[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 23.1.2008 KOM(2008) 16 lopullinen 2008/0013 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi (komission esittämä) {KOM(2008) 30 lopullinen}{SEK(2008) 52}{SEK(2008) 53}{SEK(2008) 85} PERUSTELUT Johdanto EU:n päästökauppajärjestelmä aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2005. Se on EU:n ilmastopolitiikan etulinjassa ja "yksi sen tärkeimmistä välineistä"[1], koska sillä voidaan saavuttaa absoluuttisia päästövähennyksiä taloudellisesti tehokkaalla tavalla. EU:n päästökauppajärjestelmän 1. vaiheessa (2005–2007) luotiin onnistuneesti päästöoikeuksien vapaa kauppa koko EU:n alueelle ja perustettiin tarvittava tarkkailu-, raportointi- ja todentamisinfrastruktuuri. Järjestelmä on nyt toiminut onnistuneesti kaksi kautta. Siitä kehittyi maailman suurin yksittäinen hiilidioksidimarkkina, jonka osuus maailman hiilidioksidimarkkinoista on 67 prosenttia (volyymi) ja 81 prosenttia (arvo)[2]. Se on myös ajanut eteenpäin päästöhyvitysten maailmanlaajuisia markkinoita ja poikinut investointeja päästövähennyshankkeisiin, jotka tällä hetkellä yhdistävät välillisesti 147 maata EU:n päästökauppajärjestelmään yhteistoteutuksen (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) hankkeiden kautta. Ympäristön kannalta EU:n päästökauppajärjestelmän ensimmäinen vaihe olisi kuitenkin voinut olla tuloksellisempi. Tuloksellisuutta rajoittivat joissakin maissa ja joillakin aloilla myönnetyt ylisuuret päästöoikeudet, mikä johtuu pääosin turvautumisesta ennusteisiin ja todennettujen päästötietojen puuttumisesta. Kun tällaisia tietoja tuli saataville, ne korjasivat nopeasti päästöoikeuksien markkinahintaa ja osoittivat vakuuttavasti, että hiilidioksidimarkkinat toimivat. Ensimmäisessä vaiheessa ongelmia aiheuttaneet periaatteet ja mekanismit toistuivat useimmissa jäsenvaltioiden toisen vaiheen kansallisissa jakosuunnitelmissa (NAP). Todennettujen päästötietojen ja hankitun kokemuksen ansiosta komissio saattoi kuitenkin varmistaa paljon paremmin, että kansalliset jakosuunnitelmat johtivat todellisiin päästövähennyksiin. Hyväksytyt NAP-päätökset osoittavat, että vuoden 2005 todennettuihin päästöihin verrattuna on ylletty 6,5 prosentin absoluuttiseen päästövähennykseen. Se on todiste siitä, että päästökattoihin ja -kauppaan perustuva järjestelmä tuottaa todellisia päästövähennyksiä. Ensimmäisestä kaudesta ja toisen kauden NAP-arvioinnista saatu kokemus antoi kuitenkin vahvoja viitteitä siitä, että EU:n päästökauppajärjestelmän yleistä toimintaa voitaisiin parantaa monin tavoin. Tätä taustaa vasten komissio laati EU:n päästökauppajärjestelmädirektiivin 30[3] artiklan nojalla tiedonannon ”Maailmanlaajuisten hiilidioksidimarkkinoiden alkuvaiheet – direktiivin 2003/87/EY 30 artiklan nojalla laadittu kertomus[4]”, jossa yksilöidään keskeiset kysymykset, joita EU:n päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelun yhteydessä on tarkasteltava. Eurooppa-neuvosto vahvisti maaliskuussa 2007 EU:n tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, jos muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan pyrkimyksiin riittävässä määrin vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Neuvosto sitoutui myös vakaasti ja itsenäisesti vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä riippumatta siitä, saadaanko kansainvälistä sopimusta aikaiseksi. Neuvosto vahvisti, että pitkällä aikavälillä eli vuoteen 2050 mennessä kehittyneiden maiden pitäisi yhdessä vähentää päästöjään 60–80 prosentilla verrattuna vuoden 1990 tasoon[5]. Tätä silmällä pitäen ja päästökauppajärjestelmän varmuuden ja ennakoitavuuden parantamiseksi direktiivissä olisi säädettävä automaattisista ja ennakoitavista tarkistuksista, jotka toteutetaan kansainvälisen sopimuksen tekemisen yhteydessä. Säännöksillä olisi lisättävä EU:n päästökauppajärjestelmän osuutta 30 prosentin vähennyksen saavuttamiseen ja niiden olisi koskettava jakomekanismia, EU:n laajuisen päästökaton tarkistamista, JI/CDM-hankkeiden hyvitysten käyttöä sekä muita mahdollisia sopimuksessa kaavailtuja hyvitystyyppejä ja/tai -mekanismeja. Päätelmissään 20. helmikuuta 2007 neuvosto korosti EU:n sitoumusta muuttaa Eurooppa erittäin energiatehokkaaksi ja vähäisiä kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavaksi taloudeksi. Se myös pyysi komissiota "esittämään ehdotuksia, jotka toimivat oikeanlaisina kannustimina edistyksellisille, vähäisiä hiilidioksidipäästöjä aiheuttaville investointipäätöksille"[6]. Kaikista näistä elementeistä on keskusteltu Euroopan ilmastonmuutosohjelman (ECCP) päästökaupan työryhmässä, joka kokoontui neljä kertaa kahdeksan päivän ajan maaliskuun ja kesäkuun 2007 välillä. Näistä kokouksista saatiin merkittävää substanssia EU:n päästökauppadirektiivin uudelleentarkasteluun[7]. Direktiivin säännöksiin ehdotettujen muutosten ohjenuorana on kolme tavoitetta: 1. EU:n päästökauppajärjestelmän potentiaalin täysi hyödyntäminen osana EU:n yleisiä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumuksia taloudellisesti tehokkaalla tavalla 2. EU:n päästökauppajärjestelmän hiominen ja parantaminen saatujen kokemusten perusteella 3. Osallistuminen Euroopan muuttamiseen vähäisiä kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavaksi taloudeksi ja oikeiden kannustimien luominen kauaskantoisille vähähiilisille investointipäätöksille vahvistamalla selkeää, vääristymätöntä ja pitkän aikavälin hiilidioksidin hintasignaalia. Soveltamisala EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan tarkentaminen ja laajentaminen... Polttolaitoksen tulkinnan kodifiointi komission toisen NAP-ohjeen mukaisesti lopettaisi direktiivin soveltamisen epäyhtenäisyyden. Tämä noudattaisi pitkälti komission lähestymistapaa toisen kauden kansallisia jakosuunnitelmia koskevassa arvioinnissa. Yhdessä "polttolaitoksen" yksiselitteisen määritelmän kanssa – kaikki kiinteät polttolaitokset, joiden toiminta aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä – se antaisi tarvittavan oikeudellisen ja teknisen selkeyden, jota direktiivin yhdenmukainen soveltaminen edellyttää. Tätä lähestymistapaa olisi täydennettävä niin ikään direktiivin liitteeseen I tulevalla yksiselitteisellä toimintaluettelolla, jotta selkeytettäisiin sellaisten prosessipäästöjen kattavuutta, joita edellä kuvatussa polttolaitoksen tulkinnan kodifioinnissa ei mahdollisesti ole otettu riittävän selvästi huomioon. Toimintaluettelon pitäisi kattaa myös uudet alat ja kaasut, jotka eivät tällä hetkellä kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän alaisuuteen. EU:n päästökauppajärjestelmän laajentaminen uusilla aloilla ja kaasuilla tehostaisi sen ympäristötehokkuutta ja tarjoaisi uusia vähennysmahdollisuuksia, jotka lisäisivät vähennyspotentiaalia ja mahdollisesti alentaisivat vähennyskustannuksia[8]. Vähennyspotentiaalin tai -kustannusten taso ei välttämättä ole kriteeri tietyn alan sisällyttämiselle EU:n päästökauppajärjestelmän, koska siinä on jo aloja, joiden vähennyspotentiaali voi olla rajallinen mutta jotka ovat huomattavia kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä. On myös tärkeää korostaa tarvetta antaa kasvihuonekaasupäästöille taloudellinen arvo. Tätä on tarkasteltava Eurooppa-neuvoston asettamien uusien päästövähennystavoitteiden valossa. Ne saavutetaan vain, jos mahdollisimman monella teollisuudenalalla vallitsee selkeä ja vääristymätön hiilidioksidin hinta, joka antaa tarvittavat taloudelliset signaalit kauaskantoisten investointien tekemiselle vähäisiä hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan teknologiaan. Tämän vuoksi petrokemikaaleista, ammoniakista ja alumiinista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt olisi sisällytettävä EU:n päästökauppajärjestelmään. Sama koskee myös typpioksiduulipäästöjä typpi-, adipiini- ja glyoksyylihapon tuotannosta sekä perfluorihiilivetypäästöjä alumiinialalta. Kaikkia näitä voidaan mitata ja todentaa riittävän tarkasti. Näiden alojen ja kaasujen sisällyttäminen lisäisi EU:n päästökauppajärjestelmän kattavuutta karkeasti arvioiden 100 MtCO2 asti eli 4,6 % toisen vaiheen päästöoikeuksista. Kun tähän yhdistetään EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan tarkentaminen kodifioimalla polttolaitoksen tulkinta, järjestelmän kattavuus nousisi karkeasti arvioiden 140–150 MtCO2 asti eli 6.6–7,1 % toisen vaiheen päästöoikeuksista[9]. Päästökauppajärjestelmä olisi laajennettava koskemaan ainoastaan päästöjä, joiden tarkkailu, raportointi ja todentaminen voidaan toteuttaa nykyisin direktiivin mukaisesti sovellettavien tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvaatimusten tasoa vastaavalla tarkkuudella. Tämä koskee laivaliikennettä, joka ei sisälly tähän ehdotukseen mutta joka voitaisiin sisällyttää järjestelmään myöhemmin, kun asiasta on ensin tehty erillinen tyhjentävä vaikutustenarviointi. Maa- tai metsätaloutta tämä ei koske, vaikka EU:n päästökauppajärjestelmässä biomassan polttaminen katsotaan päästöjen suhteen neutraaliksi. Euroopan parlamentti ja neuvosto kannattavat sitä, että päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat tulot käytetään päästöjen vähentämiseen. Erityisesti pyritään välttämään metsien hävittämistä[10]. Soveltamisalan laajentamista helpottaa myös se, että hyväksymällä muiden kuin direktiivin liitteessä I lueteltujen toimintojen ja kaasujen yksipuolisen sisällyttämisen, komissio voi valtuuttaa myös jäsenvaltiot sisällyttämään tällaisia lisätoimintoja tai kaasuja järjestelmään. ... ja kokonaiskustannusten mahdollinen alentaminen sallimalla pienten päästöjen aiheuttajille vaihtoehtoisia toimia ... Suurten ja pienten päästöjen aiheuttajien osuus EU:n päästökauppajärjestelmän kattamiin kokonaispäästöihin on epätasainen: suurimpien laitosten (7 %) osuus kokonaispäästöistä on 60 prosenttia ja pienimpien 1400 laitoksen (14 %) osuus vain 0,14 prosenttia. Pienten laitosten kustannustehokkuutta päästövähennyksiin osallistumisessa voitaisiin parantaa. Nykyisin sovellettava kynnysarvo – 20 MW nimellinen lämpöteho polttolaitoksissa – säilytetään, mutta siihen pitäisi yhdistää päästökynnys 10 000 tCO2/vuosi (lukuun ottamatta biomassan päästöjä), kunhan laitosten nimellinen lämpöteho ei ylitä 25 MW. Tämä tarkoittaa sitä, että jos polttolaitoksen nimellinen lämpöteho on yli 20 MW mutta alle 25 MW ja sen hiilidioksidipäästöt ovat alle 10 000 tonnia vuodessa kunakin soveltamista edeltävänä vuonna, se voidaan sulkea pois EU:n päästökauppajärjestelmästä, jos 1. oikeudenmukaisuussyistä ja sisämarkkinoiden vääristymisen välttämiseksi on toteutettu toimia (kuten verotus), joilla saavutetaan järjestelmästä suljettujen laitosten panosta vastaava osuus yleisistä päästövähennystavoitteista 2. jäsenvaltiot hakevat komissiolta laitosten poistamista järjestelmästä ja jatkavat tällaisia toimia ja tarkkailua eikä komissio vastusta asiaa kuuden kuukauden kuluessa. 10 000 hiilidioksiditonnin päästökynnyksen avulla voidaan saada suhteessa paras hyöty vähentyneinä hallinnollisina kustannuksina kutakin järjestelmän ulkopuolelle (mahdollisesti) jäävää tonnia kohden. Tämän myötä EU:n päästökauppajärjestelmässä saavutettavat hallintokulujen säästöt olisivat 4,2 euron luokkaa kutakin järjestelmän ulkopuolista tonnia kohti (vastaavien hallinnollisten toimenpiteiden hallinnollisia kustannuksia ei tiedetä). Järjestelmän ulkopuolelle voitaisiin jättää noin 4 200 laitosta, joiden yhteenlaskettu osuus EU:n päästökauppajärjestelmän alaisista kokonaispäästöistä on noin 0,70 %. Jos kertymäsääntöä muutetaan komission toisen lisäohjeen mukaisesti, mikä johtaisi alle 3 MW nimellisen lämpötehon laitosten jättämiseen kertymäsäännön soveltamisalan ulkopuolelle, voidaan järjestelmästä sulkea pois vielä 800 erittäin pientä laitosta. ... yhdessä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) tarjoamien uusien mahdollisuuksien kanssa... Kun otetaan huomioon CCS-järjestelmien päästövähennyspotentiaali pitkällä aikavälillä, kasvihuonekaasujen talteenottoa, kuljetusta ja geologista varastointia harjoittavat laitokset olisi sisällytettävä yhteisön järjestelmään odoteltaessa hiilidioksidin geologisesta varastoinnista annettavan direktiivin XX/2008/EY voimaantuloa. Vaikka 24 artikla tarjoaa tarvittavan oikeudellisen kehyksen tällaisten laitosten yksipuoliselle sisällyttämiselle ennen kyseisen direktiivin voimaantuloa, kasvihuonekaasujen talteenottoa, kuljetusta ja geologista varastointia koskeva toiminta olisi selkeyden vuoksi nimenomaisesti mainittava direktiivin I liitteessä. Jotta päästöjen geologiselle varastoinnille voitaisiin tarjota tarvittavat kannustimet, varastoitujen päästöjen päästöoikeuksista ei tarvitsisi luopua. Kasvihuonekaasujen talteenotolle, kuljetukselle tai varastoinnille ei kuitenkaan pitäisi jakaa ilmaisia päästöoikeuksia. ... korvaamatta kuitenkaan muita kuljetuksiin liittyviä toimia... Vaikka tie- ja laivaliikenteen kasvihuonekaasupäästöt nousevat koko ajan, tarvitaan asiasta tarkempi analyysi ja ennen kaikkea kustannus-hyötyanalyysi, ennen kuin komissio voi päättää, onko päästökauppa oikea keino tämän kysymyksen ratkaisemiseen. Siksi tie- ja laivaliikenteen päästöt eivät sisälly tähän ehdotukseen. TARKKAILU, RAPORTOINTI JA TODENTAMINEN Tarkkailu- ja raportointisääntöjen parantaminen... Tarkkailusta ja raportoinnista tähän asti saadut kokemukset ovat osoittaneet, että jäsenvaltioiden käytännöt poikkeavat toisistaan jonkin verran. Jotta tarkkailu- ja raportointijärjestelmä toimisi kokonaisuudessaan paremmin koko EU:ssa, tämänhetkiset ohjeet olisi korvattava komitologiamenettelyllä hyväksyttävällä asetuksella. ... ja yhdenmukaistetut todentamis- ja akkreditointisäännöt... Nykyinen direktiivi ja sen liitteet sääntelevät todentamisprosessin osalta vain muutamia perusvaatimuksia ja -näkökulmia. Tämän johdosta todentamiskäytännöt vaihtelevat eri jäsenvaltioissa eivätkä välttämättä varmista tasavertaisia toimintaedellytyksiä, joita todentamisen yleisen uskottavuuden säilyttäminen edellyttää. Tarvitaan komitologiamenettelyn kautta annettava asetus, jolla säädetään hyväksyttävät yhteiset todentamisvaatimukset, jotta todentamisprosessille voidaan taata tietty laatutaso. Tarvitaan myös muita parannuksia, jotka voidaan toteuttaa muuttamalla direktiivin liitteitä IV ja V. Kyseisellä asetuksella tulisi myös mahdollistaa yhteisön laajuinen todentajien akkreditointi sisämarkkinoita hyödyttävällä tavalla. ... sekä vaatimusten noudattamista koskevien säännösten ajantasaistaminen... Jotta määräysten rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset pysyisivät riittävän suurina markkinoiden kunnollisen toiminnan varmistamiseksi, liikapäästösakot olisi indeksoitava euro-alueen vuotuisen inflaatiovauhdin mukaan. Tällä säännöksellä varmistettaisiin pelotevaikutus ilman että säännöstä tarvitsisi tarkistaa säännöllisesti uudestaan. ... lisäävät EU:n päästökauppajärjestelmän uskottavuutta ja luottamusta sitä kohtaan ... Tarkkailu, raportointi ja todentaminen ovat keskeisessä roolissa EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnan ja yleisen uskottavuuden kannalta sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Järjestelmän ympäristötehokkuus ja -vaikutukset ja sitä kautta yleinen maine ja hyväksyttävyys riippuvat pitkälti vankasta, varmasta ja luotettavasta tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmästä, joka varmistaa siihen kuuluvien laitosten päästötasojen riittävän tarkan seurannan. Tätä taustaa vasten asetuksesta komissiolle aiheutuva hallinnollisten kulujen mahdollinen nouseminen lyhyellä aikavälillä vaikuttaa oikeutetulta, sillä pitkällä aikavälillä kulut ovat huomattavasti alhaisemmat. Tämä lisäisi myös varmuutta, läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta todellisten päästötasojen suhteen ja sitä kautta markkinoiden luottamusta järjestelmään. Pitkällä aikavälillä on odotettavissa, että tämä hyödyt tasoittavat pitkälti kaikkia lyhyellä aikavälillä kohonneita hallinnollisia kuluja ja käytännössä vähentävät toiminnanharjoittajien ja kansallisten viranomaisten tarkkailu-, raportointi- ja todentamiskustannuksia, kun sähköisten järjestelmien käyttö yleistyy. ... sekä tuottavat yksinkertaisen ja vahvan rekisterijärjestelmän Päästöoikeuksia pitää voida siirtää yhteisössä henkilöiden kesken rajoituksetta. Tämän vuoksi, nykyiseen rekisterijärjestelmään liittyvien teknisten, poliittisten ja hallinnollisten riskien vuoksi sekä YK:n tulevan rekisterijärjestelmän kehittämisen epävarmuuden vuoksi EU:n päästökauppajärjestelmässä 1. tammikuuta 2013 alkaen annettavat päästöoikeudet olisi kirjattava yhteisön rekisteriin. Tämä yksinkertaistaa järjestelmää ja on myös tarpeen sen varmistamiseksi, että EU:n päästökauppajärjestelmä voidaan yhdistää muihin päästökauppajärjestelmiin kolmansissa maissa ja hallintoyksiköissä. Yhtenäistämisen jatkaminen ja ennustettavuuden parantaminen EU:n laajuinen päästökatto varmistaa 20 % päästötavoitteen saavuttamisen, ja lineaariset vähennykset mahdollistavat pitkän aikavälin ennakoitavuuden... Kansallisiin päästökattoihin perustuva järjestelmä ei tarjoa riittäviä takeita sille, että Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2007 vahvistamiin tavoitteisiin yllettäisiin. Tällainen järjestelmä ei myöskään todennäköisesti johda päästövähennyskustannusten riittävään minimoimiseen. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttääkin EU:n laajuisen päästökaton määrittämistä direktiivissä. Tämä mahdollistaa pitkän aikavälin perspektiivin ja lisää ennakoitavuutta, mikä on edellytys pitkän aikavälin investoinneille tehokkaaseen päästöjen vähentämiseen. Parhaiten tämä on saavutettavissa vuoteen 2020 ulottuvalla 8 vuoden kaupankäyntikaudella ja lineaarisesti alenevalla päästökatolla, jonka vähennyssuuntaus jatkuu vuoden 2020 jälkeenkin. Tämä antaa investoijille selkeän signaalin. EU:n päästökauppajärjestelmän EU:n laajuisen päästökaton on oltava kustannustehokas ja linjassa EU:n yleisen päästövähennyssitoumuksen kanssa (20 % vuoteen 2020 mennessä). Tämän periaatteen mukainen lineaarinen vähennys on 1,74 prosenttia vuodessa eli 21 prosentin vähennys vuoden 2005 raportoituihin päästöihin nähden. Tämä on laskettu aloittamalla kauden 2008–2012 puolivälin päästöoikeuksien keskimääräisestä vuotuisesta kokonaismäärästä; jäsenvaltiot ovat myöntäneet nämä päästöoikeudet niiden kansallisista jakosuunnitelmista kaudeksi 2008–2012 tehtyjen komission päätösten mukaisesti. ... ja huutokauppa muodostaa perusperiaatteen hiilivuotojen välttämiseksi ... Huutokauppa turvaa parhaiten EU:n päästökauppajärjestelmän tehokkuuden, läpinäkyvyyden ja yksinkertaisuuden ja auttaa välttämään ei-toivotut jakamisvaikutukset. Se on myös eniten saastuttaja maksaa -periaatteen mukainen ja palkitsee päästövähennysten edelläkävijöitä. Näistä syistä huutokaupan olisi oltava oikeuksien jakamisen perusperiaatteena. Euroopan talouden ponnistelut kasvihuonekaasujen vuoden 2020 päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi tulevat kuitenkin olemaan merkittävämpiä kuin vuoden 2012 tavoitteiden saavuttamiseksi, ja jos kolmansien maiden teollisuudella ei ole vastaavia rajoituksia, muodostuu "hiilivuodon" vaara, eli kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavaa toimintaa siirretään EU:sta kolmansiin maihin ja lisätään siten maailmanlaajuisia päästöjä. Kun otetaan huomioon mahdollisuudet siirtää vaihtoehtokustannukset hintoihin sähköntuotannon ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin alalla, näihin aloihin tulisi soveltaa vuodesta 2013 täyden huutokaupan periaatetta. Sähköntuotannon tehostamiseen voitaisiin kuitenkin kannustaa siten, että sähköntuottajat voisivat saada ilmaiseksi päästöoikeuksia kaukolämmön tai teollisuuslaitosten lämmön tuotannosta. Muille aloille soveltuu asteittainen siirtyminen. Lähtökohtana ovat ilmaiset päästöoikeudet 80 prosentin osalta niille myönnettävistä kokonaisoikeuksista. Määrä alenisi tasaisesti joka vuosi ja ilmaiset oikeudet loppuisivat vuoteen 2020 mennessä. Mikäli muut kehittyneet maat ja muut kasvihuonekaasupäästöjen suurimmat aiheuttajat eivät osallistu kansainväliseen sopimukseen, jolla saavutetaan tavoite rajoittaa maapallon lämpötilan nousu kahteen asteeseen, tietyt yhteisön energiaintensiiviset alat, jotka ovat alttiina kansainväliselle kilpailulle, voivat aiheuttaa hiilivuodon riskin. Tämä voisi vaarantaa ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden ja yhteisön toimista saatavat hyödyt. Euroopan teollisuuden olisi saatava selkeä sitoumus siitä, että yhteisö ryhtyy tarvittaviin toimiin. Komissio tarkastelee tilannetta uudelleen viimeistään kesäkuussa 2011 ja kuulee asiasta kaikkia niitä työmarkkinaosapuolia, joita asia koskee, ja laatii kansainvälisten neuvottelujen tuloksiin perustuvan selvityksen tarvittavine ehdotuksineen. Komissio täsmentää, mitkä energiaintensiiviset teollisuuden alat tai niiden osat ovat sellaisia, joita hiilivuoto uhkaa. Sen perustaa tarkastelunsa arvioon siitä, puuttuvatko alalta mahdollisuudet siirtää tarvittavien päästöoikeuksien kustannukset tuotteiden hintaan menettämättä merkittävää markkinaosuutta muualla kuin EU:ssa sijaitseville laitoksille, jotka eivät joudu toteuttamaan vastaavia toimia päästöjen vähentämiseksi. Energiaintensiiviset teollisuuden alat, joita hiilivuodon riskin katsotaan merkittävästi uhkaavan, voisivat saada jopa kaikki päästöoikeudet ilmaiseksi. Toinen mahdollisuus olisi perustaa tehokas hiilidioksidin tasausjärjestelmä, jolla voidaan saattaa hiilivuodon uhkaamat yhteisön laitokset tasavertaisempaan asemaan kolmansien maiden laitosten kanssa. Tällaisessa järjestelmässä maahantuojiin sovellettaisiin vaatimuksia, jotka eivät olisi vähemmän edullisia kuin EU:ssa sijaitsevia laitoksia koskevat vaatimukset, esimerkiksi vaatimusta palauttaa päästöoikeuksia. Toteutettavien toimien olisi oltava UNFCCC-sopimuksen periaatteiden mukaisia. Erityisesti olisi noudatettava yhteisen mutta eriytetyn vastuun ja kunkin valmiuksien periaatetta ottaen huomioon vähiten kehittyneiden maiden erityisasema. Lisäksi toimien on sovittava yhteen yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien kanssa, joihin sisältyy myös Maailman kauppajärjestöä koskeva sopimus. Yleisesti arvellaan, että vuonna 2013 huutokaupataan vähintään kaksi kolmannesta kaikista päästöoikeuksista. Direktiivissä määritetään, kuinka paljon jäsenvaltiot huutokauppaavat päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Ehdotuksen mukaan huutokaupattavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä 90 prosenttia jaetaan jäsenvaltioille sen mukaan, mikä oli niiden suhteellinen osuus vuoden 2005 päästöistä EU:n päästökauppajärjestelmässä[11]. Oikeudenmukaisuus- ja solidaarisuussyistä ja kansalliset olosuhteet huomioon ottaen 10 prosenttia huutokaupattavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä olisi jaettava uudelleen jäsenvaltioista, joiden asukasta kohden laskettu keskimääräinen tulotaso on yli 20 prosenttia EU:n keskiarvon yläpuolella. Muita suurempi määrä olisi jaettava jäsenvaltioille, joissa on alhainen tulotaso ja hyvät kasvunäkymät. Päästöoikeuksien huutokauppaaminen ei saa vääristää sisämarkkinoiden kilpailua eikä päästöoikeusmarkkinoita. Siksi direktiivi tarjoaa oikeusperustan huutokauppojen suunnittelun ja toteuttamisen sääntelemiseksi. Huutokauppa tuottaa huomattavia tuloja. EY:n perustamissopimuksen 174 artiklan 2 kohdan mukaisen ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti tietty osuus päästöoikeuksien huutokaupan tuotosta olisi käytettävä seuraaviin: kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen; ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen; päästöjen vähentämistä ja muutoksen seurauksiin sopeutumista koskevan tutkimuksen ja kehittämisen rahoittaminen; uusiutuvia lähteitä käyttävien energiamuotojen kehittäminen, jotta voidaan toteuttaa EU:n sitoumus uusiutuvan energian 20 prosentin osuudesta vuoteen 2020 mennessä; kasvihuonekaasujen talteenotto ja geologinen varastointi; osallistuminen energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävään maailmanlaajuiseen rahastoon; metsien hävittämistä estävät ja kehitysmaiden sopeutumista helpottavat toimenpiteet sekä yhteiskunnalliset kysymykset kuten sähkön mahdollisten hinnankorotusten vaikutukset pieni- ja keskituloisiin kotitalouksiin. Joulukuussa 2006 komissio teki lakiehdotuksen ilmailun aiheuttamien ilmastovaikutusten vähentämiseksi, joka toteutettaisiin sisällyttämällä ilmailun hiilidioksidipäästöt yhteisön päästökauppajärjestelmään. Komissio teki vaikutustenarvioinnissaan selväksi, että ilmailualan oletettiin kykenevän siirtämään järjestelmään osallistumisen kustannuksensa kuluttajilleen osittain tai jopa kokonaan, mutta se ei ottanut kantaa vuoden 2012 jälkeen huutokaupattavien päästöoikeuksien osuuteen vaan totesi, että tulevina kausina huutokaupattavan osuuden määrittämisessä otetaan huomioon tämän direktiivin uudelleentarkastelu. Tämä uudelleentarkastelu on nyt valmis. Ilmailua olisi päästöoikeuksien jakamisen osalta kohdeltava kuten muita aloja, jotka saavat siirtymäajan ilmaisia oikeuksia, eikä kuten sähköntuottajia. Tämä tarkoittaa, että 80 prosenttia päästöoikeuksista jaettaisiin ilmaiseksi vuonna 2013, ja sen jälkeen ilmailulle ilmaiseksi jaettavia päästöoikeuksia vähennettäisiin vuosittain samansuuruisella määrällä siten, että ilmaiseksi jakaminen loppuu vuoteen 2020 tultaessa. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden olisi edelleen tavoiteltava sopimusta maailmanlaajuisista toimenpiteistä ilmailun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. ... ja kaikki siirtymäkauden ilmaiset oikeudet, myös uusille tulokkaille, perustuvat yhteisön laajuisiin sääntöihin ... Siirtymäkauden ilmaisten oikeuksien pitäisi kilpailun vääristymisen välttämiseksi perustua yhdenmukaisiin yhteisön laajuisiin sääntöihin. Säännöissä olisi otettava huomioon kasvihuonekaasujen ja energian kannalta tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, biomassan käyttö sekä kasvihuonekaasujen talteenotto ja varastointi. Niillä ei saa antaa käänteisiä kannustimia päästöjen lisäämiseen. Suljetuille laitoksille ei saa enää antaa ilmaisia päästöoikeuksia. Ehdotuksessa kaavaillaan yhteisön laajuisen uusien tulokkaiden reservin luomista. Tämän reservin päästöoikeuksien olisi heijastettava olemassa olevien laitosten päästöoikeussääntöjä. MITEN KOLMANSIEN MAIDEN PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄT SEKÄ KEHITTYVÄT MAAT JA SIIRTYMÄTALOUSMAAT SAADAAN MUKAAN TARKOITUKSENMUKAISELLA TAVALLA Päästökauppajärjestelmän yhteydet muihin järjestelmiin maailmanlaajuisten hiilidioksidimarkkinoiden rakentamiseksi ... EU:n päästökauppajärjestelmä olisi voitava yhdistää muihin, kolmansissa maissa tai hallintoyksiköissä käytössä oleviin pakollisiin päästökauppajärjestelmiin, joissa päästöjen absoluuttinen määrä on rajoitettu. Tämä toteutetaan tekemällä järjestelyjä tai sopimuksia päästöoikeuksien vastavuoroisesta tunnustamisesta EU:n päästökauppajärjestelmän ja siihen yhdistetyn päästökauppajärjestelmän kesken. Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2007 vahvistamien päätelmien mukaisesti EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosenttia, jos asiasta tehdään maailmanlaajuinen sopimus. Tällaisen sopimuksen ehdot tulevat vaikuttamaan päästöoikeuksien yhdistettyyn määrään EU:n päästökauppajärjestelmässä ja siihen yhdistetyissä muissa päästökauppajärjestelmissä. Tähän on varauduttava säännöksillä, joita voidaan tarpeen mukaan tarkistaa. ... jotka ovat jo olemassa hankkeista saatavien hyvitysten osalta, mutta joiden yhdenmukaistaminen on tarpeen ... EU:n toiminnanharjoittajat voivat hankkeista saatavien hyvitysten kautta täyttää EU:n päästökauppajärjestelmän mukaiset velvoitteensa investoimalla hankkeisiin päästöjen vähentämiseksi EU:n ulkopuolella. Tämä voi toimia kannustimena joillekin maille liittyä kansainväliseen sopimukseen ja lyhyen aikavälin kustannustehokkaana tapana yrityksille velvoitteidensa täyttämiseen. Toisen vaiheen ehtojen mukaan EU:n päästökauppajärjestelmään sallitaan noin 1400 miljoonan tonnin arvoiset hyvitykset, mikä vastaa vuotuista 280 miljoonan tonnin keskiarvoa. Vuoden 2005 päästöihin verrattuna toisen vaiheen arvioitu päästökatto merkitsee noin 130 miljoonan tonnin vähennystä. Jos toiminnanharjoittajat käyttävät hyvitykset täysimääräisesti, EU:n omat vähennykset vähenisivät ja äärimmäisessä tapauksessa EU:n päästökauppajärjestelmän päästöt jopa lisääntyisivät hankaloittaen EU:n vuoden 2020 yleisten tavoitteiden saavuttamista. Siksi kolmannella kaudella olisi sallittava CDM-hyvitykset toisella kaupankäyntikaudella (2008–2012) myönnettyjen, mutta käyttämättä jääneiden hyvitysten osalta. Toiminnanharjoittajille olisi vastaavasti annettava varmuus niiden mahdollisuuksista käyttää hyvityksiä vuoden 2012 jälkeen vaatimalla jäsenvaltioita antamaan toiminnanharjoittajille mahdollisuus vaihtaa tiettyjä vuotta 2012 edeltäviin päästövähennyksiin liittyviä sertifioituja päästövähennyksiä vuodesta 2013 alkaen voimassa oleviin oikeuksiin. Samaa olisi sovellettava vuodesta 2013 alkaen aiheutuvien päästöjen korkealaatuisiin sertifioituihin päästövähennyksiin, jotka on saatu ennen vuotta 2013 toteutetuista hankkeista. Tasavertaisten kilpailuedellytysten varmistamiseksi yhteisössä olisi yhdenmukaistettava tapa, jolla toiminnanharjoittajat käyttävät päästövähennyksiä koskevat hyvitykset yhteisön järjestelmässä. Kun komissio on tehnyt tyydyttävän tasoisen kansainvälisen sopimuksen, olisi lisättävä kolmansissa maissa toteutetuista hankkeista saatujen hyvitysten käyttömahdollisuuksia samaan aikaan, kun EU:n päästökauppajärjestelmällä saavutettujen päästövähennysten määrä lisääntyy (ts. 20 prosentista 30 prosenttiin). Niin kauan kuin sopimusta ei ole, sertifioitujen päästövähennysten käytön lisääminen vaarantaisi tämän kannustimen tehon ja vaikeuttaisi uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamista. Päästövähennysyksiköitä ei voi syntyä vuodesta 2013 eteenpäin tapahtuvien päästövähennysten osalta ennen kuin tuleva kansainvälinen ilmastonmuutossopimus tulee voimaan, mutta hankkeet, jotka ovat tuottaneet niitä tätä ennen, voitaisiin edelleen tunnustaa kolmansien maiden kanssa tehtävin kahden- tai monenvälisin sopimuksin. Kun tuleva kansainvälinen ilmastonmuutossopimus on tehty, CDM-hyvityksiä kolmansista maista pitäisi hyväksyä EU:n päästökauppajärjestelmässä ainoastaan sen jälkeen, kun kyseiset maat ovat ratifioineet kansainvälisen sopimuksen. Tarvitaan myös säännöksiä "vapaamatkustajuuden" torjumiseksi valtioissa, jotka eivät ole tehneet kansainvälistä sopimusta, lukuun ottamatta sellaisiin kolmansiin maihin tai hallintoyksiköihin sijoittautuneita yrityksiä, jotka ovat yhteydessä EU:n päästökauppajärjestelmään. Sertifioitujen päästövähennysten käytön olisi sovittava yhteen EU:n päämäärän kanssa, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuuden pitäisi olla 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, sekä edistettävä energiatehokkuutta, innovointia ja teknologian kehittämistä. Jos yhteensopivuus näiden tavoitteiden kanssa on turvattu, olisi mahdollistettava investointeja poikivien sopimusten tekeminen kolmansien maiden kanssa, jotta saavutettaisiin kasvihuonekaasupäästöjen todellisia lisävähennyksiä ja edistettäisiin eurooppalaisten yritysten innovointia ja teknologian kehittämistä kolmansissa maissa. Tällaisten sopimusten ratifioijina voi olla useampi kuin yksi maa. Hankkeista, jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä yhteisössä, olisi saatava päästöoikeuksia, jos ne noudattavat tiettyjä ehtoja, jotka ovat tarpeen EU:n päästökauppajärjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta. Tällaiset ehdot sisältävät näiden hankkeiden yhteisön laajuisten yhdenmukaistettujen sääntöjen hyväksymisen ja torjuvat päästövähennysten kaksinkertaisen kirjaamisen ja yhteisön päästökauppajärjestelmän soveltamisalan kaikenlaiset esteet. Lisäksi on toteutettava muitakin kuin EU:n päästökauppajärjestelmän kattamia poliittisia toimia päästöjen vähentämiseksi. Näihin hankkeisiin ei liioin saa liittyä valtavaa hallinnollista taakkaa, vaan niiden on perustuttava yksinkertaisiin ja helposti hallinnoitaviin sääntöihin. Voimaantulo Tämä ehdotus korvaa voimaan tullessaan vaatimuksen kansallisten jakosuunnitelmien toimittamisesta. Jos tämä viivästyisi, jäsenvaltioiden on EU:n päästökauppajärjestelmän nykyisten sääntöjen nojalla toimitettava kansalliset jakosuunnitelmansa kaudelle 2013–2017 kesäkuuhun 2011 mennessä. Vuodesta 2013 alkaen nykyinen direktiivi sallii kaikkien päästöoikeuksien huutokaupan. Ilmaiset päästöoikeudet muodostaisivat valtiontuen, joka on perusteltava EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti. Varmuuden ja ennakoitavuuden parantamista silmällä pitäen komissio katsoo tässä vaiheessa, että kansalliset jakosuunnitelmat ovat hyväksyttäviä ainoastaan, jos kokonaismäärä vähenisi ainakin tämän ehdotuksen mukaisesti eivätkä ehdotetut ilmaiset oikeudet ylitä joko tässä ehdotuksessa tai siihen perustuvassa ehdotuksessa esitettyä määrää. 2008/0013 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen[12], ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[13], ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[14], noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[15], sekä katsovat seuraavaa: 3. Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY[16] perustetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä yhteisössä. Järjestelmällä on tarkoitus edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti. 4. Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC), joka hyväksyttiin yhteisön puolesta ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen tekemisestä 15 päivänä joulukuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/69/EY[17], perimmäisenä tavoitteena on ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien vakauttaminen sellaiselle tasolle, että estetään ihmisen toiminnan vaaralliset vaikutukset ilmastojärjestelmään. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi maapallon keskimääräisen vuosittaisen pintalämpötilan kokonaisnousu saisi olla enintään 2 celsiusastetta suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viimeisimmän raportin[18] mukaan tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että koko maailman kasvihuonekaasupäästöjen kasvu pysähtyy vuoteen 2020 mennessä. Tämä vaatii yhteisöltä lisäponnistuksia sekä kehittyneiden maiden saamista nopeasti mukaan päämäärän tavoitteluun. Lisäksi olisi kannustettava kehitysmaita osallistumaan päästöjen vähentämiseen. 5. Eurooppa-neuvosto[19] on selkeästi sitoutunut vähentämään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja 30 prosenttia siinä tapauksessa, että muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja että taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan pyrkimyksiin riittävässä määrin vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä olisi vähennettävä vähintään 50 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Kaikkien talouden alojen olisi osallistuttava näiden päästövähennysten saavuttamiseen. 6. Edellä tarkoitettujen pitkän aikavälin tavoitteiden edistämiseksi olisi tehtävä ennakoiva suunnitelma yhteisön järjestelmään kuuluvien laitosten päästöjen vähentämiseksi. Jotta yhteisön sitoumus kasvihuonekaasujen vähentämisestä vähintään 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna voitaisiin saavuttaa kustannustehokkaasti, kyseisille laitoksille jaettavien päästöoikeuksien määrän olisi vuoteen 2020 mennessä oltava 21 prosenttia pienempi kuin niiden vuoden 2005 päästömäärä. 7. Yhteisön järjestelmän varmuuden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi olisi säädettävä yhteisön järjestelmän saavutustason nostamisesta siten, että kokonaisvähennys olisi enemmän kuin 20 prosenttia. Tämä on tarpeen erityisesti, kun otetaan huomioon, että Eurooppa-neuvoston tavoitetta 30 prosentin vähennyksestä vuoteen 2020 mennessä pidetään tieteellisesti välttämättömänä vaarallisen ilmastonmuutoksen torjunnassa. 8. Jos yhteisö tekee kolmansien maiden kanssa kansainvälisen sopimuksen, jossa määrätään aiheellisista maailmanlaajuisista toimista vuoden 2012 jälkeen, olisi tuettava merkittävästi kyseisissä maissa tehtyjen päästövähennysten hyvittämistä. Ennen tällaisen sopimuksen tekemistä olisi kuitenkin lisättävä varmuutta siitä, että yhteisön ulkopuolelta peräisin olevien hyvitysten käyttö voi jatkua. 9. Vaikka kokemukset ensimmäisestä päästökauppakaudesta ovat osoittaneet yhteisön järjestelmän mahdollisuudet ja toisen kauden jakosuunnitelmien valmistuminen auttaa toteuttamaan huomattavia vähennyksiä vuoteen 2012 mennessä, saavutuksia tarkasteltaessa on vahvistunut käsitys siitä, että päästökauppajärjestelmää on yhdenmukaistettava, jotta voidaan paremmin hyödyntää päästökaupan edut, estää kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla ja helpottaa päästökauppajärjestelmien yhteen liittämistä. Lisäksi olisi parannettava järjestelmän ennakoitavuutta ja laajennettava sen soveltamisalaa sisällyttämällä siihen uusia aloja ja kaasuja, jotta voidaan sekä vahvistaa tarvittaviin investointeihin kannustavia hiilen hintasignaaleja että tarjota uusia vähennysmahdollisuuksia, jotka auttaisivat laskemaan yleisiä vähennyskustannuksia ja lisäämään järjestelmän tehokkuutta. 10. Olisi yhdenmukaistettava kasvihuonekaasujen määritelmä UNFCCC-sopimuksen määritelmän kanssa ja selkiytettävä eri kasvihuonekaasujen ilmaston lämpenemistä aiheuttavan vaikutuksen määrittelyä ja sen ajantasaistamista. 11. Yhteisön järjestelmä olisi laajennettava koskemaan laitoksia, joiden päästöjen tarkkailu, raportointi ja todentaminen voidaan toteuttaa nykyisin sovellettavien tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvaatimusten tasoa vastaavalla tarkkuudella. 12. Jos on käytössä muita vastaavia, erityisesti verotuksellisia keinoja sellaisten pienten laitosten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, joiden päästöjen määrä on enintään 10 000 tonnia hiilidioksidia vuodessa, olisi voitava turvautua menettelyyn, jolla jäsenvaltiot voivat jättää tällaiset pienet laitokset päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle niin pitkään kuin kyseisiä toimenpiteitä sovelletaan. Edellä tarkoitetun päästökynnyksen avulla voidaan yksinkertaistaa hallintoa ja saada siten suhteessa paras hyöty vähentyneinä hallinnollisina kustannuksina kutakin järjestelmän ulkopuolelle jäävää tonnia kohden. Viisivuotisista jakokausista luopumisen vuoksi sekä varmuuden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi olisi säädettävä kasvihuonekaasujen päästölupien tarkistusväleistä. 13. Jotta voitaisiin varmistaa, että päästökauppajärjestelmällä saavutetaan ajan mittaan asteittaisia ja ennakoitavia päästövähennyksiä, koko yhteisön päästöoikeuksien määrää kauden 2008–2012 puolivälistä laskettuna olisi vähennettävä lineaarisesti siten, että vuotuinen päästöoikeuksien vähennys on 1,74 prosenttia oikeuksista, jotka jäsenvaltiot ovat jakaneet jäsenvaltioiden kansallisista jakosuunnitelmista tehtyjen komission päätösten mukaisesti kaudeksi 2008–2012. Tällä tavoin yhteisön järjestelmällä voidaan kustannustehokkaasti auttaa toteuttamaan yhteisön sitoumus päästöjen vähintään 20 prosentin kokonaisvähennyksestä vuoteen 2020 mennessä. 14. Edellä kuvaillusti vuoteen 2020 mennessä voitaisiin yhteisön järjestelmässä saavuttaa 21 prosentin vähennys vuoden 2005 ilmoitettujen päästöjen tasosta. Tähän määrään sisältyvät myös vaikutukset, jotka ovat seurausta soveltamisalan laajentamisesta kaudella 2008–2012 verrattuna kauteen 2005–2007 sekä päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen vuoden 2005 päästömäärät, joita on käytetty arvioitaessa Bulgarian ja Romanian kansallisia jakosuunnitelmia kaudeksi 2008–2012. Näiden lukujen perusteella päästöoikeuksien enimmäismäärä vuonna 2020 olisi 1 720 miljoonaa. Tarkat päästömäärät lasketaan, kun jäsenvaltiot ovat jakaneet päästöoikeudet kauden 2008–2012 kansallisia jakosuunnitelmia koskevien komission päätösten mukaisesti, sillä joidenkin laitosten päästöoikeuksien hyväksyminen edellyttää niiden päästöjen tarkistamista ja todentamista. Kun kauden 2008–2012 päästöoikeudet on jaettu, komissio julkistaa koko yhteisön määrän, jota olisi tarkistettava niiden laitosten osalta, jotka osallistuvat yhteisön järjestelmään kaudella 2008–2012 tai vuodesta 2013 eteenpäin. 15. Euroopan taloudelta vaadittavien lisäponnistusten vuoksi on muun muassa välttämätöntä, että yhteisön järjestelmä toimii talouden kannalta mahdollisimman tehokkaasti ja perustuu koko yhteisössä täysin yhdenmukaistettuihin päästöoikeuksien jakoedellytyksiin. Sen vuoksi huutokaupan olisi oltava jakamisen perusperiaate, sillä huutokauppa on yksinkertaisin jakotapa, ja sitä pidetään yleensä myös taloudellisesti tehokkaimpana. Sen avulla voidaan myös ehkäistä ansiottomat voitot ja turvata uusille osallistujille ja keskimääräistä nopeammin kasvaville talouksille samanlainen kilpailuasema jo olemassa olevien laitosten kanssa. 16. Kaikkien jäsenvaltioiden on investoitava huomattavasti talouksiensa hiili-intensiteetin vähentämiseen vuoteen 2020 mennessä ja niiltä jäsenvaltioilta, joissa asukasta kohden laskettu tulo on vielä huomattavasti yhteisön keskiarvoa pienempi ja joiden talous ei ole saavuttanut rikkaampien jäsenvaltioiden tasoa, vaaditaan suuria ponnistuksia energiatehokkuuden parantamiseksi. Yhteisön sisäisen kilpailun vääristymisen estäminen ja parhaan mahdollisen taloudellisen tehokkuuden turvaaminen EU:n siirtyessä kohti vain vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa taloutta ovat tavoitteita, jotka oikeuttavat talouden alojen erilaisen kohtelun yhteisön järjestelmään kuuluvissa eri jäsenvaltioissa. Sen vuoksi on tarpeen kehittää muita mekanismeja, joilla tuetaan niiden jäsenvaltioiden ponnistuksia, joissa asukasta kohden laskettu tulotaso on suhteellisen alhainen ja kasvunäkymät hyvät. Huutokaupattavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä 90 prosenttia olisi jaettava jäsenvaltioille sen mukaan, mikä oli niiden suhteellinen osuus vuoden 2005 päästöistä yhteisön järjestelmässä. Yhteisvastuullisuuden ja kasvun edistämiseksi yhteisössä 10 prosenttia tästä määrästä olisi jaettava edellä tarkoitetuille jäsenvaltioille käytettäväksi päästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen. Tämän 10 prosentin jakamisessa olisi otettava huomioon asukasta kohden laskettu tulotaso vuonna 2005 sekä jäsenvaltion kasvunäkymät. Muita suurempi määrä olisi jaettava jäsenvaltioille, joissa on alhainen tulotaso ja hyvät kasvunäkymät. Jäsenvaltioiden, joissa keskimääräinen tulotaso asukasta kohden on yli 20 prosenttia suurempi kuin yhteisön keskiarvo, olisi osallistuttava tähän jakoon elleivät asiakirjassa SEC(2008)85 arvioidut koko paketin suorat kustannukset ylitä 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. 17. Koska paljon on jo tehty ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja sen väistämättömiin seurauksiin sopeutumiseksi, on asianmukaista, että vähintään 20 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupan tuotosta käytetään seuraaviin: kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen; ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen; päästöjen vähentämistä ja muutoksen seurauksiin sopeutumista koskevan tutkimuksen ja kehittämisen rahoittaminen; uusiutuvia lähteitä käyttävien energiamuotojen kehittäminen, jotta voidaan toteuttaa EU:n sitoumus uusiutuvan energian 20 prosentin osuudesta vuoteen 2020 mennessä; energiatehokkuuden lisäämistä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä koskevan yhteisön sitoumuksen noudattaminen; kasvihuonekaasujen talteenotto ja geologinen varastointi; osallistuminen energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävään maailmanlaajuiseen rahastoon [20] ; metsien hävittämistä estävät ja kehitysmaiden sopeutumista helpottavat toimenpiteet sekä yhteiskunnalliset kysymykset kuten sähkön mahdollisten hinnankorotusten vaikutukset pieni- ja keskituloisiin kotitalouksiin. Tämä osuus on huomattavasti pienempi kuin viranomaisten odotettavissa olevat nettotulot huutokaupasta, ottaen huomioon mahdollisesti vähentyvät tulot yhtiöverotuksesta. Lisäksi päästöoikeuksien huutokaupan tuottoja olisi käytettävä yhteisön järjestelmästä aiheutuvien hallinnollisten kustannusten kattamiseen. Olisi säädettävä, että huutokaupasta saatavien varojen käyttöä näihin tarkoituksiin on valvottava. Tätä koskeva ilmoitus ei vapauta jäsenvaltioita EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä velvollisuudesta ilmoittaa tietyistä kansallisista toimenpiteistä. Tällä direktiivillä ei rajoiteta EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti mahdollisesti toteutettavien valtiontukea koskevien menettelyjen tulosta. 18. Edellä esitetyn vuoksi kaikkien päästöoikeuksien huutokaupan olisi vuodesta 2013 oltava vakiokäytäntö voimalaitosten osalta, koska niillä on mahdollisuus siirtää kasvavat hiilidioksidikustannukset hintoihin. Ilmaisia päästöoikeuksia ei pitäisi antaa hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, johon kannustetaan sen sijaan sillä, että varastoituihin päästöihin liittyviä oikeuksia ei tarvitse palauttaa. Kilpailun vääristymisen välttämiseksi sähköntuottajat, jotka tuottavat lämpöä direktiivissä 2004/8/EY määritellyllä tehokkaalla yhteistuotannolla, voivat saada ilmaisia päästöoikeuksia, jos tällaiselle lämmöntuotannolle muiden alojen laitoksissa annetaan ilmaisua oikeuksia. 19. Muiden yhteisön järjestelmään kuuluvien alojen osalta olisi säädettävä siirtymäjärjestelystä, jonka mukaan ilmaiseksi annettavat päästöoikeudet vuonna 2013 olisivat 80 prosenttia määrästä, joka vastaa kyseisten laitosten osuutta kaikista yhteisön päästöistä ja niiden osuutta yhteisön vuotuisten päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Tämä johtaisi ilmaiseksi jaettavien päästöoikeuksien vähenemiseen vuosittain samansuuruisella määrällä siten, että ilmaiseksi jakaminen loppuu vuoteen 2020 tultaessa. 20. Yhteisön sisäisen kilpailun vääristymisen minimoimiseksi siirtymäajan ilmaisjaosta laitoksille olisi annettava koko yhteisön osalta yhdenmukaistettuja sääntöjä (” benchmarks ”), joissa olisi otettava huomioon kasvihuonekaasujen ja energian kannalta tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, biomassan käyttö, uusiutuvat energialähteet sekä kasvihuonekaasujen talteenotto ja varastointi. Mitkään säännöistä eivät saisi kannustaa lisäämään päästöjä. Lisäksi olisi varmistettava, että lisääntyvä osa päästöoikeuksista huutokaupataan. Jotta markkinat voisivat toimia asianmukaisesti, päästöoikeuksien jakamisesta olisi päätettävä ennen päästökauppakauden alkua. Jakaminen ei saisi vääristää tarpeettomasti kilpailua sähkön ja teollisuuslaitoksille toimitettavan lämpöenergian markkinoilla. Sääntöjä olisi sovellettava uusiin osallistujiin, jotka harjoittavat samaa toimintaa kuin olemassa olevat laitokset, jotka saavat siirtymäajan ilmaisia päästöoikeuksia. Jotta ei vääristettäisi kilpailua sisämarkkinoilla, ilmaisia päästöoikeuksia ei pitäisi antaa uusien osallistujien harjoittamalle sähköntuotannolle. Vuonna 2020 käyttämättä olevat uusien osallistujien päästöoikeudet olisi huutokaupattava. 21. Yhteisö säilyttää keskeisen asemansa neuvotteluissa kunnianhimoisesta kansainvälisestä sopimuksesta, jonka tavoitteena on rajoittaa maailmanlaajuinen lämpötilan nousu kahteen celsiusasteeseen. Se pitää Balissa[21] saavutettua edistystä tämän tavoitteen saavuttamisessa rohkaisevana. Jos muut kehittyneet maat ja muut suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat eivät osallistu tähän kansainväliseen sopimukseen, kasvihuonekaasupäästöt saattaisivat lisääntyä kolmansissa maissa, joissa teollisuudella ei ole samanlaisia hiilidioksidipäästöjen rajoituksia, (niin sanottu hiilivuoto), ja samalla aiheutuisi taloudellista haittaa energiaintensiivisen teollisuuden tietyille kansainväliselle kilpailulle alttiille aloille ja osa-aloille. Tämä voisi vaarantaa ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden ja yhteisön toimista saatavat hyödyt. Hiilivuodon uhkan torjumiseksi yhteisö jakaa enintään 100 prosenttia ilmaisista päästöoikeuksista asianomaiset perusteet täyttäville teollisuudenaloille ja osa-aloille. Näiden alojen ja osa-alojen ja määrittelyä ja vaadittavia toimenpiteitä arvioidaan myöhemmin uudelleen, jotta voidaan varmistaa tarvittavien toimien toteuttaminen ja ylisuurten korvausten välttäminen. Jos tiettyjen alojen tai osa-alojen suhteen on asianmukaisesti perusteltavissa, että hiilivuodon uhkaa ei voida torjua muilla keinoin, ja lisäksi sähköntuotanto muodostaa suuren osan tuotantokustannuksista ja on tehokasta, toteutettavissa toimissa voidaan ottaa huomioon sähkönkulutus tuotantoprosessissa muuttamatta päästöoikeuksien kokonaismäärää. 22. Sen vuoksi komission olisi tarkasteltava tilannetta uudelleen viimeistään kesäkuussa 2011 ja kuultava asiasta kaikkia niitä työmarkkinaosapuolia, joita asia koskee, sekä laadittava kansainvälisten neuvottelujen tuloksiin perustuva selvitys aiheellisine ehdotuksineen. Komission olisi tässä yhteydessä täsmennettävän viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010, mitkä energiaintensiivisen teollisuuden alat tai niiden osat ovat sellaisia, joita hiilivuoto uhkaa. Sen olisi perusteltava tarkastelunsa arvioon siitä, puuttuvatko alalta mahdollisuudet siirtää tarvittavien päästöoikeuksien kustannukset tuotteiden hintaan menettämättä merkittävää markkinaosuutta muualla kuin yhteisössä sijaitseville laitoksille, jotka eivät joudu toteuttamaan vastaavia toimia päästöjen vähentämiseksi. Energiaintensiiviset teollisuuden alat, joita hiilivuodon riskin katsotaan merkittävästi uhkaavan, voisivat saada suuremman määrän ilmaisia päästöoikeuksia. Toinen mahdollisuus olisi perustaa tehokas hiilidioksidin tasausjärjestelmä, jolla voidaan saattaa hiilivuodon uhkaamat yhteisön laitokset tasavertaisempaan asemaan kolmansien maiden laitosten kanssa. Tällaisessa järjestelmässä maahantuojiin sovellettaisiin vaatimuksia, jotka eivät olisi vähemmän edullisia kuin EU:ssa sijaitsevia laitoksia koskevat vaatimukset, esimerkiksi vaatimusta palauttaa päästöoikeuksia. Toteutettavien toimien olisi oltava UNFCCC-sopimuksen periaatteiden mukaisia. Erityisesti olisi noudatettava yhteisen mutta eriytetyn vastuun ja kunkin valmiuksien periaatetta ottaen huomioon vähiten kehittyneiden maiden erityisasema. Lisäksi toimien olisi sovittava yhteen yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien kanssa, joihin sisältyy myös Maailman kauppajärjestöä koskeva sopimus. 23. Tasavertaisten kilpailuedellytysten varmistamiseksi yhteisössä olisi yhdenmukaistettava toiminnanharjoittajien yhteisön järjestelmässä käyttämien yhteisön ulkopuolella toteutuneita päästövähennyksiä koskevien hyvitysten käyttö. UNFCCC-sopimuksen liitteenä olevassa Kioton pöytäkirjassa vahvistetaan kehittyneille maille määrällisiä päästötavoitteita vuosiksi 2008–2012 sekä määrätään puhtaan kehityksen mekanismin mukaisista sertifioiduista päästövähennyksistä ja yhteistoteutuksen mukaisista päästövähennysyksiköistä sekä niiden käytöstä kehittyneissä maissa tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka Kioton pöytäkirja ei mahdollista päästövähennysyksikköjen luomista vuodesta 2013, jos isäntämaassa ei ole vahvistettu uusia määrällisiä päästötavoitteita, puhtaan kehityksen mekanismin mukaiset uudet hyvitykset saattavat edelleen olla mahdollisia. Kun on olemassa ilmastonmuutosta koskevat kansainvälinen sopimus, olisi lisättävä sopimuksen tehneiden maiden sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksikköjen käyttöä. Niin kauan kuin sopimusta ei ole, sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksikköjen käytön lisääminen vaarantaisi tämän kannustimen tehon ja vaikeuttaisi uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevien yhteisön tavoitteiden saavuttamista. Sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksikköjen käytön olisi sovittava yhteen yhteisön päämäärän kanssa, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuuden pitäisi olla 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, sekä edistettävä energiatehokkuutta, innovointia ja teknologian kehittämistä. Jos yhteensopivuus näiden tavoitteiden kanssa on turvattu, olisi mahdollistettava sellaisten sopimusten tekeminen kolmansien maiden kanssa, joilla kannustettaisiin niitä vähentämään päästöjään. Sopimuksilla olisi saatava aikaan kasvihuonekaasupäästöjen todellisia lisävähennyksiä ja myös edistettävä yhteisöön sijoittautuneiden yritysten innovointia ja teknologian kehittämistä kolmansissa maissa. Tällaisten sopimusten ratifioijina voi olla useampi kuin yksi maa. Kun komissio on tehnyt tyydyttävän tasoisen kansainvälisen sopimuksen, olisi lisättävä kolmansissa maissa toteutetuista hankkeista saatujen hyvitysten käyttömahdollisuuksia samaan aikaan, kun yhteisön järjestelmällä saavutettujen päästövähennysten määrä lisääntyy. 24. Ennakoitavuuden varmistamiseksi toiminnanharjoittajien olisi saatava varmuus mahdollisuuksistaan käyttää kaikkien jäsenvaltioiden yhteisön järjestelmässä vuosiksi 2008–2012 hyväksymistä hanketyypeistä saatuja jäljellä olevia sertifioituja päästövähennyksiä ja päästövähennysyksikköjä vuoden 2012 jälkeen siihen tasoon asti, jonka käyttö oli sallittua kaudella 2008–2012. Koska jäsenvaltiot voivat siirtää toiminnanharjoittajien hallussa olevia sertifioituja päästövähennyksiä ja päästövähennysyksiköitä kansainvälisten sopimusten mukaiselta sitoumuskaudelta toiselle (’ banking’ ) vasta vuoden 2015 jälkeen ja vain, jos jäsenvaltiot päättävät sallia kyseisten sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksiköiden siirtämisen rajoitetun siirto-oikeuden yhteydessä, varmuus olisi turvattava vaatimalla, että jäsenvaltioiden on annettava toiminnanharjoittajien vaihtaa ennen vuotta 2012 tehdyistä päästövähennyksistä myönnetyt tällaiset sertifioidut päästövähennykset ja päästövähennysyksiköt vuodesta 2013 voimassa oleviin päästöoikeuksiin. Koska jäsenvaltioita ei pitäisi kuitenkaan velvoittaa hyväksymään sertifioituja päästövähennyksiä ja päästövähennysyksiköitä, joiden käyttömahdollisuuksista niiden olemassa olevien kansainvälisten sitoumusten osalta ei ole varmuutta, edellä kuvaillun vaatimuksen ei pitäisi jatkua 31 päivän joulukuuta 2014 jälkeen. Toiminnanharjoittajille olisi annettava sama varmuus mahdollisuudesta käyttää ennen vuotta 2013 toteutetuista hankkeista saatuja sertifioituja päästövähennyksiä vuoden 2013 jälkeen aiheutuvien päästöjen osalta. 25. Kansainvälisen sopimuksen tekemisen mahdolliseen viivästymiseen olisi varauduttava säätämällä mahdollisuudesta käyttää, kolmansien maiden kanssa tehtävien sopimusten perusteella, yhteisön päästökauppajärjestelmän korkealaatuisista hankkeista saatavia hyvityksiä. Tällaiset sopimukset voivat olla kahden- tai monenvälisiä. Ne voivat auttaa jatkamaan sellaisten hankkeiden tunnustamista yhteisön järjestelmässä, joista saadaan päästövähennysyksikköjä vuoteen 2012 asti, mutta ei enää Kioton puitteissa. 26. Vähiten kehittyvät maat ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille, mutta niiden osuus kasvihuonekaasupäästöistä on vähäinen. Sen vuoksi vähiten kehittyneiden maiden tarpeet olisi asetettava etusijalle, kun huutokaupasta saatavia tuloja käytetään helpottamaan kehitysmaiden sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Koska kyseisissä maissa on toteutettu vain hyvin vähän puhtaan kehityksen mekanismin mukaisia hankkeita, on aiheellista varmistaa niissä vuoden 2012 jälkeen aloitetuita hankkeista saatavien hyvitysten hyväksyminen myös kansainvälisen sopimuksen puuttuessa. Tätä oikeutta olisi sovellettava vähiten kehittyneisiin maihin vuoteen 2020 asti edellyttäen, että ne ovat siihen mennessä joko ratifioineet ilmastonmuutosta koskevan maailmanlaajuisen sopimuksen taikka kahden- tai monenvälisen sopimuksen yhteisön kanssa. 27. Kun tuleva kansainvälinen ilmastonmuutossopimus on tehty, puhtaan kehityksen mekanismin mukaisia hyvityksiä kolmansista maista pitäisi hyväksyä yhteisön järjestelmässä ainoastaan sen jälkeen, kun kyseiset maat ovat ratifioineet kansainvälisen sopimuksen. 28. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden olisi annettava lupa ainoastaan sellaisten hankkeiden mukaisiin toimiin, joiden kaikilla osanottajilla on päätoimipaikka maassa, joka on tehnyt tällaisiin hankkeisiin liittyvän kansainvälisen sopimuksen. Tämän tarkoituksena on ehkäistä niissä valtioissa olevien yritysten ”vapaamatkustamista”, jotka eivät ole tehneet kansainvälistä sopimusta, lukuun ottamatta sellaisissa, kolmansissa maissa taikka osavaltioissa tai alueellisissa hallintoyksiköissä sijaitsevia yrityksiä, joilla on yhteys EU:n päästökauppajärjestelmään. 29. Kokemus on osoittanut, että päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista koskevia yhteisön järjestelmän säännöksiä olisi parannettava. 30. Sen selventämiseksi, että tämä direktiivi kattaa kaikenlaiset kattilat, polttimet, turbiinit, lämmittimet, polttouunit, polttolaitokset, miilut, uunit, kuivaamot, moottorit, soihtuputket sekä termisen tai katalyyttisen jälkipolton, polttolaitos olisi määriteltävä. 31. Sen varmistamiseksi, että päästöoikeuksia voidaan siirtää rajoituksetta henkilöiden välillä yhteisössä ja että yhteisön järjestelmä voidaan liittää päästökauppajärjestelmiin kolmansissa maissa, osavaltioissa tai alueellisissa hallintoyksiköissä tammikuusta 2013, kaikkien päästöoikeuksien olisi oltava 11 päivänä helmikuuta 2004 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 280/2004/EY[22] perustetussa yhteisön rekisterissä. Tämä ei saisi rajoittaa sellaisten kansallisten päästörekisterien säilyttämistä, jotka eivät kuulu yhteisön järjestelmään. 32. Kasvihuonekaasujen talteenotto, kuljetus ja geologinen varastointi olisi sisällytettävä yhdenmukaistetusti yhteisön järjestelmään vuodesta 2013. 33. Olisi säädettävä järjestelyistä, jotka mahdollistavat päästöoikeuksien vastavuoroisen tunnustamisen yhteisön järjestelmän ja muiden sellaisten kolmansissa maissa, osavaltioissa tai alueilla perustettujen kasvihuonekaasujen pakollisten päästökauppajärjestelmien välillä, joissa päästöjen absoluuttinen määrä on rajoitettu. 34. Yhteisön järjestelmästä saatu kokemus huomioon ottaen pitäisi olla mahdollista myöntää päästöoikeuksia kasvihuonekaasuja vähentäville hankkeille, jos ne toteutetaan yhteisön tasolla hyväksyttyjen yhdenmukaistettujen sääntöjen mukaan eivätkä johda päästöoikeuksien kaksinkertaiseen kirjaamiseen taikka haittaa yhteisön järjestelmän soveltamisalan laajentamista tai muita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on yhteisön järjestelmään kuulumattomien päästöjen vähentäminen. 35. [Ilmailua olisi päästöoikeuksien jakamisen osalta kohdeltava kuten muita aloja, jotka saavat siirtymäajan ilmaisia oikeuksia, eikä kuten sähköntuottajia. Tämä tarkoittaa, että 80 prosenttia päästöoikeuksista jaettaisiin ilmaiseksi vuonna 2013, ja sen jälkeen ilmailulle ilmaiseksi jaettavia päästöoikeuksia vähennettäisiin vuosittain samansuuruisella määrällä siten, että ilmaiseksi jakaminen loppuu vuoteen 2020 tultaessa. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden olisi edelleen tavoiteltava sopimusta maailmanlaajuisista toimenpiteistä ilmailun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja tarkasteltava alan tilannetta uudelleen yhteisön järjestelmän seuraavan uudelleentarkastelun yhteydessä.] 36. Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[23] mukaisesti. Komissiolle olisi erityisesti annettava valtuudet hyväksyä toimenpiteitä, jotka koskevat päästöoikeuksien huutokauppaa, siirtymäkauden päästöoikeuksien yhteisön laajuista jakamista, päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista, todentajien akkreditointia sekä hankkeita koskevien yhdenmukaistettujen sääntöjen täytäntöönpanoa. Koska kyseiset toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia ja täydentää tätä direktiiviä lisäämällä tai muuttamalla uusia muita kuin keskeisiä osia, niistä on päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. 37. Sen vuoksi direktiiviä 2003/87/EY olisi muutettava vastaavasti. 38. On aiheellista säätää, että säännökset, joilla valmistellaan yhteisön järjestelmän tarkistettua toimintaa vuodesta 2013, on saatettava nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöä. 39. Päästökauppakauden 2008–2012 saattamiseksi asianmukaisesti päätökseen direktiiviä 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/101/EY, olisi sovellettava edelleen, vaikuttamatta kuitenkaan komission mahdollisuuksiin hyväksyä toimenpiteet, joita edellyttää yhteisön järjestelmän tarkistettu toiminta vuodesta 2013. 40. Tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista. 41. Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. 42. Koska tämän direktiivin tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin vaan ne voidaan päätöksen laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa esitetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Direktiivin 2003/87/EY muuttaminen Muutetaan direktiivi 2003/87/EY seuraavasti: 43. Lisätään 1 artiklaan kohta seuraavasti: ”Lisäksi siinä säädetään kasvihuonekaasujen päästövähennysten lisäämisestä siten, että voidaan auttaa saavuttamaan vähennystasot, joita pidetään tieteellisesti tarpeellisina vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämiseksi.” 44. Muutetaan 3 artikla seuraavasti: a) korvataan c alakohta seuraavasti: ”c) ’kasvihuonekaasuilla’ liitteessä II lueteltuja kaasuja ja muita ilmakehän sekä luonnollisia että ihmisen toiminnan aiheuttamia kaasumaisia ainesosia, jotka ottavat vastaan ja lähettävät edelleen infrapunasäteilyä;” b) korvataan h alakohta seuraavasti: ”h) ’uudella osallistujalla’ yhtä tai useampaa liitteessä I mainittua toimintaa harjoittavaa laitosta, joka on saanut kasvihuonekaasujen päästöluvan sen jälkeen, kun 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luettelo on toimitettu komissiolle;” c) lisätään alakohdat seuraavasti: “[t)] ’polttolaitoksella’ kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa hapetetaan polttoaineita lämmön, mekaanisen energian tai molempien tuottamiseksi sekä harjoitetaan muuta tähän välittömästi liittyvää toimintaa, mukaan luettuna savukaasun puhdistus; [u)] ’sähköntuottajalla’ laitosta, joka on tuottanut 1 päivänä tammikuuta tai sen jälkeen sähköä myytäväksi kolmansille osapuolille ja joka kuuluu ainoastaan liitteessä I tarkoitettuun ryhmään ”sähkön ja lämmön tuotanto.” 45. Korvataan 5 artiklan d alakohta seuraavasti: ”d) päästöjen tarkkailemiseksi ja niistä raportoimiseksi suunnitellut toimenpiteet 14 artiklassa tarkoitetun asetuksen mukaisesti.” 46. Lisätään 6 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti: ”Toimivaltaisen viranomaisen on vähintään joka viides vuosi tarkasteltava kasvihuonekaasujen päästölupia uudelleen ja tehtävä tarvittaessa aiheellisia muutoksia.” 47. Korvataan 9 artikla seuraavasti: ”9 artikla Koko yhteisön päästöoikeuksien lukumäärä Vuodesta 2013 alkaen vuosittain myönnettävien päästöoikeuksien koko yhteisön lukumäärää vähennetään lineaarisesti kauden 2008–2012 puolivälistä alkaen. Määrää vähennetään lineaarisesti 1,74 prosenttia niiden päästöoikeuksien keskimääräisestä vuotuisesta kokonaismäärästä, jotka jäsenvaltiot ovat myöntäneet niiden kansallisista jakosuunnitelmista kaudeksi 2008–2012 tehtyjen komission päätösten mukaisesti. Komissio julkaisee viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010 vuoden 2013 päästöoikeuksien absoluuttisen lukumäärän, joka perustuu jäsenvaltioiden niiden kansallisista jakosuunnitelmista kaudeksi 2008–2012 tehtyjen komission päätösten mukaisesti myöntämien päästöoikeuksien kokonaismääriin. Komissio tarkastelee lineaarisesti vähennettävää määrää uudelleen viimeistään vuonna 2025.” 48. Lisätään 9 a artikla seuraavasti: ”9a artikla Koko yhteisön päästöoikeuksien lukumäärän tarkistaminen 1. Yhteisön järjestelmään kaudella 2008–2012 osallistuneille laitoksille 1 päivästä tammikuutta 2013 alkaen myönnettävien päästöoikeuksien lukumäärää tarkistetaan 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti siten, että siinä otetaan huomioon kyseisille laitoksille niiden yhteisön järjestelmään kuulumisen aikana myönnettyjen päästöoikeuksien vuotuinen keskimäärä tarkistettuna 9 artiklassa tarkoitetulla lineaarisella määrällä. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden laitosten toiminnanharjoittajat, jotka osallistuvat yhteisön järjestelmään vasta vuodesta 2013, voivat toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle riippumattomasti todennettuja päästötietoja otettavaksi huomioon myönnettävien päästöoikeuksien määrässä. Tällaiset tiedot on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2010 noudattaen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti annettuja säännöksiä. Jos toimitetut tiedot on asianmukaisesti perusteltu, toimivaltainen viranomainen ilmoittaa niistä komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010, ja myönnettävien päästöoikeuksien määrää, joka on jo tarkistettu 9 artiklassa tarkoitetulla lineaarisella määrällä, tarkistetaan vastaavasti. 3. Komissio julkaisee 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tarkistetut määrät.” 49. Korvataan 10 artikla seuraavasti: ”10 artikla Päästöoikeuksien huutokauppa 1. Jäsenvaltioiden on vuodesta 2013 huutokaupattava kaikki päästöoikeudet, joita ei myönnetä ilmaiseksi 10 a artiklan mukaisesti. 2. Kunkin jäsenvaltion huutokauppaamien päästöoikeuksien kokonaismäärä määräytyy seuraavasti: a) 90 prosenttia huutokaupattavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä jaetaan jäsenvaltioiden kesken osuuksiin, jotka ovat yhtä suuria kuin asianomaisen jäsenvaltion osuus todennetuista päästöistä yhteisön järjestelmässä vuonna 2005; b) 10 prosenttia huutokaupattavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä jaetaan tiettyjen jäsenvaltioiden kesken yhteisvastuullisuuden ja kasvun edistämiseksi yhteisössä; tällä lisätään kyseisten jäsenvaltioiden a alakohdan mukaisesti huutokauppaamien päästöoikeuksien määrää liitteessä II a määritellyillä prosenttiosuuksilla. Edellä olevan a alakohdan soveltamiseksi sellaisten jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät osallistuneet yhteisön järjestelmään vuonna 2005, kyseisten jäsenvaltioiden osuus lasketaan niiden yhteisön järjestelmän mukaisista todennetuista päästöistä vuonna 2007. Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja prosenttiosuuksia mukautetaan tarvittaessa suhteellisesti siten, että voidaan varmistaa jakoprosentiksi 10. 3. Vähintään 20 prosenttia 2 kohdassa tarkoitetusta päästöoikeuksien huutokaupasta saatavista tuloista, mukaan luettuina kaikki tulot kyseisen kohdan b alakohdassa tarkoitetusta huutokaupasta, olisi käytettävä seuraaviin tarkoituksiin: a) kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, myös osallistumalla energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävään maailmanlaajuiseen rahastoon, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen sekä päästöjen vähentämistä ja sopeutumista koskevan tutkimuksen ja kehittämisen rahoittaminen, mukaan luettuna osallistuminen Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman aloitteisiin; b) uusiutuvia energiamuotoja kehittäminen, jotta voidaan toteuttaa yhteisön sitoumus uusiutuvista lähteistä tuotetun energian 20 prosentin osuudesta vuoteen 2020 mennessä sekä yhteisön sitoumus energiatehokkuuden tehostamisesta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä; c) erityisesti hiilivoimaloista peräisin olevien kasvihuonekaasujen talteenotto ja geologinen varastointi; d) metsien hävittämistä estävät toimenpiteet erityisesti vähiten kehittyneissä maissa; e) kehitysmaiden auttaminen sopeutumisessa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin; f) pieni- ja keskituloisiin kotitalouksiin liittyviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin vastaaminen, esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden ja eristyksen parantaminen; ja g) yhteisön järjestelmän hallinnollisten kustannusten kattaminen. 4. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä päätöksen N:o 280/2004/EY mukaisesti toimittamiinsa raportteihin tiedot tulojen käyttämisestä kuhunkin näistä tarkoituksista. 5. Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 huutokaupan ajankohtia, hallinnointia ja muita näkökohtia koskevan asetuksen, jonka tarkoituksena on varmistaa, että huutokauppa toteutetaan avoimesti ja syrjimättömästi. Huutokaupat on suunniteltava siten, että toiminnanharjoittajilla ja erityisesti yhteisön järjestelmään osallistuvilla pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on täydet mahdollisuudet osallistua ja että mahdolliset muut osallistujat eivät voi haitata huutokaupan sujumista. Kyseisestä toimenpiteestä, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään [23 artiklan 3 kohdassa] tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.” 50. Lisätään 10 a ja 10 b artikla seuraavasti: ”10 a artikla Yhteisön laajuiset siirtymäsäännökset yhdenmukaistetusta ilmaisjaosta 1. Komissio hyväksyy viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2011 yhteisön laajuisia ja täysin yhdenmukaistettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä 2–6 ja 8 kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien jakamisesta yhdenmukaistetulla tavalla. Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään [23 artiklan 3 kohdassa] tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on – siinä määrin kuin se on toteutettavissa – varmistettava, että oikeudet jaetaan siten, että jako tuottaa kasvihuonekaasuihin, energiatehokkaisiin tekniikkoihin ja päästöjen vähentämiseen liittyviä kannustimia, eli jakotavassa otetaan huomioon tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, biomassan käyttö, uusiutuvat energialähteet sekä kasvihuonekaasujen talteenotto ja varastointi, eikä sillä kannusteta päästöjen lisäämiseen. Ilmaisia päästöoikeuksia ei jaeta sähköntuotannolle. Jos yhteisö tekee ilmastonmuutosta koskevan kansainvälisen sopimuksen, josta seuraa kasvihuonekaasupäästöjen samantasoisia pakollisia vähennyksiä kuin yhteisön vähennykset, komissio tarkastelee edellä tarkoitettuja toimenpiteitä uudelleen varmistaakseen, että päästöoikeuksia jaetaan ilmaiseksi ainoastaan, jos se on kyseisen sopimuksen mukaisesti täysin perusteltua. 2. Ellei 3 kohdasta muuta johdu, ilmaisia päästöoikeuksia ei jaeta sähköntuottajille, eikä kasvihuonekaasupäästöjen talteenottolaitoksille, kuljetusputkille tai varastoille. 3. Sähköntuottajille, jotka tuottavat taloudellisesti perusteltavissa olevaan kysyntään vastaamiseksi lämpöä direktiivissä 2004/8/EY määritellyllä tehokkaalla yhteistuotannolla, voidaan jakaa ilmaisia päästöoikeuksia, jotta voidaan turvata niiden tasavertainen asema suhteessa muihin lämmöntuottajiin. Näille laitoksille tällaisen lämmöntuotannon osalta jaettavaa kokonaismäärää tarkistetaan vuoden 2013 jälkeen vuosittain 9 artiklassa tarkoitetulla lineaarisella määrällä. 4. Päästöoikeuksien enimmäismäärä, jonka perusteella lasketaan niille laitoksille myönnettävät päästöoikeudet, jotka harjoittavat toimintaa vuonna 2013 ja saivat päästöoikeuksia ilmaiseksi kaudella 2008–2012, ei saa suhteessa koko yhteisön vuotuiseen kokonaismäärään olla suurempi kuin kyseisten laitosten vuosina 2005–2007 aiheuttamien vastaavien päästöjen prosenttiosuus. Tarvittaessa on sovellettava korjauskerrointa. 5. Yhteisön järjestelmään vasta vuodesta 2013 osallistuville laitoksille jaettavan määrän laskentaperusteena käytetty päästöoikeuksien enimmäismäärä ei saa vuonna 2013 olla suurempi kuin kyseisten laitosten todennettujen päästöjen kokonaismäärä vuosina 2005–2007. Näille laitoksille jaettavaa kokonaismäärää tarkistetaan tämän jälkeen vuosittain 9 artiklassa tarkoitetulla lineaarisella määrällä. 6. Viisi prosenttia 9 ja 9 a artiklan mukaisesti kaudeksi 2013–2020 määritellystä koko yhteisön päästöoikeuksien lukumäärästä varataan uusille osallistujille enimmäismääränä, joka voidaan jakaa uusille osallistujille tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti annettujen sääntöjen perusteella. Jaettavia määriä tarkistetaan 9 artiklassa tarkoitetulla lineaarisella määrällä. Ilmaisia päästöoikeuksia ei jaeta uusien osallistujien sähköntuotannolle. 7. Ellei 10 b artiklasta muuta johdu, tämän artiklan 3–6 kohdan [ja 3 c artiklan 2 kohdan] mukaisesti ilmaiseksi jaettavien päästöoikeuksien määrä vuonna 2013 on 80 prosenttia 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti määritellystä määrästä, ja ilmaiseksi jaettavaa määrää vähennetään vuosittain samansuuruisilla määrillä siten, että ilmaiseksi jakaminen loppuu vuoteen 2020 tultaessa. 8. Vuonna 2013 ja jokaisena sitä seuraavana vuonna vuoteen 2020 asti sellaisilla aloilla toimiville laitoksille, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille, jaetaan ilmaiseksi päästöoikeuksia enintään 100 prosenttia 2–6 kohdan mukaisesti määritellystä määrästä. 9. Komissio määrittelee 8 kohdassa tarkoitetut alat viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010 ja joka kolmas vuosi sen jälkeen. Kyseisestä toimenpiteestä, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään [23 artiklan 3 kohdassa] tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Komissio ottaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun määrittelyn yhteydessä huomioon sen, missä määrin asianomaisen alan tai osa-alan on mahdollista siirtää tarvittavien päästöoikeuksien kustannukset tuotteiden hintaan menettämättä merkittävää markkinaosuutta yhteisön hiilidioksidin suhteen vähemmän tehokkaille laitoksille, jotka sijaitsevat yhteisön ulkopuolella, ottaen huomioon seuraavat: a) missä määrin huutokauppa johtaisi tuotantokustannusten huomattavaan lisääntymiseen; b) missä määrin yksittäiset laitokset kyseisellä alalla voivat vähentää päästöjä esimerkiksi käyttämällä tehokkainta tekniikkaa; c) markkinoiden rakenne, merkitykselliset maantieteelliset ja tuotemarkkinat sekä alojen alttius kansainväliselle kilpailulle; d) ilmastonmuutoksen ja EU:n ulkopuolella toteutetun tai todennäköisesti toteutettavan energiapolitiikan vaikutus kyseisiin aloihin. Arvioitaessa, onko yhteisön järjestelmästä aiheutuva kustannusten lisääntyminen siirrettävissä hintoihin, voidaan ottaa huomioon esimerkiksi hiilidioksidin hinnannousun vuoksi menetetty myynti tai vaikutus asianomaisten laitosten kannattavuuteen. 10 b artikla Toimenpiteet eräiden energiaintensiivisten teollisuudenalojen tukemiseksi hiilivuodon tapauksessa Komissio antaa viimeistään kesäkuussa 2011 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kansainvälisten neuvottelujen tuloksiin ja niiden seurauksena mahdollisesti saavutettaviin kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän vähennyksiin ja kaikkien asianosaisten työmarkkinaosapuolten kuulemiseen perustuvan analyyttisen kertomuksen, jossa tarkastellaan niiden energiaintensiivisten teollisuudenalojen tai osa-alojen tilannetta, joita hiilivuodon on määritelty selvästi uhkaavan. Kertomukseen on liitettävä aiheellisia ehdotuksia esimerkiksi seuraavista: - kyseisten alojen tai osa-alojen 10 a artiklan mukaisesti ilmaiseksi saamien päästöoikeuksien määrän tarkistaminen; - 10 a artiklan mukaisesti määriteltyjen alojen tai osa-alojen tuottamien tuotteiden maahantuojien sisällyttäminen yhteisön järjestelmään. Aiheellisia toimenpiteitä harkittaessa on otettava huomioon myös mahdolliset sitovat alakohtaiset sopimukset, jotka johtavat suuruudeltaan ilmastonmuutoksen rajoittamisen edellyttämiin, tarkkailtavissa ja todennettavissa oleviin päästövähennyksiin, joihin sovelletaan pakollisia valvontajärjestelyjä.” 51. Korvataan 11 ja 11 a artikla seuraavasti: ”11 artikla Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet 1. Kunkin jäsenvaltion on viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2011 julkaistava ja toimitettava komissiolle luettelo sen alueella sijaitsevista, tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista ja kullekin sen alueella sijaitsevalle laitokselle ilmaiseksi jaettavista määristä, jotka on laskettu 10 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen mukaisesti. 2. Toimivaltaisten viranomaisten on viimeistään kunkin vuoden 28 päivänä helmikuuta myönnettävä kyseisenä vuonna jaettavat päästöoikeudet, jotka on laskettu 10 ja 10 a artiklan mukaisesti. Jos laitos lopettaa toimintansa, se ei enää saa ilmaisia päästöoikeuksia. 11 a artikla Hanketoiminnasta saatujen sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksiköiden käyttäminen yhteisön järjestelmässä ennen tulevaisuudessa tehtävän ilmastonmuutosta koskevan kansainvälisen sopimuksen voimaantuloa 1. Jäljempänä olevan 28 artiklan 3 ja 4 kohtaa ja tämän artiklan 2–7 kohtaa sovelletaan siihen asti, kun tulevaisuudessa tehtävä ilmastonmuutosta koskeva kansainvälinen sopimus on tullut voimaan. 2. Jos sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksikköjen käyttötasoa, jonka jäsenvaltiot ovat myöntäneet toiminnanharjoittajille kaudeksi 2008–2012, ei ole saavutettu, nämä voivat pyytää toimivaltaista viranomaista myöntämään niille vuodesta 2015 voimassa olevia päästöoikeuksia vastineeksi sertifioiduista päästövähennyksistä ja päästövähennysyksiköistä, jotka on myönnetty vuoteen 2012 mennessä sellaisista hanketyypeistä saaduista päästövähennyksistä, jotka kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet yhteisön järjestelmässä kaudella 2008–2012. Joulukuun 31 päivään 2014 asti toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä tällainen vaihto, jos sitä pyydetään. 3. Jos sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksikköjen käyttötasoa, jonka jäsenvaltiot ovat myöntäneet toiminnanharjoittajille kaudeksi 2008–2012, ei ole saavutettu, toimivaltaisten viranomaisten on annettava toiminnanharjoittajien vaihtaa vuodesta 2013 toteutuneita päästövähennyksiä vastaavia sertifioituja päästövähennyksiä, jotka on saatu ennen vuotta 2013 aloitetuista hankkeista, vuodesta 2013 eteenpäin voimassa oleviin päästöoikeuksiin. Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan kaikkiin hanketyyppeihin, jotka kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet yhteisön järjestelmässä kaudeksi 2008–2012. 4. Jos sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksikköjen käyttötasoa, jonka jäsenvaltiot ovat myöntäneet toiminnanharjoittajille kaudeksi 2008–2012, ei ole saavutettu, toimivaltaisten viranomaisten on annettava vähiten kehittyneissä maissa toiminnanharjoittajien vaihtaa vuodesta 2013 toteutuneita päästövähennyksiä vastaavia sertifioituja päästövähennyksiä vuodesta 2013 eteenpäin voimassa oleviin päästöoikeuksiin. Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan kaikista sellaisista hanketyypeistä saatuihin sertifioituihin päästövähennyksiin, jotka kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet yhteisön järjestelmässä kaudella 2008–2012, joko siihen asti, kunnes kyseiset maat ovat ratifioineet yhteisön kanssa tehtävän sopimuksen, tai vuoteen 2020 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. 5. Jos sertifioitujen päästövähennysten ja päästövähennysyksikköjen käyttötasoa, jonka jäsenvaltiot ovat myöntäneet toiminnanharjoittajille kaudeksi 2008–2012, ei ole saavutettu ja jos ilmastonmuutosta koskevan kansainvälisen sopimuksen tekeminen viivästyy, yhteisön järjestelmässä voidaan käyttää kolmansien maiden kanssa tehtyjen sopimusten, joissa täsmennetään käyttötasot, mukaisista hankkeista tai muista päästöjen vähentämiseen tarkoitetuista toimista saatuja hyvityksiä. Toiminnanharjoittajien on tällaisten sopimusten mukaan voitava käyttää kyseisissä kolmansissa maissa toteutetusta hanketoiminnasta saatuja hyvityksiä yhteisön järjestelmän mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseen. 6. Edellä 5 kohdassa tarkoitetuissa sopimuksissa on määrättävä, että yhteisön järjestelmässä voidaan käyttää hyvityksiä uusiutuvia energialähteitä tai energiatehokkuutta koskevista teknologioista, joilla edistetään teknologian siirtoa ja kestävää kehitystä. Tällaisessa sopimuksessa on myös määrättävä sellaisista hankkeista saatujen hyvitysten käytöstä , joissa käytetty pohjataso on alhaisempi kuin 10 a artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti ilmaiseksi jaettujen määrien taso tai alhaisempi kuin yhteisön lainsäädännössä edellytetyt tasot. 7. Kun kansainvälinen sopimus ilmastonmuutoksesta on tehty, yhteisön järjestelmässä hyväksytään sertifioituja päästövähennyksiä ainoastaan kolmansista maista, jotka ovat ratifioineet kyseisen sopimuksen.” 52. Lisätään 11 a artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti: ”Yhteisö ja sen jäsenvaltiot saavat antaa luvan hanketoiminnalle ainoastaan, jos kaikilla hankeen osallistujilla on päätoimipaikka joko maassa, joka on tehnyt tällaisia hankkeita koskevan kansainvälisen sopimuksen, taikka maassa, osavaltiossa tai alueellisessa hallintoyksikössä, jolla on 25 artiklan mukaisesti yhteys yhteisön järjestelmään.” 53. Muutetaan 13 artikla seuraavasti: a) korvataan 1 kohta seuraavasti: “1. Tammikuun 1 päivästä 2013 alkaen myönnetyt päästöoikeudet ovat voimassa 1 päivästä tammikuuta alkaen kahdeksan vuoden kaudella aiheutuvien päästöjen osalta. b) poistetaan 2 kohta. c) korvataan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:”Neljä kuukautta kunkin 1 artiklassa tarkoitetun kauden alkamisen jälkeen toimivaltaisen viranomaisen on mitätöitävä päästöoikeudet, jotka eivät enää ole voimassa ja joita ei ole palautettu ja mitätöity 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti.” 54. Korvataan 14 artikla seuraavasti: ”14 artikla Päästöjen tarkkailu ja raportointi 1. Komissio antaa päästöjen sekä tarvittaessa liitteessä I lueteltuja toimia koskevien tietojen tarkkailusta ja raportoinnista asetuksen, joka perustuu liitteessä IV vahvistettuihin tarkkailua ja raportointia koskeviin periaatteisiin ja johon sisältyvissä kunkin kasvihuonekaasun tarkkailu- ja raportointivaatimuksissa täsmennetään asianomaisen kaasun ilmaston lämpenemistä aiheuttava vaikutus. Kyseisestä toimenpiteestä, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään [23 artiklan 3 kohdassa] tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. 2. Asetuksessa voidaan ottaa huomioon uusin ja ajantasaisin tieteellinen tieto, jota voi olla saatavissa erityisesti hallitustenväliseltä ilmastonmuutospaneelilta, ja siinä voidaan määritellä vaatimuksia, joiden mukaan toimijoiden on raportoitava sellaisen energiaintensiivisen teollisuuden valmistamien tavaroiden tuottamiseen liittyvistä päästöistä, joka voi olla altis kansainväliselle kilpailulle, sekä säätää tällaisten tietojen riippumattomasta todentamisesta. Vaatimuksiin voi sisältyä raportointi tällaisten tavaroiden tuottamiseen liittyvän sähköntuotannon yhteisön järjestelmään kuuluvien päästöjen tasosta. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin laitoksen toiminnanharjoittaja laatii asetuksen mukaisesti toimivaltaiselle viranomaiselle kunkin kalenterivuoden päätyttyä raportin kyseisenä kalenterivuonna laitoksesta aiheutuneista päästöistä. " 55. Muutetaan 15 artikla seuraavasti: a) korvataan otsikko seuraavasti: ”Todentaminen ja akkreditointi” b) lisätään kohdat seuraavasti: ”Komissio antaa päästöraporttien todentamista ja todentajien akkreditointia koskevan asetuksen, jossa säädetään todentajien akkreditoinnin, vastavuoroisen tunnustamisen ja akkreditoinnin edellytyksistä sekä tarvittaessa valvonnasta ja vertaisarvioinnista. Kyseisestä toimenpiteestä, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään [23 artiklan 3 kohdassa] tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.” 56. Korvataan 16 artiklan 4 kohta seuraavasti: "4. Tammikuun 1 päivästä 2013 alkaen myönnettyihin päästöoikeuksiin liittyvää liikapäästösakkoa korotetaan Euroopan kuluttajahintaindeksin mukaisesti.” 57. Muutetaan 19 artikla seuraavasti: a) korvataan 1 kohta seuraavasti: “1. Tammikuun 1 päivästä 2013 alkaen myönnetyt päästöoikeudet kirjataan yhteisön rekisteriin.” b) lisätään 4 kohta seuraavasti: “4. Standardoitua ja suojattua rekisterijärjestelmää koskevaan asetukseen on sisällyttävä tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt, jotta yhteisön rekisterissä voidaan suorittaa tapahtumat ja muut toiminnot 25 artiklan 1 b alakohdassa tarkoitettujen järjestelyjen toteuttamiseksi.” 58. Muutetaan 21 artikla seuraavasti: a) korvataan 1 kohdan toinen virke seuraavasti:”Kertomuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota päästöoikeuksien jakojärjestelyihin, rekisterien toimintaan, päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista sekä akkreditointia koskevien täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamiseen, tämän direktiivin noudattamiseen liittyviin kysymyksiin sekä tarvittaessa päästöoikeuksien verotuskohteluun.” b) korvataan 3 kohta seuraavasti: “3. ”Komissio järjestää jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä tietojenvaihtoa kehityksestä, joka koskee päästöoikeuksien jakoa, päästövähennysyksiköiden ja sertifioitujen päästövähennysten käyttöä yhteisön järjestelmässä, rekisterien toimintaa, päästöjen tarkkailua, raportointia ja todentamista sekä akkreditointia ja tämän direktiivin noudattamista.” 59. Korvataan 22 artikla seuraavasti: ”22 artikla Liitteiden muuttaminen Liitettä I lukuun ottamatta komissio voi muuttaa tämän direktiivin liitteitä 21 artiklassa säädettyjen raporttien ja direktiivin soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella. Liitteitä IV ja V voidaan muuttaa päästöjen tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen parantamiseksi. Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, päätetään [23 artiklan 3 kohdassa] tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.” 60. Korvataan 24 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti: “2. Kun muiden toimintojen ja kaasujen sisällyttäminen hyväksytään, komissio voi samaan aikaan antaa muille jäsenvaltioille luvan tällaisten muiden toimintojen ja kaasujen sisällyttämiseen. 3. Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä antaa asetuksen sellaisia toimintoja, laitoksia ja kasvihuonekaasuja koskevasta päästöjen tarkkailusta ja raportoinnista, joita ei luetella yhdistelmänä liitteessä I, jos tällainen tarkkailu ja raportointi voidaan toteuttaa riittävän tarkasti. Kyseisestä toimenpiteestä, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään [23 artiklan 3 kohdassa] tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.” 61. Lisätään 24 a artikla seuraavasti: ”24a artikla Yhdenmukaistetut säännöt päästöjä vähentävistä hankkeista 1. Edellä 24 artiklassa säädettyjen sisällyttämisten lisäksi komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä päästöoikeuksien myöntämiseksi jäsenvaltioiden hankkeille, joilla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä muualla kuin yhteisön järjestelmässä. Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään [23 artiklan 3 kohdassa] tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Toimenpiteet eivät saa johtaa päästövähennysten kaksinkertaiseen kirjaamiseen eivätkä haitata muiden, yhteisön järjestelmään kuulumattomien toimenpiteiden toteuttamista päästöjen vähentämiseksi. Säännöksiä annetaan vain, jos 24 artiklan mukainen sisällyttäminen ei ole mahdollista, ja yhteisön järjestelmän seuraavassa uudelleentarkastelussa on tavoiteltava kyseisten päästöjen kohtelun yhdenmukaistamista kaikkialla yhteisössä. 2. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan yksityiskohdat 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisön tason hankkeiden hyvittämisestä. Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään [23 artiklan 3 kohdassa] tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.” 62. Lisätään 25 artiklaan 1 a ja 1 b kohta seuraavasti: ”1 a. Sopimuksia voidaan tehdä päästöoikeuksien vastavuoroisesta tunnustamisesta yhteisön järjestelmän ja muiden sellaisten muissa maissa, osavaltioissa tai alueellisissa hallintoyksiköissä perustettujen kasvihuonekaasujen pakollisten päästökauppajärjestelmien välillä, joissa päästöjen absoluuttinen määrä on rajoitettu. 1 b. Kolmansien maiden tai osavaltioiden tai alueellisten hallintoyksiköiden kanssa voidaan tehdä muita kuin sitovia järjestelyjä yhteisön järjestelmän tai muiden kasvihuonekaasujen sellaisten päästöjärjestelmien soveltamisalaan kuuluvien päästöjen hallinnollisesta ja teknisestä koordinoinnista, joissa päästöjen absoluuttinen määrä on rajoitettu.” 63. Korvataan 27 ja 28 artikla seuraavasti: ”27 artikla Vastaavien toimenpiteiden kohteena olevien pienten polttolaitosten poisjättäminen 1. Jäsenvaltiot voivat jättää yhteisön järjestelmän ulkopuolelle polttolaitokset, joiden nimellinen lämpöteho on pienempi kuin 25 megawattia, joiden toimivaltaiselle viranomaiselle raportoidut päästöt, lukuun ottamatta päästöjä biomassasta, ovat vähemmän kuin 10 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia jokaisena kolmena edeltävänä vuonna ja joihin sovelletaan toimenpiteitä, joilla on saavutettavissa vastaavia päästövähennyksiä, jos asianomainen jäsenvaltio täyttää seuraavat edellytykset: 64. se ilmoittaa komissiolle jokaisen tällaisen laitoksen ja toteutetut vastaavat toimenpiteet; 65. se vahvistaa, että tarkkailujärjestelyjä on otettu käyttöön sen arvioimiseksi, ovatko minkään laitokset päästöt, lukuun ottamatta päästöjä biomassasta, 10 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia tai enemmän minä tahansa kalenterivuonna; 66. se vahvistaa, että jos minkä tahansa laitoksen päästöt, lukuun ottamatta päästöjä biomassasta, ovat 10 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia tai enemmän minä tahansa kalenterivuonna tai jos vastaavia toimenpiteitä ei enää toteuteta, laitos otetaan takaisin järjestelmään; 67. se julkaisee a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot julkisesti kommentoitaviksi. 2. Jos kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun tiedot on ilmoitettu julkisesti kommentoitavaksi, komissio ei esitä vastalausetta seuraavien kuuden kuukauden kuluessa, ilmoitus katsotaan hyväksytyksi. Kun päästöoikeudet on palautettu sen ajanjakson osalta, jonka laitos on päästökauppajärjestelmässä, laitos jätetään järjestelmän ulkopuolelle ja jäsenvaltio ei saa enää myöntää sille ilmaisia päästöoikeuksia 10 a artiklan mukaisesti. 28 artikla Kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen tekemisen myötä voimaan tulevat muutokset 1. Jos yhteisö tekee kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen, joka johtaa vuoteen 2020 mennessä kasvuhuonekaasujen pakollisiin vähennyksiin, jotka ovat suurempia kuin Eurooppa-neuvoston sopimat vähennysten vähimmäistasot, 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kansainvälisen sopimuksen tekemistä seuraavan vuoden aikana lineaarista määrää korotetaan siten, että yhteisön päästöoikeuksien määrä vuonna 2020 on pienempi kuin 9 artiklan mukaisesti vahvistettu määrä, eli päästöoikeuksien määrällä, joka on yhtä suuri kuin yhteisön sen 20 prosentin tavoitteen ylittävä kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisvähennys, johon yhteisö on kansainvälisessä sopimuksessa sitoutunut, kerrottuna sillä kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisvähennyksen osuudella, joka yhteisön järjestelmällä on saavutettavissa 9 ja 9 a artiklan mukaisesti. 3. Toiminnanharjoittajat voivat käyttää sertifioituja päästövähennyksiä, päästövähennysyksikköjä tai muita 4 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä hyvityksiä kolmansista maista, jotka ovat tehneet kansainvälisen sopimuksen enintään puoliväliin 2 kohdan mukaisesti toteutettavasta vähennystasosta. 4. Komissio voi hyväksyä toimenpiteitä, joiden mukaan yhteisön toiminnanharjoittajat voivat 11 a artiklan 2–5 kohdassa tarkoitettujen hanketyyppien lisäksi käyttää tarvittaessa muita hanketyyppejä tai kansainvälisen sopimuksen mukaisesti perustettuja muita mekanismeja. Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään [23 artiklan 3 kohdassa] tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.” 68. Muutetaan liite I tämän direktiivin liitteen I mukaisesti. 69. Lisätään liite II a tämän direktiivin liitteen II mukaisesti. 70. Poistetaan liite III. 2 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012. Niiden on viipymättä toimitettava kyseiset säännökset sekä niiden ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko kirjallisina komissiolle. Niiden on kuitenkin saatettava voimaan tämän direktiivin 1 artiklan 6 kohdassa lisätyn direktiivin 2003/87/EY 9 a artiklan 2 kohdan ja tämän direktiivin 1 artiklan 9 kohdassa muutetun direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [31 päivänä joulukuuta 2009]. Jäsenvaltioiden on sovellettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2013. Jäsenvaltioiden antamissa ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetuissa säädöksissä on viitattava tähän direktiivin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten nämä viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. Komissio ilmoittaa tästä jäsenvaltioille. 3 artikla Siirtymäsäännös Direktiivin 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/101/EY, säännöksiä sovelletaan edelleen 31 päivään joulukuuta 2012. 4 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä . 5 artikla Osoitus Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä […] Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta Puhemies Puheenjohtaja LIITE I Muutetaan direktiivin 2003/87/EY liite I seuraavasti: 71. Korvataan kohta 1 seuraavasti: “1. Tämä direktiivi ei koske laitoksia tai laitosten osia, joita käytetään uusien tuotteiden ja menetelmien sekä yksinomaan biomassaa käyttävien polttolaitosten tutkimiseen, kehittämiseen tai testaamiseen. 72. Lisätään 2 kohtaan virke seuraavasti: ”Polttolaitosten kokonaiskapasiteettia laskettaessa ei oteta huomioon yksikköjä, joiden nimellinen lämpöteho on pienempi kuin 3 MW.” 73. Muutetaan taulukko seuraavasti: a) Korvataan toimintojen luokittelun ensimmäinen rivi seuraavasti: “ Sähkön tai lämmön tuotanto Polttolaitokset, joiden nimellinen lämpöteho on enemmän kuin 20 MW (lukuun ottamatta ongelmajätteen ja yhdyskuntajätteen polttolaitoksia) Muu energia-alan toiminta Öljynjalostamot Koksaamot | Hiilidioksidi Hiilidioksidi Hiilidioksidi | ” b) Muutetaan toimintojen luokittelun toinen rivi seuraavasti: i) korvataan otsikossa ilmaus ” Rautametallien ” ilmauksella ” Metallien ”; ii) lisätään kohdat seuraavasti: “ Rautametallien tuotanto ja jalostus (rautaseokset mukaan luettuina) polttolaitoksissa, joiden nimellinen lämpöteho on enemmän kuin 20 MW, mukaan luettuina valssaamot, toistokuumentimet, hehkutusuunit, takomot, valimot, pinnoitus ja peittaus. Alumiinin tuotanto (primäärituotanto sekä sekundäärituotanto polttolaitoksissa, joiden nimellinen lämpöteho on enemmän kuin 20 MW). Muiden kuin rautametallien tuotanto ja jalostus, mukaan luettuina seokset, puhdistus, sulattovalu ja niin edelleen, polttolaitoksissa, joiden nimellinen lämpöteho on enemmän kuin 20 MW. | Hiilidioksidi Hiilidioksidi ja perfluorihiilivedyt Hiilidioksidi | ” c) muutetaan toimintojen luokittelun kolmas rivi seuraavasti: i) korvataan ensimmäinen kohta seuraavasti:”Laitokset, jotka tuottavat sementtiklinkkeriä kiertouuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 500 tonnia päivässä, tai kalkkia, dolomiitin ja magnesiitin kalsinointi mukaan luettuna, kiertouuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä, tai muun tyyppisissä uuneissa, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia päivässä”; ii) poistetaan kolmannesta kohdasta seuraava ilmaus:ja/tai uunin tilavuus ylittää 4 m3 ja lastaustiheys ylittää 300 kg/m3 uunia kohden”; iii) lisätään kohdat seuraavasti: “ Laitokset, joissa valmistetaan kivivillaa ja joiden sulatuskapasiteetti ylittää 20 tonnia päivässä. Laitokset, joissa kuivatetaan tai kalsinoidaan kipsiä tai valmistetaan kipsilevyjä ja muita kipsituotteita käyttäen polttolaitoksia, joiden nimellinen lämpöteho on enemmän kuin 20 MW. | Hiilidioksidi Hiilidioksidi | ” 74. Lisätään toimintojen luokittelua koskevat rivit seuraavasti: “ Kemianteollisuus Hiilimustan tuotanto, johon liittyy orgaanisten aineiden kuten öljyn ja tervan sekä krakkaus- ja tislausjäännösten karbonointi polttolaitoksissa, joiden nimellinen lämpöteho on enemmän kuin 20 MW. Typpihapon tuotanto Adipiinihapon tuotanto Glyoksaali- ja glyoksyylihapon tuotanto Ammoniakin tuotanto Orgaanisen kemian peruskemikaalien tuotanto, jossa käytetään krakkausta, reformointia, osittaista tai täydellistä hapetusta tai vastaavia menetelmiä ja jonka tuotantokapasiteetti on enemmän kuin 100 tonnia päivässä Vetykaasun (H2) ja synteesikaasun tuotanto, jossa käytetään reformointia tai osittaista hapetusta ja jonka tuotantokapasiteetti on enemmän kuin 25 tonnia päivässä. Kalsinoidun soodan (Na2CO3) ja natriumvetykarbonaatin (NaHCO3) tuotanto ………………………………………………………………… Kasvihuonekaasupäästöjen talteenotto, kuljetus ja geologinen varastointi Laitokset, joissa otetaan talteen kasvihuonekaasuja niiden kuljettamiseksi ja geologiseksi varastoimiseksi direktiivin xxxx/xx/EY[24] mukaisesti sallittuun varastointipaikkaan. Putket kasvihuonekaasujen kuljettamiseksi geologista varastointia varten direktiivin xxxx/xx/EY mukaisesti sallittuun varastointipaikkaan. Direktiivin xxxx/xx/EY mukaisesti sallitut varastointipaikat kasvihuonekaasujen geologista varastointia varten | Hiilidioksidi Hiilidioksidi ja typpioksiduuli Hiilidioksidi ja typpioksiduuli Hiilidioksidi ja typpioksiduuli Hiilidioksidi Hiilidioksidi Hiilidioksidi Hiilidioksidi Kaikki liitteessä II luetellut kasvihuonekaasut Kaikki liitteessä II luetellut kasvihuonekaasut Kaikki liitteessä II luetellut kasvihuonekaasut | ” LIITE II Lisätään direktiiviin 2003/87/EY liite II a seuraavasti: “LIITE II a Jäsenvaltioiden 10 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti huutokauppaamien päästöoikeuksien prosenttiosuuksien korotukset, joiden tarkoituksena on yhteisvastuullisuuden ja kasvun edistäminen yhteisössä päästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseksi Jäsenvaltion osuus | Belgia | 10 % | Bulgaria | 53 % | Tšekki | 31 % | Viro | 42 % | Kreikka | 17 % | Espanja | 13 % | Italia | 2 % | Kypros | 20 % | Latvia | 56 % | Liettua | 46 % | Luxemburg | 10 % | Unkari | 28 % | Malta | 23 % | Puola | 39 % | Portugali | 16 % | Romania | 53 % | Slovenia | 20 % | Slovakia | 41 % | Ruotsi | 10 % | ” SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS 1. EHDOTUKSEN NIMI: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi 2. LUOKITTELU TOIMINTOPERUSTEISESSA JOHTAMIS- JA BUDJETOINTIJÄRJESTELMÄSSÄ Toimintalohko(t) sekä toiminto/toiminnot: Toimintalohko: 07 Ympäristö Toimintoperusteisen budjetointirakenteen toiminto 0703: Yhteisön ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön täytäntöönpano 3. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT 3.1. Budjettikohdat (toimintamäärärahat sekä niihin liittyvät teknisen ja hallinnollisen avun määrärahat (entiset BA-budjettikohdat)) ja budjettinimikkeet: Momentti 07 03 07 – LIFE+ (ympäristöalan rahoitusväline – 2007–2013) 3.2. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto: Vuosina 2009–2013 tarvittavat määrärahat katetaan LIFE+-ohjelmalle varatuista varoista. Koska tarkistettu lainsäädäntö tulee voimaan vasta vuodesta 2013, ja toimelle ei ole määritelty päättymisajankohtaa, ehdotuksella on vaikutusta EU:n budjettiin myös edellä tarkoitetun kauden jälkeen vähintään järjestelmän toiminnan säännöllisen seurannan osalta. Suurin epävarmuustekijä on kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen ajankohta, josta riippuen järjestelmää voi olla tarpeen tarkistaa. 3.3. Budjettitiedot (rivejä lisätään tarvittaessa): Budjettikohta | Menolaji | Uusi | EFTA osallistuu | Ehdokasmaat osallistuvat | Rahoitusnäkymien otsake | 07 03 07 | Ei-pakoll. | Jaksotetut määrärahat | EI | EI | EI | 2 | 4. YHTEENVETO RESURSSEISTA 4.1. Taloudelliset resurssit 4.1.1. Yhteenveto maksusitoumusmäärärahoista (MSM) ja maksumäärärahoista (MM) milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Menolaji | Kohdan nro | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 ja myöh. vuodet | Yht. | Toimintamenot[25] | Maksusitoumusmäärärahat (MSM) | 8.1. | a | 0,900 | 1,850 | 0,150 | 0,150 | 0,000 | 0,000 | 3,050 | Maksumäärärahat (MM) | b | 0,270 | 1,185 | 0,815 | 0,675 | 0,105 | 0,000 | 3,050 | Viitemäärään sisältyvät hallintomenot[26] | Tekninen ja hallinnollinen apu (EI-JM) | 8.2.4. | c | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 0,000 | VIITEMÄÄRÄ YHTEENSÄ | Maksusitoumusmäärärahat | a+c | 0,900 | 1,850 | 0,150 | 0,150 | 0,000 | 0,000 | 3,050 | Maksumäärärahat | b+c | 0,270 | 1,185 | 0,815 | 0,675 | 0,105 | 0,000 | 3,050 | Hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään[27] | Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot (EI-JM) | 8.2.5. | d | 1,170 | 1,813 | 1,287 | 0,819 | 0,819 | 0,819 | 6,727 | Viitemäärään sisältymättömät hallintomenot lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EI-JM) | 8.2.6. | e | 0,250 | 0,287 | 0,341 | 0,395 | 0,277 | 0,331 | 1,881 | Toimenpiteen alustavat rahoituskustannukset yhteensä | MSM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | a+c+d+e | 2,320 | 3,950 | 1,778 | 1,364 | 1,096 | 1,150 | 11,658 | MM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | b+c+d+e | 1,690 | 3,285 | 2,443 | 1,889 | 1,201 | 1,150 | 11,658 | Tiedot yhteisrahoituksesta Jos ehdotukseen liittyy jäsenvaltioilta tai muilta tahoilta (jotka on ilmoitettava) saatavaa yhteisrahoitusta, seuraavassa taulukossa ilmoitetaan kyseisen yhteisrahoituksen arvioitu määrä (rivejä voidaan lisätä, jos rahoitusta saadaan useilta tahoilta): milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Rahoitukseen osallistuva taho | Vuosi n | n + 1 | n + 2 | n + 3 | n + 4 | n + 5 ja myöh. vuodet | Yht. | …………………… | f | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 0,000 | 0,000 | MSM YHTEENSÄ yhteisrahoitus mukaan luettuna | a+c+d+e+f | 4.1.2. Yhteensopivuus rahoitussuunnitelman kanssa X Ehdotus on nykyisen rahoitussuunnitelman mukainen. ( Ehdotus edellyttää kyseeseen tulevan rahoitusnäkymien otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista. ( Ehdotus voi edellyttää toimielinten sopimuksen[28] määräysten soveltamista (ts. joustovälineen käyttöä tai rahoitusnäkymien tarkistamista). 4.1.3. Vaikutukset tuloihin X Ehdotuksella ei ole vaikutuksia tuloihin. ( Ehdotuksella on seuraavat vaikutukset tuloihin: Huomautus: Tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskutapaa koskevat täsmennykset ja huomautukset esitetään erillisessä liitteessä. milj. euroa (yhden desimaalin tarkkuudella) Ennen toteutusta [Vuosi n-1] | Toteutuksen jälkeen | Henkilöstön määrä yhteensä | 10 A*/ AD | 15,5 A*/ AD | 11 A*/ AD | 7 A*/ AD | 7 A*/ AD | 7 A*/ AD | 5. OMINAISPIIRTEET JA TAVOITTEET 5.1. Tarve, johon ehdotuksella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä EU:n päästökauppajärjestelmä on yksi tärkeimmistä välineistä EU:n tavoitellessa merkittäviä päästövähennyksiä, jotka ovat tarpeen vaarallisen ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Päästökaupan ensimmäisestä kaudesta saatujen kokemusten ja eturyhmien laajan kuulemisen perusteella on selvää, että järjestelmää on lujitettava ja se on laajennettava koskemaan suuria teollisuuspäästöjen aiheuttajia, jotta siitä voisi tulla maailmanlaajuisten hiilidioksidimarkkinoiden ja tulevaisuudessa tehtävän kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen keskeinen peruselementti. Tätä varten tarvitaan varoja, jotta voidaan kehittää muun muassa seuraavia direktiivissä komissiolle osoitettuja tehtäviä: - tarkkailusta, raportoinnista, raportoitujen päästöjen todentamisesta ja todentajien akkreditoinnista sekä huutokaupasta annettavia yksityiskohtaisia soveltamissääntöjä koskevien asetusten laatiminen; - yhteisön laajuisten sääntöjen laatiminen; - sääntöjen laatiminen hankkeista, joilla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä yhteisössä tai sen ulkopuolella; - sellaisten mahdollisten menetelmien ja säännösten kehittäminen, joita sovelletaan siihen asti, kun kansainvälinen ilmastonmuutossopimus on tehty; - direktiivin säännösten mahdollisesti tarvittavat tarkistukset sen jälkeen, kun kansainvälinen ilmastonmuutossopimus on tehty; - järjestelyt ja sopimukset päästöoikeuksien tunnustamiseksi yhteisön järjestelmän ja muualla maailmassa käytössä olevien kasvihuonekaasuja koskevien pakollisten päästökauppajärjestelmien välillä; - täytäntöönpanoon liittyvien tutkimusten tilaaminen tai muun teknisen avun hankkiminen; - tiedottaminen ja toimintavalmiuksien kehittäminen. Järjestelmän paremmasta varmuudesta ja ennakoitavuudesta ja lisääntyneestä yhdenmukaisuudesta hyötyvät ensi sijassa niiden laitosten toiminnanharjoittajat, jotka jo sisältyvät järjestelmään tai joita ehdotetaan sisällytettäviksi siihen tulevaisuudessa. Epäsuorasti avoimuuden ja ennakoitavuuden lisääntymisestä hyötyvät myös kauppojen välittäjät. 5.2. Yhteisön osallistumisesta saatava lisäarvo, ehdotuksen johdonmukaisuus muiden rahoitusvälineiden kanssa sekä mahdolliset synergiaedut Toimet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ovat parhaiten toteutettavissa yhteisön tason lainsäädännöllä ja koordinoinnilla. EU:n päästökauppajärjestelmän ensimmäisestä vaiheesta vuosina 2005–2007 saatu kokemus on osoittanut, että direktiivin soveltamisalan sekä päästökaton asettamista ja päästöoikeuksien jakamista koskevien sääntöjen yhdenmukaisuutta on tarpeen lisätä, jotta voidaan välttää kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla. Toimintamenot kuuluvat LIFE+-talousarvion siihen osaan, jota hallinnoidaan keskitetysti. 5.3. Ehdotuksen tavoitteet ja odotetut tulokset sekä näihin liittyvät indikaattorit toimintoperusteisessa johtamismallissa Eurooppa-neuvosto hyväksyi 8.–9. maaliskuuta 2007 EU:n tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia ja tietyin edellytyksin 30 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Tällä tavoin EU edistää maailmanlaajuisen ja kattavan sopimuksen tekemistä vuoden 2012 jälkeiselle ajalle edellyttäen, että muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja että taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat toteuttamaan asianmukaisia toimia vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Lisäksi Eurooppa-neuvosto vahvisti, että EU:n päästökauppajärjestelmä on yksi – ja tulee pysymään yhtenä – EU:n tärkeimmistä välineistä sen strategisen tavoitteen saavuttamiseksi, joka koskee maailmanlaajuisen lämpötilan nousun rajoittamista kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneesta tasosta. Tämän vuoksi EU:n päästökauppajärjestelmää on välttämätöntä parantaa ja laajentaa niiden kokemusten perusteella, joita on saatu ensimmäisestä ”tekemällä oppimisen” vaiheesta vuosina 2005–2007, sekä valmistautua sen liittämiseen yhteen muiden päästökattoihin ja -kauppaan perustuvien vastaavien järjestelmien kanssa, joita on käytössä muualla maailmassa. Ehdotuksen yleiset tavoitteet selitetään perusteluosassa. Tarkoitus | Indikaattori | EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan tarkentaminen ja laajentaminen | Vähemmän teollisuuden ja jäsenvaltioiden valituksia soveltamisalan eroista jäsenvaltioiden välillä ja suhteettomista hallinnollisista kustannuksista pienimmille laitoksille | Järjestelmän yhdenmukaisuuden ja ennakoitavuuden lisääntyminen | Ei jäsenvaltioiden erilaisesta täytäntöönpanosta aiheutuvaa kilpailun vääristymistä sisämarkkinoilla Riittävä sääntelyvarmuus, jotta yritykset voivat tehdä päätöksiä keskipitkän ja pitkän aikavälin investoinneista vähähiiliseen teknologiaan | Tehokas noudattaminen ja täytäntöönpano | Luja luottamus EU:n päästökauppajärjestelmään myös kansainvälisesti | Liittäminen yhteen kolmansien maiden päästökauppajärjestelmien kanssa sekä asianmukaiset keinot kehittyvien maiden ja siirtymätalousmaiden saamiseksi mukaan | Osallistuminen päästökauppajärjestelmien kehittämiseen kolmansissa maissa tai hallinnollisissa yksiköissä tavoitteena mahdollistaa niiden yhdistäminen EU:n päästökauppajärjestelmään vaarantamatta sen tinkimättömyyttä ympäristötavoitteista | 5.4. Toteutustapa (alustava) X Keskitetty hallinnointi X komissio hallinnoi suoraan ( hallinnointivastuu siirretään ( toimeenpanovirastoille ( varainhoitoasetuksen 185 artiklassa tarkoitetuille yhteisöjen perustamille elimille ( kansallisille julkisoikeudellisille yhteisöille tai julkisen palvelun tehtäviä suorittaville yhteisöille ( Yhteistyössä toteutettava tai hajautettu hallinnointi ( jäsenvaltioiden kanssa ( kolmansien maiden kanssa ( Hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava) Huomautukset: 6. SEURANTA JA ARVIOINTI 6.1. Seurantamenettely Jäsenvaltioiden on raportoitava kaikista direktiivin täytäntöönpanoon liittyvistä toimistaan ja toimenpiteistään (ehdotuksen 1 artiklan 7 kohta ja 2 artikla). Sopimuksissa, jotka komissio tekee direktiivin täytäntöönpanemiseksi, on määrättävä komission (tai sen valtuuttaman edustajan) suorittamasta varainhoidon ja muusta valvonnasta sekä tilintarkastustuomioistuimen suorittamista tarkastuksista , jotka voidaan tarvittaessa toteuttaa paikalla. 6.2. Arviointimenettely 6.2.1. Ennakkoarviointi Ks. tähän ehdotukseen liittyvä vaikutusten arviointi. Ehdotettujen toimenpiteiden taloudelliset, sosiaaliset, terveys- ja ympäristövaikutukset on arvioitu. Arviointi toteutettiin vuonna 2007 osin sisäisesti ja osin käyttämällä ulkopuolisia konsultteja. 6.2.2. Väli-/jälkiarviointien perusteella toteutetut toimenpiteet (aikaisemmat kokemukset vastaavasta toiminnasta): Ehdotetuissa toimissa ja liitteenä olevassa vaikutusten arvioinnissa otetaan huomioon yhteisön järjestelmän toiminnasta vuosina 2005–2007 saadut kokemukset. 6.2.3. Tulevaa arviointia koskevat määräykset ja arviointien suorittamisvälit Tämän ehdotuksen täytäntöönpanon edistymistä ja myönnettyjen resurssien asianmukaisuutta arvioidaan vuosittain hallintosuunnitelman yhteydessä. 7. Petostentorjunta Sisäisen valvonnan standardeja nro 14, 15, 16, 18, 19, 20 ja 21 sekä Euroopan yhteisön talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1605/2002 säädettyjä periaatteita sovelletaan täysimääräisesti. 8. YKSITYISKOHTAINEN ERITTELY TARVITTAVISTA RESURSSEISTA 8.1. Ehdotuksen tavoitteet ja niihin liittyvät rahoituskustannukset Maksusitoumusmäärärahoina, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014+ | Virkamiehet tai väliaikaiset toimihenkilöt[30] (XX 01 01) | A*/AD | 9 | 14,5 | 10 | 6 | 6 | 6 | B*, C*/AST | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö[31] | Momenteilta XX 01 04/05 rahoitettava muu henkilöstö[32] | YHTEENSÄ | 10 | 15,5 | 11 | 7 | 7 | 7 | 8.2.2. Toimintaan liittyvien tehtävien kuvaus - Asetusten laatiminen huutokaupasta, tarkkailusta ja raportoinnista, todentamisesta ja akkreditoinnista - Yhteisön laajuisten jakosääntöjen ja yhteisön laajuisen sähköisen rekisterin kehittäminen - Eräisiin energiaintensiivisiin laitoksiin ennen kansainvälisen sopimuksen tekemistä sovellettavan mekanismin tarpeen arviointi - Kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen mahdollisesti edellyttämä järjestelmän mukauttaminen tarvittaessa - Täytäntöönpanon seuranta jäsenvaltioissa - Toimintavalmiuksien kehittäminen ja tiedotus. 8.2.3. Henkilöresurssien lähteet (henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö) ( Korvattavan tai jatkettavan ohjelman hallinnointiin osoitetut tämänhetkiset virat ja/tai toimet ( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä vuotta n koskevassa menettelyssä jo myönnetyt virat ja/tai toimet X Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä seuraavassa menettelyssä pyydettävät virat ja/tai toimet ( Hallinnoinnista vastaavan henkilöstön nykyisten virkojen ja/tai toimien uudelleenjärjestely (henkilöstön sisäinen uudelleenjärjestely) ( Vuodeksi n tarvittavat virat ja/tai toimet, jotka eivät sisälly vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvään, kyseistä vuotta koskevaan menettelyyn 8.2.4. Muut viitemäärään sisältyvät hallintomenot (XX 01 04/05 – hallintomenot) milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Budjettikohta (numero ja nimi) | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 ja myöh. vuodet | YHT. | Muu tekninen ja hallinnollinen apu | - sisäinen | - ulkoinen | Tekninen ja hallinnollinen apu yhteensä | 8.2.5. Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot, jotka eivät sisälly viitemäärään milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) Laji | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 ja myöh. vuodet | Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt (XX 01 01) | 1,170 | 1,813 | 1,287 | 0,819 | 0,819 | 0,819 | Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö (ylim. toimihlöt, kans. asiantuntijat, sopimussuhteinen hlöstö jne.) (budjettikohta ilmoitettava) | Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot yhteensä (EIVÄT sisälly viitemäärään) | 1,170 | 1,813 | 1,287 | 0,819 | 0,819 | 0,819 | Laskelma – virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt | Kohdassa 8.2.1 tarkoitetun 1A* /AD:n normien mukainen palkka on 0,117 miljoonaa euroa. | Laskelma – momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö | Ei ole | 8.2.6. Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 ja myöh. vuodet | YHT. | XX 01 02 11 01 – Virkamatkat | 0,010 | 0,010 | 0,010 | 0,030 | XX 01 02 11 02 – Konferenssit ja kokoukset | XX 01 02 11 03 – Komiteoiden kokoukset[34] | 0,027 | 0,081 | 0,135 | 0,027 | 0,081 | 0,351 | XX 01 02 11 04 – Selvitykset ja kuulemiset | XX 01 02 11 05 – Tietojärjestelmät | 2 Muut hallintomenot yhteensä (XX 01 02 11) | 0,000 | 0,037 | 0,091 | 0,145 | 0,027 | 0,081 | 0,381 | 3 Muut hallintoon liittyvät menot (XX.010301 (tietokeskuksen välineistö, palvelut ja toimintamenot) | 0,250 | 0,250 | 0,250 | 0,250 | 0,250 | 0,250 | 1,500 | Hallintomenot yhteensä lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EIVÄT sisälly viitemäärään) | 0,250 | 0,287 | 0,341 | 0,395 | 0,277 | 0,331 | 1,881 | Laskelma – Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään | Vuosina 2010–2012 järjestetään vuosittain kymmenen komission henkilökunnan virkamatkaa, joihin kuhunkin on varattava 1 000 euroa. Virkamatkat liittyvät uuden lainsäädännön esittelyyn jäsenvaltioille ja sen täytäntöönpanon helpottamiseen jäsenvaltioissa. Ilmastonmuutoskomitean kokouksia (yksikköhinta 27 000 euroa) järjestetään kolmen uuden komission asetuksen hyväksymistä ja yhden olemassa olevan komission asetuksen muuttamista sekä yhteisön laajuisten jakosääntöjen hyväksymistä varten. Kun kansainvälinen sopimus ilmastonmuutoksesta on tehty, EU:n päästökauppajärjestelmän joitakin osia pitää todennäköisesti mukauttaa komitologiamenettelyllä. EU:n päästökauppajärjestelmän liittämiseksi kolmansien maiden järjestelmiin voidaan lisäksi tarvita järjestelyjä tai sopimuksia, jotka hyväksytään komitologiamenettelyllä. Ilmastonmuutoskomitean kokouksia komission asetusten ja yhteisön laajuisten jakosääntöjen hyväksymiseksi tarvitaan vuosina 2010–2012. Muiden kokousten ajankohta riippuu kansainvälisestä kehityksestä. 250 000 euroa vuodessa: kustannukset liittyvät yhteisön riippumattoman tapahtumakirjan isännöintiin sekä sellaisen IT- ja viestintävälineistön hankintaan ja ylläpitoon, joka on tarpeen, jotta järjestelmä olisi täysin toimiva. Yhteisön riippumaton tapahtumakirja, johon kirjataan päästöoikeuksien myöntäminen, siirtäminen ja mitätöiminen, on EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnan kannalta keskeinen IT-sovellus, jota komissio on rekisterijärjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 2216/2004 68 artiklan mukaan velvollinen pitämään direktiivin 87/2003/EY 20 artiklan mukaisesti. Komission on varmistettava, että sekä yhteisön riippumaton tapahtumakirja että yhteisön rekisteri (erillinen rekisteri, jota EY:n on Kioton protokollan nojalla pidettävä) toimivat 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa ja että järjestelmien toimintahäiriöt minimoidaan. Järjestelmän kehittämiseen ja ylläpitoon liittyvät kulut katetaan budjettikohdasta 07 03 07 (LIFE+), ks. kohta 8.1. | Henkilöstö- ja hallintoresurssien tarve katetaan osuudesta, joka voidaan myöntää hallinnoivalle pääosastolle vuotuisessa määrärahojen jaossa ottaen huomioon talousarviorajoitukset. [1] Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelu – Neuvoston päätelmät 28.6.2007, http://register.consilium.europa.eu/pdf/fi/07/st11/st11429.fi07.pdf. [2] Maailmanpankki, State and Trends of the Carbon Market , toukokuu 2007. [3] Direktiivi 2003/87/EY. [4] KOM(2006) 676, 13.11.2006. [5] Katso edellinen viite. [6] EU:n tavoitteet vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan kansainvälisen ilmastosopimusjärjestelmän kehittämiseksi – Neuvoston päätelmät 20.2.2007,http://register.consilium.europa.eu/pdf/fi/07/st06/st06621.fi07.pdf [7] Keskusteluja ja niiden tuloksia kuvaavat raportit ovat saatavana osoitteessa: http://ec.europa.eu/environment/climat/emission/review_en.htm [8] Joidenkin arvioiden mukaan sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia voitaisiin alentaa jopa 30–40 % ottamalla järjestelmän piiriin uusia aloja ja kaasuja. Tämä edellyttää kuitenkin tiettyjen ehtojen täyttämistä, kuten tarkkaa tarkkailua, raportointia ja todentamista. Tarkempia tietoja on ECCP:n EU:n päästökauppadirektiivin tarkistamista käsittelevän työryhmän ensimmäisessä kokousraportissa: http://ec.europa.eu/environment/climat/emission/review_en.htm. [9] Luvut ovat arvioita, joita voidaan tarkentaa myöhemmin. [10] Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn lausunto ja neuvoston poliittinen yhteisymmärrys komission ehdotuksesta ilmailun sisällyttämiseksi EU:n päästökauppajärjestelmään. [11] Kun vuoden 2006 lopulliset päästöluvut ovat selvillä, komissio on valmis pohtimaan, käytetäänkö tämän jakamisen pohjana vuosien 2005 ja 2006 keskimääräisiä päästöjä EU:n päästökauppajärjestelmässä. [12] EUVL C , , s. . [13] EUVL C , , s. . [14] EUVL C , , s. . [15] EUVL C , , s. . [16] EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/101/EY (EUVL L 338, 13.11.2004, s. 18). [17] EYVL L 33, 7.2.1994, s. 11. [18] Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljäs arviointiraportti, hyväksytty 17 päivänä marraskuuta 2007 Valenciassa Espanjassa, saatavilla internet-osoitteessa www.ipcc.ch. [19] Brysselissä 8–9 päivänä maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät. [20] KOM(2006) 583 lopullinen, 6.10.2006. [21] Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutossopimuksen osapuolten 13. konferenssi ja Kioton pöytäkirja osapuolten 3. kokous Balissa Indonesiassa 3.–14.12.2007. [22] EUVL L 49, 19.2.2004, s. 1. [23] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11). [24] Direktiivi xxxx/xx/EY hiilidioksidin geologisesta varastoinnista.. [25] Menot, jotka eivät kuulu kyseisen osaston xx lukuun xx 01. [26] Menot, jotka otetaan osaston xx momentille xx 01 04. [27] Menot, jotka otetaan lukuun xx 01 muille momenteille kuin xx 01 04 tai xx 01 05. [28] Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta. [29] Taulukkoon lisätään sarakkeita, jos toiminnan kesto ylittää kuusi vuotta. [30] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään. [31] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään. [32] Kyseisen henkilöstön kustannukset sisältyvät viitemäärään. [33] Tässä olisi viitattava asianomaisia toimeenpanovirastoja koskeviin erityisiin rahoitusselvityksiin. [34] Ilmoitetaan, millaisesta komiteasta on kysymys ja mihin ryhmään se kuuluu.