23.2.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 45/60

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan toisen kohdan,

—

ottaa huomioon komission 10. toukokuuta 2005 antaman tiedonannon ”Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi — Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla” (KOM(2005)0184),

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan käyttöön laaditun vertailevan tutkimuksen virallisista asiakirjoista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0451/2008),

A.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa Haagin ohjelmaa koskevassa tiedonannossaan komissio korosti prioriteettinaan tarvetta taata todellinen eurooppalainen alue siviilioikeuden alalla ja etenkin tuomioistuimien päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta; ottaa huomioon, että keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi Euroopan unionissa kyseisessä ohjelmassa mainittiin lähivuosien keskeiseksi painopisteeksi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanon jatkaminen, koska kyseessä on konkreettinen keino suojata kansalaisten oikeuksia ja taata niiden soveltaminen yli rajojen Euroopassa,

B.

ottaa huomioon, että Haagin ohjelmassa määrätään, että vastavuoroisen tunnustamisen ohjelman täytäntöönpanon jatkaminen on keskeinen painopiste ja että sen täytäntöönpanon pitää olla valmis vuoteen 2011 mennessä,

C.

ottaa huomioon, että kansalaisten liikkuvuus Euroopan unionissa lisääntyy jatkuvasti; ottaa huomioon, että kahta tai useampaa jäsenvaltiota koskevat oikeudelliset tilanteet lisääntyvät tämän johdosta,

D.

ottaa huomioon, että komissio on tunnustanut edellä mainitussa Haagin ohjelmaa koskevassa tiedonannossaan, että siviilioikeuden alalla perustavaa laatua oleva ongelmakohta on julkisten asiakirjojen tunnustaminen; katsoo, että tältä osin on tärkeää edistää Unibank-asiassa annetussa tuomiossa (1) määriteltyjen virallisten asiakirjojen (actes authentiques) pikaista tunnustamista ja täytäntöönpanoa,

E.

katsoo, että yhteisön lainsäädännössä noudatettu alakohtainen ja epäyhtenäinen lähestymistapa tällä alalla ei ole tyydyttävä (2),

F.

ottaa huomioon tarpeen suojella Euroopan kansalaisia perhesuhteissa ja omistussuhteissa yli rajojen,

G.

ottaa huomioon, että yrityksillä on yhä enemmän toimipisteitä ulkomailla ja yhteisön sisäistä toimintaa, mikä johtaa yritysten perustamiseen ja toimintaan liittyvien virallisten asiakirjojen yhä suurempaan liikkuvuuteen,

H.

katsoo, että on keskeisen tärkeää luoda Euroopan unioniin selkeä ja täydellinen oikeuskehys, jolla kansalaisille ja talouden toimijoille taataan julkista valtaa käyttävien tahojen toteuttamien oikeustilanteiden ja oikeustoimien varmuus ja ennakoitavuus,

I.

katsoo, että todellisen eurooppalaisen oikeudellisen alueen perustaminen nojaa riita-asioiden osalta tuomioistuimen tai hallinnollisen viranomaisen antamien päätösten rajat ylittävään tunnustamiseen ja muiden kuin riita-asioiden osalta oikeusviranomaisten tai oikeudellisen asiakirjan aitouden varmentamistehtävään nimettyjen viranomaisten vastaanottamien virallisten asiakirjojen rajat ylittävään tunnustamiseen,

J.

toteaa, että tuomioistuimien päätösten vastavuoroista tunnustamista koskevia nykyisiä asetuksia sovelletaan virallisiin asiakirjoihin, kun ne ovat peräisin viranomaisilta,

K.

katsoo, että virallisen asiakirjan keskeinen ominaispiirre on sen suurempi todistusvoima verrattuna virallisesti vahvistamattomaan asiakirjaan (acte sous seing privé) ja että sen todistusvoima, joka tuomioistuimen on hyväksyttävä, myönnetään sille säännönmukaisesti jäsenvaltioiden lainsäädännöissä, koska asiakirjat jotka on laatinut tätä varten valtuutettu viranomainen tai julkinen viranomainen, ovat oikeustoimissa luotettavia (3),

L.

katsoo, että ennakkoedellytys virallisen asiakirjan todistusvoimalle on sen aitouden tunnustaminen, niin se on peräisin hallintoviranomaiselta, jolla on valtuudet laatia virallisia asiakirjoja, tai julkiselta viranomaiselta; katsoo, että keskinäinen luottamus jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmään on perusteena sille, että aitouden varmentamismenettelyjä ei sovelleta tulevaisuudessa muutoin kuin tapauksissa, joissa on vakavia epäilyjä totuudellisuudesta,

M.

katsoo, että sen jäsenvaltion lainsäädännön noudattaminen, jonka alueella asiakirja on esitettävä sen käyttöä varten, edellyttää kuitenkin varmuutta siitä, että todistusvoiman tunnustaminen ei johda siihen, että ulkomaisella virallisella asiakirjalla on siitä syystä, että se on tunnustettu jäsenvaltiossa, jossa se on esitettävä, suurempi todistusvoima kuin kyseisen jäsenvaltion kansallisilla virallisilla asiakirjoilla; katsoo, että pyydetyn asetuksen soveltamisalan pitäisi kattaa siviili- ja kauppaoikeuden keskeinen osa, lukuun ottamatta tiettyjä tarkoin määriteltyjä aiheita,

N.

katsoo, että koska kiinteää omaisuutta koskevien julkisten rekisterien järjestelmät ovat rakenteeltaan ja organisaatioltaan erilaisia ja koska erot koskevat niille annetun julkisen luotettavuuden luonnetta ja tasoa, kiinteään omaisuuteen kohdistuvat oikeudet on jätettävä tulevan yhteisön säädöksen ulkopuolelle ottaen huomioon, että virallisen asiakirjan laatimistavan ja julkiseen rekisteriin kirjaamisen välillä on läheinen yhteys,

O.

katsoo, että tuomioistuimien päätösten tunnustamisen yli rajojen Euroopan unionissa jättäminen säädöksen ulkopuolelle vastaa yksinomaisen toimivallan myöntämistä sen jäsenvaltion tuomioistuimille, missä kiinteistö sijaitsee, asiassa, joka koskee kiinteään omaisuuteen kohdistuvia oikeuksia, sekä sen jäsenvaltion tuomioistuimille, missä rekisteriä pidetään, asiassa, joka koskee julkiseen rekisteriin tehtyjen merkintöjen pätevyyttä (4),

P.

ottaa huomioon, että virallisen asiakirjan käsitettä ei ole olemassa common law -järjestelmissä, etenkään Englannin ja Walesin lainsäädännössä, eikä myöskään Pohjoismaissa; ottaa huomioon, että vaikka Englannissa ja Walesissa on tahoja (solicitors), jotka toimivat julkisina notaareina, ja vaikka siellä on olemassa ammattikunta nimeltä ”scrivener notaries”, nämä lakimiehet eivät voi antaa virallisia asiakirjoja vaan ainoastaan todistaa allekirjoituksia, joten kun hyväksytään lainsäädäntöä eurooppalaisista virallisista asiakirjoista, olisi ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, ettei tältä osin synny mitään sekaannusta; katsoo, että näin ollen olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet, jotta sellaisten maiden kansalaiset, joissa virallisia asiakirjoja ei voida laatia, eivät voisi käyttää sellaisia asiakirjoja kyseisten maiden oikeusjärjestelmissä säädettyjen menettelymuotojen kiertäminen (esim. testamentin vahvistaminen); katsoo lisäksi, että komission pitäisi käynnistää tarkoituksenmukainen tiedotuskampanja oikeusalan ammattilaisten tietoisuuden lisäämiseksi niissä jäsenvaltioissa, joissa tällaisia virallisia asiakirjoja ei ole olemassa, ja ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimiin sen varmistamiseksi, että tapaoikeusmaiden oikeusalan ammattilaiset ovat tietoisia siviilioikeusjärjestelmän omaksuneiden maiden viranomaisten toiminnasta ja sen mahdollisista hyödyistä asiakkailleen, etenkin oikeusvarmuuden kannalta, jos virallisia asiakirjoja käytetään liiketoimissa, joita nämä haluavat tehdä maissa, joissa kyseistä asiakirjamuotoa käytetään; katsoo, että tässä korostuu oikeudellisten asioiden valiokunnan usein esiin ottama tarve luoda yleiseurooppalaisia oikeusalan toimijoiden verkostoja, tiedotuskampanjoita ja -materiaalia sekä yhteistä koulutusta, jota komission pitäisi edistää,

Q.

katsoo, että pyydettyä asetusta ei voida soveltaa kysymyksiin, jotka koskevat muihin yhteisön asiakirjoihin sovellettavaa lainsäädäntöä, eikä kysymyksiin, jotka koskevat viranomaisten toimivaltaa, organisaatiota ja rakennetta, mukaan lukien virallistamismenettely, koska nämä kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan;