a)

Euroopan unionin lainsäädännön hyväksyntä edellyttää tiiviimpää parlamentaarista valvontaa kuin missään muussa ylikansallisessa tai kansainvälisessä järjestelmässä:

b)

Euroopan parlamentti valitsee komission puheenjohtajan Eurooppa-neuvoston tekemän ehdotuksen, jossa otetaan huomioon Euroopan parlamentin vaalit, pohjalta;

c)

unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan nimittää sekä Eurooppa-neuvosto että komission puheenjohtaja, ja komission jäsenenä myös häneen sovelletaan parlamentissa samanlaista virkaanasettamismenettelyä kuin muihin komission jäseniin: komission varapuheenjohtajana korkeaa edustajaa koskevat sekä virkaan asettamisen yhteydessä että virkaa hoidettaessa samat säännöt kuin muitakin komission jäseniä;

d)

otetaan käyttöön uusi, yksinkertaisempi ja demokraattisempi talousarviomenettely, johon sisältyy vain yksi käsittely; pakollisten ja ei-pakollisten menojen välinen erottelu lopetetaan, mikä takaa parlamentin ja neuvoston välisen täyden yhdenvertaisuuden koko vuotuisen talousarvion hyväksymisen osalta, ja parlamentille annetaan lisäksi oikeus antaa suostumuksensa oikeudellisesti sitovalle monivuotiselle rahoituskehykselle;

e)

komissiolle uskotun lainsäädäntövallan käytön demokraattista valvontaa vahvistetaan uuden valvontajärjestelmän avulla, jossa Euroopan parlamentti tai neuvosto voi joko peruuttaa komission päätökset tai peruuttaa lainsäädäntövallan siirron;

f)

Euroopan parlamentin suostumus tarvitaan useiden unionin allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten tekemiseksi, mukaan lukien sopimukset, jotka koskevat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen alaisia aloja unionin sisäisellä tasolla;

g)

neuvosto kokoontuu julkiseen istuntoon keskustellakseen lainsäädäntöluonnoksista ja äänestääkseen niistä, ja kansalaiset voivat näin seurata maansa hallituksen toimia neuvostossa;

h)

virastojen ja etenkin Europolin ja Eurojustin parlamentaarista valvontaa lisätään;

i)

alueiden komitealle annetaan mahdollisuus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa, sen jäsenten toimikautta jatketaan viiteen vuoteen ja sen suhteet Euroopan parlamenttiin määritellään selkeämmin;

j)

perussopimusten tarkistusmenettely tulee olemaan aiempaa avoimempi ja demokraattisempi, sillä Euroopan parlamentti saa oikeuden esittää muutosehdotuksia, ja ehdotettujen tarkistusten tutkinnasta vastaa valmistelukunta, jossa ovat edustettuina kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentti, paitsi siinä tapauksessa, että parlamentti katsoo valmistelukunnan koolle kutsumisen olevan tarpeetonta, ja otetaan käyttöön uudet yksinkertaistetut tarkistusmenettelyt perussopimusten tiettyjen määräysten tarkistamiseksi yksimielisellä päätöksellä ja kansallisten parlamenttien hyväksynnällä;

a)

EU:n perusoikeuskirjasta, jossa kirjataan ajanmukaisella tavalla kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet, tulee oikeudellisesti sitova; perusoikeuskirjalla tarjotaan EU:n kansalaisille oikeudellista varmuutta ja varmistetaan, että kaikkien unionin oikeudellisten säännösten ja sen toimielinten toimien sekä EU:n lainsäädäntöön perustuvien toimien on noudatettava näitä normeja ja samalla toissijaisuusperiaatetta;

b)

unioni jättää hakemuksen Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymiseksi, joten kansalaisten oikeuksien kunnioittamista valvotaan ulkoisesti myös unionissa samoin kuin sen jäsenvaltioissa;

c)

uudet määräykset helpottavat kansalaisten ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen osallistumista unionin keskusteluihin, mikä perustuu heidän tärkeälle panokselleen sopimuksen valmistelussa; vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten sekä kirkkojen, uskonnollisten yhteisöjen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen kanssa rohkaistaan;

d)

unionin kansalaisille annettu aloiteoikeus sallii kansalaisten tehdä ehdotuksia asioista, joissa heidän mielestään tarvitaan unionin säädöstä perussopimusten soveltamiseksi;

e)

yksittäisten kansalaisten oikeussuojaa parannetaan, koska unionin tuomioistuimen toimivaltaa laajennetaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen liittyviin kysymyksiin sekä Eurooppa-neuvoston, Euroopan keskuspankin ja EU:n erillisvirastojen toteuttamiin toimiin, samalla kun parannetaan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden mahdollisuuksia osallistua siellä käytäviin menettelyihin;

a)

unionin toimivallan rajat suhteessa jäsenvaltioihin määritellään selkeästi ja ne perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan toimivalta, jota perussopimuksissa ei ole annettu unionille, kuuluu jäsenvaltioille;

b)

painotetaan entistä paremmin kansalaisten kannalta mitä ilmeisimmin hyödyllisiä politiikkoja: sopimukseen sisältyy uusia yleisesti sovellettavia määräyksiä, jotka liittyvät korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen, korkeatasoiseen koulutukseen ja terveyden korkeatasoiseen suojeluun, kaikenlaisen syrjinnän poistamiseen sekä naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseen; uusilla määräyksillä vahvistetaan kestävän kehityksen edistämistä ja ympäristönsuojelua, mukaan lukien ilmastonmuutoksen torjunta, sekä yleishyödyllisten palvelujen arvossa pitämistä; myös taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus vahvistetaan sopimuksessa uudelleen unionin tavoitteeksi;

c)

sekaannus ilmaisujen ”Euroopan yhteisö” ja ”Euroopan unioni” välillä poistuu, koska Euroopan unionista tulee yksi ainoa oikeudellinen yksikkö ja rakenne;

d)

solidaarisuuslauseke jäsenvaltioiden välillä merkitsee, että kansalaiset voivat odottaa saavansa apua unionin muista osista terrori-iskun, luonnonkatastrofin tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden seurauksena;

e)

sopimuksessa vahvistetaan unionin toimielinjärjestelmän erityisluonne, sillä jäsenvaltiot siirtävät unionin toimielimille sellaiset valtuutensa, joita ne uskovat käytettävän paremmin yhteisten mekanismien puitteissa, samalla kun siinä annetaan mahdollisten epäilysten poistamiseksi seuraavanlaisia riittäviä takeita siitä, että unionista ei tule keskitettyä kaikkivoipaa supervaltiota:

a)

niiden alojen määrä kasvaa merkittävästi, joista hallitukset päättävät neuvostossa yksimielisen päätöksen sijasta määräenemmistöllä, minkä ansiosta 27 jäsenvaltion unioni voi toimia entistä useammilla aloilla ilman, että sen toimintaa estetään veto-oikeudella;

b)

uusi kaksoisenemmistöön perustuva äänestysjärjestelmä helpottaa päätöksentekoa neuvostossa;

c)

Eurooppa-neuvostosta tulee Euroopan unionin täysivaltainen toimielin ja sen kuuden kuukauden kiertävän puheenjohtajakauden sijaan jäsenet valitsevat puheenjohtajan kahden ja puolen vuoden kaudeksi, mikä lisää neuvoston työn valmistelun johdonmukaisuutta ja työn jatkuvuutta;

d)

komission jäsenmäärä lasketaan vuodesta 2014 lähtien kahteen kolmannekseen jäsenvaltioiden lukumäärästä, mikä parantaa komission toimintakykyä ja selventää entisestään, että komission jäsenet edustavat unionin etua eivätkä kotimaansa etua, ja samalla vuorottelujärjestelmä takaa edelleen kaikkien jäsenvaltioiden tasavertaisen osallistumisen;

e)

unionin näkyvyys ja sen kapasiteetti globaalina toimijana paranevat merkittävästi:

f)

lainsäädäntö- ja täytäntöönpanovälineiden välistä eroa selkeytetään, ja säädösvallan siirron nojalla annettavien säädösten uusi määritelmä mahdollistaa unionin lainsäädännön yksinkertaistamisen ja virtaviivaistamisen;

g)

pilarirakenteesta luopuminen mahdollistaa toimien yhdenmukaistamisen unionin eri toimialoilla yksinkertaistettujen mekanismien ja välineiden avulla, vaikkakin ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityisluonne edellyttää näillä aloilla erityisiä menettelyjä;

h)

vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alan toiminnan tavoitteet ovat aiempaa kunnianhimoisempia ja menettelyt tehokkaampia, koska tällä alalla ei enää käytetä erillisiä hallitusten välisiä välineitä tai menettelyjä, ja toimia ryhdytään valvomaan oikeudellisesti, mikä antaa toivoa konkreettisesta edistymisestä oikeus-, turvallisuus- ja maahanmuuttokysymyksissä;

i)

unionin tavoitteet ja toimivalta ilmastonmuutoksen, lasten oikeuksien, naapuruuspolitiikan, humanitaarisen avun, energian (mukaan lukien sopimukseen kuuluva viittaus jäsenvaltioiden väliseen yhteisvastuullisuuteen tällä alalla), avaruusalan, tutkimuksen, matkailun, urheilun, kansanterveyden ja pelastuspalvelujen suhteen määritellään selkeämmin; yhteinen kauppapolitiikka tunnustetaan unionin yksinomaiseksi toimivallaksi;

j)

monien muiden kysymysten osalta tehokkaampien päätöksentekomenettelyjen soveltaminen on mahdollista heti, kun siihen on poliittista tahtoa;

k)

joustaviin järjestelyihin turvautumista helpotetaan siinä tapauksessa, että kaikki jäsenvaltiot eivät halua tai voi edetä tiettyjen toimintalinjojen mukaisesti yhtaikaa;

—

hylkäämään perustuslaillinen toimintamalli ja eräät sen piirteet, kuten kansalaistensa ja jäsenvaltioiden tahtoon perustuva unioni, yksi yhtenäinen teksti, lainsäädännöllisiä välineitä määrittävät selkeämmät termit, lipun ja hymnin sisällyttäminen perustamissopimukseen sekä korkean edustajan tittelin sijaan käytettävä titteli ”ulkoministeri”;

—

lykkäämään uuden sopimuksen tärkeiden osatekijöiden toteuttamista, kuten uuden äänestysjärjestelmän käyttöönottoa neuvostossa (johon liittyy erityisiä määräyksiä äänestysten lykkäämiseksi, jotka tunnetaan nimellä ”Ioanninan kompromissi”), sekä lisäämään rajoittavia mekanismeja eli eräänlaisia ”hätäjarruja” tavanomaiseen lainsäätämisjärjestykseen joillakin toimivalta-aloilla;

—

sisällyttämään sopimukseen tiettyjä jäsenvaltioita koskevia määräyksiä, kuten suostumusjärjestelmän (”opt-in”) laajentaminen kahden jäsenvaltion osalta poliisiyhteistyöhön ja rikosoikeuteen, perusoikeuskirjan soveltamista kahden jäsenvaltion sisäiseen lainsäädäntöön rajoittava pöytäkirja sekä yhdelle jäsenvaltiolle alenevan suhteellisuuden periaatteesta poiketen myönnetty ylimääräinen paikka parlamentissa;

—

muuttamaan monien sopimuskohtien tai sopimukseen liitettyjen pöytäkirjojen ja julistusten sanamuotoa, mikä on johtanut perustelemattomaan negatiiviseen äänensävyyn, joka luo vaikutelman unioniin ja sen toimielimiin kohdistuvasta epäluottamuksesta ja joka lähettää siten vääränlaisen signaalin suurelle yleisölle;