26.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 285/43

A.

ottaa huomioon, että Göteborgin strategiassa asetettiin painopisteitä, jotka liittyvät EU:n talouden kilpailukykyyn ja kestävyyteen, ja katsoo, että nuorilla viljelijöillä voi olla näiden tavoitteiden saavuttamisessa keskeinen asema,

B.

ottaa huomioon, että maatilojen laajan levinneisyyden ansiosta EU:n monitoiminnallinen maatalousmalli voi edistää maaseutualueiden kestävää kehitystä,

C.

ottaa huomioon, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen edistyminen on avannut nuorille uusia mahdollisuuksia maatilojen perustamiseen ja tilojen kehittämiseen mutta että nämä mahdollisuudet eivät jakaudu tasaisesti EU:n alueella, mikä tekee hankalaksi yhteisön strategisen lähestymistavan,

D.

pitää valitettavana, ettei nuorten viljelijöiden määrästä ja heidän asemastaan EU:ssa ole kattavia ja tuoreita tilastoja, ja toteaa, että Eurostatin vuoden 2003 tilastojen mukaan EU:n viljelijöistä vain seitsemän prosenttia oli silloin alle 35-vuotiaita ja että tämä osuus laskee, vaikka elintarviketuotannon pitäisi tulevaisuudessa kasvaa;

E.

ottaa huomioon, että tuleva YMP:n tarkistaminen (YMP:n ”terveystarkastus”) antaa mahdollisuuden parantaa varojen kohdentamista nuorille viljelijöille ja että tätä mahdollisuutta ei pidä jättää hyödyntämättä,

F.

katsoo, että nuorille viljelijöille on annettava mahdollisuus perustaa elinkelpoisia tiloja elävään ympäristöön, jotta voidaan vastata EU:n energia- ja elintarvikehuoltovarmuuden sekä kasvun ja kilpailukyvyn kaltaisiin haasteisiin kaikilla EU:n maaseutualueilla sekä huolehtia maaseudun kestävästä ja pysyvästä kehityksestä,

G.

on vakuuttunut monitoiminnallisen lähestymistavan ja etenkin nuoria viljelijöitä päättäväisesti tukevan politiikan tarpeesta,

H.

katsoo, että maaseutualueille on ensiarvoisen tärkeää, että myös nuoret voivat päästä tilojen omistajiksi, koska maatalous on edelleen taloudellisen toiminnan ja yhteiskunnallisen verkoston perustekijä useimmilla maaseutualueilla,

I.

katsoo, että olisi pantava ehdottomasti ja välittömästi täytäntöön eurooppalainen strategia nuorten viljelijöiden kaupallisen koulutuksen edistämiseksi,

J.

ottaa huomioon, että nuorilla viljelijöillä on hyvin dynaaminen lähestymistapa päätöksentekoon, he ovat halukkaita ottamaan riskejä ja etsimään synergiaa ja täydentävyyttä sekä panemaan täytäntöön erittäin innovatiivisia suunnitteluvaihtoehtoja, jotka menevät tavanomaisia maatalouskäytäntöjä pitemmälle,

K.

ottaa huomioon, että vaikka erilaiset politiikat nuorten viljelijöiden tukemiseksi auttavat puhaltamaan henkeä Euroopan maatalousalaan, tilanomistajien sukupolvenvaihdos on edelleen haaste EU:ssa,

L.

ottaa huomioon, että nuoriin viljelijöihin kohdistuu maatalousalalla lisävaikeuksia, kuten korkeat aloituskustannukset, korkea velkaantumisaste ja saatavilla olevien tilojen ja erityiskoulutuksen riittämättömyys; ottaa myös huomioon, että maatalouspolitiikalla kohdistetaan yrittäjille yhä enemmän vastuuta erilaisiin näkökohtiin, kuten ympäristöön, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, elintarviketurvallisuuteen ja maisemanhoitoon, liittyvien vaatimusten noudattamisesta samanaikaisesti;

M.

katsoo, että nuorekas ja dynaaminen maatalousala on Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeinen tekijä,

N.

toteaa, että maaseudun kehittämiseen suunnattua tukea koskevan uuden asetuksen mukaisesti ohjelmointi on mahdollista 31. joulukuuta 2013 asti,

O.

ottaa huomioon, että 92 prosenttia EU:n alueesta on maaseutua, kun taas 50 prosenttia väestöstä asuu nykyään kaupungeissa ja 50 prosenttia maaseudulla,

P.

katsoo, että sukupolvenvaihdos on välttämätön, jotta tulevaisuudessa voidaan säilyttää elintarvikkeiden korkea laatu ja elintarvikkeiden turvallisuus EU:ssa sekä EU:n omavaraisuus;

1.

toteaa, että uudistetun YMP:n yhtenä tavoitteena olisi oltava viljelijöiden sukupolvenvaihdoksen sujuvuuden parantaminen ja että tähän pääsemiseksi ensimmäisen ja toisen pilarin välineet kestävän maatalouden ja kehittyneen maaseudun edistämiseksi ovat erityisesti toisiaan täydentäviä;

2.

toistaa, että maatilojen sukupolvenvaihdoksen edistäminen on olennaista, jotta voidaan vastata elintarvikkeita, energiaa, ympäristöä ja alueita koskeviin haasteisiin, joita EU:n maataloudella on nyt ja tulevaisuudessa; katsoo, että jos yhteiskunnan odotukset on määrä täyttää, niin kaikkiin näihin haasteisiin ei pystytä vastaamaan ilman voimakasta maataloutta ja runsaslukuista viljelijäväestöä EU:ssa;

3.

korostaa, että unionin laajentuminen uusiin jäsenvaltioihin on vahvistanut EU:n kulttuurista moninaisuutta ja tuotteiden monipuolisuutta ja että se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden lisätä EU:n maatalouden kilpailukykyä korostamalla jatkuvaa innovointia ja yhteisön tuotteiden laatua ja kiinnittämällä huomiota tuottajien saavutuksiin merkittävällä elintarviketurvallisuuden alalla;

4.

katsoo, että nuorten viljelijöiden tukitoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa olisi erityisesti otettava huomioon nuorten viljelijöiden tilanne uusissa jäsenvaltioissa;

5.

kehottaa siksi komissiota esittämään ehdotuksia EU:n laatumerkiksi, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tunnistaa helposti tuotteet, jotka on tuotettu ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien tiukkojen EU:n normien mukaisesti;

6.

panee merkille, että laadun osalta tavoitteena pitäisi olla tuotannon ja tuotteiden monipuolisuus;

7.

panee merkille, että maatalousalan ikäprofiilin uudistamisen kannalta keskeisin tekijä on maan saatavuus, kun otetaan huomioon maan korkea hinta;

8.

katsoo, että tulevaisuudessa YMP:llä on pyrittävä poistamaan esteet, joita nuoret maanviljelijät kohtaavat aloittaessaan maataloustoiminnan, ja että sukupolvenvaihdoksesta on tehtävä yksi sen painopisteistä;

9.

kehottaa myös lisäämään ponnisteluja eurooppalaisen maatalousmallin ja sen ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien tiukkojen standardien selittämiseksi kansalaisille;

10.

katsoo, että on suuri etu laajentuneelle EU:lle, jos nuoret perustavat maatalousyrityksen tai jatkavat viljelyä;

11.

panee merkille jatkuvat vaikeudet, jotka aiheutuvat korkeista aloituskustannuksista, mukaan luettuna maatalouskiinteistöjen myynti- ja vuokrahinnat sekä tarve investoida jatkuvasti aineellisiin hyödykkeisiin ja henkilöresursseihin teknisten ja logististen parannusten saavuttamiseksi, ja toteaa, että välineiden tai koneiden osto ei yksin riitä teknisiin ja logistisiin parannuksiin ja että tutkimus ja tutkimustulosten saatavuus ovat olennaisia parannusten saavuttamiseksi;

12.

kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita, kun nämä pyrkivät luomaan maapankin, joka perustuu varhaiseläkkeelle siirtymisen tuloksena vapautuviin maihin; katsoo, että olisi tuettava kunkin yksittäisen viljelijän harvoin käyttämien kalliiden välineiden ja koneiden hankkimista yhteishankintana;

13.

kehottaa tarkistamaan aloitustuen määrää, sillä se on pysynyt samana käyttöönotostaan lähtien eikä enää näytä vastaavan maanviljelijöiden tarpeita;

14.

korostaa maan hintojen osuutta maatiloja perustavien nuorten vaikeuksissa, ja kehottaa komissiota tutkimaan maan hintojen huomattavaa nousua, joka johtuu muun muassa kaupunkirakentamisen aiheuttamasta paineesta ja keinottelusta;

15.

kehottaa kehittämään välineitä, joilla voidaan asettaa maatalousmaiden luovutusten yhteydessä etusijalle pikemminkin toimintansa aloittavat nuoret viljelijät kuin tilojensa laajentamiseen pyrkivät viljelijät, mukaan luettuna varhaiseläkejärjestelmät, osamaksutuet, toiminnan asteittainen käynnistäminen ja maiden osittainen vuokraaminen;

16.

toteaa, että on kehitettävä nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista tukevien politiikkojen tehokkuutta ja että on tärkeää laatia kriteerit, jotka koskevat edunsaajien asettamista tärkeysjärjestykseen objektiivisten tekijöiden perusteella;

17.

kehottaa komissiota esittämään YMP:n ”terveystarkastuksesta” annettavassa lainsäädäntöehdotuksessa, että maaseudun kehittämistä koskevassa lainsäädännössä säädettyjen nuorille viljelijöille tarkoitettujen tukien olisi kuuluttava jäsenvaltioiden laatimien suunnitelmien pakollisiin toimenpiteisiin, joihin pitäisi liittyä myös aloitustukien korotus;

18.

katsoo, että nuorille viljelijöille tarkoitetuilla tukitoimilla olisi autettava myös uusia yrittäjiä, koska he voivat tuoda uudistavan ja tärkeän lisän EU:n maatalouteen; korostaa siksi, että tuet olisi suunnattava pääasiassa uusille yrittäjille eikä toimintansa lopettaville viljelijöille; korostaa, että sukupolvenvaihdosta koskevat tukitoimet eivät saa vääristää yhtäältä uusien yrittäjien ja toisaalta maanviljelijöiden lasten välistä kilpailua;

19.

panee merkille, että epäedullisessa asemassa olevan maaseudun autioitumisen estämiseksi ja EU:n alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen edistämiseksi on erityisen tärkeää tukea nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista saaristo- ja vuoristoalueiden kaltaisilla pysyvistä luonnonhaitoista kärsivillä alueilla, joilla tilan perustamiseen, rakennuksiin ja liikenneyhteyksiin liittyvät kulut ovat korkeampia ja joilla toiminnan monipuolistaminen on usein välttämätöntä riittävän elinkelpoisuuden saavuttamiseksi;

20.

kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen nuorille viljelijöille suunnattujen kansallisten ja EU:n toimenpiteiden tehokkuudesta ja lisäarvosta ja esittämään aiheesta kertomuksen 1. heinäkuuta 2009 mennessä;

21.

toteaa, että suuri osa nuorista viljelijöistä katsoo, että investointi- ja korkotuet ovat tehokkaimpia tapoja kannustaa heidän yrittäjyyttään ja vahvistaa heidän kilpailuasemaansa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään näihin tukiin asianmukaista huomiota;

22.

kehottaa komissiota tutkimaan, miten tuotanto-oikeudet, tilatukioikeudet ja nuorten viljelijöiden aloitustukioikeudet vaikuttavat nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamiseen, koska kaikki nämä välineet aiheuttavat usein konflikteja eri sukupolvien välillä, mikä tekee tukien saamisesta vaikeampaa nuorille, jotka haluavat aloittaa maataloustoiminnan; katsoo, että komission pitäisi tehdä YMP:n hallinnoinnista tarvittavat johtopäätökset parantaakseen nuorten mahdollisuuksia maataloustoiminnan aloittamiseen;

23.

katsoo, että tilojen haltuunoton kasvavien kustannusten ja maatilojen perustamiseen ongelma-alueilla liittyvien vaikeuksien huomioon ottamiseksi yhteisön tuen enimmäismäärää on nostettava 55 000 eurosta ja että siirtymäaika, jonka jälkeen sääntöjä on noudatettava täysimääräisesti, on pidennettävä kolmesta vuodesta viiteen vuoteen maataloustoiminnan aloittamisesta lukien;

24.

toteaa, että maanviljely on usein viimeinen maaseutualueilla jäljellä oleva toiminta ja että siksi on otettava käyttöön toimenpiteitä nuorten kannustamiseksi ryhtymään maanviljelijöiksi; korostaa kuitenkin, että tilojen elinkelpoisuuden lisäksi on kiinnitettävä huomiota maaseudun elinvoimaisuuteen siten, että edistetään julkisten palvelujen (postitoimistot, koulut, joukkoliikenne, terveydenhuolto jne.) yhdenvertaista saatavuutta sekä ylläpidetään normaaleja palveluja (kauppa ja käsiteollisuus, lasten ja vanhusten hoito, sosiaalinen asuntotarjonta ja muut vuokra-asunnot) ja sosiaalisia toimintoja, joilla ehkäistään eristäytymisen tunnetta (kahvilat, kulttuurikeskukset, urheilukeskukset jne.);

25.

korostaa, että on kehitettävä järjestelyjä, joiden avulla nuoret maanviljelijät voivat olla poissa tilaltaan harjoittelujen, lomien, lapsen syntymän jne. takia;

26.

pitää tervetulleena, että nuorille viljelijöille osittaistakin maataloustoiminnan aloittamista varten tarkoitetun aloitustuen myöntämisen edellytyksenä on vapaaehtoisen liiketoimintasuunnitelman esittäminen välineenä, joka ajan myötä mahdollistaa maanviljelyn ja muiden maaseutuun liittyvien toimintojen kehittämisen uudella tilalla;

27.

suosittelee, että toiminnan aloittamiseen liittyvän kannustejärjestelmän osaksi perustetaan kannustimia maanomistajille, jotka vuokraavat tiloja nuorille viljelijöille, ja/tai vuokratuki kymmeneksi vuodeksi toiminnan aloittamisesta;

28.

korostaa, että nuoren viljelijän, joka haluaa aloittaa maataloustoiminnan, on vaikeaa saada rahoitusta, ja että tuetut lainajärjestelyt ovat hyödyllisiä, koska niiden avulla nuoret maanviljelijät voivat helpommin käynnistää ja vakiinnuttaa toimintansa velkaantumatta liikaa;

29.

toteaa, että nuorten viljelijöiden korkean velkaantumisasteen ja suurten aloituskustannusten vuoksi heidän on hyvin vaikea saavuttaa hyvä kilpailuasema; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään uusia ratkaisuja näihin erityisongelmiin;

30.

katsoo, että nuorten viljelijöiden yrittäjyyttä on edistettävä ottamalla käyttöön avoimet, yksinkertaisemmat ja kevyemmät säännöt ja vähentämällä siten kustannuksia;

31.

uskoo siksi, että jäsenvaltioiden ja alueellisten viranomaisten pitäisi tutkia mahdollisuuksia ottaa käyttöön tai parantaa järjestelmiä, joilla uusille viljelijöille tarjotaan aloituspääomaa edullisemmilla koroilla;

32.

pitää valitettavana, että riittävän tuoton saamista maalle, työlle ja pääomalle näyttävät vaikeuttavan monet keinottelusta johtuvat tai rakenteelliset tekijät, kuten luoton saamisen edellytyksenä olevat vakuudet, korkea korkotaso, oikeudelliset tai verotukselliset esteet, sosiaaliturvamaksut sekä hallinnolliset rasitteet, ja katsoo, että on välttämätöntä toteuttaa asianmukaisia poliittisia toimenpiteitä kilpailun vääristymistä aiheuttavien poikkeamien ja häiriöiden poistamiseksi;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään uusia (verotuksellisia) toimenpiteitä, joilla autetaan nuoria viljelijöitä selviämään tilan hankinnasta aiheutuvista raskaista korkokustannuksista; kehottaa komissiota esittämään tätä varten erityisiä ehdotuksia YMP:n ”terveystarkastuksen” yhteydessä;

34.

vaatii, että nämä nuoria viljelijöitä kannustavat toimet sisällytetään pakollisena osana asetuksen (EY) N:o 1698/2005 toimintalinjan 1 mukaisiin toimiin maatalousalan kilpailukyvyn parantamiseksi;

35.

toistaa näkemyksensä siitä, että maaseudun kehittämistoimenpiteet olisi suunnattava suoraan viljelijöille;

36.

katsoo, että komission olisi tarkasteltava maaseudun kehittämisen toimintalinjojen 2 ja 3 puitteissa nuorille viljelijöille myönnettäviä erityisiä rahoitustukia, esimerkiksi sosiaaliseen infrastruktuuriin liittyvät tuet ja tuet, joilla parannetaan maaseutualueiden nuorten osallistumista työmarkkinoille;

37.

kehottaa laajentamaan monitoiminnallisten (maataloustoiminta ja muu toiminta) viljelijöiden aloitustukea siten, että pelkästään maataloustoimintaa harjoittavat tai maataloustoimintaa muilla maaseutuympäristöstä saatavilla tuloilla täydentävät nuoret viljelijät voivat saada aloitustukea;

38.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan tukea nuorille, sekä miehille että naisille, jotka omistusoikeuden kannalta epävarman tilanteen vuoksi tarvitsevat tukea maatilojensa mukauttamiseen joko harjoittamalla maataloutta tai täydentämällä maataloutta muulla tuloja tuottavalla toiminnalla siten, että käytettävissä olevat tulot ja työ antavat heille toimeentulon;

39.

katsoo, että EU:n nuorten viljelijöiden pitäisi voida kilpailla toistensa kanssa tasavertaisin toimintaedellytyksin EU:ssa; kehottaa siksi tarkistamaan huolellisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (3) nykyistä 69 artiklaa ja panemaan sen sitten täytäntöön kilpailun vääristymisen estämiseksi EU:n sisämarkkinoilla;

40.

kehottaa yhdenmukaistamaan kaikki maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen liittyvät politiikat täysimääräisesti niiden tavoitteiden kanssa, jotka EU on asettanut itselleen osana Lissabonin strategiaa, jotta nuoret viljelijät voisivat toimia dynaamisessa talousympäristössä;

41.

katsoo, että YMP:n ”terveystarkastuksen” yhteydessä olisi edistettävä maataloudesta saatavien tulojen vakauttamista ja turvaamista – joka on olennainen ehto maatalouden sukupolvenvaihdokselle – ottamalla EU:n tasolla käyttöön innovatiivisia riskien- ja kriisinhallintavälineitä, joilla varaudutaan markkinoiden heilahteluihin ja hintojen suurempaan volatiliteettiin;

42.

katsoo, että etusijalle olisi asetettava aito yksinkertaistaminen ja suurempi avoimuus pantaessa täytäntöön välineitä ja toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu maataloutta harjoittaville nuorille viljelijöille silloinkin, kun maataloutta täydennetään muulla maaseutuun liittyvällä toiminnalla, joka on tarpeen tilan elinkelpoisuuden kannalta;

43.

toteaa, että ei pitäisi saattaa epäedulliseen asemaan viljelijöitä, joita ei enää pidetä nuorina viljelijöinä mutta jotka keskipitkällä aikavälillä jatkavat viljelyä ja jotka myös joutuvat kohtaamaan uusia haasteita;

44.

korostaa, että ”huomisen viljelijöihin” kohdistuvien suurten vaatimusten vuoksi on järjestelmällisesti vahvistettava koulutusjärjestelmän ulkopuolista koulutusta, jotta voidaan varmistaa maatalouden tutkimuksesta saadun tiedon tehokas siirto maatalouteen;

45.

katsoo, että perintöjärjestelyjen osalta olisi harkittava lainsäädäntöä, jossa keskitytään tiiviimmin tilakokonaisuuksien säilyttämiseen, jotta voidaan saavuttaa mittakaava- ja yhteistuotantoetuja; katsoo, että olisi mahdollistettava perintöjärjestelyt, joiden osapuolina on muita kuin perheenjäseniä, jotta voidaan säilyttää maatilat ja antaa maatalousalan koulutuksen saaneille nuorille yrittäjille mahdollisuus ryhtyä viljelijöiksi;

46.

katsoo, että kansallisia varhaiseläkejärjestelyjä pitäisi voida käyttää vain silloin, kun eläkkeelle jäävän viljelijän tilaa jatkaa nuori viljelijä, tai että tälle olisi siinä tapauksessa maksettava parempaa eläkettä;

47.

katsoo, että maatilojen perustamista ja kehittämistä koskeviin yleisiin suunnitelmiin tulisi sisältyä nuorten viljelijöiden aseman tunnustamiseen liittyviä erityistoimenpiteitä, jolloin taataan miesten ja naisten yhdenvertaiset sosiaaliset oikeudet; katsoo, että tämän takia on olennaisen tärkeää säilyttää maaseudulla lastentarhojen, päiväkotien tai päivähoitopaikkojen kaltaiset välttämättömät rakenteet; korostaa tässä yhteydessä erityisesti viljelijöitä avustavien puolisoiden asemaa koskevien tiedotustoimien tärkeyttä;

48.

panee merkille, että sosiaaliset ja kulttuurilliset erityispiirteet ja moniarvoisuus ovat tuotteiden markkinointipolitiikan keskeisiä tekijöitä, samoin kuin tietyn maantieteellisen alueen ja tuotantomenetelmien ainutlaatuisuuden yksilöinti, kuten suojattua alkuperänimitystä käyttävien tai merkinnällä varustettujen maataloustuotteiden maine ja suosio osoittavat;

49.

korostaa, että nuoret viljelijät voivat antaa ravitsemuskasvatusta, jolla edistetään terveellisiä ruokailutottumuksia kansanterveyden ja yhteiskunnan edun mukaisesti, ja pitää erityisen tervetulleena sellaisia toimintoja kuten Euroopan nuorten viljelijöiden kattojärjestön (CEJA) Tellus-ohjelma ja rajatylittävät koehankkeet, kuten ”Schüler auf dem Bauernhof” (koululaiset maatilalla);

50.

korostaa, että kaikissa koulutuksen muodoissa tarvitaan elintarvike- ja ravitsemusopin erikoistietoja;

51.

katsoo, että on välttämätöntä tehdä tunnetuksi viljelijän ammattia sekä hyödyistä, joita se tarjoaa yhteiskunnalle oman tuotantotoimintansa lisäksi, jotta kyseiseen ammattiin houkutellaan enemmän nuoria ja erityisesti sellaisia nuoria, joilla ei ole maataloustaustaa;

52.

katsoo, että viljelijän ammatin arvostusta voidaan lisätä myös tiedottamalla suurelle yleisölle ja siten kuluttajille paremmin YMP:n sisällöstä hygieniaa, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten, tukiehtojen, monitoiminnallisuuden, EU:n tuotteiden laadun, ilmastonmuutoksen torjunnan edistämisen, elintarvikeomavaraisuuden ja maailman väestön ruokkimiseen liittyvien haasteiden osalta ottaen huomioon, että maailman väkiluvun arvioidaan nousevan vuoteen 2050 mennessä yhdeksään miljardiin;

53.

kehottaa asettamaan yhteisön tuotteet voimakkaammin etusijalle, jotta eurooppalaisille kuluttajille voidaan antaa takeet heidän ostamiensa tuotteiden terveellisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä ja jotta EU:n viljelijöille voidaan tarjota kompensaatiota heidän joutessaan kilpailemaan sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka eivät noudata samaa vaatimustasoa hygienian, ympäristön ja sosiaalisten seikkojen suhteen;

54.

katsoo, että nuorille viljelijöille on tarjottava mahdollisimman hyvät edellytykset hyötyä maatalouteen liittyvien tuotteiden ja palvelujen kysynnän joustavuuden kasvun tarjoamista mahdollisuuksista sekä nousevien markkinoiden suuremmasta avautumisesta eri puolilla maailmaa monenvälisten neuvottelujen loppuun saattamista silmällä pitäen; pitää siksi tärkeänä, että komission olisi neuvoteltava WTO:n puitteissa sopimus, jolla annetaan viljelijöille riittävästi liikkumavaraa, jotta he pystyvät kilpailemaan kolmansien maiden kanssa, jolloin myös taataan nuorten viljelijöiden tulevaisuus; katsoo, että muiden kuin kaupallisten seikkojen huomioon ottaminen on tässä yhteydessä ehdottoman tärkeää;

55.

uskoo, että nuorten viljelijöiden pitäisi pystyä kilpailemaan ulkomaisten kilpailijoiden kanssa tasapuolisin edellytyksin; kehottaa siksi komissiota asettamaan etusijalle muiden kuin kaupallisten seikkojen tunnustamisen tuontikriteerinä kahdenvälisissä ja monenvälisissä kauppaneuvotteluissa;

56.

panee merkille, että keskipitkän ja pitkän aikavälin järjestelyissä uusi viljelijäsukupolvi kantaa vastuun ilmastonmuutosten torjunnasta, toimii kumppanuudessa ympäristön kanssa ja edistää aktiivisesti ympäristönsuojelua ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä käyttämällä ympäristön kannalta kestäviä vaihtoehtoisia energialähteitä ja erityisesti tuottamalla biomassaa ja käyttämällä biokaasuntuotantolaitteita;

57.

korostaa, että nuoriin viljelijöihin kohdistuu kaksitahoinen haaste, kun heidän on yhtäältä toteutettava toimenpiteitä maatalouskäytäntöjen parantamiseksi ja niiden kehittämiseksi kestävämmiksi ja toimivammiksi ja toisaalta palautettava maatalouden keskeinen rooli ympäristöseikkojen hoidossa ja siten omaksuttava johtava asema ilmastonmuutosten torjunnassa; korostaa, että tätä varten politiikoilla ja toimenpiteillä on tarjottava nuorille viljelijöille pitkäaikaisia ja kestäviä tulevaisuudennäkymiä ja heidän ympäristönsuojeluponnistuksilleen on tarjottava taloudellista tukea;

58.

panee merkille, että maa- ja metsätalous ovat ainoat taloudellisen toiminnan alat, jotka yhteyttämisen ansiosta kykenevät sitomaan hiilidioksidia, mikä tekee maanviljelyn ylläpitämisestä entistä tärkeämpää;

59.

korostaa, että maatalousalan soveltavaa tutkimusta on ohjattava YMP:n uudistusta vastaavasti siten, että edistetään teknologian siirtoja ja parannetaan viljelijöiden mahdollisuutta tutustua tutkimustuloksiin sekä tuotantomenetelmiä ja -välineitä koskeviin viimeisimpiin innovaatioihin; katsoo, että EU:n viljelijöiden on saatava tutkimustulokset helpommin käyttöönsä siten, että perustetaan verkostoja tutkimustiedon vaihtamista varten ja koordinoidaan tutkimusta kansallisella ja EU:n tasolla;

60.

toteaa, että tieteellisen tutkimuksen ja sen käyttäjien välinen vuorovaikutus on olennainen edellytys sille, että tutkimuksen tulokset toteutetaan käytännössä ja että tutkimuksella voidaan vastata maatalousalan tarpeisiin;

61.

korostaa, että on taloudellisesti (tuottavuuden parantaminen) ja ympäristön kannalta (”vihreitä” käytäntöjä koskevan tiedon päivittäminen) EU:n edun mukaista lisätä viljelijöiden elinikäisen oppimisen tukemista; kannattaa erityisesti ohjelmia, joilla edistetään nuorten viljelijöiden liikkuvuutta EU:ssa (muun muassa Leonardo); korostaa erityisesti tarvetta luoda välineitä, joiden avulla nuoret viljelijät voivat olla poissa tilaltaan tällaisen koulutuksen aikana;

62.

ehdottaa nuorille viljelijöille tarkoitetun ohjelman luomista maatalouden parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi;

63.

katsoo, että on välttämätöntä perustaa nuorille viljelijöille suunnattu vaihto-ohjelma, joka mahdollistaa parhaiden käytäntöjen jakamisen, sekä koulutusverkosto, jossa keskeisellä sijalla on bioenergian, ilmastonmuutoksen ja kilpailukyvyn kaltaisia aiheita koskeva tieto; katsoo, että näiden aloitteiden pitäisi valmistaa nuoria viljelijöitä kohtaamaan maatalous- ja elintarvikealojen uudet haasteet;

64.

kehottaa kehittämään kokeiluhankkeen, jolla helpotetaan kehitysmaiden nuorten viljelijöiden ja EU:n nuorten viljelijöiden vaihto-ohjelmia, jotta nämä pääsevät itse tutustumaan toistensa markkinoiden toimintaan, teknologian käyttöön ja vallitseviin ilmasto-olosuhteisiin sopeutumista koskeviin menetelmiin;

65.

kehottaa varmistamaan EU:n tietyille alueille ominaisten tai kulttuuriperintöön liittyvien tuotantokäytäntöjen säilyttämisen, kehittämisen ja levittämisen;

66.

uskoo, että viljelyalan säilyttämistä koskeva kysymys liittyy tiiviisti nuorten maataloustoiminnan aloittamista koskeviin järjestelyihin ja että olisi otettava käyttöön politiikka, jolla varmistetaan, että viljelysmaata jaettaessa etusijalle asetetaan nuoret toimintaansa aloittavat viljelijät; kehottaa komissiota laatimaan selvityksen viljelyalaan liittyvistä kysymyksistä nuorten ottaessa tiloja haltuunsa;

67.

katsoo, että yhtiömuotoisen maataloustoiminnan aloittamista on tuettava paremmin ottamalla käyttöön tällaisen maataloustoiminnan aloittamiseen liittyviä erityistoimenpiteitä, joiden avulla voidaan sekä vähentää nuorten aloituskustannuksia että järjestää heidän työnsä siten, että edistetään tilojen elinkelpoisuutta;

68.

suosittaa tilojen perustamista ja siirtämistä koskevien menettelyjen joustavuuden lisäämistä seuraavasti: tilan asteittainen perustaminen, aikaisemman kokemuksen huomioon ottaminen, kun tilan perustajalla ei ole vaadittua koulutusta, poikkeus ikää koskevasta vaatimuksesta, kun hakija esittää elinkelpoisen aloitushankkeen erityisesti epäedullisessa asemassa olevilla maaseutualueilla jne.;

69.

katsoo, että olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla nuoria viljelijöitä tuetaan, avustetaan ja neuvotaan aloitustukijärjestelmän puitteissa, jotta voidaan lisätä onnistumisastetta ja samalla vähentää tilanteita, joissa viljelijät luopuvat tilasta tai joutuvat vararikkoon, tai estää tällaiset tilanteet kokonaan;

70.

ehdottaa kaupunkien ja maaseudun välisen vuoropuhelun eurooppalaista teemavuotta;

71.

kehottaa komissiota tarjoamaan viljelijöiksi haluaville nuorille laajaa tukea panemalla täytäntöön luotettavaa politiikkaa, luomalla käytännön toimintaolosuhteita vastaavat hallinnolliset järjestelyt ja antamalla mahdollisimman paljon tukea yrityksen johtamiselle;

72.

kehottaa komissiota esittämään kohtuullisen ajan kuluessa väliraportin nuorten viljelijöiden tilanteesta ja kuulemaan asiaan liittyviä nuorten viljelijöiden yhdistyksiä;

73.

korostaa, että nuoria viljelijöitä olisi tuettava toiminnan aloittamista seuraavina vuosina ja että olisi perustettava erityinen vararahasto, jolla heitä autetaan selviytymään tilan perustamisen yhteydessä ilmenevistä odottamattomista tapahtumista, kuten poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamista satovahingoista tai kustannusten jyrkästä noususta;

74.

kehottaa komissiota tutkimaan menetelmiä, joilla innovatiivisia viljelytekniikoita ja tilan hallintaa koskevia parhaita käytäntöjä voidaan jakaa koko EU:n uusien viljelijöiden kesken;

75.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.