25.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 270/8

1.

Maailmanlaajuinen finanssikriisi on kärjistynyt selvästi, ja se on vaikuttanut voimakkaasti EU:n pankkialaan. Ongelmat liittyvät erityisesti Yhdysvaltojen asuntoluottomarkkinoihin ja kiinteistövakuudellisiin omaisuuseriin sekä yksittäisten pankkien kohtuuttoman riskipitoisista strategioista johtuviin tappioihin. Tämän lisäksi luottamus on pankkialalla yleisesti rapautunut viime viikkojen aikana. Vallitseva epävarmuus yksittäisten rahoituslaitosten luottotappioriskeistä on lamauttanut pankkien väliset luottomarkkinat, minkä vuoksi rahoituslaitosten on ylipäätään vaikeampi saada likviditeettiä.

2.

Rahoitusmarkkinakriisi on paljastanut heikkouksia joidenkin rahoituslaitosten liiketoimintamalleissa tai -käytännöissä ja pahentanut niitä. Nykytilanne uhkaa tällaisia ongelmia omaavien rahoituslaitosten olemassaoloa. Jos tällaisten rahoituslaitosten pitkän aikavälin elinkelpoisuus halutaan palauttaa likvidaation välttämiseksi, tarvitaan niiden toimintojen kauaskantoista rakenneuudistusta. Vallitsevissa olosuhteissa kriisi vaikuttaa yhtä lailla perustaltaan terveisiin rahoituslaitoksiin, joiden vaikeudet johtuvat yksinomaan likviditeetin saatavuutta voimakkaasti rajoittavista yleisistä markkinaolosuhteista. Tällaisten rahoituslaitosten pitkän aikavälin elinkelpoisuus ei edellytä kovin merkittävää rakenneuudistusta. Toimenpiteet, joita jäsenvaltiot toteuttavat tukeakseen (tiettyjä) kansallisilla rahoitusmarkkinoillaan toimivia rahoituslaitoksia, voivat joka tapauksessa kuitenkin suosia näitä rahoituslaitoksia muiden kyseisessä jäsenvaltiossa tai muissa jäsenvaltioissa toimivien rahoituslaitosten vahingoksi.

3.

ECOFIN-neuvosto hyväksyi 7 päivänä lokakuuta 2008 päätelmät, joissa se sitoutui toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet pankkijärjestelmän terveen pohjan ja vakauden vahvistamiseksi, jotta luottamus ja asianmukainen toiminta voidaan rahoitusalalla palauttaa. Haavoittuvien, järjestelmän kannalta merkittävien rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistaminen mainittiin yhtenä keinona suojella asianmukaisesti tallettajien etuja ja järjestelmän vakautta. Lisäksi oltiin yhtä mieltä siitä, että julkisen vallan tukitoimista on päätettävä kansallisella tasolla, mutta koordinoiduissa puitteissa EU:n yhteisten periaatteiden (1) pohjalta. Samassa yhteydessä komissio lupasi antaa pian ohjeita yleisistä puitteista, joiden pohjalta pääomapohjan vahvistamisen ja takausjärjestelyjen, sekä tapausten, joissa näitä järjestelmiä sovelletaan, yhteensopivuutta valtiontukijärjestelmän kanssa voidaan arvioida nopeasti.

4.

Kun otetaan huomioon nyt myös perustaltaan terveitä pankkeja uhkaavan kriisin laajuus, Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentymisaste ja rahoituslaitosten keskinäinen riippuvuus sekä järjestelmän kannalta merkittävän rahoituslaitoksen mahdollisen kaatumisen kohtalokkaat seuraukset, jotka pahentaisivat kriisiä entisestään, komissio ymmärtää, että jäsenvaltioista voi olla välttämätöntä toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi. Rahoitusalan ongelmien luonteen vuoksi toimenpiteet saatetaan ulottaa yksittäisten rahoituslaitosten vakauttamista pidemmälle ja niihin saattaa sisältyä yleisesti sovellettavia järjestelyjä.

5.

Tällä hetkellä vallitsevat poikkeukselliset olosuhteet on otettava asianmukaisesti huomioon soveltaessa valtiontukisääntöjä toimenpiteisiin, joilla rahoitusmarkkinoiden kriisiin puututaan. Komission on kuitenkin varmistettava, että tällaiset toimenpiteet eivät vääristä tarpeettomasti kilpailua markkinoilla toimivien rahoituslaitosten välillä eivätkä aiheuta kielteisiä heijastusvaikutuksia muissa jäsenvaltioissa. Tässä tiedonannossa pyritään antamaan ohjeita perusteista, joilla arvioidaan, ovatko yleisesti sovellettavat järjestelyt, näiden järjestelyjen soveltaminen yksittäiseen tapaukseen ja järjestelmän kannalta merkittävät tilapäiset tuet perustamissopimuksen mukaisia. Soveltaessaan näitä perusteita jäsenvaltioiden toteuttamiin toimenpiteisiin komissio toimii niin nopeasti kuin oikeusvarmuuden ja rahoitusmarkkinoiden luottamuksen palauttamisen varmistamiseksi on tarpeen.

6.

Valtiontukea vaikeuksissa oleville yksittäisille yrityksille arvioidaan yleensä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c kohdan perusteella valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (2), jäljempänä ’suuntaviivat’, mukaisesti. Suuntaviivoissa on kerrottu, miten komissio tulkitsee perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa tämän tyyppisen tuen yhteydessä. Suuntaviivoja sovelletaan yleisesti, mutta niissä on joitakin erityisesti rahoitusalaa koskevia perusteita.

7.

Komissio voi perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla hyväksyä lisäksi valtiontuen ”jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen”.

8.

Komissio vahvistaa oikeuskäytännön ja päätöskäytäntönsä (3) mukaisesti, että perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohta edellyttää, että jäsenvaltion taloudessa olevaa vakavaa häiriötä tulkitaan suppeasti.

9.

Komissio ottaa huomioon tämänhetkisen rahoitusmarkkinakriisin vakavuuden ja sen mahdolliset vaikutukset jäsenvaltioiden koko talouteen ja katsoo, että näissä olosuhteissa 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaa voidaan käyttää oikeusperustana tämän järjestelmäkriisin ratkaisemiseksi toteutettaville tukitoimenpiteille. Tämä koskee erityisesti tukea, jota myönnetään useille tai kaikille rahoituslaitoksille tarkoitetun jäsenvaltiossa yleisesti sovellettavan järjestelyn puitteissa. Jos rahoitusjärjestelmän vakaudesta vastaavat jäsenvaltion viranomaiset ilmoittavat komissiolle, että sitä uhkaa tällainen vakava häiriö, asialla on komission arvioinnissa erityistä merkitystä.

10.

Jäsenvaltioiden tapauskohtaiset tukitoimet eivät ole poissuljettuja 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteet täyttävissä olosuhteissa. Vaikka tukea olisi arvioitava perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa koskevissa suuntaviivoissa esitettyjen yleisten periaatteiden mukaisesti, tämänhetkisissä olosuhteissa saattaa olla sekä tukijärjestelyjen että tapauskohtaisten tukitoimien kohdalla mahdollista hyväksyä poikkeuksellisia toimenpiteitä, kuten rakenteelliset hätätukitoimet, velkojien kaltaisten kolmansien oikeuksien suojaaminen ja pelastustoimenpiteet, jotka saattavat kestää yli kuusi kuukautta.

11.

On kuitenkin korostettava, että edellä esitetyt näkökohdat eivät merkitse, että 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaa voitaisiin soveltaa periaatteellisesti muilla yksittäisillä aloilla kriisitilanteissa, ellei ole verrattavissa olevaa vaaraa, että niillä on välitön vaikutus jäsenvaltion koko talouteen. Rahoitusalalla tähän määräykseen turvautuminen on mahdollista vain aidosti poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa koko rahoitusmarkkinoiden toiminta on vaarassa.

12.

Jos jäsenvaltion taloudessa on edellä esitetyn kaltainen vakava häiriö, 87 artiklan 3 kohdan b kohtaan ei voida turvautua loputtomasti vaan ainoastaan niin kauan kuin sen soveltaminen on kriisitilanteen vuoksi perusteltua.

13.

Tämä merkitsee, että kaikkia tältä pohjalta perustettuja yleisesti sovellettavia järjestelyjä, esimerkiksi takaus- tai pääomasijoitusjärjestelyjä, on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti ja ne on lopetettava heti kuin kyseisen jäsenvaltion taloudellinen tilanne sen sallii. Komissio myöntää, että rahoitusmarkkinoiden poikkeuksellisten ongelmien kestoa on tällä hetkellä mahdotonta ennustaa ja että luottamuksen palauttamiseksi voi olla välttämätöntä viestittää, että toimenpidettä jatketaan niin kauan kuin kriisi jatkuu. Komissio kuitenkin katsoo, että yleisesti sovellettavien järjestelyjen soveltuminen yhteismarkkinoille edellyttää, että jäsenvaltio tarkastelee ne uudelleen vähintään kuuden kuukauden välein ja lähettää kertomuksen komissiolle tarkastelun tuloksista.

14.

Lisäksi komissio katsoo, että maksukyvyttömiä rahoituslaitoksia, jotka ilman näitä poikkeuksellisia olosuhteita olisivat muuten perustaltaan terveitä, olisi kohdeltava eri tavalla kuin rahoituslaitoksia, joilla on sisäsyntyisiä ongelmia. Ensin mainitussa tapauksessa elinkelpoisuusongelmat ovat ulkoa aiheutuvia ja ne liittyvät ennemminkin rahoitusmarkkinoiden tämänhetkiseen kärjistyneeseen tilanteeseen kuin tehottomuuteen tai kohtuuttomaan riskinottoon. Sen vuoksi tällaisten rahoituslaitosten elinkelpoisuutta tukevista järjestelyistä seuraava kilpailun vääristyminen on yleensä vähäisempää ja edellyttää suppeampaa rakenneuudistusta. Sen sijaan muut rahoituslaitokset, joita esimerkiksi tehottomuudesta, huonosta varainhallinnasta tai riskipitoisista strategioista johtuvat tappiot todennäköisesti erityisesti koskevat, sopivat tavanomaisen pelastamistuen piiriin, jolloin tarvitaan pitkälle menevää rakenneuudistusta ja korvaavia toimenpiteitä kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi (4). Ilman asianmukaisia suojatoimia takaus- ja pääomasijoitusjärjestelyt voivat kuitenkin kaikissa tapauksissa vääristää kilpailua huomattavasti, sillä niissä voidaan kohtuuttomasti suosia tuensaajia kilpailijoiden vahingoksi tai ne voivat pahentaa muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien rahoituslaitosten maksuvalmiusongelmia.

15.

Myönnettävä tuki on perustamissopimuksen valtiontukisääntöjen taustalla olevien yleisten periaatteiden mukaan rajoitettava tuen tavoitteiden saavuttamisen kannalta ehdottoman välttämättömään ja kilpailun vääristyminen on vältettävä tai rajoitettava mahdollisimman vähäiseksi. Lisäksi kaikkien yleisten tukitoimenpiteiden on tämänhetkiset olosuhteet huomioon ottaen oltava:

16.

Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan säilyttäminen edellyttää, että noudatetaan näitä perusteita, jotka ovat valtiontukisääntöjen ja perustamissopimukseen kirjattujen perusvapauksien, kuten syrjimättömyysperiaatteen, mukaisia. Komissio ottaa arvioinnissaan huomioon seuraavat perusteet, kun se päättää, soveltuvatko jäljempänä luetellut valtiontukitoimenpiteet yhteismarkkinoille.

17.

Edellä esitetyt periaatteet johtavat seuraaviin näkökohtiin, jotka koskevat takausjärjestelyjä, joilla suojataan ilmoituksen, lainsäädännön tai sopimuksen kautta syntyneitä velkoja. Nämä näkökohdat ovat yleisluonteisia ja niitä on muokattava kunkin yksittäisen tapauksen erityisolosuhteisiin.

18.

Jos jotkin markkinatoimijat suljetaan takausten ulkopuolelle, kilpailu saattaa huomattavasti vääristyä. Kelpoisuusperusteiden, joiden mukaan rahoituslaitoksille voidaan myöntää tällainen takaus, on oltava objektiivisia ja niissä on otettava huomioon rahoituslaitosten asema kyseisessä pankkijärjestelmässä ja koko taloudessa. Niiden on oltava myös syrjimättömiä, jotta voidaan välttää tarpeettomat kilpailua vääristävät vaikutukset naapurimarkkinoihin ja sisämarkkinoihin yleensä. Kansallisuuteen perustuvan syrjinnän kieltävää periaatetta soveltaen takausjärjestelyn olisi koskettava kaikkia kyseisessä jäsenvaltiossa perustettuja ja siellä merkittävää toimintaa harjoittavia rahoituslaitoksia, tytäryhtiöt mukaan lukien.

19.

Jotta talletuspaon mahdollisuutta ja tarpeettomia kielteisiä heijastusvaikutuksia terveisiin pankkeihin voidaan rajoittaa näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa voi olla välttämätöntä saada tallettajat vakuuttumaan, että he eivät joudu kärsimään tappioita. Sen vuoksi vähittäistalletuksia (ja vähittäisasiakkaiden luottoja) suojaavat yleistakaukset voivat periaatteessa järjestelmäkriisissä perustellusti kuulua valtiovallalle.

20.

Muita kuin vähittäistalletuksia koskevien takausten yhteydessä velkatyyppien valinta on mahdollisuuksien mukaan kohdistettava ongelmien lähteelle ja rajoitettava siihen, mitä voidaan pitää välttämättömänä tämänhetkisen finanssikriisin ilmenemismuotojen torjumiseksi. Muuten takaukset voivat viivästyttää välttämätöntä sopeutumisprosessia ja aiheuttaa moraalikatoa (5).

21.

Tätä periaatetta soveltaen rahoituslaitosten välisen luottamuksen rapautumisesta johtuvan pankkien välisen luotonannon tyrehtymisen vuoksi myös tietyntyyppisten tukkutalletusten ja jopa lyhyen ja keskipitkän aikavälin velkainstrumenttien takaaminen voi olla perusteltua, jos ne eivät ole jo riittävän suojattuja sijoittajajärjestelyjen ja muiden keinojen (6) kautta.

22.

Jos takaus ulotetaan tämän suhteellisen laajan soveltamisalan lisäksi vielä muuntyyppisiin velkoihin, on tutkittava tarkemmin, onko se perusteltua.

23.

Takausten piiriin ei periaatteessa pitäisi kuulua toissijaisia velkoja (Tier 2 -pääoma) eikä niiden pitäisi kattaa valikoimatta kaikkia velkoja, koska tällä tavoin suojattaisiin pelkästään osakkeenomistajien ja muiden riskipääomasijoittajien etuja. Jos tällaisia velkoja taataan ja näin mahdollistetaan pääoman ja sitä kautta antolainaustoiminnan lisääminen, erityiset rajoitukset saattavat olla välttämättömiä.

24.

Muitakin kuin vähittäistalletuksia koskevien takausjärjestelyjen soveltamisaika on rajoitettava mahdollisimman lyhyeen ja soveltamisala mahdollisemman suppeaksi. Koska rahoitusmarkkinoiden toiminnan perustavaa laatua olevien puutteiden kestoa ei tällä hetkellä voida ennustaa, komissio katsoo edellä esitettyjen yleisten periaatteiden mukaisesti, että yleisesti sovellettavien järjestelyjen soveltuminen yhteismarkkinoille edellyttää jäsenvaltion tarkastelevan vähintään kuuden kuukauden välein uudelleen sitä, onko järjestelyn soveltamisen jatkaminen perusteltua ja onko siihen mahdollista tehdä rahoitusmarkkinoiden tilanteen kehittymisen perusteella muutoksia. Tämän tarkastelun tulokset on toimitettava komissiolle. Jos säännöllisestä tarkastelusta huolehditaan, järjestely voidaan hyväksyä kuutta kuukautta pidemmäksi ajaksi ja periaatteessa enintään kahdeksi vuodeksi. Jos komissio antaa hyväksyntänsä, sitä voidaan edelleen jatkaa, jos rahoitusmarkkinoiden kriisi sitä edellyttää. Jos järjestelyssä on mahdollista, että takaukset kattavat velan takausten myöntämisajan päättymisen jälkeen olevaan erääntymispäivään asti, tarvitaan ylimääräisiä suojatoimenpiteitä, jotta kilpailu ei vääristyisi kohtuuttomasti. Suojatoimenpiteitä voivat olla lyhyempi takausten myöntämisaika kuin tässä tiedonannossa on periaatteellisesti sallittu, ehkäisevät hinnoitteluehdot ja asianmukainen taatun velan määrällinen rajoittaminen.

25.

Kun jäsenvaltiot soveltavat yleistä valtiontukien periaatetta, jonka mukaan tuen määrä ja intensiteetti on rajattava välttämättömään, niiden on toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen, että tuensaajat ja/tai toimiala osallistuvat merkittävällä määrällä omia varojaan takauksen kustannuksiin ja tarvittaessa valtion tukitoimista aiheutuviin kustannuksiin, jos takaukseen vedotaan.

26.

Tuensaajien osuuden laskeminen ja sen koostumus riippuvat kulloisistakin olosuhteista. Komission näkemyksen mukaan vaatimus tuen rajaamisesta välttämättömään täyttyisi yhdistelemällä asianmukaisesti joitakin seuraavista ehdoista tai toteuttamalla ne kaikki (7):

27.

Millä tahansa takausjärjestelyllä voi olla negatiivisia vaikutuksia asianomaisen jäsenvaltion tai muiden jäsenvaltioiden pankkeihin, jotka eivät ole tuensaajia. Tämän vuoksi järjestelyyn on sisällytettävä asianmukaiset mekanismit, joilla minimoidaan kilpailun vääristymät ja valtiontakausten tuottaman tuensaajien etuoikeutetun aseman mahdollinen väärinkäyttö. Näihin suojatoimenpiteisiin, jotka ovat tärkeitä myös moraalikadon välttämiseksi, pitäisi kuulua asianmukaisesti yhdisteltynä joitakin seuraavista rajoitteista tai ne kaikki (9):

28.

Komissio katsoo, että kilpailun vääristymien minimoimiseksi yleisesti sovellettavaa takausjärjestelyä on pidettävä tilapäisenä hätätoimenpiteenä, jolla hoidetaan nykyisen finanssikriisin akuutteja oireita. Näillä toimenpiteillä ei lopullisesti pystytä ratkaisemaan tämän kriisin perimmäisiä syitä, jotka ovat seurausta rahoitusmarkkinoiden toiminnan rakenteellisista puutteista tai yksittäisten rahoituslaitosten ongelmista tai molemmista.

29.

Tämän vuoksi takausjärjestelyä on pian täydennettävä koko alaa koskevilla sopeutustoimenpiteillä ja/tai erityisesti takaukseen turvautumaan joutuneiden yksittäisten tuensaajien rakenneuudistuksilla tai likvidaatiolla.

30.

Jos yksittäinen rahoituslaitos joutuu turvautumaan takausjärjestelyyn, tätä maksukyvyttömän rahoituslaitoksen toiminnan jatkamiseksi toteutettavaa hätäpelastustoimenpidettä, joka vääristää kilpailua entisestään järjestelyn käyttöönoton yleisvaikutusten lisäksi, on täydennettävä mahdollisimman pian rahoitusmarkkinoiden tilanteen salliessa asianmukaisilla toimilla, jotka johtavat tuensaajayrityksen rakenneuudistukseen tai likvidaatioon. Tällöin takausjärjestelystä tukea saaneiden yritysten on ilmoitettava rakenneuudistus- tai likvidaatiosuunnitelmasta, ja komissio arvioi erikseen, onko se valtiontukisääntöjen mukainen (12).

31.

Rakenneuudistussuunnitelmaa arvioidessaan komissio edellyttää, että suunnitelmalla pyritään:

32.

Komissio voi arviota tehdessään hyödyntää tietoja, jotka on kerätty vuosien varrella sovellettaessa valtiontukisääntöjä rahoituslaitoksiin. Tämänhetkisen finanssikriisin erityispiirteet on kuitenkin otettava huomioon, koska se on jo saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että sitä voidaan pitää vakavana häiriönä jäsenvaltioiden taloudessa.

33.

Komissio pitää myös toisistaan erillään tukitoimenpiteet, jotka ovat tarpeen likviditeetin tarjoamiseksi perustaltaan muuten terveille rahoituslaitoksille, ja tuen niille tuensaajille, joilla on lisäksi rakenteellisia vakavaraisuusongelmia, jotka johtuvat esimerkiksi niiden liiketoimintamallista tai sijoitusstrategioista. Vakavaraisuusongelmista kärsiville tuensaajille myönnettävä tuki aiheuttaa todennäköisesti suurimmat ongelmat.

34.

Toinen tämänhetkisen finanssikriisin vuoksi järjestelmän tasolla toteutettava toimenpide voisi olla pääomasijoitusjärjestelyn perustaminen tukemaan perustaltaan vakaita rahoituslaitoksia, joilla on ongelmia rahoitusmarkkinoiden poikkeusolojen vuoksi. Tavoitteena olisi vahvistaa rahoituslaitosten pääomapohjaa julkisilla varoilla joko suoraan tai helpottamalla yksityisiä pääomasijoituksia muilla tavoin, jotta estetään negatiiviset heijastusvaikutukset järjestelmätasolla.

35.

Periaatteessa edellä mainittuja yleistä takausjärjestelyä koskevia näkökohtia sovelletaan soveltuvin osin myös pääomasijoitusjärjestelyihin. Näitä ovat muun muassa seuraavat:

36.

Seuraavat näkökohdat liittyvät pääomasijoitustoimenpiteen erityisluonteeseen:

37.

Tukikelpoisuuden pitäisi perustua objektiivisiin perusteisiin, kuten riittävän pääomapohjan varmistamiseen suhteessa vakavaraisuusvaatimuksiin, jotka eivät kuitenkaan johda perusteettomaan syrjivään kohteluun. Olisi myönteistä, jos rahoitusalan valvontaviranomaiset arvioisivat tuen tarpeen.

38.

Pääomasijoitukset on rajattava määrältään välttämättömään eikä tuensaaja saisi käyttää niitä aggressiivisiin liiketoimintastrategioihin, liiketoiminnan laajentamiseen eikä muihin tarkoituksiin, jotka voivat kohtuuttomasti vääristää kilpailua. Arvioinnissa suhtaudutaan myönteisesti tiukempien vähimmäisvakavaraisuusvaatimusten noudattamiseen ja/tai rahoituslaitoksen taseen loppusumman rajoittamiseen. Nykyisessä kriisitilanteessa tuensaajien omien resurssien osuuden olisi oltava mahdollisimman suuri, yksityissektorin rahoitusosuudet mukaan lukien (14).

39.

Pääomasijoitukset on tehtävä rahoituslaitoksiin siten, että tuki on määrältään mahdollisimman vähäinen. Valittavan rahoitusvälineen (esimerkiksi osakkeet, optiot, toissijainen pääoma) mukaan jäsenvaltioiden olisi periaatteessa saatava oikeuksia, joiden arvo vastaa tehtyä pääomasijoitusta. Uusien osakkeiden liikkeeseenlaskuhinta on määritettävä markkinaehtoisesti. Jotta voidaan varmistaa, että julkisesta tuesta maksetaan asianmukainen vastike, esimerkiksi etuoikeutettuihin osakkeisiin, joilla on riittävät oikeudet voitonjakoon, suhtaudutaan myönteisesti. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää takaisinperintäjärjestelyjä tai palautuslausekkeita.

40.

Samat näkökohdat pätevät myös muihin toimenpiteisiin ja järjestelyihin, joilla ongelma pyritään ratkaisemaan rahoituslaitosten taseen vastaavaa-puolella ja joilla vahvistettaisiin rahoituslaitosten pääomavaatimuksia. Erityisesti jos jäsenvaltio ostaa tai vaihtaa omaisuuseriä, niiden arvoa määritettäessä riskit on otettava huomioon ja myyjiä on kohdeltava tasapuolisesti.

41.

Tukijärjestelyn hyväksymisen jälkeen jäsenvaltioiden on toimitettava kuuden kuukauden välein kertomus komissiolle järjestelyn soveltamisesta sekä erikseen kutakin tuensaajayritystä koskeva suunnitelma kuuden kuukauden kuluttua valtion tukitoimien toteuttamisesta (15).

42.

Komissio tekee arvioinnin samaan tapaan kuin takausjärjestelyjen kohdalla, mutta pääomasijoitustoimenpiteiden peruuttamattoman luonteen vuoksi komissio haluaa niitä tutkiessaan varmistaa suuntaviivojen periaatteiden mukaisesti, että järjestelyn piiriin kuuluvien pääomasijoitusten tuottama hyöty on yhdenmukainen järjestelyn ulkopuolisten pääomasijoitustoimenpiteiden tuottaman hyödyn kanssa. Lisäksi on otettava huomioon rahoitusmarkkinoiden järjestelmäkriisin erityispiirteet.

43.

Käynnissä olevan finanssikriisin vuoksi jäsenvaltio saattaa haluta lopettaa hallitusti joidenkin lainkäyttöalueellaan toimivien rahoituslaitosten toiminnan. Tällainen hallittu likvidaatio, joka mahdollisesti yhdistettäisiin julkisten varojen sijoittamiseen, voi tulla kyseeseen yksittäistapauksissa joko ainoana toimenpiteenä tai pelastamistuen myöntämisen jälkeen toisena vaiheena, kun asianomaisen rahoituslaitoksen rakenneuudistusta ei selvästikään pystytä toteuttamaan onnistuneesti. Toiminnan hallittu lopettaminen voi myös olla osa yleisesti sovellettavaa takausjärjestelyä esimerkiksi jäsenvaltion käynnistäessä rahoituslaitoksen likvidaatiomenettelyn, kun rahoituslaitokselle myönnettyä takausta vastaava suoritus vaaditaan maksettavaksi.

44.

Myös näiden järjestelyjen ja niiden mukaisten yksittäisten likvidaatiotoimenpiteiden arviointi toteutetaan soveltuvin osin samalla tavoin kuin edellä esitetty takausjärjestelyjen arviointi.

45.

Seuraavat näkökohdat liittyvät likvidaatiotoimenpiteen erityisluonteeseen:

46.

Likvidaatiotoimissa on määrätietoisesti pyrittävä minimoimaan moraalikato erityisesti estämällä osakkeenomistajia ja mahdollisesti myös tietyntyyppisiä velkojia hyötymästä yritykselle myönnetystä tuesta toiminnan hallitun lopettamisen yhteydessä.

47.

Kilpailun kohtuuttoman vääristymisen välttämiseksi likvidaatiovaihe ei saisi kestää kauempaa kuin asianmukainen toiminnan lopettaminen edellyttää. Jos tuensaajan asemassa oleva rahoituslaitos jatkaa toimintaansa likvidaation aikana, se ei saisi käynnistää uusia liiketoimia vaan ainoastaan jatkaa vanhojen loppuun saattamista. Pankkitoimilupa olisi peruutettava viipymättä.

48.

Kun varmistetaan tuen rajaaminen tavoitteen saavuttamisen kannalta välttämättömään määrään, on otettava huomioon, että rahoitusjärjestelmän vakauden turvaaminen tässä rahoitusmarkkinoiden myllerryksessä saattaa edellyttää korvausta tukitoimenpitein joillekin toimintaansa lopettavan pankin velkojille. Tässä tapauksessa velkatyyppien valintaperusteita määritettäessä olisi noudatettava samoja sääntöjä kuin valittaessa takausjärjestelyn piiriin kuuluvia velkoja.

49.

Yritystä myytäessä on noudatettava tiettyjä ehtoja, jotta voidaan varmistaa, että tukea ei myönnetä rahoituslaitoksen tai sen osien ostajille eikä myytäville yksiköille. Komissio ottaa seuraavat perusteet huomioon määrittäessään, sisältyykö toimenpiteisiin mahdollisesti tukea:

50.

Jos edellä mainittuja perusteita sovellettaessa havaitaan ostajille tai myydyille yksiköille myönnetyn tukea, kyseisen tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille on arvioitava erikseen.

51.

Kun jäsenvaltiot ratkovat yksittäisten rahoituslaitosten akuutteja likviditeettiongelmia, ne kenties haluavat täydentää takaus- tai pääomasijoitusjärjestelyjä muulla julkisista varoista myönnetyllä likviditeettituella (keskuspankin varat mukaan lukien). Komissio on jo todennut, että jos jäsenvaltio tai keskuspankki reagoi pankkikriisiin yksittäisiä pankkeja suosivien valikoivien toimenpiteiden sijaan kaikille markkinatoimijoille avoimilla yleisesti sovellettavilla toimenpiteillä (esim. kaikille markkinoilla toimiville yrityksille yhtäläisin ehdoin myönnettävät lainat), ne eivät useimmiten kuulu valtiontukisääntöjen soveltamisalaan eikä niistä tarvitse ilmoittaa komissiolle. Komission näkemyksen mukaan valtiontukisääntöjen soveltamisalaan eivät kuulu esimerkiksi keskuspankkien rahapoliittiset toimet, kuten avomarkkinaoperaatiot ja maksuvalmiusjärjestelmät. Erityisissä olosuhteissa yksittäiselle rahoituslaitokselle suunnattu tuki ei ehkä ole valtiontukea. Komissio katsoo (16), että keskuspankin varoista rahoituslaitokselle myönnetty tuki ei välttämättä ole valtiontukea, jos muun muassa seuraavat edellytykset täyttyvät:

52.

Komission mielestä nykyisissä poikkeusoloissa julkisista varoista (keskuspankin varat mukaan lukien) myönnettävä likviditeettituki, joka todetaan valtiontueksi, voi soveltua yhteismarkkinoille suuntaviivojen periaatteiden mukaisesti. Likviditeettijärjestely voidaan hyväksyä periaatteessa kuutta kuukautta pidemmäksi ja enintään kahden vuoden ajaksi edellyttäen, että järjestelyn toimintaa tarkastellaan uudelleen kuuden kuukauden välein (17). Likviditeettijärjestelyn voimassaoloaikaa voidaan edelleen jatkaa komission luvalla, jos finanssikriisi sitä edellyttää.

53.

Kun komissio soveltaa valtiontukisääntöjä tässä tiedonannossa käsiteltyihin toimenpiteisiin ottaen samalla huomioon finanssimarkkinoilla vallitsevan tilanteen, sen olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa varmistettava, että toimenpiteillä saavutetaan asetetut tavoitteet ja että ne vääristävät jäsenvaltioiden sisäistä ja niiden välistä kilpailua mahdollisimman vähän. Jotta yhteistyö olisi helpompaa ja sekä jäsenvaltioilla että kolmansilla olisi tarvittava oikeusvarmuus siitä, että toteutettavat toimenpiteet ovat perustamissopimuksen määräysten mukaisia (mikä on merkittävä osatekijä pyrittäessä palauttamaan luottamus markkinoille), jäsenvaltioiden on ehdottomasti ilmoitettava aikeistaan komissiolle ja toimitettava mahdollisimman kattavat toimenpidesuunnitelmat viipymättä ja viimeistään ennen toimenpiteen toteuttamista. Komissio on toteuttanut tarvittavat toimet varmistaakseen nopean päätöksenteon sen jälkeen, kun ilmoitus on vastaanotettu täydellisenä. Tarvittaessa päätös voidaan tehdä vuorokauden kuluessa ja myös viikonlopun aikana.

—

interventioiden olisi oltava oikea-aikaisia, ja tuen pitäisi periaatteessa olla tilapäistä,

—

jäsenvaltiot valvovat tarkasti veronmaksajien etuja,

—

nykyisten osakkeenomistajien olisi kannettava vastuu intervention seurauksista,

—

jäsenvaltion hallituksen olisi voitava tehdä muutoksia johtoon,

—

johdolle ei pitäisi koitua aiheetonta etua — hallitukset voivat muun muassa puuttua palkkioihin,

—

kilpailijoiden oikeutettuja etuja on suojeltava erityisesti valtiontukea koskevin säännöin,

—

kielteisiä heijastusvaikutuksia olisi vältettävä.