14.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 8/41

A.

toteaa, että vetoomusmenettely on ainutlaatuisen tärkeä keino, jota hyväksi käyttäen yksittäiset henkilöt voivat kiinnittää Euroopan parlamentin huomion heitä suoranaisesti koskeviin unionin toimintaan liittyviin erityistapauksiin,

B.

katsoo, että vetoomusvaliokunnan olisi aina pyrittävä parantamaan tehokkuutta palvellakseen EU:n kansalaisia paremmin ja täyttääkseen heidän odotuksensa,

C.

on tietoinen, että vaikka unionin rakenteet ja politiikat ovat tänä aikana kehittyneet huomattavasti, kansalaiset havaitsevat usein unionin politiikkojen ja ohjelmien soveltamisessa monia puutteita, koska ne vaikuttavat heihin suoranaisesti,

D.

ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen mukaan EU:n kansalaisilla on oikeus esittää vetoomuksia Euroopan parlamentille, mutta he voivat ohjata valituksensa myös muille EU:n toimielimille ja elimille, erityisesti komissiolle,

E.

katsoo, että on edelleen välttämätöntä edistää kansalaisten oikeutta vedota parlamenttiin ja tiedottaa siitä kansallisen tason toimin, jotta voidaan synnyttää yleisön kiinnostus ja erityisesti välttää sekaannus eri valitusjärjestelmien välillä,

F.

toteaa, että yhteisön asetusten ja direktiivien soveltaminen on jäsenvaltioiden velvollisuus, jonka ne voivat siirtää alueellisille tai paikallisille poliittisille päättäjille riippuen omien perustuslakiensa säännöksistä,

G.

katsoo, että parlamentilla on laillinen oikeus harjoittaa unionin politiikkojen demokraattista valvontaa ja seurantaa, tärkeä toissijaisuusperiaate huomioon ottaen, varmistaakseen, että unionin lait pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja ymmärretään ja että ne täyttävät sen tarkoituksen, jota varten ne on valmisteltu, käsitelty ja hyväksytty unionin toimivaltaisissa toimielimissä,

H.

katsoo, että EU:n kansalaiset ja asukkaat voivat osallistua aktiivisesti tähän toimintaan käyttämällä oikeuttaan tehdä vetoomuksia Euroopan parlamentille tietäen, että heitä huolestuttavat asiat käsitellään ja tutkitaan asiasta vastaavassa valiokunnassa ja että he saavat asianmukaisen vastauksen,

I.

katsoo, että jo nykyisiin perussopimuksiin sisältyy sitoumus kunnioittaa eurooppalaisen yhteiskunnan perusperiaatteina ihmisarvoa, vapautta, demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja vähemmistöjen oikeuksia, ja katsoo, että tätä lujitetaan edelleen uusissa sopimuksissa Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta – mikäli kaikki 27 jäsenvaltiota ratifioivat ne – joihin on sisällytetty Euroopan unionin perusoikeuskirja, jotka mahdollistavat unionin liittymisen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja joissa luodaan oikeusperusta kansalaisten lainsäädäntöaloitteille sekä oma hallinto-oikeusjärjestelmä Euroopan unionin toimielimille,

J.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa säädetään menettelyistä, joita unioni voi käyttää ryhtyessään toimenpiteisiin sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka loukkaa vakavasti ja jatkuvasti unionin perustana olevia periaatteita, jotka on määritelty saman sopimuksen 6 artiklassa,

K.

muistuttaa näin ollen, että EU:n kansalaiset vetoavat usein parlamenttiin, kun heistä tuntuu, että heille perussopimusten mukaan kuuluvia oikeuksia on rikottu, ja kun oikeussuojakeinot heidän mielestään ovat soveltumattomia, epäkäytännöllisiä, liian hitaita tai – kuten usein on asianlaita – kalliita,

L.

katsoo, että vetoomusvaliokunnan velvollisuus on asiasta vastaavana valiokuntana vastata yksittäisiin vetoomuksiin mutta myös pyrkiä kohtuullisessa ajassa löytämään toteuttamiskelpoisia ratkaisuja vetoomuksen esittäjien huolenaiheisiin, ja katsoo, että se on valiokunnan työn pääasiallinen tarkoitus,

M.

katsoo, että vetoomusten esittäjien ongelmat pystytään yleensä ratkaisemaan vetoomusvaliokunnan, komission ja jäsenvaltioilta ja niiden alue- ja paikallisviranomaisten lojaalin yhteistyön ansiosta, koska ne yhdessä tarjoavat tuomioistuimen ulkopuolisia oikeuskeinoja,

N.

katsoo kuitenkin, ettei jäsenvaltioiden ja alue- tai paikallisviranomaisilla aina ole selvää tahtoa löytää käytännön ratkaisuja vetoomusten esittäjien esille tuomiin ongelmiin,

O.

katsoo lisäksi, että vaikka vetoomusten esittäjien väitteet eivät aina ole perusteltuja, heillä on kuitenkin oikeus odottaa selitystä ja vastausta asiasta vastaavalta valiokunnalta,

P.

ottaa huomioon, että tehostetun toimielinten välisen koordinoinnin pitäisi tehostaa käsittelemättä jätettävien vetoomusten siirtämistä kansallisille viranomaisille,

Q.

toteaa, että vetoomus voidaan jättää käsittelemättä, jos asia ei kuulu Euroopan unionin toimialaan, ja katsoo, että vetoomusmenettelyä ei ole tarkoitettu keinoksi, jota kansalaiset voisivat käyttää hakeakseen muutosta toimivaltaisten kansallisten oikeusviranomaisten tai poliittisten päättäjien ratkaisuihin, joihin he eivät ole tyytyväisiä,

R.

katsoo, että Euroopan parlamentin on tärkeää varmistaa todellisen päätösvallan, sääntöjen, menettelytapojen ja resurssien avulla itselleen keinot vastata saamiinsa vetoomuksiin tehokkaasti ja ajoissa,

S.

katsoo, että vetoomusmenettely voi osaltaan parantaa lainsäädäntöä erityisesti siksi, että sen ansiosta voidaan tunnistaa vetoomusten esittäjien osoittamia aloja, joilla nykyinen EU:n oikeus on heikko tai tehoton verrattuna kyseessä olevan säädöksen tavoitteisiin, ja katsoo, että tällaiset tilanteet voidaan korjata tarkistamalla kyseisiä säädöksiä yhteistyössä asianomaisen alan lainsäädännöstä vastaavan valiokunnan kanssa ja sen johdolla,

T.

katsoo, että vetoomusmenettely auttaa myös merkittävästi tunnistamaan tapauksia, joissa jäsenvaltiot eivät sovella oikein yhteisön lainsäädäntöä, mikä useassa tapauksessa johtaa siihen, että komissio aloittaa EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisia rikkomismenettelyjä,

U.

toteaa, että rikkomismenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että kyseinen jäsenvaltio saadaan noudattamaan voimassa olevaa yhteisön oikeutta ja että menettelystä päätetään ainoastaan komission harkinnan mukaan ilman, että parlamentille olisi varattu mahdollisuutta osallistua suoranaisesti menettelyyn; huomauttaa kuitenkin, että noin kolmasosa rikkomisista liittyy vetoomusten tekijöiden Euroopan parlamentille esittämiin tapauksiin,

V.

katsoo, että rikkomismenettelyllä ei välttämättä saada suoranaista korjausta yksittäisten vetoomusten esittäjien erityisongelmiin, vaikka sen tulos olisi myönteinen, ja että tämä heikentää kansalaisten luottamusta EU:n toimielinten kykyyn täyttää heidän odotuksensa,

W.

ottaa huomioon, että vuonna 2007, kun vetoomusvaliokunnan jäsenmäärä nostettiin 25:stä 40:een, Euroopan parlamentissa kirjattiin 1 506 vetoomusta (50 prosentin lisäys vuoteen 2006 verrattuna), joista 1 089 vetoomusta ei otettu käsiteltäväksi,

X.

toteaa, että vuonna 2007 vetoomusvaliokunnan kokouksiin osallistui kaikkiaan 159 vetoomuksen esittäjää, minkä lisäksi paljon muita henkilöitä oli seuraamassa käsittelyjä,

Y.

ottaa huomioon, että vuonna 2007 tehtiin kuusi tiedonkeruumatkaa, jotka suuntautuivat Saksaan, Espanjaan, Irlantiin, Puolaan, Ranskaan ja Kyprokselle, ja että näiden matkojen tuloksena laadittiin raportteja ja annettiin suosituksia, jotka sitten lähetettiin kaikille asianosaisille ja erityisesti vetoomusten esittäjille,

Z.

ottaa huomioon, että koko valiokunnan kokouksia järjestettiin yhdeksän ja niissä käsiteltiin yli 500 vetoomusta, että arvokasta apua saatiin komission edustajilta ja että kaikille vetoomuksen esittäjille ilmoitettiin käsittelyn tuloksesta,

AA.

katsoo, että vetoomusmenettelyssä on tullut esille EU:n kansalaisia eniten huolestuttavina aiheina ympäristö ja sen suojelu ja tähän liittyen ympäristövaikutusten arviointia (YVA) koskevan direktiivin, vesipuitedirektiivin, juomavesidirektiivin, jätedirektiivien, luontodirektiivin, lintudirektiivin, rahanpesudirektiivin ym. direktiivien heikkous, saastumista ja ilmastonmuutosta koskevat yleiset huolet, henkilökohtaiset ja yksityiset omistusoikeudet, rahoituspalvelut, työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja oikeudet sekä eläkeoikeudet ja muu sosiaaliturva, tavaroiden vapaa liikkuvuus ja verotus, ammatillisten tutkintojen tunnustaminen, sijoittautumisvapaus sekä väitetty syrjintä kansallisuuden, sukupuolen tai vähemmistöryhmään kuulumisen perusteella,

AB.

toteaa, että vetoomusten aiheina ja niiden tutkimisen yhteydessä tuli vuonna 2007 esiin tärkeitä nykyajan kysymyksiä kuten ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen, veden niukkuus, rahoituspalvelujen sääntely ja Euroopan unionin energiahuolto,

AC.

ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehellä, joka tutkii kansalaisten kanteluja EU:n toimielinten hallinnon väitetyistä epäkohdista, on pysyvät ja rakentavat suhteet vetoomusvaliokuntaan, joka laatii säännöllisesti Euroopan parlamentille mietinnön oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta tai erityiskertomuksista, jotka ovat oikeusasiamiehen viimeinen keino toimia, ellei hänen suosituksiaan noudateta, ja joita laadittiin yksi vuonna 2007,

AD.

ottaa huomioon, että puheenjohtajakokous päätti 15. marraskuuta 2007 olla antamatta asiasta vastaavalle valiokunnalle sen kesäkuussa 2005 pyytämää lupaa saada laatia mietintö Euroopan parlamentille annetusta oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta, joka koskee Euroopan petostentorjuntaviraston huonoa hallintoa,

AE.

ottaa huomioon, että tulevaisuudessa EU:n kansalaisten osallistuminen Euroopan unionin työhön ja toimintaan lisääntyy entisestään erityisesti siksi, että käyttöön otetaan Lissabonin sopimuksen – jos kaikki 27 jäsenvaltiota ratifioivat sen – mukainen ”kansalaisaloite”, jonka ansiosta vähintään miljoona kansalaista useasta eri jäsenvaltiosta voi tehdä ehdotuksen uudeksi säädökseksi ja joka edellyttää erityismenettelyjen käyttöönottoa komission osalta, jolle tällaiset aloitteet on alun perin osoitettava, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston osalta,

AF.

ottaa huomioon, että jos vetoomusvaliokunta toimii tehokkaasti ja vaikuttavasti, se lähettää kansalaisille selvän viestin, että heidän oikeutettuja huoneaiheitaan käsitellään, ja luo aidon yhteyden kansalaisten ja EU:n välille; katsoo kuitenkin, että jos esiintyy viivästymistä, jota ei voida hyväksyä, ja jos jäsenvaltiot eivät halua panna vaadittuja suosituksia täytäntöön yhteisön oikeuden mukaisesti, silloin EU:n ja kansalaisten etäisyys vain kasvaa ja useassa tapauksessa vahvistaa kansalaisten käsitystä demokratiavajeen olemassaolosta,

AG.

katsoo, että vetoomusvaliokunnan jäsenet hyötyivät vuoden 2007 aikana siitä, että sihteeristön yhteistyössä tietotekniikasta vastaavan osaston kanssa kehittämää vetoomusten sähköistä tietokantaa ja hallintavälinettä (ePetition) parannettiin merkittävästi, koska nyt kaikki valiokunnan ja poliittisten ryhmien jäsenet pääsevät suoraan käsiksi kaikkiin vetoomuksiin ja niiden liitteenä oleviin asiakirjoihin ja voivat näin ollen palvella tehokkaammin vetoomusten esittäjiä,

AH.

panee kuitenkin merkille, että Euroopan parlamentti ei onnistunut lisäämään viimevuotisessa vetoomusvaliokunnan työtä koskevassa päätöslauselmassa vaadittuja voimavaroja, joita tarvitaan, jotta voidaan parantaa vetoomusmenettelyä koskevia Internet-palveluja ja noudattaa Euroopan parlamentin työjärjestyksen 192 artiklan 2 kohtaa, jossa määrätään perustettavaksi ”sähköinen rekisteri, jossa kansalaiset voivat tukea vetoomuksen esittäjää lisäämällä sähköisen allekirjoituksensa käsiteltäväksi otettuun ja luetteloon merkittyyn vetoomukseen”,

AI.

katsoo, että on tärkeää antaa EU:n kansalaisille riittävästi tietoja vetoomusvaliokunnan työstä, koska he valmistautuvat valitsemaan uuden parlamentin kesäkuussa 2009 pidettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa;

1.

pitää myönteisenä, että vetoomusvaliokunta, komission yksiöt ja oikeusasiamies toimivat tiiviissä yhteistyössä ja että näiden toimielinten, jotka pyrkivät vastaamaan EU:n kansalaisten huolenaiheisiin, välillä on hyvä työskentelyilmapiiri; on kuitenkin vakuuttunut siitä, että ensisijaisesti olisi taattava vetoomusvaliokunnalle mahdollisuus vahvistaa omia riippumattomia tutkintakeinojaan erityisesti lisäämällä sen hallinnollisia sihteeripalveluja ja lainopillista asiantuntemusta; ottaa tehtäväkseen edelleen yksinkertaistaa vetoomusvaliokunnan sisäisiä menettelyjä vetoomusmenettelyn helpottamiseksi entisestään, erityisesti seuraavien seikkojen osalta: aika, jonka kuluessa vetoomus määritellään, sen käsiteltäväksi ottamisesta päättäminen, sen tutkiminen ja sen seuranta, valiokunnan kokousten järjestäminen, yhteistyö muiden valiokuntien kanssa, joiden toimialaa tai toimivaltaa tietyt vetoomukset saattavat koskea, ja valiokunnan aloitteet esimerkiksi tietojenkeruumatkojen järjestämisestä;

2.

painottaa, että perusoikeuskirjan normatiivinen merkitys tunnustetaan, jos Lissabonin sopimus täysin ratifioidaan, ja että tämä muodollisesti vahvistaa perusoikeuskirjan itsenäisen velvoittavuuden, ja huomauttaa, että olisi valmisteltava konkreettisia toimenpiteitä, jotta voidaan määritellä perusoikeuskirjan vaikutukset kansalaisten oikeuksiin ja siten vetoomusvaliokunnan työhön ja toimivaltaan;

3.

toistaa pyyntönsä, että pääsihteeri tarkistuttaisi kiireellisesti Euroopan parlamentin www-sivuston ”kansalaisten portaalin”, jotta sen näkyvyyttä voitaisiin parantaa vetoomusoikeuden osalta, ja varmistaisi kansalaisille välineet, joiden avulla he voivat tukea vetoomuksen esittäjää lisäämällä sähköisen allekirjoituksensa työjärjestyksen 192 artiklan 2 kohdan mukaisesti; vaatii, että kansalaisten portaalissa on oltava yhteentoimivia www-sivujen selailuohjelmia, jotta kansalaisille tarjotaan yhtäläiset käyttömahdollisuutta koskevat oikeudet tässä suhteessa;

4.

katsoo, että vetoomusten nykyinen rekisteröintimenettely viivyttää kohtuuttomasti niiden tutkimista, ja pelkää, että tätä voidaan pitää osoituksena tietynlaisesta välinpitämättömyydestä vetoomusten esittäjiä kohtaan; kiirehtii tämän vuoksi pääsihteeriään ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin vetoomusten rekisteröinnin siirtämiseksi johdon pääosastosta asiasta vastaavan valiokunnan sihteeristölle;

5.

pyytää käynnistämään parlamentin ja komission väliset neuvottelut, jotta niiden työtä valitusten käsittelyssä voidaan koordinoida paremmin tavalla, joka auttaa, yksinkertaistaa ja helpottaa valitusprosesseja ja tekee niistä avoimempia ja joutuisampia; pyytää pääsihteeriä raportoimaan asiasta vetoomusvaliokunnalle kuuden kuukauden kuluessa;

6.

puoltaa sen menettelyn virallistamista, jolla sisämarkkinoiden alaan liittyvät vetoomukset siirretään SOLVIT-verkkoon, tavoitteena lyhentää merkittävästi vetoomusmenettelyjä sisämarkkina-alan kysymyksissä, jotka koskevat muun muassa autoveroja, ammatillisten tutkintojen tunnustamista, oleskelulupia, rajatarkastuksia ja mahdollisuutta saada koulutusta, kuitenkin niin, että Euroopan parlamentilla säilyy oikeus tutkia asia, ellei SOLVIT-palvelun kautta löydy tyydyttävää ratkaisua;

7.

toistaa, että neuvoston ja jäsenvaltioiden pysyvien edustustojen olisi osallistuttava enemmän vetoomusvaliokunnan työhön, ja kehottaa niitä kansalaisten edun vuoksi lisäämään läsnäoloaan ja osallistumistaan;

8.

katsoo, että vetoomusvaliokunnan sihteeristön ja ePetition-järjestelmän kehittämisen yhteydessä käyttöön otettava atk-järjestelmä, jolla vetoomuksen esittäjät voivat seurata vetoomuksen käsittelyvaiheita, auttaisi luomaan avoimemman ja tehokkaamman prosessin muun muassa säännöllisten tilannepäivitysten ja lisätietopyyntöjen avulla; panee merkille, että tällainen toimenpide täyttäisi paremmin EU:n kansalaisten odotukset ja tehostaisi samalla parlamentille ja sen vetoomusvaliokunnalle kuuluvien institutionaalisten tehtävien toteuttamista;

9.

pyytää komissiota ottamaan vetoomusvaliokunnan suositukset täysimääräisesti huomioon tehdessään päätöksiä rikkomismenettelyjen aloittamisesta jäsenvaltioita vastaan ja pyytää toistamiseen, että komissio ilmoittaisi suoraan ja virallisesti vetoomusvaliokunnalle, kun käynnistetään rikkomismenettely, joka liittyy valiokunnassa käsiteltävänä olevaan vetoomukseen;

10.

painottaa tässä yhteydessä vetoomusvaliokunnan edustuksellista luonnetta sekä institutionaalista roolia ja tehtäviä, joita se hoitaa suhteessa EU:n kansalaisiin ja asukkaisiin;

11.

on huolestunut siitä, että rikkomistapausten ratkaiseminen kestää liian kauan komission yksiköissä ja yhteisöjen tuomioistuimessa, silloin kun asia on viety tuomioistuimeen, ja – tietoisena siitä, että tämä johtuu usein jäsenvaltion hallinnossa tapahtuvasta monesti tahallisesta viivyttelystä – vaatii aikataulujen tiukentamista; epäilee niin sanottujen ”horisontaalisten rikkomismenettelyjen” tehokkuutta, koska niiden päättäminen vie enemmän aikaa; vaatii, että rikkomismenettelyä tarkistetaan, jotta voidaan taata yksilön säädösten parempi noudattaminen;

12.

pyytää asianomaisia toimielimiä käyttämään tätä menettelyä enemmän hyödyksi varmistaakseen yhteisön oikeuden täysimääräisen noudattamisen ja pitää erittäin valitettavana, että käytettyjen menettelyjen hitaus ja usein tapahtuva asioiden monimutkaistaminen johtavat liian usein siihen, ettei jäsenvaltioille tosiasiallisesti aiheudu seuraamuksia yhteisön oikeuden rikkomisesta, joka suoraan loukkaa vetoomuksen parlamentille esittäneiden paikallisyhteisöjen etuja;

13.

pitää ongelmallisena, että yhteisön oikeuden nykyinen valvontajärjestelmä sallii jäsenvaltioiden viivyttelevän velvoitteidensa noudattamista, kunnes taloudellinen seuraamus on uhkaamassa todella välittömästi, ja välttävät tällöinkin kaiken vastuun aiemmista tahallisista rikkomisista, ja että kansalaisilta usein näkyy puuttuvan riittävät mahdollisuudet saada oikeutta ja oikaisuja kansallisella tasolla silloinkin, kun yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että jäsenvaltio ei ole kunnioittanut yhteisön oikeuden mukaisia kansalaisten oikeuksia;

14.

suosittelee ensisijaisen merkityksen antamista vetoomusvaliokunnan tehokkuuden ja toimivuuden varmistamiselle sen kaikessa toiminnassa alusta loppuun, koska se merkitsisi todellista ja kouriintuntuvaa sitoutumista kansalaisiin ja osoittaisi, että EU on halukas ja kykenevä vastaamaan kansalaisten oikeutettuihin huolenaiheisiin;

15.

on huolestunut ja tyrmistynyt vetoomusten esittäjien kertomuksista, joiden mukaan heillä on vetoomusvaliokunnan antamasta tuesta huolimatta aivan liian usein suuria vaikeuksia saada korvauksia asiaan liittyviltä viranomaisilta ja kansallisilta tuomioistuimilta; katsoo, että tällaisia järjestelmän heikkouksia on tutkittava paremmin erityisesti rahoituspalvelualan osalta, kuten tapahtui tutkintavaliokunnan Equitable Life -yhtiön kriisiä koskevissa tutkimuksissa, jotka perustuivat parlamentille lähetettyihin vetoomuksiin ja joista laadittiin mietintö vuonna 2007;

16.

pitää myönteisenä, että komissio ja yhteisöjen tuomioistuin toimivat vuonna 2007 ripeästi ja estivät, muun muassa kieltomääräystä hyväksi käyttäen, Rospudan laaksossa sijaitsevaa EU:n luontodirektiivin nojalla suojeltua aluetta uhanneen tuhoutumisen Via Baltica -tieväylän vuoksi, josta vetoomusvaliokunta oli teettänyt oman riippumattoman tutkimuksensa, tehnyt tiedonkeruumatkan ja antanut erityissuosituksia; pitää valitettavana, ettei tällaisia esimerkkejä ole enempää;

17.

vaatii komissiota toimimaan pontevammin käsitellessään vetoomuksia ja valituksia, jotka liittyvät yhteen vetoomuksen esittäjien suurimmista huolenaiheista EU:ssa eli ympäristöpolitiikkaan, olemalla valmiimpi ryhtymään toimiin estääkseen yhteisön oikeuden rikkomisen; panee merkille, että koska ”ennalta varautumisen periaatteella” ei ole riittävää käytännön oikeusvaikutusta, jäsenvaltioiden asiasta vastaavat viranomaiset jättävät sen liian usein huomiotta, vaikka niillä on velvollisuus soveltaa EY:n perustamissopimusta;

18.

pitää valitettavana, ettei komissio ole tukenut vetoomusvaliokuntaa tapauksissa, joissa valiokunta on saanut erityisesti tiedonkeruumatkojen tuloksena vakuuttavia todisteita siitä, että kansalaisten perustamissopimuksessa turvattuja oikeuksia ei ole kunnioitettu tai lainsäädäntöä ei ole noudatettu, ja vaatii, että otetaan käyttöön uusia menettelyjä, joiden perusteella Euroopan parlamentti voi viedä tällaiset asiat suoraan yhteisöjen tuomioistuimeen;

19.

ottaa huomioon, että kuten perustamissopimuksessa todetaan, vetoomusmenettelyn tarkoituksena on kuitenkin ensisijaisesti tuomioistuimen ulkopuolisten oikaisukeinojen ja ratkaisujen löytäminen EU:n kansalaisten esille tuomiin ongelmiin poliittisen menettelyn avulla, ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että monissa tapauksissa on saatu tyydyttäviä tuloksia;

20.

toteaa myös, että useissa tapauksissa ei ole mahdollista päästä vetoomuksen esittäjän kannalta tyydyttävään ratkaisuun, koska asiaan sovellettavassa yhteisön lainsäädännössä on puutteita;

21.

pyytää asianomaisten alojen lainsäädännöstä vastaavia valiokuntia uusia tai tarkistettuja säädöksiä valmistellessaan ja niistä neuvotellessaan kiinnittämään huomiota ongelmiin, jotka ovat tulleet esiin vetoomusmenettelyn kautta;

22.

pyytää komissiota kiinnittämään enemmän huomiota koheesiorahastojen käyttöön sellaisilla EU:n alueilla, joilla suuret infrastruktuurihankkeet saattavat vaikuttaa merkittävästi ympäristöön, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n varoja kohdennetaan kestävän kehityksen huomioon ottavalla ja paikallisyhteisöjen edun mukaisella tavalla, koska paikallisyhteisöt esittävät parlamentille kasvavassa määrin vetoomuksia, joissa valitetaan, etteivät alue- ja paikallisviranomaiset aina noudata näitä ensisijaisia tavoitteita; suhtautuu myönteisesti työhön, jota talousarvion valvontavaliokunta ja tilintarkastustuomioistuin ovat tässä suhteessa tehneet;

23.

panee merkille, että varsinkin uusien jäsenvaltioiden kansalaisilta tulee yhä useammin vetoomuksia, jotka koskevat omaisuuden palauttamista, vaikka asia kuuluukin olennaisesti kansallisen toimivallan piiriin; kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden valtiojärjestelmän muutoksen jälkeinen omistusoikeuslainsäädäntö on täysin perustamissopimuksen vaatimusten ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten mukainen, kuten myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, edellytetään; korostaa, että tätä aihetta koskevat vetoomukset eivät ole koskeneet omistusoikeusjärjestelmää vaan oikeutta laillisesti hankittuun omaisuuteen; kehottaa tässä yhteydessä komissiota olemaan erityisen valppaana sekä nykyisten jäsenvaltioiden kohdalla että neuvotellessaan EU:n jäsenyyttä hakevien maiden kanssa;

24.

vakuuttaa sitoutuvansa tunnustamaan EU:n kansalaisten oikeudet heidän laillisesti hankkimaansa yksityisomaisuuteen ja tuomitsee kaikki yritykset riistää perheiltä niiden omaisuus ilman asianmukaista menettelyä, kunnollista korvausta tai henkilökohtaisen koskemattomuuden kunnioittamista; panee merkille tätä kysymystä koskevien vetoomusten määrän lisääntymisen etenkin Espanjan osalta vuonna 2007 ja panee merkille myös tiedonkeruumatkan, jonka vetoomusvaliokunta teki tutkiakseen ongelmaa kolmannen kerran, ja sitä koskevan kertomuksen ja annetut suositukset; panee merkille, että julkisia hankintoja koskevien direktiivien osalta rikkomismenettelyt ovat vielä kesken;

25.

panee merkille myös vetoomusvaliokunnan esittämän arvostelun Ranskassa sijaitsevaan Loiret’hen vuonna 2007 tekemänsä tiedonkeruumatkan jälkeen ja erityisesti pyytää Ranskan viranomaisia toimimaan päättäväisesti varmistaakseen, ettei EU:n direktiivejä rikota, kuten uhkaa tapahtua, jos eräiden suunniteltujen hankkeiden, jotka koskevat siltojen rakentamista Loire-joen yli, annetaan toteutua, ja pyytää ottamaan huomioon, että Loire-joen laakso on suojeltu luontodirektiivillä ja lintudirektiivillä ja että sen lisäksi se on Unescon maailmanperintöön kuuluva alue ja kuuluu Euroopan viimeisiin luonnontilaisena säilyneisiin jokialueisiin;

26.

on edelleen huolestunut juomavesidirektiivin säännösten puutteellisesta täytäntöönpanosta Irlannissa, siitä, että ennen vuonna 2007 tehtyä päätöstä Lismullinissa M3-moottoritiehankkeen tiellä Taran lähellä Meathin kreivikunnassa sijainneen kansallisen muistomerkin siirtämisestä ei ole tehty mitään arviota, mikä sai komission päättämään kanteen nostamisesta Irlantia vastaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa sillä perustella, että Irlannin laajempi lähestymistapa kansallisten muistomerkkien siirtämiseen Lismullinin kaltaisissa olosuhteissa ei ole täysin direktiivin 85/337/ETY (2) vaatimusten mukaista, Limerickin paikallisyhteisöjen ongelmista ja muista ongelmista, jotka ilmenevät vetoomusvaliokunnan Irlantiin vuonna 2007 tekemää tiedonkeruumatkaa koskevasta kertomuksesta; panee merkille, että eräät näistä kysymyksistä ovat käsiteltävinä meneillään olevissa rikkomismenettelyissä;

27.

panee merkille Puolaan tehtyä tiedonkeruumatkaa koskevan kertomuksen, jossa annettiin Rospudan laakson ja Euroopan viimeisen aarniometsän suojelua koskevia suosituksia; kehottaa komissiota jatkamaan Puolan viranomaisten kanssa työtä vaihtoehtoisten reittien osoittamiseksi Via Baltica -tieverkkoa ja rautatieverkkoa varten, kuten valiokunnan kertomuksessa on suositeltu; kannustaa myös komissiota varmistamaan rahoituksen saatavuus, jotta Augustowin tiestöön kohdistuvia paineita voidaan lieventää tavalla, joka suojelee paikallista väestöä ja alueen ympäristöä;

28.

panee merkille vetoomusvaliokunnan puheenjohtajan ja jäsenten tiedonkeruumatkan Kyprokselle marraskuussa 2007; kehottaa asianomaisia osapuolia jatkamaan ponnistelujaan saadakseen neuvotteluratkaisun vetoomusten esittäjien ratkaisematta jääneisiin huolenaiheisiin, erityisesti niihin, jotka liittyvät Famagustan eristettyyn osaan, joka olisi palautettava sen laillisille omistajille, ja pitää ilahduttavana, että Kyproksen kaksi osapuolta keskustelevat uusien pyrkimysten puitteissa Kyproksen ongelman ratkaisemiseksi; painottaa lisäksi, että on tärkeää panna välittömästi täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 550 (1984), jossa asetetaan velvoite palauttaa Famagustan kaupunki sen laillisille asukkaille;

29.

panee merkille, että vetoomusvaliokuntaan tulee lisääntyvässä määrin vetoomuksia ja kirjeitä, jotka koskevat erittäin arkaluonteista asiaa eli lasten huoltajuutta, esimerkiksi Saksan lastensuojeluvirastoa Jugendamtia koskevia vetoomuksia, joihin on äärimmäisen vaikea ottaa kantaa, koska monissa tapauksissa asia on viety tuomioistuimiin ja koska niissä on vaikeaa vedota EU:n suoranaiseen toimivaltaan muulloin kuin niissä tapauksissa, joissa vanhemmat ovat lähtöisin EU:n eri jäsenvaltioista;

30.

toteaa, että monet brittiläiset vetoomusten esittäjät, joiden omaisuutta Yhdistyneen kuningaskunnan tulli- ja valmisteveroviranomaiset ovat takavarikoineet, eivät vieläkään olleet saaneet korvausta vuonna 2007, vaikka komissio on lopettanut Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan aloitetut rikkomismenettelyt, jotka johtuivat tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan perustamissopimuksen velvoitteen noudattamatta jättämisestä; kehottaa Britannian viranomaisia pyrkimään oikeudenmukaiseen ratkaisuun sekä maksamaan vapaaehtoisesti korvauksen niille vetoomusten esittäjille, jotka kärsivät huomattavia taloudellisia vahinkoja, ennen kuin viranomaiset tarkistivat käytäntöjään ja komission mukaan alkoivat toimia asiaan liittyvien direktiivien mukaisesti;

31.

toteaa myös, että Kreikan tulliviranomaiset yhä takavarikoivat, tosin vain poikkeuksellisena toimenpiteenä, autoja Kreikan kansalaisilta, jotka oleskelevat tilapäisesti ulkomailla ja palaavat Kreikkaan ulkomailla rekisteröidyillä ajoneuvoilla ja joista useat ovat joutuneet syytteeseen salakuljetuksesta saamatta asiaansa käsitellyksi asianmukaisesti, kuten vetoomusvaliokunta aiemmin raportoi Euroopan parlamentille; kehottaa Kreikan viranomaisia maksamaan korvauksia tästä käytännöstä kärsimään joutuneille vetoomuksen esittäjille; panee merkille yhteisöjen tuomioistuimen 7. kesäkuuta 2007 asiassa C-156/04 antaman tuomion, jossa suurin osa Kreikan viranomaisten tässä asiassa antamista selityksistä on katsottu tyydyttäväksi; on tyytyväinen siihen, että Kreikan viranomaisten antama uusi lainsäädäntö edellä mainitussa tuomiossa esille tuotujen puutteiden korjaamiseksi on pantu täytäntöön;

32.

pitää valitettavana, että vanhimpien vielä käsiteltävänä olevien vetoomusten joukossa oleva Italiassa toimivia vieraiden kielten opettajia koskeva tapaus ”Lettori” on yhä ratkaisematta huolimatta kahdesta yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisusta ja siitä, että komissio ja vetoomusvaliokunta ovat tukeneet heitä ja heidän valituksiaan; kehottaa Italian viranomaisia ja asiaan liittyviä yksittäisiä yliopistoja, joihin kuuluvat muun muassa Genovan, Padovan ja Napolin yliopistot, toimimaan niin, että oikeus toteutuu näiden laillisten vaatimusten osalta;

33.

toteaa, että vetoomusvaliokunnan vuonna 2007 käsittelemien vetoomusten joukossa oli 1,25 miljoonan EU:n kansalaisen tukema vetoomus Euroopan parlamentin toiminnan siirtämisestä kokonaan Brysseliin (”One Seat” -vetoomus), joka kylläkin esitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2006; panee merkille, että puhemies palautti vetoomuksen lokakuussa 2007 takaisin valiokuntaan, joka sen jälkeen vaati Euroopan parlamenttia lausumaan mielipiteensä asiasta ottaen huomioon, että toimielimen sijaintipaikasta määrätään perustamissopimuksessa ja että asiasta päättäminen on jäsenvaltioiden tehtävä;

34.

on päättänyt tarkistaa vetoomusvaliokunnan nimen kaikille virallisille kielille käännettynä seuraavaa vaalikautta varten varmistaakseen, että nimi ilmaisee valiokunnan luonteen ymmärrettävästi, koska näin ei näytä olevan asianlaita joissakin kielissä tätä nykyä, ja korostaakseen osallistuvaa demokratiaa vetoomusoikeuden yhteydessä; ehdottaa nimeksi ”kansalaisten vetoomusvaliokuntaa” (Citizens’ Petitions Committee), joka saattaisi olla helpommin ymmärrettävissä;

35.

on huolestunut niiden vetoomusten suuresta määrästä, joissa kiinnitetään huomiota ulkomailla asuvien tai jäsenvaltiossaan vähemmistöön kuuluvien EU:n kansalaisten kokemiin vaikeuksiin heidän yrittäessään kirjautua vaaliluetteloon; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita pitämään erityistä huolta siitä, että kaikilla EU:n kansalaisilla ja EU:ssa asuvilla vaalikelpoisilla henkilöillä on täysi mahdollisuus osallistua seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin;

36.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä niiden vetoomusvaliokunnille ja kansallisille oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.