25.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 162/96

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaa Euroopan unionin toimielimiä tiedottamaan yhteisön kansalaisille nykyistäkin aktiivisemmin, mitä etuja arvopaperikaupan yhdenmukaistetut sääntelypuitteet heille tuovat. Tällä tavoin voidaan edistää sitä, ettei sijoituksia tehdä vain kotimarkkinoilla (home bias), kuten edelleen laajalti tapahtuu.

1.2

Komitea suosittaa, että komissio kiinnittää rahoituspalvelupolitiikkaa käsittelevän valkoisen kirjan (1) mukaisessa rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman jälkiarvioinnissa erityistä huomiota siihen, edistävätkö pörssejä ja muita kaupankäyntipaikkoja koskeviin yhteisön säädöksiin tehdyt lukuisat muutokset Euroopan pörssimarkkinoiden tarkoituksenmukaista yhdentymistä ja helpottavatko ne rajatylittävää sijoittamista.

1.3

Ennen kaikkea tulisi arvioida rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaan kuuluvien säädösten, eli rahoitusvälinemarkkinoita koskevan direktiivin (2), arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun direktiivin (3) ja avoimuusvaatimuksia koskevan direktiivin (4), vaikutuksia sekä nykyisiä pyrkimyksiä helpottaa rajatylittävän rahoitusvälinekaupan selvitystä (erityisesti infrastruktuurioperaattoreiden omaehtoisen sitoumuksen täytäntöönpanoa selvitys- ja toimituspalveluiden käytännesääntöjen mukaisesti ja Euroopan keskuspankin toimia yhtenäisen eurooppalaisen järjestelmäalustan (Target2 Securities) luomiseksi toimituspalveluita varten).

1.4

Komitean mielestä on syytä odottaa arvioinnin valmistumista ennen kuin toteutetaan lisä- tai täydennystoimia yhdentymisen edistämiseksi. Komitea tekee ehdotuksia pörssimarkkinoiden integroinnin edistymisestä myöhemmin, jos se on komitean mielestä tarpeen.

1.5

Vuonna 2005 annetussa teollisuuspolitiikkaa käsittelevässä tiedonannossa (5) esitetään seitsemän sektorien välistä aloitetta, joiden on tarkoitus helpottaa sektorikohtaisten aloitteiden toteuttamista. Komitea katsoo, että sektorien välisten aloitteiden luetteloon tulisi lisätä sellaisten rahoitusmarkkinoiden kehittäminen, jotka toimivat tehokkaasti ja joille eurooppalaiset yritykset, erityisesti pk-yritykset, pääsevät kohtuullisin kustannuksin. Rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tavoitteena on parantaa rahoitusmarkkinoiden toimintatapaa, mutta rahoitusmarkkinoiden liitännäisvaikutusten vuoksi niiden roolia Euroopan kilpailukyvyn parantamisessa on välttämätöntä tarkastella aiempaa kattavammin. Komitea pahoitteleekin, ettei aiheesta käynnistetty keskustelua teollisuuspolitiikan väliarvioinnin (6) yhteydessä.

Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti eri pörsseihin, koska niillä on markkinataloudessa kaiken kaikkiaan keskeinen merkitys. Tässä yhteydessä olisi seurattava lähinnä itsenäisten liikkeeseenlaskijoiden rahoitusvälineiden sekä nopeasti kehittyvien tai paljon luonnonvaroja omistavien valtioiden liikkeeseen laskemien obligaatioiden liikkeitä, erityisesti jos näiden toimijoiden osuus pörssimarkkinoilla tehtävistä sijoituksista on poikkeuksellisen suuri. Näin on esimerkiksi Lontoon pörssissä, jossa 48 prosenttia arvopapereista on nykyään dubailaisten ja qatarilaisten rahastojen omistuksesta. Komission olisi ylipäänsä tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja valvontaviranomaisten kanssa, jotta voitaisiin parantaa tällaisten rahastojen avoimuutta, saataisiin käsitys niiden taustoista ja voitaisiin varmistaa, etteivät niiden vaikuttimet ole poliittisia. Lähtökohtaisesti ETSK ”kiirehtii komissiota tekemään mahdollisimman pian säädösehdotuksen, jolla pyritään parantamaan institutionaalisten sijoittajien investointitoimistaan ja äänestysperiaatteistaan antamia tietoja”. (7)

2.1.1

Rahoitusalan yhdentyminen on Euroopan talous- ja rahaliiton olennainen osa, ja euron käyttöönoton jälkeen siitä on tullut tärkeä tavoite. Useimmissa asiasta tehdyissä tutkimuksissa todetaan, että rahoitusalan yhdentyminen vaikuttaa kiistatta myönteisesti Euroopan talouteen.

2.1.2

Koska Euroopan rahoitusalan yhdentymisestä voi olla merkittävää hyötyä koko taloudelle ja koska monet markkinasegmentit eivät tällä hetkellä vielä ole riittävästi yhdentyneet, on välttämätöntä, että kaikki osapuolet sitoutuvat jatkamaan yhdentymisprosessia sinnikkäästi, kunnes se saadaan päätökseen.

2.1.3

Yhdennettyjen, kilpailukykyisten ja toimivien rahoitusmarkkinoiden luominen on sisämarkkinoiden ja Lissabonin tavoitteiden olennainen osa ja edellytys sille, että kasvun ja työllisyyden tuomat edut voidaan hyödyntää täysimittaisesti.

2.1.4

Kaikki finanssikeskukset hoitavat kokonaistalouden kannalta tärkeitä tehtäviä. Pörsseillä on keskeinen rooli jäsenvaltioiden rahoitusmarkkinoilla, ja siksi ne samaistetaan usein kansallisesti tärkeisiin julkisiin laitoksiin. Euroopan pörssialaa hallitsevat perinteiset ja usein jäsenvaltiokohtaiset toimijat. Muutamista pörssifuusioista ja -yhteenliittymistä huolimatta rahoitusmarkkinat ovat edelleen hajanaiset, ja erilaisia finanssikeskuksia on tusinan verran. Maantieteellisestä sijainnista johtuvat rajoitukset ja ristiriidat voidaan kuitenkin välttää hoitamalla liiketoimet sähköisesti.

2.1.5

Rahoitusalan yhdentyminen on ennen kaikkea markkinalähtöinen prosessi, mutta se edellyttää myös markkinavoimien ja julkisen vallan toimien tehokasta vuorovaikutusta. EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten on jatkossakin tuettava yhdentymisprosessia päättäväisesti. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että jäsenvaltioiden ja unionitason viranomaisilla on oltava vakaa tahto sellaisen oikeudellisen kehyksen ja sääntelyjärjestelmän luomiseen, jonka on tarkoitus edistää sisämarkkinoiden yhdentymisen ja rahoitusjärjestelmän vakautta.

2.1.6

Euroopan osakemarkkinoiden merkitys yritysten rahoituksen lähteenä on ajan mittaan kasvanut, tosinaan hyvinkin jyrkästi. Näin ollen pitkälle kehittyneet pörssimarkkinat lisäävät kokonaisinvestointeja ja pienentävät kustannuksia. Pörssimarkkinat voivat niin ikään edistää merkittävästi ulkoisten lisäresurssien saantia. Lisäksi rahoitusalalla on tärkeä merkitys siksi, että se takaa varojen jakautumisen, mikä mahdollistaa muiden taloudenalojen kehittymisen.

2.1.7

Rahoitusmarkkinoita koskevien jäsenvaltiokohtaisten sääntöjen suuret erot ovat toiminnan este. Pörssien yhteenliittymät eivät (rahoitusta koskevan sääntelyn strategisina osatekijöinä) yksistään riitä, jotta sääntelyn yhdenmukaistamista koskevat vaatimukset saataisiin täytettyä.

2.1.8

Arvopaperimarkkinoilla, esimerkiksi joukkolaina- ja osakemarkkinoilla, on äärimmäisen tärkeää jatkaa arvopapereiden selvitys- ja toimitusinfrastruktuurin yhdentämistä. Puutteellisesti yhteenliitettyjä selvitys- ja toimitusjärjestelmiä on edelleen runsaasti.

2.1.9

Nyt kun rahaliitto itse asiassa suosii yleiseurooppalaista arvopapereiden hallinnointimenettelyä, Manner-Euroopan osamarkkinat ovat paradoksaalisessa tilanteessa: vaikka toimeksiannot hoituvat sähköisesti, niiden kustannukset ovat suuret. Ristiriita selittyy ennen kaikkea sillä, että rajatylittävien liiketoimien kustannukset ovat edelleen aivan liian korkeat.

2.2.1

(Arvopaperi)pörssit mahdollistavat rahoitusvälineiden tarjonnan ja kysynnän yhteensaattamisen (pörssin markkinatoiminta). Sijoittajan näkökulmasta pörssi mahdollistaa rahoitusvälineen hankkimisen tai luovuttamisen. Yrityksille pörssi on merkittävä vieraan ja oman pääoman hankkimisen paikka. Pörssit ovat näin ollen pankkien luotonannon ohella olennaisia yritysten rahoituslähteitä. Ilman toimivia pörssimarkkinoita uusien rahoitusvälineiden välittäminen olisi mahdollista vain hyvin pienessä mittakaavassa. Aitojen eurooppalaisten pörssimarkkinoiden syntyminen voisi tarjota yrityksille uusia mahdollisuuksia liiketoiminnan rahoittamiseen arvopapereiden liikkeeseen laskun ansiosta. Mahdollisuuksia voisi avautua myös ja etenkin yrityksille maissa, joiden pörssikaupassa likviditeetti on alhainen ja liikkeeseen lasku rajallista. Eurooppalaisten pörssimarkkinoiden pitäisi lisäksi edistää sitä, että sijoittajat eivät keskity ainoastaan omille kotimarkkinoilleen, kuten tilanne tällä hetkellä on, vaan voivat hyötyä koko eurooppalaisen talousalueen kasvusta.

2.2.2

Yleisesti ottaen on kuitenkin todettava, että yritykset sijoittavat vain murto-osan investoinneistaan (bruttoinvestoinnit) pörssimarkkinoille. Myös osakkeiden nettoliikkeeseenlasku on laskussa Yhdysvalloissa, ja euroalueella sitä ei ole lainkaan. Pörssissä noteerattujen yritysten määrä ei juuri vaihtele, joten asiaa ei voi selittää sillä. Selitys piilee siinä, että yritykset hankkiutuvat eroon omista osakkeistaan ostamalla niitä takaisin. Näin ne pyrkivät nostamaan rahoitusmarkkinoiden merkittävintä indikaattoria eli osaketuottoa.

2.2.3

Pörssien julkisen tehtävän täyttämiseen tarvitaan kaksi seikkaa: ensinnäkin on tehtävä liiketoimi (kauppa) ja toisekseen rahoitusvälineen ja rahan on vaihdettava omistajaa (selvitys) (8) Siitä huolimatta, että vasta molemmat yhdessä, kauppa ja selvitys, mahdollistavat pörssitoiminnan, ovat ne erillisiä tapahtumia, jotka fyysisesti suoritetaan erillisillä teknisillä järjestelmäalustoilla. Kaupan hoitaa pörssi, selvityksen taas tekee keskusvastapuoli (CCP) ja arvopaperikeskukset (Central Securities Depositories). Viimeksi mainitut vastaavat pääosin arvopapereiden säilyttämisestä sekä kirjaavat omistusoikeuden siirrot. (9)

2.2.4

Jokaisessa jäsenvaltioissa on vähintään yksi arvopaperipörssi. (10) Lisäksi olemassa on monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä (MTF), jotka pörssien tavoin saattavat yhteen rahoitusvälineiden osto- ja myyntitoimeksiannot, sekä kauppojen sisäisiä toteuttajia, jotka tekevät sopimukset suoraan asiakkaidensa kanssa. Selvitys tapahtuu pääosin kansallisten arvopaperikeskusten kautta, joilla on kotivaltiossaan monopoliasema tiettyjen palvelujen tuottamisessa.

2.2.5

Kauppapaikkojen moninaisuuden sinänsä ei pidä katsoa olevan haitta eurooppalaisilla pääomamarkkinoilla. Päinvastoin, eri kauppapaikkojen välisen tehokkaan kilpailun pitäisi markkinatalouden sääntöjen mukaan johtaa siihen, että sijoittajien liiketoimikustannukset pienenevät. Siksi on hyvä, että rahoitusvälineiden markkinoista annetulla direktiivillä (11) pyritään kauppapaikkojen välisen kilpailun vahvistamiseen. (12)

2.2.6

Kauppapaikkojen välisen kilpailun toimiminen edellyttää kuitenkin sitä, että Euroopan pörssien välillä voi vallita aito kilpailu. Tähän asti kilpailua on estänyt useissa jäsenvaltioissa voimassa oleva niin kutsuttu keskittymäsääntö, jonka mukaan kaikki toimeksiannot oli suoritettava säännellyillä markkinoilla, tavallisesti paikallisessa pörssissä. Tällaisen kansallisen sääntelyn mahdollisuus poistui rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin myötä. Eurooppalaista kilpailua edelleen haittaava tekijä voi olla pörssien puhtaasti kansallisen taustan vuoksi se, että yksittäiset pörssit voivat tarjota ainoastaan rajallista kansallista kaupankäynnin kohteena olevaa rahoitusvälineiden valikoimaa. Mikäli esimerkiksi saksalaisessa pörssissä ei voi kaupata ranskalaisia rahoitusvälineitä, mitään kilpailua ei voi syntyä.

2.2.7

Katsaus suurissa eurooppalaisissa pörsseissä kaupattaviin rahoitusvälineisiin osoittaa kuitenkin, että — mahdollisia oikeudellisia esteitä lukuun ottamatta — kauppapaikkojen väliselle kilpailulle ei ole tosiasiallisia esteitä. Niinpä esimerkiksi Saksan pörsseissä käydään kauppaa yli 13 000 ulkomaalaisella rahoitusvälineellä. (13) Vaikka muista pörsseistä ei vastaavia lukuja voikaa löytää, osoittaa esimerkki, että kauppapaikkojen väliselle tehokkaalle kilpailulle on olemassa edellytykset. Mahdolliset kansalliset oikeudelliset esteet menettävät merkityksensä rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman (FSAP) täytäntöönpanon myötä. Niinpä esitedirektiivillä mahdollistetaan Euroopan laajuisten rahoitusvälineiden levittäminen yhden ainoan esitteen avulla. Rahoitusvälineiden markkinoista annetulla direktiivillä ei ainoastaan yhdenmukaisteta sijoittajan suojaa koskevia vaatimuksia, vaan myös pörssin ja pörssin ulkopuolisten kauppapaikkojen toimintaa ja niissä käytävän kaupan sääntöjä. Lisäksi avoimuusvaatimuksia koskevalla direktiivillä yhdenmukaistetaan pääomamarkkinoita koskevaa tietoa. Euroopan unionin toimielinten tehtävä on nyt arvioida uuden lainsäädännön konkreettisia vaikutuksia sekä tarvittaessa korjata virheellistä kehitystä. Arvioinnissa mittapuuna olisi käytettävä sitä, kuinka rahoitusmarkkinoiden toimintasuunnitelman tavoitteet, etenkin kansalliset rajat ylittävä rahoitusmarkkinoiden organisointi, on saavutettu.

2.2.8

Voidaan kysyä, vaarantaako pörssien välinen kilpailu hinnanmuodostusmekanismien laadun (ja siten pörssien julkisen tehtävän), ja pitäisikö tätä ehkäistä konsolidointia edistämällä. Ensisilmäyksellä näyttää siltä, että likviditeetin jakautuminen useaan eri kauppapaikkaan vaarantaa laadun. Kuitenkaan siitä, että Euroopassa on useita kauppapaikkoja, ei voida välttämättä vetää johtopäätöstä, että hinnanmuodostus olisi heikkolaatuista. Hintaerojen hyödyntämisen kaltaiset kaupan mekanismit toimivat tasoittavina tekijöinä. Lisäksi 1. marraskuuta 2007 lähtien kauppapaikkoihin on sovellettu kattavia ja yhdenmukaistettuja kauppaa edeltäviä ja kaupan jälkeisiä avoimuusvaatimuksia (rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 27 artikla ja sen jälkeiset artiklat). Näiden tarkoitus on taata hintojen vertailukelpoisuus eri kauppapaikoissa ja siten ehkäistä edellä mainittua pirstaloitumista. Tämä lähestymistapa tuntuu toimivan, mikäli sitä on mahdollista arvioida näin vähän aikaa rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin täytäntöönpanon jälkeen jäsenvaltioissa. Esimerkiksi yhdeksän investointipankin konsortio ”Project Boat” julkaisee pörssien ulkopuolella tehtyjen kauppojen tietovirrat, jotka suuret rahoitustiedotusta tarjoavat palveluntarjoajat keräävät yhteen pörssi- ja monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien tietojen kanssa. Näin taataan se, että eri kauppapaikkojen hinnat vaikuttavat toisiinsa. Siksi likviditeetin lisäämiseksi ei tarvita pörssiyhtiöiden omistajien tekemiä konsolidointeja.

2.2.9

Kuten komission jäsen Charlie McCreevy painottaa, fuusioiden tai yrityskauppojen hyväksymis- tai kieltämispäätökset ovat puhtaasti pörssiyhtiöiden liiketoiminnallisia päätöksiä, mutta niiden olisi tapahduttava markkinalähtöisesti. Poliittisesta näkökulmasta katsoen ratkaisevaa on vain se, onko fuusiolle tai yrityskaupoille oikeudellisia esteitä, ja jos on, voidaanko niitä poistaa.

2.2.10

Kaupankäyntijärjestelmän harjoittajien väliselle fuusiolle tai yrityskaupalle ei ole olemassa sen enempää oikeudellisia esteitä kuin muillekaan yhtiöoikeudellisille fuusioille tai yrityskaupoille. Tuoreena esimerkkinä tästä ovat Lontoon pörssi, joka suunnittelee ostavansa Italian pörssin, sekä eurooppalaisen oikeusalueen ylittävä New Yorkin pörssin ja Euronextin fuusio.

2.2.11

Yhteisen Euroopan laajuisen kaupankäyntialustan perustamiseen liittyy kuitenkin tiettyjä oikeudellisia ongelmia. Tällaisista esteitä voidaan mainita toimilupavaatimusten ja kaupankäyntitapojen erot sekä erot vero- ja kirjanpitosäännöksissä. (14) Rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin ja esitedirektiivin hyväksymisen jälkeen ei ole tehty tutkimusta siitä, miten merkittäviä nämä esteet ovat. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nämä esteet eivät ole käytännössä ylitsepääsemättömiä. Esimerkkinä tästä ovat Amsterdamin, Brysselin, Pariisin ja Lissabonin pörssien onnistunut sulautuminen Euronextiksi sekä Baltian ja Pohjoismaiden pörssien yhdistyminen OMX Nordic -pörssiksi. Lisäksi jo nyt, vain varsin vähän aikaa rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin hyväksymisen jälkeen, näyttää siltä, että pörssit kilpailevat tulevaisuudessa yhä enemmän ja yhä tiukemmin monenvälisten kauppajärjestelmien kanssa, jotka voivat toimia kaikissa jäsenvaltioissa eurooppalaisen passin ansiosta. Tästä esimerkkejä ovat seitsemän investointipankin Turquoise-niminen aloite sekä vuoden 2007 maaliskuussa Lontoossa käynnistetty Chi-X Europe Limitedin Chi-X järjestelmäalusta. Siksi eurooppalaisten pörssimarkkinoiden syvempi yhdentyminen ei näytä ainoastaan mahdolliselta, vaan sen pitäisi olla totta jo lähitulevaisuudessa. (15)

2.2.12

Pörssimarkkinoiden yhdentymisen edistämistä ei kuitenkaan saa ymmärtää niin, että kaikki kauppa- ja selvityspaikat haluttaisiin keskittää yhdelle ainoalle yleiseurooppalaiselle kaupalliselle järjestelmäalustalle. Ei pidä unohtaa, että sekä uudet pörssin ulkopuoliset kauppapaikat että perinteiset pörssit ovat liikeyrityksiä, joiden tarkoitus on tuottaa voittoa, ja että monopoliaseman myöntäminen johtaisi siihen, että sekä liikkeeseenlaskijoiden että sijoittajien edut huononisivat. (16)

2.2.13

Näin ollen komitea kehottaa Euroopan unionin toimielimiä tutkimaan vaihtoehtoja yhdentymisen edistämiselle kilpailun avulla silloin, kun pörssien keskittyminen näyttää johtavan siihen, että alueellisten pk-yritysten pääsy niihin vaikeutuu ratkaisevasti. On huomattava, että pk-yrityksille alueelliseen pörssiin listautuminen on usein helpompaa kuin suuriin eurooppalaisiin pörsseihin. Aluetasolla solmittujen tiiviiden suhteiden ansiosta investoijat ovat alueellisen pörssin kautta suoraan tavoitettavissa. Siksi on arvioitava huolella, näyttääkö tuleva kehitys johtavan siihen, että pk-yritysten listautuminen pörssiin vaikeutuu. Mikäli näin on, ratkaisu voisi olla se, että perustetaan yksi tai useampia yksityisiä pörssejä, joiden tehtävä olisi keskittyä erityisesti pk-yritysten tarpeisiin.

3.1

Suurin este tehokkaammalle eurooppalaiselle pörssirakenteelle ei ole pörssien perinteinen alueellinen suuntautuminen, vaan erilaiset selvitysjärjestelmät, jotka Euroopassa yleensä vaihtelevat maasta toiseen. Tämä vaikeuttaa kansallisten rajojen yli tehtyjen pörssikauppojen selvitystä ja nostaa kustannuksia. (Kuitenkin puhtaasti kansalliseen arvopaperikauppaan tarkoitetut selvitysjärjestelmät ovat usein erittäin tehokkaita ja tarjoavat edullisia ratkaisuja, joita ei konsolidointipyrkimyksissä tulisi asettaa kyseenalaisiksi.) Useita merkittäviä aloitteita on jo tehty kansallisen pirstaloitumisen lopettamiseksi ja tehokkaamman eurooppalaisen selvitysjärjestelmän luomiseksi.

3.2

Giovannini-raporteissa (17) yksilöitiin pörssikaupan tehokkaan selvityksen esteet ja analysoitiin niitä. Raporttien mukaan kansallisia eroja on eritoten teknisissä standardeissa ja markkinakäytännöissä sekä verotuskäytännöissä ja lainsäädännössä. (18) Tällä hetkellä infrastruktuurioperaattorit ja markkinaosapuolet (etenkin pankit) etsivät ensin mainittuihin ratkaisuja Euroopan komission selvitystoimintaa käsittelevän neuvoa-antavan seurantaryhmä (CESAME) johdolla. (19) Esimerkiksi yleiset vapaapäivät, jolloin selvitysjärjestelmät ovat kiinni, on pitkälti yhdenmukaistettu, ja parhaillaan työskennellään yhtiöoikeudellisten toimien selvityksen (Corporate Actions) yhdenmukaistamiseksi.

3.3

Mikäli aloite Euroopan laajuisesta arvopaperikauppojen järjestelmäalustasta toteutuu, myös tekniset standardit ja markkinakäytännöt saadaan pitkälti yhdenmukaistettua. Vuoden 2006 heinäkuussa Euroopan keskuspankki ja euroalueen kansalliset keskuspankit ehdottivat arvopaperikauppojen selvittämistä varten yhtenäisen eurooppalaisen järjestelmäalustan perustamista. (20) Tämä tunnetaan nimellä ”Target2/Securities” sillä se on teknisesti liitetty jo olemassa olevaan Euroopan laajuiseen maksujärjestelmään. Euroopan keskuspankki julkaisi tammikuussa 2007 ensimmäiset selvitykset suunnitellun järjestelmäalustan taloudellisista, oikeudellisista ja teknisistä vaikutuksista. (21) Tällä hetkellä järjestelmän teknisiä vaatimuksia työstetään yhdessä käyttäjien kanssa. (22)

3.4

Euroopan keskuspankki kaavailee, että Target2/Securities kattaa tulevaisuudessa kaikki arvopaperikaupat, jotka selvitetään keskuspankkirahassa. Suunnitellun alustan on tarkoitus olla yhtenäisesti käytettävissä pääsääntöisesti kaikkialla Euroopassa ja siten helpottaa oleellisesti kansalliset rajat ylittävien arvopaperikauppojen selvitystä.

3.5

Onnistuessaan Target2/Securities-järjestelmä poistaa valtioiden rajat ylittävän keskuspankkirahamääräisen arvopaperikaupan tiellä olevia oleellisia esteitä. Näin tämän odotetaan, kun otetaan huomioon erilaisia tekijöitä, myös vähentävän huomattavasti arvopaperien siirtoihin osallisten kuluja.

3.6

Lisäksi käytännesääntöjen (Code of Conduct) myötä eurooppalaiset arvopaperikeskukset, keskuksena toimivat vastapuolet, (keskusvastapuolet) ja pörssit ovat antaneet komissiolle sitoumuksen siitä, että ne ryhtyvät monenlaisiin toimiin. (23) Tarkoitus on ennen kaikkea parantaa infrastruktuurioperaattoreiden tehokkuutta ja yhteentoimivuutta. Tämän seurauksena pitäisi valtioiden rajat ylittävän selvitystoiminnan kulujen laskea Euroopassa. Jo vuoden 2007 alussa toteutettiin ensimmäiset sitoumukset. Hinnastoja yhdenmukaistettiin ja ne julkaistiin, minkä ansiosta hinnoittelun avoimuus parani, sillä näin kuluttajat voivat helpommin vertailla hintoja. Infrastruktuurioperaattorit ovat lisäksi sitoutuneet helpottamaan järjestelmäänsä pääsyä ja parantamaan eri järjestelmien välistä yhteentoimivuutta. Kesäkuun 2007 lopussa julkaistujen suuntaviivojen ansiosta tämä sitoumus konkretisoitui niin, että nyt eri järjestelmät voidaan liittää tehokkaasti yhteen. Käytännesääntöjen tähänastisesta kehityksestä ja niiden käytännön toteuttamisesta esitettyjen erittäin myönteisten arvioiden — esimerkiksi ja etenkin komission jäsenen Charlie McCreevyn arviot 10. heinäkuuta 2007 Euroopan parlamentissa — perusteella vaikuttaa siltä, että on löydetty tehokas keino edistää edullista Euroopan laajuista arvopaperien selvitystoimintaa.

3.7

Poliittisesta näkökulmasta katsottuna tällä hetkellä ei ole tarvetta ryhtyä edellä kuvattuja aloitteita pidemmälle pörssimarkkinoiden yhdentymisen edistämiseksi. Ensin olisi odotettava, että Euroopan pörssirakenteen konsolidoinnin edistämiseksi tehty työ — eritoten rahoitusvälineiden transaktioiden selvityksen saralla — saatetaan loppuun, jonka jälkeen olisi arvioitava sen tuloksia. Mikäli tässä yhdentymisen edistämisessä epäonnistutaan tai ilmenisi, että eurooppalaisia pörssimarkkinoita ei ole näin onnistuttu tehostamaan, olisi harkittava, voitaisiinko tilannetta parantaa antamalla uusia säännöksiä.