soveltamisala

PSI-direktiivin 13 artiklassa vaaditaan, että komissio tarkastelee uudelleen direktiivin soveltamisalaa. Käytännössä tämä merkitsee sen tarkastelemista, pitäisikö soveltamisalaan ottaa myös kulttuuri-, opetus- ja tutkimusorganisaatiot sekä julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajat, jotka on toistaiseksi jätetty sen ulkopuolelle.

Kuulemiseen osallistuneet vastaajat pitävät kulttuuri- ja tutkimuslaitosten sekä julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajien hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöpotentiaalia merkittävänä. Osa sidosryhmistä ilmoitti kannattavansa soveltamisalan laajentamista, sillä se vaikuttaisi myönteisesti sisältömarkkinoiden kehittymiseen Euroopassa.

Jäsenvaltiot (Latviaa ja Liettuaa lukuun ottamatta) ja soveltamisalan ulkopuolella olevia sektoreita edustavat sidosryhmät olivat kuitenkin sitä mieltä, että soveltamisalaa ei pidä tässä vaiheessa laajentaa, sillä potentiaaliset edut eivät riittäisi kattamaan hallinnollista taakkaa ja aiheutuvia kuluja. Ne korostavat, että suuri osa näiden laitosten hallussa olevasta materiaalista on suojattu myös kolmansien osapuolten tekijänoikeuksilla, joten ne eivät kuitenkaan päätyisi direktiivin soveltamisalaan. Tätä väitettä tukevat äskettäin tehdyn tutkimuksen tulokset [13], joiden mukaan direktiivin soveltamisalaa ei pitäisi tässä vaiheessa laajentaa kulttuurialalle.

Komissio kannustaa soveltamisalan ulkopuolella olevia sektoreita soveltamaan tietoresurssien käyttölupien myöntämiseen PSI-direktiivin periaatteita, etenkin avoimuutta, syrjimättömyyttä ja yksinoikeusjärjestelyjen välttämistä.

Yksi erityisen kiinnostava aihe on julkisin varoin kustannetun tieteellisen tiedon saatavuus. Tällaisen tiedon pitäisi olla yleisesti saatavilla ja kaikkien käytettävissä, jotta sen hyöty tutkimuksen ja innovoinnin kannalta olisi mahdollisimman suuri, kuten komission tiedonannossa ”Tieteellinen tieto digitaaliaikana” [14] todetaan.

Toinen erityistä huomiota vaativa asia on julkinen sisältö, jolla ei ole tekijänoikeussuojaa. Komissio antoi jonkin aikaa sitten tiedonannon ”Euroopan kulttuuriperintöön yhdellä klikkauksella” [15], jossa painotetaan, ”miten tärkeää on säilyttää tällaisten vapaiden teosten saatavuus myös niiden uudessa esitysformaatissa. Toisin sanoen vapaasti saatavilla olevien teosten olisi pysyttävä sellaisina myös digitoituina ja oltava saatavilla Internetin välityksellä.” Yleistä kuitenkin on, että kulttuurilaitokset perivät maksun digitoidun vapaan materiaalin saannista tai uudelleenkäytöstä. Tämä voi johtaa siihen, että suojaamaton materiaali yksityistetään digitaaliaikana sen sijaan, että se annettaisiin mahdollisimman laajaan käyttöön kansalaisten ja yritysten hyväksi. Komissio seuraa tiiviisti tilanteen kehittymistä tässä asiassa.

5. Mitä seuraavaksi?

Monet jäsenvaltiot panivat PSI-direktiivin täytäntöön selvästi myöhässä. Yksinoikeusjärjestelyjen kielto tuli täysimittaisesti voimaan vasta 1. tammikuuta 2009. Nykymuotoisen direktiivin kaikkia vaikutuksia ei siis vielä ole nähty.

Tästä syystä komissio ei aio tässä vaiheessa ehdottaa direktiiviin muutoksia. Komissio tekee uuden tarkastelun viimeistään vuonna 2012, jolloin pitäisi olla saatavilla enemmän tietoa direktiivin vaikutuksista ja soveltamisesta. Komissio ilmoittaa sen tuloksista Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tuolloin harkitaan lainsäädäntömuutoksia, jos uudelleenkäytön tarjoaman potentiaalin hyödyntämiselle on edelleen esteitä.

Tällä välin jäsenvaltiot voivat monin tavoin parantaa tapaansa suhtautua markkinoilla oleviin julkisen sektorin tietoresursseihinsa. Komissio pyytää kiinnittämään huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

1) PSI-direktiivin täysimääräinen täytäntöönpano ja soveltaminen

Tämä on ensimmäinen välttämätön askel kohti tilannetta, jossa julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöä haittaavat esteet, kuten monopolimarkkinat ja syrjivä kohtelu, on poistettu. Komissio seuraa edelleen, täyttävätkö jäsenvaltiot velvoitteensa ja puuttuvatko ne direktiivin vastaiseen toimintaan.

2) Yksinoikeusjärjestelyjen lakkauttaminen

Kaikki olemassa olevat yksinoikeusjärjestelyt oli määrä lakkauttaa 31. joulukuuta 2008 mennessä, ellei pystytä osoittamaan, että yksinoikeus on poikkeuksellisesti välttämätön yleistä etua koskevan palvelun tarjoamiseksi [16]. On kuitenkin olemassa näyttöä siitä, että jäsenvaltioissa on edelleen voimassa olevia yksinoikeusjärjestelyjä. Komissio seuraa tarkasti tämän velvoitteen noudattamista. Se aloittaa kesällä 2009 tutkimuksen, jossa selvitetään tällaisten järjestelyjen yleisyyttä.

3) Maksut

Julkisen sektorin elinten pitäisi tiedottaa avoimesti käyttämästään laskentamenetelmästä, jonka avulla direktiivin asettamia maksujen ylärajoja ei ylitetä. Laskelmat eivät saisi perustua julkisen sektorin elimen koko liikevaihtoon, vaan kyseessä oleviin yksittäisiin tietokantoihin tai kappaleisiin.

Cambridgen yliopiston viimeaikainen tutkimus on yksi monista, joissa esitetään, että maksujen poistaminen kokonaan tai pelkästään marginaalikustannusten (asiakirjojen kopiointi- ja jakelukustannukset) periminen edistää julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöä tehokkaimmin ja että sosiaaliset ja taloudelliset edut ovat selvästi suuremmat kuin kulujen kattamisesta saatava välitön rahallinen hyöty [17]. PSI-direktiivin johdanto-osassa suositellaan tätä lähestymistapaa. Marginaalikustannusten periminen on yksi pääperiaatteista myös äskettäin hyväksytyssä OECD:n suosituksessa, joka koskee julkisen tiedon parempaa saatavuutta ja tehokkaampaa käyttöä [18].

Yksi komission tulevista painopisteistä on marginaalikustannusvaihtoehdon jatkuva taloudellinen analysointi yhdessä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa.

4) Uudelleenkäytön helpottaminen

Julkisen sektorin elinten on direktiivin 3 artiklan mukaan varmistettava, että uudelleenkäytettäviksi soveltuvia asiakirjoja (joita voidaan käyttää mihin tahansa tarkoitukseen, joka poikkeaa siitä alkuperäisestä julkisesta tehtävästä, jota varten asiakirjat tuotettiin) voidaan käyttää uudelleen kaupallisiin ja muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin. Julkisen sektorin elinten on uudelleenkäyttöä edistäessään noudatettava eurooppalaisia ja kansallisia tietosuojasääntöjä.

Julkisen sektorin elimiä kannustetaan identifioimaan tietoresurssinsa ja asettamaan ne helposti ja ripeästi saataville pysyvissä muodoissa. Tietorekisterit ja kansalliset julkisen tiedon portaalit ovat tässä tärkeitä apuvälineitä. Julkisen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö on olennaisen tärkeää, ja kumppanuuksia ja innovaatioita pitäisi tukea.

Komissio edistää uudelleenkäyttöä helpottaviin toimenpiteisiin liittyvien hyvien toimintatapojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä, erityisesti PSI-asiantuntijaryhmässä. Se tukee tiedotustoimintaa ja uudelleenkäyttöratkaisujen levittämistä PSI-foorumin kaltaisten hankkeiden avulla.

5) Terve kilpailu julkisen sektorin elinten ja uudelleenkäyttäjien välillä

Julkisen sektorin elinten pitäisi varmistaa, että yksityisten uudelleenkäyttäjien lupaehdot ovat tasapuoliset − eli niihin ei liity syrjintää, ristikkäistukia tai yksinoikeuksia − vaikka ne kilpailisivatkin uudelleenkäyttäjien kanssa samoilla markkinoilla.

Direktiivin mukaan jokainen jäsenvaltio määrittelee itse, mitkä ovat julkisen sektorin elinten julkiset tehtävät. Joissakin tapauksissa julkisten tehtävien ja julkisen sektorin elinten markkinatoiminnan välille ei ole tehty selvää eroa. Tietyissä tapauksissa julkiset tehtävät on määritelty niin, että ne kattavat hyvin laajan toimintakentän, lähes koko lisäarvoa tuottavien PSI-palvelujen markkinat. Tällainen tilanne voi helposti johtaa ristikkäistukiin eli siihen, että julkisen sektorin elin käyttää ”raakaa” tietoaan muihin lisäarvoa tuottaviin palveluihin edullisemmin ehdoin kuin mitä kilpailijoille tarjotaan. Tällöin yksityisten uudelleenkäyttäjien on hyvin vaikea kilpailla julkisen sektorin elinten kanssa.

Terveen kilpailun ja syrjimättömyyden varmistamiseksi on tärkeää noudattaa 10 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan jos julkisen sektorin elin käyttää uudelleen omia asiakirjojaan lisäarvoa synnyttävien palvelujen tuottamiseksi kilpaillen muiden uudelleenkäyttäjien kanssa, kaikkiin osapuoliin on sovellettava samoja ehtoja ja maksuja. Tämän tavoitteen saavuttamisessa auttaa julkisten tehtävien kirjanpidon ja julkisen sektorin elinten markkinatoiminnan kirjanpidon pitäminen erillään. Vaikka jäsenvaltiot voivat määritellä julkisen sektorin elinten julkiset tehtävät, niiden on myös otettava huomioon tietyt yhteisön oikeudessa asetetut rajat ja perusteet, sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuin ne on tulkinnut [19]. Komissio kannustaa jäsenvaltioita määrittelemään julkiset tehtävät niin, että ne suosivat mahdollisimman laajaa julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöä. Komissio myös levittää hyviä toimintatapoja ja seuraa kehitystä tässä asiassa.

Kilpailusäännöillä voi tilanteesta riippuen olla myös tärkeä ja täydentävä rooli julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöpotentiaalin vapauttamisessa. Niillä voidaan varmistaa, että tietojen uudelleenkäyttö on mahdollista kaikille potentiaalisille markkinatoimijoille ketään syrjimättä direktiivin säännösten mukaisesti.

6) Riitojen ratkaiseminen

Uudelleenkäyttäjät ovat usein riippuvaisia lähteistään eivätkä halua tehdä valituksia julkisen sektorin elimistä, jotka saattavat olla niiden ainoita julkisen sektorin tiedon toimittajia. Muodolliset tuomioistuinmenettelyt saattavat olla pitkällisiä ja kalliita. Siksi pitäisikin olla tarjolla tehokkaita, edullisia ja riippumattomia riitojen ratkaisumekanismeja. Muutamat jäsenvaltiot (esim. Ranska, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta) ovat ottaneet tällaisia mekanismeja käyttöön, ja valitukset ovat lisääntyneet. Direktiivissä vaaditaan, että oikeussuojakeinoja on oltava tarjolla, mutta jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi se, miten ne käytännössä järjestetään. Komissio kannustaa jäsenvaltioita perustamaan julkisen sektorin tietoihin liittyviä valitusmekanismeja ja seuraa kehitystä tässä asiassa.

Tärkeimmät toimet

Jäsenvaltiot:

− varmistavat direktiivin täysimääräisen ja moitteettoman täytäntöönpanon ja soveltamisen

− lakkauttavat yksinoikeusjärjestelyt direktiivin mukaisesti

− käyttävät lupa- ja maksujärjestelmiä, jotka helpottavat julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöä

− varmistavat terveen kilpailun julkisen sektorin elinten ja uudelleenkäyttäjien välillä.

Lisäksi jäsenvaltioita kannustetaan tukemaan tietoresurssien identifiointia ja helpompaa saatavuutta ja perustamaan nopeita ja edullisia riitojen ratkaisumekanismeja.

Komissio:

− seuraa tarkasti direktiivin täytäntöönpanoa ja soveltamista

− tekee selvityksen erityisesti yksinoikeusjärjestelyistä (2009−2010)

− analysoi marginaalikustannusvaihtoehdon taloudellista perusteltavuutta

− kannustaa hyvien toimintatapojen vaihtoon (proaktiiviset uudelleenkäyttöratkaisut, julkiset tehtävät, riitojen ratkaisu)

− tekee uuden tarkastelun vuoteen 2012 mennessä ja antaa tarvittaessa direktiivin muutosehdotuksia.

6. PÄÄTELMÄT

PSI-direktiivissä asetettiin perusedellytykset julkisen sektorin tietojen uudelleenkäytön helpottamiselle koko EU:ssa. Edistystä on tapahtunut direktiivin antamisen jälkeen. Julkisen sektorin tietojen kaupallinen uudelleenkäyttö on sallittu, monopolit on purettu, tasapuoliset kilpailuedellytykset on asetettu, hinnat ovat laskeneet ja avoimuus on parantunut. Edistys ja direktiivin täytäntöönpano on kuitenkin ollut epätasaista eri jäsenvaltioissa.

Suuria esteitä on edelleen olemassa. Niitä ovat julkisen sektorin elinten pyrkimykset kattaa mahdollisimman suuri osa kustannuksista välittämättä laajemmista kokonaistaloudellisista eduista, julkisen ja yksityisen sektorin välinen kilpailu, uudelleenkäyttöä rajoittavat käytännön asiat, kuten tietämättömyys saatavilla olevista julkisen sektorin tiedoista, ja julkisen sektorin elinten kyvyttömyys nähdä alan taloudellista potentiaalia.

Näitä ongelmia ja jäsenvaltioiden edistymistä niiden ratkaisemisessa on vielä seurattava ja arvioitava ennen kuin komissio voi harkita lainsäädännöllisten muutosten ehdottamista PSI-direktiiviin.

Jäsenvaltioiden on nyt keskityttävä varmistamaan direktiivin täysimääräinen ja moitteeton täytäntöönpano ja soveltaminen, lakkauttamaan yksinoikeusjärjestelyt ja käyttämään lupa- ja maksujärjestelmiä, jotka parantavat julkisen sektorin tietojen saatavuutta ja helpottavat niiden uudelleenkäyttöä. Niiden on myös varmistettava, että omia asiakirjojaan uudelleenkäyttäviin julkisen sektorin elimiin ja muihin uudelleenkäyttäjiin sovelletaan tasapuolisia edellytyksiä, ja pyrittävä ottamaan käyttöön nopeita ja edullisia riitojen ratkaisukeinoja.

Komissio tekee uuden tarkastelun viimeistään vuonna 2012, jolloin on saatavilla enemmän näyttöä direktiivin vaikutuksista ja soveltamisesta, ja harkitsee tuolloin lainsäädäntömuutoksia tarkasteltuaan jäsenvaltioiden tällä välin aikaansaamaa edistystä.

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/98/EY, annettu 17 päivänä marraskuuta 2003, julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 90).

[2] Study on Measuring European Public Sector Information Resources (MEPSIR), Helm et al., 6/2006.

[3] Arviolta 6,5 miljardia euroa vuonna 2007. Ks. komission tiedonanto asetuksen (EY) N:o 717/2007 uudelleentarkastelun tuloksista, annettu 23.9.2008, KOM(2008) 579 lopullinen.

[4] http://www.instat.com/press.asp?ID=2343&sku=IN0804074ID, 25.6.2008.

[5] The commercial use of public information (CUPI), OFT, 12/2006.

[6] Täytäntöönpanoa koskevan ilmoittamisvelvoitteen laiminlyöntitapaukset koskivat Alankomaita, Belgiaa, Espanjaa, Italiaa, Itävaltaa, Latviaa, Liettuaa, Luxemburgia, Maltaa, Kreikkaa, Kyprosta, Portugalia, Saksaa, Tšekkiä ja Unkaria, ja parhaillaan käsiteltävät tapaukset, joiden mukaan kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet eivät ole direktiivin mukaisia, koskevat Italiaa, Puolaa ja Ruotsia.

[7] Ne koskivat Belgiaa, Espanjaa, Itävaltaa ja Luxemburgia.

[8] EUVL L 107, 20.4.2006, s. 38.

[9] Assessment of the Re-use of Public Sector Information (PSI) in the Geographical Information, Meteorological Information and Legal Information sectors, MICUS, 12/2008.

[10] Ks. edellinen.

[11] Serda GFII -lehdistötiedote, 27.1.2009.

[12] Kuulemisten tulokset ja yksittäiset kannanotot on julkaistu osoitteessa http://ec.europa.eu/information_society/policy/psi/index_en.htm.

[13] Assessment of the Economic and Social Impact of the Public Domain in the Information Society, Rightscom, 4/2009.

[14] KOM(2007) 56 lopullinen.

[15] KOM(2008) 513 lopullinen.

[16] Direktiivin 11 artiklan 2 ja 3 kohta.

[17] Models of Public Sector Information Provision via Trading Funds, Newbery et al., 2/2008.

[18] Enhanced Access and More Effective Use of Public Information, C(2008)36, 6/2008.

[19] Käsite ’julkinen tehtävä’ liittyy läheisesti julkiseen palveluun tai yleishyödylliseen taloudelliseen palveluun ja se voidaankin joissakin kielissä korvata sillä (esim. ranskassa mission de service public). Yhteisöjen tuomioistuin on tutkinut tapauskohtaisesti, voidaanko tiettyjä jäsenvaltioiden toimintoja pitää tällaisina palveluina, ja on asettanut eräitä perusteita, joita ovat esimerkiksi palvelun yleispätevyys ja jatkuvuus, yhdenmukaiset hinnat ja samat ehdot.

--------------------------------------------------