[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 23.1.2008 SEK(2008) 48 KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Oheisasiakirja KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista: varhaisvaiheen demonstroinnin tukeminen VAIKUTUSTENARVIOINNIN TIIVISTELMÄ {KOM(2008) 13 lopullinen}{SEK(2008) 47} KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA VAIKUTUSTENARVIOINNIN TIIVISTELMÄ Seuraavassa tiivistetysti esitetty vaikutusten arviointi liittyy komission työohjelman kohtaan 2007/TREN/024 (komission tiedonanto Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista: varhaisvaiheen demonstroinnin tukeminen ). Vaikutusarviointi pohjautuu aiempaan työhön , erityisesti komission tammikuussa 2007 julkaisemaan tiedonantoon Kestävää sähköntuotantoa fossiilisista polttoaineista [1] ja sitä varten laadittuun vaikutusarviointiin. Kyseisessä tiedonannossa selvennettiin joitain keskeisiä kysymyksiä liittyen seuraaviin asioihin: - Kivihiilellä on merkittävä tuleva asema energianlähteenä, mikä kuitenkin riippuu sen tulevan käytön soveltuvuudesta ympäristötavoitteisiin nähden. Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (Carbon Capture and Storage, CCS) teknologiat on tätä ajatellen eräs sopiva ratkaisu (energiatehokkuuden parantamisen ohella). - CCS:n jatkokehityksen tueksi tarvitaan lait ja säännökset, joilla luodaan puitteet CCS:n käytölle EU:ssa ja kansainvälisesti. - CCS:n käyttö suurissa sähkövoimalaitoksissa on demonstroitava varhaisessa vaiheessa. - CCS:n käytöstä kivihiileen perustuvassa sähköntuotannossa voi tulla kannattavaa vuoden 2020 tienoilla, jos CCS:stä johtuvia lisäkustannuksia on pystytty pienentämään (t&k:n ja demonstroinnin ansiosta) ja päästökauppajärjestelmä toimii vakaasti ja ennakoitavin hinnoin. - Kun ympäristövaikutuksiltaan kestävät fossiilisten polttoaineiden teknologiat on demonstroitu Euroopassa, EU:lle tarjoutuu mahdollisuuksia niiden vientiin. Tammikuun 2007 energiapaketin yleisten päätelmien ja kevään 2007 Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti vaikutustenarvioinnissa otetaan lähtökohdaksi se, EU:ssa on siirryttävä vuodesta 2020 lähtien laajamittaiseen CCS:n käyttöönottoon . Analyysit, joilla pohjustettiin komission ehdotusta direktiiviksi hiilidioksidin geologisesta varastoinnista [2], vahvistivat muun muassa: - mahdollisuuden luoda CCS:lle varhaisessa vaiheessa sääntelykehys, joka mahdollistaa geologisen varastoinnin ja jossa ratkaistaan varastointipaikkojen valintaan liittyvät kysymykset ja vastuu hiilidioksidivuotojen varalta; - CCS:n hyväksynnän nykyisessä EU:n päästökauppajärjestelmässä. Lisäksi vuoden 2012 jälkeistä päästökauppajärjestelmää koskevien ehdotusten ja SET-suunnitelman vaikutusarvioinneissa sekä muussa valmistelutyössä on tarkasteltu seuraavia kysymyksiä: - CCS:n merkitys strategisesti tärkeänä energiateknologiana. Sen nopea tuonti markkinoille vaatii lisää t&k:ta ja demonstrointia, joihin on perusteltua osoittaa lisää julkisia varoja. On huomattava, että CCS:ään liittyvän eurooppalaisen t&k-toiminnan prioriteetit on määritelty selkeästi[3] EU:n rahoittamien t&k-toimien sekä ETP-ZEP:ssa saadun tietämyksen ja kokemuksen perusteella[4]. - Päästökauppajärjestelmän rooli vuoden 2012 jälkeen keskeisenä markkinapohjaisena mekanismina, joka tarjoaa kannusteita vähentää päästöjä, ja CCS:n vahvistaminen legitiimiksi päästöjenvähentämistekniikaksi tämän järjestelmän piirissä. Vaikutusarvioinnissa keskitytään jäljellä olevaan kysymykseen: tutkimaan vaihtoehtoja CCS-teknologioiden koordinoituun ja varhaiseen demonstrointiin Euroopassa. Tälle demonstroinnille on seuraavat edellytykset: - Vuoteen 2015 mennessä on rakennettava ensimmäiset demonstraatiovoimalaitokset, joissa on otettu käyttöön keskeiset CCS-teknologiat. Niiden toiminnan perusteella on vuoteen 2020 mennessä voitava tehdä käytännön päätelmät CCS:n käytön toteutettavuudesta ja taloudellisuudesta sähköntuotannossa. - Euroopan teollisuuden jatkuvaa mukanaoloa tulee edistää antamalla teollisuuden resurssisitoumusten rinnalle julkista rahoitustukea, koska CCS-demonstraatiovoimaloihin liittyy ylimääräisiä investointi- ja käyttökustannuksia verrattuna sähkötuotantoon, jossa ei käytetä CCS:ää. - CCS:n laajempaan käyttöönottoon vuoden 2020 jälkeen on alettava valmistautua hyvissä ajoin demonstrointitoimien ollessa vielä käynnissä. Kyse on erityisesti t&k-toimien jatkamisesta ja CO2-infrastruktuurista. Vaikutusarviointia laatiessaan komissio käytti ulkopuolista PwC:n tekemää selvitystä, jonka nimenomaisena tarkoituksena oli arvioida toimenpiteet ja vaihtoehdot jopa 12 laajamittaisen demonstraatiokohteen suunnittelemiseksi, rakentamiseksi ja toteuttamiseksi kaupallisessa sähköntuotannossa. PwC:n selvityksessä tehty arviointi perustuu osin luottamuksellisiin tietoihin koskien useita ilmoitettuja demonstraatiohankkeita, jotka voisivat täyttää kriteerit laajamittaisina CCS-demonstraatiovoimalaitoksina. Selvityksen keskeiset päätelmät tukevat vaihtoehtoa, jossa yhdistetään EU:n koordinointi sekä jäsenvaltioille ja muille intressitahoille suunnatut kannusteet vahvoihin rahoitussitoumuksiin. Päätelmissä suositellaan painokkaasti, että EU antaa suuntaviivat kansallisten rahoitusjärjestelmien yhdenmukaistamiseksi. Komission hiljattaisessa kartoituksessa, joka perustuu Euroopan viranomaisilta, sähköyhtiöiltä ja energia-alan intressitahoilta saatuihin tietoihin, yksilöitiin samaan aikaan alustavasti 33 laajamittaista demonstraatiohanketta (Näistä noin 20 on sellaisia, joihin on asennettava CCS-varustus. Loput ovat tämänhetkisten suunnitelmien mukaan ”CCS-valmiita”.) Hankkeiden valmistelu on eri vaiheissa. Niiden luettelo on vaikutusarvioinnin liitteenä. CCS:n demonstroinnin pääongelmana on CCS-teknologioiden nykyhinta, joka tekee niiden käytöstä sähköntuotannossa nykyoloissa kannattamatonta. CCS-varustettujen voimalaitosten suunnitelmissa on otettava huomioon, että niiden investointi- ja käyttökustannukset ovat suuremmat kuin sellaisissa saman kapasiteetin laitoksissa, joissa ei ole CCS-varustelua[5]. EU:n päästökauppajärjestelmä on markkinapohjainen mekanismi, jonka käytön ansiosta näiden lisäkustannusten odotetaan kompensoituvan kokonaisuudessaan pitkällä aikavälillä. Jos CO2-hinnat pysyvät alhaisella tasolla ja hyvin epävakaina, kuten viime aikoina on havaittu, CCS-asennusten lisäkustannukset eivät kuitenkaan kompensoidu riittävästi. Muita ongelmia ovat demonstroitavien CCS-teknologioiden konfiguraatioiden moninaisuus, potentiaalisten CCS-demonstraatiohankkeiden koordinoinnin puute sekä riittämätön yhteistyö vastaavien toimien kanssa Euroopan ulkopuolella. CCS:n julkinen tuki on myös vähäistä, koska sen hyödyistä ei olla yleisesti tietoisia. Poliittisena päätavoitteena on edesauttaa, että vuoteen 2015 mennessä rakennetaan riittävä määrä laajamittaisia CCS-demonstraatiohankkeita. ETP-ZEP arvioi, että kaikkiaan tarvitaan 10–12 demonstraatiovoimalaitosta, jotta CO2-talteenottoteknologioiden, varastointipaikkojen ja maantieteellisten sijaintikohteiden eri yhdistelmät voidaan ottaa huomioon. Tällaisten voimalaitosten rakentaminen vuoteen 2015 mennessä ja niiden toiminnassapito viiden vuoden ajan on ehtona sille, että CCS-prosessit voidaan vuoteen 2020 mennessä demonstroida kaikilta osin teknisesti sekä siten, että todelliset kustannukset ja muu taloudellinen data tiedetään. Lisätavoitteena on hyödyntää demonstraatiohankkeista saatua käytännön kokemusta ja samaan aikaan jatkettavien t&k-toimien tuloksia siten, että CCS:n kustannuksia voidaan vähentää. Useiden lähteiden mukaan CCS:n kustannukset tasapainottuvat tulevaisuudessa CO2-hinnalla (välillä 25–30 euroa/CO2-tonni). Tähän tilanteeseen voitaisiin päästä vuoden 2020 tienoilla. Toimilla on kiire , koska valmistelutoimet, suunnittelu, lupien hankkiminen ja laajamittaisten CCS-demonstraatiohankkeiden rakentaminen vaativat pitkän ajan. Laajamittaisten CCS-demonstraatiohankkeiden tukitoimenpiteillä on kolme päätavoitetta. Niiden avulla on voitava: - koordinoida demonstraatiohankkeita , jotta voidaan saada aikaan johdonmukainen eurooppalainen CCS-demonstrointiohjelma ja testata talteenottoteknologioiden, varastointipaikkojen ja maantieteellisten sijaintikohteiden eri yhdistelmät; - lisätä yleistä tietoisuutta CCS:stä ja helpottaa Euroopan yhteistyötä CCS:ään liittyvien aloitteiden kanssa maailman muissa kehittyneissä talouksissa, jotka ovat aikeissa tuoda CCS:n markkinoilla piakkoin, sekä kehittyvissä talouksissa, jotka hyödyntävät fossiilisia polttoaineita sähköntuotannossa; - tarjota julkista rahoitustukea tai helpottaa sen saantia teollisuuden sitoumusten ja aloitteiden täydentämiseksi. Vaikutusarvioinnissa tarkastellaan kolmea strategiavaihtoehtoa: - Vaihtoehdossa 0 nykyiseen politiikkaan ei tehtäisi muutoksia . Demonstrointi riippuisi tällöin kokonaan teollisuuden omista aloitteista, vaikka CCS-demonstraatiohankkeille voisi olla saatavissa julkista rahoitustukea eräissä jäsenvaltioissa sekä Norjassa. - Vaihtoehdossa 1 otettaisiin käyttöön mekanismi, jossa yhdistetään EU-tason koordinointi ja kannusteet jäsenvaltioiden ja muiden intressitahojen vahvoihin sitoumuksiin . Tämän mekanismin puitteissa huolehdittaisiin hankkeiden koordinoinnista olettaen samalla, että olennainen osa tarvittavasta julkisesta rahoitustuesta tulee niiltä jäsenvaltioilta, jotka nojautuvat sähköntuotannossaan kivihiileen ja muihin fossiilisiin polttoaineisiin. Jäsenvaltioiden kannustamiseksi tuen antamiseen komissio voi ilmoittaa, että se suhtautuu myönteisesti CCS-demonstraatiohankkeille myönnettävään valtiontukeen (rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden ilmoitusvelvollisuutta ja tuen tapauskohtaista arviointia). - Vaihtoehdossa 2 perustettaisiin yhteisyritys Euroopan yhteisön järjestelynä, joka huolehtisi sekä hankkeiden koordinoinnista että julkisen rahoitustuen tarjoamisesta. Komissio voisi tätä varten ehdottaa, että seitsemännessä puiteohjelmassa puhtaisiin hiiliteknologioihin ja CCS:ään varattuja EU-määrärahoja lisätään hyvin merkittävästi CCS-demonstraatiohankkeiden yhteisrahoittamiseksi. Komissio voisi ehdottaa myös erityistä uutta budjettikohtaa. Perustamisensa jälkeen yhteisyritys kanavoisi käytettävissä olevat EU-varat demonstraatiohankkeisiin. Kunkin strategiavaihtoehdon vaikutuksista on tehty yksityiskohtainen arviointi (ks. vaikutusarviointiraportti), jossa vaikutuksia tarkastellaan järjestelmällisesti kunkin seuraavan tekijän kannalta: - laajamittaisten CCS-demonstraatiovoimalaitosten lukumäärä vuoteen 2015 mennessä; - CCS:n taloudellisen kannattavuuden parantaminen ja teknologian monimuotoisuuden lisääminen; - energian hankintalähteiden monipuolistaminen ja sähkönhinta; - globaali ympäristö ja ilman pilaantuminen; - sosioekonominen ulottuvuus, kansainvälinen yhteistyö ja t&k. Hiilidioksidin talteenottopotentiaaliin liittyen hiilidioksidin geologista varastointia koskevan direktiivin valmistelussa käytetyn skenaarion – ”kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite 20%, uusiutuvien osuus 20%, täysimääräinen huutokauppaaminen ja CCS mukana päästökauppajärjestelmässä” – mallintaminen johti arvioon, jonka mukaan 21 GW kivihiiltä käyttävästä asennetusta kapasiteetista olisi CCS-varustettu vuoteen 2030 mennessä, jos CCS olisi yleisesti taloudellisesti kannattavaa vuonna 2020. EU27:ssa talteenotetun hiilidioksidin määrä voisi tällöin olla noin 7 Mt vuoteen 2020 mennessä ja noin 160 Mt vuoteen 2030 mennessä, mikä olisi tuolloin 13% sähkön- ja höyryntuotannon päästöistä. Mallintaminen toi myös esiin potentiaaliset hyödyt ilman pilaantuminen vähentämisessä. Vaikutusarvioinnin tulokset ovat seuraavat: Vaihtoehto 0 (ei muutoksia nykyiseen politiikkaan) merkitsisi, että vuoteen 2015 mennessä toteutteilla olisi vain vähän laajamittaisia CCS-demonstraatiohankkeita. Demonstrointitoimien ulkopuolelle jäisi useita CCS-teknologioita ja potentiaalisesti kiinnostuneita jäsenvaltioita ja toimijoita. Tietyistä CCS-teknologioista voi tällöinkin tulla kaupallisesti kannattavia vuoteen 2020 mennessä tietyin edellytyksin, esimerkiksi suotuisissa kohteissa tai maissa, joissa on omaksuttu erityispolitiikka niiden edistämiseksi (kuten Norjassa ja mahdollisesti Britanniassa ja Alankomaissa). Näitä teknologioita ei kuitenkaan voitaisi demonstroida riittävästi, jotta niiden laaja käyttöönotto Euroopassa olisi mahdollista. Hiilidioksidin talteenottopotentiaali (ks. edellä) jäisi paljolti hyödyntämättä vaihtoehdossa 0. Toisaalta on mahdollista, että jos ilmastonmuutoksen torjuntapaine ja polttoainemarkkinoiden olosuhteet pakottavat turvautumaan jatkuvasti kivihiileen ja samaan aikaan pienentämään radikaalisti sen käytön aiheuttamaa ekologista jalanjälkeä, EU saattaa päätyy tilanteeseen, jossa sen on tuotava ulkoa muualla (Yhdysvalloissa, Japanissa ja jopa Kiinassa) kehitettyjä CCS-teknologioita. Mahdollista on myös radikaali siirtyminen kivihiilen käytöstä muiden polttoaineiden käyttöön, mutta tämä todennäköisesti kaventaisi energialähteiden valikoimaa EU:ssa ja vaikuttaisi sitä kautta energiavarmuuteen. Vähemmän äärimmäisissä olosuhteissa vaihtoehto 0 johtaisi vain viiveisiin CCS:n käyttöönotossa, mikä vaarantaisi nykyiset kunnianhimoiset tavoitteet ilmastonmuutoksen torjunnassa. Esimerkiksi seitsemän vuoden viive CCS:n maailmanlaajuisessa käyttöönotossa voisi merkitä sitä, että maailmassa syntyy seuraavien 50 vuoden aikana noin 100 Gt sellaisia hiilidioksidipäästöjä, jotka olisi voitu välttää. Tämä lisäisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta 10 ppm. Tämä on merkittävä lisäys ottaen huomioon pyrkimykset pitää kokonaislisäys alle 100 ppm nykytason yläpuolella[6]. Vaihtoehto 1 (mekanismi, jossa yhdistetään EU-tason koordinointi sekä jäsenvaltioiden ja muiden intressitahojen vahvat sitoumukset) voi johtaa demonstraatiohankkeiden tehokkaaseen koordinointiin ja luoda suotuisat puitteet julkisen rahoitustuen saannille. Komissio voi ottaa mekanismin osittain nopeastikin käyttöön EU:n nykyisin oikeudellisin välinein ja jo sovituissa rahoituspuitteissa. Komissio voi ottaa käyttöön verkostorakenteen kriteerit täyttävien demonstraatiohankkeiden tueksi jo vuoden 2008 kuluessa[7]. Yksittäisissä CCS-hankkeissa (riippumatta siitä, osallistuvatko ne verkostoon) joudutaan turvautumaan pääasiallisesti jäsenvaltioilta ja yrityksiltä saatavaan rahoitukseen. Jäsenvaltioiden tukeen ja valtion varojen käyttöön liittyen komission on selvennettävä valtiontukikysymykset jo varhaisessa vaiheessa. Jos teollisuus ja jäsenvaltiot antavat vahvat sitoumukset, vuoteen 2015 mennessä ennakoidaan voitavan ottaa käyttöön noin 12 laajamittaista CCS-demonstraatiohanketta. Sillä oletuksella, että nämä hankkeet kattavat laajan määrän teknologisia, maantieteellisiä ja organisatorisia vaihtoehtoja, CCS-teknologiat voidaan demonstroida ja niiden taloudellinen kannattavuus todeta vuoteen 2020 mennessä, minkä jälkeen ne voidaan ottaa laajalti käyttöön Euroopassa ja muualla maailmassa. Tämä merkitsisi, että edellä mainitut CCS:n käyttöön liittyvät hyödyt – jotka mallinnettiin skenaariossa ”kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite 20%, uusiutuvien osuus 20%, täysimääräinen huutokauppaaminen ja CCS mukana päästökauppajärjestelmässä” – voitaisiin saavuttaa. Lisäksi Euroopassa tulisi näiden teknologioiden toimittaja maailmanmarkkinoilla, mikä loisi kaupallisia mahdollisuuksia Euroopan yrityksille. Vaihtoehto 2 (yhteisyrityksen perustaminen) voidaan nähdä vaihtoehtona, jossa kontrasti etujen ja haittojen välillä selkeimmillään. Yhteisyritys voisi huolehtia useimmista hankkeiden koordinointiin ja rahoitustuen tarjoamiseen liittyvistä tehtävistä. Se tarjoaisi tehokkaimman välineen hankkeiden koordinointiin ja sen avulla voitaisiin parhaiten varmistaa, että CCS:ään liittyvät eri vaihtoehdot testataan kattavasti Euroopassa. Tällainen mekanismi edellyttäisi kuitenkin merkittävää EU-rahoitusta, jota ei yksinkertaisesti ole käytettävissä EU:n nykyisten rahoitusjärjestelyjen puitteissa. ETP-ZEP:n arvion mukaan tämäntyyppinen ”lippulaivaohjelma” vaatisi 9–16 miljardin euron pääoman. Tämä merkitsisi, että rahoitus EU:n julkisista varoista tulisi olemaan 5 miljardin euron luokkaa tai enemmän. Yhteisyritykseen voitaisiin osoittaa välittömästi vain vähän EU-varoja seitsemännessä puiteohjelmassa puhtaisiin hiiliteknologioihin ja CCS:ään varatuista määrärahoista (100–200 miljoonaa euroa). Niillä ei voitaisi rahoittaa kattavaa demonstraatio-ohjelmaa. Sopimukseen pääseminen CCS:n demonstrointiin käytettävästä laajemmasta EU-rahoituksesta saattaisi viedä pitkään ja hidastuttaa hankkeita useita vuosia. Seurauksena voisi olla, että vuoteen 2015 mennessä rakennettaisiin vain pieni määrä CCS-demonstraatiovoimalaitoksia eikä CCS-teknologioita voitaisi demonstroida kattavasti Euroopassa vuoteen 2020 mennessä. Kielteiset vaikutukset olisivat samanlaisia kuin vaihtoehdossa 0, ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Pitemmällä aikavälillä yhteisyrityksen avulla voitaisiin saavuttaa suurin osa vaihtoehdon 1 hyödyistä. [1] KOM(2006) 843. [2] Viittaus direktiiviehdotukseen ja sen vaikutusarviointiin. [3] Tärkeimmät kohteet: voimalaitosten hyötysuhteen parantaminen; hiilidioksidin talteenottoon liittyvän tehokkuustappion ja pääomakustannusten pienentäminen (jotta talteenoton kustannuksia per vältetty CO2-tonni voidaan edelleen vähentää); innovatiivisten talteenottoprosessien kehittäminen; uusien materiaalien (myös membraanien) kehittäminen; voimalaitoskomponenttien integraation ja sitä kautta voimalaitoksen käytettävyyden parantaminen; Euroopan CO2-varastointikapasiteetin arviointi; varastoinnin turvallisuus ja varastointipaikkojen valvonta vuotojen varalta; varastoinnin pitkäikäisyyden varmistaminen. [4] EU:n tukemissa (5. ja 6. puiteohjelma, Carnot-ohjelma ja EHTY:n tutkimusrahasto) hankkeissa sekä kansallisissa ja teollisuuden aloitteissa tehdyn t&k-työn myötä CCS-teknologiat ovat tätä nykyä sillä asteella, että niitä voidaan käyttää useissa teollisissa prosesseissa. Niitä on kuitenkin mukautettava, jotta ne soveltuisivat käyttöön laajamittaisessa sähköntuotannossa. Fossiilisia polttoaineita käyttäviä päästöttömiä voimalaitoksia käsittelevä eurooppalainen teknologiayhteisö (ETP-ZEP) arvioi tekemässään strategisessa tutkimuslinjauksessa, että tähän tarvitaan miljardin euron t&k-rahoitus vuoteen 2020 mennessä. [5] Climate Change Capital Ldt:n (CCC) kesällä 2007 tekemässä hyvin perusteellisessa analyysissa arvioidaan kustannusten vaihteluvälit eri lähteitä käyttäen. Päätelmänä oli, että CCS:ään liittyvien lisäkustannusten kattamiseksi demonstraatiohankkeisiin on osoitettava alkuvaiheen pääomatukena 1076–1705 euroa/kW tai vaihtoehtoisesti jatkuvana käyttötukena 25–67 euroa varastoitua CO2 -tonnia kohti. CCS-varustetun 400 MW:n sähkövoimalaitoksen ennakoidaan varastoivan noin 2,5 miljoonaa CO2-tonnia vuodessa. Tarkemmat tiedot ovat vaikutusarvioinnissa. [6] Lähde: 2008 Shell Scenarios to 2050. [7] Tähän mennessä käydyn neuvonpidon pohjalta komissio on alustavasti sillä kannalla, että verkostoon osallistuvat hankkeet tulisi valita seuraavin kriteerein: (a) vähimmäiskapasiteetti 300 Mwe ja fossiilisten polttoaineiden käyttö merkittävää (mutta esim. myös biomassan yhteispoltto mahdollista); jos on kyse moneen käyttötarkoitukseen käytettävästä laitoksesta, sähköntuotannon osuuden kokonaiskapasiteetista tulisi olla vähintään 250 MW; (b) hankesuunnitelmassa tulee olla tekniset ratkaisut kaikille osatekijöille, jotka sisältyvät fossiilisten polttoaineiden ympäristövaikutuksiltaan kestävään käyttöön kaupallisessa sähköntuotannossa (tehokas sähköntuotanto BAT-tasolla, hiilidioksidin talteenotto, hiilidioksidin siirto ja hiilidioksidin pitkäikäinen ja turvallinen maanalainen varastointi; (c) valmiudet ottaa talteen ja varastoida vähintään 85% käytettyjen fossiilisten polttoaineiden hiilisisällöstä; (d) käyttöönotto ennen vuoden 2015 loppua; (e) osoitus selkeästä sitoumuksesta hankkeeseen (esim. hankkeen teknisen selvityksen esittäminen); (f) halukkuus jakaa tietoa hankkeesta, kuitenkaan immateriaalioikeuksia loukkaamatta.