11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/78

1.1

ETSK yhtyy komission ehdottamiin yleistavoitteisiin, mutta kiinnittää huomiota siihen, että kyseiset tavoitteet ja EU:n lainsäädäntö sekä jäsenvaltioiden lait ja käytännöt ovat suunnattoman etäällä toisistaan.

1.2

Komitea katsoo, että tässä tapauksessa, kuten muillakin unionin politiikanaloilla, pyrkimykset ja arvot rajoittuvat retorisiin ilmaisuihin ja että käytännöt ja lainsäädännöt ovat liian usein ristiriidassa arvojen kanssa.

1.3

ETSK katsoo, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisen toisessa vaiheessa on korjattava epäkohdat, joista järjestelmä on kärsinyt ensimmäisessä vaiheessa. Ensimmäistä vaihetta onkin tarkasteltava kriittisesti ennen toisen vaiheen käynnistämistä.

1.4

Kun otetaan huomioon, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisen toisessa vaiheessa Euroopan unionin neuvosto hyväksyy päätökset tavanomaista menettelyä tai yhteispäätösmenettelyä EP:n kanssa noudattaen, ETSK odottaa ja toivoo, että edistyminen olisi nopeampaa ja lainsäädäntö tasokkaampaa. Komitea on tyytyväinen siihen, että tarkasteltavana olevassa tiedonannossa komissio sitoutuu tulevaisuudessa panemaan alulle lukuisia poliittisia ja lainsäädännöllisiä aloitteita.

1.5

Komitea katsoo, että yhdenmukaistettaessa eurooppalaiset turvapaikkapolitiikat ja luotaessa yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä on varmistettava laadun korkea taso suojelun kansainvälisistä normeista tinkimättä. Yhdenmukaistamisessa säilytetään aina tietty liikkumavara kansallisia lainsäädäntöjä varten, mutta sitä ei missään tapauksessa pidä hyödyntää jäsenvaltioiden nykyisen suojelun tason laskemiseen, vaan sen avulla on parannettava lainsäädäntöä jäsenvaltioissa, joissa suojelun taso on riittämätön.

1.6

Uuden lainsäädännön on mahdollistettava turvapaikanhakijoiden pääsy työmarkkinoille ja koulutukseen.

1.7

ETSK kehottaa tunnustamaan turvapaikka- ja pakolaisasioihin erikoistuneiden valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden roolin sekä myöntämään niille täyden pääsyn niiden toimintaan liittyviin menettelyihin ja paikkoihin.

1.8

Komitea pitää tervetulleena sitä, että Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa (1) EU on antanut uutta pontta yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kehittämiseen.

2.1

Yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää kehitetään kahdessa eri vaiheessa. Niistä ensimmäinen alkoi Tampereella kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa (1999) sen jälkeen, kun Amsterdamin sopimus, joka antoi maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikoille yhteisöulottuvuuden, oli hyväksytty. Ensimmäinen vaihe päättyi vuonna 2005.

2.2

Ensimmäisessä vaiheessa edistyttiin eräiden turvapaikkadirektiivien laadinnassa, parannettiin jäsenvaltioiden yhteistyötä tietyiltä osin sekä toteutettiin eräitä turvapaikkakysymysten ulkoiseen ulottuvuuteen liittyviä toimia.

2.3

Seuraavat kolme säädöstä ovat kaikkein tärkeimmät: direktiivi 2005/85 pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevista menettelyistä, direktiivi 2003/9 turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä direktiivi 2004/83 pakolaiseksi määrittelyä koskevista vaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä. Lisäksi lainsäädännössä on aikaansaatu edistymistä muilla aloilla, kuten päätös jäsenvaltiosta, joka on vastuussa hakemuksen käsittelystä (Dublinin yleissopimus ja Dublin-asetus), Eurodac ja direktiivi 2001/55 tilapäisestä suojelusta.

2.4

Jäsenvaltioiden yhteistyön alalla on käynnistetty joukko toimia, joita toteutetaan komission johdolla toimivan, kansallisista asiantuntijoista koostuvan Eurasil-ryhmän puitteissa. Lisäksi on luotu taloudellisen yhteisvastuun väline perustamalla Euroopan pakolaisrahasto ja uudistamalla sitä.

2.5

Turvapaikka-asioiden ulkoisen ulottuvuuden osalta on edistytty aloilla, joista mainittakoon esimerkiksi tuki sellaisille kolmansille maille, joilla on erittäin suuri pakolaistaakka (erityisesti korostettakoon parhaillaan toteutettavia alueellisia suojeluohjelmia), tai pakolaisten uudelleensijoittaminen EU:n alueella.

2.6

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toinen vaihe käynnistyi Haagin ohjelmalla (joka hyväksyttiin marraskuussa 2004), jossa määrätään, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän seuraavat keskeiset tavoitteet on saavutettava vuoteen 2010 mennessä:

2.7

Uusien aloitteiden hyväksymistä edeltävänä toimenpiteenä komissio julkaisi vuonna 2007 vihreän kirjan  (2) käynnistääkseen keskustelun eri toimielinten, jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä.

2.8

ETSK antoi vihreästä kirjasta merkittävän lausunnon (3), jossa se vastaa komission esittämiin kysymyksiin ja esittää lukuisia ehdotuksia yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kehittämiseksi.

2.9

Koottuaan yhteen vihreästä kirjasta tehdyt huomiot komissio laati turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelman. Käsillä oleva lausunto täydentää näin ollen komitean vihreästä kirjasta laatimaa lausuntoa.

3.1

Komissio esitti turvapaikka-asioita käsittelevän tiedonantonsa samaan aikaan maahanmuuttoa koskevan tiedonantonsa kanssa. Komitea kannattaa sitä, että komission oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosastolla on jo joidenkin kuukausien ajan ollut eriytetyt yksiköt, sillä se mahdollistaa aiempaa paremman erikoistumisen, kun otetaan huomioon, että turvapaikka-asioiden alaan sisältyy EU:n jäsenvaltioita velvoittavia säädöksiä ja kansainvälisiä yleissopimuksia.

3.2

ETSK katsoo, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamisen toisessa vaiheessa on korjattava epäkohdat, joista järjestelmä on kärsinyt ensimmäisessä vaiheessa. Ensimmäistä vaihetta onkin tarkasteltava kriittisesti ennen toisen vaiheen käynnistämistä. Komitea kannattaa komission kriittistä tarkastelutapaa, mutta katsoo, että myös Eurooppa-neuvoston ja jäsenvaltioiden on tunnustettava virheet ja korjattava ensimmäisen vaiheen epäkohdat.

3.3

Ensimmäisen vaiheen merkittävin epäkohta on, että hyväksytyt säädökset jättävät liiaksi liikkumavaraa kansalliselle lainsäädännölle, mikä on mahdollistanut sen, että jäsenvaltioiden politiikat ja lainsäädännöt poikkeavat suuresti toisistaan. Tästä syystä tarvittavaa yhdenmukaistamisen tasoa ei ole saavutettu.

3.4

Jäsenvaltioiden viranomaiset päättävät turvapaikkahakemusten hyväksymisestä tai hylkäämisestä soveltamalla kansallisia lainsäädäntöjä, joita ei ole yhdenmukaistettu, turvapaikkapolitiikassa pidetään yllä erilaisia perinteitä, alkuperämaiden tilannetta arvioidaan eri tavoin ja yhteiset eurooppalaiset käytänteet puuttuvat. Tämän seurauksena eri jäsenvaltioiden myöntämä suojelun taso vaihtelee suuresti, minkä johdosta pakolaisten siirtyminen jäsenvaltiosta toiseen EU:n sisällä jatkuu.

3.5

Komissio toteaa, etteivät ensimmäisessä vaiheessa ”sovitut vähimmäisnormit ole luoneet tasavertaisia toimintaedellytyksiä toivotulla tavalla” (4). ETSK katsoo, että yksimielisyyden vaatimus, jonka pohjalta neuvosto on työskennellyt viime aikoihin asti, on aiheuttanut tämän niin pettymystä herättävän tilanteen. Komitea kannattaa sitä, että nykyisin yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan sovelletaan tavanomaista menettelyä tai yhteispäätösmenettelyä ja ylitetään rajoitukset, joita perustamissopimus asettaa. On toivottava, että toisessa vaiheessa yhdenmukaistamisessa saavutetaan suurempaa edistymistä.

3.6

ETSK katsoo, että EU:n myöntämän suojelun tasoa on parannettava. Kuten vihreää kirjaa käsittelevässä lausunnossa todetaan, yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomista on edellettävä halu ”tehdä Euroopan unionista yhtenäinen pakolaisten suoja-alue, joka perustuu Geneven yleissopimuksen sekä kaikkien jäsenvaltioiden yhteisten humanitaaristen arvojen täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen” (5).

3.7

Siksi komitea katsoo, että eurooppalaiset turvapaikkapolitiikat on yhdenmukaistettava ja yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä luotava väheksymättä suojelun kansainvälisiä normeja ja tinkimättä niistä. EU:n on laadittava yhteinen lainsäädäntö, joka ei johda suojelun normien minkäänlaiseen heikentymiseen ja jonka seurauksena nimenomaan niiden jäsenvaltioiden on muutettava lainsäädäntöään, joissa suojelun taso on riittämätön.

3.8

Jäsenvaltioilla tulee aina olemaan tiettyä liikkumavaraa EU:n turvapaikkalainsäädännön soveltamisessa, mutta ETSK kannattaa ainoastaan sellaista yhteisön lainsäädäntöä, jolla taataan suojelun korkea taso ja supistetaan nykyistä harkintavaltaa, joka estää lainsäädännön asianmukaisen soveltamisen. Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisen vaiheen säädöksissä on määriteltävä korkeatasoiset suojelun normit, joilla varmistetaan Geneven yleissopimuksen periaatteet ja mahdollistetaan niiden henkilöiden pääsy turvapaikkamenettelyn piiriin, jotka sitä tarvitsevat.

4.1.1

Kuten komissio toteaa, nykyisin voimassa oleva vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi on mahdollistanut jäsenvaltioille laajan harkintavallan keskeisissä kysymyksissä. Tämä merkitsee, että vastaanotto-olosuhteet poikkeavat EU:ssa suuresti toisistaan.

4.1.2

ETSK kannattaa komission ehdotusta saavuttaa nykyistä korkeampi yhdenmukaisuuden taso, jolla estetään turvapaikanhakijoiden siirtyminen jäsenvaltiosta toiseen. Vihreää kirjaa käsittelevässä lausunnossaan komitea täsmentää ehdotuksia.

4.1.3

Komitea kannattaa myös sitä, että uusi direktiivi sisältää toissijaista suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa koskevat normit ja että siihen otetaan mukaan säilöönottoa koskevat menettelylliset takeet sekä helpotetaan heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden tarpeiden yksilöimistä ja tyydyttämistä. EU:n on suojeltava erityisesti kidutuksesta, raiskauksista, pahoinpitelystä ja muunlaisesta väkivallasta kärsineitä henkilöitä, jotka ovat usein lapsia ja naisia.

4.1.4

ETSK on ehdottanut useissa lausunnoissaan (6), että uuden lainsäädännön on sallittava turvapaikanhakijoiden pääsy työmarkkinoille ja koulutukseen. Komitea on korostanut, että jäsenvaltioiden toimivaltaa rajoittamatta on tärkeää taata turvapaikan saaneille mahdollisuus päästä työmarkkinoille yksinkertaisemmin ja yhdenmukaisemmin ja huolehtia samalla siitä, etteivät työnsaantimahdollisuudet esty uusien tarpeettomien hallinnollisten rajoitusten vuoksi.

4.1.5

Myös työmarkkinaosapuolet voivat eri aloilla tehdä yhteistyötä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kanssa helpottaakseen heidän työnsaantiaan ja pääsyään koulutukseen. Yhteistyöhön voivat osallistua myös osuuskunnat ja muut osuus- ja yhteisötalouden muodot, oppilaitokset sekä erikoistuneet valtiovallasta riippumattomat organisaatiot.

4.1.6

Komitea on lisäksi ehdottanut muutoksia, joilla varmistetaan perheiden yhdistäminen, erityisesti alaikäisten koulutusmahdollisuuksien parantaminen sekä täysi pääsy terveydenhuollon piiriin. (7)

4.1.7

Direktiivissä on lisäksi säädettävä selkeästi siitä, että vastaanotto-olosuhteet on taattava tasapuolisesti kaikille turvapaikanhakijoille riippumatta siitä, ovatko he jossakin vastaanottokeskuksessa vai eivät.

4.2.1

Komissio on todennut ehdottavansa muutoksia turvapaikkamenettelyjä koskevaan direktiiviin, koska sillä ei ole kyetty saavuttamaan toivottavaa yhdenmukaistamisen tasoa jäsenvaltioiden välillä. ETSK kannattaa sellaisen yhden yhteisen turvapaikkamenettelyn luomista, jonka ansiosta, kuten komissio toteaa, ”päästään eroon jäsenvaltioiden monista erilaisista menettelyistä” (8). Lisäksi se kannattaa menettelyä koskevien takeiden asettamista.

4.2.2

ETSK:n mielestä muutosten turvapaikkamenettelyjä koskevaan direktiiviin on kuitenkin oltava syvällekäyviä. Se on yksi direktiiveistä, johon sisältyvät suurimmat mahdollisuudet harkintavaltaan; jäsenvaltiot hyväksyivät direktiivin selkeänä aikomuksenaan säilyttää niissä kussakin jo voimassa olleet järjestelmät.

4.2.3

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luominen edellyttää aiempaa joustavampia ja entistä paremmat takeet tarjoavia menettelyjä koskevia sääntöjä, joilla varmistetaan päätösten tasapuolisuus ja parannetaan turvaa muutoksenhakumenettelyiden aikana.

4.2.4

ETSK toistaa tässä huomioita, joita se esitti jo vihreää kirjaa (9) käsittelevässä lausunnossaan, toisin sanoen:

4.2.5

Turvapaikanhakijoiden pitämistä säilöönottokeskuksissa jatketaan useissa jäsenvaltioissa huolimatta komitean esittämistä huomautuksista ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden vastalauseista. ETSK vahvistaa uudelleen vastustavansa turvapaikanhakijoiden pitämistä säilöönotto-olosuhteissa, sillä säilöönottokeskuksiin sulkemisen on oltava poikkeuksellinen toimenpide. Turvapaikanhakijoiden ja heidän perheidensä on asuttava ihmisarvoisesti asianmukaisissa sosiaalisissa puitteissa.

4.2.6

Komitea esittää, että säilöönottokeskusten avoimuutta lisätään, UNHCR:ä informoidaan niiden tilanteesta ja niihin säilöön otetuista henkilöistä ja että valtiovallasta riippumattomat organisaatiot voivat avustaa kyseisiä henkilöitä.

4.2.7

Geneven yleissopimus takaa turvapaikanhakijoille oikeuden turvapaikkahakemuksen jättämiseen. Siksi komitea on esittänyt, että luetteloita ”turvallisista maista” ja ”turvallisista kolmansista maista” ei käytettäisi, sillä ne voivat vähentää kunkin hakemuksen yksilöllisen käsittelyn mahdollisuutta.

4.2.8

ETSK toistaa, että rajalla turvapaikanhakijoiden on saatava samanlaista kohtelua ja heille on annettava samat takeet kuin silloin, kun turvapaikkahakemus esitetään jäsenvaltion alueella.

4.3.1

Myöskään vähimmäisvaatimusdirektiivi ei ole yhdenmukaistanut päätöksiä eikä suojelun tasoa. EU:ssa on edelleen suuria eroja, mistä seuraa, että samassa tilanteessa olevat henkilöt voidaan hyväksyä pakolaisiksi eräissä jäsenvaltioissa ja torjua toisissa. Tämä koskee myös toissijaista suojelua.

4.3.2

Pakolaisaseman myöntäminen ollaan vähitellen korvaamassa toissijaisella suojelulla. Komitea katsoo, että ainoa menettely ei missään tapauksessa voi merkitä, että toissijaisella suojelulla heikennettäisiin Geneven yleissopimuksen mukaista pakolaisasemaa.

4.3.3

ETSK katsoo, että yhden asiointipisteen järjestelmä ja yksi ainoa menettely voivat joustavoittaa toimenpiteitä. Ensiksi on tutkittava mahdollisuutta tunnustaa pakolaisasema ja sen jälkeen mahdollisuutta myöntää toissijaisen suojelun asema.

4.3.4

Komitea kannattaa sitä, että EU:n tasolla laaditaan pakolaisasemaa ja toissijaisen suojelun asemaa koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta varmistetaan suojelun vähimmäistaso kaikissa jäsenvaltioissa ja vähennetään nykyisiä eroja.

4.3.5

Toissijainen suojelu täydentää pakolaisasemaa, mutta oikeuksien tason on oltava sama, minkä johdosta komitea on yhtä mieltä siitä, että kunnioitetaan oikeutta perheen yhdistämiseen, työmarkkinoille pääsyyn sekä taloudellisiin etuuksiin.

4.3.6

Asemaluokkien on oltava todella yhdenmukaiset koko EU:n alueella, ja jäsenvaltioiden harkintavaltaa on vähennettävä. Edellytykset myöntää toissijaista suojelua on – kuten komissio ehdottaa – määriteltävä selkeämmin, jotta koko EU:n alueella sovelletaan samoja perusteita kyseisten kahden aseman myöntämiseen. Komitea ehdottaa yhdenmukaistamista korkeimman tason mukaan sen sijaan, että tasoa laskettaisiin vahvaa humanitaarista perinnettä edustavissa jäsenvaltioissa.

4.3.7

ETSK korostaa lisäksi, että on tärkeää täsmentää nykyistä paremmin heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden tukemista koskevia lainsäädäntötoimia. Menettelyjä on heitä varten mukautettava, jotta heidän tarpeensa yksilöidään välittömästi, heille tarjotaan apua nykyistä nopeammin ja jotta he saavat kaikki takeet oikeusavusta sekä erikoistuneiden valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden antamasta tuesta.

4.3.8

ETSK suhtautuu varauksellisesti mahdollisuuteen, että valtiosta riippumattomilla tahoilla katsotaan olevan vastuu suojelusta. Jäsenvaltiot eivät voi väistää kyseistä velvollisuutta eivätkä delegoida sitä. Valtiosta riippumattomien tahojen on harjoitettava toimintaansa ja tarjottava tukeaan jäsenvaltioiden valvonnassa ja vastuulla.

4.3.9

Samoin toiminta, jota erikoistuneet valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja muut yhteiskunnalliset tahot harjoittavat pakolaisten ja heidän perheidensä hyväksi, on tunnustettava, ja julkisten elinten on tuettava sitä asianmukaisesti. ETSK kehottaa tunnustamaan turvapaikka- ja pakolaisasioihin erikoistuneiden valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden roolin sekä myöntämään niille täyden pääsyn niiden toimintaan liittyviin menettelyihin ja paikkoihin.

5.1

Komissio toteaa sekä vihreässä kirjassaan että turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelmaa käsittelevässä tiedonannossaan, että henkilöillä todella on mahdollisuus hakea turvapaikkaa. ETSK katsoo, että kyseisellä seikalla on ensiarvoinen merkitys. On varmistettava, että henkilöt, jotka tarvitsevat kansainvälistä suojelua, voivat esittää turvapaikkahakemuksen EU:n jäsenvaltiossa.

5.2

Komissio toteaa tiedonannossaan, että vastaanotettujen turvapaikkahakemusten määrä on nykyisin historiallisen alhainen. Komitea katsoo, että kyseinen vähentyminen ei johdu siitä, että konfliktit olisi saatu maailmassa ratkaistua tai että ihmisoikeudet olisivat kohentuneet, vaan yhä uusista esteistä, joita EU asettaa estääkseen kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden pääsyn EU:n alueelle.

5.3

Komitea kehottaa EU:ta sitoutumaan ihmiskauppaa harjoittavien rikollisverkostojen torjumiseen nykyistä voimakkaammin. Se katsoo kuitenkin, että eräät politiikat ”laittoman maahanmuuton torjumiseksi” ovat synnyttämässä vakavan turvapaikkakysymystä koskevan kriisin Euroopassa. Viisumijärjestelmä, Eurodac, EU:n rajaturvallisuusvirasto (Frontex), kuljetusyrityksiin kohdistuvat seuraamukset, takaisinottosopimukset kolmansien maiden kanssa sekä yhteistyösopimukset laittoman maahanmuuton torjumiseksi merkitsevät suojelua tarvitseville henkilöille uusia vaikeuksia esittää turvapaikkahakemus. ETSK on esittänyt useissa lausunnoissaan (10), että laittoman maahanmuuton torjunnan ei pidä aiheuttaa uusia, turvapaikka-asioihin liittyviä vaikeuksia ja että rajavalvonnasta vastaavilla virkamiehillä on oltava asianmukainen koulutus turvapaikkaoikeuden takaamiseksi.

5.4

ETSK kannattaa UNHCR:n tekemiä ehdotuksia perustaa turvapaikkakysymysten asiantuntijaryhmiä, jotka avustavat kaikissa EU:ssa toteutettavissa rajavalvontaoperaatioissa.

5.5

ETSK vastustaa sitä, että EU tai jäsenvaltiot solmivat palauttamis- tai rajavalvontasopimuksia sellaisten maiden kanssa, jotka eivät ole allekirjoittaneet turvapaikkaoikeuden suojelua koskevia keskeisiä kansainvälisiä oikeusasiakirjoja. Lisäksi komitea ilmoittaa vastustavansa kaikkia palauttamistoimia, joita ei toteuteta kaikilta osin turvallisissa ja ihmisarvoisissa olosuhteissa.

5.6

Henkilöitä, joiden suojelun tarvetta jäsenvaltio ei ole tutkinut, ei pidä palauttaa tai karkottaa, paitsi jos on varmaa, että kyseisiä tarpeita tutkitaan kolmannessa maassa oikeudenmukaisessa menettelyssä, joka on suojelua koskevien kansainvälisten normien mukainen.

6.1

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luominen edellyttää, että lainsäädännön yhdenmukaistamista täydennetään jäsenvaltioiden laajalla yhteistyöllä. Tämä käytännön yhteistyö paranee, kun perustetaan Euroopan turvapaikanhakijoiden tukivirasto, mitä komissio on ehdottanut ja ETSK pitää kannatettavana.

6.2

Euroopan turvapaikanhakijoiden tukivirastolla on oltava valmiudet yksilöidä selkeästi jäsenvaltioiden turvapaikkakäytännöissä vallitsevat erot sekä lainsäädännölliset erot ja ehdottaa tarvittavia muutoksia. Virastolla on myös oltava valtuudet laatia yhteisiä suuntaviivoja turvapaikkakysymyksiä koskevan EU:n säännöstön menetelmällisten ja aineellisten eri näkökohtien tulkinnasta ja soveltamisesta, kuten komissio ehdottaa vihreässä kirjassa.

6.3

Kyseisestä virastosta voisi tulla merkittävä keskus, joka vaihtaa hyviä käytänteitä ja kehittää turvapaikkakysymyksiä koskevia koulutustoimia etenkin rajavartijoille. Se voisi olla myös keskus, joka seuraa ja tutkii EU:n uusien turvapaikkatoimenpiteiden tuloksia. Virastosta käsin voitaisiin niin ikään perustaa yhteisiä turvapaikkakysymysten asiantuntijaryhmiä ja hallinnoida niitä.

6.4

Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston on verkostoiduttava, tehtävä yhteistyötä Eurasil-ryhmän kanssa sekä ylläpidettävä tiiviitä yhteyksiä UNHCR:ään ja erikoistuneisiin valtiovallasta riippumattomiin organisaatioihin. Euroopan parlamentille ja ETSK:lle tiedotetaan ja niitä konsultoidaan Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston toiminnasta.

7.1.1

Haagin ohjelmassa todetaan, että yksi yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tavoitteista on tukea niitä jäsenvaltioita, joiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu huomattavia paineita. Tämä edellyttää, että on parannettava yhteistyön ja yhteisvastuun mekanismeja. Komissio ehdottaa myös sekä Dublin II -asetuksen että Eurodacin tiettyjen näkökohtien muuttamista. On välttämätöntä tasapainottaa turvapaikkahakemusten jakautumista ja vähentää turvapaikanhakijoiden siirtymistä jäsenvaltiosta toiseen.

7.1.2

ETSK muistuttaa, että Dublinin asetusta laadittaessa lähtökohtana oli, että jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmät ovat samanlaiset. Näin ei kuitenkaan vielä ole. Turvapaikanhakijoiden siirtäminen parempien menetelmällisten takeiden maasta toiseen, jossa takeet ovat heikommat, ei ole hyväksyttävissä. Komitea ehdotti vihreästä kirjasta laatimassaan lausunnossa (11), että ”turvapaikanhakijat voisivat vapaasti valita maan, jolle he osoittavat turvapaikkahakemuksensa, ja että tästä syystä jäsenvaltioita kannustettaisiin – – soveltamaan humanitaarista lauseketta, josta säädetään asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa”.

7.1.3

Kuten UNHCR on ehdottanut, Dublinin asetukseen on sisällytettävä uusia säännöksiä perheenjäsenten määrittelystä, muutoksenhaun lykkäävästä vaikutuksesta sekä maastapoistamista koskevista aikarajoista. Lisäksi on lyhennettävä jyrkästi aikajaksoa, jolloin turvapaikanhakija voi olla pidätettynä odottamassa maastapoistamista.

7.1.4

Komitea suhtautuu tietyin varauksin ehdotukseen, jonka komissio tekee Eurodac-järjestelmän osalta kansallisten viranomaisten hallussa olevien, pakolaisia koskevien tietojen vapauttamiseksi, sillä se voi loukata oikeutta yksityisyyteen ja heikentää monien henkilöiden tarvitsemaa suojelua.

7.1.5

ETSK kannattaa komission ehdotusta perustaa turvapaikkakysymysten asiantuntijaryhmiä, jotka avustavat väliaikaisesti jäsenvaltioita tietyissä tilanteissa ja käsittelevät tapauksia jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmien ylikuormittuessa.

7.1.6

Euroopan pakolaisrahastoa on hyödynnettävä EU:n taloudellisen tuen lisäämiseksi niille jäsenvaltioille, joihin kohdistuu voimakas sääntöjen vastaisen maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden aiheuttama paine.

7.1.7

EU:n jäsenvaltioiden välillä on parannettava yhteisvastuuta ottamalla huomioon pienet jäsenvaltiot, joihin – kuten Maltaan – kohdistuu suuri turvapaikanhakijoiden tulva, joka ylittää niiden vastaanottokyvyn.

7.1.8

Yhteisvastuu voi ilmetä politiikoissa pakolaisten uudelleensijoittamiseksi EU:n jäsenvaltioiden välillä, yhteistyössä Euroopan turvapaikanhakijoiden tukiviraston kanssa sekä Euroopan pakolaisrahaston hallinnoinnissa.

7.1.9

ETSK kannattaa EP:ssa esiteltyjä kokeiluhankkeita pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vapaaehtoisen uudelleensijoittamisen edistämiseksi EU:ssa.

7.2.1

Valtaosa pakolaisista elää kehitysmaissa (UNHCR:n tunnustamista 8,7 miljoonasta pakolaisesta 6,5 miljoonaa elää kehitysmaissa). ETSK toivoo, että Euroopan unioni ottaa lisää vastuuta tukeakseen kehitysmaita ja osoittaakseen niitä kohtaan yhteisvastuuta sekä parantaakseen niiden suojeluvalmiuksia.

7.2.2

Alueelliset suojeluohjelmat ovat yksi ETSK:n tarkkailemista toimintamuodoista. Tällä hetkellä niitä on kuitenkin vähän, ja ne ovat kokeiluvaiheessa. Kyseisten ohjelmien arvioinnin tulee synnyttää uusia ehdotuksia, jotta ohjelmista tehtäisiin kattavampia ja jotta niistä muokattaisiin uusi mekanismi, jonka kautta EU sitoutuu maailman pakolaistilanteeseen. Vihreästä kirjasta laatimassaan lausunnossa komitea toteaa seuraavaa: komitea ”pitää arveluttavana vastaanottokeskusten perustamisen tarkoituksenmukaisuutta eräissä maissa, joilla – kuten uudet itsenäiset valtiot (Ukraina, Moldova, Valko-Venäjä) – ei näytä olevan juuri minkäänlaisia valmiuksia tarjota kaikkia turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteisiin liittyviä takeita. ETSK tähdentää, että kyseisten ohjelmien tarkoituksena ei näyttäisi olevan niinkään pakolaisten suojelun parantaminen kuin vähentää heidän mahdollisuuksiaan päästä Euroopan unionin rajoille.”

7.2.3

Toinen merkittävä mekanismi, jonka avulla EU:n on osoitettava sitoutumistaan, on pakolaisten uudelleensijoittaminen. Uudelleensijoittamisessa on kysymys sellaisten henkilöiden vastaanottamisesta, joille kolmannet maat ovat myöntäneet pakolaisaseman, jotta he asettuvat pysyvästi asumaan johonkin EU:n jäsenvaltioon. EU antoi ensimmäisen kerran tukensa uudelleensijoittamiselle marraskuussa 2004 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, ja siitä lähtien on toteutettu joitakin – tosin hyvin harvoja – uudelleensijoittamisohjelmia. UNHCR on ilmoittanut, että vuonna 2007 ainoastaan viisi prosenttia maailmassa myönnetyistä uudelleensijoittamispaikoista oli peräisin EU:sta, ja vain seitsemällä jäsenvaltiolla oli oma uudelleensijoittamisohjelma.

7.2.4

ETSK kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti uudelleensijoittamisohjelmien kehittämiseen. Se kannattaa sitä, että EU:lla on yhteinen ohjelma tällä alalla, jottei pakolaisten uudelleensijoittaminen EU:ssa olisi symbolinen toimenpide vaan jotta se kasvaisi asianmukaisiin mittoihin tullakseen pakolaisten uudelleensijoittamisen tehokkaaksi välineeksi maailmassa. Eurooppalaisia uudelleensijoittamisohjelmia on kehitettävä yhteistyössä UNHCR:n ja erikoistuneiden valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa.

7.2.5

Komitea on samaa mieltä siitä, että on helpotettava suojelua tarvitsevien henkilöiden pääsyä EU:hun. Tämä edellyttää, että rajavalvontajärjestelmissä kunnioitetaan turvapaikkaoikeutta ja viisumijärjestelmää sovelletaan joustavasti.

7.2.6

Komitea panee merkille, että hakemusten yhteisellä käsittelyllä EU:n ulkopuolella jäsenvaltioiden suurlähetystöissä tai konsulaateissa voisi itse asiassa olla myönteisiä vaikutuksia, sillä se saattaisi auttaa torjumaan ihmissalakuljetusta ja vähentää siitä johtuvia kuolemantapauksia merellä. Vaikkei ole odotettavissa, että yhteinen käsittely laskisi millään tavalla turvapaikkahakemusten käsittelyn normeja, kaikkien tällaiseen käsittelyyn mahdollisesti liittyvät riskit on pyrittävä poistamaan ennakolta.

—

”Ehdotus neuvoston direktiiviksi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista” (esittelijä: Dario Mengozzi, apulaisesittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños), EYVL C 48, 21.2.2002.

—

”Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaan” (esittelijät: José Isaías Rodríguez García-Caro, Luis Miguel Pariza Castaños ja Miguel Ángel Cabra de Luna), EUVL C 318, 23.12.2006.

—

”Vihreä kirja – Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus” (esittelijä: An Le Nouail Marlière), EUVL C 204, 9.8.2008.

—

”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön maahanmuuttopolitiikkaan sovellettavasta avoimen koordinaation menetelmästä” (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños), EYVL C 221, 17.9.2002.

—

”Ehdotus: neuvoston asetus Euroopan operatiivisen ulkorajayhteistyön hallintaviraston perustamisesta” (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños), EUVL C 108, 30.4.2004.

—

”Ehdotus – Neuvoston päätös unionin ulkorajojen sekä viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan alan hallinnollisen yhteistyön toimintaohjelmasta (Argo-ohjelma) tehdyn päätöksen 2002/463/EY muuttamisesta” (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños), EUVL C 120, 20.5.2005.

—

”Vihreä kirja – Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuus” (esittelijä: An Le Nouail Marlière), EUVL C 204, 9.8.2008.