FI

Bryssel 14.7.2008

KOM(2008) 451 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

budjettivallan käyttäjälle yleisestä talousarviosta katettavien takauksien käytöstä –

tilanne 31. joulukuuta 2007

{SEK(2008) 2249}

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto ja katettujen toimien luonne (...)3

2. Uudet oikeusperustat (...)3

3. Tapahtumat viimeisimmän, 30. kesäkuuta 2007 annetun kertomuksen jälkeen (...)4

4. Unionin talousarviosta katettavat riskit (...)4

4.1. Riskin määrittely (...)4

4.2. Jäsenvaltioihin liittyvät riskit (...)5

4.3. Yhteisön ulkopuolisiin maihin liittyvät riskit (...)6

4.4. Unionin talousarviosta katettu yleinen riski (...)7

4.5. Riskien kehitys (...)7

5. Maksujen laiminlyönti, talousarviotakaustoimet ja maksurästit (...)8

5.1. Maksut kassavaroista (...)8

5.2. Unionin talousarviosta suoritetut maksut (...)8

5.3. Maksut ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetusta takuurahastosta (...)9

6. Ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahasto (...)9

6.1. Takaisinperityt määrät (...)9

6.2. Varat (...)9

6.3. Tavoitesumma (...)9

7. Riskien arviointi: Tärkeimmistä EU:n lainatoimista hyötyvien yhteisön ulkopuolisten maiden talouksien tila (...)9

7.1. Johdanto (...)9

7.2. Ehdokasmaat (...)10

7.3. Mahdolliset ehdokasmaat (...)10

7.4. Uudet itsenäiset valtiot (...)11

7.5. Muut EU:n ulkopuoliset maat (...)12

7.5.1. Välimeren alue (...)12

7.5.2. Etelä-Amerikan maat (...)14

7.5.3. Etelä-Afrikka (...)14

1. Johdanto ja katettujen toimien luonne

Tämä kertomus esitetään varainhoitoasetuksen 130 artiklan nojalla. Mainitun artiklan mukaan komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaksi kertaa vuodessa kertomuksen talousarviosta tehdyistä takauksista ja niihin liittyvistä riskeistä [1]. Kertomusta täydennetään komission yksiköiden valmisteluasiakirjalla, jossa esitetään yksityiskohtaiset taulukot ja selitykset (’liite’) [2].

Euroopan unionin talousarviosta, jäljempänä ’unionin talousarvio’, katettavat riskit liittyvät erityyppisiin lainananto- ja takaustoimiin, jotka voidaan jakaa kahteen ryhmään: makrotaloudellisiin tarkoituksiin myönnettyihin Euroopan yhteisöjen lainoihin (yhteisön ulkopuolisille maille myönnetty makrotaloudellinen rahoitusapu) ja mikrotaloudellisiin tarkoituksiin myönnettyihin lainoihin (Euratomin lainat ja ennen kaikkea Euroopan investointipankin (EIP) myöntämä ulkoinen rahoitus [3]). Ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahasto, jäljempänä ’rahasto’ [4], on kattanut nämä toimet vuodesta 1994 lähtien. Rahasto perustettiin muun muassa rajoittamaan talousarviovaikutuksia, joita syntyy unionin talousarviosta yhteisön ulkopuolisissa maissa taattujen lainanantotoimien takaussuorituksista. Jos rahaston varat eivät riitä, turvaudutaan unionin talousarvioon.

Takuurahaston perustamisesta vuonna 1994 annettua neuvoston asetusta, jäljempänä ’rahastoasetus’ [5], muutettiin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Neuvosto muutti asetusta toistamiseen vuonna 2004. Kyseisen muutoksen seurauksena toimia ei enää kateta rahastosta, jos yhteisön ulkopuolisesta maasta tulee jäsenvaltio. Yhteisön jäsenvaltioille myöntämät tai takaamat lainat katetaan suoraan unionin talousarviosta.

2. Uudet oikeusperustat

Neuvosto teki vuonna 2006 päätöksen [6] yhteisön uudistetun takuun myöntämisestä EIP:lle yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta (EIP:n ulkoinen valtuus vuosina 2007–2013, jäljempänä ’uusi yleinen valtuus’), minkä jälkeen komissio ja EIP allekirjoittivat elokuussa 2007 takuusopimuksen ja saatavien takaisinperintää koskevan sopimuksen [7], joissa määrätään yhteisön takuuta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja menettelyistä sekä takuusuoritukseen perustuvien saatavien takaisinperinnästä. Takuusopimus kattaa EIP:n rahoitustoimet, joista on sovittu 17. huhtikuuta 2007 jälkeen eli sen jälkeen, kun EIP:n valtuusto hyväksyi uuden yleisen valtuuden.

Yhteisön ulkopuolisille maille myönnetystä makrotaloudellisesta rahoitusavusta tehtiin 10. joulukuuta 2007 uusi neuvoston päätös makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Libanonille [8].

3. Tapahtumat viimeisimmän, 30. kesäkuuta 2007 annetun kertomuksen jälkeen

Makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä Libanonille koskeva neuvoston päätös on hyväksytty. Makrotaloudellisen rahoitusavun tai Euratomin lainoja ei nostettu vuoden 2007 jälkipuoliskolla.

Kuten edellä 2 kohdassa todetaan, EIP:n kanssa tehty uusi takuusopimus kattaa rahoitustoimet, joista on sovittu 17. huhtikuuta 2007 jälkeen. Joulukuun 31. päivään 2007 mennessä EIP oli sopinut yhteensä 3 165 miljoonan euron rahoitustoimista, joista 1 267 miljoonaa euroa 31. heinäkuuta 2007 päättyneen yleisen valtuuden nojalla [9] ja 1 898 miljoonaa euroa uuden yleisen valtuuden nojalla.

4. Unionin talousarviosta katettavat riskit

4.1. Riskin määrittely

Unionin talousarviosta katettavat riskit johtuvat taattujen toimien jäljellä olevasta pääomasta ja koroista.

Jos maksuvelvollisuus laiminlyödään, toimet katetaan rahastosta, kun ne liittyvät yhteisön ulkopuolisiin maihin (72 % takuiden kokonaismäärästä 31. joulukuuta 2007), ja suoraan unionin talousarviosta, jos mukana on jäsenvaltioita (loput 28 % takuiden kokonaismäärästä liittyy lainoihin, jotka myönnetään jäsenvaltioiden hankkeisiin tai jotka hyödyttävät tällaisia hankkeita). Se, että huomattava osuus taatuista lainoista liittyy jäsenvaltioihin, johtuu viimeaikaisista laajentumiskierroksista. Lainoista johtuvat riskit siirretään rahastoasetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti rahastolta unionin talousarvioon, kun maasta tulee jäsenvaltio.

Unionin talousarviosta (joko suoraan tai rahaston kautta) katettavia riskejä on tässä kertomuksessa arvioitu kahdella eri menetelmällä:

– Lasketaan kyseisiin toimiin liittyvä jäljellä olevan pääoman kokonaismäärä (kertynyt korko mukaan luettuna) tiettynä päivänä. Tällä menetelmällä voidaan arvioida unionin talousarviosta katettava riski tiettynä päivänä.

– Lasketaan enimmäismäärä, jonka yhteisö maksaisi varainhoitovuonna, jos maksujen laiminlyönnit koskisivat kaikkia taattuja lainoja. Tämä on niin sanottu talousarvioon liittyvä lähestymistapa eli lasketaan unionin talousarviosta katettava vuotuinen riski [10].

|

Taulukko 1: Katettu kokonaislainakanta 31. joulukuuta 2007 (milj. euroa) |

| Jäljellä oleva pääoma | Kertynyt korko | Yhteensä | % |

Jäsenvaltiot* | | | | |

Makrotaloudellinen rahoitusapu | 253 | 2 | 255 | 1 % |

Euratom | 435 | 7 | 442 | 3 % |

EIP | 4 060 | 38 | 4 098 | 24 % |

Jäsenvaltiot yhteensä* | 4 748 | 48 | 4 795 | 28 % |

Yhteisön ulkopuoliset maat | | | | |

Makrotaloudellinen rahoitusapu | 534 | 7 | 540 | 3 % |

Euratom | 39 | 1 | 40 | <1 % |

EIP | 11 729 | 118 | 11 848 | 69 % |

Yhteisön ulkopuoliset maat yhteensä | 12 302 | 126 | 12 428 | 72 % |

Yhteensä | 17 050 | 173 | 17 223 | 100 % |

* Tämä riski katetaan suoraan unionin talousarviosta, ja se kattaa Bulgarian ja Romanian, jotka liittyivät EU:hun 1. tammikuuta 2007. |

|

Liitteen taulukoista A1, A2, A3 ja A4 löytyy muita tietoja kyseisistä jäljellä olevista määristä, erityisesti enimmäismääristä, maksetuista määristä ja takuuasteista.

4.2. Jäsenvaltioihin liittyvät riskit

Jäsenvaltioihin liittyvät nykyiset riskit johtuvat ennen jäseneksi liittymistä myönnetyistä lainoista.

Vuonna 2008 jäsenvaltioihin liittyvä unionin talousarviosta katettava riski on suuruudeltaan 769 miljoonaa euroa. Mukaan on laskettu Bulgaria ja Romania, jotka liittyivät unioniin 1. tammikuuta 2007. Taulukosta 2 käy ilmi, että jäljellä olevassa määrässä kyseiset kaksi jäsenvaltiota ovat ensimmäisellä ja toisella sijalla.

|

Taulukko 2: Jäsenvaltioiden sijoittuminen unionin talousarviosta katettavan enimmäisriskin suhteen vuonna 2008 (milj. euroa) |

Sijoittuminen | Maa | 2008 | % |

1 | Romania | 257,5 | 33,5 % |

2 | Bulgaria | 158,1 | 20,6 % |

3 | Puola | 89,0 | 11,6 % |

4 | Tšekki | 88,8 | 11,5 % |

5 | Slovakia | 71,7 | 9,3 % |

6 | Unkari | 38,2 | 5,0 % |

7 | Slovenia | 30,4 | 4,0 % |

8 | Kypros | 15,3 | 2,0 % |

9 | Latvia | 8,0 | 1,0 % |

10 | Liettua | 6,9 | 0,9 % |

11 | Viro | 4,3 | 0,6 % |

12 | Malta | 0,8 | 0,1 % |

| Yhteensä | 768,9 | 100,0 % |

|

Jäsenvaltioihin liittyvät riskit koskevat kaikkia kahden viimeisimmän laajentumiskierroksen jäsenvaltioita, joiden lainojen juoksuajat kestävät aina vuoteen 2031 saakka.

4.3. Yhteisön ulkopuolisiin maihin liittyvät riskit

Vuonna 2008 rahastosta katetaan yhteisön ulkopuolisiin maihin liittyvä, 1 322 miljoonan euron suuruinen enimmäisriski. Jäljempänä on lueteltu kymmenen maata, joiden kokonaislainakanta on suurin. Näiden maiden osuus oli 78 prosenttia rahastosta katetusta riskistä vuonna 2008. Maiden taloudellista tilannetta arvioidaan ja kommentoidaan jäljempänä 7 kohdassa.

|

Taulukko 3: Kymmenen yhteisön ulkopuolista maata, jotka ovat merkittävimmät rahastosta katettavan enimmäisriskin suhteen vuonna 2008 (milj. euroa) |

Sijoittuminen | Maa | 2008 | % enimmäisriskistä |

1 | Turkki | 255,6 | 19,3 % |

2 | Egypti | 199,3 | 15,1 % |

3 | Marokko | 127,1 | 9,6 % |

4 | Tunisia | 121,9 | 9,2 % |

5 | Brasilia | 86,1 | 6,5 % |

6 | Etelä-Afrikka | 84,3 | 6,4 % |

7 | Serbia ja Montenegro [11] | 55,0 | 4,2 % |

8 | Kroatia | 38,5 | 2,9 % |

9 | Bosnia ja Hertsegovina | 30,0 | 2,3 % |

10 | Syyria | 27,9 | 2,1 % |

Nämä 10 maata yhteensä | | 1 025,6 | 77,6 % |

| | | |

Rahastosta katetaan 54 maan taatut lainat, joiden juoksuajat kestävät aina vuoteen 2037 saakka. Maakohtaiset tiedot esitetään liitteen taulukossa A2.

4.4. Unionin talousarviosta katettu yleinen riski

Unionin talousarviosta katetaan vuonna 2008 yhteensä 2 091 miljoonaa euroa (kyseisellä ajanjaksolla erääntyvät määrät). Jäsenvaltioiden osuus tästä on 37 prosenttia (ks. taulukko A2 liitteessä).

4.5. Riskien kehitys

Jäsenvaltioihin liittyvien riskien pitäisi vähentyä tulevaisuudessa, kun jäsenvaltioille myönnettyjä Euratomin tai makrotaloudellisen rahoitusavun lainoja ja EIP:n taatun rahoituksen lainoja maksetaan takaisin (ks. liitteessä olevassa 1.3 kohdassa kaavio A1).

Neuvosto tekee erillisen päätöksen kustakin yhteisön ulkopuolisille maille myönnettävästä makrotaloudellisen rahoitusavun lainasta. Makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Libanonille 10 päivänä joulukuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/860/EY mukaisesti myönnettävä rahoitusapu koostuu 50 miljoonan euron lainoista ja enintään 30 miljoonan euron avustuksista. Tarkoituksena on, että laina nostetaan kahdessa yhtä suuressa erässä vuodesta 2008 alkaen.

Euratomin lainanannolle jäsenvaltioille tai tietyille lainakelpoisille yhteisön ulkopuolisille maille (Venäjän federaatio, Armenia, Ukraina) on asetettu 4 miljardin euron enimmäismäärä, josta on jo käytetty noin 85 prosenttia. Jäljellä on noin 600 miljoonaa euroa. Lainanantoa Ukrainan K2R4:lle koskevan vuoden 2004 lainasopimuksen mukaisesti (83 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruista lainanjärjestelysopimusta vastaava euromäärä) on jo nostettu 39 miljoonaa euroa, ja vuonna 2008 voidaan nostaa vielä uusia eriä.

Edellinen EIP:n yleinen valtuus päättyi 31. heinäkuuta 2007. Kyseiseen päivään mennessä oli sovittu määristä, jotka vastaavat yhteensä 98 prosenttia valtuuden mukaisesta enimmäiskatosta (20 060 miljoonaa euroa – ks. taulukko A5 liitteessä). Edellisten EIP:n valtuuksien nojalla on yhä nostamatta yhteensä 7 663 miljoonaa euroa, josta 93 prosenttia liittyy edelliseen yleiseen valtuuteen [12] ja pitäisi nostaa 10 vuoden kuluessa kyseisen valtuuden päättymisestä, sillä yhteisön takuu ei ole enää voimassa tämän jälkeen [13].

Tärkein unionin talousarviosta tulevaisuudessa katettavaan riskiin vaikuttava tekijä on EIP:lle uuden yleisen valtuuden perusteella hiljattain myönnetty yhteisön takuu. Yhteisön takuun enimmäismäärä on 65 prosenttia EIP:n rahoitustoimien puitteissa maksettujen lainojen ja myönnettyjen takausten kokonaismäärästä, josta on vähennetty takaisin maksetut määrät ja johon on lisätty kaikki asiaan liittyvät määrät. Enimmäismäärä on 27 800 miljoonaa euroa [14]. Vuonna 2007 uuden valtuuden nojalla sovittiin 1 898 miljoonan euron määrästä, josta 1 820 miljoonaa euroa oli nostamatta vuoden 2007 lopussa.

Liitteessä olevassa 1.3 kohdassa olevassa kaaviossa A2 esitetään joitakin skenaarioita uutta yleistä valtuutta edeltäneiden valtuuksien sekä uuden yleisen valtuuden mukaisesta lainanannosta, sillä tämä lainananto vaikuttaa merkittävästi rahaston rahoittamiseen.

5. Maksujen laiminlyönti, talousarviotakaustoimet ja maksurästit

5.1. Maksut kassavaroista

Komissio käyttää kassavarojaan välttääkseen maksujen myöhästymisen ja siitä aiheutuvat varainhankinnan kustannukset silloin, kun velallisen maksu komissiolle myöhästyy [15].

5.2. Unionin talousarviosta suoritetut maksut

Talousarvion momentilta 01 04 01 ”Lainanannon yhteydessä annetut Euroopan yhteisön takaukset” ei pyydetty määrärahoja, sillä vuoden 2007 jälkipuoliskolla ei tapahtunut maksujen laiminlyöntejä.

5.3. Maksut ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetusta takuurahastosta

Jos yhteisön myöntämän tai takaaman lainan saajan (yhteisön ulkopuolisen maan) maksut myöhästyvät, suorittamatta jäänyt maksu katetaan rahastosta kolmen kuukauden kuluessa eräpäivästä [16].

Rahastosta ei suoritettu maksuja vuoden 2007 jälkipuoliskolla.

Argentiinalla oli 31. joulukuuta 2007 maksurästejä (sakkokorkoja) 1 718 493,12 Yhdysvaltain dollaria. Rahaston on perittävä tästä määrästä takaisin 1 448 433,44 Yhdysvaltain dollaria (eli 983 923,27 euroa). Koska erotusta ei suoritettu rahastosta, se maksetaan EIP:lle. Komissio ja EIP ovat useaan otteeseen muistuttaneet Argentiinan viranomaisille, että maksurästit on suoritettava kokonaisuudessaan ennen EIP:n uusia lainanantotoimia.

6. Ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahasto

6.1. Takaisinperityt määrät

Vuonna 2007 ei peritty takaisin varoja.

6.2. Varat

Rahaston nettovarat olivat 1 026 515 043,63 euroa 31. joulukuuta 2007.

6.3. Tavoitesumma

Rahaston on saavutettava tarkoituksenmukainen taso (tavoitesumma), joksi on vahvistettu 9 prosenttia kustakin toimesta aiheutuvien jäljellä olevien pääomasitoumusten (kertyneillä koroilla lisätystä) kokonaismäärästä. Rahastoasetuksen mukainen rahaston varojen (1 026 515 043,63 euroa) ja jäljellä olevien pääomasitoumusten [17] (12 427 584 330,13 euroa) suhde oli 8,26 prosenttia.

Vuoden 2007 lopussa rahaston varat alittivat tavoitesumman. Neuvoston 30. tammikuuta 2007 hyväksymien, rahoitusjärjestelmää koskevien uusien sääntöjen [18] mukaisesti vuoden 2009 alustavaan talousarvioesitykseen sisällytettiin 91,60 miljoonaa euroa ja sen lisäksi 500 000,00 euroa ulkoiseen arviointiin, joka suoritetaan 19. päivänä joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/1016/EY [19] mukaisesti EIP:n ulkoisen valtuuden väliarvioinnissa.

7. Riskien arviointi: Tärkeimmistä EU:n lainatoimista hyötyvien yhteisön ulkopuolisten maiden talouksien tila

7.1. Johdanto

Tässä kertomuksessa on tähän mennessä esitetty tietoja unionin talousarviosta katettavien riskien määrällisestä puolesta. Olisi kuitenkin myös arvioitava riskien laatu, joka riippuu toimen lajista ja lainansaajien tilanteesta (ks. edellä 4.3 kohta). Maariskit esitetään taulukoissa, jotka sisältyvät erilliseen komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan. Jäljempänä arvioinnista esitetään tiivistelmä niistä kymmenestä maasta, joista aiheutuu suurin vuotuinen riski unionin talousarviolle vuonna 2008 (ks. edellä 4.3 kohta), ja maista, joiden osalta vaikutus kohdistuu suoraan yhteisön talousarvioon.

7.2. Ehdokasmaat

Kroatiassa kokonaistuotanto kasvoi 5,6 prosenttiin vuonna 2007, kun se vuonna 2006 oli 4,8 prosenttia. Kasvun pääasiallisena veturina oli yksityisen ja julkisen kulutuksen kiihtyminen, jota ruokki vahva mutta heikkenevä luotonannon kasvu, kertaluonteiset maksut eläkeläisille ja varojen käyttö ennen vaaleja. Investointien kasvu hidastui vuoden 2006 10,9 prosentista 6,5 prosenttiin, mikä osoittaa, että liikenneverkkojen alalla toteutetut suuret investointihankkeet on hiljalleen saatu loppuun. Samaan aikaan yksityiset investoinnit ovat vauhdittuneet, mikä osittain johtuu yleisen liiketoimintaympäristön hienoisesta kehittymisestä. Vaihtotaseen alijäämä syveni 8,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen, kun se vuotta aikaisemmin oli ollut 7,9 prosenttia. Pääasiallisena syynä tähän oli tavarakaupan syvenevä vaje tuonnin kasvaessa vahvasti ja viennin laskiessa vuoden kolmen viimeisen kuukauden aikana. Ulkomaiset suorat nettoinvestoinnit kasvoivat huomattavasti ja olivat 9,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, joten ne korvasivat runsaasti vaihtotaseen alijäämän. Ulkomainen bruttovelka jatkoi kasvuaan yrityssektorin kiihdyttäessä suoraa lainanottoaan. Julkisyhteisöt ja pankkiala puolestaan vähensivät ulkomaisen velan kantaa. Ulkomaisen velan bruttosuhde kasvoi vuoden 2006 lopun 85,5 prosentista suhteessa BKT:hen 88,9 prosenttiin vuoden 2007 lopussa.

Entisen Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa tuotannon kasvu kiihtyi huomattavasti noin 5 prosenttiin (reaalimääräisesti) vuonna 2007, kun se vuonna 2006 oli ollut 4 prosenttia. Kasvu nojasi huomattavilta osin terästuotteiden vientiin ja yksityiseen kulutukseen. Vaihtotase heikkeni vuoden viimeisten kuukausien aikana lähes 3 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen vuoden 2007 lopussa. Ulkomaiset suorat bruttoinvestoinnit laskivat 4,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoden 2007 lopussa, sillä energia-alan yksittäinen yksityistämishanke oli nostanut ulkomaiset suorat investoinnit lähes 6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2006. Velan varhainen takaisinmaksu pienensi maan ulkomaanvelan noin 50 prosenttiin suhteessa BKT:hen.

Turkissa BKT:n vuosikasvu hidastui vuoden 2006 6,9 prosentista 4,5 prosenttiin vuonna 2007. Nopea inflaatio ja keskuspankin vuoden 2006 puolivälissä huomattavasti tiukentama rahapolitiikka hidastivat kotimaisen kysynnän kasvua. Vaihtotaseen alijäämä pysytteli vakaana lähes 6 prosentissa suhteessa BKT:hen. Ulkomaiset suorat bruttoinvestoinnit olivat 3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2007, ja noin kaksi kolmasosaa niistä kohdistui rahoitusalaan. Edellisvuonna maan ulkomaanvelka pieneni noin 2 prosenttiyksikköä 37 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoden 2007 loppuun mennessä. Samaan aikaan julkinen velka supistui vuoden 2006 46 prosentista 39 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Turkin pankit harjoittavat usein kansainvälistä varainhankintaa rahoittaakseen kotimaan lainanantoa, joten luotonannon maailmanlaajuisen kiristymisen vaikutusten odotetaan vähitellen näkyvän niissä.

7.3. Mahdolliset ehdokasmaat

Bosnia ja Hertsegovinassa kokonaistuotannon kasvu hidastui vuoden 2006 6,7 prosentista 6 prosenttiin vuonna 2007. Vuonna 2007 kauppataseen alijäämän syveneminen vaikutti osaltaan siihen, että vaihtotaseen alijäämä kasvoi vuoden 2006 8,4 prosentista suhteessa BKT:hen 13,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2007. Vaihtotaseen alijäämä rahoitettiin kokonaisuudessaan ulkomaisilla suorilla nettoinvestoinneilla, kun huomattavat yksityistämishankkeet Serbitasavallassa ja uusien investointihankkeiden suhteellisesti aiempaa parempi suorituskyky kasvattivat ulkomaiset suorat investoinnit 13,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Julkinen ulkomaanvelka väheni 18,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoden 2007 lopussa, ja koko ulkomaanvelka arvioidaan alle 50 prosentiksi suhteessa BKT:hen.

Serbiassa kokonaistuotannon kasvu kiihtyi 7,5 prosenttia vuonna 2007. Vaihtotaseen alijäämä syveni 16 prosenttiin suhteessa BKT:hen, kun kauppataseen alijäämä syveni ja nettomääräiset siirrot vähenivät. Ulkomaiset suorat nettoinvestoinnit vähenivät 5,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen, kun taas ulkomainen varainhankinta kasvoi 10,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Pääomavirtojen hidastuessa valuuttavarantojen kertyminen Serbian keskuspankkiin laski 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Serbian keskuspankin valuuttavarannot vastasivat vuoden lopussa 7,5 kuukauden tavara- ja palvelutuontia. Ulkomaanvelkaa oli 62 prosenttia suhteessa BKT:hen, sillä yksityissektorin ulkomaanvelka oli 41 prosenttia ja julkisen sektorin 21 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoden 2007 lopussa.

Montenegrossa talouskasvu oli BKT-arvioiden mukaan 7 prosenttia vuonna 2007, mikä johtuu ennätyksellisestä matkailukaudesta ja siitä, että kotitalouksien käytettävissä olevat tulot kasvoivat lainanoton lisääntyessä nopeasti. Vaihtotaseen alijäämä syveni jyrkästi 44,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen, sillä kauppataseen alijäämä oli huomattava ja varsinkin vienti hiipui. Ulkomaiset suorat investoinnit kasvoivat kuitenkin vuoden kuluessa 56 prosenttia. Huomattavat maasta poispäin suuntautuvat virrat laskivat kuitenkin ulkomaiset suorat nettoinvestoinnit 23 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Julkinen velka kasvoi 32,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen kotimaisen velkaantuneisuuden lisääntyessä. Julkinen ulkomaanvelka sitä vastoin väheni vuositasolla 8,3 prosenttia 20,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen, kun monenvälisille velkojille suoritettiin useita varhaisia takaisinmaksuja julkisen talouden hyvän toteutuman ansiosta.

7.4. Uudet itsenäiset valtiot

Georgiassa vaihtotaseen alijäämä syveni entisestään vuonna 2007 lähes 20 prosenttiin suhteessa BKT:hen, kun kauppataseen alijäämä oli noin 26 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vienti on monipuolistumassa Venäjän kauppasaarron jälkimainingeissa, mutta viennin yleinen kasvu ei ole riittänyt tasapainottamaan yleistä tuontikysynnän kasvua ja maakaasun kohonnutta tuontihintaa. Vaihtotaseen alijäämä kuitenkin rahoitettiin ulkomaisilla pääomavirroilla, myös ulkomaisilla suorilla investoinneilla, jotka lisääntyivät 1 584 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin vuonna 2007 (1 076 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuonna 2006). Myös pankkiala on lisännyt varainhankintaansa ulkomaisilta pääomamarkkinoilta. Talouskasvu oli vankkaa (12,4 %) vahvasti kasvavan luotonannon, yksityistämisen, ulkomaisten suorien investointien ja rakenneuudistusten tukemana. Julkiset menot (varsinkin puolustusmenot) kasvoivat vuonna 2007, ja julkisen talouden alijäämä arvioidaan 4,7 prosentiksi suhteessa BKT:hen. Koska yksityistämistulot kattoivat alijäämän, julkinen velka pysytteli nimellisarvoltaan vakaana ja supistui suhteessa BKT:hen noin 25 prosenttiin (julkinen ulkomaanvelka oli noin 17 % suhteessa BKT:hen). Talouspolitiikan keskeisenä haasteena oli saada inflaatio pysymään alle 10 prosentissa. Kahdentoista kuukauden inflaatio oli 11 prosenttia joulukuussa 2007, ja kansainväliset hyödykehinnat aiheuttivat edelleen painetta kuluttajahintoihin. Standard & Poor's säilytti Georgian luottokelpoisuusluokituksena B+ myönteisten näkymien perusteella. Fitch antoi Georgialle luottokelpoisuusluokituksen BB-, koska heinäkuun 2007 näkymät olivat vakaat ja varsinkin julkinen velkarasite oli pienentynyt.

Ukrainassa kokonaistuotannon kasvu oli 7,3 prosenttia vuonna 2007 vahvasti kasvavan luotonannon ja reaalitulojen kasvun tukemana. Vaihtotase heikkeni hieman 4,2 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen. Kauppataseen alijäämä oli 5,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, koska tuontikysyntä oli vahvaa ja tuontienergian hinnat kohosivat. Kaiken kaikkiaan ulkomaankaupan vaihtosuhde säilyi kuitenkin Ukrainan kannalta positiivisena, koska teräksen hinta pysytteli maailmanmarkkinoilla korkeana (Ukrainan tärkein vientiala, jonka osuus on 40 % koko viennistä). Julkisen talouden alijäämä pysytteli 1,5 prosentissa, sillä vankka talouskasvu tuki valtion tulojen keruuta. Ukrainan julkinen ulkomaanvelka väheni noin 10 prosenttiin suhteessa BKT:hen, kun taas pankkialan varainhankinta ulkomaisilta pääomamarkkinoilta kasvatti koko ulkomaanvelan noin 60 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Kahdentoista kuukauden inflaatio jatkoi kiihtymistään vuoden 2007 loppupuolella ja oli 16,6 prosenttia joulukuussa 2007. Inflaatiota kiihdyttivät elintarvikkeiden hinnat, joiden osuus on noin 50 prosenttia indeksin kuluttajakorista. Nykyiselläänkin merkittävimmät riskit liittyvät epävakaaseen poliittiseen tilanteeseen, joka kulminoitui ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin syyskuussa 2007. Vaalien jälkeen valtaan tulleen hallituksen niukka enemmistö parlamentissa ja keskeisten poliittisten toimijoiden välillä jatkuva poliittinen kamppailu eivät edistä tarvittavien rakenneuudistusten tekemistä. Standard & Poor’s on kuitenkin vahvistanut Ukrainan pitkän aikavälin luottokelpoisuusluokitukseksi BB-, erityisesti julkisen sektorin alhaisen velkaantuneisuustason ansiosta.

Tadžikistanin talouskasvu jatkui vahvana vuonna 2007 ja oli 7,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Julkisessa taloudessa oli ylijäämää 1,7 prosenttia vuonna 2006, mutta vuodeksi 2007 julkiseen talouteen odotetaan 14,1 prosentin alijäämää suhteessa BKT:hen (IMF:n arvio). Koska Tadžikistan teki tuloksekkaita kahdenvälisiä velkasopimuksia lähinnä Venäjän – eli maan suurimman velkojan – kanssa ja vuonna 2006 saatiin velkahelpotusta IMF:n MDRI-aloitteessa (Multilateral Debt Relief Initiative), ulkomaanvelka laski 33,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2006. Julkisen talouden alijäämä kuitenkin kasvoi huomattavasti vuonna 2007, joten ulkomaanvelka nousi uudelleen noin 41,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2007. Syvenevä kauppataseen alijäämä korvautuu vain osittain nopeasti kasvavilla ulkomailta tulevilla rahalähetyksillä. Vaihtotaseen alijäämä kasvoi jyrkästi vuoden 2006 3,0 prosentista noin 9,5 prosenttiin vuonna 2007. Virallisen valuuttavarannon bruttomäärä on säilynyt suhteellisen alhaisena ja vastaa noin kahden kuukauden tuontia. IMF:n PRGF-järjestely (Poverty Reduction and Growth Facility) saatiin onnistuneesti päätökseen vuonna 2006. Viranomaiset ovat aloittaneet valmistelut seuraavaa järjestelyä varten, joka mahdollisesti toteutetaan IMF:n PSI-ohjelmassa (Policy Support Instrument).

7.5. Muut EU:n ulkopuoliset maat

7.5.1. Välimeren alue

Marokon talouteen vaikutti huomattavasti vuoden 2007 kuivuus. Maataloustuotoksen supistuminen johti talouskasvun hidastumiseen vuoden 2006 8 prosentista 2,2 prosenttiin vuonna 2007. Ilman maataloutta lasketun BKT tasainen kasvu (vuoden 2006 5,2 %:sta 5,5 %:iin vuoden 2007 lopussa) ja käynnissä oleva monipuolistuminen lisäävät osaltaan Marokon talouden kykyä kestää häiriöitä. BKT kasvaa lähinnä kotimaisen kysynnän ansiosta. Yksityistä kulutusta ovat lisänneet palkkojen nousu kaupungeissa, luotonannon nopea kasvu, myönteinen kehitys työmarkkinoilla ja rahalähetysten suuri määrä. Julkinen kulutus on puolestaan lisääntynyt huomattavasti, koska toistuvat menot kasvoivat 8 prosenttia. Ulkoiselle ympäristölle on edelleen tunnusomaista huomattava ja syvenevä kauppataseen alijäämä (21,0 % suhteessa BKT:hen vuonna 2007). Matkailutulot ja rahalähetykset eivät vuonna 2007 – ensimmäistä kertaa – kokonaisuudessaan korvanneet kauppataseen alijäämää, ja Marokon vaihtotase oli alijäämäinen. Tasaisesti suhteessa BKT:hen vähenevän ulkomaanvelan odotetaan vakiintuvan BKT:n kasvun ansiosta 22 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoden 2007 lopussa. Julkisen talouden yleisen alijäämän odotetaan supistuneen huomattavasti vuonna 2007 0,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen (ilman yksityistämistuloja). Inflaatiopaineet pysyivät alhaisina, ja keskimääräinen inflaatio oli 2,0 prosenttia vuoden 2007 lopussa. Kohtalaisissa hinnankorotuksissa näkyy myös Marokon valuutan eli dirhamin (MAD) vahvuus. Nykyisessä valuuttakurssijärjestelmässä Marokon dirham sidotaan valuuttakoriin, jossa euro on vallitseva valuutta. Tämä on johtanut ulkomaankaupan vaihtosuhteen heikkenemiseen, sillä Marokon dirham on vahvistunut euron ja Yhdysvaltain dollarin välistä kurssia myötäillen. Viranomaiset ovat päättäneet vapauttaa vähitellen ulkoiset pääomaliikkeet, mikä merkitsisi nykyisestä sidonnaisuudesta luopumista ja siirtymistä kohti joustavampaa valuuttakurssijärjestelmää ja inflaatiotavoitteita.

Tunisian talouskasvu kiihtyi vuoden 2006 5,5 prosentista 6,3 prosenttiin vuonna 2007 tehdasteollisuuden (muun kuin tekstiiliteollisuuden), energia-alan, liikenteen ja telepalveluiden ansiosta. Vaikka talouskasvu oli aiempaa vahvempaa, työttömyysaste pystytteli korkealla noin 14 prosentissa. Huomattavalla osalla työttömiä on yliopistotutkinto. Valtiontalouden alijäämä, ilman yksityistämistuloja, vakiintui noin 3 prosenttiin. Varovainen finanssipolitiikka yhdessä kiristyvän rahapolitiikan kanssa on ollut suotuisa Tunisian taloudelle, sillä inflaatio pysytteli vuonna 2007 kohtuullisena noin 3,1 prosentissa. Kurinalainen finanssipolitiikka yhdessä kotimaisen öljynhinnan kahden korotuksen kanssa auttoivat lieventämään öljytuista julkiseen talouteen aiheutuvaa rasitetta. Nopeutuneen talouskasvun ja lähinnä velanlyhennykseen käytettyjen yksityistämistulojen ansiosta valtionvelka on pienentynyt ja tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan lähitulevaisuudessa. Velkaa, joka on enimmäkseen ulkomaanvelkaa, on edelleen yli 50 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tunisia on kuitenkin osoittanut ulkoisten häiriöiden kestokykyä ulkomaanvelan pitkäaikaisen rakenteen ansiosta. Julkisen velan odotetaan vähenevän entisestään lyhyen aikavälin suotuisten talousnäkymien ansiosta.

Egyptin talouskasvu kiihtyi varainhoitovuoden 2006 6,8 prosentista ennätykselliseen 7,1 prosenttiin varainhoitovuonna 2007. Kasvua pönkittävät investoinnit, erityisesti ulkomaiset suorat investoinnit, ja yksityinen kulutus (myös matkailualan kautta). Inflaatio, jossa näkyy sekä julkinen kulutus että tuontielintarvikkeiden hinnankorotukset, kiihtyi taas yli 10 prosenttiin varanhoitovuonna 2007. Nopea inflaatio vaikuttaa nykyisin olevan huomattavin makrotalouden vakauteen kohdistuva riski. Myönteistä on työttömyysasteen lasku, vaikka työttömyysaste on edelleen korkea, lähes 10 prosenttia. Vaikka talouskasvu on ollut vahvaa ja valtion (puolittaisessa) omistuksessa olleet yritykset myyty, julkisen talouden alijäämä supistui vain vähän (7,7 % varainhoitovuonna 2007, kun se varainhoitovuonna 2006 oli 9,2 %). Näin ollen julkinen bruttovelka oli edelleen huomattava eli lähes 90 prosenttia suhteessa BKT:hen. Rahoitusalan uudistukset etenevät. Terve finanssipolitiikka yhdessä hintavakauden kanssa vaikuttaa myönteisesti työpaikkojen luomiseen.

Libanonin talous on elpymässä vuoden 2006 konfliktista Israelin kanssa tilanteessa, jossa taustalla on jatkuva poliittinen umpikuja ja toistuvia väkivallanpurkauksia. Kokonaistuotannon kasvu arvioidaan 4 prosentiksi vuonna 2007, joka on paljon parempi tulos kuin alun perin arvioitiin. Inflaatio on hidastunut, vaikka Yhdysvaltain dollari, johon Libanonin punta on sidottu, on heikentynyt. Jälleenrakennustarpeita heijastellen vaihtotaseen alijäämän arvioidaan kasvaneen 10,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Vaihtoaseen alijäämä rahoittuu kuitenkin suurelta osin maahan virtaavilla virallisilla varoilla ja ulkomaisilla suorilla investoinneilla. Julkisen talouden alijäämä on pysynyt kurissa arvioitua paremman tulojen keruun ansiosta. Julkinen velka suhteessa BKT:hen pieneni hieman (171 %:iin vuoden 2007 loppuun mennessä) mutta on yhä hyvin korkealla tasolla. Hallitus pyrkii edelleen tarkkaan tasapainoon jälleenrakennuksen, yhteiskunnallisten tarpeiden ja huomattavasta julkisesta velasta aiheutuvien haasteiden välillä. Finanssipolitiikan tavoitteena on hillitä perusalijäämää ja samanaikaisesti huolehtia jälleenrakennuksesta ja hätäavusta. Libanon oli huhtikuussa 2007 sopinut IMF:n kanssa konfliktien jälkeisessä hätäapuohjelmassa (EPCA) rahoitusjärjestelyistä, jotka saatiin tuloksekkaasti päätökseen vuoden 2008 alussa.

Syyrian talouskasvu hidastui vuoden 2006 4,4 prosentista 3,9 prosenttiin vuonna 2007. Pääsyynä tähän olivat öljyntuotannon aleneminen ja satoa heikentäneet sääolot. Näiden negatiivisten trendien odotetaan tasoittuvan tulevaisuudessa, sillä palveluala kasvaa jatkuvasti. Tämän taustalla on puolestaan matkailualan vakaa kasvu sekä tavaroiden ja palveluiden kysyntä, joka osittain juontaa juurensa irakilaisten pakolaisten suuresta määrästä. Maatalousalan odotettu toipuminen tukee myös talouskasvua. Inflaatio kiihtyi keskimäärin 5,5 prosenttia vuonna 2007. Lähinnä syynä tähän oli irakilaisten pakolaisten oleskelu maassa mutta taustalla oli myös matkailuun liittyvä elintarvikkeiden kysyntä sekä elintarvikkeiden ja öljyn hinnankorotukset. Öljyntuotannon aleneminen ja yhä kalliimmaksi käyvät tuet johtivat siihen, että julkisen talouden alijäämä oli 5,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2007. Vaikka telepalvelualalta saatavat tulot kasvavat ja verotulot lisääntyvät hieman, julkisen talouden tilanteen odotetaan heikkenevän vuonna 2008, sillä tukien poistamisesta ei ole tehty päätöstä ja alv-järjestelmän täytäntöönpanoa on lykätty vuoteen 2009. Tämän seurauksena julkinen velka kasvoi 37,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2007, ja sen odotetaan nousevan 41 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2008. Syyrian heikko takaisinmaksuhistoria, julkisen talouden alijäämät, aleneva öljyntuotanto sekä talousuudistusten hidas tahti ja kansainvälisten seuraamusten riski heikentävät maan luottokelpoisuutta.

7.5.2. Etelä-Amerikan maat

Brasiliassa BKT kasvoi 5,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2007 hyödykkeiden hinnankorotusten ja edelleen suotuisana säilyneen maailmanlaajuisen talousympäristön ansiosta. Talouskasvua ruokki ennen kaikkea kotimainen kysyntä, ja pääoman muodostus kasvoi kaksinumeroisissa luvuissa (+13,4 %). Yksityinen kulutus kasvoi myös vahvasti eli 6,5 prosenttia. Koska kotimainen kysyntä oli hyvin vahvaa, vaihtotaseen ylijäämä supistui vuoden 2006 1,3 prosentista suhteessa BKT:hen 0,3 prosenttiin viime vuonna. Koska maahan virtasi paljon sekä suoria sijoituksia että arvopaperisijoituksia, maksutaseessa oli 87,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin ylijäämä. Brasilia oli vuonna 2006 onnistunut maksamaan IMF:lle ja Pariisin klubille kaikki jäljellä olevat velkansa, joten maan ulkomaanvelkasuhde on pienentynyt huomattavasti. Maa on myös kerryttänyt 180 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruiset valuuttavarannot (14 % suhteessa BKT:hen). Kaiken tämän ansiosta Brasilian herkkyys ulkoiselle taloudelliselle myllerrykselle on selkeästi vähentynyt aiemmasta.

Huomattavien kotimaisten investointien ja kotimaisen kysynnän ansiosta Argentiinan talous jatkoi vahvaa kasvuaan vuonna 2007, kun BKT kasvoi 8,7 prosenttia. Koska loppukulutus oli vahvaa, tuonti kasvoi vuositasolla 19,5 prosenttia, ja vienti puolestaan kasvoi 7,5 prosenttia. Koska ulkomaiset suorat nettoinvestoinnit olivat lähellä 2 ½ prosenttia suhteessa BKT:hen, Argentiinan valuuttavarannot kohosivat 46,9 miljardiin Yhdysvaltain dollariin (18,6 % suhteessa BKT:hen) ja koko ulkomaanvelka väheni vuoden 2006 51,5 prosentista suhteessa BKT:hen 45,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen viime vuonna. Julkisen talouden tilanne heikkeni kuitenkin hieman vuonna 2007, sillä julkinen kulutus kasvoi kaksinumeroisin luvuin presidentinvaalivuonna. Koska julkinen kulutus todennäköisesti normalisoituu taas, Argentiinan talouskasvun ennustetaan hidastuvan noin 6 prosenttiin suhteessa BKT:hen kuluvana vuonna. Tätä myönteistä kehitystä varjostaa inflaationäkymien heikkeneminen, joka osittain heijastaa kotimaisen kysynnän vahvuutta ja politiikkaa, jossa peso säilytetään suhteellisen heikkona. Argentiinalla on maksurästejä EIP:lle, sillä se ei ole maksanut sakkokorkoja (1,7 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria), jotka ovat aiheutuneet alueellista maantiekuljetusta koskeneesta hankkeesta syntyneistä aiemmista maksurästeistä. Argentiina ei ole myöskään vielä normalisoinut suhteitaan Pariisin klubiin.

7.5.3. Etelä-Afrikka

Etelä-Afrikassa kokonaistuotannon kasvu oli vuonna 2007 5,1 prosenttia, ja rakennus- ja rahoitusalojen panos oli vahva. Vientimäärät kasvoivat huomattavasti vuoden 2007 lopussa. Kasvua vetivät kaivostuotteet, joiden varastot kuluivat loppuun ja vientihinnat olivat korkealla. Reaalimääräinen tuonti pysytteli korkeana, ja keskimääräiset tuontihinnat nousivat hieman muun muassa raakaöljyn hinnankorotuksen vuoksi. Vaihtotaseen alijäämä syveni edelleen vuonna 2007 7,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Nettomääräiset pääomavirrat riittivät kasvattamaan valuuttavarannot vastaamaan 13,5 viikon tuontia. Randin nimellinen efektiivinen valuuttakurssi heikkeni 3,5 prosenttia vuonna 2007 ja uudelleen 13,5 prosenttia vuoden 2008 kahden ensimmäisen kuukauden aikana, missä heijastui sähköpulasta johtuva huoli viennin kasvunäkymistä. Tämä heikensi yhä inflaationäkymiä, ja CPI-inflaatio kiihtyi vuositasolla 9,4 prosenttiin helmikuussa 2008, koska lisäksi samaan aikaan energian ja elintarvikkeiden kansainväliset hinnat nousivat. Inflaation odotetaan kiihtyvän huippuunsa vuoden 2008 alkupuoliskolla. Vaihtotaseen syvenevä alijäämä ja riippuvuus maahan virtaavista arvopaperisijoituksista ovat lisänneet herkkyyttä ulkoisille häiriöille. Maan talouden vahvojen perustekijöiden pitäisi kuitenkin rajoittaa näiden häiriötekijöiden kielteisiä vaikutuksia talouteen. Sisäisiä paineita voi syntyä energiapulasta, korkeasta työttömyysasteesta, huomattavasta eriarvoisuudesta, HIV-/AIDS-tartuntojen suuresta määrästä ja korkeasta rikollisuusasteesta.

[1] Edellinen kertomus talousarviosta katettavien takauksien käytöstä ja tilanteesta 30. kesäkuuta 2007 löytyy viitteillä KOM(2008) 2 ja SEC(2008) 18.

[2] SEC(2008) […].

[3] EIP:n valtuuksia koskevat tiedot ovat liitteen taulukossa A1, ja viittaukset oikeusperustoihin luetellaan liitteen taulukossa A4.

[4] Viimeisin rahaston toimintaa koskeva kertomus, ks. KOM(2006) 695 ”Kertomus takuurahaston toiminnasta” ja liitteenä oleva komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SEC(2006) 1460).

[5] Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2728/94, annettu 31 päivänä lokakuuta 1994, takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille (EYVL L 293, 12.11.1994, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 1149/1999, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999 (EYVL L 139, 2.6.1999, s. 1), neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 2273/2004, annettu 22 päivänä joulukuuta 2004 (EUVL L 396, 31.12.2004, s. 28), ja neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 89/2007, annettu 30 päivänä tammikuuta 2007 (EUVL L 22, 31.1.2007, s. 1).

[6] Neuvoston päätös 2006/1016/EY, tehty 19 päivänä joulukuuta 2006 (EUVL L 414, 30.12.2006, s. 95).

[7] C/2007/3592.

[8] Neuvoston päätös 2007/860/EY, tehty 10 päivänä joulukuuta 2007 (EUVL L 337, 21.12.2007, s. 111).

[9] Yleisestä valtuudesta päätettiin vuosien 2000–2006 rahoitusnäkymien mukaisesti, ks. neuvoston päätös 2000/24/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1999 (EYVL L 9, 13.1.2000, s. 24), sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä ’edellinen yleinen valtuus’).

[10] Tässä laskentamenetelmässä otetaan huomioon ainoastaan erääntyneet maksut, ei koko lainakantaa, jota maksujen laiminlyönnit koskevat (ks. myös liitteen 1 kohta).

[11] Nykyisin Serbian tasavalta ja Montenegron tasavalta.

[12] Ks. liitteen 1.3 kohta.

[13] Ks. EY:n ja EIP:n välillä 30. elokuuta / 2. syyskuuta 2005 allekirjoitetun oikaistun ja muutetun takaussopimuksen 1.06 artikla.

[14] Jaettu perusmäärään, jonka kiinteä enimmäismäärä on 25 800 miljoonaa euroa, ja valinnaiseen 2 000 miljoonan euron valtuuteen, josta neuvosto päättää.

[15] Ks. yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta 22 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000, sellaisena kuin se on muutettuna, 12 artikla.

[16] Tarkempia tietoja liitteen 1.4.3 kohdassa.

[17] Mukaan lukien kertyneet korot.

[18] Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 89/2007, annettu 30 päivänä tammikuuta 2007 (EUVL L 22, 31.1.2007, s. 1).

[19] EUVL L 414, 30.12.2006, s. 102.

--------------------------------------------------