[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 20.1.2009

KOM(2009) 2 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Satamien turvallisuuden parantamisesta annetun direktiivin täytäntöönpanon arviointikertomus

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Direktiivin merkitys 4

3. Menettely ja arvioinnin laajuus 5

4. Direktiivin täytäntöönpano 6

4.1. Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 6

4.2. Direktiivin ja sen kansallisten täytäntöönpanosäädösten vastaavuus 6

5. Keskeiset kysymykset 7

5.1. Satamien rajat 7

5.2. Satamien turvallisuusarvioinnista saadut tiedot 8

5.3. Satamaturvallisuussuunnitelmien ja niiden toteuttamisen valvonta ja seuranta 8

5.4. Tunnustettu turvaorganisaatio 9

6. Yhteenveto 9

7. Päätelmä 9

LIITTEET : 11

LIITE I: TAULUKKO DIREKTIIVIN SAATTAMISESSA OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ KOSKEVASTA JÄSENVALTIOIDEN TILANTEESTA (15.10.2008) 12

LIITE II: TAULUKKO DIREKTIIVIN SOVELTAMISALAAN KUULUVIEN SATAMIEN LUKUMÄÄRÄSTÄ JÄSENVALTIOITTAIN 13

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Satamien turvallisuuden parantamisesta annetun direktiivin täytäntöönpanon arviointikertomus (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

JOHDANTO

Satamien turvallisuuden parantamisesta 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/65/EY[1] (jäljempänä ’direktiivi’ tai ’satamien turvallisuutta koskeva direktiivi’) päätavoitteena on täydentää toimia, jotka otettiin käyttöön alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 725/2004[2] (jäljempänä ’asetus’).

Asetuksen ensisijaisena tavoitteena on toteuttaa yhteisön toimenpiteet, joiden tarkoituksena on parantaa alusten ja satamarakenteiden turvatoimia laittomien tahallisten tekojen varalta. Asetuksen on määrä tarjota perusta Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) diplomaattikonferenssin vuonna 2002 hyväksymien merenkulun turvatoimia tehostavien erityismääräysten yhdenmukaiselle tulkinnalle ja täytäntöönpanolle sekä niiden noudattamisen valvonnalle yhteisössä. Asetuksessa otetaan huomioon ihmishengen turvallisuudesta merellä tehdyn vuoden 1974 yleissopimuksen (SOLAS-yleissopimus) muutos sekä alusten ja satamarakenteiden kansainvälisen turvasäännöstön (ISPS-säännöstö) laatiminen. Asetuksessa säädetyt merenkulun turvatoimet ovat vain osa niistä toimenpiteistä, jotka tarvitaan riittävän turvatason saavuttamiseksi merenkulkualaan kuuluvissa erilaisissa kuljetusketjuissa. Asetuksen soveltamisala onkin rajattu turvatoimiin aluksella ja aluksen ja sataman välittömällä vuorovaikutusalueella. Jäsenvaltiot olivat ensisijaisesti sitoutuneet noudattamaan näitä ISPS-säännöstöön sisältyviä velvoitteita ennen kuin direktiivissä vahvistettiin täydentäviä velvoitteita.

Direktiivillä täydennetään asetuksessa säädettyä järjestelyä luomalla kaikissa satamissa noudatettava turvajärjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa korkea ja samantasoinen turvataso kaikissa Euroopan satamissa. Direktiivin tavoitteena on parantaa turvallisuutta sellaisilla satama-alueilla, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan, ja varmistaa, että parempi satamaturvallisuus tukee asetuksen noudattamiseksi toteutettuja turvatoimia eikä luo uusia velvoitteita asetuksen piiriin jo ennestään kuuluvilla aloilla. Merenkulku- ja satamatoiminnan parhaan mahdollisen suojelun saavuttamiseksi on otettava käyttöön satamien turvatoimia, jotka koskevat jokaista asianomaisen jäsenvaltion erikseen ja tapauskohtaisesti määrittelemien rajojen sisällä olevaa satamaa ja joilla varmistetaan, että asetuksen soveltamiseksi toteutettavat turvatoimet hyötyvät satamatoiminta-alueiden turvallisuuden parantumisesta. Toimenpiteitä sovelletaan kaikkiin satamiin, joissa on yksi tai useampi asetuksen soveltamisalaan kuuluva satamarakenne.

Alusten ja satamarakenteiden turvatoimia koskevasta asetuksesta ja satamien turvallisuutta koskevasta direktiivistä muodostuu siten kehys, jolla säännellään kuljetusten logistiikkaketjuun sisältyvien merenkulkuyhteyksien suojaamista terrori-iskuilta ja muilta vastaavilta uhilta. Kansainvälisiä velvoitteita tiukemman kehyksen tavoitteena on varmistaa meriliikenteen paras mahdollinen turvataso ennaltaehkäisevästi ja säilyttää samalla sen kyky edistää maailmanlaajuista kauppavaihtoa ja osallistua siihen.

Valvoakseen asetuksen soveltamista jäsenvaltioissa ja varmistaakseen merenkulun turvaamiseen liittyvien toimenpiteiden, menettelyjen ja rakenteiden tehokkuuden kansallisella tasolla komissio antoi vuonna 2005 asetuksen (EY) N:o 884/2005[3], jossa vahvistetaan merenkulun turvaamiseen kohdistuvissa tarkastuksissa noudatettavat menettelyt. Huhtikuun 9. päivänä 2008 komissio antoi asetuksen (EY) N:o 324/2008[4] merenkulun turvatoimien alalla suoritettavissa komission tarkastuksissa noudatettavista tarkistetuista menettelyistä. Siinä ”säädetään myös menettelyistä, joita komissio noudattaa suorittaessaan jäsenvaltioiden ja satamarakenteiden tasolla tehtävien tarkastusten yhteydessä direktiivin 2005/65/EY täytäntöönpanon seurantaa […] satamissa” . Tämä asetus, joka kumosi asetuksen (EY) N:o 884/2005, tuli voimaan 1. toukokuuta 2008.

Direktiivin 19 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 15 päivänä joulukuuta 2008 ja tämän jälkeen joka viides vuosi muun muassa 13 artiklan nojalla saatuihin tietoihin [täytäntöönpano ja vaatimustenmukaisuuden valvonta] perustuvan arviointikertomuksen . Kertomuksessa komissio arvioi direktiivin noudattamista jäsenvaltioissa sekä toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta. Tarvittaessa se tekee ehdotuksia lisätoimenpiteiksi.”

Tässä kertomuksessa arvioidaan direktiivin täytäntöönpanon edistymistä ja toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta.

2. DIREKTIIVIN MERKITYS

Direktiiviä sovelletaan siis jokaiseen jäsenvaltioiden alueella sijaitsevaan satamaan, jossa on yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o 725/2004 nojalla hyväksytyn satamarakenteiden turvasuunnitelman kohteena oleva satamarakenne.

Direktiivin soveltamisalaan kuuluu noin 750 Euroopan unionin satamaa (ks. liite II). Niiden maantieteellinen jakautuminen on kuitenkin hyvin epätasaista, sillä satamista 80 prosenttia (590) sijaitsee vain seitsemän jäsenvaltion alueella (Yhdistynyt kuningaskunta, Italia, Kreikka, Tanska, Espanja, Saksa ja Ranska[5]). Kauppatavara tuodaan Euroopan unionin kaikille jäsenvaltioille näiden seitsemän maan sekä Belgian ja Alankomaiden satamien kautta[6].

Komission yksiköt järjestivät syyskuussa 2006 seminaarin, jossa jäsenvaltiot ja komissio vaihtoivat tietoja siitä, miten direktiivi on tarkoitus saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna täytäntöön. Nämä epäviralliset keskustelut tarjosivat merenkulun turvatoimista vastaaville jäsenvaltioiden vastuuhenkilöille tilaisuuden rakentaa keskinäistä luottamusta, pohtia tarkemmin direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä hankalia kysymyksiä[7] ja vaihtaa alustavasti tietoja käyttöön otetuista keinoista ja käytännöistä, jotta satamaviranomaisten toimivalta-alueen, erityisesti satamarakenteiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevien alueiden ja satamarakenteisiin johtavien kulkuväylien, turvallisuutta voitaisiin parantaa.

3. MENETTELY JA ARVIOINNIN LAAJUUS

Tämän kertomuksen laatimiseksi komissio pyysi jäsenvaltioita kesän 2008 alkupuolella vastaamaan kyselyyn[8], jossa käsiteltiin direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja direktiivin soveltamista. Kyselyyn vastasi 20 jäsenvaltiota (22:sta, joiden pitää saattaa direktiivi osaksi lainsäädäntöään).

Komissio on myös käynnistänyt direktiivin 2005/65/EY soveltamisen seurantamenettelyt satamien turvallisuustarkastusten yhteydessä. Kesästä 2008 lähtien komissio on seurannut direktiivin soveltamista satamissa asetuksen (EY) N:o 324/2008 mukaisesti tehdessään jäsenvaltioihin ja satamarakenteisiin kohdistuvia tarkastuksia. Lokakuun puoleenväliin 2008 mennessä tarkastuksia oli tehty neljä, eli direktiivin täytäntöönpanoa oli seurattu neljässä eri jäsenvaltiossa.

Koska asetus (EY) N:o 324/2008 merenkulun turvatoimien alalla suoritettavissa tarkastuksissa noudatettavista tarkistetuista menettelyistä on ollut voimassa vasta vähän aikaa ja koska direktiivin saattaminen osaksi lainsäädäntöä ja sen säännösten käytännön täytäntöönpano ovat viivästyneet monissa jäsenvaltioissa, vielä on liian aikaista tehdä lopullisia johtopäätöksiä sen vaikutuksista. Tässä kertomuksessa pohditaan näin ollen täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä ja lyhyen aikavälin tuloksia.

4. DIREKTIIVIN TÄYTÄNTÖÖNPANO

4.1. Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Direktiivi annettiin 26. lokakuuta 2005, ja se saatettiin osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä vuosien 2007 ja 2008 kuluessa eli myöhässä aikataulusta. Useimmat 22 jäsenvaltiosta, joiden pitää siirtää direktiivin säännökset kansalliseen lainsäädäntöön[9], tekivät sen vasta 15. päiväksi kesäkuuta 2007 asetetun täytäntöönpanon määräajan umpeuduttua. Vain kuusi jäsenvaltiota ilmoitti kansallisista säädöksistä ennen määräajan päättymistä, ja pian sen jälkeen saatiin ilmoitukset kuudelta muultakin jäsenvaltiolta. Kansalliseen lainsäädäntöön siirtäminen tapahtui keskimäärin kuusi kuukautta myöhässä[10]. Komission yksiköt käynnistivät kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevien ilmoitusten puuttumisen johdosta yhteensä kymmenen rikkomusmenettelyä, joiden puitteissa lähetettiin kymmenen virallista ilmoitusta 1. elokuuta 2007 ja niiden jälkeen kuusi perusteltua lausuntoa marraskuun 2007 ja helmikuun 2008 välisenä aikana. Tammikuun 1. päivänä 2008 seitsemällä jäsenvaltiolla oli vielä direktiivin kansalliset täytäntöönpanosäädökset antamatta ja ilmoittamatta komissiolle. Syyskuun 18. päivänä 2008 komissio päätti lopulta nostaa yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen kahta viimeistä jäsenvaltiota[11] vastaan, koska ne eivät olleet ilmoittaneet kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistään annetussa määräajassa.

On syytä huomauttaa, että kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden valmistelun ja hyväksymisen viivästyminen monissa jäsenvaltioissa aiheutti lumipallovaikutuksen, koska toimivaltaiset viranomaiset eivät pystyneet panemaan direktiiviä täytäntöön ennen kuin kansalliset toimenpiteet oli lopullisesti päätetty ja hyväksytty.

4.2. Direktiivin ja sen kansallisten täytäntöönpanosäädösten vastaavuus

Koska direktiivin täytäntöönpanoa koskevien kansallisten tekstien hyväksyminen on viivästynyt, komission yksiköt eivät vielä ole pystyneet tekemään perusteellista arviota siitä, vastaavatko ilmoitetut toimenpiteet direktiivin asianomaisia säännöksiä. Alustava analyysi kuitenkin osoittaa, että jäsenvaltiot ovat yleisesti ottaen saattaneet direktiivin asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, mutta direktiivin olennaisten säännösten käytännön täytäntöönpano jää liian usein paikallistason määriteltäväksi. Tästä kertovat komission tarkastajien tekemien ensimmäisten tarkastusten tulokset[12], jotka koskevat direktiivin soveltamisen seurantaa satamissa.

Heti kun kaikki kansalliset tekstit ovat komission yksiköiden saatavilla (vuoden 2008 lopussa ja vuoden 2009 ensimmäisten kuukausien aikana), yksiköt tekevät perusteellisemman analyysin kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä tai jäsenvaltioiden myöhemmin antamista säännöksistä. Analyysissä arvioidaan kattavasti kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden laatimien kansallisten toimenpiteiden yhtäpitävyyttä direktiivin olennaisten säännösten kanssa.

Merenkulun turvatoimien alalla suoritettavaan komission tarkastusohjelmaan sisältyy vuonna 2009 systemaattisesti osio, jonka avulla voidaan varmistaa, että direktiivin soveltamisen seurantaa koskevat menettelyt on pantu asianmukaisesti täytäntöön.

5. KESKEISET KYSYMYKSET

Satamien turvallisuudesta annetulla direktiivillä vastataan vuosien 2001 (syyskuun 11. päivä New Yorkissa ja Washingtonissa), 2004 (maaliskuun 11. päivä Madridissa) ja 2005 (heinäkuun 7. päivä Lontoossa) järkyttävien tapahtumien seurauksena pinnalle nousseeseen huoleen ja tarpeeseen parantaa kaikkien liikennemuotojen turvallisuutta muun muassa tiukentamalla sääntelykehystä ja kehittämällä ennaltaehkäisykeinoja.

Direktiivissä säädetään toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, että jäsenvaltiot määrittävät itse satamien rajat ja päättävät, sovelletaanko direktiiviä sataman välittömässä läheisyydessä sijaitseviin alueisiin. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että satamien turvallisuusarvioinnit ja turvallisuussuunnitelmat laaditaan asianmukaisesti. Lainsäätäjien ajatuksena oli käyttää samoja turvallisuusrakenteita ja -elimiä kuin asetuksessa, jotta syntyisi kattava turvajärjestelmä, jota sovelletaan koko merikuljetusten logistiikkaketjuun alukselta terminaalien kautta satama-alueelle saakka. Tällainen lähestymistapa mahdollistaisi menettelyjen yksinkertaistamisen ja takaisi sen, että merenkulun turvatoimista vastaavien jäsenvaltioiden yksiköiden toiminnasta syntyy yhteisvaikutuksia.

Tässä luvussa pohditaan keskeisiä kysymyksiä, jotka nousivat esiin arvioinnin yhteydessä.

5.1. Satamien rajat

Satamien asema, omistaja, koko, tehtävä ja maantieteelliset ominaisuudet voivat olla hyvin erilaisia. Satamia on vaikea luokitella eri tyyppeihin, eikä tyyppijakoa ainakaan helpota se, että useimpien satamien alueella voidaan harjoittaa kaikenlaista toimintaa (kaupallista, teollista jne.). Nykypäivän satamat voivat olla yhtä lailla ns. historiallisia satamia, joiden ympärille kaupungit ovat rakentuneet, kuin moderneja, ”tyhjästä” luotuja satamia, joista on suora yhteys sisämaahan ja muihin viestintä- ja liikenneväyliin. Sataman turvarajojen määrittämistä vaikeuttaa joillakin satama-alueilla niiden maantieteellinen monitahoisuus taikka limittyminen kaupunkikudokseen tai teollisuus- ja liikealueisiin.

Direktiivin soveltamisalaan kuuluvan satama-alueen rajaamisen vaikeus on johtanut siihen, että jäsenvaltiot ovat valinneet erilaisia lähestymistapoja. Satamaviranomaiset ovat esittäneet kannanottojaan ja olleet mukana määrittämässä satama-alueen rajoja. Joissakin jäsenvaltioissa raja on määritetty tietyn viranomaisen tai tietyn satamarakenteen ennestään vahvistetun toimivalta-alueen perusteella, kun taas toisissa raja on määritetty sen mukaan, millä toiminnoilla on suora yhteys meriliikenteeseen. Tällöin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle on voitu jättää esimerkiksi huviveneilyyn keskittyvät sataman osat, asuinalueet ja liike- tai teollisuusalueet.

Yleisesti ottaen satama-alueiden rajat on määritetty jäsenvaltioissa tapauskohtaisesti, paikallisten erityispiirteiden perusteella, noudattaen periaatetta, jonka mukaan satamalla tarkoitetaan direktiivissä satamia, joissa on yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o 725/2004 nojalla hyväksytyn satamarakenteiden turvasuunnitelman kohteena oleva satamarakenne. Koko sataman kattavaa turvajärjestelmää käyttöön otettaessa onkin pidettävä huolta siitä, että kaupallisen toiminnan, kalastuksen ja huviveneilyn rakenteellinen ja historiallinen rinnakkaiselo säilyy mahdollisena. Vaikka satamiin kohdistuvat terrori-iskut saattavatkin häiritä vakavasti liikennejärjestelmiä ja aiheuttaa henkilövahinkoja satamissa ja niitä ympäröivillä asuinalueilla, satamien turvallisuussuunnitelmien mukaisilla toimenpiteillä voidaan etenkin ensimmäisellä kolmesta turvatasosta varmistaa, että tarvittava kauppavaihto ja henkilöiden ja tavaroiden liikkuminen onnistuu satamissa joustavasti.

5.2. Satamien turvallisuusarvioinnista saadut tiedot

Turvallisuusarviointia ei vielä ole suoritettu kaikissa satamissa johtuen ensisijaisesti kansallisen lainsäädäntöperustan puuttumisesta. Arvioinnin tarkoituksena on määritellä, mitä omaisuutta ja infrastruktuureja on suojeltava satamiin kohdistuvan laittoman tahallisen teon uhalta ja riskiltä. Kun infrastruktuurin haavoittuvuus on määritelty, suunnitellaan ja otetaan käyttöön tarvittavat toimenpiteet, joilla riskit pystytään torjumaan kaikilla kolmella riskitasolla (normaali, kohonnut, korkea). Tähän käytetään muun muassa teknisiä laitteita, jotka soveltuvat kyseisiin satamiin. Arvioinnin lopuksi määritetään sataman rajat ja ehdotetaan sataman turvallisuussuunnitelmassa käytännön toimenpiteitä, jotka on pantava täytäntöön havaittujen uhkien ja riskien torjumiseksi.

Monissa jäsenvaltioissa sataman turvallisuusviranomaisen johtama paikallinen sataman turvallisuuskomitea antaa arvioinnista lausuntonsa. Paikalliseen satamakomiteaan kuuluu yleensä satamassa työskentelevien, turvallisuudesta vastaavien paikallisviranomaisten (poliisi, rannikkovartiosto, merenkulkuvirasto, tulli, merivartiosto jne.) edustajia. Toimivaltainen viranomainen hyväksyy sataman arvioinnin ja turvallisuussuunnitelman usein vasta saatuaan paikallisen komitean lausunnon. Kaikkien turvallisuudesta vastaavien toimijoiden yhteinen työpanos on nostettu jälleen välttämättömäksi edellytykseksi sekä arvioinnin suorittamiselle että suunnitelmien käyttöönotolle.

Direktiivissä säädetään myös, että jäsenvaltioiden on osoitettava jokaiselle satamalle sataman turvapäällikkö. Toimivaltaisen viranomaisen nimittämät satamien turvapäälliköt toimivat yhteyshenkilöinä sataman turvallisuuskysymyksissä. Jäsenvaltiot katsovat, että tuleville satamien turvapäälliköille on tarjottava turvallisuuskoulutusta ennen heidän nimittämistään. Vaikka direktiivissä ei säädetä asiasta mitään, satamien turvapäälliköiden asiantuntemus yleensä testataan ja heille myönnetään pätevyystodistus.

5.3. Satamaturvallisuussuunnitelmien ja niiden toteuttamisen valvonta ja seuranta

Jäsenvaltioiden on direktiivin 13 artiklan mukaan varmistettava satamaturvallisuussuunnitelmien ja niiden toteuttamisen riittävä ja säännöllinen valvonta.

Jäsenvaltiot ovat yleensä antaneet tämän tehtävän keskushallinnolle, joka tekee tai teettää tarkastuksia (ennalta ilmoitetusti tai varoittamatta) satamissa sen varmistamiseksi, että suunnitelmat ovat lainsäädännön mukaisia, että toteutetut turvatoimenpiteet vastaavat todellisuudessa suunnitelman vaatimuksia ja että kaikki tarvittavat toimenpiteet on otettu käyttöön.

Kansalliset viranomaiset auttavat yleensä satamia ja toimivaltaisia viranomaisia merkittävästi myös antamalla neuvoja ja apua etenkin laadittaessa suunnitelmia ja pidettäessä paikallisten turvallisuuskomiteoiden kokouksia.

5.4. Tunnustettu turvaorganisaatio

Direktiivin liitteessä IV asetetut vaatimukset täyttäviltä tunnustetuilta turvaorganisaatioilta voidaan pyytää neuvoja tai niitä voidaan pyytää tekemään arvioinnit ja laatimaan suunnitelmat. Tunnustettu turvaorganisaatio, joka on tehnyt sataman turva-arvioinnin tai sen tarkistuksen tietyssä satamassa, ei kuitenkaan saa laatia saman sataman turvasuunnitelmaa tai sen tarkistusta.

Mahdollisuus käyttää tunnustettuja turvaorganisaatioita vaihtelee jäsenvaltioittain. Jotkut jäsenvaltiot katsovat, että direktiivin ehtojen mukaiset organisaatiot voivat tehdä satama-arviointeja ja laatia satamaturvallisuussuunnitelmia, mutta useimmat jäsenvaltiot ovat sillä kannalla, että satamat ja satamarakenteet ovat kriittisiä kansallisia infrastruktuureja, joiden yhteydessä minkäänlainen lakisääteisen toimivallan siirto ei tule kyseeseen. Näin ajatellaan erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joilla on riittävästi hallinnollista kapasiteettia velvoitteiden hoitamiseksi tarvittavalla pätevyydellä, tehokkaasti ja riippumattomasti. Tunnustettujen turvaorganisaatioiden käyttö on hyvin monimutkainen kysymys, eikä tässä vaiheessa pystytä vielä esittämään lopullisia johtopäätöksiä satamille tarjotun palvelun kustannuksista, laadusta ja luotettavuudesta.

6. YHTEENVETO

Vaikka direktiivi hyväksyttiin ensimmäisessä käsittelyssä Euroopan parlamentin suurella enemmistöllä ja neuvoston yksimielisellä päätöksellä ja vaikka kansalliseen oikeuteen siirtämiselle asetettua määräaikaa pidennettiin 18 kuukauteen (komission alkuperäisessä ehdotuksessa kaavaillun 12 kuukauden määräajan sijaan), valtaosa asianomaisista jäsenvaltioista saattoi direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään vasta määräajan umpeuduttua tai vasta rikkomusmenettelyn käynnistämisen jälkeen.

Yleinen vaikutelma on silti se, että direktiivin tärkeimmät säännökset, jotka ovat kansainvälisiä velvoitteita tiukempia, on sisällytetty jäsenvaltioiden kansallisiin lakeihin ja asetuksiin. Käytännön soveltamista vaikeuttavat kuitenkin edelleen satamien organisatoriset ja toiminnalliset ongelmat. Paikallishallinnolla ei vielä ole käytettävissään kaikkia direktiivin käytännön soveltamiseen tarvittavia osatekijöitä.

Suurimmat vaikeudet liittyvät sataman rajojen määrittämiseen. Rajat määritetään tapauskohtaisesti sataman turvallisuusarvioinnista saatujen tulosten ja tietojen valossa. Satamien turvallisuusarviointia hidastavat ja hankaloittavat monet tekijät, kuten satamatoimijoiden moninaisuus, satamarakenteiden ja satamainfrastruktuurien erilaiset oikeudelliset asemat, sataman limittyminen sellaisten alueiden kanssa, jotka eivät suoraan osallistu sataman kaupalliseen toimintaan, ja tarve saada turvallisuustavoitteelle kaikkien osapuolten ymmärrys ja hyväksyntä.

7. PÄÄTELMÄ

Koska komission saamat kokemukset direktiivin soveltamisesta ovat siis suhteellisen äskettäisiä, vielä on liian aikaista arvioida direktiivin vaikutuksia lopullisesti.

Alusten ja niihin liittyvien satamarakenteiden turvallisuuden parantamiseksi annettujen säännösten täytäntöönpano on aiheuttanut paljon työtä jäsenvaltioissa vuodesta 2004 lähtien, ja nyt niiden haasteena on täydentää satamien turvajärjestelmiä korkeamman ja samantasoisen turvatason takaamiseksi kaikissa Euroopan satamissa. Jäsenvaltioiden on pantava direktiivi täytäntöön paikallisella tasolla saakka, jotta merenkulun turvallisuutta koskeva sääntelykehys saataisiin valmiiksi, mutta ennen kaikkea jotta merenkulku- ja satamatoiminta-alueiden turvallisuus paranisi ja jotta näitä toimintoja suojeltaisiin parhaalla mahdollisella tavalla satama-alueiden rajojen sisällä. On pidettävä mielessä, että logistiikkaketjun turvallisuus mitataan aina ketjun heikoimmasta lenkistä.

Komissio muistuttaa näiden perusteiden valossa, että satamien ja niiden lähestymisväylien turvaaminen on välttämätöntä merenkulun yleisen turvallisuuden takaamiseksi. Kukaan ei enää nykypäivänä halua jättää matkustajia tai kauppatavaraa satamaan, joka ei ole turvallinen. Satamien turvallisuuden varmistaminen edellyttää jäsenvaltioilta valppautta ja kaikilta toimijoilta valmiutta taata korkea ja samantasoinen turvataso kaikissa Euroopan satamissa. Tästä syystä merenkulku- ja satama-alueiden turvallisuuteen vaikuttavia ennaltaehkäisy-, turvaamis- ja reagointikeinoja on kehitettävä jatkuvasti, jotta niillä voitaisiin torjua uudenlaisia terrorismin, merirosvouden tai muiden laittomien tahallisten tekojen uhkia. Merenkulun turvatoimien alalla suoritettavaan komission tarkastusohjelmaan sisältyykin systemaattisesti vuodesta 2009 lähtien osio, jonka avulla voidaan varmistaa, että direktiivin soveltamisen seurantaa koskevat menettelyt on pantu asianmukaisesti täytäntöön ja niitä sovelletaan.

Lisäksi komissio tarjoutuu tekemään tutkimuksen siitä, mihin esteisiin toimivaltaiset viranomaiset törmäävät turvatoimien täytäntöönpanossa. Tutkimuksen tavoitteena on ryhmitellä satamat objektiivisesti eri tyyppeihin ja tutkia, miten kaikkien satamatoimijoiden edut voidaan parhaiten ottaa huomioon määritettäessä laittomien tekojen ja niiden tuhoisien vaikutusten torjumiseksi tarvittavien turvatoimien toteutusvastuita. Tutkimuksessa on otettava huomioon satamien eri toiminta-alueiden väliset vuorovaikutukset, olivatpa ne liike-, teollisuus- tai asuinalueita taikka muihin merellisiin toimintoihin, kuten kalastukseen tai huviveneilyyn, keskittyviä alueita, sillä ne vaikuttavat joko suoraan tai välillisesti sataman yleiseen turvallisuuteen. Sen jälkeen voidaan tutkia kunkin satamatyypin ominaisuuksien perusteella, mikä on paras tapa sovittaa yhteen vapauden takaavat perusperiaatteet ja turvatoimet, joilla suojataan haavoittuvat kohdat ja vastataan uhkiin ja varmistetaan näin riskitason arvioinnin pohjalta kaikkien satamien käyttäjien ja meriliikenteen turvallisuus parhaalla mahdollisella tavalla Euroopan talouden ja koko yhteiskunnan hyväksi.

LIITTEET :

Liite I: Taulukko direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevasta jäsenvaltioiden tilanteesta

Liite II: Taulukko direktiivin soveltamisalaan kuuluvien satamien lukumäärästä jäsenvaltioittain

LIITE I: TAULUKKO DIREKTIIVIN SAATTAMISESSA OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ KOSKEVASTA JÄSENVALTIOIDEN TILANTEESTA (15.10.2008)

Direktiivin kaikkia kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevat ilmoitukset

Määräaika päättynyt: 15.6.2007 (18 artikla)

Jäsenvaltiot (1) | Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä (4) | Käynnistetyt rikkomusmenettelyt |

Virallinen ilmoitus | Perusteltu lausunto | Päätös saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi |

Belgia | 27.4.2007 |

Bulgaria | 28.8.2007 | 1.8.2007 |

Kypros (5) | 27.7.2007 | 1.8.2007 |

Saksa | Kesken 7/8 (2) | 1.8.2007 | 29.2.2008 |

Tanska | 10.7.2007 |

Viro | - | 1.8.2007 | 28.11.2007 | 18.9.2008 |

Kreikka | 15.1.2008 | 1.8.2007 |

Espanja | 9.1.2008 | 1.8.2007 | 28.11.2007 |

Suomi | 12.6.2007 |

Ranska | 16.7.2007 |

Irlanti | 18.7.2007 |

Italia | 10.11.2007 | 1.8.2007 |

Liettua | 31.1.2007 |

Latvia | 31.8.2006 |

Malta | 10.1.2008 | 1.8.2007 | 28.11.2007 |

Alankomaat | 13.6.2007 |

Puola | 30.9.2008 | 1.8.2007 | 29.2.2008 |

Portugali | 21.11.2006 |

Romania | 14.6.2007 |

Ruotsi | 30.5.2007 |

Slovenia | 26.5.2007 |

Yhdistynyt kuningaskunta | Osittain (3) | 1.8.2007 | 28.11.2007 | 18.9.2008 |

(1) Koska direktiivi koskee merisatamia, sen sisältämiä velvoitteita ei sovelleta Itävaltaan, Tšekin tasavaltaan, Unkariin, Luxemburgiin eikä Slovakiaan (johdanto-osan 18 kappale).

(2) Koska kyseessä on liittovaltio, direktiivi kuuluu osavaltioiden toimivaltaan ja niiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tällä hetkellä kahdeksasta osavaltiosta (Länder), joiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä, seitsemän osavaltiota on hyväksynyt täytäntöönpanotoimenpiteet, ja nämä on ilmoitettu komissiolle. Saksan viranomaiset ilmoittivat 14. lokakuuta 2008, että vielä hyväksymättä olevat toimenpiteet hyväksytään joulukuussa 2008 (Niedersachsenin osavaltio).

(3) Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat 3. syyskuuta 2008 ainoastaan Gibraltaria koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet. Isoa-Britanniaa ja Pohjois-Irlantia koskevia toimenpiteitä valmistellaan edelleen eikä niitä ole vielä hyväksytty lopullisesti.

(4) Jäsenvaltioiden ilmoitukset kirjataan pääsihteeristön ylläpitämään komission tietokantaan.

(5) Kyproksen kansallisia toimenpiteitä koskeva ilmoitus ja virallinen ilmoitus menivät ristiin. Rikkomusmenettely päätettiin viipymättä.

LIITE II: TAULUKKO DIREKTIIVIN SOVELTAMISALAAN KUULUVIEN SATAMIEN LUKUMÄÄRÄSTÄ JÄSENVALTIOITTAIN

Jäsenvaltio | Direktiivin mukaisten satamien lukumäärä (1) | Satamien lukumäärä > 1 milj. t tai > 1 milj. matkustajaa/vuosi | Jäsenvaltio | Direktiivin mukaisten satamien lukumäärä (1) | Satamien lukumäärä > 1 milj. t tai > 1 milj. matkustajaa/vuosi |

Itävalta | N/A (2) | - | Italia | 90 | 28 |

Belgia | 4 | 4 | Liettua | 2 | 1 |

Bulgaria | 17 | 2 | Luxemburg | N/A (2) | - |

Kypros | 3 | 1 | Latvia | 6 | 2 |

Tšekin tasavalta | N/A (2) | - | Malta | 5 | 2 |

Saksa | 62 | 17 | Alankomaat | 20 | 12 |

Tanska | 79 | 16 | Puola | 9 | 4 |

Viro | 14 | 4 | Portugali | 17 | 6 |

Kreikka | 81 | 9 | Romania | 11 | 8 |

Espanja | 78 | 31 | Ruotsi | 27 | 26 |

Suomi | 14 | 14 | Slovenia | 1 | 1 |

Ranska | 47 | 18 | Slovakian tasavalta | N/A (2) | - |

Unkari | N/A (2) | - | Yhdistynyt kuningaskunta | 153 | 51 |

Irlanti |18 |6 |YHTEENSÄ |754 |263 | | (1) Luvut on saatu jäsenvaltioiden direktiivin 12 artiklan mukaisesti toimittamasta, direktiivin soveltamisalueeseen kuuluvien satamien luettelosta.

(2) Koska direktiivi koskee merisatamia, sen sisältämiä velvoitteita ei sovelleta Itävaltaan, Tšekin tasavaltaan, Unkariin, Luxemburgiin eikä Slovakiaan (johdanto-osan 18 kappale).[pic][pic][pic]

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/65/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, satamien turvallisuuden parantamisesta (EUVL L 310, 25.11.2005, s. 28).

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 725/2004, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta (EUVL L 129, 29.4.2004, s. 6).

[3] Komission asetus (EY) N:o 884/2005, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2005, merenkulun turvaamisen alalla suoritettavissa komission tarkastuksissa noudatettavista menettelyistä (EUVL L 148, 11.6.2005, s. 25).

[4] Komission asetus (EY) N:o 324/2008, annettu 9 päivänä huhtikuuta 2005, merenkulun turvatoimien alalla suoritettavissa komission tarkastuksissa noudatettavista tarkistetuista menettelyistä (EUVL L 98, 10.4.2008, s. 5).

[5] Ks. liite II. Jäsenvaltiot on lueteltu siinä järjestyksessä, kuinka monta direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa satamaa niissä on (ensin mainitussa eniten).

[6] Mainittujen seitsemän jäsenvaltion satamien kautta tuotiin 66 prosenttia EU-27-maihin meritse tuotavasta kauppatavarasta vuonna 2006 (lähde: Eurostat).

[7] Esimerkiksi sataman rajojen määrittämistä turvallisuuden näkökulmasta, vesialueen turvallisuutta, lähestymisväylien valvontaa tai yksiköiden välistä koordinointia jäsenvaltioissa.

[8] Asiakirja MARSEC 2316 (jaettu merenkulun turvatoimista vastaavan komitean kokouksessa 27. kesäkuuta 2008). Liettua ja Malta eivät olleet vastanneet kyselyyn lokakuun 20. päivään 2008 mennessä.

[9] Koska direktiivi koskee merisatamia, sen sisältämiä velvoitteita ei sovelleta Itävaltaan, Tšekin tasavaltaan, Unkariin, Luxemburgiin eikä Slovakiaan (johdanto-osan 18 kappale).

[10] Täytäntöönpanotoimenpiteiden ilmoittamispäivät mainitaan liitteen I taulukossa.

[11] Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.

[12] Syys- ja lokakuussa 2008 tarkastetuissa, neljässä eri jäsenvaltiossa sijaitsevissa neljässä satamassa ei ollut vielä aloitettu arviointia, joka edeltää turvallisuussuunnitelmien laatimista ja käyttöönottoa.