19.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 279/71

—

ottaa huomioon, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun annettiin ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jonka 25 artiklan 1 kohta koskee oikeutta ravintoon,

—

ottaa huomioon vuonna 1996 järjestetyn maailman elintarvikehuippukokouksen päätelmät ja tavoitteen puolittaa nälästä kärsivien ihmisten määrä vuoteen 2015 mennessä,

—

ottaa huomioon velvoitteet, jotka sisältyvät YK:n sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen, etenkin sen oikeutta ravintoon käsittelevään 11 artiklaan, jonka sopimusvaltioita kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisistunnon, jossa on määrä käsitellä muun muassa elintarvikkeiden hintojen noususta johtuvan maailman elintarvikekriisin pahenemisen kielteistä vaikutusta ravinnon saantia koskevaan oikeuteen ja joka järjestetään 22. toukokuuta 2008 Genevessä,

—

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission yhteisen julkilausuman ”Humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus” (1),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 33 artiklan,

—

ottaa huomioon käynnissä olevan ”yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksen”,

—

ottaa huomioon YK:n kehitysohjelman, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO), Maailmanpankin ja muiden kansainvälisen yhteisön elinten aloitteeseen perustuvan ja niiden tuella toteutetun maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD) tuoreet suositukset maailman elintarviketuotannosta,

—

ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportit,

—

ottaa huomioon Dohan kehityskierroksen tämänhetkiset neuvottelut,

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2007 annetun Kigalin julistuksen kehitystä puoltavista talouskumppanuussopimuksista, jonka AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on hyväksynyt,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman rehujen ja elintarvikkeiden hintojen noususta (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että hyödykkeiden hintojen oltua vuosia vakaita tai laskevia vehnän maailmanhinta nousi 181 prosenttia helmikuuta 2008 edeltävinä 36 kuukautena, riisin hinta on noussut 141 prosenttia tammikuun 2008 jälkeen ja elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet 83 prosenttia,

B.

ottaa huomioon, että hintojen nousu on lykännyt seitsemällä vuodella köyhyyden vähentämistä koskevia tavoitteita, ja ottaa huomioon, että Maailmanpakin arvion mukaan elintarvikkeiden huima hinnannousu saattaa ajaa yli 100 miljoonaa ihmistä kehitysmaissa entistä suurempaan köyhyyteen,

C.

ottaa huomioon, että 854 miljoonaa ihmistä maailmassa kärsii nälkää tai on aliravittu (elintarviketurva vaarantunut) ja että tämä määrä kasvaa neljällä miljoonalla ihmisellä vuosittain; ottaa huomioon, että maailmassa on 170 miljoonaa aliravittua lasta ja 5,6 miljoonaa lasta kuolee vuosittain aliravitsemukseen;

D.

katsoo, että nykyinen elintarvikekriisi on seurausta myös lisääntyneestä keinottelusta maataloustuotteilla ja elintarvikkeilla,

E.

ottaa huomioon, että FAO:n mukaan ravinnon osuus kulutusmenoista on kehitysmaissa 60–80 prosenttia ja teollisuusmaissa noin 10–20 prosenttia; ottaa huomioon, että elintarvikehintojen nousu vaikuttaa eniten pienituloisiin talouksiin,

F.

ottaa huomioon, että Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailman kauppajärjestö ovat viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana pakottaneet kehitysmaita vapauttamaan kauppaa, jotta se voisi määrätä sovellettavan laajamittaista, vientiin orientoituvaa maatalouden dominoivaa mallia paikallisen kestävän elintarviketuotannon ja paikallisten elintarvikemarkkinoiden kustannuksella,

G.

ottaa huomioon, että hintojen nousu pahentaa ruoan saantia koskevia ongelmia erityisesti pienituloisten ja täysin vailla tuloja olevien keskuudessa,

H.

ottaa huomioon, että elintarvikkeiden kysyntä kasvaa erityisesti sellaisissa kehittyvissä talouksissa kuten Kiinassa ja Intiassa maailman väkiluvun kasvaessa; katsoo, että planeetallamme, joka FAO:n mukaan voi ruokkia 12 miljardia ihmistä, ei kärsitä yleisesti ottaen elintarvikepulasta; muistuttaa, että vehnäsadot ja riisisadot olivat erittäin hyviä vuonna 2007; ottaa huomioon, että vuoden 2007 sadosta ainoastaan 1,01 miljardia tonnia käytetään todennäköisesti ihmisten ruokkimiseen, merkittävä osa käytetään eläinten ruokkimiseen (760 miljoonaa tonnia) ja noin 100 miljoonaa tonnia biopolttoaineiden tuotantoon; ottaa huomioon viimeisimmät arviot, joiden mukaan maailman vuoden 2008 viljantuotannon pitäisi nousta 2,6 prosentilla 2 164 miljardin tonnin ennätyslukemiin, mutta ottaa kuitenkin huomioon, että arvioiden toteutuminen riippuu suotuisista sääolosuhteista,

I.

ottaa huomioon, että useat kehitysmaat eivät ole selvillä ruoan tuotantoa koskevista mahdollisuuksistaan; katsoo, että kehitysmaiden viranomaisten ja kansainvälisten rahoituslaitosten haluttomuus investoida maatalouteen, maaseudun kehittämiseen ja maanviljelijöiden koulutukseen on aiheuttanut sen, että erityisesti pientilalliset ovat joutuneet epäoikeudenmukaiseen kilpailutilanteeseen, mikä on lisännyt heidän köyhyyttään ja haavoittuvuuttaan ja vähentänyt heidän mahdollisuuksiaan tuottaa tarpeeksi ruokaa,

J.

katsoo, että yksi vakava este maataloustuotannon lisääntymiselle kehitysmaissa on se, että pienviljelijät eivät usein saa lainoja tai mikroluottoja investoidakseen parempaan siemenviljaan, lannoitteisiin ja kastelujärjestelmiin eikä heillä ole tarvittavia kasvinsuojelukeinoja tuholaisia ja kasvitauteja vastaan, mikä johtuu joskus siitä, että he eivät omista maataan eikä heillä tästä syystä ole vakuuksia lainoille,

K.

ottaa huomioon Maailman elintarvikeohjelman ilmoituksen, jonka mukaan vain 260 miljoonaa 750 miljoonasta Yhdysvaltojen dollarista, jotka tarvitaan kattamaan vuoden 2008 tarpeet, on toistaiseksi myönnetty sitovasti,

L.

ottaa huomioon, että hyödykkeiden hinnannousun vaikutuksesta on tulossa epävakautta aiheuttava tekijä maailmantaloudessa, ja se on jo aiheuttanut levottomuuksia monissa maissa,

M.

ottaa huomioon, että elintarvikkeiden nousevien hintojen vuoksi on entistä tarpeellisempaa laatia kokonaisvaltainen poliittinen toimintatapa ja kattava strategia elintarvikeongelmien torjumiseksi,

1.

korostaa, että oikeus ravintoon on perusoikeus ja että on parannettava kaikkien ihmisten mahdollisuuksia saada riittävästi ruokaa kaikkina aikoina aktiivista ja terveellistä elämää varten; painottaa, että valtiot ovat velvollisia suojelemaan, kunnioittamaan ja noudattamaan tätä perustavaa laatua olevaa ihmisoikeutta; huomauttaa, että kaksi miljardia ihmistä elää edelleen suoranaisessa köyhyydessä ja 850 miljoonaa ihmistä kärsii nälästä päivittäin, mikä osoittaa, että kansainvälisessä ihmisoikeusoikeuslainsäädännössä vahvistettua oikeutta ravintoon rikotaan järjestelmällisesti; pyytääkin ryhtymään tarkoituksenmukaisiin toimiin ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen panemiseksi täytäntöön oikeutta ravintoon koskevien säännösten osalta; kehottaa neuvostoa varmistamaan, että kaikki elintarvikkeita koskevat kansalliset ja kansainväliset politiikat ja velvoitteet turvata oikeus ravintoon ovat yhdenmukaisia;

2.

kehottaa neuvostoa siksi tehostamaan sitoumuksiaan pyrkiä vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja vahvistamaan uudelleen rahoitussitoumuksensa ja hyväksymään kesäkuun Eurooppa-neuvostossa vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan EU:n toimintasuunnitelman; katsoo, että tässä EU:n toimintasuunnitelmassa olisi yksilöitävä tärkeitä alueita, kuten koulutus, terveys, vesi, maatalous, kasvu ja infrastruktuuri, jotka edistävät vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista vuoteen 2015 mennessä, kun päämääränä on esimerkiksi poistaa nälänhätä vuoteen 2015 mennessä;

3.

on huolestunut vaikutuksista, joita elintarvikkeita ja myös raaka-aineiden suojarahastoja koskevalla keinottelulla on nälkään ja köyhyyteen; kehottaa komissiota analysoimaan keinottelun vaikutuksia elintarvikkeiden hintoihin ja ehdottamaan asianmukaisia toimenpiteitä kyseisen analyysin pohjalta;

4.

huomauttaa, että tämä elintarvikekriisi on tiiviisti sidoksissa rahoituskriisiin, jossa keskuspankkien likviditeettiruiskeet konkurssien estämiseksi ovat voineet lisätä keinotteluun tähtääviä investointeja hyödykkeisiin; kehottaa kansainvälistä valuuttarahastoa ja rahoitusjärjestelmien vakautta käsittelevää foorumia arvioimaan tätä ”sivuvaikutusta” ja ottamaan sen huomioon kansainvälisiä korjaustoimia ehdottaessaan;

5.

muistuttaa, että väestön vähäosaisimmat kerrokset kärsivät tästä kriisistä eniten, ja korostaa siksi sitä, että tarvitaan asianmukaisia sosiaalipolitiikkoja, jolla vahvistetaan köyhien tai huono-osaisten väestönosien oikeuksia ja lievennetään nykyisen elintarvikekriisin vaikutuksia;

6.

korostaa, että elintarviketoimitusten takaaminen kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa olisi asetettava kaikkien muiden tavoitteiden edelle; korostaa, että elintarvikkeita olisi oltava saatavilla kohtuullisin hinnoin kuten perustamissopimuksen 33 artiklassa todetaan;

7.

muistuttaa tarpeesta varmistaa maatalousmarkkinoiden sisäinen ja kansainvälinen sääntely, jolla tuetaan kuluttajia, maanviljelijöiden ansioita, jalostusteollisuutta ja kestävää EU:n elintarvikepolitiikkaa;

8.

muistuttaa, että yhteisen maatalouspolitiikan ensisijainen tavoite on taata markkinoiden vakaus, toimitusvarmuus ja kohtuulliset kuluttajahinnat, ja korostaa, että YMP:tä tarvitaan vuoden 2013 jälkeen, jotta varmistetaan EU:n kestävä elintarvikepolitiikka siten, että taataan maataloustuotteiden kestävyys, turvallisuus ja laatu;

9.

korostaa, että raaka-ainekustannukset ovat suhteellisen pieni tekijä useiden elintarviketuotteiden kokonaiskustannuksissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan tuottajahintojen ja suurimpien vähittäiskauppojen perimien hintojen välisiä eroja;

10.

kehottaa tämän vuoksi tekemään vaikutuksenarvioinnin vähittäiskauppojen asemasta elintarvikeketjussa, koska elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet suhteettomasti elinkustannuksiin verrattuina; kehottaa vähittäiskauppiaita maksamaan tuottajille oikeudenmukaisen hinnan ja takaamaan samalla kohtuuhintaiset elintarvikkeet kuluttajille;

11.

huomauttaa, että EU:n nykyiset viljavarastot riittäisivät ainoastaan 30 päiväksi, ja kysyy, ovatko elintarvikevarastot riittävät erityisesti mahdollisia kriisejä ajatellen; pyytää komissiota kehittämään strategioita, joiden mukaisesti perustetaan elintarvikevarastoja tulevien kriisien ehkäisemiseksi;

12.

kehottaa ennustamaan paremmin maatalouden tuotantomääriä, jotta voidaan tunnistaa huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa, mihin suuntaan maailman elintarviketuotanto kehittyy;

13.

korostaa, että EU:n viljelijöiden tulotasoa on kunnioitettava; huomauttaa, että rehun, energian, lannoitteiden ja muiden maataloudessa käytettävien aineiden kustannusten noustessa viljelijöiden tulojen on noustava huomattavasti, jos heidän on jatkossakin tarkoitus pystyä vastaamaan elintarvikkeiden kysyntään; huomauttaa, että maanviljelijöiden tulot ovat nousseet vain hienokseltaan ja että joissakin jäsenvaltioissa heidän tulonsa ovat jopa laskeneet;

14.

vaatii, että kestävän maatalouspolitiikan edistäminen sisällytetään kaikkiin laajentumis- ja naapuruuspolitiikan välineisiin;

15.

vaatii, että kolmansien maiden toimijoihin olisi sovellettava samantasoista valvontaa kuin EU:n tuottajiin, mutta myöntää, että kehitysmaat tarvitsevat apua täyttääkseen terveyttä ja kasvinsuojelua koskevat EU:n vähimmäisvaatimukset;

16.

pitää myönteisenä, että EU:n maatalousministerit päättivät hyväksyä komission ehdotuksen kesannointivelvoitteiden kumoamisesta vuodeksi 2008 ja panee merkille komission arvion, jonka mukaan tällä toimella vapautetaan noin 2,9 miljoonaa hehtaaria viljantuotantoon ja lisätään ensi vuoden satoa noin kymmenellä miljoonalla tonnilla;

17.

kehottaa komissiota tekemään EU:n nykyisistä politiikoista elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan vaikutusarvioinnin YKP:n, uusiutuvan energian kohteiden, kehitysavun ja kansainvälisten kauppasopimusten alalla maailmanlaajuisen elintarviketurvallisuuden parantamiseksi;

18.

korostaa, että ruoka on asetettava etusijalle polttoaineisiin nähden ja että biopolttoaineiden tuotantoon olisi yhdistettävä hyvin tiukat kestävyyttä koskevat kriteerit; panee merkille, että ehdotettujen biopolttoaineita koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi näiden kriteerien on täytyttävä;

19.

myöntää, että EU:n tuet biopolttoaineiden tuotantoon tarkoitetuille viljelykasveille eivät ole enää perusteltuja, mutta korostaa mahdollisimman voimakkaasti, että ainoastaan 2–3 prosenttia EU:n maatalousmaasta on nykyään biopolttoaineiden tuotantoon tarkoitetussa käytössä ja katsoo, että tiedotusvälineiden syytökset, että biopolttoaineet ovat syynä nykyiseen elintarvikekriisiin, ovat liioiteltuja ainakin EU:ssa; on kuitenkin samaa mieltä siitä, että Yhdysvaltain kaltaisten maiden politiikalla, jossa annetaan enemmän maata maissinviljelyyn bioetanolin tuottamiseksi, on välittömiä vaikutuksia maissin ja muiden viljalajien hintoihin ja saatavuuteen maailman elintarvikemarkkinoilla,

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kuitenkin lisäämään toimiaan toisen sukupolven bioenergian käytön ja tuotannon edistämiseksi, ja toteaa, että tällaisen energian tuotannossa käytetään pikemminkin lantaa ja maatalousjätteitä kuin maatalouden perustuotteita;

21.

korostaa erityisesti, että etusijalle olisi asetettava ennen kaikkea yhdyskuntajätteen ja maa- ja metsätalouden jäämien keruu ja niiden muuttaminen kaasuksi; huomauttaa, että tämä antaisi mahdollisuuden kehittää asianmukaista tekniikkaa ja aikaa tutkia elintarviketuotannon ja energiantuotannon yhteensopivuutta;

22.

panee hyvin huolestuneena merkille, että yhdistelmärehun hinta on noussut 75 euroa tonnilta ja että hinta nousee edelleen rehuviljan akuutin puutteen vuoksi, ja toteaa, että tästä aiheutuu 15 miljardin euron lisäkustannukset EU:n karjateollisuudelle;

23.

katsoo, että nykyinen kriisi edellyttää, että EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa aloitetaan välittömästi perinpohjainen keskustelu siitä, miten nykyaikainen biotekniikka voi olla mukana varmistamassa elintarvikkeiden jatkuvaa tuotantoa kohtuullisin hinnoin;

24.

katsoo, että nälän aito torjunta edellyttää kestävää kehitystä koskevaa globaalia politiikkaa, jotta voidaan mahdollistaa se, että kehitysmaat tuottavat ja tarjoavat väestölleen riittävästi vettä ja ravintoa;

25.

tukee kehitysmaita niiden pyrkimyksissä turvata elintarvikkeiden saatavuus paikallisväestölleen; katsoo, että kestävää poliittista liikkumavaraa on lisättävä edelleen, jotta mahdollistetaan kansalliset säännökset ja toimet alan kehittämistä varten; katsoo, että Malawi on myönteinen esimerkki kehitysmaasta, jossa elintarviketuotanto on kaksinkertaistunut viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana, ja korostaa, että EU:n olisi tuettava tätä kehitystä; kehottaa komissiota tarjoamaan apua välittämällä tietoa tästä ilmiöstä, jotta sitä voidaan käyttää esimerkkinä muissa kehitysmaissa;

26.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä noudattamaan pikaisesti Maailman elintarvikeohjelman kiireellistä vetoomusta lisäavustusten saamiseksi ja auttamaan sitä kohtaamaan nälän torjuntaa koskevat uudet haasteet; katsoo kuitenkin, että riippuvuutta elintarvikeapuohjelmista on vähennettävä, ja korostaa sen vuoksi, että on ryhdyttävä keskipitkän ja pitkän aikavälin toimiin entistä haitallisempien seurausten välttämiseksi ja tämän kriisin perimmäisten syiden käsittelemiseksi;

27.

kehottaa lisäämään kiireellisesti ja tuntuvasti investointeja maatalouteen, vesiviljelyyn, maaseudun kehittämiseen ja maatalousyrityksiin kehitysmaissa keskittyen köyhiin maanviljelijöihin sekä pieniin maatiloihin, joiden toiminta perustuu luonnonmukaiseen elintarviketuotantoon; muistuttaa, että 75 prosenttia maailman köyhästä väestöstä asuu maaseutualueilla, mutta vain neljä prosenttia julkisesta kehitysavusta ohjataan maatalouteen; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään maataloutta koskevaa kysymystä entistä tehokkaammin niiden kehityspolitiikoissa, edistämään kymmenennen Euroopan kehitysrahaston ohjelmoinnin mukauttamista tiiviissä yhteistyössä kehitysmaiden kanssa ja käsittelemään maakohtaisia strategia-asiakirjoja uudelleen, jotta maataloudelle annetaan entistä suurempi painoarvo; korostaa kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten asemaa innovatiivisten maatalousratkaisujen sisällyttämisessä kumppanuuksiin kehitysmaiden väestön kanssa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään niiden hankkeita;

28.

painottaa, että on tarjottava köyhien maiden pienviljelijöille, jotka ovat etupäässä naisia, mahdollisuus hankkia maata, rahoituspalveluja ja luottoa, suurta satoa tuottavia siemeniä, kastelujärjestelmiä ja lannoitteita; korostaa, että maatalousalan investoinneissa on keskityttävä enemmän kasteluun, maaseudun tiestöön, tutkimukseen ja paikallistuntemukseen, koulutukseen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon kestävien ja tehokkaiden viljelyjärjestelmien kehittämiseksi, puhtaaseen juomaveteen, koulutukseen sekä paikallistuotannon ja kaupankäynnin tehostamiseen; kehottaa komissiota näin ollen vahvistamaan toimillaan näitä tekijöitä ja tukemaan tuottajaorganisaatioita, mikroluotto-ohjelmia ja muita rahoituspalveluohjelmia sekä maatalouteen tehtävien investointien lisäämistä;

29.

kehottaa Euroopan investointipankkia tarkastelemaan mahdollisuuksia perustaa välittömästi takuurahasto sellaisten mikroluotto- ja lainajärjestelmien riskeiltä suojautumista koskevien kansallisten suunnitelmien tukemiseksi, joissa otetaan huomioon paikallisten elintarviketuottajien tarpeet erityisesti köyhemmissä kehitysmaissa;

30.

korostaa, että EU:n ja kehitysmaiden on toimittava yhteistyössä ilmastonmuutoksen alalla ja että erityisesti on siirrettävä teknologiaa ja parannettava valmiuksia; painottaa, että ilmastonmuutos on sisällytettävä kaikkeen EU:n kehitysyhteistyöhön, ja korostaa, että viljelijöitä voitaisiin joidenkin yksinkertaisten varotoimenpiteiden avulla auttaa suojelemaan satojaan kuivuudelta ja muilta tuhoilta, ja kehottaa komissiota tutkimaan niitä; kehottaa kansainvälistä yhteisöä tehostamaan ponnistuksiaan aavikoitumisen, maaperän huonontumisen ja kuivuuden torjunnassa, jotta voidaan parantaa elintarvikkeiden toimitusvarmuutta sekä veden saantia, erityisesti köyhissä maissa;

31.

korostaa, että on tärkeää tehdä asianmukaisia investointeja tutkimukseen pyrkimyksenä lisätä satoa maailman kaikilla alueilla;

32.

pyytää erityisesti, että kaikkea muuntogeenisiin organismeihin liittyvää kehitystä ja kaikkea asiasta käytävää julkista keskustelua seurataan tarkasti;

33.

katsoo, että mailla on oltava oikeus elintarvikeomavaraisuuteen ja -turvaan ja että niillä on oikeus suojella markkinoitaan tuettujen tuotteiden tuontia vastaan; katsoo, että maataloustuotteiden viennin tukeminen horjuttaa paikallisten markkinoiden vakautta kehitysmaissa;

34.

katsoo, että maatalousmarkkinat on vapautettava asteittain ja kunkin kehitysmaan kehitysasteen mukaisesti sekä sosiaalisesti oikeudenmukaiseen ja ympäristön kannalta terveisiin kauppasääntöihin perustuen; huomauttaa, että herkät tuotteet, jotka sisältyvät ihmisten perustarpeisiin kehitysmaissa tai jotka ovat elintarvikkeiden turvallisuuden ja maaseudun kehityksen kannalta erityisen tärkeitä kehitysmaissa, olisi suljettava täyden vapauttamisen ulkopuolelle, jotta estetään paikallistuottajille aiheutuvat peruuttamattomat vahingot; korostaa, että EU:n on edistettävä kehitysmaiden kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa etuuksiin ja asymmetriaan perustuvaa järjestelmää, jotta ne voivat säilyttää tietyt tarjonnan hallinnan ja muut kehitysvälineensä markkinoillaan; huomauttaa, että ”kaikki paitsi aseet” -sopimus takasi ja takaa jatkossakin vähiten kehittyneille kehitysmaille tullittoman ja kiintiöttömän pääsyn EU:n markkinoille;

35.

korostaa, että nykyisten talouskumppanuussopimusten puitteissa komission prioriteettina on oltava se, että Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT) ilmaisemiin kehitystarpeisiin on vastattava; muistuttaa, että tähän haasteeseen vastaamiseksi talouskumppanuussopimuksiin on liitettävä luvattu uusi kaupan kehittämistä koskeva rahoitus (Aid for Trade) (kaksi miljardia euroa vuodessa vuoteen 2010 mennessä) ja niillä on edistettävä alueellista integraatiota;

36.

korostaa tarvetta päästä hyviin, tasapainoisiin ja oikeudenmukaisiin tuloksiin Dohan kierroksella; korostaa, että Dohan kierroksen tulosten tulisi tarjota kehitysmaille myönteisiä kannustimia investoida maatalouteensa ja elintarviketuotantoonsa; kehottaa komissiota tukemaan ehdotuksia, joilla peruselintarvikkeiden hintoja koskevat toimet otetaan mukaan nykyiseen WTO:n neuvottelukierrokseen;

37.

toistaa kehotuksensa komissiolle ja neuvostolle edistää reilua kauppaa ja muita eettisiä ohjelmia, joilla tuetaan sosiaalisten ja ympäristönormien kehittämistä suosimalla kehitysmaiden pieniä ja ahtaalla olevia tuottajia siten, että vähennetään vaihteluita, taataan oikeudenmukaisemmat hinnat ja tulot, ja kannustaa Euroopan unionin julkishallinnon viranomaisia sisällyttämään reilun kaupan ja kestävyyttä koskevat ehdot tarjouskilpailuihinsa ja hankintapolitiikkaansa;

38.

korostaa, että nykyinen elintarvikekriisi osoittaa tarpeen edistää poliittista vakautta, alueellista yhdentymistä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia EU:n lisäksi myös maailmanlaajuisesti; kehottaa sen vuoksi kaikkia asianomaisia sidosryhmiä edistämään ihmisarvoa ja demokraattisia arvoja sekä oikeusvaltion periaatteita käsiteltäessä nykyistä elintarvikekriisiä ja ratkaistaessa elintarviketurvallisuuteen liittyviä pitkän aikavälin ongelmia;

39.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Maailmanpankille, G8:lle, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ja yleiskokoukselle, AKT-maiden ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille (PAP).