[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 1.4.2009

KOM(2009) 156 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

vesipolitiikan puitedirektiivin 2000/60/EY 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti vesien tilan seurantaohjelmista {SEK(2009)415}

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

vesipolitiikan puitedirektiivin 2000/60/EY 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti v esien tilan seurantaohjelmista

JOHDANTO

Vuonna 2000 annetulla EU:n vesipolitiikan puitedirektiivillä (VPD)[1] luotiin perusta uudenaikaiselle, kokonaisvaltaiselle ja kunnianhimoiselle vesipolitiikalle Euroopan unionissa. Direktiivissä määriteltiin sen tavoitteiden saavuttamiselle selkeä aikataulu, jossa asetettiin yksittäisille tehtäville muun muassa seuraavat etapit:

1. Joulukuu 2003: VPD:n saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä (24 artikla), vesipiirien määrittely ja hallinnollisten järjestelyjen toteuttaminen (3 artikla).

2. Joulukuu 2004: vesipiirejä koskevat kuormitus- ja vaikutusanalyysit ja vedenkäytön taloudelliset analyysit (5 artikla).

3. Joulukuu 2006: seurantaohjelmien laatiminen vesien tilan arvioimiseksi (8 artikla).

4. Joulukuu 2008: vesipiirin hoitosuunnitelmaluonnosten julkaiseminen kansalaisten kuulemiseksi (14 artikla).

5. Joulukuu 2009: vesipiirin hoitosuunnitelmien vahvistaminen (13 artikla).

6. Joulukuu 2012: toimenpideohjelmien käynnistäminen (11 artikla).

7. Joulukuu 2015: pohjavesien ja pintavesien hyvän tilan saavuttaminen (4 artikla) ja vesipiirin hoitosuunnitelmien ensimmäinen ajantasaistaminen.

Euroopan parlamentille ja neuvostolle maaliskuussa 2007 annetussa komission tiedonannossa Kohti kestävää vesienhoitoa Euroopan unionissa – Vesipolitiikan puitedirektiivin 2000/60/EY täytäntöönpanon ensimmäinen vaihe ja kyseiseen tiedonantoon liitetyssä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa[2] luotiin yleiskatsaus direktiivin tavoitteisiin ja tehtiin yhteenveto edellä mainittujen kahden ensimmäisen vaiheen tuloksista.

Tällä kertomuksella ja siihen liittyvällä komission yksiköiden valmisteluasiakirjalla[3] täytetään VPD:n 18 artiklan 3 kohdassa asetettu velvoite, jonka mukaan komissio julkaisee VPD:n täytäntöönpanon edistymistä koskevan kertomuksen ja tarkastelee siinä 8 artiklan mukaista vesien tilan seurantaa. Kertomus perustuu tietoihin, jotka jäsenvaltioiden oli toimitettava komissiolle VPD:n 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti viimeistään 22. maaliskuuta 2007.

VESIPOLITIIKAN PUITEDIREKTIIVIN SEURANTAVAATIMUKSET

VPD:n 4 artiklan 1 kohdan ympäristötavoitteiden mukaan jäsenvaltioiden on ehkäistävä kaikkien pinta- ja pohjavesimuodostumien tilan huononeminen ja saavutettava hyvä tila pääsääntöisesti vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi prioriteettiaineista aiheutuvaa pilaantumista on vähennettävä asteittain, vaarallisten aineiden päästöt on lopetettava kerralla tai vaiheittain ja pohjaveden pilaantumisen lisääntyminen on käännettävä vähentymiseksi tarkoituksenmukaisilla toimenpiteillä.

VPD:n 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on laadittava pinta- ja pohjavesien tilan arvioimiseksi seurantaohjelmia yhtenäisen ja monipuolisen kokonaiskuvan saamiseksi vesien tilasta kussakin vesipiirissä. Näiden vaatimusten piiriin kuuluu myös suojeltujen pinta- ja pohjavesialueiden seuranta. VPD:n 8 artiklan 2 kohdan mukaan seurantaohjelmat oli käynnistettävä viimeistään 22. joulukuuta 2006. Seurannan tuloksilla on keskeinen merkitys määriteltäessä, onko vesimuodostumien tila hyvä ja mitä toimenpiteitä vesipiirien hoitosuunnitelmiin on sisällytettävä, jotta hyvä tila saavutettaisiin olennaisilta osin vuoteen 2015 mennessä. Täsmälliset ja luotettavat seurantatulokset ovat siksi ennakkoedellytys järkevästi suunnitelluille investoinneille toimenpideohjelmissa.

Tässä kertomuksessa ja siihen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitetään komission analyysi tiedoista, jotka jäsenvaltiot ovat sille toimittaneet VPD:n mukaisista seurantaohjelmistaan.

VAATIMUKSENMUKAISUUDEN TARKASTUSMENETELMÄ

Komissio analysoi saamansa tiedot käyttäen useita vaatimustenmukaisuuden indikaattoreja. Menetelmä ja analyysin yksityiskohtaiset tulokset esitetään komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

FAKTOJA JA LUKUJA JÄSENVALTIOIDEN SEURANTAOHJELMISTA

Jäsenvaltioiden seurantaraportit osoittavat, että VPD:n mukaista seurantaa varten on perustettu noin 57 000 seuranta-asemaa pintavesiä varten ja noin 51 000 pohjavesiä varten. Selvästi suurin osa pintavesien seuranta-asemista on jokivesistöissä. Seuraavaksi eniten niitä on järvissä ja rannikkovesissä, molemmissa suunnilleen yhtä paljon.

Yli 26 000 pintavesien seuranta-asemista palvelee pintavesien ekologisen ja/tai kemiallisen tilan perusseurantaa ja yli 41 000 toiminnallista seurantaa. Pohjavesien seuranta-asemista noin 31 000 palvelee kemiallisen tilan perusseurantaa, noin 20 000 toiminnallista seurantaa ja lähes 30 000 pohjaveden korkeuden seurantaa.

Seuranta-asemia on EU27-maista eniten Yhdistyneessä kuningaskunnassa (12 807 asemaa), Italiassa (8 311), Saksassa (6 688) ja Tanskassa (6 085). Tarkasteltaessa lukumäärää 1 000 km²:ä kohti asematiheys on selvästi suurin Yhdistyneessä kuningaskunnassa (52) ja Irlannissa (44) ja hyvin pieni Pohjoismaissa Suomessa (alle 1) ja Ruotsissa (5). Merkittävät vaihtelut johtuvat osittain eroista luonnonoloissa, väestötiheydessä, vedenkäytössä sekä vesistöjen kuormituksessa. Toisaalta myös yksittäisten seurantaohjelmien erilaiset suunnitteluperiaatteet (esim. seuranta-asemien valinta) ovat vaikuttaneet näihin lukuihin. Komission suorittama tekninen arviointi on tuonut esiin joitakin seurantaohjelmien suunnitteluun liittyviä puutteita ja heikkouksia, jotka esitetään tiivistetysti jäljempänä.

PÄÄTELMÄT

Raportointi

Kaikki jäsenvaltiot ovat VPD:n 8 artiklan ja liitteen V mukaisesti raportoineet seurantaohjelmistaan lukuun ottamatta Kreikkaa, joka ei ole antanut mitään tietoja, ja Maltaa, joka ei ole ilmoittanut pintaveden seurantaohjelmista. Lisäksi on havaittu puutteita yksittäisiin vesipiireihin ja vesijaotteluryhmiin liittyen.

Jäsenvaltiot toimittivat tietonsa nyt ensimmäistä kertaa sähköisesti WISE-järjestelmän kautta (Water Information System for Europe)[4]. Sähköinen raportointi WISE-järjestelmän kautta on osoittautunut toimivaksi. Yhteensä 24 jäsenvaltiota on tähän mennessä toimittanut tietonsa tätä kanavaa käyttäen. WISE:n ansiosta raportointi tehostuu ja yksinkertaistuu. Ensimmäiset hyödyt näkyvät jo siinä, että WISE:n avulla voidaan välttää eri seuranta-asemien päällekkäinen raportointi.

Joitakin parannuksia tarvitaan kuitenkin edelleen, jotta toimitetut raportit olisivat selkeitä ja kattavia. Tämä on edellytys sille, että komissio voi analysoida täytäntöönpanoa kunnolla. Esimerkkejä hyvästä ja selkeästä käytännöstä ovat Alankomaiden, Itävallan, Tšekin ja Unkarin raportit.

Seuranta

Seurantatoimet ovat koko Euroopan unionissa yleisesti ottaen hyvällä tolalla. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaista pinta- ja pohjavesien seurantaa harjoitetaan yli 107 000 seuranta-asemalla. Selvästi suurin osa pintavesien seuranta-asemista on jokivesistöissä (75 %). Seuraavaksi eniten niitä on järvissä (13 %), rannikkovesissä (10 %) ja jokisuiden vaihettumisalueilla (2 %).

Yleisesti näyttää siltä, että VPD:n liitteen V säännöksiä sekä nykyisiä pinta- ja pohjavesien seurantaa koskevia ohjeita on noudatettu, vaikka eräissä jäsenvaltioissa on vielä parantamisen varaa perusseurannan, toiminnallisen seurannan ja tutkinnallisen seurannan peruskonseptien ymmärtämisessä ja soveltamisessa.

Itävallan, Tšekin ja Unkarin raportteja voidaan pitää esimerkkeinä hyvästä käytännöstä. Näissä maissa on laadittu selkeät VPD:n mukaiset seurantaohjelmat. Myös Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan raporteista käy ilmi, että seurantaan on panostettu merkittävästi tulosten luotettavuuden takaamiseksi. EU:hun vuonna 2007 liittyneiden maiden toimet ovat niin ikään maininnan arvoisia. Ekologisen tilan arviointimenetelmien kehittämisessä on vielä paljon tehtävää Bulgariassa ja Romaniassa, mutta kumpikin maa on laatinut VPD:n periaatteiden mukaiset seurantaohjelmat ja erityisesti Romania kykenee nyt huolehtimaan seurannasta kattavasti.

VPD:n yhtenä päätavoitteena on ottaa huomioon kaikki vesiympäristöön kohdistuvat kuormitukset ja vaikutukset ja sisällyttää piiriinsä EU:n muun keskeisen vesilainsäädännön vaatimukset nk. perustoimenpiteinä (vähimmäisvaatimuksina). VPD:ssä edellytetään erityistä seurantaa suojelualueilla, kuten juomavedenottoon käytettävissä vesimuodostumissa sekä vedestä riippuvaisilla elinympäristön ja lajien suojelualueilla. Monissa tapauksissa näitä erityisvaatimuksia ei kuitenkaan ole sisällytetty selkeästi VPD:ssä säädettyihin seurantaohjelmiin. Irlannin laatimia ohjelmia voidaan pitää myönteisenä esimerkkinä siitä, miten näitä vaatimuksia voidaan noudattaa yleiseen seurantaverkkoon kuuluvien osaverkkojen avulla. Odotettavissa on, että muissa direktiiveissä asetettujen seurantavaatimusten sisällyttäminen VPD:n mukaisiin seurantaohjelmiin tuo hyötyjä resurssien suunnitteluun ja jakoon ja tehostaa sitä kautta seurantaa.

Vaikka kansainväliset koordinointimekanismit ovat käytettävissä useissa valtioiden rajat ylittävissä vesipiireissä, vain muutama jäsenvaltio, kuten Alankomaat, Irlanti, Romania, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta, on ilmoittanut käyttävänsä niitä seurantaohjelmiensa laadinnassa. Jotta kansainvälisten vesipiirien toimenpideohjelmat voitaisiin suunnitella tavoitteellisesti ja järkevästi, jäsenvaltioiden tulisi koordinoida vesipiirin seurantaohjelmia ja mahdollistaa sitä kautta kokonaisvaltainen arviointi kuormituksista ja vaikutuksista.

Seurannan päätavoitteena on arvioida vesien tila, missä pintavesien ekologisen tilan arvioinnilla on keskeinen merkitys. Kuten interkalibrointimenettelyn[5] yhteydessä on jo todettu, ekologisen tilan määritykseen käytettävien biologisten arviointimenetelmien kehittämisessä on edelleen varsin monia puutteellisuuksia. Seurantaohjelmia koskevien tietojen analyysi osoittaa, että biologisten laatutekijöiden arvioinnin edellyttämät menetelmät eivät monissa vesipiireissä ole edelleenkään käytössä. Tämä koskee varsinkin EU:hun vuosina 2004 ja 2007 liittyneitä maita. Jäsenvaltioiden on hyvin tärkeää kehittää kansalliset menetelmänsä käyttövalmiiksi ja jatkaa interkalibrointiin liittyvää työtä, jotta se voidaan saattaa päätökseen vuoteen 2011 mennessä, kuten vesipolitiikan puitedirektiivissä on sovittu (interkalibroinnin työohjelma 2008–2011). Parhaillaan on käynnissä useita tutkimusohjelmia, joiden odotetaan tuovan arvokasta tietoa interkalibrointimenettelyn tueksi. Näistä tärkeimpiin kuuluu WISER[6].

Komissio on saanut vain vähän tietoja luotettavuus- ja tarkkuustasoista seurantaohjelmissa yleensä ja ekologisen tilan arviointimenetelmissä erityisesti. Siksi on vaikea arvioida, ovatko seurantaohjelmat riittävän luotettavalla ja tarkalla tasolla, jotta vesimuodostelmien tilasta voidaan saada yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva eri vesipiireissä ja niistä saatavaa tietoa voidaan käyttää päätöksenteon tukena toimenpideohjelmissa. Vuoden 2009 lopussa vahvistettavien vesipiirien hoitosuunnitelmien myötä vesipiireistä saadaan kokonaiskäsitys, joka pitää sisällään kuormitukset, vaikutukset, tilan arvioinnin ja toimenpiteet. Komissio voi tältä pohjalta tehdä seurantaohjelmien tuloksista kokonaisvaltaisen arvioinnin.

[1] Direktiivi 2000/60/EY, sellaisena kuin se on muutettuna (EYVL L 327, 22.12.2000).

[2] KOM(1007) 128 lopullinen ja valmisteluasiakirja SEC(2007) 362.

[3] SEK(2009) 415

[4] http://water.europa.eu/

[5] Ks. komission päätös, tehty 30 päivänä lokakuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisesti jäsenvaltioiden seurantajärjestelmien luokitteluille interkalibrointimenettelyn tuloksena määriteltyjen arvojen vahvistamisesta, saatavilla osoitteessa http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2008:332:0020:0044:EN:PDF

[6] http://www.wiser.eu