[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 1.8.2008 KOM(2008) 505 lopullinen 2008/0165 (COD) KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kokonaan eroon otsonikerrosta heikentävistä aineista Parempaa sääntelyä 20 vuoden aikana saavutettujen tulosten perusteella PART 1 {KOM(2008) 2366 lopullinen}{KOM(2008) 2367 lopullinen} KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kokonaan eroon otsonikerrosta heikentävistä aineista Parempaa sääntelyä 20 vuoden aikana saavutettujen tulosten perusteella JOHDANTO Stratosfäärin otsonikerros suojaa elämää maapallolla auringon vahingolliselta ultraviolettisäteilyltä. 1980-luvun alussa tutkijat havaitsivat, että Etelämantereen yläpuolisen stratosfäärin otsonipitoisuus oli vähentynyt huomattavasti. Tätä ilmiöitä alettiin yleisesti kutsua ”otsoniaukoksi”. Suurimmillaan otsoniaukko oli pohjois- ja etelänavan ympärillä keväällä 1990-luvun lopussa, ja pitoisuudet olivat vähentyneet huomattavasti myös muualla. UV-säteilyn määrän kasvu vahingoittaa ihmisten terveyttä (esimerkiksi lisäämällä ihosyöpä- ja harmaakaihitapauksia) ja ekosysteemejä. Hallitukset laativat jo vuonna 1987 otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevan Montrealin pöytäkirjan, ja sovitun aikataulun mukainen luopuminen otsonikerrosta heikentävistä aineista käynnistyi kaikissa allekirjoittajavaltiossa. Vuonna 2007 Montrealin pöytäkirjan osapuolet (myös Euroopan yhteisö) juhlivat pöytäkirjan 20-vuotista taivalta pitäen sitä yhtenä menestyksekkäimmistä kansainvälisistä ympäristösopimuksista. Tuohon mennessä kaikki 191 osapuolta olivat vähentäneet otsonikerrosta heikentävien aineiden kulutusta 95 prosenttia viitetasoon verrattuna[1]. Kulutus väheni eniten (99,2 %) teollisuusmaissa ja jonkin verran vähemmän (80 %) kehitysmaissa[2]. Montrealin pöytäkirjan nojalla perustettu tieteellinen arviointilautakunta vahvisti vuonna 2007 julkaistussa viimeisimmässä raportissaan, että otsonikerros toipuu hitaasti pöytäkirjalla käyttöönotettujen valvontatoimenpiteiden ansiosta, vaikkakin 10–15 vuotta jäljessä vuoden 2002 raportissa esitetyistä ennusteista. Keskimääräisten ja arktisen alueen otsonitasojen odotetaan nyt palautuvan ennalleen vuoteen 2050 mennessä ja Etelämantereen otsoniaukon umpeutuvan vuosien 2060 ja 2075 välillä. YK:n ympäristöohjelman mukaan Montrealin pöytäkirjan mukaisesti käyttöön otettujen tarkastusten ansiosta vältetään maailmanlaajuisesti miljoonia kuolemaan johtavia ihosyöpätapauksia sekä kymmeniä miljoonia ihosyöpä- ja harmaakaihitapauksia, jotka eivät johda kuolemaan. Lisäksi tarkastusten ansiosta vältytään vuosina 1990–2010 kasvihuonekaasupäästöiltä, jotka vastaisivat yli 100 miljardia tonnia hiilidioksidia. Vuoteen 2010 mennessä otsonikerrosta heikentävien aineiden päästöjen osuus on alle 5 prosenttia maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä verrattuna lähes 50 prosenttiin vuonna 1990[3]. Tieteellinen arviointilautakunta varoitti vuoden 2007 raportissaan, että saavutetuista tuloksista on huolimatta valvottava jatkuvasti sitä, että otsonikerros toipuu uusien arvioiden mukaisessa aikataulussa. Tällöin on myös otettava huomioon jäljellä olevat epävarmuustekijät, varsinkin ilmastonmuutoksen vaikutus. Keskeiset jäljellä olevat haasteet ovat: - ”Varastoituneiden” otsonikerrosta heikentävien aineiden / kasvihuonekaasupäästöjen pääsy ilmakehään – Koska pöytäkirjassa on keskitytty otsonikerrosta heikentävien aineiden tuotannon kieltämiseen, huomattavia määriä otsonikerrosta heikentäviä aineita on edelleen ”varastoituneena” tuotteisiin ja laitteisiin (esim. eristeenä käytettävät vaahdot, jäähdytysaineet ja ilmastointijärjestelmät). Arvioiden mukaan vuoteen 2015 mennessä näiden varastojen kokonaismäärä on 2 miljoonaa ODP-tonnia eli 13,4 miljardia hiilidioksidiekvivalenttitonnia: lisätoimet ovat siis tarpeen. - Otsonikerrosta heikentävien aineiden poikkeuksellisesti sallitut käyttötavat – Pöytäkirjan mukaan valvottavien otsonikerrosta heikentävien aineiden käytössä on noudatettava jonkin verran joustavuutta esimerkiksi silloin, kun teknisesti tai taloudellisesti toteutuskelpoisia vaihtoehtoja ei ole vielä saatavilla tai kun kyseessä on tietty käyttötarkoitus, kuten metyylibromidin käyttö karanteenikäsittelyyn tai ennen kuljetusta tapahtuvaan käsittelyyn taikka raaka-aineena. Tieteellinen arviointilautakunta varoitti osapuolia siitä, että vuoteen 2015 mennessä poikkeuksellisesti sallittujen käyttötapojen nykyistä tasoa (noin 20 000 ODP-tonnia vuodessa) on alennettava merkittävästi, jottei otsonikerroksen toipumista koskevassa aikataulussa jäätäisi vielä useampia vuosia jälkeen. - Uudet otsonikerrosta heikentävät aineet – Uudet tieteelliset todisteet ovat osoittaneet, että tiettyjen kemiallisten aineiden, jotka eivät kuulu tällä hetkellä pöytäkirjan soveltamisalaan, otsonikerrosta heikentävä ominaisvaikutus on huomattavan suuri ja että näitä aineita pidetään kaupan aina vain enemmän. Tieteellinen arviointilautakunta myös ilmoitti olevansa erittäin huolissaan osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen (HCFC-yhdisteet) tuotannon kasvun kiihtymisestä kehitysmaissa ennen kuin niistä luovutaan kokonaan vuonna 2040. Osapuolet kuitenkin reagoivat nopeasti sopimalla vuonna 2007, että pöytäkirjaa mukautetaan siten, että HCFC-yhdisteiden vähennysaikataulua nopeutetaan, jotta vähennyksissä päästään yhteen miljoonaan ODP-tonniin ja 18 miljardiin hiilidioksidiekvivalenttitonniin maailmanlaajuisesti[4]. Tämä komission ehdotus ja sitä koskeva analyysi perustuvat näihin maailmanlaajuisiin haasteisiin (vaikka ne eivät koskekaan kaikilta osin EU:ta). NYKYTILANNE EU:SSA Otsonikerrosta heikentävistä aineista annettu asetus (EY) N:o 2037/2000 (jäljempänä ’asetus’) on Euroopan yhteisöjen tärkein väline Montrealiin pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi[5]. Kansainvälinen ja EU:n sääntelykehys vastaavat ja täydentävät toisiaan, ja niillä on saatu aikaan vaikuttavia tuloksia: valvottavien otsonikerrosta heikentävien aineiden kulutuksesta ja tuotannosta on luovuttu lähestulkoon kokonaan. Tähän mennessä EY on vähentänyt otsonikerrosta heikentävien aineiden kulutustaan yli 99 prosentilla viitetasoon verrattuna. Vuoteen 2010 mennessä EY luopuu kaikkien valvottavien otsonikerrosta heikentävien aineiden kulutuksesta, muutamaa sataa ODP-tonnia lukuun ottamatta, 400 000 tonnin viitetasoon verrattuna. Tavoitteena on, että otsonikerrosta heikentävien aineiden tuotanto pöytäkirjan ja asetuksen soveltamisalaan kuuluviin käyttötarkoituksiin päättyy EY:ssä vuoteen 2025 mennessä. Tällä hetkellä tuotanto on pienentymässä, ja vuonna 2010 se vakiintunee noin 4 000 ODP-tonniin vuodessa verrattuna 700 000 tonnin viitetasoon. Koska osapuolet hyväksyivät vuonna 2007 nopeutetun HCFC-yhdisteiden vähennysaikataulun, asetusta on tarkistettava tuotannosta luopumisen aikaistamiseksi tällä hetkellä asetuksessa säädetystä vuodesta 2025 vuoteen 2020. Koska käyttämättömien HCFC-yhdisteiden käytöstä luovutaan lähitulevaisuudessa, on toteutettava toimenpiteitä otsonikerrosta heikentävien aineiden laittoman kaupan ja käytön riskin vähentämiseksi. Vuonna 2010 EU:ssa arvioidaan olevan varastoituneena noin 700 000 ODP-tonnia eli 5 miljardia hiilidioksidiekvivalenttitonnia otsonikerrosta heikentäviä aineita, vaikkakin nykyisiin arvioihin liittyy monia epävarmuustekijöitä. Vuosina 2005–2015 vuotuisten päästöjen määrä voi olla 24 000 ODP-tonnia vuodessa eli 170 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Käyttökiellot, asetuksessa olevat säännökset kierrättämisestä ja hävittämisestä sekä ennen kaikkea vastaavat säännökset EU:n jätealan puitedirektiivissä ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevassa direktiivissä saattavat ehkäistä suurimman osan näistä päästöistä, vaikka jätteiden kierrättämis- ja talteenottoasteet on tätä nykyä EU:ssa erittäin alhaisia. Uusien otsonikerrosta heikentävien aineiden päästöjen arvioidaan olevan EU:ssa kokonaisuudessaan alle 300 ODP-tonnia vuodessa, vaikkakin päästöjen määrä kasvaa tasaisesti. Otsonikerrosta heikentävien aineiden käyttö kriittisiin ja välttämättömiin käyttötarkoituksiin on EU:ssa loppunut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Sen sijaan metyylibromidin poikkeuksellisesti sallitun käytön karanteenikäsittelyyn tai ennen kuljetusta tapahtuvaa käsittelyyn odotetaan säilyvän vakaana alle 300 ODP-tonnissa vuodessa. Kaikille asetuksen täytäntöönpanoon osallistuville aiheutuvat hallintomenot ovat laskeneet huomattavasti samalla, kun poikkeuspäätösten määrä on pienentynyt tasaisesti teknisesti tai taloudellisesti toteutuskelpoisten vaihtoehtojen jatkuvan kehittämisen ja kaupan pitämisen ansiosta. Tätä ehdotusta tukeva sidosryhmille suunnattu kysely osoitti, että voimassa olevan sääntelyn tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen oltiin yleensä tyytyväisiä, vaikka sääntelyä pidettiinkin yleisesti monimutkaisena. SÄÄNTELYN PARANTAMINEN EU:n toimielinten sitoumus parantaa sääntelyä ja EU:n 20-vuotinen kokemus otsonikerroksen suojelemisesta tarjosivat otollisen tilaisuuden tarkistaa otsonikerrosta heikentävistä aineista annettua asetusta[6]. Tämän tarkistuksen päätavoitteet ovat seuraavat: 1) yksinkertaistaa asetusta (EY) N:o 2037/2000 ja laatia se uudelleen karsien samalla tarpeetonta hallinnollista rasitusta lainsäädännön parantamista koskevan komission sitoumuksen mukaisesti; 2) varmistaa, että Montrealin pöytäkirjaa, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2007, noudatetaan ja 3) varmistaa, että edellä mainitut tulevat haasteet ratkaistaan, jotta otsonikerros toipuisi mahdollisimman nopeasti ja vältettäisiin ihmisten terveyden ja ekosysteemien vahingoittuminen. Tässä yhteydessä keskusteltiin niin maailmanlaajuisesti kuin EU:n tasollakin monista parannuksia kaipaavista aloista, joita arvioitiin yksityiskohtaisesti asetuksen tarkistuksen ja siihen liittyvän vaikutusten arvioinnin aikana[7]. Tämän tuloksena komissio ehdottaa, että asetusta yksinkertaistetaan, yhdenmukaistetaan ja parannetaan otsonikerroksen suojelemiseksi ja että samaan aikaan toteutetaan monenlaisia muita toimenpiteitä, mukaan luettuina kansainvälisellä tasolla toteutettavat toimenpiteet. Olemassa olevan lainsäädännön tarkistaminen Tarkistus tarjosi monia mahdollisuuksia yksinkertaistaa asetustekstiä[8]. Eräillä yksinkertaistamiseen tähtäävillä tärkeimmillä muutoksilla poistettiin vanhentuneita säännöksiä, jotka koskevat otsonikerrosta heikentävien aineiden välttämättömiä ja kriittisiä käyttötarkoituksia, ja niihin liittyviä menettelyjä ja yhdenmukaistettiin mahdollisuuksien mukaan tietojen ilmoittamista. Samalla otettiin huomioon pöytäkirjan mukaiset EU:n velvoitteet. Tarkistuksen ansiosta asetusta pystyttiin myös yhdenmukaistamaan pöytäkirjan osapuolten vuonna 2007 HCFC-yhdisteiden nopeutetusta vähennysaikataulusta tekemän päätöksen XIX/6 kanssa. Päätöksen seurauksena HCFC-yhdisteiden tuotannosta luopumista aikaistettiin vuoden 2020 alkuun. Komissio ehdottaa myös joitakin räätälöityjä muutoksia yksinkertaistaakseen lainsäädännön valvontaan liittyviä toimia, joita muun muassa tulliviranomaisten on toteutettava otsonikerrosta heikentävien aineiden laittoman kaupan ja käytön estämiseksi EU:ssa. Tällaisia toimia ovat muun muassa tietyt merkintävaatimukset. Lisäksi lakkautetaan vähän käytettyjä poikkeuksia, joista pienelle joukolle toimijoita koituu huomattavia hallinnollisia kustannuksia mutta joista saatavat edut menettävät nopeasti merkitystään. Jotta EU pystyisi vastaamaan jäljellä oleviin haasteisiin, lainsäädäntöä tiukennettiin räätälöidyllä tavalla ja samalla rajoitettiin kustannuksia ja otettiin käyttöön uusia mahdollisuuksia yksinkertaistaa hallintoa. Otsonikerrosta heikentävien aineiden varastoja koskevan ongelman ratkaisemiseksi komissio ehdottaa, että tuotteisiin ja laitteisiin sisältyvien otsonikerrosta heikentävien aineiden talteenottoa ja hävittämistä koskevaa asetuksen säännöstä tiukennetaan. Tästä saatava ympäristöhyöty voi olla jopa 14 000 ODP tonnia (eli 112 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia). Jotta vältettäisiin sellaisten markkinoiden syntyminen, joihin on puututtava myöhemmin, komissio ehdottaa, että uudet otsonikerrosta heikentävät aineet luetellaan asetuksessa ja että tuottajien ja tuojien on ilmoitettava kaupankäynnin määrät. Lisäksi komissio ehdottaa, että ylärajaa, joka on asetettu metyylibromidin käytölle karanteenikäsittelyssä ja ennen kuljetusta tapahtuvassa käsittelyssä, alennettaisiin 600 ODP-tonnista nykyiselle 200 tonnin tasolle, ja että metyylibromidin käytöstä luovuttaisiin kokonaan vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi käytettävissä olevista poistomenetelmistä tehtäisiin siihen mennessä pakollisia työntekijöiden terveyden suojelun varmistamiseksi. Lisätoimet Edellä kuvattujen muutosten lisäksi komissio toteuttaa erityisesti kansainvälisellä tasolla lisätoimia, jotta otsonikerrosta heikentävistä aineista luovuttaisiin kokonaan. Seurantatoimissa keskitytään ennen kaikkea parantamaan jätteitä koskevan lainsäädännön – erityisesti sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan direktiivin – täytäntöönpanoa ja sen noudattamisen valvontaa. Lisäksi pyritään parantamaan otsonikerrosta heikentävien aineiden talteenottoa rakennus- ja purkujätteestä. Toimilla pyritään niin ikään luomaan asianmukaisia kannustimia, jotta talteenottoa, kierrätystä tai hävittämistä varten toimitettujen tuotteiden ja laitteiden sisältämien otsonikerrosta heikentävien aineiden määrää saataisiin lisättyä huomattavasti EU:ssa[9]. Nämä toimet toteutetaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa otsonikerrosta heikentävien aineiden, jätehuollon (varsinkin rakennus- ja purkujäte) ja ilmastonmuutoksen aloilla. Toimenpiteistä saatava ympäristöhyöty voi olla vielä 80 000 ODP-tonnia eli 640 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Komissio aikoo tehdä samaan aikaan yhteistyötä kansainvälisellä tasolla jäsenvaltioiden ja muiden pöytäkirjan osapuolten kanssa muun muassa järjestämällä kahdenvälisiä kokouksia. Tavoitteena on vähentää entisestään otsonikerrosta heikentävien aineiden jäljellä olevia käyttötapoja ja päästöjä sekä kannustaa osapuolia sitoutumaan pöytäkirjan muutoksiin. Tärkeimpinä tavoitteina on varmistaa, että HCFC-yhdisteistä luopumisen jälkeen käyttöön otetaan ympäristöä säästäviä vaihtoehtoja, kehitysmaihin kertyneitä otsonikerrosta heikentävien aineiden varastoja koskeva ongelma ratkaistaan, metyylibromidin käyttöä karanteenikäsittelyssä ja ennen kuljetusta tapahtuvassa käsittelyssä vähennetään ja uusia otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevia rajoituksia valvotaan maailmanlaajuisesti ja tarvittaessa tiukennetaan. Lisäksi komissio aikoo edelleen tukea teknologian ja tiedon siirtoa järjestelmällä kohdennettuja työpajoja ja osaamisen jakamiseen tähtääviä toimia. ODOTETUT VAIKUTUKSET Lainsäädäntöpaketti yksinkertaistaa huomattavasti asetustekstiä ja antaa samalla takeet siitä, että niistä tuloksista, joita on tähän mennessä saatu otsonikerrosta heikentävistä aineista luopumisessa, pidetään kiinni ja menettelyä jatketaan. Saavutettujen tulosten ja yksinkertaistamismahdollisuuksien ansiosta hallinnolliset kustannukset vähenevät kokonaisuudessaan lähes 3 miljoonaa euroa vuosina 2010–2020. Tästä säästöstä noin 2 miljoonaa euroa koituu teollisuudelle, 0,7 miljoonaa euroa jäsenvaltioiden viranomaisille ja loput Euroopan komissiolle. Suorien taloudellisten lisävaikutusten odotetaan olevan vuosina 2010–2020 kokonaisuudessaan alle 13 miljoonaa euroa. Nämä vaikutukset liittyvät pääasiassa toimenpiteisiin, joilla pyritään vähentämään metyylibromidin käyttöä karanteenikäsittelyssä ja ennen kuljetusta tapahtuvassa käsittelyssä[10]. Yksinkertaistamisen odotetaan hyödyttävän erityisesti pk-yrityksiä, joilla on käytettävissään vähemmän erityisasiantuntemusta asetuksen täytäntöönpanoa varten. Lainsäädäntöpaketin mukanaan tuomat näkyvimmät hyödyt liittyvät karanteenikäsittelyyn ja ennen kuljetusta tapahtuvaan käsittelyyn liittyviin toimiin sekä ”varastoituneiden” otsonikerrosta heikentävien aineiden talteenottamiseen ja hävittämiseen. Vuosina 2010–2020 nettohyöty voi olla jopa 16 000 ODP-tonnia eli 112 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia[11]. PÄÄTELMÄT Asetus on osoittautunut erittäin tehokkaaksi ja tehnyt EU:sta johtavan otsonikerroksen suojelun puolestapuhujan. Ehdotetut toimintavaihtoehdot perustuvat olemassa olevan asetuksen vahvuuksiin ja vastaavat vahvaa sitoumusta yksinkertaistaa ja parantaa sääntelyä perusteellisen arvioinnin perusteella. Uudella asetusehdotuksella varmistetaan, että EU noudattaa edelleen Montrealin pöytäkirjaa välttäen samalla turhat hallinnolliset kustannukset. Samanaikaisesti asetusehdotus tarjoaa EU:lle paremmat mahdollisuudet olla edelleen johtavassa asemassa pyrittäessä vastaamaan maailmanlaajuisella tasolla jäljellä oleviin haasteisiin ja torjumaan laitonta kauppaa, minkä vuoksi se auttaa hälventämään myös vilpittömässä mielessä toimivien kauppiaiden ja kansalaisjärjestöjen huolenaiheita. [1] ”Kulutus” määritellään Montrealin pöytäkirjan 1 artiklassa valvottavien aineiden valmistukseksi ja maahantuonniksi, josta on vähennetty niiden maastavienti. [2] Kulutuksen vähentäminen kehitysmaissa on onnistunut monenvälisen rahaston ansiosta. Rahaston kautta on tähän mennessä kanavoitu noin 2,4 miljardia Yhdysvaltain dollaria teknologian siirtoon ja siihen liittyvien valmiuksien kehittämishankkeisiin. Kehitysmaiden aikataulut ovat yleensä joitakin vuosia teollisuusmaiden jäljessä. [3] Suuret vaikutukset ilmastonmuutokseen johtuvat otsonikerrosta heikentävien aineiden erittäin suuresta lämmitysvaikutuksesta (jopa yli 14 000 kertaa hiilidioksidia suurempi). [4] Ks. pöytäkirjan (2007, Montreal) osapuolten 19. kokouksen päätös XIX/6 HCFC-yhdisteistä luopumisen nopeuttamisesta. Mahdolliset kasvihuonekaasuvähennykset riippuvat siitä, että estetään päästöt (esim. jäähdytysaineiden osalta) nykyisistä vaihtoehdoista, joiden lämmitysvaikutus on suhteellisen suuri (esim. HFC-yhdisteet), ja/tai otetaan käyttöön vaihtoehtoja, joiden lämmitysvaikutus on pieni. Nämä ilmastonmuutokseen liittyvät näkökohdat sisältyvät osapuolten tästä aiheesta tekemiin päätöksiin. [5] Asetuksella muutetaan myös aiempia asetuksia, jotka ovat olleet voimassa jo lähes 20 vuotta. [6] Tarkistus sisältyy komission vuoden 2008 lainsäädäntö- ja työohjelmaan otsakkeella ”Yksinkertaistaminen”. [7] Ks. SEC(2008) xxx ja SEC(2008) xxx. [8] Mahdollisuuksia jättää asetus muuttamatta (eli olla tekemättä mitään) tai jopa kumota se tarkasteltiin asianmukaisesti, mutta nämä vaihtoehdot hylättiin muun muassa siksi, että silloin EY ei olisi noudattanut Montrealin pöytäkirjaa eikä se olisi pystynyt saavuttamaan yksinkertaistamista koskevaa tavoitettaan. [9] Esim. vastike- tai panttijärjestelmiin liittyvät standardit, hävittämisen rahoittaminen aluerahastoista jne.. [10] Kustannukset olisivat huomattavasti pienemmät, jos huomioon otettaisiin se, että metyylibromidi luultavasti vedetään pois markkinoilta terveyssyistä. [11] Lämmitysvaikutuksen mukaan tarkasteltuna tämä vastaisi noin 2 prosenttia vuoden 1990 kasvihuonekaasupäästöistä. Vertailun vuoksi todettakoon, että vähennykset vastaavat kymmenesosaa niistä vähennyksistä, joita tarvitaan, jotta olisi mahdollista saavuttaa vuodeksi 2020 asetettu ilmasto- ja energiapaketin mukainen tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia.