Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen

(2008/C 16/05)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTEENVETO

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”ČESKÉ PIVO”

EY-nro: CZ/PGI/005/00375/14.10.2004

SAN ( ) SMM ( X )

Tässä yhteenvedossa esitetään eritelmän pääkohdat tiedotustarkoituksessa.

1.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen:

2.   Ryhmittymä:

3.   Tuotelaji:

Ryhmä 2.1: Oluet

4.   Eritelmä:

(yhteenveto asetuksen (EY) N:o 510/2006 4 artiklan 2 kohdan edellytyksistä)

4.1   Nimi: ”České pivo”

4.2   Kuvaus: ”České pivo” -oluen erikoislaatu johtuu eri tekijöistä, joista tärkeimpiin kuuluvat raaka-aineet, panimoiden vuosien varrella kehittynyt tietotaito sekä erityiset panimoprosessit. ”České pivon” valmistukselle on ominaista keittomäskäyksen (dekoktio) käyttö, vierteen keittäminen ja kaksivaiheinen käyminen. Valmistusmenetelmä (tarkoin valitut raaka-aineet, mallastusprosessi ja valmistus perinteisillä tuotantoalueilla Tšekissä) antaa tulokseksi erityisen ja ainutlaatuisen tuotteen, jolla on erinomainen maine.

”České pivon” tekniset parametrit kuvataan jäljempänä. Olut on tunnistettavissa siitä, että sen maussa ovat hallitsevasti läsnä mallas ja humala, minkä lisäksi siinä sallitaan vain heikko pastöroinnin, hiivan tai esterien maku eikä mitään vierasta hajua tai makua. ”České pivon” heikompi kokonaisaromi johtuu siitä, että käymisen haitallisia sivutuotteita syntyy suhteellisen vähän. Maun voimakkuus vaihtelee keskivahvasta vahvaan, ja hiilidioksidin vapautuminen on hidasta. Samoin täytetäisyys vaihtelee keskivahvasta vahvaan, johtuen etupäässä käymättömästä jäännösuutteesta, joka liittyy näennäisen ja todellisen käymisasteen väliseen eroon. Alhaisempi käymisaste merkitsee myös pienempää alkoholipitoisuutta. Hyvin tärkeä ”České pivon” ominaisuus on sen katkeruus. Oluen katkeruus vaihtelee keskitasolta voimakkaaseen, ja siihen liittyy keskivahvasta kevyeen vaihteleva terävyys, joka viipyy suussa pitempään. Katkeruus säilyy pitempään suussa ja vaikuttaa siten pitempään makusilmuihin. Suurempi katkeruus myös edistää ruoansulatusta. ”České pivolle” tyypillisiä ominaisuuksia ovat myös korkeampi polyfenolipitoisuus ja pH-arvo.

Vaalealla oluella (vaalea lagerolut, vaalea hanaolut ja kevytolut) on heikosta keskivahvaan vaihteleva vaaleiden maltaiden ja humalan aromi. Sen kullankeltainen väri vaihtelee keskivoimakkaasta voimakkaaseen. Olut on poreilevaa ja lasiin laskemisen jälkeen muodostaa kompaktin valkoisen vaahtokruunun. Tummalla oluella (tumma lagerolut ja tumma hanaolut) on selvästi erottuva tummien ja värillisten maltaiden aromi. Maun voimakkuus on keskivahva, ja siihen liittyy tyypillinen vahva täyteläisyys, joka johtuu näennäisen ja todellisen käymisasteen merkittävästä erosta sekä oluenpanoon käytettyjen raaka-aineiden sisältämistä käymiskelvottomista aineksista. Oluen vahva täyteläisyys vaikuttaa katkeruuden luonteeseen. Sivumakuina ja -tuoksuina sallitaan karamellimainen ja makeahko.

Laatuparametrit

Vaalea lagerolut

Kantavierre: 11,00–12,99 (painoprosenttia)

Alkoholipitoisuus: 3,8–6,0 (tilavuusprosenttia)

Väri: 8,0–16,0 (EBC-yksiköinä)

Katkeroainepitoisuus: 20–45 (EBC-yksiköinä)

pH: 4,1–4,8

Näennäisen ja todellisen käymisasteen ero: 1,0–9,0 (prosentteina)

Polyfenolipitoisuus: 130–230 (mg/l)

Tumma lagerolut

Kantavierre: 11,00–12,99 (painoprosenttia)

Alkoholipitoisuus: 3,6–5,7 (tilavuusprosenttia)

Väri: 50–120 (EBC-yksiköinä)

Katkeroainepitoisuus: 20–45 (EBC-yksiköinä)

pH: 4,1–4,8

Näennäisen ja todellisen käymisasteen ero: 2,0–9,0 (prosentteina)

Vaalea hanaolut

Kantavierre: 8,00–10,99 (painoprosenttia)

Alkoholipitoisuus: 2,8–5,0 (tilavuusprosenttia)

Väri: 7,0–16,0 (EBC-yksiköinä)

Katkeroainepitoisuus: 16–28 (EBC-yksiköinä)

pH: 4,1–4,8

Näennäisen ja todellisen käymisasteen ero: 1,0–11,0 (prosentteina)

Tumma hanaolut

Kantavierre: 8,00–10,99 (painoprosenttia)

Alkoholipitoisuus: 2,6–4,8 (tilavuusprosenttia)

Väri: 50–120 (EBC-yksiköinä)

Katkeroainepitoisuus: 16–28 (EBC-yksiköinä)

pH: 4,1–4,8

Näennäisen ja todellisen käymisasteen ero: 2,0–11,0 (prosentteina)

Kevytolut

Kantavierre enintään: 7,99 (painoprosenttia)

Alkoholipitoisuus: 2,6–3,6 (tilavuusprosenttia)

Väri: 6,0–14,0 (EBC-yksiköinä)

Katkeroainepitoisuus: 14–26 (EBC-yksiköinä)

pH: 4,1–4,8

Näennäisen ja todellisen käymisasteen ero: 1,0–11,0 (prosentteina)

4.3   Maantieteellinen alue: ”České pivo” -oluen tuotantoalue rajataan seuraavasti:

lounaassa: Chebská pánev, Böömin metsä, Šumava, Blanský les ja Novohradské horyn alue,

etelässä: Třeboňská pánev, Českomoravská vrchovinan eteläpuoli sekä Dyje- ja Morava-joet Hodonínin takana,

kaakossa: Valkeiden Karpaattien alueen länsi- ja pohjoispuoli,

idässä: Beskidien alueen länsi-, pohjois- ja kaakkoispuoli,

lännessä: Ohře-joki, Mostecká pánev ja Elbe-joki Děčíniin saakka,

luoteessa: Ploučnice- ja Kamenice-joet ja Lužické hory,

pohjoisessa: Liberecká pánev, Krkonošen etelärinteet, Broumovské hory ja Orlické horyn etelärinteet,

koillisessa: Kralický Sněžníkyn alarinteet, Rychlebské hory ja Zlatohorská vrchovina, Opavice-joki Opava-joen yhtymäkohtaan, Opava-joki Oder-joen yhtymäkohtaan, Oder-joki Olše-joen yhtymäkohtaan, Olše-joki Lomná-joen yhtymäkohtaan ja Lomná-joki Beskidien alueeseen.

Maantieteellinen merkintä ”České pivo” käsittää Tšekin maannimen, koska ”České pivo” -olutta valmistetaan lähes koko nykyisen Tšekin tasavallan alueella. Täysin kypsytetyn pohjahiivaoluen valmistuksessa on rajatulla alueella vuosisatojen ajan ollut täysin vallitsevana menetelmä, johon sisältyy keittomäskäys, vierteen keittäminen, humalan keittäminen vierteen mukana ja kaksivaiheinen käyminen (ks. kohta 4.5). ”České pivolle” on muihin oluisiin verrattuna ominaista käymättömän jäännösuutteen suurempi osuus, polyfenolien suurempi määrä, korkeampi pH-arvo sekä erottuvampi väri, katkeruus ja maun voimakkuus.

”České pivon” maine juontaa juurensa sen valmistusmenetelmän erityistekijöihin, jotka ovat syynä tuotteen ominaislaatuun. Tuotteen maine ja ”České pivo” -nimitys ovat levinneet niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, ja tuote kytketään yksiselitteisesti sen tuotantoalueeseen eli Tšekkiin.

Käsitteen tärkeydestä ja ”České pivon” laadun maineesta todistaa myös se, että nimitys on sisällytetty suojattujen alkuperänimitysten luetteloon Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan hallituksen ja Portugalin tasavallan hallituksen välillä vuonna 1985 tehdyssä sopimuksessa, joka koskee alkuperämerkintöjen, alkuperänimitysten sekä muiden maantieteellisten ja vastaavien merkintöjen suojaa. Rajattu alue muodosti tuohon aikaan vain yhden osan valtion alueesta. Vasta Tšekin ja Slovakian liittotasavallan hajoamisen jälkeen se on muodostanut suurimman osan itsenäisen valtion alueesta. Kuluttajat kautta maailman yhdistävät ”České pivon” paitsi sen valmistuspaikkaan eli Tšekin tasavaltaan myös sen erityisominaisuuksiin ja laatuun.

Maantieteelliselle merkinnälle ”České pivo” hakee rekisteröintiä yhdistys, jonka edustamat panimot valmistavat tätä olutta käytännössä Tšekin koko alueella. ”České pivo” -tuotteen lopullisten ominaisuuksien kannalta on kiistaton merkitys tšekkiläisten mallastajien ja oluenpanijoiden arvokkaalla kokemuksella, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle rajatulla alueella.

Tšekki kuuluu pinta-alaltaan Euroopan pieniin valtioihin. Valtion pieni pinta-ala ja sen profiili takaavat, että valmistusedellytyksiä (käytetty teknologia ja raaka-aineet sekä valmistajien tietotaito) voidaan entiseen tapaan edelleen ylläpitää koko rajatulla alueella.

Rajatun tuotantoalueen yhtenäisyys on ilmeinen ja kiistaton. Tästä ovat osoituksena edellä mainitut seikat, erityisesti tyypillinen ja perinteinen valmistusmenetelmä, joka poikkeaa ympäröivillä alueilla käytetyistä, oluen jäljittelemätön maku ja erityisomaisuudet (ks. kohta 4.2) sekä tuotteen maine, joka on levinnyt laajalle rajatun alueen ulkopuolelle.

Humala

Tšekin suurin humalanviljelyseutu on Žatecko, jossa humalaa viljellään 355 kunnassa seuraavilla maarekisterialueilla: Louny, Chomutov, Kladno, Rakovník, Rokycany ja Plzeň-sever. Seuraavina tulevat Úštěcko (220 viljelykuntaa alueilla Litoměřice, Česká Lípa ja Mělník) ja Tršicko (65 viljelykuntaa alueilla Olomouc, Přerov ja Prostějov).

Tšekin humalanviljelyalueet muodostavat sijaintinsa puolesta siirtymäkohdan leudon meri-ilmaston ja mannerilmaston välillä. Lisäksi Žateckon alue sijaitsee Malmivuorten (Erzgebirge) ja Böömin metsän muodostamalla nk. sadekatvealueella, mikä tarjoaa erityisolosuhteet humalanviljelylle.

Tšekin humalanviljelyalueilla esiintyy erilaisia maannostyyppejä (mustamulta, rendzina ja ruskomaa) ja erilaisia maalajityyppejä (hiekka-, hiesu- ja savimaa). Nämä maat ovat muodostuneet erilaisille petrografis-geologisille pohjamaakerroksille.

Žateckon humalanviljelyalueella suurin osa humalistoista sijaitsee maaperällä, joka juontuu permikauden geologisista muodostelmista. Nämä maaperät, joita kutsutaan permikautisiksi punakerrostumiksi, sisältävät suuren määrän rautayhdisteitä (6–7 % rautaoksidia), mangaania ja muita metalliyhdisteitä.

Úštěckon humalanviljelyalueen itäosa sijaitsee tertiääri- ja liitukautisen muodostelman kohdalla ja keskialue, nk. Polepská blata, kvartäärikauden kerrostumien päällä. Úštěckon alueen läntisessä osassa on runsaasti vulkaanista basalttikiveä.

Tršickon humalanviljelyalueen maaperä on enimmäkseen peräisin kvartäärikaudelta, osittain myös tertiäärikaudelta.

Parhaana maaperänä hyvälaatuiselle humalalle pidetään Žateckon alueen permikautisia punakerrostumia. Ne ovat enimmäkseen hiesusavimaita, joilla on syvämuokkauksessa hyvä veden- ja ilmanottokyky ja merkittävät sorptio-ominaisuudet maaperässä olevien ravinteiden suhteen. Humalanviljelyyn soveltuvat parhaiten maat, joiden happamuus vaihtelee heikosti happamasta neutraaliin. Maaperän soveltuvuus ei määräydy ainoastaan sen luonnollisten ominaisuuksien mukaan. Siihen vaikuttavat myös maanparannuksen ja -muokkauksen laajuus, käytettyjen orgaanisten ja teollisten lannoitteiden määrä sekä muut pitkäaikaiset toimenpiteet, jotka luovat suotuisia edellytyksiä humalan kasvulle ja kehitykselle.

4.4   Alkuperätodisteet: Kukin valmistaja pitää kirjaa kaikista raaka-aineiden toimittajista. Raaka-aineiden alkuperästä ovat osoituksena toimitustodistukset. Lisäksi Tšekin alueella viljellyn humalan jäljitettävyyttä edellytetään laissa N:o 97/1996. Myös lopputuotteiden ostajista pidetään kirjaa. Jokaisessa tuotepakkauksessa annetaan pakolliset tiedot valmistajasta ja tuotteesta. Tämä takaa tuotteiden tarkan jäljitettävyyden. Itse valmistusprosessia valvotaan huolellisesti ja tarkasti, ja kutakin yksittäistä valmistuserää koskevat tiedot kirjataan, jotta kaikkien raaka-aineiden alkuperä voidaan myöhemmin jäljittää ”České pivon” jokaisen valmistuserän osalta. Eritelmään liittyvästä valvonnasta huolehtii valtion maatalous- ja elintarvikeviraston (Státní zemědělská a potravinářská inspekce) paikallinen aluevirasto.

4.5   Tuotantomenetelmä: Oluenvalmistuksen raaka-aineet:

Mallas — ”Pilsnermaltaana” tunnettu vaalea mallas, joka on valmistettu kaksirivisestä kevätohrasta. Käytetyt ohralajikkeet on jalostettu viljelylajikkeista, jotka valtion maatalous- ja elintarvikeviraston Brnon aluevirasto on hyväksynyt ja joita Prahassa toimiva olut- ja mallasalan tutkimuslaitos on suositellut ”České pivon” valmistukseen (ks. vierrettä koskevat tiedot alla olevassa taulukossa).

Oluenvalmistukseen käytetyn ohran nykyisten maailmanlaajuisten ja eurooppalaisten laatuvaatimusten mukaan etusijalla ovat lajikkeet, joilla on korkea entsyymiaktiivisuus, korkea uutepitoisuus ja korkea lopullinen käymisaste. ”České pivolle” on kuitenkin ominaista alhaisempi proteolyyttinen ja sytolyyttinen muuntuminen ja alhaisempi käymisaste, mikä johtaa jäännösuutteen olemassaoloon. ”České pivon” valmistukseen soveltuville lajikkeille on tältä pohjalta määritetty seuraavat perusparametrit:

Valmistukseen käytetään tšekkiläistä humalaa tai siitä jalostettuja humalatuotteita, jotka on saatu varsinkin seuraavien alueiden valikoiduilla vyöhykkeillä viljellyistä lajikkeista: 1) Žatecko; 2) Úštěcko; ja 3) Tršicko. Humala kasvaa hiesu- tai hiesusavimailla. Žateckon alueelle ovat tyypillisiä permikautiset punamaat. Suotuisin vuosikeskilämpötila humalanviljelylle on 8–10 °C.

Käytetty humala on erikoislaatuinen ja poikkeaa muualla maailmassa viljellystä humalasta erityisesti alfa- ja betahappojen keskinäisen suhteen vuoksi. Tämä suhde on yleisesti viljellyissä lajikkeissa yleensä 2,5:1, mutta kyseisellä alueella viljellyissä lajikkeissa keskimäärin 1:1,5. Muista humalalajikkeista poikkeava ominaisuus on myös beta-farneseenin pitoisuus, joka on 14–20 % eteeristen öljyjen kokonaismäärästä. Kyseisellä alueella viljeltävillä humalalajikkeilla ja yleensä kaikilla ”České pivon” valmistukseen käytettävillä lajikkeilla on oltava valvontaelinten hyväksyntä ja olut- ja mallasalan tutkimuslaitoksen suositus.

Vesi — ”České pivon” valmistukseen käytetään paikallisista lähteistä saatavaa vettä. Oluenpanoon käytetyn veden kovuus on pehmeästä puolikovaan.

Oluthiiva — Pohjakäymiseen käytettävät hiivakannat (Saccharomyces cerevisiae subs. uvarum), jotka soveltuvat ”České pivon” valmistukseen ja joiden tuloksena on eritelmän mukainen ero näennäisen ja todellisen käymisasteen välillä. Useimmiten käytetään kantoja 2, 95 ja 96, jotka sisältyvät olut- ja mallasalan tutkimuslaitoksen ylläpitämään hiivapankkiin rekisterinumerolla RIBM 655 ja jotka ovat kaikkien ”České pivon” valmistajien saatavilla.

Valmistus

Valmistus alkaa sekoittamalla mallasrouhe veteen ja suorittamalla mäskäys, jossa käymiskelvoton tärkkelys muutetaan käymiskelpoisiksi sokereiksi. Mäskäyksenä on yksi-, kaksi- tai kolmivaiheinen keittomäskäys (dekoktio). Infuusiomäskäystä ei käytetä. Vähintään 80 % käytetystä mallasrouheesta on valmistettu hyväksytyistä lajikkeista, millä varmistetaan ”České pivon” makuprofiili.

Mallasrouheen koostumus ja prosessoitu määrä merkitään valmistuskirjanpitoon. Maltaan alkuperästä ovat osoituksena toimitustodistukset. Myös mäskäyksen lämpötila ja kesto merkitään valmistuskirjanpitoon. Kun mäskäys on suoritettu ja maltaan liukenemattomat osat on erotettu vierteestä siivilöimällä, seuraa vierteen keittäminen, jonka aikana siihen lisätään humala. Tämä vaihe kestää 60–120 minuuttia, ja siinä on saavutettava vähintään 6 %:n haihtumisaste. Humala lisätään enintään kolmessa vaiheessa. Tšekkiläisen humalan tai siitä jalostettujen tuotteiden osuuden on oltava 30 % vaaleissa lageroluissa ja vähintään 15 % muissa oluttyypeissä. Humalan ja myös muiden raaka-aineiden koostumus merkitään valmistuskirjanpitoon. Raaka-aineiden alkuperästä ovat osoituksena toimitustodistukset. Keittämisen jälkeen vierre jäähdytetään käymislämpötilaan 6–10 °C:een ja ilmastetaan. Tämän jälkeen lisätään pohjakäymiseen käytettävä oluthiiva (Saccharomyces cerevisiae subs. uvarum).

Käyminen tapahtuu 14 ° C:n enimmäislämpötilassa. Tämä teknologinen prosessi erotetaan yleensä jälkikäymisestä, eli kyse on kaksivaiheisesta käymisestä. Lämpötilakehitys käymisen aikana kirjataan valmistuskirjanpitoon. Jälkikäymislämpötila on 0 °C:n tienoilla. Kun olut on jälkikäymisen myötä kypsynyt tankeissa, se suodatetaan ja pakataan pulloihin, tölkkeihin, ravintola-astioihin tai kuljetustankkeihin. Olut voidaan valmistaan myös suodattamattomana. Lopputuotteen on oltava kohdassa 4.2 mainittujen laatuparametrien mukainen.

Koko oluenvalmistusteknologia on jatkuvan valvonnan alainen.

Valvontamenetelmä

Vierre

Uute vierteestä, joka erotetaan mäskistä ensimmäisenä — näyte 10 minuuttia siivilöinnin aloittamisen jälkeen.

Uutteen määritys — pyknometrisesti, sakkarometrilla tai erityislaitteella (A. Paar tai muu uutteen määritykseen sopiva väline).

Vierteen sameus 25 °C:ssa — nefelometrisesti 25 °C:ssa, mittaus 30 minuutin temperoinnin jälkeen.

Uutteen määritys vierteestä, joka erotetaan ravasta viimeisenä — määritys 25 °C:ssa samalla menetelmällä kuin ensimmäisestä vierteestä.

Humaloitu vierre

Uute humaloidusta vierteestä — näyte 15 minuuttia keittämisen päättymisestä.

Uutteen määritys — pyknometrisesti, sakkarometrilla tai erityislaitteella (A. Paar tai muu uutteen määritykseen sopiva väline).

Rapapitoisuus — silmämääräinen arvio hämmennetystä humaloidusta vierteestä 5 minuuttia keittämisen päättymisestä Imhoff-kolvissa tai muussa pienessä astiassa, jossa rapapitoisuus voidaan arvioida.

Humaloidun vierteen sameus — vierteen suodatus (anal. suodatinpaperi, pienin huokoskoko) ja suodoksen nefelometrinen määritys 90°:n kulmassa. Määritys tehdään sekä 20 °C:ssa (lämmitys 20 minuuttia) että 5 °C:ssa (lämmitys 20 minuuttia).

Humaloidun vierteen katkeruuden määritys — iso-alfa-happojen sisältö (IBU).

Humaloidun vierteen todellinen käymisaste — määritys suositellulla menetelmällä.

Nuorolut

Hiivasolujen määrän mikroskooppinen määritys nesteestä.

Hiivojen elinkelpoisuuden määritys (värjäys metyleenisinisellä).

Iso-alfa-happojen määritys (IBU) suositelluilla menetelmillä.

Valmis olut

Perusanalyysi — näennäinen ja todellinen uutepitoisuus, alkoholipitoisuus, kantavierteen määritys, iso-alfa-happojen määritys (IBU), oluen sameus 90°:n kulmassa, todellinen käymisaste ja oluen väri.

Valvonnasta huolehtivat panimoiden laboratoriot tai jokin erikoislaboratorio (esim. olut- ja mallasalan tutkimuslaitos) olut- ja mallasalan analyysinormien tai Analytica-EBC:n mukaisesti.

4.6   Yhteys maantieteelliseen alkuperään: Arkeologisten löydösten perusteella on ilmeistä, että rajatulla maantieteellisellä alueella (jäljempänä ’kyseinen alue’) valmistivat olutta siellä jo ennen slaaveja eläneet asukkaat samoin kuin myös itse slaavit. Ensimmäiset maininnat oluenvalmistuksesta kyseisellä alueella liittyvät Brevnovin luostariin, jossa benediktiinimunkit valmistivat olutta ja viiniä 993 jKr.

Vanhin maininta humalanviljelystä kyseisellä alueella on perustamiskirja, jolla ruhtinas Břetislav I määräsi Žatecissa, Stará Boleslavissa ja Mladá Boleslavissa viljeltävästä humalasta kymmenykset Stará Boleslavissa toimivalle Pyhän Václavin kapitulille. Ensimmäinen suoraan oluenvalmistukseen liittyvä historiallinen dokumentti on Böömin ensimmäisen kuninkaan Vratislav II:n vuonna 1088 antama Vyšehradin kapitulin perustamiskirja. Tässä asiakirjassa, josta on säilynyt jäljennöksiä, mainitaan Vyšehradin kapitulin kaniikeille humalanviljelyksestä määrättävistä kymmenyksistä ja muista lahjoituksista, kuten kiinteästä omaisuudesta ja maksuista. Humalanviljelyyn, maltaisiin, olueen, oluenpano-oikeuksiin ja oluen vientiin liittyy myös useita muita dokumentteja vuosilta 1090–1100. Vuodesta 1330 eteenpäin mallastukseen ja oluenpanoon viitataan usein hovin, aatelin ja kaupunkien asiakirjoissa.

Oluenvalmistus periytyi sukupolvelta toiselle. Aluksi oluenpano oli etuoikeus, joka kuului yksityishenkilöille, esimerkiksi aatelisille ja niille kaupunkien porvareille, joilla oli oluenpano-oikeus. Myöhemmin 1300-luvulla perustettiin mallastajien ja oluenpanijoiden kiltoja. Sekä pohja- että pintahiivaa käyttävä oluenvalmistus kasvoi nopeasti ja johti teollisten panimoiden perustamiseen, jotka ovat ylläpitäneet ”České pivo” -oluen valmistusperinnettä näihin päiviin saakka. Tärkeä merkkipaalu oli Plzeňin kaupunginpanimon perustaminen vuonna 1842.

Pohjahiivaan perustuvaa oluenvalmistusta parannettiin edelleen, ja tämäntyyppisen oluen ominaislaatu oli kokonaan erilainen kuin muissa tuohon mennessä valmistuissa oluissa. Tämä kullankeltainen, poreileva juoma, jolla oli miellyttävä humalanmaku ja hieno vaahtokruunu, löysi tiensä kaikkialle maailmaan. Tämä merkitsi uuden kehityskauden alkua maailman panimoteollisuudessa, joka kasvoi ennennäkemättömän nopeasti paitsi Tšekinmaalla myös Itävalta-Unkarissa, Saksassa ja muissa Euroopan maissa. Seuraavien vuosikymmenten aikana perustettiin useita panimoita, jotka oli täysin varustettu uudenaikaisimmalla teknologialla. Laitteiden ja teknologian vaiheittainen kehitys on johtanut nykyiseen moderniin ja laajamittaiseen tuotantoon. Perusperiaate on kuitenkin pysynyt samana. Olut, jonka valmistukseen käytettiin ja käytetään yhä etupäässä paikallisia raaka-aineita (jotka ovat peräisin kyseiseltä alueelta, jonka maaperä- ja ilmasto-olosuhteet ovat erityiset), on saanut osakseen arvostusta ja merkittävän aseman myös ulkomailla. Suosiosta todistavat lukuisat maininnat ”České pivon” viennistä sekä menneiltä että nykyisiltä ajoilta.

”České pivo” valmistetaan edellä kuvatulla menetelmällä, joka perustuu tšekkiläisten oluenpanijoiden tietotaitoon kyseisellä alueella. Valmistuksessa käytetään etupäässä paikallisia laatuvaatimukset täyttäviä raaka-aineita ja paikallisia vesilähteitä. Kaikki tämä antaa ”České pivolle” sen erityiskoostumukseen liittyvän ominaislaadun.

Prahan olut- ja mallasalan tutkimuslaitoksen tekemät tutkimukset ovat osoittaneet, että ”České pivo” poikkeaa merkittävästi ulkomaisista oluista. Valikoiduista kotimaisista ja ulkomaisista oluista tehtiin tutkimuksissa perusteellinen analyyttinen ja aistinvarainen arviointi.

Tutkimuksia varten kehitettiin yksityiskohtainen analyysi- ja tilastomalli, jonka avulla oli mahdollista kuvata eri oluiden yhtäläisyydet ja niiden väliset erot. Tulokset käsiteltiin moniulotteisilla tilastollisilla menetelmillä (dispersio-, faktori- ja ryhmittelyanalyysi jne.). Tuloksena oli, että ”České pivo” voidaan erottaa muista samaan luokkaan kuuluvista ulkomaisista oluista.

”České pivo” useimmiten sisältää (käymätöntä) jäännösuutetta, mikä kuuluu sen tyypillisiin ominaisuuksiin. Muita tyypillisiä ominaisuuksia ovat ulkomaisiin oluisiin verrattuna voimakkaampi väri, suurempi katkeruus sekä korkeampi pH-arvo ja polyfenolipitoisuus. Voimakkaampi väri ja suurempi polyfenolipitoisuus ovat tulosta keittomäskäyksestä, joka on Tšekissä yleisimmin käytetty mäskäysmenetelmä. Kaikki nämä parametrit määräytyvät raaka-aineiden laadun ja koostumuksen sekä teknisten ja teknologisten olosuhteiden perusteella. Teknologisesta näkökulmasta merkitystä on ennen muuta mallasrouheen koostumuksella ja humalan määrällä sekä hiivakannan valinnalla ja käytetyllä käymismenetelmällä yhdessä oluenvalmistusperinteen ja inhimillisten tekijöiden kanssa. Sensorisesta näkökulmasta ”České pivolle” antavat leimansa suurempi täyteläisyys ja katkeruus, katkeruuden viipyminen pitempään jälkimaussa sekä vähäisempi vieraan hajun tai maun esiintyminen.

Oluen valmistuksen ainutlaatuisuus on tulosta vuosisatoja jatkuneesta panimoperinteestä ja tämän tietotaidon välittymisestä sukupolvelta toiselle sen erityisessä muodossa aina näihin päiviin saakka. Humalanviljelylle suotuisat olosuhteet ja työntekijöiden korkea ammattitaito, joka on hankittu eriasteisena koulutuksena tšekkiläisissä oppilaitoksissa, ovat takeena ”České pivon” erinomaiselle maineelle. ”České pivo” -nimitys sisältyy jo suojattujen alkuperänimitysten luetteloon Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan hallituksen ja Portugalin tasavallan hallituksen välillä tehdyssä sopimuksessa, joka koskee alkuperämerkintöjen, alkuperänimitysten sekä muiden maantieteellisten ja vastaavien merkintöjen suojaa. Sopimus julkaistiin 18. toukokuuta 1987 annetussa ulkoasiainministeriön asetuksessa N:o 63/1987.

Tšekin matkailun edistämiskeskus teki vuonna 2003 kyselytutkimuksen siitä, miten Tšekki mielletään matkailijoiden keskuudessa ja mikä saa matkailijan valitsemaan maan turistikohteekseen. Kohderyhmänä olivat Saksasta, Itävallasta, Puolasta, Italiasta, Alankomaista, Yhdysvalloista, Japanista, Pohjoismaista, Venäjältä, Etelä-Koreasta ja arabimaista tulevat turistit. Vastaajia oli yhteensä 1 800 (150 kustakin maasta tai maaryhmästä), joista 66 % oli miehiä. Tutkimus osoitti, että Tšekki yhdistetään ennen muuta Prahaan (47 %) ja erinomaiseen olueeseen (45 %). Kysymys kuului: ”Sanasta Tšekki tulee mieleeni ensimmäiseksi …”.

”České pivon” suosiosta kertoo myös sen jatkuvasti kasvava vienti.

4.7   Valvontaelin:

4.8   Merkinnät: ”České pivo” -merkintä muodostaa osan tuotenimestä tuotteen pääetiketissä.

”České pivon” eritelmä ei millään tavalla estä viittaamasta valmistukseen Tšekissä, jos on kyse oluista, joita ei luokitella ”České pivo” -oluiksi kansallisten ja yhteisön vaatimusten mukaisesti. Viittaukset eivät kuitenkaan saa muodostaa osaa näiden oluiden tuotenimestä tuotteen pääetiketissä.

Viittausten ”SMM:ään”, ”suojattuun maantieteelliseen merkintään” ja vastaavaan yhteisön tunnukseen on liityttävä selkeästi ”České pivo” -nimitykseen eivätkä ne saa synnyttää vaikutelmaa, että muita etiketissä olevia nimityksiä on rekisteröity.

(1)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.