Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Lausunto aiheesta Komission tiedonanto Eurooppa-neuvostolle – Euroopan talouden elvytyssuunnitelma

Euroopan komissio päätti 26. marraskuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta antoi 2. joulukuuta 2008 asian valmistelun ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 15.–14. tammikuuta 2009 pitämässään 450. täysistunnossa (tammikuun 15. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Thomas DELAPINA ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 179 ääntä puolesta ja 1 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.1 Kansainvälinen yhteisö on osoittanut eri maissa erilaisena ilmenevän maailmanlaajuisen rahoitussektorin vakautusohjelmallaan selkeästi, että vastuu maailmanlaajuisen talouden vakaudesta on selkeästi talouspolitiikalla. Myös Euroopan unioni on ilmaissut Euroopan talouden elvytyssuunnitelmallaan olevansa valmis torjumaan kriisiä päättäväisesti kaikin käytettävissä olevin keinoin.

1.2 Talouden elvytyssuunnitelman psykologinen vaikutus on yhtä merkittävä kuin elvytykseen käytettävät rahasummat, sillä näillä talouspolitiikan signaaleilla pyritään vakauttamaan huomattavasti kuluttajien ja sijoittajien luottamusta. Kaikkien sidosryhmien – erityisesti Euroopan komission ja jäsenvaltioiden – on kuitenkin käytävä ripeästi toimeen, jotta pessimistiset odotukset eivät pääsisi juurtumaan.

1.3 Reaalitalouden elvyttämistoimet vaikuttavat halutulla tavalla vasta, kun rahoitussektori on jälleen täysin toimintakykyinen. Se edellyttää elvytyspakettien lisäksi rahoitusmarkkinoiden uudelleen järjestelyä ja sääntelyä kaikilla tasoilla tavalla, joka lisää luottamusta.

1.4 Euroopan talouspolitiikassa on huomattu tarve täydentää tähänastista tarjontakeskeistä suuntautumista aktiivisella suhdanteita tasaavalla makrotalouspolitiikalla. Lisäksi ETSK pitää hyvänä sitä, että on tunnustettu tarve suojella paremmin yhteiskunnan heikoimpia jäseniä ja koordinoida tehokkaammin talouspolitiikkaa. Euroopan talouden elvytyssuunnitelma vaikuttaa tosin suhteellisen rajalliselta muissa osissa maailmaa laadittuihin paketteihin verrattuna.

1.5 ETSK pitää ratkaisevan tärkeänä, että talouden elvyttämisen tueksi ehdotetut julkisia investointeja koskevat ohjelmat ja rahoituskannustimet edistävät osaltaan myös siirtymistä tulevaisuuden kannalta välttämättömään vähän hiilidioksidipäästöjä synnyttävään talouteen. Komitea kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tämän huomioon elvyttämissuunnitelmia ja -ohjelmia laatiessaan.

2.1 Vallitsevaan rahoitus- ja talouskriisiin on useita syitä. G20-maiden valtion- ja hallitusten päämiehet mainitsivat 15. marraskuuta pitämänsä huippukokouksen jälkeen antamassaan julistuksessa seuraavat syyt: liialliseen likviditeettiin johtaneet raha- ja valuuttakurssipolitiikka, tiettyjen alojen tai toimijoiden puuttuva tai riittämätön sääntely, epärealistisen korkeiden tuottojen tavoittelu ja tähän liittyen markkinoiden toimijoiden sekä valvonta- ja sääntelyviranomaisten kyvyttömyys arvioida tai tunnistaa riskejä riittävän hyvin, liiallinen vipuvaikutus, makrotalouspolitiikan riittämätön koordinointi sekä riittämättömät rakenneuudistukset. Nämä tekijät ohjasivat kehitystä väärään suuntaan, minkä vuoksi tarve uudistaa toimijoita, tuotteita ja markkinoita koskevaa sääntelyä on ilmeinen.

2.2 Yhdysvalloissa tuli asuntojen hintojen nousun pysähdyttyä vuoden 2007 keskivaiheilla ilmi asuntolainoihin perustuva pyramidipeli. Luottokelpoisuudeltaan heikoille lainanottajille myönnettiin ylikuumentuneilla ja epärealistisen optimistisilla asuntomarkkinoilla lainoja, jotka pankit kokosivat ja myivät eteenpäin. Syntyi erittäin riskialttiita ja läpinäkymättömiä rahoitustuotteita, joita ei säännelty tai valvottu millään tavalla. Monet osalliset ei ymmärtäneet riskin laajuutta.

2.3 Asuntokuplan puhkeaminen Yhdysvalloissa ja myös eräissä EU:n jäsenvaltioissa johti kriisiin hedgerahastoissa, sijoitus- ja liikepankeissa sekä vakuutusyhtiöissä. Riskien arvopaperistuminen järkytti kansainvälistä rahoitusalaa voimakkaasti. Rahoituslaitosten epävarmuus ja epäluuloisuus johtivat myös terveiden rahoituslaitosten keskinäisen luotonannon lopettamiseen ja pankkien välisten markkinoiden näivettymiseen.

2.4 Rahoitusmarkkinoiden kriisi levisi eri reittejä lopulta myös reaalitalouteen. Siitä ovat osoituksena muun muassa luottolama, nousseet rahoituskustannukset, osakekurssien laskun kielteiset vaikutukset varallisuuteen, vientimarkkinoiden, luottamuksen ja arvostuserien romahtaminen sekä vastapuoliriskit. Varmaa on, että koko OECD kärsii vuoden 2009 alkaessa taantumasta, jonka pituutta ja syvyyttä edes asiantuntijat eivät pysty varmuudella arvioimaan.

3.1 Ensimmäiseksi oli pysäytettävä rahoitusmarkkinoiden ketjureaktio. Keskuspankit ja erityisesti EKP tarjosivat markkinoille likviditeettiä niiden toiminnan varmistamiseksi. Sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla laadittiin lukuisia tukipaketteja, jotka sisälsivät muun muassa pääomatukia ja -sijoituksia, vaikeuksiin joutuneiden rahoituslaitosten ottamisen valtion haltuun, julkisia takauksia ja säästöjen paremman turvaamisen. Näiden toimenpiteiden ansiosta pankit pystyivät jossain määrin jatkamaan normaalia toimintaansa.

3.2 Toinen tärkeä tehtävä on reaalitalouden tukeminen. Kuluttajien ja sijoittajien luottamus on palautettava. Se edellyttää toimenpiteitä kysynnän elvyttämiseksi kotimarkkinoilla ja työmarkkinoiden vakauttamiseksi. Erityisesti on tarpeen tukea alimpiin tuloluokkiin kuuluvia, joihin kriisi vaikuttaa erityisen voimakkaasti ja jotka ovat myös kotimaan suurin kuluttajaryhmä.

3.3 Lisäksi on luotava olosuhteet, jotka lieventävät yrityksiin kohdistuvia vaikutuksia. Yrityssektori on tuottajan, sijoittajan, maastaviejän sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan harjoittajana avainasemassa talouden elvyttämisessä, ja se edistää merkittävästi työpaikkojen luomista ja näin ollen kysyntää sisämarkkinoilla. Suhdanteita tasaavia toimenpiteitä toteutettaessa ei kuitenkaan pidä unohtaa kestävyyttä ja rakenteellisia seikkoja.

3.4 Kansainvälinen rahoitusjärjestelmä on uudistettava ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyä tehostettava. Myös valvontaviranomaisia ja niiden toiminnan koordinointia, luottokelpoisuusluokituslaitoksia sekä kirjanpitoa ja tilinpäätöksiä koskevia määräyksiä on muutettava niin, että nykyisen kaltaiset kriisit voidaan ehkäistä.

4.1 Vaikka kriisi keskittyikin aluksi pelkästään Yhdysvaltoihin, myös Euroopan talous joutui maailmanlaajuisen verkottumisen kautta sen kouriin. Euro on osoittautunut vaikeina aikoina luotettavaksi ankkuriksi. Ilman yhteistä valuuttaa kriisin vaikutukset jäsenvaltioiden talouksiin olisivat olleet huomattavasti vakavammat. Kansainvälinen kriisi edellyttää kansainvälistä ratkaisua. Euroopan talouspolitiikassa toimet ovat nyt todella tarpeen. Kohdassa 3 kuvaillut haasteet edellyttävät nopeita, päättäväisiä, laajoja, kohdennettuja ja koordinoituja ennakoivia toimia, joista useat tosin ovat luonteeltaan väliaikaisia.

4.2 Menneestä on syytä ottaa oppia. Kun suhdanne kääntyi eri puolilla maailmaa vuosikymmenen alussa tapahtuneen IT-kuplan puhkeamisen ja Yhdysvaltain terrori-iskujen jälkeen laskuun, ainoastaan Euroopassa kieltäydyttiin aktiivisesta talouden elvyttämisestä finanssi- ja rahapolitiikan avulla kysyntä huomioon ottaen. Tämä johti osaltaan siihen, että kriisistä selviäminen kesti neljä vuotta ja että suuri osa Eurooppaa kärsii vieläkin kotimaisen kysynnän heikkoudesta. Tämä on entisestään lisännyt näiden alueiden haavoittuvuutta kysynnän romahtamiselle.

4.3 Keskeiset talouspolitiikan päättäjät tunnistivat kriisin vakavuuden liian myöhään. Vielä syyskuussa Ecofin-neuvoston talous- ja valtiovarainministerit suhtautuivat epäilevästi talouden elvytyssuunnitelmaan. Vaikka euroalueen talous kutistui jo vuoden 2008 toisella neljänneksellä, EKP nosti ohjauskorkoa kesällä toistamiseen. Myös hallitusten päämiesten kyvyttömyys päästä yhteisymmärrykseen Pariisissa pidetyssä rahoitusalan kriisiä koskevassa huippukokouksessa ehdytti toiveet nopeista yhteisistä toimista. Säästöjen turvallisuuden parantamiseen tähtäävät koordinoimattomat kansalliset toimenpiteet eivät juuri antaneet vaikutelmaa, että Euroopan unioni toimii yhtenäisesti. On siis selvää, että halu toimia ei yksin riitä. Ennemminkin tarvitaan ohjelmien ja toimenpiteiden parempaa koordinointia erityisesti jäsenvaltio tasolla.

5.1 On ilahduttavaa, että Euroopan komissio on ilmaissut selkeästi halunsa ja valmiutensa ryhtyä päättäväisiin ja koordinoituihin toimiin. Komissio pyrkii rahoitusalan kriisin hallintaan saamiseen tähtäävällä strategiallaan tarttumaan kattavasti talouden ongelmiin ja raivaamaan Euroopalle avainaseman rahoitusalan kriisiin puuttumisessa maailmanlaajuisella tasolla. Lisäksi valtion- ja hallitusten päämiehet pyysivät komissiota laatimaan joulukuussa pitämäänsä kokoukseen keskustelun pohjaksi koordinoitua lähestymistapaa koskevia ehdotuksia. Ne esiteltiin marraskuun lopulla Euroopan talouden elvytyssuunnitelmana, jonka sanotaan olevan oikein ajoitettu, määräaikainen, tavoitteellinen ja koordinoitu. Tämän jälkeen Eurooppa-neuvosto hyväksyi Brysselissä 11. ja 12. joulukuuta 2008 pitämässään kokouksessa vastaavan ohjelman.

5.2 Konkreettisesti ehdotetaan tukea, joka on 1,5 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta eli 200 miljardia euroa vuosina 2009–2010. Jäsenvaltiot maksavat 170 miljardia euroa, loput 30 miljardia euroa tulevat EU:n talousarviosta ja Euroopan investointipankilta.

5.3 Euroopan investointipankin erityisesti pk-yrityksiä palvelevan toiminnan tukemisen lisäksi pyritään menettelyjä yksinkertaistamalla ja nopeuttamalla saamaan ennakoivasti varoja rakenne- ja koheesiorahastosta sekä maatalouden kehittämisrahastosta. Euroopan sosiaalirahastosta suunnitellaan rahoitettavan työllistämistoimia erityisesti heikoimpien väestöryhmien tukemiseksi ja Euroopan globalisaatiorahaston tehokkuutta aiotaan parantaa. Lisäksi valtiontuen saamista aiotaan helpottaa ja julkisia tarjouskilpailuja nopeuttaa.

5.4 Jäsenvaltioiden toimenpiteiden tarkoituksena on uudistetun vakaus- ja kasvusopimuksen lisääntyneen joustavuuden puitteissa automaattisten vakauttajien ohella lisätä kysyntää valtionmenojen ja/tai veronkevennysten avulla, mistä komission ehdotuksessa annetaan konkreettisia esimerkkejä. Niihin kuuluvat tilapäisesti korotetut tulonsiirrot työttömille tai pienituloisille kotitalouksille, julkiset investoinnit infrastruktuuriin ja koulutukseen, pk-yritysten tukeminen (lainojen tai riskin jakamisen muodossa), ilmastonmuutoksen torjunta toimet, työnantajien ja työntekijöiden verotuksen ja sosiaalimaksujen alentaminen sekä arvonlisäverokannan tilapäinen laskeminen. Toimenpiteiden määräaikaisuudella varmistetaan, että elvytyssuunnitelma ei murenna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

5.5 Jäsenvaltioiden toimenpiteet on suoritettava koordinoidusti, sillä yksittäisten jäsenvaltioiden tilanne ja liikkumavara vaihtelee jäsenvaltioittain. Niiden on myös oltava määräaikaisia, koska talousarvion keskipitkän aikavälin tavoitteet on otettava huomioon. Toimenpiteitä tullisi tukea rakenneuudistuksilla, joilla parannetaan markkinoiden toimintaa ja kilpailukykyä.

5.6 Talouden elvytyssuunnitelma on pyrittävä mukauttamaan kasvun ja työllisyyden parantamiseen tähtäävän Lissabonin strategian painopistealueisiin (osaavaan työvoimaan, yritysten toimintaympäristöön, infrastruktuuriin ja energiaan, tutkimukseen ja innovointiin). Komissio hyväksyi toimenpidepaketin EU:n talouden elvytyssuunnitelman toteuttamiseksi ja kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin strategian vahvistamiseksi. Maakohtaiset osiot, joissa arvioidaan jäsenvaltioiden edistymistä Lissabonin strategian toteuttamisessa, on tarkoitus hyväksyä vuonna 2009 (1). Talouden elvytyssuunnitelma sisältää laajan valikoiman toimenpiteitä, joista kukin hallitus voi valita maalleen sopivimmat.

5.7 Talouden elvytyssuunnitelman eräs toinen tärkeä suuntaus on vihreä talous eli älykkäät tuotteet talouden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Siihen kuuluvat investoinnit energiatehokkuuteen, ympäristöön ja ilmastonsuojeluun. Myös kriisin pahimmin ravistelemille aloille, esimerkiksi auto- ja rakennusalalle suunnattuihin tukitoimiin on liitettävä ympäristö ja energiansäästötavoitteita.

5.8 Ohjelmassa korostetaan lisäksi, että talouskasvun palauttamiseksi tarvitaan maailmanlaajuista lähestymistapaa, jossa otettaan huomioon myös kehittyvät taloudet.

6.1.1 Komission laatimassa asiakirjassa on tunnistettu asianmukaisesti haasteet, toimenpiteiden tarve ja välttämättömyydet. Euroopan on toimittava ripeästi, itsevarmasti, tavoitteellisesti ja kunnianhimoisesti. Sen on tiedostettava asemansa ja toimittava täysipainoisesti kansainvälisellä kentällä.

6.1.2 Syöksykierteen pysäyttämiseksi on vahvistettava luottamusta ja kysyntää. Erityisesti kriisin kielteiset vaikutukset työmarkkinoihin ja yhteiskunnan heikoimpiin jäseniin on torjuttava päättäväisesti. Tähänastinen makrotaloudellisten menettelytapojen valikoima ei pystynyt tarjoamaan asianmukaista vastausta ongelmiin, koska siinä ei otettu huomioon kotimarkkinoiden kysynnän merkitystä suhdannevaihteluille. Komissio on nyt myöhässä omaksunut ETSK:n jo vuosia esittämän vaatimuksen finanssi- ja rahapolitiikan aktiivisesta ja kysyntää vahvistavasta roolista, jonka on yhdessä tarjontaan keskittyvien toimenpiteiden kanssa vahvistettava kilpailukykyä. Komissio ja jäsenvaltiot ovat vihdoin ymmärtäneet budjettipolitiikassa tarvittavan laajempia toimenpiteitä, koska rahapoliittisten toimenpiteiden vaikutus on nykyisessä tilanteessa hyvin rajallinen.

6.1.3 Siksi onkin kiinnostavaa, että komissio huomauttaa vakaus- ja kasvusopimuksen joustavuuden lisääntyneen vuoden 2005 uudistuksen jälkeen. Joustavuutta on nyt hyödynnettävä. Se tarkoittaa, että nykyisessä epätavallisessa tilanteessa, jossa vallitsee samanaikaisesti sekä rahoitusalan kriisi että taantuma, kolmen prosentin alijäämärajan lyhytaikaista ylittymistä pidetään järkevänä.

6.1.4 ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio korostaa EKP:n reaalitalouden tukemisessa omaksumaa myönteistä roolia. Komissio viittaa EKP:n tärkeään panokseen markkinoiden vakauttajana sen luotottaessa pankkeja ja lisätessä likviditeettiä sekä joustovaraan korkojen laskemisessa.

6.1.5 On ilmeistä, että kriisin jälkeisellä nousukaudella on jälleen keskityttävä finanssipolitiikan keskipitkän aikavälin tavoitteisiin, jotta julkisen talouden kestävyys ei vaarantuisi. Samalla on huolehdittava, ettei työtä tuotantotekijänä jälleen ylikuormiteta eikä menoja leikata kohtuuttomasti. Siksi olisi jo nyt harkittava esimerkiksi uusia tulolähteitä sisältäviä suunnitelmia. Lisäksi olisi muun muassa otettava huomioon, että kriisin aikana nousseiden valtionosuuksien palauttaminen ennalleen ei ole itse tarkoitus. Euroopan sosiaalisessa mallissa, jolle ovat tyypillisiä vanheneva väestö ja korkeat sosiaaliset standardit, ei valtionosuuksien korkea taso välttämättä ole huono asia. Myös niissä valtioissa, joita yleensä kehutaan niiden onnistuneista joustoturvastrategioista, valtionosuudet ovat usein keskimääräistä korkeammat.

6.1.6 Sen lisäksi, että kansallisia toimenpiteitä täydennetään eurooppalaisilla, ne on myös ehdottomasti toteutettava koordinoidusti. Näin saadaan aikaan myönteinen rajat ylittävä heijastusvaikutus ja vältetään vapaamatkustajaongelma. Talouden elvytyssuunnitelmaa tukemattomat valtiot saattavat heikentää toimenpiteiden vaikutuksia. Suhdannevaihteluja aktiivisesti vakauttavat maat taas leimataan maiksi, jotka pitävät taloutensa tarkoituksella alijäämäisenä. Erityinen vastuu näyttäisi olevan niillä jäsenvaltioilla, jotka pystyvät kokonsa puolesta vaikuttamaan ratkaisevasti kokonaiskehitykseen ja joilla taloudellinen joustovara on suhteellisen suuri.

6.1.7 Myönteistä on myös, että kasvun elvyttämisestä huolimatta ympäristöä, ilmastonmuutosta ja energiaa koskevia tavoitteita ei jätetä huomiotta eikä unohdeta katsoa huippukehittyneiden teollisuusmaiden rajojen ulkopuolelle. Maailmanlaajuisesta näkökulmasta merkitystä on myös perusteettomien protektionististen toimenpiteiden torjumisella.

6.2.1 ETSK korostaa tässä lausunnossa yleistä makrotaloudellista arviointia. Se aikoo kuitenkin jatkaa työtään ja arvioida yksityiskohtaisesti tehtyjä ehdotuksia ja päätöksiä tuonnempana annettavassa lausunnossaan. Samalla on keskusteltava myös tarvittavista tukioikeuteen tehtävistä muutoksista sekä globalisaatiorahaston sääntöjen muuttamisesta. Eräitä komission laajaksi työvälinevalikoimaksi tarjoamia toimenpiteitä on vielä tarkasteltava kriittisesti. Niihin kuuluvat muun muassa kiistelty sosiaalimaksujen keventäminen ja työvaltaisten palvelujen arvonlisäverokannan alentaminen. Myös tukien ja ohjelmien myöntämisen kestävyyttä avoimen kilpailun kannalta olisi tarkasteltava.

6.2.2 Koska talouden elvytyssuunnitelmaan aiotaan yhdistää rakenneuudistuksia, on huolehdittava, että viime mainitut eivät ole kysynnän elvyttämistavoitteen vastaisia. Rakenneuudistukset on suunniteltava sellaisiksi, että ne ovat sosiaalisesti kestäviä ja tukevat kasvua ja työllisyyttä.

6.2.3 On syytä huomauttaa, että kahdelle vuodelle jaettavat 200 miljardia euroa kuulostaa määränä suuremmalta kuin se todellisuudessa on. Se sisältää huomatavan vähän uusia varoja. EU:n talousarviosta ja Euroopan investointipankilta saatavat varat ovat osittain jo päätettyjä maksuja, joita vain hieman aikaistetaan. Myöskään jäsenvaltioiden maksamissa varoissa ei usein ole kyse uusista, ylimääräisistä aloitteista vaan toimenpiteistä, jotka jäsenvaltioiden hallitukset olivat suunnitelleet tai jopa hyväksyneet jo ennen Euroopan talouden elvytyssuunnitelman laatimista.

7.1 Lyhyessä ajassa syntyneet kaksi vakavaa kriisiä riittävät perusteeksi rahoitusmarkkinoiden uudelleenjärjestelylle, joka koskee muun muassa kauppaa, tuotteita, osallistujia, valvontaa ja luottokelpoisuuslaitoksia. Uudelleenjärjestelyä tarvitaan sekä EU:ssa että erityisesti maailmanlaajuisella tasolla. Tämä on tarpeen luottamuksen palauttamiseksi mahdollisimman pian rahoituslaitoksiin, olipa kyse rahoituslaitosten keskinäisestä luottamuksesta tai sijoittajien ja kuluttajien luottamuksesta. Rahoitusmarkkinoiden uudistus ja niiden toimintakyvyn nopea palautuminen muodostavat keskeisen edellytyksen sille, että rahoitusmarkkinat pystyvät jälleen tukemaan reaalitaloutta ja talouden elvytystoimenpiteet onnistuvat.

7.2 Euroopassa toteutettiin ilman suurempaa harkintaa useita Yhdysvalloista peräisin olevia toimenpiteitä, joihin kuuluivat muun muassa niin kutsuttujen rahoitusinnovaatioiden käyttöönotto, eläkejärjestelmien rahoitus ja kirjanpitomääräykset. Tulokset olivat tunnetusti huonot. Vastaisuudessa on painotettava jälleen enemmän eurooppalaisia näkemyksiä, vahvuuksia, kokemuksia ja perinteitä, joihin lukeutuvat myös osuustoiminnalliset organisaatiomuodot. Samalla on hyödynnettävä voimakkaammin laajentumisten myötä euroalueella lisääntynyttä ”kriittistä massaa”. Washingtonissa pidetyssä G20-maiden huippukokouksessa oli tästä jo myönteisiä merkkejä. Siellä saavutettuja tuloksia on nyt kehitettävä edelleen Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidettävää G20-maiden huippukokousta silmällä pitäen.

7.3 Rahoitusmarkkinoiden välttämätöntä uudelleenjärjestelyä ja uudelleensääntelyä ei käsitellä komission talouden elvytyssuunnitelmassa. ETSK toivoo tämän johtuvan ainoastaan siitä, että komissio suunnittelee EU:n rahoitusmarkkinoiden valvontaa koskevaa aloitetta, joka on tarkoitus hyväksyä heinäkuussa 2009. Olosuhteita uudistettaessa on tarkasteltava myös niitä tieteellisiä tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että laumakäyttäytymisen seurauksena spekulatiivisilla markkinoilla tapahtuu ylireagointia järjestelmällisesti molempiin suuntiin – eikä vähiten huomattavasti suurempien talouden toimijoiden tietokonemalleihin perustuvien kaupankäyntijärjestelmien ja -päätösten vuoksi. ETSK pidättää oikeuden esittää tuonnempana asiaa koskevat vaatimuksensa ja ehdotuksensa ja viittaa samalla Brysselissä 22. ja 23. tammikuuta 2009 järjestämäänsä konferenssiin ”Rien ne va plus – Euroopan sosiaalisen markkinatalouden elvytysmahdollisuudet kasinotalouden luhistumisen jälkeen”.

Bryssel 15. tammikuuta 2009

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Komission lehdistötiedote ”Commission decisions on the Lisbon Growth and Jobs Strategy” (IP/08/1987) sisältää yksityiskohtaisempia tietoja toimenpidepaketista.