[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 19.9.2008

KOM(2008) 570 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE

kuivarehualasta

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE

kuivarehualast a

Johdanto

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (jolla pantiin täytäntöön kuivatun rehun yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1786/2003 23 artiklassa säädetty velvollisuus) 184 artiklan 1 kohdan mukaan komissio antaa kuivatun rehun yhteistä markkinajärjestelyä koskevan arvioinnin perusteella ennen 30. syyskuuta 2008 neuvostolle kuivarehualaa koskevan kertomuksen. Kertomuksessa käsitellään erityisesti palkokasvirehun ja muun tuorerehun viljelyalojen kehittymistä, kuivatun rehun tuotantoa ja saavutettua fossiilisten polttoaineiden säästöä, ja kertomukseen liitetään tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia.

Komissio otti huomioon tätä kertomusta laatiessaan kuivarehualaa koskevan ulkoisen arviointikertomuksen[1].

TUKIJÄRJESTELMÄN KUVAUS

Taustaa

Neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1067/74 otettiin käyttöön kuivatun rehun yhteinen markkinajärjestely (YMJ) 1. huhtikuuta 1974 runsaasti valkuaisainetta sisältävän rehun kotimaisen tarjonnan lisäämiseksi. Käyttöön otettiin yhdenmukainen tukitaso, ja markkinointivuosi määriteltiin alkamaan 1. huhtikuuta ja päättymään 31. maaliskuuta kunakin vuonna. Jotta tuotetulle kuivatulle rehulle voidaan myöntää tukea, sen on täytettävä tietyt kosteus- ja valkuaisainepitoisuutta koskevat laatuvaatimukset.

Neuvoston asetus (ETY) N:o 1117/78 hyväksyttiin vuonna 1978 toteutetun uudelleentarkastelun jälkeen. Mainitussa asetuksessa säädettiin kohdehinnasta, jolla tuottajille taataan kohtuulliset tulot. Koska aurinkokuivattu rehu joutui kilpailemaan myös kolmansista maista tuodun rehun kanssa, aurinkokuivattua rehua varten alettiin myöntää tukea, joka oli kuitenkin dehydratoidulle rehulle myönnettävää tukea alhaisempi.

Tuotanto kasvoi tasaisesti koko 1980-luvun ajan. Tämä johti kokonaismenojen hallitsemattomaan kasvuun, sillä tuettaville määrille ei ollut asetettu minkäänlaista rajaa. Vuonna 1995 annettiin neuvoston asetus (EY) N:o 603/95, jolla pyrittiin kustannusten rajoittamiseen ja yhteisön tuotantotasojen alentamiseen. Taatuksi enimmäismääräksi (TEM) vahvistettiin 4 412 400 tonnia dehydratoidun rehun osalta ja 443 500 tonnia aurinkokuivatun rehun osalta.

Vuoden 2003 uudistuksella tukijärjestelmään tehtiin lisämukautuksia, kuten neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1786/2003 säädetään.

Nykyinen tukijärjestelmä

Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 säädetään nykyisestä, 1. huhtikuuta 2008 voimaan tulleesta kuivatun rehun yhteisestä markkinajärjestelystä. Asetuksella (EY) N:o 1234/2007 on korvattu aiempi neuvoston asetus (EY) N:o 1786/2003, jolla otettiin käyttöön vuoden 2003 uudistuksen mukainen kuivatun rehun yhteinen markkinajärjestely ja jonka täytäntöönpano alkoi vuonna 2005. Sekä dehydratoidun että aurinkokuivatun rehun jalostajille myönnetään tukea 33 euroa tonnia kohti. Menojen kurissa pitämiseksi dehydratoidulle ja aurinkokuivatulle rehulle on määrätty markkinointivuotta kohti 4 960 723 tonnin taattu enimmäismäärä, joka on jaettu jäsenvaltioiden kesken. Jos taattu enimmäismäärä ylittyy, jäsenvaltio(i)lle myönnettävää tukea vähennetään ylityksen verran.

Jotta kuivatulle rehulle voidaan myöntää tukea, sen on täytettävä tietyt kosteus- ja valkuaisainepitoisuutta koskevat laatuvaatimukset.

Kuivatun rehun jalostukseen tarkoitetun tuen vuotuista määrää vähennettiin vuoden 2003 uudistuksen jälkeen 163 miljoonaan euroon (33 euroa x 4,96 miljoonaa tonnia (TEM)) uudistusta edeltävältä noin 300 miljoonan euron tasolta. Markkinointivuonna 2005/2006 todelliset menot olivat 152 miljoonaa euroa ja markkinointivuonna 2006/2007 ne olivat 143 miljoonaa euroa. Talousarvion alikäyttö johtuu tuen vähentämisestä 33 euroon tonnia kohti, minkä takia tuotettu määrä väheni.

Vuodesta 2005 alkaen kuivatulle rehulle tarkoitettu 133 miljoonan euron jalostustuki irrotettiin tuotannosta ja sisällytettiin osaksi tilatukijärjestelmää, josta viljelijöille myönnetään oikeuksia suhteessa niiden jalostajille toimittaman rehun määrään viitekaudella 2000–2002.

Yhteisön tuotanto on yhteensä 4,5 miljoonaa tonnia, ja kun keskimääräinen markkina-arvo on 110 euroa tonnilta, sen kokonaismarkkina-arvo on 495 miljoonaa euroa. Tuen määrä (143 miljoonaa euroa vuonna 2006/2007) on noin 30 prosenttia markkinoille tuodun tuotannon arvosta (495 miljoonaa euroa).

Kun tarkastellaan menojen jakautumista jäsenvaltioittain, voidaan todeta, että Espanja, Ranska ja Italia käyttävät suurimman osan tuesta. Nämä kolme jäsenvaltiota käyttivät 86 prosenttia vuoden 2006/2007 talousarviosta. Saksa, Alankomaat, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta jakavat keskenään 10,5 prosenttia talousarviosta. Uusissa jäsenvaltioissa kuivarehuala on pieni: vuonna 2006 näiden kymmenen EU:n jäsenvaltion osuus talousarviosta oli vain 1,6 prosenttia.

Kuivarehualan monimutkainen tukijärjestelmä aiheuttaa huomattavia hallinnollisia rasitteita jäsenvaltioiden julkisille ja yksityisille aloille. Hallinnon taloudellisten kustannusten arvioidaan vaihtelevan jäsenvaltioittain Ranskan 0,63 eurosta tonnia kohti Italian 4,42 euroon tonnia kohti.

Tukikelpoisuusvaatimusten kehittyminen

Vuosina 1974–1999 annetuissa komission peräkkäisissä täytäntöönpanosäännöissä vahvistettiin kuivurien sisääntuloilman lämpötilaksi 93 °C.

Komission asetuksessa (EY) N:o 676/1999 yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston asetuksen (EY) N:o 603/95 kuivarehualan yhteisen markkinajärjestelyn soveltamiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 785/95 muuttamisesta säädettiin, että kuivurien sisääntuloilman lämpötilan on oltava vähintään 350 °C, jotta taataan tuotteiden teollinen luonne. Tällä korkeaa lämpötilaa koskevalla vaatimuksella otettiin käyttöön tehokas tekninen rajoite (ja uusia jalostajia koskeva rajoite). Sillä hidastettiin myös korjuuvaihetta edeltävien tekniikoiden kehittymistä ja biomassan käyttöä kuivurien polttoaineena.

Vuoden 2003 uudistuksen jälkeen kuivatun rehun yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1786/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 382/2005 alennettiin kuivurien vähimmäislämpötilaa 250 °C:seen, millä haluttiin edistää vähemmän energiaa vaativien menetelmien ja kuivempien tuorerehujen käyttöä. Lämpötilan madaltaminen on johtanut korjuuvaihetta edeltävien tekniikoiden käytön yleistymiseen ja mahdollistanut biomassan käytön, sillä sen lämpöteho ei yllä 350 °C:seen.

Uusien kaupallisten sovellusten käyttöalan laajentamiseksi sekä tehokkaampien ja ympäristöystävällisempien valmistusmenetelmien kehittämiseksi komission asetuksella (EY) N:o 382/2005, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1388/2007, poistettiin kuivureille asetetut tekniset vaatimukset tuorerehun dehydratoinnin osalta (sisääntuloilman lämpötila, dehydratoinnin kesto ja kunkin kerroksen paksuus).

KUIVAREHUALAN RAKENNE

Pinta-ala

Yhteisössä tuorerehun osuus rehun kokonaiskulutuksesta on noin puolet. Se joko laidunnetaan suoraan tai sitä saadaan leikkaamalla ja hoitamalla pysyvää tai väliaikaista laidunmaata ja yksi- tai monivuotisia viljelmiä (sini- eli rehumailanen, apila, siilomaissi jne.).

Kahdeksassa suurimmassa tuottajamaassa (Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa, Tanskassa, Tšekissä, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa), joiden osuus taatusta enimmäismäärästä on 96 prosenttia, kuivatun rehun sopimusviljelyala oli 430 400 hehtaaria markkinointivuonna 2005/2006 eli ainoastaan 1 prosentti yhteisössä tuorerehun viljelyyn käytettävästä kokonaispinta-alasta. Tästä määrästä 80 prosenttia eli 344 400 hehtaaria on sinimailasen viljelykäytössä (etenkin Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa) ja 86 000 hehtaaria on laidunmaana (lähinnä Saksassa, Tanskassa ja Alankomaissa). Tämä vastaa 24:ää prosenttia sinimailasen viljelyyn käytettävästä kokonaisalasta yhteisössä ja 0,24:ää prosenttia yhteisön laidunmaan kokonaispinta-alasta.

Vaikka kuivatun rehun sopimusviljelyalaa koskevia luotettavia tietoja ei ole saatavana viime vuosilta, on arvioitu, että tällaisen viljelyalan määrä on pienentynyt noin 415 000 hehtaariin vuonna 2007/2008 (3,5 prosentin vähennys vuoteen 2005/2006 verrattuna). Sinimailasen (palkokasvirehun) kokonaisviljelyala on sitä vastoin pysynyt yhteisössä samana, kun taas laidunmaan kokonaisala kasvoi vuonna 2006/2007 2 prosenttia vuoteen 2005/2006 verrattuna.

Tuotanto

Kolmen suurimman tuottajan (Ranska, Espanja ja Italia) osuus yhteisellä markkinajärjestelyllä tuettavasta 27 jäsenvaltion EU:n tuotannosta on 85 prosenttia. Kaksi kolmasosaa yhteisön tuotannosta on keskittynyt näissä jäsenvaltioissa kolmelle alueelle. Nämä alueet ovat Champagne-Ardenne (80 prosenttia Ranskan tuotannosta), Aragonia ja Katalonia (75 prosenttia Espanjan tuotannosta) ja Emilia-Romagna ja Venetsia (75 prosenttia Italian tuotannosta). Kuivatun rehun sopimusviljelyalalla viljeltiin näissä suurimmissa tuottajamaissa markkinointivuonna 2005/2006 pääosin sinimailasta (98 prosenttia Ranskassa, 97 prosenttia Espanjassa ja 75 prosenttia Italiassa). Pohjoisissa maissa kuivatun rehun sopimusviljelyala muodostuu lähinnä laidunmaasta (93 prosenttia Saksassa, 80 prosenttia Tanskassa ja 64 prosenttia Alankomaissa). Yhteisössä kuivatun rehun sopimusviljelyala on 80-prosenttisesti sinimailasen viljelykäytössä.

Kahdeksassa suurimmassa tuottajamaassa[2] jalostustukea saavaa tuorerehua tuottaa sopimuksesta noin 60 000 viljelijää. Jalostuslaitoksia on 300, joista kolmasosa sijaitsee Espanjassa.

27 jäsenvaltion EU:ssa jalostusala työllistää suoraan arviolta 3 000 kokoaikaista työntekijää ja epäsuoraan 1 500 kokoaikaista työntekijää.

Kuivatun rehun asema rehuteollisuudessa

Markkinointivuonna 2007/2008 EU:n tukea myönnettiin 4 439 000 tonnille kuivarehua, joka vastaa noin 700 000:ta tonnia raakavalkuaista ja jonka osuus yhteisön karjankasvatuksessa kulutetusta raakavalkuaisen kokonaismäärästä on noin 1 prosentti.

Noin 30 prosenttia kuivatusta rehusta käytetään yhdistelmärehuteollisuudessa, ja eläimet käyttävät suoraan loput 70 prosenttia. On arvioitu, että rehun suorassa kulutuksessa puolet käytetään pelletteinä ja puolet paaleina.

Arviolta 20 prosenttia kuivatun rehun kysynnästä perustuu sen tiettyyn laatuun (esim. maitotalousala ja kaninkasvatus), kun taas loput 80 prosenttia käytetään valkuaisen ja kuidun lähteenä, ja se voitaisiin siten korvata muilla valkuaisen ja kuidun lähteillä. Sen vuoksi kuivattua rehua on tarjottava kilpailukykyiseen hintaan verrattuna muihin valkuaisainelähteisiin, kuten soijapapuihin tai auringonkukan ja rapsin siemenistä tehtyyn jauhoon.

Kuivaustekniikka (dehydratoitu/aurinkokuivattu rehu)

Yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ) myönnetään tukea kahdella eri menetelmällä kuivatulle tuorerehulle: dehydratoidulle ja aurinkokuivatulle rehulle.

Dehydratoitu rehu

Korkeassa lämpötilassa tapahtuva kuivaaminen, dehydratointi, on tärkein yhteisellä markkinajärjestelyllä tuettavien yritysten teollinen menetelmä. Tässä tekniikassa kuivuriin, jonka läpi tuorerehu kulkee, syötetään ilmaa 250–900 °C:n lämpötilassa. Kuumalla ilmalla varmistetaan hyvin nopea kuivuminen, mikä mahdollistaa valkuaisaineiden, energia-arvon ja rehun värin säilymisen.

Kasvien alkuperäinen kosteusaste vaihtelee merkittävästi korjuun jälkeisten esikäsittelytekniikoiden ja alueen mukaan: se voi olla alle 40 prosenttia, jos rehu jätetään maahan muutamaksi tunniksi leikkuun jälkeen (Espanjassa, Italiassa), mutta se voi olla jopa yli 75 prosenttia Pohjois-Euroopan alueilla, joissa tällainen esikuivaaminen ei ole mahdollista sääolosuhteiden takia (Tanska, Ruotsi).

Ennen vuoden 2003 uudistusta tukeen oikeutetun dehydratoidun rehun määrä oli markkinointivuotta kohti vahvistettu 4 517 223 tonnin taattu enimmäismäärä.

Kansalliset tuotantosuuntaukset vaihtelevat merkittävästi: Espanjassa ja Italiassa dehydratoidun rehun määrä on kasvanut merkittävästi, kun taas muissa jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa, Alankomaissa ja Saksassa, sen määrä on laskenut.

Aurinkokuivattu rehu

Rehu on kuivattu perinteisesti auringossa pellolla. Tällä tavoin käsitelty heinä on sen jälkeen ilmastoitu ja varastoitu. Jotta aurinkokuivatulle rehulle voidaan myöntää yhteisön tukea, se on jauhettava jalostuslaitoksessa. Tämä tekniikka ei ole ollut vaihtoehto dehydratoinnille, sillä lopputuotteen laadun väitetään olevan tällöin heikompi: valkuaisaineiden määrä on vähäisempi (lehdet irtoavat pellolla), vitamiini- ja kivennäisainepitoisuus on alhaisempi, ja hygienian laatu on heikompi alhaisemman kuivauslämpötilan takia.

Ennen vuoden 2003 uudistusta tukikelpoisen aurinkokuivatun rehun määrä oli markkinointivuotta kohti vahvistettu 443 500 tonnin taattu enimmäismäärä. Ainoastaan viisi jäsenvaltiota hyötyi aurinkokuivattua rehua koskevasta taattujen kansallisten määrien järjestelmästä. Italia ja Espanja ovat ainoat jäsenvaltiot, joissa tuotanto on edelleen merkittävää. Muissa jäsenvaltioissa tuotantotaso on alhainen (Ranska ja Portugali) tai ne ovat lopettaneet tuotannon kokonaan (Kreikka).

J ALOSTUSTUEN VAIKUTUS

Vaikutus tuotantoon

Kuivatun rehun tuotanto kasvoi 15 jäsenvaltion EU:ssa asteittain 2 prosenttia vuodessa ajanjaksolla 1995–2005. Vuoden 2003 uudistuksen seurauksena, joka pantiin täytäntöön vuonna 2005, dehydratoidun rehun tukikelpoinen tuotanto laski yhteisössä noin 17 prosenttia markkinointivuonna 2005/2006 ja noin 23 prosenttia markkinointivuonna 2006/2007 suhteessa markkinointivuoteen 2004/2005 (ks. liite).

Kuivatun rehun tuotanto vakiintui vuosina 2006/2007 ja 2007/2008 noin 4,45 miljoonaan tonniin, josta 3,9 miljoonaa tonnia on dehydratoitua rehua ja 0,55 miljoonaa tonnia aurinkokuivattua rehua.

Vuoden 2003 uudistus ei ole johtanut merkittävään siirtymiseen dehydratoidun rehun tuotannosta aurinkokuivatun rehun tuotantoon.

Vaikutus viljelijöihin

Vuoden 2003 uudistuksen seurauksena viljelijöiden tulojen todettiin parantuneen, sillä osa aiemmasta jalostustuesta muutettiin viljelijöille maksettavaksi tuotantomääristä riippumattomaksi tueksi. Kannattavuuden näkökulmasta tuorerehun bruttomarginaali putosi, mikä johtui tuottajien myyntihinnan alenemisesta markkinointivuonna 2005/2006 verrattuna markkinointivuoteen 2004/2005.

On kuitenkin hyvin vaikeaa määrittää keskiarvoja, jotka ilmentäisivät tarkkaan tuorerehun kannattavuutta, sillä käytetyt tuotanto- ja markkinointijärjestelmät vaihtelevat.

Tilanhoitoa arvioitaessa voidaan todeta myös, että viljelijät ulkoistavat yhä useammin kylvämisen ja sadonkorjuun ja muut tuotantotoimet. Huomautettakoon, että AND Internationalin toteuttamassa arviossa todettiin, että sinimailasen kiertoviljelyyn perustuvat viljelmät hyötyvät viljelykierron myönteisistä maataloustuotannollisista ominaisuuksista, minkä ansiosta tällaisten satojen tuotto on parempi.

Vaikutus jalostajiin

Raaka-aineen toimittamisessa teollisuudenalalle on tärkeää, että jalostajat pystyvät tarjoamaan tuottajille raakatuotetta sellaiseen hintaan, joka mahdollistaa kilpailukykyisen bruttomarginaalin verrattuna muihin viljelmiin (viljat ja öljysiemenet). Kun otetaan huomioon lopputuotteen markkinahintatasot ja jalostuskustannukset, raaka-aineen (sinimailanen, heinäkasvi) kilpailukykyiset hinnat ovat hyvin riippuvaisia yhteisön tuesta.

Kuivatun rehun kilpailuasema muuntyyppisiin valkuaisainelähteisiin nähden on voimakkaasti sidoksissa energiakustannuksiin. Tilanne on siten hyvin erilainen yhtäältä EU:n pohjoisilla alueilla, joilla jalostajien kuivatuskustannukset on suuret, ja toisaalta eteläisillä alueilla, joilla sinimailasta voidaan esikuivata auringossa kuivatuskustannusten vähentämiseksi.

Kun otetaan huomioon tuen merkitys teollisuudenalan kokonaistulojen kannalta, valtaosa etenkin pohjoisten alueiden jalostajista joutuisi lopettamaan toimintansa ja alan työpaikat häviäisivät, jos järjestelmä lakkautettaisiin.

Vaikutus ympäristöön

Maaperä ja vesi

Sinimailasta hyödynnetään etenkin kiertoviljelyssä viljakasvien yksipuolisen viljelemisen välttämiseksi, ja sitä pidetään ympäristön kannalta suotuisampana kuin vaihtoehtoisia viljelmiä (lähinnä maissi ja vähemmässä määrin vehnä) maaperään, vesistöön, biologiseen monimuotoisuuteen ja maisemaan liittyvien etujen ansiosta.

Sinimailanen parantaa maaperän rakennetta, muodostaa syvän juuriston ja monivuotisen maanpeitteen, tukehduttaa rikkaruohot, vähentää uuttumista ja torjunta-aineiden käyttöä. Palkokasvit pystyvät sitomaan ilman typpeä, minkä ansiosta typpilannoitteiden käyttö vähenee. Eroosiosta johtuva maaperän kuluminen on paljon vähäisempää kuin maissin viljelyssä.

Tuorerehu ottaa talteen vettä tehokkaammin kuin vaihtoehtoiset viljelmät. Sateen aiheuttama pintavalunta on vähäisempää ja maaperän pidätyskyky on parempi. Alhaisten tuotantopanosten ja pysyvän katteen ansiosta sinimailasella on myönteinen vaikutus veden laatuun. Jos viljelmää on kasteltava, sinimailanen tarvitsee maissiin verrattuna 17 prosenttia enemmän vettä, mutta tämä tarve jakautuu tasaisemmin koko vuodelle, jolloin kesällä ei aiheudu piikkejä vedenkulutuksessa.

Monivuotista istutusta, yksipuolisen viljelyn vähentymistä ja kasvupaikkojen monipuolistamista pidetään myönteisinä asioina biologisen monimuotoisuuden ja maiseman kannalta.

Fossiilisten polttoaineiden kulutus

Rehun kuivattamisessa käytetään merkittävä määrä fossiilista polttoainetta. Yhteinen markkinajärjestely sallii teollisuudenalan kuluttavan suuren määrän energiaa, lähinnä polttamalla fossiilisia polttoaineita, mikä johtaa suuriin kasvihuonekaasupäästöihin.

Markkinointivuonna 2004/2005, joka oli viimeinen markkinointivuosi ennen vuoden 2003 uudistuksen toteuttamista, kahdeksan suurimman tuottajamaan jalostajien kuluttama energia oli keskimäärin 526 000 öljyekvivalenttitonnia – josta fossiilisten polttoaineiden osuus oli 90 prosenttia.

Dehydratoidun rehun tuotanto on laskenut markkinointivuodesta 2005/2006 alkaen, ja myös polttoaineen kulutus on siten vähentynyt. Tämän vähennyksen arvioidaan olevan markkinointivuosina 2004/2005–2006/2007 yli 127 000 öljyekvivalenttitonnia, josta fossiilisten polttoaineiden määrä on 114 500 öljyekvivalenttitonnia.

Energian kulutus (8 suurinta tuottajamaata) |

Jäsenvaltio | 2004/2005(1) | 2005/2006(1) | 2006/2007(2) |

Kuivattu rehu (miljoonaa tonnia) | Öljy-ekvivalentti-tonnia | Kuivattu rehu (miljoonaa tonnia) | Öljy-ekvivalentti-tonnia | Kuivattu rehu (miljoonaa tonnia) | Öljy-ekvivalentti-tonnia |

Saksa | 0,327 | 84 086 | 0,272 | 68 648 | 0,239 | 54 186 |

Tanska | 0,143 | 31 324 | 0,097 | 21 248 | 0,077 | 11 928 |

Espanja | 2,166 | 90 766 | 1,793 | 62 755 | 1,793 | 60 440 |

Ranska | 1,175 | 195 833 | 1,163 | 193 833 | 1,004 | 205 669 |

Italia | 0,779 | 64 175 | 0,500 | 41 310 | 0,418 | 21 985 |

Alankomaat | 0,194 | 45 267 | 0,182 | 42 467 | 0,138 | 33 591 |

Yhdistynyt kuningaskunta | 0,047 | 9 182 | 0,048 | 9 383 | 0,041 | 7 655 |

Tšekki | 0,033 | 5 186 | 0,021 | 5 250 | 0,027 | 3 139 |

Yhteensä | 4,864 | 525 819 | 4,076 | 444 894 | 3,737 | 398 593 |

Öljyekvivalentti-tonnia kuiva-rehutonnia kohti | 0,1081 | 0,1091 | 0,1067 |

Lähde: (1) AND International, (2) PO AGRI. |

Suhdeluku ”öljyekvivalenttitonnia kuivarehutonnia kohti” näyttää pysyneen vakiona markkinointivuodesta 2004/2005 markkinointivuoteen 2006/2007. Tämä viittaa siihen, että kuivarehutonnia kohti ei ole tehty merkittäviä energiasääntöjä parantuneesta teknologiasta huolimatta. Myöskään kuivauksessa käytettävän vähimmäislämpötilan alentamisella ei näytä olleen vaikutusta energian kulutukseen kuivarehutonnia kohti. Polttoaineen kokonaiskulutuksen väheneminen on suoraan sidoksissa dehydratoidun rehun tuotannon vähenemiseen. Paras suhdeluku on Espanjalla ja Italialla, mutta ne hyötyvät suotuisista sääoloista. Alankomaat, Saksa ja Ranska käyttävät enemmän polttoainetta kuivarehutonnia kohti vähemmän suotuisien sääolojen takia. Yhdistynyt kuningaskunta ja Tanska näyttävät käyttävän muita enemmän kestävää teknologiaa kuivatun rehun tuottamiseen.

Kasvihuonekaasupäästöt

Kuivausteollisuuden energiankäytöllä on merkittäviä vaikutuksia fossiilisten polttoaineiden kulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin. Muiden kuin uusiutuvien polttoaineiden käytöllä on vaikutuksia ympäristöön, minkä lisäksi tällaisten polttoaineiden palamisessa vapautuu erilaisia saastuttavia kaasuja ja pölyä. Markkinointivuonna 2004/2005 yhteisön dehydratointilaitoksissa fossiilisten polttoaineiden palamisesta aiheutuneiden kasvihuonekaasupäästöjen määrä oli yhteensä 1 622 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia.

Yhteisen markkinajärjestelyn vuoden 2003 uudistusta seurannut kuivatun rehun tuotannon väheneminen on johtanut yli 80 000 tonnin säästöihin polttoainekulutuksessa. Markkinointivuonna 2005/2006 tämä vastasi noin 250 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnin vähennystä kasvihuonekaasupäästöissä, mikä on noin 15 prosentin vähennys edellisen markkinointivuoden kokonaispäästöihin verrattuna.

Vaikutus rehumarkkinoihin

Kuivatulle rehulle annettavalla tuella on ollut vain vähäinen vaikutus rehuvalkuaisen tuotantoon yhteisössä. Kuivatun rehun osuus yhteisön karjataloudessa käytetyn raakavalkuaisen kokonaismäärästä oli markkinointivuonna 2005/2006 noin 1 prosentti. Muistutettakoon, että rehun kuivaaminen on vain eräs keino valkuaisainepitoisuuden säilyttämiseksi.

Koska sinimailasen tuotannosta vain 25 prosenttia käytetään sopimusperusteiseen kuivatun rehun tuottamiseen, järjestelmän lakkauttaminen ei johtaisi viljelyn häviämiseen kokonaan.

Soijapapujauho on edelleen yhteisön rehumarkkinoiden tärkein valkuaisainelähde, ja sen osuus valkuaisen lähteenä käytettävistä kasveista on yli 60 prosenttia. Soijapapujauhon valkuaisainepitoisuus on muita vaihtoehtoja suurempi (40–45 prosenttia). Yhteisö on hyvin riippuvainen soijapapujauhon tuonnista, sillä yhteisön soijapaputuotannon osuus on vain 2 prosenttia yhteisön kulutuksesta.

Toinen tärkeä valkuaisainelähde on rapsinsiemenjauho, jonka valkuaisainepitoisuus on hieman pienempi (30–35 prosenttia) ja jota tuotetaan ensisijaisesti Euroopassa.

Koska kuivatun rehun kysyntä voitaisiin korvata 80-prosenttisesti muilla valkuaisainelähteillä, lähinnä tuonnilla, yhteisön tukijärjestelmää ei pidetä tehokkaana.

Loppuhuomautukset

Nykyisen järjestelmän edut | Nykyisen järjestelmän haitat |

Tuottaja | Raaka-aineen kilpailukykyiset hinnat | Raaka-aineen hinnat sidoksissa yhteisön tukeen |

Teollisuuden-ala | Työpaikat säilyvät (keskimäärin 4 500 työpaikkaa) Tuki = 22 prosenttia kaikista tuloista | Teollisuudenalan taloudellinen elinkelpoisuus on pitkälti sidoksissa yhteisön tukeen |

Kuluttaja (karjan omistajat) | Kuivatun rehun kilpailukykyiset hinnat | 80 prosenttia kuivatun rehun kysynnästä voitaisiin korvata muilla valkuaisainelähteillä |

Ympäristö | Maatilojen tasolla myönteisiä vaikutuksia – maaperään – veden laatuun – biologiseen monimuotoisuuteen. | Maailmanlaajuisella tasolla kielteisiä vaikutuksia – fossiilisten polttoaineiden nettotaseeseen (526 000 öljyekvivalenttitonnia/vuosi markkinointivuonna 2004/2005) – kasvihuonekaasupäästöjen nettotaseeseen (1 622 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia markkinointivuonna 2004/2005). |

Kuivatulla rehulla on jo nyt vähäinen merkitys kasvivalkuaisaineiden lähteenä rehumarkkinoilla. Rehumarkkinoiden kehitys ja siihen liittyvä rehunkäyttökyvyn paraneminen, lihantuotannon hitaampi kasvu ja biopolttoaineilla tuotettujen runsaasti valkuaisaineita sisältävien edullisten sivutuotteiden saatavuus vauhdittavat osaltaan kuivatun rehun merkityksen vähentymistä.

Alan kannattavuus riippuu voimakkaasti tuesta. Kuivarehualan lisäarvo on 22 prosenttia kaikista tuloista, mikä vastaa karkeasti yhteisön tuen määrää.

Ympäristöhuolien osalta voidaan todeta, että kuivatun rehun tuotannossa käytetään merkittävästi fossiilisia polttoaineita, mikä johtaa suuriin kasvihuonekaasupäästöihin.

Komissio hyväksyi 20. toukokuuta 2008 YMP:n uudistuksen terveystarkastusta koskevat lainsäädäntöehdotukset [KOM(2008) 306 lopullinen], joissa hahmotellaan muun muassa kuivarehualalle annettavan tuen irrottamista kokonaan tuotannosta 1. huhtikuuta 2011 alkaen (yhteisen maatalouspolitiikan muuttamisesta asetuksia (EY) N:o 320/2006, (EY) N:o 1234/2007, (EY) N:o 3/2008 ja (EY) N:o […]/2008 muuttamalla annetun neuvoston asetusehdotuksen 8 artiklan c kohta). Asetuksen johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan, että ”tuki olisi irrotettava tuotannosta, joskin olisi säädettävä lyhyestä kahden vuoden siirtymäkaudesta, jotta ala voi mukautua muutokseen” .

Tähän kertomukseen ei siten ole tarpeen liittää erillisiä ehdotuksia.

LIITE

TUKIKELPOISEN KUIVATUN REHUN TUOTANNON KEHITTYMINEN (tonneina) |

Dehydratoitu |Taattu enimmäis-määrä jäsen-valtioittain |1995/1996 |1996/1997 |1997/1998 |1998/1999 |1999/2000 |2000/2001 |2001/2002 |2002/2003 |2003/2004 |2004/2005 |2005/2006 |2006/2007 | |Belgian ja Luxemburgin talousliitto (BLEU) |8 000 |4 043 |4 329 |4252 |2786 |1 941 |1 740 |1 088 |1 596 |2 743 |3 551 |0 |0 | |Tanska |334 000 |270 695 |206 784 |224 637 |266 204 |186 339 |168 062 |147 136 |147 337 |124 316 |142 690 |91 580 |76 862 | |Saksa |421 000 |342 663 |300 088 |307 729 |320 637 |333 899 |356 535 |334 324 |348 011 |250 821 |327 449 |274 287 |239 365 | |Kreikka |32 000 |46 288 |30 026 |38 345 |46 195 |51 550 |43 637 |51 160 |57 833 |48 823 |49 611 |49 475 |34 668 | |Espanja |1 224 000 |1 261 548 |1 413 616 |1 571 256 |1 667 746 |1 769 309 |1 954 585 |1 812 214 |1 882 314 |2 058 269 |2 165 614 |1 793 801 |1 792 986 | |Ranska |1 455 000 |1 307 201 |1 090 997 |1 263 874 |1 346 364 |1 303 912 |1 224 880 |1 166 802 |1 093 974 |1 193 269 |1 175 125 |1 156 929 |1 003 591 | |Irlanti |5 000 |4 677 |5 859 |6 288 |5 458 |4 941 |4 737 |4 908 |4 338 |4 953 |4 546 |3 974 |4 002 | |Italia |523 000 |526 344 |498 540 |561 078 |637 826 |674 152 |676 847 |658 562 |715 757 |661 845 |778 513 |474 112 |418 327 | |Alankomaat |285 000 |220 783 |176 387 |209 514 |223 312 |193 883 |214 347 |181 067 |203 311 |169 889 |194 215 |177 697 |137 576 | |Itävalta |4 400 |2 221 |1 959 |2 132 |1 847 |1 978 |2 057 |1 997 |2 688 |1 292 |1 794 |2 087 |1 783 | |Portugali |5 000 |800 |1 936 |3 555 |2 507 |935 |2 209 |3 691 |104 |43 |263 |0 |0 | |Suomi |3 000 |1 785 |1 325 |1 056 |1 209 |495 |572 |518 |635 |964 |527 |463 |124 | |Ruotsi |11 000 |9 493 |7 146 |5 286 |6 615 |6 476 |6 004 |7 506 |8 659 |8 075 |6 196 |4 440 |6 443 | |Yhdistynyt kuningaskunta |102 000 |71 810 |78 902 |83 572 |81 378 |69 527 |63 309 |50 035 |48 377 |45 262 |47 232 |48 936 |40 616 | | EU-15 YHTEENSÄ |4 412 400 |4 070 351 |3 817 894 |4 282 574 |4 610 084 |4 599 337 |4 719 521 |4 421 008 |4 514 934 |4 570 564 |4 897 326 |4 077 782 |3 756 342 | | Tšekki |27 942 | | | | | | | | | |27 |32 522 |27 264 | |Liettua |650 | | | | | | | | | |1 |509 |856 | |Unkari |49 593 | | | | | | | | | |57 |49 724 |36 405 | |Puola |13 538 | | | | | | | | | |5 |4 715 |4 168 | |Slovakia |13 100 | | | | | | | | | |3 |3 026 |2 512 | | EU-12 YHTEENSÄ |104 823 | | | | | | | | | | 92 |90 495 |71 204 | |EU-27 YHTEENSÄ |4 517 223 | | | | | | | | | | 4 897 418 |4 168 277 |3 827 547 | | | | | | | | | | | | | | | | | Aurinkokuivattu |Taattu enimmäis-määrä jäsen-valtioittain |1995/1996 |1996/1997 |1997/1998 |1998/1999 |1999/2000 |2000/2001 |2001/2002 |2002/2003 |2003/2004 |2004/2005 |2005/2006 |2006/2007 | |Kreikka |5 500 |2 550 |1 630 |114 |0 |0 |0 |0 |0 |0 |0 |0 |205 | |Espanja |101 000 |40 716 |36 628 |52 582 |92 814 |84 726 |108 250 |226 792 |104 955 |117 837 |95 197 |119 465 |119 256 | |Ranska |150 000 |165 830 |86 048 |14 478 |3 725 |2 513 |2 742 |4 368 |2 585 |2 212 |2 675 |3 157 |3 087 | |Italia |162 000 |190 146 |124 520 |86 724 |53 462 |72 920 |90 018 |74 187 |107 352 |91 733 |66 787 |325 130 |395 741 | |Portugali |25 000 |3 144 |3 996 |2 526 |1 365 |1 622 |1 555 |565 |934 |1 784 |1 742 |2 441 |1 717 | | EU-27 YHTEENSÄ |443 500 |402 386 |252 823 |156 424 |151 366 |161 781 |202 565 |305 912 |215 826 |213 566 |166 401 |450 193 |520 006 | |

[1] ”Etude d’évaluation des mesures communautaires dans le secteur des fourrages séchés”, ANDI, COGEA, Univ. Lleida, DACS, syyskuu 2007http://ec.europa.eu/agriculture/eval/reports/fourrage/index_fr.htm

[2] Espanja, Ranska, Italia, Saksa, Alankomaat, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Tšekki.