[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 30.4.2009

KOM(2009) 203 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun direktiivin 2003/41/EY joistakin keskeisistä näkökohdista

(komission esittämä)

KOMISSION KERTOMUS

ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun direktiivin 2003/41/EY joistakin keskeisistä näkökohdista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. JOHDANTO

Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annettu direktiivi (”IORP-direktiivi”) julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 23. syyskuuta 2003, ja jäsenvaltioiden oli saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöään 23. syyskuuta 2005 mennessä. Vuoteen 2007 mennessä kaikki jäsenvaltiot olivat ilmoittaneet täytäntöönpanotoimistaan, vaikka kaksi virheellisestä täytäntöönpanosta johtuvaa rikkomusmenettelyä oli yhä vireillä.

IORP-direktiivissä säädetään selkeästi komissiota koskevista raportointivaatimuksista neljän keskeisen seikan osalta. Direktiivin 15 artiklan 6 kohdassa edellytetään, että vähintään joka toinen vuosi annetaan säännöllinen raportti, jossa käsitellään vakuutusteknisen vastuuvelan laskemista. Direktiivin 21 artiklan 4 kohdassa taas edellytetään, että neljä vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen annetaan kertomus sijoittamista koskevien sääntöjen soveltamisesta (a alakohta), edistymisestä kansallisten valvontajärjestelmien mukauttamisessa (a alakohta) ja säilyttäjiksi toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneista säilytysyhteisöistä (b alakohta).

Vaikka IORP-direktiivissä edellytetään, että komissio antaa ensimmäisen säännöllisen raportin vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisesta ja kertaluontoisen raportin kolmesta muusta kysymyksestä syyskuussa 2007, komission on ollut vaikea laatia säädetyssä ajassa raporttia näistä neljästä säännöksestä saaduista käytännön kokemuksista, sillä direktiivin täytäntöönpano on viivästynyt useissa jäsenvaltiossa. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden kanssa sovittiin 5. huhtikuuta 2006 pidetyssä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkekomitean (EIOPC) kokouksessa, että vaaditut raportit annetaan vuonna 2008, kun Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea (CEIOPS) ensin on tarkastellut keskeisiä täytäntöönpanokysymyksiä.

Vaikka rajatylittävät eläkejärjestelyt ovat merkittävästi lisääntyneet viime vuosina, rajatylittävät tapaukset ovat kuitenkin edelleen verrattain harvinaisia. CEIOPS:n äskettäinen kyselytutkimus osoittaa, että kesäkuun lopulla 2008 Euroopan talousalueella (ETA) oli 70 rajatylittävän toiminnan tapausta ja 21 jäsenvaltiota toimi vastaanottavana valtiona.[1]

Komission pyynnöstä CEIOPS:n työeläkekomitea (OPC) toteutti laajan tietojenhankintakampanjan, jonka aiheena oli IORP-direktiivin todellinen täytäntöönpano jäsenvaltioissa. Tässä yhteydessä on muistettava, että IORP-direktiivissä säädetään yhdenmukaistamisen vähimmäistasosta ja monilla aloilla jäsenvaltioille jätetään jonkin verran liikkumatilaa direktiivin täytäntöönpanossa. OPC:n työstä on tiivistelmä 31. maaliskuuta 2008 annetussa raportissa ”Initial Review of Key Aspects of the Implementation of the IORP Directive”.[2]

OPC:n raporttiin sisältyvät ne keskeiset seikat, joista komission on raportoiva, mutta siinä käsitellään myös muita kysymyksiä. OPC:n raportissa todetaan, että jäsenvaltiot ovat tulkinneet ja panneet täytäntöön hyvin eri tavoin nämä keskeiset kysymykset IORP-direktiivin osalta, mutta ei ole juurikaan viitteitä siitä, että erot aiheuttaisivat merkittäviä ongelmia. Tämän vuoksi ja koska IORP-direktiivin soveltamisesta on vähän kokemuksia, OPC:n raportissa ei tässä vaiheessa nähdä mitään syitä IORP-direktiivin muuttamiseen säädösteitse.

CEIOPS toimitti OPC:n raportin komissiolle 2. huhtikuuta 2008, ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkekomitea (EIOPC) käsitteli sitä kokouksissaan 27. kesäkuuta ja 26. marraskuuta 2008. Keskustelut osoittivat, että jäsenvaltiot hyväksyvät yleisellä tasolla OPC:n raportin päätelmät, ja komission yksiköt panivat merkille, että jäsenvaltioiden valtaenemmistö oli samaa mieltä kuin CEIOPS:n suositus, jonka mukaan IORP-direktiiviin ei kaavailtaisi lainsäädännöllistä tarkistusta tässä vaiheessa.[3]

Tähän mennessä tehdyn työn pohjalta ja jotta IORP-direktiivissä säädetyt komissiota koskevat raportointivaatimukset voidaan täyttää, tässä raportissa esitetään jäljempänä komission kanta seuraaviin keskeisiin kysymyksiin: vakuutustekninen vastuuvelka, sijoittamista koskevat säännöt, kansallisten valvontajärjestelmien mukauttaminen ja omaisuudenhoitajat. Raportti on siis rajattu täyttämään IORP-direktiivissä säädetty komission raportointivelvoite. Komissio käsittelee tästä raportista erillään lainsäädännön mahdollista tarkistamistarvetta, joka johtuu ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin vaikuttavista muista merkittävistä kysymyksistä, kuten vakavaraisuussäännöistä.[4]

2. VAKUUTUSTEKNINEN VASTUUVELKA

Direktiivin 15 artiklan 6 kohdassa säädetään, että komission on annettava raportti, jossa käsitellään ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten vakuutusteknisen vastuuvelan laskemista rajatylittävissä tapauksissa.[5]

OPC aloitti ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisen tarkastelun ja sitä jatkoi yksityiskohtaisemmin CEIOPS:n vakavaraisuutta käsittelevä alakomitea (SSC). SSC:n työstä on tiivistelmä 31. maaliskuuta 2008 annetussa tutkimuksessa ”Survey on fully funded, technical provisions and security mechanisms in the European occupational pension sector” (SSC-tutkimus).[6] Tutkimuksessa annetaan yksityiskohtainen ja kattava katsaus jäsenvaltioissa käytettäviin työeläkerahastojen arvotusolettamuksiin ja suojausjärjestelmiin. Vakuutusteknisen vastuuvelan osalta tutkimuksessa korostuu, että eri jäsenvaltioissa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset käyttävät erilaisia menetelmiä ja olettamuksia määrittäessään vakuutusteknistä vastuuvelkaansa. Tämän vuoksi vakuutusteknisen vastuuvelan suuruus vaihtelee merkittävästi eri maissa keskenään vertailukelpoisten ennakkoon määritettyjen etuussitoumusten osalta. Merkittäviä tekijöitä, jotka vaikuttavat eri jäsenvaltioiden vakuutusteknisen vastuuvelan tasoon, ovat arvottamisen taustaoletukset, erityisesti korkoja ja kuolleisuutta koskevat oletukset, sekä eläke-etuuksien inflaatio- ja palkkaindeksoinnin luonne.

CEIOPS toimitti SSC-tutkimuksen komissiolle 7. huhtikuuta 2008. Komissio pitää SSC-tutkimuksen tuloksia tervetulleina. Se on tarjonnut hyvän perustan komission syyskuun alussa 2008 käynnistämälle julkiselle kuulemiselle, jonka aiheina ovat niitä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevien vakavaraisuussääntöjen yhdenmukaistaminen, joihin sovelletaan IORP-direktiivin 17 artiklaa, sekä rajatylittävällä tavalla toimivat ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset. Vakuutusteknisen vastuuvelan laskemista rajatylittävästä näkökulmasta koskevien sääntöjen pidemmälle menevä yhdenmukaistaminen on yksi alueista, joita tässä kuulemisessa on suoraan käsitelty. Kuulemiskausi päättyi marraskuun lopussa 2008. Jotta tästä julkisesta kuulemisesta voitaisiin saada alustavia tuloksia, komissio järjestää yleisen kuulemistilaisuuden Brysselissä 27. toukokuuta 2009.

Kuulemisen ja avoimen kuulemistilaisuuden tulokset auttavat komissiota päättämään, olisiko sen annettava ehdotus, jolla nykyistä pidemmälle yhdenmukaistetaan sääntöjä, jotka koskevat vakuutusteknisen vastuuvelan laskemista rajatylittävän toiminnan yhteydessä. Komission mahdollisesta ehdotuksesta tehtäisiin tinkimätön vaikutustenarviointi, kuten sääntelyn parantamista koskevan toimintatavan mukaisesti yleensäkin.

3. SIJOITTAMISTA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

IORP-direktiivin 21 artiklan 4 kohdan a alakohdassa edellytetään, että komissio ”antaa […] kertomuksen 18 artiklan soveltamisesta [...]” ja että tähän sisältyy sijoittamista koskevia määrällisiä ja laadullisia sääntöjä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia varten. Toteutetussa tarkastelussa tuli esiin monia kysymyksiä.

OPC:n raportissa havaittiin ensinnäkin, että 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu varovaisuusperiaatteen noudattaminen on vaikuttanut monien jäsenvaltioiden sääntelypuitteisiin ja vaikka sijoittamista koskevilla määrällisillä säännöillä on yhä tärkeä asema, enemmän huomiota kiinnitettiin nyt sijoittamista koskevien sääntöjen laatutekijöihin.

OPC:n raportissa todetaan myös, että yhteistä näkemystä ei ole yksittäistä liikkeeseenlaskijaa koskevasta säännöstä, jolla pyritään välttämään liiallinen tukeutuminen johonkin tiettyyn varojen lajiin, liikkeeseenlaskijaan tai yritysryhmittymään (18 artiklan 1 kohdan e alakohta).[7] Yksittäistä liikkeeseenlaskijaa koskevien sääntöjen lähentämistä on erityisen tärkeää tukea rajatylittävässä toiminnassa, koska vastaanottavat valtiot voivat nimenomaan määrätä ”vieraileville” ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaville laitoksille vapautuksen kotijäsenvaltion sijoittamista koskevista säännöistä tietyissä määrällisissä ja laadullisissa rajoissa (IORP-direktiivin 18 artiklan 7 kohdan b alakohta). Määrällisten rajojen osalta vahvistettiin, että vastaanottava valtio voi soveltaa niitä vieraileviin ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin vain, jos vastaanottavaan valtioon sijoittautuneisiin ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin sovellettavat sijoittamista koskevat säännöt ovat vähintään yhtä tiukkoja. Tämän vuoksi ei ole ollut mahdollista soveltaa korkeampia rajoja kuin nimenomaisesti IORP-direktiivissä säädetyt. Mitä tulee laadullisiin rajoihin eli IORP-direktiivin 18 artiklan 7 kohdan b alakohdan piiriin kuuluviin varojen eri luokkiin, voi olla hyödyllistä viitata muihin EU:n säädöksiin, kuten rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin[8], jossa on rahoitusvälineiden, siirtokelpoisten arvopapereiden ja rahamarkkinavälineiden määritelmä[9].

Kolmanneksi ei ole yhteisymmärrystä termin ’riskipääomamarkkinat’ merkityksestä. Asialla on 18 artiklan 5 kohdan c alakohdan kannalta merkitystä, sillä sen mukaan jäsenvaltiot eivät saa estää niiden alueelle sijoittautuneita, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia sijoittamasta tällaisille markkinoille. OPC:n raportin suositusten mukaisesti ja komission antaman panoksen pohjalta on tehty lisätyötä, jolla on pyritty selvittämään kysymystä, jotta CEIOPS voisi mahdollisesti antaa siitä ”3-tason ohjausta”. Tämä lisätyö on osoittanut, että EU:ssa käytettävät erilaiset määritelmät riippuvat riskipääomakäsitteen tarkoituksesta ja asiayhteydestä (kilpailu- tai sisämarkkinasäännöt, rajatut tai avoimet määritelmät, oman pääoman ehtoiseen pääomaan liittyvien välineiden ottaminen mukaan tai niiden jättäminen ulkopuolelle) ja että kysymyksellä ei ole vielä käytännössä ollut rajatylittävää merkitystä. Sen sijaan, että annettaisiin abstraktin tason ohjausta, kysymystä olisi edelleen seurattava.

Neljäs huomio koskee sitä, että kuusi jäsenvaltiota käyttää IORP-direktiivin 18 artiklan 7 kohdassa säädettyä mahdollisuutta määrätä vastaanottavana jäsenvaltiona sijoittamisen lisärajoituksia.[10]

OPC:n havainnot antavat viitteitä siitä, että sijoittamista koskevien sääntöjen soveltamisessa ilmenee tiettyjä eroja, mutta ne eivät näytä estävän lähentymisprosessia kohti sisämarkkinoita eivätkä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten rajatylittäviä toimintoja. Komissio tukee tätä päätelmää ja kannustaa CEIOPS:ää jatkamaan analyysityötään, jonka aiheena ovat riskipääomamarkkinat ja yksittäistä liikkeeseenlaskijaa koskeva sääntö. Viimeksi mainitun erityistapauksena voidaan myös tarvita lisätyötä, jossa käsitellään itserahoitussääntöjä, joilla rajoitetaan rahoittavaan yritykseen tehtäviä sijoituksia (18 artiklan 1 kohdan f alakohta).[11]

Sijoittamista koskevien sääntöjen parhaillaan käynnissä oleva lähentäminen voi kohentaa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten sijoitussalkkujen suojaa, laatua, maksuvalmiutta ja kannattavuutta kokonaisuudessaan ja näin parantaa sekä laadullisesti että määrällisesti työeläkkeen tarjontaa kaikkialla EU:ssa.

CEIOPS ja komissio seuraavat jatkossakin sijoituksia koskevien sääntöjen toimintaa myös rahoituskriisistä saatavien kokemusten valossa.

4. KANSALLISTEN VALVONTAJÄRJESTELMIEN MUKAUTTAMINEN

IORP-direktiivin 21 artiklan 4 kohdan a alakohdassa edellytetään, että komissio ”antaa […] kertomuksen […] edistymisestä kansallisten valvontajärjestelmien mukauttamisessa”. Myös IORP-direktiivin 21 artiklan 1–3 kohdan säännökset ovat tässä yhteydessä merkityksellisiä, sillä niissä säädetään tiiviistä yhteistyöstä kansallisten valvontaviranomaisten ja komission välillä, jotta varmistettaisiin IORP-direktiivin yhdenmukainen soveltaminen ja helpotettaisiin ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toimintojen valvontaa.

Yhteistyön tukemiseksi CEIOPS perusti OPC:n helmikuussa 2004. Komissio osallistuu tähän komiteaan tarkkailijana, ja sen tekemän työn tuloksena sovittiin helmikuussa 2006 ”Budapestin pöytäkirjasta”.[12] Tällä pöytäkirjalla säädellään valvontajärjestelyjä sekä tietojenvaihtoa kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion välillä, kun kyseessä on ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten rajatylittävä toiminta. Budapestin pöytäkirjan piiriin kuuluvat myös sellaiset valvontaviranomaiset kaikkialta EU:sta, jotka eivät virallisesti ole CEIOPS:n jäseniä, joten se tarjoaa laajat puitteet työeläkkeiden rajatylittävän valvonnan jatkokehitykselle.

Komissio pitää valvontaviranomaisten nyt käynnissä olevaa työtä tervetulleena ja antaa sille tukensa. Budapestin pöytäkirjan mukaisen toiminnan lisäksi tähän kuuluu myös itse pöytäkirjaa koskeva työ. OPC tarkasteleekin parhaillaan Budapestin pöytäkirjaa ja tavoitteena on, että CEIOPS järjestää vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla julkisen kuulemisen pöytäkirjan tarkistetusta versiosta.

5. OMAISUUDENHOITO

IORP-direktiivin 21 artiklan 4 kohdan b alakohdassa edellytetään, että komissio raportoi 19 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan soveltamisesta. Tässä säännöksessä vahvistetaan, että kotijäsenvaltio voi tehdä säilytysyhtiön tai omaisuudenhoitajan nimeämisen pakolliseksi ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavalle laitokselle. Näin tehdessään kotijäsenvaltio ei kuitenkaan saa estää ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia nimeämästä sijoitussalkun hoitajiksi toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita omaisuudenhoitajia, kuten 19 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään.

OPC:n raportissa todetaan, että omaisuudenhoitajan nimeämisen ja tähän tehtävään nimettävän elimen tyypin sekä sen toteuttamien tehtävien osalta esiintyy erilaisia toimintatapoja. Eroja on myös toimivaltaisten viranomaisten tehtävissä. Joissakin tapauksissa viranomaiset osallistuvat omaisuudenhoitajan nimeämisprosessiin. OPC ei kuitenkaan pidä näitä käytännöissä esiintyviä eroja ongelmana. Tällä hetkellä on liian varhaista päätellä, aiheutuuko IORP-direktiivin omaisuudenhoitoa koskevista säännöksistä ongelmia valvonnan kannalta, vaikka OPC nostaakin esille joitakin kysymyksiä, jotka voivat tulevaisuudessa vaatia lisähuomiota.[13]

OPC panee erityisesti merkille, että tapauksissa, joissa säilytysyhtiö tai omaisuudenhoitaja on asettautunut eri jäsenvaltioon kuin ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoava laitos, on hyödyllistä tehostaa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten valvontaviranomaisten sekä ulkomaisia säilytysyhtiöitä/omaisuudenhoitajia valvovien viranomaisten välistä yhteistyötä (erityisesti, jos kyseinen valvontaviranomainen ei ole CEIOPS:n jäsen) ennen kaikkea, jotta voitaisiin taata IORP-direktiivin 19 artiklan 3 kohdan asianmukainen soveltaminen, kun kyseessä on varojen jäädyttäminen.[14] Jos tehostettu yhteistyö ei ole mahdollista EU:n nykyisissä oikeudellisissa puitteissa, OPC katsoo, että kysymys voisi vaatia lainsäädännön muuttamista.

Komissio pitää tätä arviota tervetulleena ja kannustaa lisäämään valvontaviranomaisten yhteistyötä. Komissio on tarvittaessa valmis ottamaan asian esille CEIOPS:n kanssa. Tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävien muutosten tarpeellisuus riippuu myös Euroopan tason valvontajärjestelyjä koskevan yleisemmän tason työn tuloksista.[15]

6. PÄÄTELMÄ

Komissio katsoo, että välitöntä tarvetta lainsäädännön muuttamiseen ei ole niiden neljän keskeisen kysymyksen osalta, joista IORP-direktiivissä edellytetään komission raporttia. Tämä raportti on kuitenkin rajattu täyttämään IORP-direktiivissä säädetty komission raportointivelvoite. Komissio käsittelee tästä raportista erillään lainsäädännön mahdollista tarkistamistarvetta, joka johtuu ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin vaikuttavista muista merkittävistä kysymyksistä, kuten vakavaraisuussäännöistä.

Komissio uskoo, että IORP-direktiivistä on jo saatu ensimmäisiä tuloksia, kun työeläkkeiden tarjonnan sisämarkkinat ovat järjestäytyneet Euroopan laajuisiksi. Tarvitaan enemmän aikaa, jotta direktiivin vaikutukset näkyvät täysimittaisina.

CEIOPS:n toteuttamassa tarkastelussa on samaan aikaan ilmennyt, että useissa IORP-direktiiviin liittyvissä kysymyksissä on jatkettava tilanteen seurantaa. Vakuutusteknisen vastuuvelan laskemista koskevien sääntöjen mahdollista pidemmälle menevää yhdenmukaistamista voidaan harkita samassa yhteydessä, kun komissio jatkaa parhaillaan käynnissä olevaa työtään ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevista vakavaraisuussäännöistä. Sijoittamista koskevia sääntöjä voidaan edelleen selkeyttää riskipääomamarkkinoiden määritelmän ja yksittäistä liikkeeseenlaskijaa koskevan säännön soveltamisalan osalta. Komissio ja CEIOPS aikovat jatkaa sijoittamista koskevien sääntöjen toiminnan seurantaa myös rahoituskriisin valossa. Komissio tukee valvontaviranomaisten tehostettua yhteistyötä ja pitää tervetulleena CEIOPS:n suunnittelemaa julkista kuulemista Budapestin pöytäkirjasta. Omaisuudenhoidon osalta komissio kannattaa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten valvontaviranomaisten sekä ulkomaisia säilytysyhtiöitä/omaisuudenhoitajia valvovien viranomaisten välistä tehostettua yhteistyötä ja on valmis tarvittaessa antamaan lainsäädäntöehdotuksia. Tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävien muutosten tarpeellisuus riippuu myös Euroopan tason valvontajärjestelyjä koskevan yleisemmän tason työn tuloksista.

Komissio on jatkossakin sitoutunut varmentamaan, että jäsenvaltiot soveltavat ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annettua direktiiviä oikein, ja aikoo jatkaa tähän liittyvää työtään. Komissio rohkaisee samalla CEIOPS:ä jatkamaan työtään, jossa käsitellään OPC:n raportin esille nostamia laajempia kysymyksiä, ja komissio aikoo edelleen seurata ja edistää valvontaviranomaisten tehostettua yhteistyötä, jotta varmistetaan IORP-direktiivin yhdenmukainen soveltaminen.

[1] CEIOPS ”2008 Report on Market Developments” 11. marraskuuta 2008, saatavilla: http://www.ceiops.eu/media/docman/public_files/publications/reports/OPC-Report-Market-Developments2008.pdf

[2] Koko raportti on CEIOPS:n www-sivustolla: http://www.ceiops.eu/media/docman/public_files/publications/submissionstotheec/ReportIORPdirective.pdf

[3] EIOPC:n asiakirjat ovat saatavilla komission www-sivustolta: http://ec.europa.eu/internal_market/insurance/committee_en.htm

[4] Lisätietoa tästä työstä:http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2008/occupational_retirement_provision_en.htm

[5] Direktiivin 15 artiklan 6 kohdassa edellytetään, että ”vakuutusteknisen vastuuvelan laskemista koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisen jatkamiseksi siltä osin kuin se on perusteltua - erityisesti korkokanta ja muut vakuutusteknisen vastuuvelan tasoon vaikuttavat olettamukset huomioon ottaen - komissio antaa joka toinen vuosi tai jäsenvaltion sitä pyytäessä kertomuksen tilanteesta rajatylittävän toiminnan kehityksessä.” Lisäksi ”komissio ehdottaa tarvittavia toimia eritasoisten korkokantojen aiheuttamien mahdollisten vääristymien ehkäisemiseksi ja järjestelmien edunsaajien ja jäsenten etujen suojaamiseksi.”

[6] http://www.ceiops.eu/media/docman/public_files/publications/submissionstotheec/ReportonFundSecMech.pdf

[7] Direktiivin 18 artiklan 1 kohdan e alakohdassa täsmennetään, että ”varat hajautetaan riittävästi, jotta vältetään liiallinen riippuvuus jostakin yksittäisestä varojen lajista, liikkeeseenlaskijasta tai yritysryhmittymästä ja sijoitussalkun riskien kasautuminen kokonaisuutena. Saman liikkeellelaskijan tai samaan yritysryhmään kuuluvien liikkeellelaskijoiden liikkeelle laskemiin varoihin sijoittaminen ei saa asettaa laitosta alttiiksi liialliselle riskin keskittymiselle.”

[8] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21. huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).

[9] Ks. rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 17, 18 ja 19 alakohta.

[10] Direktiivin 18 artiklan 7 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat määrätä sijoittamista koskevia lisärajoituksia alueellaan toimiville ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaville laitoksille. Direktiivin mukaan tällaiset rajoitukset ovat hyväksyttäviä vain, jos samanlaisia tai tiukempia sääntöjä sovelletaan myös vastaanottavassa maassa sijaitseviin laitoksiin.

[11] Jäsenvaltioiden on noudatettava tätä sääntöä, ellei direktiivin 22 artiklan 4 kohdan mahdollisuutta ole käytetty.

[12] ”Protocol relating to the Collaboration of the Relevant Competent Authorities of the Member States of the European Union in Particular in the Application of the Directive 2003/41/EC of the European Parliament and of the Council of 3 June 2003 on the Activities and Supervision of Institutions for Occupational Retirement Provision (IORPs) Operating Cross-Border” on saatavilla osoitteesta http://www.ceiops.eu/content/view/19/23/

[13] Lisäksi komissio tarkastelee parhaillaan reaktiona Madoffin tapaukseen sitä, miten jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön yhteissijoitusyrityksistä annetun direktiivin (85/611/ETY) nykyiset periaatteet, jotka koskevat omaisuudenhoitajan velvollisuuksia ja vastuuta. Tämän työn tulosten pohjalta voi olla myös tarpeen tarkistaa tähän aiheeseen liittyviä, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun direktiivin säännöksiä.

[14] Direktiivin 19 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että ”kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet voidakseen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kieltää 14 artiklan mukaisesti alueellaan sijaitsevan omaisuudenhoitajan tai säilytysyhtiön hallussa olevien varojen vapaan käyttämisen laitoksen kotijäsenvaltion pyynnöstä”.

[15] Lisätietoja ks. Jacques de Larosièren johdolla toimineen korkean tason ryhmän 25.2.2009 annettu raportti ja komission tiedonanto 4.3.2009 ”Elvytys Euroopassa” (KOM(2009) 114 lopullinen).