[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 23.2.2009

KOM(2009) 84 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

EU:N TUKISTRATEGIA KEHITYSMAIDEN KATASTROFIRISKIN VÄHENTÄMISEKSI

{SEK(2009) 217}{SEK(2009) 218}{SEK(2009) 220}

1. JOHDANTO

Katastrofit jarruttavat kehitystä ja vaarantavat vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen. Katastrofiriskin vähentämisellä on pitkäaikaisen kokemuksen mukaan hyvä kustannus–hyöty-suhde. YK:n kansainvälisessä strategiassa katastrofien vähentämiseksi määritellään katastrofiriskin vähentäminen seuraavasti: “Toimet, joilla vähennetään katastrofien riskiä ja luonnononnettomuuksien vaikutuksia katastrofien syiden järjestelmällisen analysoinnin ja hallinnan avulla. Tällaisia toimia voivat olla myös onnettomuuksien ehkäisy, onnettomuuksien sosiaalisen ja taloudellisen taakan keventäminen sekä vastoinkäymisiin varautumisen parantaminen.”

EU on maailman suurin avunantaja, mutta siltä puuttuu strateginen kehys, joka ohjaisi sen tukitoimia kehitysmaiden katastrofiriskin vähentämiseksi. Tässä tiedonannossa ehdotetaan EU:lle tukistrategiaa kehitysmaiden katastrofiriskin vähentämiseksi kehitysyhteistyöllä ja humanitaarisella avulla. Strategialla tuettaisiin myös vuonna 2005 hyväksyttyä Hyogon toimintakehystä[1] ja vuosituhattavoitteiden saavuttamista.

Strategia perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 180 artiklaan ja muodostaa toisen puolikkaan kokonaisuudesta, joka kattaa katastrofiriskin vähentämisen sekä EU:n sisällä[2] että sen ulkopuolella, luoden tarvittavat linkit näiden kahden ulottuvuuden välille. Strategia täydentää ja tukee EU:n aiempia aloitteita ilmastonmuutoksen alalla.

2. LÄHTÖKOHDAT

2.1. Katastrofit lisääntyvät ja vaikuttavat eniten kehitysmaihin

Viimeisten 30 vuoden aikana katastrofit ovat sekä yleistyneet että pahentuneet. Niitä raportoitiin vuonna 1975 kaikkiaan 73 ja vuonna 2007 noin 440. Ilmasto-oloista johtuvat katastrofit ovat lähes kolminkertaistuneet 1280:stä vuosien 1978 ja 1987 välillä 3435:een vuosien 1998 ja 2007 välillä[3].

Katastrofit koettelevat rankimmin kehitysmaita, sillä ne ovat haavoittuvimpia ja niillä on heikoimmat valmiudet selviytyä. Esimerkiksi vuonna 2003 Irania kohdannut 6,6 richterin maanjäristys tappoi yli 40 000 ihmistä. Sen sijaan Keski-Kaliforniaa neljä päivää aiemmin koetellut 6,5 richterin maanjäristys vaati kaksi henkeä ja vahingoitti 40:ä ihmistä[4]. Katastrofeihin kuluu myös merkittävästi kansallisia resursseja, joita joudutaan kehityksen sijasta käyttämään ensiapuun, katastrofista toipumiseen ja jälleenrakennukseen, jolloin köyhät eivät saa tarvitsemiaan resursseja päästäkseen köyhyydestä. Vuoden 2004 tsunamin arvioidaan lisänneen Indonesian Acehissa köyhyysrajan alapuolella elävän väestön osuutta 30 prosentista 50 prosenttiin[5].

Lisäksi kehitysmaat ovat erityisen riippuvaisia terveistä eläimistä ja kasveista (satokasvit), joten biologisilla katastrofeilla voi olla kielteisiä vaikutuksia elintarviketurvaan, mikä puolestaan voi aiheuttaa uusia katastrofeja. Biologisista vaaroista on myös muistettava, että uudet taudit tai tuholaiset muuttuvat helposti kotoperäisiksi, jos niitä ei käsitellä asianmukaisesti. Tällöin ne voivat vaikuttaa voimakkaasti maan tai alueen taloudelliseen asemaan ja keskipitkän ja pitkän aikavälin talousnäkymiin.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) on havainnut, että tiettyjen äärimmäisten sääilmiöiden toistuvuus ja/tai voimakkuus on muuttunut[6]. Nämä muutokset saattavat jo vaikuttaa katastrofien lisääntymiseen ja pahenemiseen, jolloin katastrofiriskin tehokas vähentäminen on sitäkin tarpeellisempaa ja kiireellisempää.

2.2. Katastrofiriskin vähentäminen on tuottava investointi

Katastrofeja voidaan välttää. On olemassa keinoja vähentää riskejä ja lievittää vaikutuksia esimerkiksi puuttumalla väestön haavoittuvuuden perussyihin ja parantamalla selviytymisvalmiuksia. Katastrofiriskin vähentämiseen kuuluu valmius, vaikutusten lievittäminen ja ehkäisy. Sillä pyritään parantamaan selviytymiskykyä katastrofitilanteissa. Sen perustana on tieto siitä, miten riskejä hallitaan, valmiuksia kehitetään sekä tieto- ja viestintätekniikoita ja maapallon tilan seurantavälineitä hyödynnetään.

Onnistuneita esimerkkejä katastrofiriskin vähentämisestä Voimakkuudeltaan nelostasolle luokiteltu hurrikaani Michelle vuonna 2001 oli voimakkain Kuubaa koetellut hurrikaani 50 vuoteen. Kuuban tehokkaan varhaisvaroitusjärjestelmän ja valmiussuunnitelman ansiosta 700 000 ihmistä evakuoitiin. Näistä 270 000:lle järjestettiin tilapäismajoitus ja heidän perustarpeistaan huolehdittiin pitemmän aikaa. Noin 777 000 eläintä siirrettiin turvalliselle alueelle. Hurrikaani aiheutti mittavat taloudelliset menetykset mutta vain viisi ihmistä kuoli ja 12 loukkaantui. [7] Vuonna 1998 tsunami iski Papua-Uuden-Guinean luoteisrannikolle aiheuttaen 2 200 henkilön kuoleman. Aasiassa toimivan katastrofivalmiuskeskuksen tämän jälkeen riskien vähentämiseksi tekemän työn ansiosta vuoden 2000 tsunami tuhosi tuhansia rakennuksia mutta ei aiheuttanut kuolonuhreja. [8] |

Katastrofiriskiä tehokkaasti vähentämällä voidaan välttää kuolonuhreja ja omaisuuden tuhoutumista. Tutkimusten mukaan jokaisella katastrofiriskin vähentämiseen käytetyllä dollarilla saadaan torjuttua katastrofeja tai lievitettyä niiden vaikutuksia 2–4 dollarin edestä[9].

2.3. Kansainväliset pyrkimykset katastrofiriskin vähentämiseksi

Kun aikaisemmin keskityttiin pääasiassa reagoimaan kriisitilanteisiin, viime vuosina on alettu noudattaa kokonaisvaltaisempia katastrofiriskin vähentämiseen tähtääviä lähestymistapoja. Vuonna 2005 168 hallitusta hyväksyi Hyogon toimintakehyksen ( Hyogo Framework for Action 2005-2015: Building the resilience of nations and communities to disaster ), ja komissio tukee varauksettomasti sen täytäntöönpanoa[10]. Nyt haasteena on sen muuttaminen tehokkaaksi maailmanlaajuiseksi, alueelliseksi, kansalliseksi ja paikalliseksi toiminnaksi. Monet kehitysmaat panostavat voimakkaasti sen täytäntöönpanoon, mutta niillä on rahoituksen ja valmiuksien puutteeseen liittyviä ongelmia[11]. Kesäkuussa 2009 järjestettävässä toisessa maailmanlaajuisessa katastrofiriskin vähentämiseen tähtäävässä foorumissa pyritään ylläpitämään innostusta Hyogon toimintakehystä kohtaan ja tarkastelemaan edistymistä. Kansainvälinen tietoisuus aiheesta on selvästi kasvussa. Tätä kuvastavista aloitteista hyvä esimerkki on Maailmanpankin rahasto katastrofiriskin vähentämistä varten ( Global Facility for Disaster Reduction and Recovery, GFDRR ) .

Ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen liittyvissä neuvotteluissa ja etenkin vuonna 2007 hyväksytyssä Balin toimintaohjelmassa on todettu, että katastrofiriskin vähentäminen on yksi keino sopeutua ilmastonmuutokseen ja vähentää sen vaikutusta. Katastrofiriskin vähentäminen liittyy myös pitkän aikavälin pyrkimyksiin hillitä ilmastonmuutosta[12].

2.4. Perusteet EU:n toimille katastrofiriskin vähentämiseksi

Sekä kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus vuodelta 2005 että humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus vuodelta 2007 edellyttävät EU:n tukevan katastrofiriskin vähentämiseen tähtääviä politiikkoja ja toimia. Neuvoston vuonna 2008 tekemissä päätelmissä Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta pyydettiin komissiolta ehdotusta EU:n tukistrategiaksi kehitysmaiden katastrofiriskin vähentämiseksi. Myös Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut tehokkaampaa katastrofiriskin vähentämispolitiikkaa ja lisää määrärahoja.

Useimmat EU:n jäsenvaltiot ja komissio tukevat jatkuvasti pyrkimyksiä vähentää katastrofiriskiä kaikkialla kehitysmaissa, ja hyviä esimerkkejä EU:n koordinaatiosta on olemassa, kuten Bangladesh, jossa EY ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kehityksen ministeriö (DFID) yhdessä tukevat vuosien 2010–2014 kokonaisvaltaista katastrofienhallintaohjelmaa. Tästä huolimatta EU:n toimet ovat nykyisellään epästrategisia, sillä niissä noudatetaan pääasiassa tapauskohtaista hankkeeseen tai ohjelmaan perustuvaa lähestymistapaa, jolloin toiminta on usein koordinoimatonta ja riittämätöntä. Komissiolla on ollut erityisesti DIPECHO-ohjelmiensa avulla katastrofivalmiuteen liittyvää toimintaa kuudella katastrofialttiilla alueella maailmassa kymmenen vuoden ajan, mutta esimerkkejä virallisesta yhteistyöstä jäsenvaltioiden kanssa on hyvin vähän. EU:n toiminnan tuloksellisuutta näyttää heikentävän moni tekijä:

- Katastrofiriskin vähentämistä koskevaa politiikkaa ja strategista kehystä ei ole. Vaikka Hyogon toimintakehys tarjoaa yhdenmukaisen ohjeistuksen katastrofiriskin vähentämiselle, sitä ei sellaisenaan voi käyttää kehitysyhteistyössä. Siinä esimerkiksi tuskin mainitaan alueellista ulottuvuutta, vaikka alueellisista toimista voidaan saada suhteellista etua ja säästöä. Toistaiseksi ainoastaan Yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsi (SIDA) ovat laatineet erityisen katastrofiriskin vähentämistä koskevan toimintapolitiikan/strategian, mutta muutkin jäsenvaltiot suunnittelevat sellaista. Kymmenisen jäsenvaltiota ja komissio ovatkin aikeissa lisätä omaa katastrofiriskin vähentämiseen suunnattua tukeaan. Tämä johtaa väistämättä pirstaleisuuteen ja/tai päällekkäisyyksiin, jos toimia ei ohjata EU:n yhteisellä strategialla.

- Yhteinen ääni puuttuu. EU:lla ei ole tällä hetkellä yhteistä ääntä katastrofiriskin vähentämistä koskevassa keskustelussa, vaikkakin asiasta ollaan selkeästi samoilla linjoilla. Katastrofiriskin vähentämisen on kuuluttava EU:n ja kehitysmaiden poliittiseen vuoropuheluun, joka on hedelmällisintä, jos EU:n viesti on johdonmukainen ja koordinoitu. Esimerkiksi ensimmäisessä maailmanlaajuisessa katastrofiriskin vähentämiseen tähtäävässä foorumissa vuonna 2007 EU:lta selkeästi puuttui oma, koordinoitu edustus. YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssi on toinen foorumi, jossa olisi hyödyllistä, että EU:lla olisi koordinoitu näkemys katastrofiriskin vähentämisestä ja ilmastonmuutoksesta.

- Katastrofiriskin vähentämisen sisällyttäminen kehitysyhteistyöhön on edistynyt heikosti. Koska katastrofit ovat suuri riski kehitykselle, katastrofiriskin vähentäminen olisi otettava paremmin huomioon EU:n kehitysyhteistyössä. Useat jäsenvaltiot ja komissio pyrkivätkin tähän parhaillaan, mutta edistyminen on ollut epätasaista ja vähäistä ja sitä on parannettava[13].

- Katastrofiriskin vähentämistä ei ole riittävästi yhdistetty ilmastonmuutokseen. Katastrofiriskin vähentäminen on olennainen osa sopeutumista ilmastonmuutokseen. Jotta riskin vähentäminen olisi tehokasta, on yhä enemmän otettava huomioon, miten katastrofiriskin muutokset ja ilmastonmuutos liittyvät toisiinsa. Katastrofiriskin vähentämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen yhdistämisestä saatavat edut ja synergia jäävät kuitenkin käytännössä usein kartoittamatta ja hyödyntämättä.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella vaikuttaa siltä, että EU:n tukistrategia kehitysmaiden katastrofiriskin vähentämiseksi näyttäisi EU:lle strategista suuntaa, joka siltä tällä hetkellä puuttuu, ja sillä voitaisiin yhdistää kaikki EU:ssa meneillään olevat pyrkimykset katastrofiriskin vähentämiseksi. Tästä saataisiin etua ja synergiaa, joita voitaisiin hyödyntää johdonmukaisemmin ja koordinoidummin. Etuina olisivat toimintapolitiikkojen johdonmukaisuus, päällekkäisyyksien välttäminen, kustannustehokkuus, vaikuttavuus ja parhaiden käytäntöjen vaihto.

3. TAVOITTEENA EU:N TUKISTRATEGIA KEHITYSMAIDEN KATASTROFIRISKIN VÄHENTÄMISEKSI

Ehdotetun strategian perustana ovat Euroopan komission[14] ja EU:n jäsenvaltioiden tekemä strategiointityö sekä kaikkialta kehitysmaista saadut kokemukset katastrofiriskin vähentämisestä. Vaikka jäljempänä mainitut toiminnan ensisijaiset alat vastaavat täysin Hyogon toimintakehyksen ensisijaisia aloja, strategian yleinen tavoite, strategiset tavoitteet ja täytäntöönpanon tärkeysjärjestys kuvastavat EU:n ja kehitysmaiden kumppanuussuhteen ja yhteistyön nykytilaa ja myös sen alueellista ulottuvuutta.

3.1. Tavoitteet

Yleisenä tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista vähentämällä katastrofeista köyhille ihmisille ja riskialtteimmille maille ja väestöryhmille aiheutuvaa taakkaa vähentämällä katastrofiriskiä tehokkaammin.

Tämän yleisen tavoitteen saavuttamiseksi EU tukee seuraavia strategisia tavoitteita:

1. Tuetaan kehitysmaita, jotta ne saavat sisällytettyä katastrofiriskin vähentämiseen liittyvät näkökohdat kehityspolitiikkoihinsa ja suunnitteluunsa tehokkaasti.

2. Tuetaan kehitysmaita ja niissä olevia yhteisöjä katastrofiriskin vähentämisessä tehokkaammin toimilla, jotka kohdennetaan katastrofien ehkäisyyn, lievittämiseen ja katastrofivalmiuteen.

3. Sisällytetään katastrofiriskin vähentämiseen liittyvät näkökohdat tehokkaammin EU:n humanitaarista ja kehitysapua koskeviin politiikkoihin ja ohjelmasuunnitteluun sekä toimintaan kriisitilanteissa silloin, kun on kyse toimista katastrofitilanteissa ja niistä toipumiseksi.

3.2. Maantieteellinen kattavuus, soveltamisala ja lähestymistapa

Strategia kattaa kaikki kehitysmaat[15] ja EU:n merentakaiset maat ja alueet, mutta erityistä huomiota kiinnitetään katastrofialttiisiin alueisiin, vähiten kehittyneisiin ja erityisen haavoittuviin maihin ja yhteisöihin sekä heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin[16]. Katastrofiriskin vähentämiseen liittyvää yhteistyötä syrjäisimpien alueiden kanssa edistetään myös.

Strategia koskee katastrofeja, joiden syy on luonnollinen[17] tai teknologinen. Erilaiset vaaratekijät voivat kuitenkin vaikuttaa toisiinsa ja aiheuttaa dominovaikutuksen: esimerkiksi ympäristön huononeminen lisää tulvariskiä ja tulvat aiheuttavat epidemioita. Tämän vuoksi on tarpeen mukaan sovellettava moniulotteista lähestymistapaa, sillä se voi parantaa selviytymiskykyä muunkinlaisissa katastrofeissa. Vaikka tiedetään, että katastrofit voivat kärjistää olemassa olevia jännitteitä ja pahentaa epävakautta, strategiassa ei kuitenkaan käsitellä ihmisen aiheuttamia katastrofeja, kuten selkkauksia ja sotia[18]. Huomiota kiinnitetään sekä hitaasti eteneviin että äkillisiin katastrofeihin, sekä laajamittaisiin että paikallisiin mutta usein toistuviin katastrofeihin, kuten maanvyörymiin, äkkitulviin, maastopaloihin, myrskyihin, ihmisten tautien sekä kasvi- ja eläintautien äkillisiin epidemioihin, noudattaen kuitenkin tarvittaessa erilaisia lähestymistapoja.

Strategiassa yhdistyvät tuki katastrofiriskin vähentämisen huomioon ottamiselle EU:n ulkoisissa toimissa ja kehitysmaiden strategioissa sekä sitä täydentävät kohdennetut katastrofiriskiä vähentävät toimet, joilla strategian välitöntä vaikutusta voidaan tehostaa. Esimerkkejä ovat sellaiset keskeiset investoinnit katastrofiriskin vähentämiseen, joita on hyvät mahdollisuudet jäljitellä muuallakin, kuten erityisesti katastrofiriskin vähentämiseen tähtäävät ohjelmat tai alueelliset varhaisvaroitusjärjestelmät. Alueellisella ulottuvuudella on keskeinen merkitys, koska katastrofit eivät pysähdy maiden rajoihin. EU hyödyntää alueellista läsnäoloaan ja kokemustaan ja tukee toimia, jotka on tehokkaampaa toteuttaa alueellisesti suhteellisen edun ja läheisyysperiaatteen mukaisesti.

4. ENSISIJAISET TOIMINTA-ALAT

4.1. Varmistetaan, että katastrofiriskin vähentäminen on kansallinen ja paikallinen prioriteetti, jolla on luja institutionaalinen toteutuspohja

Poliittinen sitoutuminen vaikuttaa ratkaisevasti katastrofiriskin vähentämistä koskevien asioiden etenemiseen kaikilla tasoilla. EU auttaa kehitysmaita ottamaan katastrofiriskin vähentämisen omaan hallintaansa ja toteuttamaan Hyogon toimintakehyksen toimenpiteitä. EU myös kampanjoi katastrofiriskin vähentämisen puolesta parantaen aiheen näkyvyyttä ja tuoden esiin siitä koituvia etuja.

Hyogon toimintakehyksen täytäntöönpanoon kuuluu myös tuki katastrofiriskin vähentämisen sisällyttämiselle paremmin a) humanitaarisen ja kehitysavun politiikkoihin ja suunnitteluun, b) toimintaan kriisitilanteissa silloin kun kyseessä on katastrofi ja siitä toipuminen sekä c) ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategioihin. Tämän päämäärän tukemiseen tarvitaan resursseja komissiossa, EU:n jäsenvaltioissa ja kehitysmaissa.

Lisäksi katastrofiriskin tehokas vähentäminen edellyttää vankkaa institutionaalista perustaa, jota voidaan lujittaa esimerkiksi valmiuksia kehittämällä, hyvällä hallintotavalla, soveltuvaa politiikkaa ja lainsäädäntöä edistämällä, tiedonkulkua helpottamalla sekä tehokkailla koordinointimekanismeilla. Kansallisilla foorumeilla tarvitaan virallistettua eri sidosryhmien vuoropuhelua ohjaamaan politiikkaa ja koordinoimaan toimintaa. Lisäksi on tärkeää lujittaa kansainvälisen järjestelmän valmiuksia toimia kansainvälisten sitoumusten toteuttamiseksi ja koordinoida EU-avunantajien toimia avun vaikuttavuuden maksimoimiseksi.

EU aikoo ►edistää katastrofiriskin vähentämisen sisällyttämistä korkean tason poliittisten kokousten asialistoille ja ottaa sen mukaan säännölliseen poliittiseen vuoropuheluun kehitysmaiden kanssa ►tukea katastrofiriskin vähentämisen sisällyttämistä kehitysmaiden kehityspolitiikkoihin ja suunnitteluun, myös tiettyihin sektoripolitiikkoihin, ilmastonmuutokseen sopeutumista edistäviin strategioihin ja monialaisten kysymysten käsittelyyn ►sisällyttää katastrofiriskin vähentämisen paremmin EU:n politiikkoihin, tukistrategioihin, ohjelmiin ja hankkeisiin ►tukea kansallisen politiikan muotoilua ja toteuttamista sekä katastrofiriskin vähentämisen lainsäädännöllisiä ja institutionaalisia kehyksiä, kuten kansallisia ja alueellisia foorumeita ►huolehtia katastrofiriskin vähentämiseen kehitysmaille annettavan tuen koordinoinnin parantamisesta tämän strategian täytäntöönpanon helpottamiseksi ►tukea YK:ta/ISDR:ää Hyogon toimintakehyksen täytäntöönpanoa koordinoivana elimenä. |

4.2. Tunnistetaan riskit, arvioidaan ja seurataan niitä sekä tehostetaan varhaisvaroitusjärjestelmiä

Jos ihmisyhteisöt ja valtiot tuntevat riskit paremmin, etenkin ilmaston vaihtelun ja haavoittuvuuden lisääntymisen tai elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden maailmankaupan valtavan kasvun osalta, niiden on helpompi ymmärtää, ennakoida ja minimoida katastrofiriskejä. Tätä asiantuntemuksen parantumista olisi hyödynnettävä politiikkojen määrittelyssä.

Nykyisessä analysoinnissa on puutteita, joiden vuoksi on välttämätöntä kartoittaa paremmin ja lujittaa riskianalyysivalmiuksia, edistää haavoittuvuuden ja valmiuksien arvioinnin yhdistämistä, nykyaikaistaa tietojen seuranta-asemia ja parantaa varhaisvaroitusvalmiuksien luotettavuutta sekä edistää yhteisiä kriisin jälkeisten vahinkojen ja tarpeiden arviointimenettelyjä[19] katastrofiriskin vähentämisstrategioiden ja sellaisten toimenpiteiden suunnittelemiseksi, jotka soveltuvat vaarassa olevien ihmisten kulloisiinkin olosuhteisiin, sekä selviytymiskyvyn lujittamiseksi. Erityisen tärkeitä tässä prosessissa ovat valmiuksien kehittäminen ja välineet, joilla varmistetaan, että varhaisvaroitusjärjestelmät toimivat täydellisesti suurimmassa vaarassa olevien yhteisöjen ja ihmisten turvana.

Edellä mainittujen puutteiden korjaamisessa ovat keskeisiä tutkimus- ja tilastointikapasiteetin lisääminen ja katastrofiriskin vähentämiseen liittyvän tiedon levittäminen. EU:lla on merkittävää tutkimuskapasiteettia, kuten seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma ja yhteinen tutkimuskeskus, joka tukee Kopernikus-hankkeen kaltaisia tukivälineitä, joilla voidaan auttaa ja täydentää kehitysmaiden omia toimia. EU varmistaa tarvittavat yhteydet luonnononnettomuuksien ja ihmisten aiheuttamien onnettomuuksien torjuntaan sovellettavasta yhteisön lähestymistavasta annetussa tiedonannossa esitettyihin tietopohjan lujittamista koskeviin aloitteisiin.

EU aikoo ►tukea kehitysmaiden (tieteellisen, teknisen ja sosioekonomisen) tutkimus- ja tilastointikapasiteetin parantamista ►edistää useita riskejä koskevan kansallisen riskinarvioinnin käyttöönottoa ja riskejä koskevan tiedon jakamista ►edistää Maailmanpankin ja YK:n kanssa yhteisiä kriisin jälkeisten vahinkojen ja tarpeiden arviointimenettelyjä kansallisen arvioinnin tukena lujittaakseen maiden selviytymiskykyä kriiseissä ►tukea osallistavaa riskinarviointia yhteisöissä ja edistää sen yhdistämistä kansalliseen ja alueelliseen arviointiin ►edistää parhaiden käytäntöjen, ajatusten ja kokemusten vaihtoa sekä kehitysmaiden kesken että kehitys- ja teollisuusmaiden välillä ►tukea (myös ihmiskeskeisten) varhaisvaroitusjärjestelmien kehittämistä tai parantamista sekä tähän liittyvien valmiuksien kehittämistä. |

4.3. Hyödynnetään tietoa, innovaatioita ja koulutusta turvallisuuden ja selviytymisen kulttuurin luomiseksi kaikilla tasoilla

Katastrofeja voidaan vähentää merkittävästi, jos ihmiset ovat hyvin perillä riskeistä ja mahdollisista vaihtoehdoista, mitä he voivat tehdä vähentääkseen haavoittuvuuttaan ja valmistautuakseen katastrofitilanteisiin.

Yleistä tietoisuutta katastrofiriskin vähentämisestä voidaan parantaa jakamalla katastrofiriskiä koskevaa tietoa asianomaisille viranomaisille ja paikalliselle väestölle, jotta väestö kykenee suojelemaan itseään ja parantamaan elinkeinojensa selviytymiskykyä katastrofitilanteissa. Tiedotusvälineillä voi olla tässä merkittävä tehtävä. Myös lapsille voidaan tiedottaa katastrofiriskin vähentämisestä sisällyttämällä aihetta koskevaa materiaalia koulujärjestelmän mukaiseen ja sen ulkopuoliseen opetukseen ja koulutukseen ja tarjoamalla tietoa katastrofiriskistä ja suojautumiskeinoista helposti saavutettavassa muodossa.

Tukea markkinoihin perustuvien vakuutusmekanismien käyttöönottoa varten voidaan myös käyttää apuvälineenä yleisön riskitietoisuuden parantamisessa. Se voi myös kannustaa riskejä vähentävään käytökseen.

EU aikoo ►tukea tiedotuskampanjoita ja -ohjelmia ►tukea katastrofiriskin vähentämisen käsittelyä koulutuksessa ja opetuksessa ►tukea katastrofiriskin vähentämistä koskevan tiedon saatavuuden parantamista erityisesti korkean riskin alueilla ►tukea yhteisöperustaisten katastrofiriskin hallintaohjelmien kehittämistä tai tehostamista, myös markkinoihin perustuvien vakuutusmekanismien käyttöä. |

4.4. Vähennetään taustalla olevia riskitekijöitä

Haavoittuvuutta katastrofeissa lisäävät monet tekijät, kuten köyhyys, huono maankäytön suunnittelu ja asuttautuminen riskialttiille alueille, nopea väestönkasvu, väestöntiheyden kasvu ja nopea kaupungistuminen, huono hallinto, sosiaalisten ja taloudellisten turvaverkkojen puute, huono terveystilanne ja vammaisuus, luonnonvarojen huono hoito, ympäristön pilaantuminen, sukupuolten epätasa-arvo, heikko elintarviketurva, ilmastonmuutoksen kiihtyminen ja se, että riskialttiilla alueilla elää nykyään enemmän ihmisiä.

EU tukee katastrofiriskin vähentämisen kytkemistä näihin eri tekijöihin tehdäkseen kaikesta EU:n tuesta johdonmukaisempaa ja selviytymiskykyisempää hyödyntäen mahdollisia synergioita. EU aikoo erityisesti varmistaa tarvittavat kytkökset luonnonvaroihin ja ympäristöohjelmiin, kuten esimerkiksi seuraaviin aloitteisiin: maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma, komission ja korkean edustajan yhteinen asiakirja Climate Change and International Security [20] sekä ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskeva EU:n toimintasuunnitelma[21]. Katastrofiriskin vähentämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen yhdistämisestä voi olla paljon hyötyä sekä toiminnan että instituutioiden päällekkäisyyksien ehkäisemisessä.

EU aikoo ►tukea katastrofiriskin vähentämisen yhdistämistä aiheisiin, jotka liittyvät katastrofien riskitekijöihin ►etsiä tapoja yhdistää katastrofiriskin vähentämistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat tavoitteet selkeämmin ja yhdenmukaisemmin toisiinsa ►tukea yhdennettyjä ohjelmia tai hankkeita, joissa käsitellään katastrofiriskin vähentämistä ja useita riskitekijöiksi määriteltäviä seikkoja (esimerkiksi katastrofiriskin vähentäminen / ilmastonmuutos / elintarviketurva) ►selvittää mahdollisuuksia innovatiiviseen rahoitukseen, joka hyödyttäisi sekä katastrofiriskin vähentämistä että ilmastonmuutokseen sopeutumista. |

4.5. Parannetaan kaikkien tasojen valmiutta tehokkaaseen toimintaan katastrofitilanteissa

Katastrofivalmiuteen voi kuulua monenlaisia toimia, kuten valmiussuunnittelua, varusteiden ja tarvikkeiden varastointia, pelastustoiminta- ja päivystysjärjestelyjä, viestintä-, tiedonhallinta- ja koordinointijärjestelyjä, riskialttiiden yhteisöjen ja niiden instituutioiden valmiuksien parantamista, henkilöstön koulutusta, harjoituksia ja valistustoimintaa.

Valmiuteen liittyvät toimet liittyvät luonnostaan toimintaan itse kriisitilanteessa ja sen jälkeen. Ne tarjoavatkin hyvän tilaisuuden varmistaa usein väestönsuojeluorganisaatioiden toimialaan kuuluvien katastrofinhallintatoimien johdonmukaisuuden sekä humanitaarisen toiminnan ja kehitysyhteistyön johdonmukaisuuden ja täydentävyyden, sillä niiden yhteydessä voidaan esimerkiksi kehittää kansallisia valmiuksia arvioida katastrofin aiheuttamia vahinkoja ja tarpeita sekä valmistella selviytymis- ja jälleenrakentamissuunnitelmia katastrofiriskin vähentämisen näkökulmasta.

Tehokkaat valmiussuunnitelmat ja organisointi auttavat myös monissa pienissä tai keskisuurissa katastrofeissa, joita esiintyy monissa yhteisöissä toistuvasti. Köyhyyden kestävän vähentämisen kannalta on ratkaisevan tärkeää tukea työtä, jolla parannetaan yhteisöjen valmiuksia auttaa itseään katastrofitilanteissa sekä niiden taloudellisia valmiuksia, jotta ne kestäisivät paremmin katastrofien vaikutuksia ilman kohtuuttomia makrotaloudellisia tai määrärahoihin liittyviä ongelmia. Hallitukset voisivat tarjota kannustimia/tukea vastuullisen yritystoiminnan ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien edistämiseksi, sillä ne ovat erityisen tärkeitä kehitettäessä (kohtuuhintaisia) vakuutusmekanismeja katastrofien varalle.

EU aikoo ►tukea yhteisöperustaisia valmiusohjelmia ►tukea viimeisimpiin riskinarviointeihin perustuvien valmius- ja pelastussuunnitelmien laatimista ►edistää katastrofiriskin vähentämisen liittämistä katastrofitilanteiden toiminta- ja selviytymisprosesseihin ►edistää riskien jakamisen ja siirron mekanismeja. |

5. STRATEGIAN TÄYTÄNTÖÖNPANO

5.1. Täytäntöönpanon periaatteet

EU tukee koko strategian täytäntöönpanoa hyödyntäen laajaa kokemustaan katastrofiriskin vähentämisestä. Ehdotetaan kuitenkin, että täytäntöönpanon ripeän käynnistämisen helpottamiseksi aloitetaan seuraavista aloista, joilla EU voi tarjota suhteellista etua:

- Poliittinen vuoropuhelu katastrofiriskin vähentämisestä . EU käynnistää poliittisen vuoropuhelun katastrofiriskin vähentämisestä kaikkien kehitysmaiden ja kehitysmaa-alueiden kanssa jo olemassa olevilla foorumeilla. Sillä tuetaan myös neuvotteluja ilmastonmuutossopimukseen sisällytettävistä vuoden 2012 jälkeisistä järjestelyistä. EU pyrkii lisäksi esiintymään koordinoidusti kesäkuussa 2009 järjestettävässä toisessa maailmanlaajuisessa katastrofiriskin vähentämiseen tähtäävässä foorumissa.

- Katastrofiriskin vähentämistä koskevat alueelliset toimintasuunnitelmat. EU tukee katastrofiriskin vähentämistä koskevien toimintasuunnitelmien laatimista ja täytäntöönpanoa riskialttiilla alueilla. Täytäntöönpanossa voidaan käyttää apuna olemassa olevien EU:n katastrofiriskin vähentämistä koskevien hankkeiden ja ohjelmien laajentamista kehitysmaiden strategioiden ja prioriteettien pohjalta. Niiden olisi myös täydennettävä ja tuettava ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä aloitteita kuten maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa. Ehdotetaan, että toimet aloitetaan Karibian alueen toimintasuunnitelmasta ja tuetaan muun muassa kokonaisvaltaisen katastrofienhallintastrategian täytäntöönpanoa[22]. Myöhemmin toimintaa laajennetaan muualle, esimerkiksi Latinalaiseen Amerikkaan, Kaakkois-Aasiaan, Afrikkaan ja Tyynenmeren alueelle.

- Katastrofiriskin vähentämisen sisällyttäminen EU:n ja kehitysmaiden politiikkoihin ja suunnitteluun ja keskeisten kansallisten riskin vähentämiseen tähtäävien investointien tukeminen. EU sisällyttää katastrofiriskin vähentämisen EU:n kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen toimintaan hyödyntäen tässä komission ja yksittäisten jäsenvaltioiden parhaita, esimerkiksi ympäristö- ja ilmastonmuutosasioista sekä väestönsuojelusta vastaavien viranomaisten, käytäntöjä ja välineitä. Komissio käyttää maakohtaisten ja alueellisten strategia-asiakirjojen seuraavaa puolivälitarkistusta lähtökohtana katastrofiriskin vähentämistä koskevien näkökohtien sisällyttämisessä kaikilta osin kehitysapuunsa soveltuvissa tapauksissa vuonna 2012 alkavasta seuraavasta ohjelmasuunnittelujaksosta alkaen.

- EU tukee myös katastrofiriskin vähentämisen sisällyttämistä kehitysmaiden kansallisiin politiikkoihin ja suunnitteluun, myös katastrofialttiita aloja koskeviin politiikkoihin ja strategioihin ja erityisesti köyhyyden vähentämistä koskeviin strategia-asiakirjoihin ja monialaisten kysymysten käsittelyyn. EU koordinoi tukea, jota se antaa keskeisiä katastrofiriskin vähentämiseen tähtääviä, tällaisissa kansallisissa puitteissa jo yksilöityjä ja suunniteltuja investointeja varten.

5.2. Yhteistyö, täydentävyys ja koordinointi

EU panee strategian täytäntöön kehitysavun tuloksellisuudesta annetun Pariisin julistuksen sekä kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevien EU:n menettelysääntöjen hengessä eli se hyödyntää aktiivisen koordinoinnin mekanismeja, lisää katastrofiriskin vähentämistä koskevaa poliittista vuoropuhelua kehitysmaiden kanssa, tukee kansallista ja paikallista omistajuutta niiden institutionaalisten aukkojen täyttämiseksi, joita katastrofiriskin vähentämisen kenttään jää kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja ilmastonmuutosasioiden välillä sekä edistää aktiivisesti eri avunantajien ja viranomaisten maakohtaista ja alueellista koordinointia painottaen erityisesti EU:n koordinointi- ja yhdenmukaistamismenetelmiä.

Päätoimipaikassa EU koordinoi toimet muiden merkittävien politiikanmäärittelyprosessien, välineiden ja ohjelmien[23] kanssa sekä EU:n sisällä että yhteistyössä alueellisten ja kansainvälisten järjestöjen, EU:n ulkopuolisten avunantajien, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton, Maailmanpankin, YK:n ja ISDR:n kanssa.

Komissio perustaa katastrofiriskin vähentämistä koskevan poliittisen vuoropuhelun edistämiseksi, strategian täytäntöönpanon valvomiseksi ja EU:n antaman tuen koordinoimiseksi ja yhdenmukaistamiseksi katastrofiriskin vähentämistä käsittelevän ohjausryhmän, jossa ovat edustettuina komissio ja EU:n jäsenvaltiot. Ohjausryhmän tehtävänä on:

- laatia vuonna 2009 täytäntöönpanosuunnitelma, jossa selvennetään keskeisiä toimia, vastuualueita, tärkeimpiä välineitä ja 5.1 kohdassa esitettyjen ensisijaisten toimien täytäntöönpanon jaksotusta. Se tarkastelee suunnitelmaa uudelleen vuonna 2011 strategian muiden osien täytäntöönpanon käynnistämiseksi;

- edistää katastrofiriskin vähentämiseksi toimivien verkostojen muodostamista riskialttiiden maiden ja alueiden kesken. Verkostoja voidaan käyttää tietojen ja kokemusten vaihtoon sekä yhteistyön järjestämiseen ja strategian täytäntöönpanon tehostamiseen;

- perustaa foorumi, jolla voidaan käydä säännöllistä keskustelua kansalaisyhteiskunnan, valtiosta riippumattomien järjestöjen sekä kansallisten ja alueellisten edustajien kanssa;

- perustaa asianmukaiset puitteet edistymisen ja rahoituksen seurantaa sekä strategian täytäntöönpanon arviointia varten.

5.3. EU:n rahoitusvälineet[24]

EU käyttää strategian täytäntöönpanossa kaikkia käytössään olevia rahoitusvälineitä, joihin vaikuttaa EU:n tavoite nostaa virallisen kehitysavun määrä 0,56 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2010 mennessä[25]. Useat jäsenvaltiot ja komissio[26] ovatkin lisäämässä katastrofiriskin vähentämiseen tarkoitettua rahoitusta nykyisissä rahoituskehyksissä. Vaikka tällä tiedonannolla ei ole uusia rahoitusvaikutuksia vaan toimet rahoitetaan voimassa olevasta vuosien 2007–2013 rahoituskehyksestä, tiedonanto tarjoaa puitteet sen varmistamiselle, että olemassa olevat välineet täydentävät toisiaan ja niitä käytetään mahdollisimman tehokkaasti, kun esimerkiksi sekä kehitysyhteistyövaroista että humanitaarisen avun varoista rahoitettavat katastrofiriskin vähentämistoimet kytketään paremmin yhteen.

EY:n tärkeimpiä rahoituslähteitä ovat Euroopan kehitysrahasto (EKR) ja EY:n yleisen talousarvion rahoitusvälineet[27]. Katastrofiriskin vähentämiseen tarkoitetun avun tarkempi jako vahvistetaan maa- ja aluekohtaisissa strategia-asiakirjoissa, AKT-maiden keskinäisissä ohjelmissa, humanitaarisen avun kuivuuteen varautumista koskevissa ja DIPECHO-ohjelmissa sekä temaattisissa elintarviketurvaa ja ympäristöä/luonnonvaroja koskevissa ohjelmissa. Katastrofiriskin vähentämiseen on ehdotettu kohdennettavan esimerkiksi kymmenennen EKR:n koko AKT-aluetta koskevista määrärahoista[28] 180 miljoonaa euroa. Komissio selvittää, voidaanko edellä mainittuja rahoitusmuotoja niveltää paremmin toisiinsa. Seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma ja komission yhteinen tutkimuskeskus tukevat myös mittavasti onnettomuusriskeihin ja katastrofeihin liittyvää tutkimusta ja välineistöä.

EU aikoo myös selvittää virallisen kehitysavun lisäksi innovatiivisia rahoitusmahdollisuuksia sekä katastrofiriskin vähentämistä että ilmastonmuutokseen sopeutumista varten. Komission parhaillaan kehittelemä ilmastonmuutosta koskeva yleismaailmallinen rahoitusmekanismi voisi olla sellainen.

[1] Toimintakehys hyväksyttiin luonnononnettomuuksien torjunnan maailmankonferenssissa.

[2] Komission tiedonanto luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettavasta yhteisön lähestymistavasta (KOM(2008) xx).

[3] Collaborating Centre for Research on the Epidemiology of Disasters .

[4] Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kehityksen ministeriö (DFID), 2006: Reducing the Risk of Disasters .

[5] Kuten edellä.

[6] IPCC (2007): Neljäs arviointiraportti.

[7] ISDR (2004): Living with Risk: A global review of disaster reduction initiatives .

[8] Aasian katastrofivalmiuskeskus ADRC (2001) .

[9] Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kehityksen ministeriö (DFID), 2006: Reducing the Risk of Disasters .

[10] Ainoastaan valtioiden hallitukset voivat hyväksyä Hyogon toimintakehyksen, joten komissio ei ole virallisesti hyväksynyt sitä.

[11] ISDR: Global Review 2007.

[12] Ilmastosopimuksen osapuolten konferenssi (UNFCCC) 2007, Balin toimintasuunnitelma, päätös nro 1/CP.13.

[13] Tearfund (2007): Institutional donor progress with mainstreaming DRR .

[14] Komission tiedonannot Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta (KOM(2008) 130), Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luominen Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille (KOM(2007) 540) ja Yhteisön ulkopuolisissa maissa tapahtuneiden katastrofien ja kriisien edellyttämien EU:n valmiuksien vahvistaminen (KOM(2005) 153); korkean edustajan ja komission yhteinen asiakirja Climate and international security (S113/08) ja komission yksiköiden valmisteluasiakirja Disaster Preparedness and Prevention (2003).

[15] OECD:n kehitysapukomitean (DAC) luettelo virallisen kehitysavun saajista.

[16] Yksilöidään tarkemmin soveltuvan tason riskianalyysin, sen perusteella määriteltävän haavoittuvuuden ja erityistarpeiden perusteella.

[17] Biologinen, geofyysinen tai hydrometeorologinen.

[18] Tällaisissa tilanteissa katastrofiriskin vähentäminen on tärkeää yhdistää kriisien ehkäisemiseen ja kriisitilanteiden lievitystoimiin.

[19] YK:n, Maailmanpankin ja EY:n yhteinen toimintaohjelma katastrofien jälkeistä tilanteen jälkiarviointia ja toipumissuunnitelmaa varten.

[20] (S113/08).

[21] Neuvoston asiakirja 15164/04.

[22] Itä-Karibian maat kuuluvat maailman kymmenen riskialtteimman maan joukkoon. Karibian alueen toimintasuunnitelman täytäntöönpano olisi kytkettävä tiukasti Cariforumin ja EU:n toukokuussa 2008 antaman, ilmastonmuutosta ja energiaa koskeneen julistuksen täytäntöönpanoon.

[23] Esimerkiksi Maailmanpankin rahasto katastrofiriskin vähentämistä varten ja UNDP:n johtamat toimet katastrofien vähentämiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeuttamiseksi.

[24] Liite II.

[25] Dohassa vuonna 2008 vahvistettu tavoite.

[26] Vuonna 2006 sitoumuksia tehtiin 39,95 miljoonaa euroa ja vuonna 2007 jo 65,06 miljoonaa euroa DIPECHOn, Afrikan sarven aluetta koskevista ja EKR:n määrärahoista.

[27] Välineet seuraaville aloille: i) kehitysyhteistyö, ii) humanitaarinen apu, iii) vakautus ja iv) Euroopan naapuruus- ja kumppanuuspolitiikka.

[28] Monivuotinen koko AKT-aluetta koskeva ohjelma, josta päätetään helmikuussa 2009.