a)

katsoo, että sopimuksen tekemisessä noudatettu menettely ei ole demokraattisesti legitiimi, sillä sen mihinkään vaiheeseen ei sisältynyt merkityksellistä demokraattista valvontaa tai parlamentin hyväksyntää; huomauttaa, että neuvosto valitsee kyseisen menettelyn rutiininomaisesti, kun tehdään sellaisia kansainvälisiä sopimuksia, jotka vaikuttavat Euroopan unionin kansalaisten perusoikeuksiin;

b)

huomauttaa, ettei parlamentille ole missään vaiheessa sen toistuvista pyynnöistä huolimatta tiedotettu valtuutuksen hyväksymisestä, neuvottelujen käymisestä tai sopimuksen tekemisestä, eikä sitä ole kuultu näistä seikoista; katsoo sen vuoksi, ettei neuvoston noudattama menettely ole lojaalin yhteistyön periaatteiden mukainen;

c)

huomauttaa, että kansallisen parlamentin hyväksyntä vaaditaan vain kymmenessä EU:n 27 jäsenvaltiosta, eikä muutoksia ole mahdollista ehdottaa; pitää kyseistä menettelyä täysin epäasianmukaisena; panee merkille, että sopimuksen tulevat muutokset tehdään ilman kansallisen parlamentin hyväksyntää;

d)

epäilee edelleen oikeusperustaa, jonka neuvosto on valinnut kansainväliselle sopimukselle, jonka keskiössä ovat ainoastaan kolmannen valtion sisäiset turvallisuustarpeet ja joka ei tuo lisäarvoa EU:n, sen jäsenvaltioiden tai EU:n kansalaisten turvallisuudelle; pidättää tästä syystä itsellään oikeuden osallistua asian käsittelyyn Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, jos jokin kolmas osapuoli riitauttaa sopimuksen pätevyyden;

e)

kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan parlamentin ja kansalliset parlamentit täysimääräisesti mukaan neuvotteluvaltuutuksen hyväksymiseen ja henkilötietojen siirtämistä koskevien mahdollisten tulevien sopimusten tekemiseen, erityisesti neuvotteluihin, joita Etelä-Korean kanssa parhaillaan käydään PNR-tietojen siirtämisestä;

f)

huomauttaa, että sopimuksen tekstissä mainitaan monenlaisia tarkoituksia ja käytetään rinnakkain erilaisia käsitteitä:

g)

katsoo sen vuoksi, että tarkoituksen rajaaminen on täysin riittämätön, joten on mahdotonta selvittää, ovatko toimenpiteet perusteltuja ja oikeasuhteisia; katsoo, että sopimus ei siten mahdollisesti ole EU:n ja kansainvälisten tietosuojavaatimusten mukainen tai ole sopusoinnussa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan kanssa, jossa edellytetään tarkoituksen täsmällistä rajaamista; katsoo, että sopimus voidaan siksi riitauttaa tuomioistuimessa;

h)

panee tyytyväisenä merkille, että Australian yksityisyyden suojaa koskevaa lakia sovelletaan kaikilta osin EU:n kansalaisiin, mutta on huolissaan mahdollisista poikkeuksista ja vapautuksista, joiden johdosta EU:n kansalaisten oikeusturva voi jäädä puutteelliseksi; katsoo, että sopimuksen olisi oltava täysin sopusoinnussa paitsi tietosuojaa koskevan Australian lainsäädännön kanssa myös ja ensisijaisesti EU:n lainsäädännön kanssa; korostaa, ettei pelkkä sopimuksen vaatimusten noudattaminen voi korvata muodollisen riittävyyden selvittämistä ja ettei riitä, että Euroopan unionin ja Australian tietosuojaa koskevilla laeilla, toimintalinjoilla ja periaatteilla on yhteinen perusta;

i)

pitää myönteisenä päätöstä, jonka mukaan vain nimettömiksi tehtyjä tietoja saa luovuttaa massaluovutuksena;

j)

panee merkille, että sopimuksessa määrätään rekisteröityjen henkilöiden oikeuksien osalta, että Australia laatii järjestelmän, jota voivat kansalaisuudestaan tai asuinvaltiostaan riippumatta käyttää henkilöt, jotka haluavat käyttää oikeuksiaan; pitää matkustajille tiedottamisen varmistamiseksi toivottavana, että Australian tullilaitos on halukas tiedottamaan yleisölle PNR-tietojen käsittelystä;

k)

panee merkille, että toisin kuin Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa lentoyhtiöiden PNR- eli matkustajarekisteritietojen käsittelemisestä ja siirtämisestä Yhdysvaltojen turvallisuusministeriölle (DHS) (vuoden 2007 PNR-sopimus) (6), Australian kanssa tehdyssä sopimuksessa määrätään riitojenratkaisumenettelystä, jos sopimuspuolten välillä ilmenee riitoja, ja EU:n tietosuojaviranomaiset voivat olemassa olevia valtuuksiaan käyttäen keskeyttää tietojensiirron suojellakseen yksityishenkilöitä näiden henkilötietojen käsittelyssä, jos on erittäin todennäköistä, että sopimuksen määräyksiä ei noudateta;

l)

pitää myönteisenä, että tietosuojaviranomaiset osallistuvat yhteiseen arviointiin, mutta pitää valitettavana, ettei arvioinnille ole asetettu täsmällistä määräaikaa; kehottaa komissiota ja neuvostoa pyytämään arviointia vuoden 2010 kesäkuuhun mennessä ja esittämään arvioinnin tulokset parlamentille;

m)

pitää luovuttamisen osalta myönteisenä, että mahdollisuudet luovuttamiseen ovat rajalliset, erityisesti siksi, että luovuttaminen tapahtuu vain tapauskohtaisesti ja Australian tullilaitos pitää rekisteriä kaikista luovuttamisista;

n)

huomauttaa, että 2 artiklan 2 kohdan mukaan tietoja ei tallenneta, mutta liitteen 12 kohdassa mainitaan viiden ja puolen vuoden säilyttämisaika; katsoo, että vaikka aika onkin lyhyempi kuin Yhdysvaltain kanssa tehdyissä sopimuksissa, viiden ja puolen vuoden säilyttämisaika ei ole oikeasuhteinen, sillä sopimuksessa ei riittävän hyvin määritellä, mihin tarkoituksiin tietoja tallennetaan;

o)

panee merkille, että Australian tullilaitos on arkaluonteisten tietojen osalta erikseen todennut, ettei se halua tai tarvitse arkaluonteisia tietoja, mikä antaa aiheen kysyä, miksi muut lainkäyttöalueet, kuten Kanada ja Yhdysvallat, tarvitsevat niitä, ja lisää varmuutta siitä, että Australian tullilaitos tosiasiallisesti suodattaa pois ja poistaa mahdollisesti saamansa arkaluonteiset tiedot; katsoo kuitenkin sen, että rekisterinpitäjän vastuu arkaluonteisten EU-tietojen suodattamisesta annetaan tietojen vastaanottajalle eli Australian tullilaitokselle, olevan ristiriidassa hyväksyttyjen tietosuojavaatimusten kanssa, kuten 28. tammikuuta 1981 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 108 (7) sekä yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY vaatimusten kanssa (8),

p)

pitää kiinni siitä, että diplomaattisten noottien vaihto ei ole hyväksyttävä menetelmä muuttaa luetteloa niistä laitoksista ja virastoista, joilla on oikeus tutustua PNR-tietoihin;

q)

pitää Australian tullilaitokselle siirrettävät tietoluokat huomioon ottaen valitettavana, että pyydetyissä tiedoissa on kyse samoista tietoluokista kuin edellä mainitussa vuonna 2007 Yhdysvaltain kanssa tehdyssä sopimuksessa (34 tietokenttää ryhmiteltiin 19 tietoluokaksi, mikä antoi sen vaikutelman, että siirrettävien tietojen määrä väheni merkittävästi, vaikka näin ei todellisuudessa tapahtunut); katsoo, että näin laaja tietojenkeruu ei ole perusteltua ja että sitä on pidettävä suhteettomana;