31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 77/157

1.1

Käsillä olevalla lausunnolla ETSK haluaa rohkaista Ukrainan kansalaisyhteiskuntaa, Ukrainan hallitusta ja EU:n toimielimiä parantamaan yhteisen vastuun ja kumppanuusperiaatteen soveltamista syventämällä EU:n ja Ukrainan suhteita ja tekemällä EU:n Ukrainaa koskevasta politiikasta tehokas väline, jolla tuetaan Ukrainan uudistusprosessia ja nykyaikaistamista.

1.2

Euroopan unioni on Ukrainalle sekä tavoite että muutosvoima. ETSK katsoo, että Ukrainan yhdentyminen Euroopan unioniin ja Ukrainan uudistusprosessi edellyttävät vahvaa ja kestävää kansalaisyhteiskuntaa (1) ja sekä EU:n että Ukrainan hallituksen sitoutumista Ukrainan kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen tähtäävään pitkän aikavälin politiikkaan.

1.3

Kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistaminen edellyttää yleistä myönteistä poliittista ympäristöä EU:n ja Ukrainan suhteissa.

1.4

Tässä mielessä Ukrainan mahdollisuus liittyä EU:n jäseneksi olisi tärkeä. Myös viisumivapauden mahdollisuus olisi tehtävä uskottavaksi, ja Ukrainalle olisi tarjottava viisumivapauteen liittyvää etenemissuunnitelmaa. ETSK ehdottaa, että nämä näkökohdat sisällytetään uuteen EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimukseen (2), jotta se voi toimia uudistusprosessin välineenä ja tarjota kansalaisyhteiskunnalle vankan roolin.

1.5

Erityisten kansalaisyhteiskuntaa koskevien politiikkojen osalta Ukrainan hallituksen tavoitteena tulisi olla kansalaisyhteiskunnalle myönteisen sääntely-ympäristön luominen Ukrainaan, ja kansalaisyhteiskunnan toimijoille tulisi antaa pysyvä rooli poliittisessa prosessissa ja kansalaiskeskustelussa. Samalla EU:n olisi autettava kehittämään strategia Ukrainan kansalaisyhteiskunnan valmiuksien parantamiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kehittämiseen kaikilla tasoilla, ja sitä on jatkuvasti tuettava.

1.6

ETSK antaa tunnustusta Ukrainan edistymiselle demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden lujittamisessa sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisessa, mikä edistää osaltaan EU-suhteiden parantamista, syvempää taloudellista yhdentymistä ja etuoikeutettujen poliittisten siteiden luomista.

1.7

ETSK kehottaa saattamaan assosiaatiosopimusneuvottelut nopeasti päätökseen. Lisäksi se ehdottaa tiiviissä yhteistyössä Ukrainan kansalaisyhteiskunnan kanssa, että sopimukseen sisällytetään määräys kansalaisyhteiskunnan yhteiselimen perustamisesta, sillä se tarjoaisi kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuden saada tehokkaasti äänensä kuuluville EU:n ja Ukrainan suhteissa.

2.1

Euroopan unionin ulkopolitiikan ensisijaisiin painopisteisiin kuuluu edelleen demokratian, hyvän hallintotavan ja markkinatalouden edistäminen naapurimaissa. Tätä varten EU käynnisti Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP), jonka pääperiaatteita ovat kumppanuus, yhteinen vastuu, eriyttäminen ja räätälöity apu.

2.2

Ukrainan kanssa käynnistettiin tammikuussa 2004 osana Euroopan naapuruuspolitiikkaa kuulemisprosessi EU-Ukraina-toimintasuunnitelmasta, ja joulukuussa 2004 EU:n neuvosto hyväksyi kyseisen toimintasuunnitelman. Ukrainassa joulukuussa 2004 tapahtuneen, maan kansalaisyhteiskunnan vahvan potentiaalin osoittaneen oranssin vallankumouksen seuraukset ja presidentti Viktor Juštšenkon ja Julia Tymošenkon oranssin hallituksen Eurooppa-myönteinen asenne rohkaisivat EU:ta täydentämään toimintasuunnitelmaa lisäkannustimilla. Toimintasuunnitelma hyväksyttiin virallisesti EU:n ja Ukrainan yhteistyöneuvostossa 21. helmikuuta 2005 kolmeksi vuodeksi. Siinä sovittiin laajasta ja kunnianhimoisesta toimintakehyksestä toiminnalle Ukrainan kanssa ja määriteltiin uudistuksen pääalat (poliittinen vuoropuhelu ja uudistuminen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen uudistus ja kehitys, kaupallisten markkinoiden ja sääntelyn uudistus, yhteistyö oikeus- ja sisäasiain alalla, liikenne, energia, tietoyhteiskunta ja ympäristö ja ihmisten väliset kontaktit).

2.3

Ukrainalle annettiin mahdollisuus avata neuvottelut uudesta sopimuskehyksestä (assosiaatiosopimus) edellyttäen, että maassa järjestettäisiin vapaat ja oikeudenmukaiset parlamenttivaalit vuonna 2006, sekä mahdollisuus avata kattavaa vapaakauppa-aluetta koskevat neuvottelut Ukrainan liityttyä Maailman kauppajärjestöön WTO:hon. Muita Ukrainalle toimintaohjelman puitteissa tarjottuja kannustimia olivat viisumikäytäntöjen helpottaminen, lisärahoitus ja ihmisten välisten yhteyksien lisääminen.

2.4

Neuvottelut assosiaatiosopimuksesta aloitettiin maaliskuussa 2007 ja kattavaa vapaakauppasopimusta koskevat neuvottelut aloitettiin helmikuussa 2008 Ukrainan liityttyä WTO:hon. Maaliskuun 2007 ja toukokuun 2008 välisenä aikana käytiin kahdeksan neuvottelukierrosta. Vuonna 2007 allekirjoitettu viisumin myöntämisen helpottamista koskeva sopimus tuli voimaan vuodesta 2008 alkaen.

2.5

Assosiaatiosopimusta koskevalla neuvotteluprosessilla on kauaskantoisia vaikutuksia EU:n ja Ukrainan välisiin suhteisiin ja Ukrainan kansalliseen uudistusprosessiin. Se tarjoaa Ukrainan viranomaisille ainutlaatuisen mahdollisuuden luoda avoin ja järjestelmällinen kansalaisyhteiskunnan kuulemisprosessi, joka voisi helpottaa kansallisen tuen varmistamista uudessa sopimuksessa kaavailluille uudistuksille. Se tarjoaa niin ikään Ukrainan kansalaisyhteiskunnalle ainutlaatuisen mahdollisuuden vakiinnuttaa paikkansa, jotta se voi määrittää omat intressinsä ja tuoda ne sopimuksesta neuvottelevien viranomaisten tietoon.

2.6

On tärkeää varmistaa, että EU:n ja Ukrainan välinen neuvotteluprosessi on avoin ja että siinä otetaan huomioon sopimuksen mahdolliset vaikutukset erilaisiin yhteiskuntaryhmiin ja kansallisen uudistusprosessin eri aloihin Ukrainassa. Sopimus on kokonaan uudenlainen, sillä poliittisen yhteistyön tasoa ja osallistumisastetta yhteismarkkinoilla ei ole ennalta määritelty. Koska EU:lla ei ole ohjenuoraa, jota voitaisiin seurata kyseisestä sopimuksesta neuvoteltaessa, Ukrainan ja EU:n sidosryhmien osallistuminen prosessiin on tärkeää. Lisäksi Ukrainan kanssa tehtävän uuden sopimuksen on tarkoitus olla mallisopimus, jonka pohjalta EU neuvottelee muiden naapurimaiden kanssa.

3.1

ETSK on vuodesta 2003 lähtien kehittänyt suhteita Ukrainan kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin. Vuonna 2004 se laati tutkimuksen ja lausunnon Ukrainan, Venäjän, Moldovan ja Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnista. EU:n ja Ukrainan suhteet ovat kehittyneet nopeasti viime vuosina. Neuvottelut assosiaatiosopimuksesta ovat käynnissä, ja kansalaisyhteiskunnalta ja ETSK:lta toivotaan tulevissa suhteissa entistä laajempaa ja tärkeämpää roolia. Helmikuussa 2006 ETSK järjesti Kiovassa konferenssin Ukrainan kansalaisyhteiskunnan roolista Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanossa. Loppujulistuksessa ETSK lupasi tukea Ukrainan kansalaisyhteiskunnan kehitystä.

3.2

Muutama kuukausi myöhemmin perustettiin Ukrainan kolmikantainen sosiaali- ja talousneuvosto (NTSEC). NTSEC:n valtuuskunta vieraili Ukrainan työministerin johdolla ETSK:ssa 24.–25. lokakuuta 2007. ”Itäiset eurooppalaiset naapurivaltiot” -yhteysryhmä omisti tuolloin erityisen kokouksen Ukrainan kansalaisyhteiskunnalle.

3.3

ETSK:n ja NTSEC:n välisen järjestelmällisen yhteistyön aloittamisesta on päästy yksimielisyyteen. ETSK haluaa kuitenkin varmistaa, että Ukrainan kansalaisyhteiskunnan edustus on laaja ja että NTSEC:ssä edustettuina olevien työntekijä- ja työnantajajärjestöjen lisäksi se kattaa myös aktiiviset kansalaisjärjestöt. Ukrainan kansalaisyhteiskunnan tulisi sen vuoksi luoda foorumi, joka edustaa sekä NTSEC:tä että muita kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajia.

4.1

Ukraina on vuodesta 2004 lähtien ja oranssin vallankumouksen jälkeen hahmottunut nuorena demokraattisena valtiona, joka on jättänyt jälkeensä suurimman osan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyneistä naapurimaistaan. Vapaista ja oikeudenmukaisista vaaleista on tullut yleinen käytäntö Ukrainassa, ja sananvapaus ja kokoontumisvapaus, jotka saavutettiin oranssin vallankumouksen aikana, ovat säilyneet.

4.2

Oranssin vallankumouksen synnyttämän innostuksen laannuttua vuonna 2005 Ukraina ajautui poliittiseen epävakauteen ja kilpailuun, joka johti vakavaan poliittiseen kriisiin. Kriisin seurauksena kaikki valtaelimet riitelivät keskenään, ja se horjutti uskoa Ukrainan lainsäädäntä- ja lainvalvontaviranomaisiin. Siitä lähtien poliittinen epävakaus ja kyvyttömyys käynnistää kauaskantoisia uudistuksia on leimannut Ukrainan politiikkaa. Euroopan naapuruuspolitiikka ja siihen liittyvä toimintasuunnitelma tarjosivat tietynlaisen ohjenuoran Ukrainan uudistuksille, mutta eivät yleisesti ottaen onnistuneet saamaan poliittista eliittiä ja yhteiskuntaa kokonaisuudessaan Eurooppaan yhdentymistä koskevan tavoitteen taakse.

4.3

Ukrainan talous on jatkanut kasvua. Inflaatiotaso on kuitenkin noussut yhä korkeammalle ja ylitti vuonna 2007 16 prosentin tason. Vuonna 2008 inflaatio on jatkanut kasvuaan, sillä hallitus ei ole onnistunut inflaation vastaisten toimien toteuttamisessa. Vaikka köyhyyttä on viime vuosina onnistuttu vähentämään voimakkaasti, yli 20 prosenttia ukrainalaisista elää yhä köyhyysrajan alapuolella, ja keskimääräiset tulot Ukrainassa ovat alle 150 euroa kuukaudessa. Ukraina on edelleen maa, jossa sääntely-ympäristö asettaa lukuisia esteitä ulkomaisille suorille sijoituksille ja yritysten perustamiselle. Kaiken kaikkiaan Ukraina ei ole pystynyt toteuttamaan laajakantoisia makrotalousuudistuksia, ja talouskasvu on johtunut pääasiassa muusta kuin hallituksen politiikasta.

4.4

Lukuisista poliittisista julistuksista huolimatta Ukrainassa ei ole tapahtunut merkittävää edistystä korruption torjunnassa. Transparency International -järjestön vuonna 2007 toteuttaman tutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia ukrainalaisista uskoo, että viranomaiset eivät torju korruptiota tehokkaasti. Vahvan jalansijan saaneiden ryhmien etujen ajaminen ja ystävyyssuhteiden hyödyntäminen ovat vallitsevia käytäntöjä, jotka vaikuttavat päätöksentekoon. Ukrainassa on pakottava tarve kehittää edustusrakenteita, valtion ja yhteiskunnan välisiä sovittelumuotoja, oikeusvaltiota sekä korruption vastaisia käytänteitä.

5.1.1

Virallisten tilastojen mukaan rekisteröityjä kansalaisyhteiskunnan organisaatioita on yli 50 000. Valtionhallinnon ilmoituksen mukaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioista 90 prosentilla talousarvio on 50 000–300 000 Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Toisaalta se seikka, että yli 80 prosenttia Ukrainan kansalaisista ei osallistu minkäänlaisten vapaaehtoisjärjestöjen toimintaan, osoittaa, että ukrainalaisten kansalaistoiminnan taso on alhainen länsimaisten demokratioiden ja Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden kansalaisiin verrattuna.

5.1.2

Ukrainan kansalaisaktiivisuuden alhaisen tason syyt ovat moninaiset: epäluottamus järjestöjä ja poliittista prosessia kohtaan, mikä johtuu neuvostoajan ”pakollisten rituaalien” perinnöstä, pettymys demokratia- ja markkinauudistusten tuloksiin, vahvan keskiluokan puuttuminen sekä epävirallisten yhteiskunnallisten verkkojen sitkeähenkisyys. Nämä piirteet sekä valtion epäluottamus ruohonjuuritason toimintaan ovat johtaneet siihen, että Ukraina on juuttunut nykyiseen puolidemokraattiseen tilaan.

5.1.3

Jonkin verran edistystä on kuitenkin tapahtunut. Vuosina 2005–2006 monet kansalaisyhteiskunnan organisaatiot tekivät työtä kansalaisyhteiskuntadoktriinin parissa muotoillakseen vaatimuksia viranomaisille. Suurin osa doktriinin ehdotuksista on sisällytetty suunnitelmaan, joka koskee viranomaisten tukea kansalaisyhteiskunnan instituutille. Marraskuussa 2007 valtakunnallisessa konferenssissa ”Kansalaisyhteiskunnan kehitystä edistävät julkiset politiikat — Uudet ensisijaiset tavoitteet” uudelle hallitukselle ja parlamentille laadittiin ehdotuksia kansalaisyhteiskunnan kehittämisestä ja kansalaiskeskustelusta.

5.1.4

Jotta kansalaisyhteiskunnan organisaatioita koskeva lainsäädäntö saataisiin valmiiksi, tarvitaan uusi kansalaisjärjestöjä koskeva säädös, jossa säädetään nykyistä yksinkertaisemmasta ja huokeammasta kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden rekisteröintimenettelystä, oikeushenkilöiden mahdollisuudesta perustaa järjestöjä, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintaa koskevien nykyisten alueellisten rajoitusten poistamisesta sekä luvasta suojella kaikkien yksilöiden oikeuksia.

5.1.5

Toinen Ukrainan kansalaisyhteiskunnan kehitykseen liittyvä ongelma on valtion myöntämän rahoituksen puute. Eräiden lähteiden mukaan valtion rahoitusosuus on ainoastaan 2 prosenttia kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tuloista. Tämä on erittäin alhainen määrä verrattuna 30–40 prosentin osuuteen keskieurooppalaisissa naapurimaissa. Suurimmassa osassa vanhoja EU:n jäsenvaltiota valtion osoittama rahoitus on kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden pääasiallinen tulonlähde.

5.2.1

Ammattiliitot ovat ryhmittyneet ammattiliittojen keskusjärjestöön (Federation of Trade Unions, FTUU), kansalliseen ammatilliseen yhteisjärjestöön (National Confederation of Trade Unions) ja Ukrainan vapaiden ammattiliittojen keskusjärjestöön (Free Trade Unions of Ukraine). Ukrainan ammattijärjestöjen kansallinen yhteisjärjestö (National Confederation of the Trade-Union Organisations of Ukraine, NKPU) on vuonna 2004 perustettu Ukrainan kansallinen ammattijärjestökeskus. Se perustettiin, kun yhdistyksiä erosi Ukrainan ammattiliittojen keskusjärjestöstä FTUU:sta. Näistä virallisista rakenteista huolimatta ammattiliitoilla on ollut jäseniensä etujen suojelemisessa, kuten työturvallisuuden edistämisessä, tähän asti melko vaatimaton rooli.

5.2.2

Ukrainan työnantajajärjestöistä eräät ovat melko vahvoja ja kykeneviä ajamaan etujaan (Federation of Employers of Ukraine, Ukrainian Chamber of Commerce and Industry jne.) Ukrainassa ei kuitenkaan ole edunvalvontaa koskevaa lainsäädäntöä tai järjestelmällisiä kuulemismenettelyjä etujen ajamista varten.

5.2.3

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kehittämisestä Ukrainassa annetun presidentin asetuksen (3) mukaisesti vuonna 2006 perustettiin kansallinen kolmikantainen sosiaali- ja talousneuvosto (NTSEC) Ukrainan presidentin alaiseksi neuvoa-antavaksi elimeksi. Lisäksi aluetasolla perustettiin alueellisia kolmikantaisia sosiaali- ja talousneuvostoja.

5.2.4

Näiden elinten tavoitteena on kehittää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja saada työntekijöiden ja työnantajien edustajia mukaan valtion sosiaali- ja talouspolitiikan muotoiluun ja täytäntöönpanoon.

5.3.1

Vaikka Ukrainan kansalaisyhteiskunta on melko heikko, kuten edellä on todettu, monilla aktiivisilla kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on ollut merkittävä rooli eurooppalaisten arvojen edistämisessä, viranomaisten toiminnan tarkkailussa, erityispolitiikkojen edistämisessä, asiantuntija-avun antamisessa viranomaisille, yleisen mielipiteen seurannassa ja yleisen EU-tietämyksen lisäämisessä EU:sta. Tällaisiin toimiin saadaan yleensä rahoitustukea kansainvälisiltä lahjoittajilta siitä huolimatta, että toimet ovat usein yhdenmukaisia asiaankuuluvien valtiollisten ohjelmien tavoitteiden kanssa ja että lailliset keinot kansalaisjärjestöjen toiminnan tukemiseksi valtion talousarviosta ovat olemassa.

5.3.2

Näiden toimien vaikutus Ukrainan varsinaiseen edistymiseen yhdentymisessä tai eurooppalaistumisessa on melko vähäinen. Tämä johtuu kansalaisyhteiskunnan heikosta asemasta ja valmiuksien puutteesta, sillä se ei ole tarpeeksi vankka ja järjestäytynyt voidakseen vaikuttaa poliittiseen prosessiin. Lisäksi kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja keskivertokansalaisen välinen yhteys on melko epämääräinen. Niinpä kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla ja aktivisteilla on vähäiset mahdollisuudet saada kansalaisia liikkeelle ja muokata yleistä mielipidettä. Myös epävakaa poliittinen tilanne haittaa merkittävästi kansalaisyhteiskunnan vaikuttamismahdollisuuksia.

5.3.3

Silloin kun kansalaisyhteiskunnan organisaatiot onnistuvat edistämään tiettyjä poliittisia päätöksiä, se on yksittäisten, avoimien ja yhteistyöhaluisten poliitikkojen ja virkamiesten ansiota. Euroopan integraatioasiain varapääministerin nimittäminen joulukuussa 2007 edisti kansalaisyhteiskunnan osallistumista. Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijat osallistuvat nyt valtiollisten ohjelmien laadintaan Eurooppaan yhdentymisen alalla, ja heitä kuullaan eri asioissa varapääministerin toimivallan puitteissa.

5.3.4

Lukuun ottamatta joidenkin kansalaisjärjestöjen ilmeisen aktiivista roolia kansalaisyhteiskunta laajasti ottaen näkee Eurooppaan yhdentymisen melko abstraktina. Elleivät kansalaisyhteiskunnan eri ryhmät (ammattijärjestöt, ammattialajärjestöt, kuluttajajärjestöt jne.) ymmärrä, että Eurooppaan yhdentyminen liittyy tärkeällä tavalla päivittäiseen elämään ja että uudistukset vaikuttavat kaikkiin, niiden rooli jää passiiviseksi.

6.1

Kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistaminen edellyttää sekä yleistä myönteistä poliittista ympäristöä EU:n ja Ukrainan suhteissa että kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistamiseen tähtääviä erityistoimia.

6.2

Yleisen poliittisen ympäristön ja EU:n ja Ukrainan suhteiden dynamiikan osalta seuraavat tekijät vaikuttavat olennaisilta:

6.2.1

Assosiaatiosopimuksessa Ukrainalle tulisi avata mahdollisuus EU:n jäsenyyteen. Tämä lisää uudistusmielisten kannattajajoukkojen, myös uudistusmielisen kansalaisyhteiskunnan, vaikutusmahdollisuuksia. Mahdollisen EU-jäsenyyden tarjoamat kannustimet auttavat toteuttamaan uudistuksia yhteiskunnassa ja lannistamaan veto-oikeudella laskelmoivat. Ukrainalaisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden mukaan jo viittaus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklaan, jossa määrätään, että jokainen kriteerit täyttävä Euroopan valtio voi hakea unionin jäsenyyttä, antaa Ukrainalle voimakkaan signaalin.

6.2.2

Viisumivapautta koskeva mahdollisuus olisi tehtävä uskottavaksi ja Ukrainalle olisi tarjottava viisumivapauteen liittyvää etenemissuunnitelmaa. Kun otetaan huomioon nykyiset matkustamista haittaavat esteet, kansalaisyhteiskunnan toimijoilla on rajalliset mahdollisuudet luoda todellisia kumppanuussuhteita EU:n vastaaviin toimijoihin. Kaiken kaikkiaan viisumivapaa järjestelmä edistää ihmisten välisiä kontakteja ja auttaa ottamaan Ukrainassa käyttöön eurooppalaisia normeja, arvoja ja käytäntöjä.

6.2.3

Sekä EU:n että Ukrainan tulisi tehdä parhaansa, jotta Ukraina voisi hyötyä maksimaalisesti sille avoimista EU:n yhteisöohjelmista ja virastoista (4). Samalla on löydettävä uusia mahdollisuuksia vahvistaa ja laajentaa ihmisten välisiä yhteyksiä.

6.3

Kansalaisyhteiskunnan roolia vahvistavien erityistoimien pitäisi perustua seuraaviin kolmeen periaatteeseen:

6.3.1

Ensinnäkin kansalaisyhteiskunnan toimijoille pitäisi antaa vahva asema poliittisessa prosessissa (politiikan kehittämisessä, politiikan täytäntöönpanossa ja seurannassa) ja erityisesti EU:hun liittyvässä politiikassa.

6.3.2

Kansalaisyhteiskunnan toimijoita on kuultava neuvoteltaessa EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksesta, määritettäessä vuosittaiset yhteistyön ensisijaiset tavoitteet (jotka nykyään määritetään kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella perustetuissa yhteisissä elimissä ja assosiaatiosopimuksen tultua voimaan sen institutionaalisten määräysten mukaisesti), laadittaessa nykyisten rahoitusnäkymien väliarviointi (Euroopan komission naapuruus- ja kumppanuusvälineen ENPI:n mukainen Ukrainaa koskeva strategia-asiakirja vuosiksi 2007–2013) sekä kehitettäessä ENPI:hin sisältyviä vuotuisia ohjelmia (erityisesti määriteltäessä ENPI:stä Ukrainalle annettavan rahoitustuen painopisteet).

6.3.3

EU:n ja Ukrainan pitäisi kannustaa ja tukea kansalaisyhteiskunnan itsenäistä tarkkailutoimintaa ja ottaa se huomioon.

6.3.4

Toiseksi EU:n sekä Ukrainan hallituksen tavoitteena tulisi olla kansalaisyhteiskunnalle myönteisen sääntely-ympäristön luominen Ukrainaan. Tämä tarjoaisi Ukrainan kansalaisyhteiskunnan organisaatioille muun muassa mahdollisuuksia kotimaiseen rahoitukseen (mukaan luettuna julkinen rahoitus esimerkiksi palvelujen alihankinnan kautta) ja vähentäisi siten niiden nykyistä riippuvuutta ulkomaisista lahjoittajista.

6.3.5

Kolmanneksi EU:n olisi autettava kehittämään strategia Ukrainan kansalaisyhteiskunnan valmiuksien parantamiseksi. Tällä hetkellä Ukrainan kansalaisyhteiskunta on melko pirstaleinen, ja se pystyy vaikuttamaan poliittiseen prosessiin ainoastaan vähän tai ei lainkaan. EU:n sekä Ukrainan hallituksen politiikalla tulisi pyrkiä tekemään kansalaisyhteiskunnasta vahva kumppani, ja valmiuksien parantaminen on erittäin tärkeä tekijä. Tämä edellyttäisi muun muassa seuraavaa:

6.3.6

EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen on lisäksi toimittava uudistusprosessin välineenä ja annettava kansalaisyhteiskunnalle nykyistä vahvempi rooli. Edellä mainitun jäsenyysmahdollisuuden lisäksi assosiaatiosopimusta koskevassa neuvoston päätöksessä tulisi viitata EY:n perustamissopimuksen 310 artiklaan. (5) Kyseisessä artiklassa EU:lle annetaan valtuudet tehdä assosiaatiosopimuksia kolmansien maiden kanssa.

6.3.7

Sopimuksessa pitäisi nimenomaisesti mainita, että molemmat osapuolet (EU ja Ukraina) sitoutuvat vahvistamaan edelleen Ukrainan kansalaisyhteiskuntaa ja antamaan sille mahdollisuudet osallistua kansalaiskeskusteluun ja poliittiseen prosessiin.

6.4

Sopimukseen tulisi sisältyä kansalaisyhteiskunnan yhteiselimen perustaminen EU:n ja Ukrainan institutionaalisen yhteistyön puitteissa. ETSK suosittelee tässä yhteydessä, että Ukrainan kansalaisyhteiskunnan kanssa luodaan pysyvät ja tulevaisuuteen suuntautuneet suhteet, jossa ensimmäisenä askeleena olisi suhteiden jäsentäminen järjestämällä esimerkiksi vuonna 2008 lokakuussa seminaari, jossa käsiteltäisiin tarkemmin kyseisen yhteiselimen perustamista Ukrainan kansalaisyhteiskunnan kanssa.

6.4.1

Yhteiselin koostuisi ETSK:n jäsenistä ja Ukrainan järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavan elimen jäsenistä. Ukrainan valtuuskunta voisi koostua NTSEC:n jäsenistä (työnantajien, ammattiliittojen ja julkisen vallan edustajista) täydennettynä sellaisilla kansalaisyhteiskunnan edustajilla, jotka eivät ole edustettuina NTSEC:ssa. Molemmista olisi yhtä paljon jäseniä. Yhteiselimellä olisi kaksi puheenjohtajaa, yksi kummankin osapuolen nimittämänä, jotka jakaisivat puheenjohtajuuden. Se kokoontuisi kahdesti vuodessa (kerran Brysselissä ja kerran Ukrainassa), ja yhteinen neuvosto voisi kuulla sitä tai se voisi ottaa kantaa oma-aloitteisesti yhteistä etua koskevissa kansalaisyhteiskuntaan liittyvissä kysymyksissä. EU:n ja Ukrainan kansalaisyhteiskunnan yhteiselimen päätavoitteet voisivat olla seuraavat: