[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 28.2.2008

KOM(2008) 112 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

Jäsenvaltioiden vastaukset tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomukseen varainhoitovuodelta 2006{SEC(2008) 269}

SISÄLLYSLUETTELO

1. Kertomuksen laajuus 3

2. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuotta 2006 koskevaan tarkastuslausumaan sisältyvät havainnot jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavasta hallinnoinnista 3

3. Jäsenvaltioiden kommentit rakennetoimien alalla useimmin esiintyneisiin virheisiin 8

4. Jäsenvaltioiden kannanottojen huomioiminen tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa 10

5. Jäsenvaltioiden jatkotoimet maatalouspolitiikassa ja rakennetoimissa havaittujen virheiden korjaamiseksi 12

6. Päätelmät 13

1. Kertomuksen laajuus

Euroopan tilintarkastustuomioistuin antaa vuosittain tarkastuslausuman Euroopan yhteisöjen tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.[1] Tarkastuslausuma perustuu pääasiassa tilintarkastustuomioistuimen omiin tarkastuksiin. Ne tehdään suurelta osin jäsenvaltioissa, jotka panevat todellisuudessa täytäntöön yli kolme neljäsosaa Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta, jäljempänä ’EY:n talousarvio’, suoritettavista maksuista.

Komissio toimitti tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuotta 2006 koskevan vuosikertomuksen[2] julkaisemisen jälkeen varainhoitoasetuksessa[3] edellytetyllä tavalla välittömästi jäsenvaltioille luettelon kaikista niitä koskevista huomioista ja tarkastuksissa löydetyistä virheistä. Jäsenvaltioita pyydettiin täyttämään kyselylomake siitä, mitä jatkotoimia ne olivat toteuttaneet tilintarkastustuomioistuimen huomioiden perusteella. Niitä pyydettiin myös selittämään, mitkä niiden mielestä olivat pääasialliset syyt yleisimpiin virheisiin rakennetoimien alalla.

Tässä kertomuksessa esitetään yhteenveto jäsenvaltioiden komissiolle toimittamista vastauksista. Siinä käsitellään ainoastaan niitä aloja, joita komissio ja jäsenvaltiot hallinnoivat yhdessä, eli yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja rakennetoimiin liittyvien tulojen perimistä ja menojen maksamista.

Komission olisi esitettävä tämä yhteenvetokertomus neuvostolle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan parlamentille viimeistään 28. helmikuuta 2008.[4] Komissio ei kykene tarkistamaan jäsenvaltioiden vastausten sisältöä kyseisessä määräajassa, joten vastausten on katsottava edustavan ainoastaan jäsenvaltioiden näkemyksiä.

Kertomuksen liitteenä on komission yksiköiden valmisteluasiakirja[5], joka sisältää lisätietoja jäsenvaltioiden vastauksista.

2. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuotta 2006 koskevaan tarkastuslausumaan sisältyvät havainnot jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavasta hallinnoinnista

Jäsenvaltioilla on yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvilla aloilla keskeinen rooli päivittäisessä hallinnoinnissa ja valvonnassa, kun taas komissio valvoo jäsenvaltioiden työtä. Näin ollen hyvät hallinto- ja valvontarakenteet jäsenvaltioissa ovat edellytys sille, että virheet maksuissa ja tulojen perimisessä pystytään välttämään.

Tilintarkastustuomioistuin arvioi vuotta 2006 koskevassa kertomuksessa valvontajärjestelmiä sekä virheiden todennäköistä taloudellista vaikutusta kullakin EY:n talousarvion alalla. Arviot perustuivat tilintarkastustuomioistuimen jäsenvaltioissa ja komissiossa suorittamien, maksuotoksiin perustuvien järjestelmätarkastusten ja tilintarkastusten tuloksiin.

Tilintarkastustuomioistuin totesi, että valvontajärjestelmät toimivat vuonna 2006 tyydyttävästi tulojen osalta. Saman arvion se katsoi koskevan myös lähes 70:ää prosenttia niistä yhteisen maatalouspolitiikan menoista, joihin sovelletaan yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää (IACS) ( ks. taulukko 1 ). Muiden maatalousmenojen osalta valvontajärjestelmien katsottiin toimivan vain osittain tyydyttävästi.

Rakennetoimien osalta tilintarkastustuomioistuin katsoi, että jäsenvaltioiden valvontajärjestelmät eivät yleensä ole vaikuttavia tai ne ovat vain kohtalaisen vaikuttavia. Lisäksi se totesi, että komission valvonta, jolla pyritään vähentämään riskiä siitä, että jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien avulla ei kyetä estämään liian suurina ilmoitettujen tai tukeen oikeuttamattomien menojen korvaamista, on vain kohtalaisen vaikuttava.[6]

Taulukko 1. Tilintarkastustuomioistuimen arviot aloista, joita hallinnoidaan pääosin yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa (2005 ja 2006)

Valvontajärjestelmät | Alat, joita hallinnoidaan pääosin yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa | Virheprosentti |

2005 | 2006 | 2005 | 2006 |

Tyydyttävä | Tyydyttävä | Omat varat | Alle 2 % | Alle 2 % |

Yhteinen maatalouspolitiikka: | Tilintarkastustuomioistuin ei ole ilmoittanut prosenttilukua | 2–5 % |

Tyydyttävä | Tyydyttävä | Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä | Alle 2 % | Alle 2 % |

Osittain tyydyttävä | Osittain tyydyttävä | Muut kuin yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään kuuluvat alat | Yli 5 % | Yli 5 % |

Riittämätön | Riittämätön | Rakennetoimet | Yli 5 % | Yli 5 % |

Lähde: 20. joulukuuta 2006 järjestetty tilaisuus, jossa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Josef Bonnici esitteli tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausuman Euroopan parlamentin talousarvion valvontavaliokunnalle. Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus varainhoitovuodelta 2006, taulukko 1.2.

Sisältövirheet (eli virheet, joilla on taloudellista vaikutusta), joita tilintarkastustuomioistuin havaitsi omien varojen osalta, olivat niin pieniä ja niitä oli niin vähän, että yleinen virhetaso arvioitiin tältä osin pienemmäksi kuin tilintarkastustuomioistuimen soveltama 2 prosentin olennaisuusraja.

Sisältövirheet olivat jossain määrin erilaisia yhdennetyn maatalouspolitiikan ja rakennetoimien aloilla vuonna 2006 ( ks. taulukko 2 ).

Taulukko 2. Tyypilliset sisältövirheet yhteisen maatalouspolitiikan ja rakennetoimien aloilla

Yhteinen maatalouspolitiikka | Rakennetoimet |

Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä | Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että peltoala oli pienempi kuin maanviljelijä oli ilmoittanut. | Tilintarkastustuomioistuin pyysi asiakirjoja, jotka osoittaisivat hankkeen johtajan ilmoittamat menot oikeiksi, mutta hankkeen johtaja ei kyennyt toimittamaan asiakirjoja määräajassa. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että hankkeen johtaa oli ilmoittanut menoja, jotka eivät ole tukikelpoisia (esimerkiksi palkkakustannuksia ei ollut laskettu asianmukaisesti tai kustannukset olivat aiheutuneet määräajan umpeuduttua). Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että julkisia hankintamenettelyjä ei ollut noudatettu (esimerkiksi tarjouskilpailua ei ollut järjestetty, vaikka säännöt edellyttävät sitä). Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että hankkeesta oli saatu tuloa, jota ei ollut otettu huomioon rahoitusosuutta laskettaessa. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että ilmoitetut menot olivat suuremmat kuin todellisuudessa aiheutuneet kustannukset (esimerkiksi koska hankkeen johtaja oli ilmoittanut todellisuudessa aiheutuneiden kustannusten sijasta budjetoidut kustannukset). |

Muut kuin yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään kuuluvat alat | Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että maanviljelijä ei ollut toteuttanut asianmukaisesti yhtä tai useampaa maatalouden ympäristötukijärjestelmiin kuuluvaa toimenpidettä. |

Maatalouden osalta tilintarkastustuomioistuin arvioi, että markkinatoimenpiteiden ja suorien tukien virheiden määrä jää 2 prosentin kynnysarvon alapuolelle. Kyseiset menot muodostavat 85 prosenttia EMOTR:n tukiosaston kokonaismenoista. Maaseudun kehittämistoimenpiteisiin liittyvien maksujen osalta tilintarkastustuomioistuin korosti, että maaseudun ympäristötoimenpiteisiin liittyviä virheitä esiintyy paljon, koska viljelijät eivät täyttäneet (usein monimutkaisia) tukikelpoisuusehtoja.[7] Tästä huolimatta maatalouden tukimaksujen yleinen virhetaso oli vain hieman yli 2 prosenttia.

Rakennetoimien virheillä on yleensä huomattavasti suurempi taloudellinen vaikutus kuin maatalouspolitiikan virheillä. Tilintarkastustuomioistuin ilmoitti olevansa suhteellisen vakuuttunut siitä, että vähintään 12 prosenttia rakennepolitiikkojen hankkeille varainhoitovuonna 2006 korvatuista menoista oli sellaisia, joita ei olisi pitänyt korvata.[8] Tilintarkastustuomioistuimen havainnot perustuivat sen tarkastamiin 177 hankkeen välivaiheen korvauksiin[9], jotka komissio oli suorittanut vuonna 2006.

Sekä komissio että tilintarkastustuomioistuin ovat todenneet, että rakennetoimet ovat se EY:n talousarvion osa, jossa näyttää esiintyvän edelleen eniten virheitä[10] ja jossa virheiden taloudellinen vaikutus on suurempi kuin muilla talousarvion aloilla. Samantyyppiset virheet toistuvat vuodesta toiseen, tosin virheiden suhteellinen merkitys voi vaihdella. Tämä osoittaa, että valvontajärjestelmät eivät toimi hyvin.

Jäsenvaltion on luotava nelitasoinen valvontajärjestelmä, ja komission vastuulla on varmistaa valvontajärjestelmien asianmukainen täytäntöönpano ja tehokas toiminta ( ks. taulukko 3 ). Komissio suorittaa jäsenvaltioissa laajalti tarkastuksia. Löytäessään jäsenvaltioiden järjestelmistä puutteita, jotka saattavat estää virheiden paljastumisen, komissio määrää jäsenvaltiot toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä. Tämän lisäksi se voi lykätä välimaksujen maksamista tai vaatia rahoitusoikaisuja.

Taulukko 3. Rakennetoimiin sovellettavan valvonnan rakenteet

Jäsenvaltio | Hallintoviranomainen | Hanketoimien päivittäinen tarkastaminen (myös niin kutsutut 4 artiklaan perustuvat tarkastukset) |

Maksuviranomainen | Hankemenojen varmentaminen |

Tarkastuslaitos | Järjestelmätarkastukset ja hanketoimien tarkastaminen jälkikäteen otoksen perusteella |

Lausuman antava elin | Hankkeen lopullisen menoilmoituksen hyväksyminen |

Komissio | Valvonta (tarkastukset, toimintasuunnitelmat, maksujen keskeyttäminen ja rahoitusoikaisut) |

Tilintarkastustuomioistuin arvioi varainhoitovuotta 2006 koskevassa vuosikertomuksessaan 19 valvontajärjestelmää yhdeksässä jäsenvaltiossa.[11] Se arvioi kussakin tapauksessa, toimiko valvontajärjestelmän asianomainen taso tyydyttävästi, osittain tyydyttävästi vai riittämättömästi ( ks. taulukko 4 ).

Taulukko 4. Tilintarkastustuomioistuimen arvio 19 valvontajärjestelmästä jäsenvaltioissa (vuosikertomus varainhoitovuodelta 2006)

Riittämätön | Osittain tyydyttävä | Tyydyttävä | Yhteensä |

Hallintoviranomaiset Maksuviranomaiset Tarkastuslaitokset Lausuman antavat elimet | 11 10 4 0 | 7 6 7 8 | 1 3 8 11 | 19 19 19 19 |

Tilintarkastustuomioistuimen mukaan suurimmat ongelmat esiintyivät ensimmäisillä valvonnan tasoilla jäsenvaltioissa (hieman yli puolet tarkastuksen kohteena olleista hallinto- ja maksuviranomaisista sai arvosanan ”riittämätön”), kun taas viimeinen valvonnan taso toimi suhteellisen hyvin (yhdenkään lausuman antavan elimen toimintaa ei katsottu riittämättömäksi).

3. Jäsenvaltioiden kommentit rakennetoimien alalla useimmin esiintyneisiin virheisiin

Komissio pyysi tilintarkastustuomioistuimen havaintojen pohjalta jäsenvaltioita toimittamaan lisätietoja rakennetoimien yleisimpien virheiden taustalla olevista syistä sekä kertomaan yksityiskohtaisesti toimista, joita ne olivat toteuttaneet virheiden estämiseksi. Vastauksia saatiin lähes kaikilta jäsenvaltioilta.

Jäsenvaltiot mainitsivat virheiden syiksi useimmiten seuraavat:

- Lainsäädäntö: EU:n rahoituksen edellytyksistä säädetään rakennetoimia koskevissa keskeisissä säädöksissä.[12] Komissio laatii säädösehdotukset, ja neuvosto hyväksyy ne; joissakin tapauksissa tarvitaan ensin Euroopan parlamentin puoltava lausunto. Jäsenvaltiot kuvasivat usein EU:n lainsäädäntöä liian monimutkaiseksi. Joissakin tapauksissa kansallisen lainsäädännön ja EU:n lainsäädännön erot olivat aiheuttaneet sekaannusta (esimerkiksi erot kansallisissa säännöksissä ja EU:n säännöksissä, jotka koskevat asiakirjojen säilytysaikaa). Muutama jäsenvaltio mainitsi lisäksi, että toisinaan ne tulkitsivat EU:n lainsäädäntöä eri tavalla kuin tilintarkastustuomioistuin.

- Henkilöstö: Useat jäsenvaltiot mainitsivat virheiden suurimmaksi syyksi täytäntöönpanosta vastaavien organisaatioiden henkilöstön puutteellisen asiantuntemuksen. Lisäksi mainittiin laiminlyönnit tai henkilöstön tekemät huolimattomuusvirheet.

- Asiakirjat: Moni jäsenvaltio mainitsi virheiden suurimmiksi syiksi puuttuvan tai epäjohdonmukaisen asiakirjojen arkistointijärjestelmän tai asiakirjojen katoamisen (joissakin tapauksissa syynä oli hankkeen hallinnoinnista vastaavan yksikön uudelleenjärjestely tai lakkauttaminen).

Komissio kysyi jäsenvaltioilta, olivatko ne pyrkineet ehkäisemään yleisimpien virheiden toistumista. Kaikki jäsenvaltiot, jotka vastasivat kyselylomakkeen tähän osaan, ilmoittivat toteuttaneensa jonkinlaisia toimia. Useimmiten toimenpiteet koskivat seuraavia seikkoja:

- Tiedotus: Monet jäsenvaltiot vastasivat, että ne olivat toteuttaneet toimia lisätäkseen hankkeiden päivittäiseen hallinnointiin osallistuvan henkilöstön tietämystä säännöistä ja menettelyistä.

- Valvontajärjestelyt: Eräät jäsenvaltiot olivat muuttaneet valvontamenettelyjään tai yrittäneet tehostaa menettelyjä esimerkiksi ottamalla käyttöön uudet tarkistuslistat valvontaa varten.

- Lainsäädäntö: Eräät jäsenvaltiot olivat säätäneet uusia lakeja selkeyttääkseen tai yksinkertaistaakseen menettelyjä.

Jäsenvaltiot eivät kyenneet ilmoittamaan toteuttamiensa toimien konkreettisia tuloksia, mutta ne arvelivat yleisesti, että virheitä esiintyy tulevaisuudessa vähemmän (ja virheet jäävät aiempaa pienemmiksi).

Komissio pyysi jäsenvaltioita ilmoittamaan keskeiset syyt virheisiin, jotka koskivat julkisia hankintoja, tuloja ja puuttuvia asiakirjoja.

Kun oli kyse virheistä, jotka liittyivät julkisia hankintoja koskeviin sääntöihin, jäsenvaltiot näyttivät olevan yhtä mieltä tärkeimmistä syistä eli ”puutteellinen tietämys säännöistä” ja ”epäselvyydet sääntöjen tulkinnassa”.

Tuloja koskevien virheiden yleisimmiksi syiksi jäsenvaltiot ilmoittivat ”täytäntöönpanosta vastaavien elinten puutteellisen tietämyksen” ja ”sovellettavien sääntöjen epäselvyyden”. Kolmantena syynä mainittiin ”edunsaajien liian pieniksi arvioimat tulot”.

Jäsenvaltiot näyttivät olevan vähemmän yksimielisiä kadonneisiin asiakirjoihin liittyvien virheiden yleisimmistä syistä. Yleisimmät vastaukset olivat ”Asiakirjat olivat kyllä olemassa, mutta tarkastettava ei tiennyt, mitä asiakirjoja tilintarkastustuomioistuin tarvitsi” ja ”Tarkastettava ei löytänyt asiakirjoja, sillä arkistoja ei ollut järjestetty asianmukaisesti. Asiakirjat löydettiin myöhemmin.” Seuraavaksi yleisimmin mainittiin seuraavat syyt: ”Tarkastettava säilytti asiakirjat vahingossa vain kansallisissa säännöissä edellytetyn ajan eikä EU:n säännöissä edellytettyä aikaa” ja ”Tarkastettava ei löytänyt asiakirjoja, sillä arkistoja ei ollut järjestetty asianmukaisesti. Asiakirjoja ei ole vieläkään löydetty.”

Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta

Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan antama palaute oli erityisen tärkeää, sillä kyseisten maiden osuus kaikista virheistä, joita tilintarkastustuomioistuin havaitsi rakennetoimissa vuoden 2006 osalta, oli yli puolet.[13]

Espanjan vastaus näytti käsittelevän ainoastaan Euroopan sosiaalirahastoon (ESR) liittyviä kysymyksiä, vaikka suurin osa tilintarkastustuomioistuimen Espanjassa vuoden 2006 osalta havaitsemista virheistä koski Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR). Espanjan mukaan suurimmat syyt yleisimpiin virheisiin olivat ” ongelmat yhteisön lainsäädäntöön sisältyvien vaatimusten ymmärtämisessä erityisesti yhteisön lainsäädännössä ja kansallisessa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten erojen osalta ”. Espanja aikoo julkaista vuonna 2008 UAFSE:n (ESR:n hallinnoinnista Espanjassa vastaava yksikkö) kotisivuilla tiivistelmän tuensaajien esittämistä kysymyksistä ja niihin annetuista vastauksista. Lisäksi Espanja suunnittelee ohjekirjasen laatimista ESR:n tuensaajille poistaakseen epäselvyydet, jotka olivat useimpien virheiden taustalla. Vuonna 2008 toteutettavien toimenpiteiden odotetaan vähentävän virheiden määrää, sillä useimmat virheistä johtuivat yhteisön lainsäädännön puutteellisesta tuntemisesta tai vääristä tulkinnoista.

Yhdistynyt kuningaskunta korosti seuraavia syitä: 1) riittävä kirjausketju puuttui[14], 2) säädöksiä ja kansallisia sääntöjä ei ymmärretty oikein, 3) säännöt olivat monimutkaiset. Sen mukaan hallintoviranomaiset olivat käynnistäneet vuonna 2007 useita parannustoimenpiteitä, joilla pyrittiin esimerkiksi tehostamaan hallintoviranomaisten suorittamia 4 artiklaan perustuvia tarkastuksia. Hankkeiden johtajia oli muistutettu siitä, että asiakirjat on säilytettävä, ja lisäksi annettiin ohjeet tarkastuksissa tarvittavista asiakirjoista. Virheiden määrän arveltiin kasvavan alussa sitä mukaa kun yhä useampia ongelmakohtia havaitaan. Virheet puolestaan vähenevät, kun ongelmia aletaan ratkaista. Jälkitarkastuksissa (10 artiklan mukaiset tarkastukset) havaittavien virheiden määrän arveltiin vähenevän siihen mennessä, kun ohjelmakausi saadaan päätökseen.

4. Jäsenvaltioiden kannanottojen huomioiminen tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa

Tilintarkastustuomioistuin kerää vuosikertomuksensa pohjana olevat tiedot komissioon ja jäsenvaltioihin tekemistään tarkastuksista. Se tarkastaa tietyn määrän tapahtumia ja tutkii, onko valvontajärjestelmät otettu käyttöön ja toimivatko ne hyvin. Lisäksi tilintarkastustuomioistuin ottaa huomioon komission pääosastojen vuotuiset toimintakertomukset ja lausumat (ja niistä laaditun yhteenvetokertomuksen) sekä muiden tarkastajien työn tulokset.[15]

Tilintarkastustuomioistuimen on esitettävä vuosikertomus ja vuotta N koskeva tarkastuslausuma viimeistään 15. marraskuuta vuonna N+1. Aikataulu on hyvin tiukka, sillä tilintarkastustuomioistuimen on suoritettava tarkastuskäynnit komissioon/jäsenvaltioihin, analysoitava tarkastuskäyntien aikana tehdyt havainnot, laadittava (alustavia tarkastushavaintoja koskeva) kirje asianomaiselle komission jäsenelle/ylimmälle kansalliselle tarkastuselimelle, odotettava komission/jäsenvaltion vastausta (määräaika on yleensä kaksi kuukautta), analysoitava vastaus ja toisinaan laadittava kyseiselle komission jäsenelle/ylimmälle kansalliselle tarkastuselimelle toinen kirje, josta käy ilmi tilintarkastustuomioistuimen lopullinen kanta havaintoihin. Jokaisessa vaiheessa saatetaan tarvita lisäaikaa asiakirjojen kääntämistä varten.

Tilintarkastustuomioistuin laati varainhoitovuotta 2006 koskevan vuosikertomuksensa luonnoksen vuoden 2007 toukokuun lopulla/kesäkuun alussa ( ks. taulukko 5 ). Siitä käynnistyi tilintarkastustuomioistuimen ja komission yksiköiden välinen kuulemismenettely.

Taulukko 5. Alustavia tarkastushavaintoja koskevat kirjeet, vastaukset ja analyysit, jotka koskevat yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteutettavaa hallinnointia (vuosikertomus varainhoitovuodelta 2006)

2006 | 2007 |

Huom. Taulukkoon sisältyvät kirjeet, joita jäsenvaltioille on lähetetty ja joita ne ovat lähettäneet omia varoja, yhteistä maatalouspolitiikkaa ja rakennetoimia koskevien tarkastusten osalta varainhoitovuoden 2006 vuosikertomuksen yhteydessä. Vaalea väri tarkoittaa, että kyseisenä ajankohtana lähetettiin 1–3 kirjettä. Keskivaalea väri tarkoittaa, että kyseisenä ajankohtana lähetettiin 4–6 kirjettä. Tumma väri tarkoittaa, että kyseisenä ajankohtana lähetettiin yli 6 kirjettä.

Kuulemismenettelyn aikana tilintarkastustuomioistuin ja komission yksiköt tapaavat keskustellakseen tilintarkastustuomioistuimen havainnoista ja komission vastauksista. Ne ottavat huomioon mahdolliset uudet tiedot, myös jäsenvaltioiden vastaukset.[16] Useimmat tapaamisista järjestettiin heinäkuussa 2007, joitakin tapaamisia myös syyskuun 2007 alkupuoliskolla. Tilintarkastustuomioistuin hyväksyi vuotta 2006 koskevan tarkastuslausuman 27. syyskuuta 2007.

Valitettavasti lähes kolmasosa jäsenvaltioiden vastauksista tilintarkastustuomioistuimen alustavia tarkastushavaintoja koskeviin kirjeisiin ei ollut vielä saapunut 1. heinäkuuta 2007. Kyseisissä tapauksissa komissiolla ei useinkaan ollut käytettävissään tarvittavia tietoja, jotta se olisi voinut arvioida tilintarkastustuomioistuimen havaintojen pätevyyttä. Ranska huomautti samasta asiasta ja totesi yleisesti, että ” tarkastus, jota tilintarkastustuomioistuin on käyttänyt pohjana laatiessaan varainhoitovuotta 2006 koskevan vuosikertomuksensa, on edelleen kuulemisvaiheessa eikä tilintarkastustuomioistuin ole vielä julkistanut lopullisia päätelmiään ”.

5. Jäsenvaltioiden jatkotoimet maatalouspolitiikassa ja rakennetoimissa havaittujen virheiden korjaamiseksi

Komissio pyysi kaikkia jäsenvaltioita ilmoittamaan tilintarkastustuomioistuimen havaitsemien virheiden osalta ne toimet, joita ne olivat toteuttaneet virheiden korjaamiseksi, sekä kyseisten toimien aikataulun, sisällön ja arvioidun lopputuloksen. Jos toimia ei ollut toteutettu tai suunnitteilla, jäsenvaltioita pyydettiin ilmoittamaan syyt tähän.

Tarkastuslausumassa mainittujen maatalouspolitiikkaa koskevien virheiden osalta jäsenvaltiot toimittivat vastaukset noin 60 prosentissa tapauksista, kun taas rakennetoimien virheiden osalta vastaava luku oli noin 75 prosenttia. Niistä virheistä, joiden osalta ei saatu vastauksia, hieman yli puolet koski Espanjaa, noin neljännes Italiaa ja Portugalia ja loput viittä muuta jäsenvaltiota. Kyseisille jäsenvaltioille on lähetetty muistutuskirjeet, joten ne saattavat vielä toimittaa vastauksia.

Eräissä tapauksissa jäsenvaltiot ilmoittivat, että ne eivät olleet ryhtyneet toimiin tilintarkastustuomioistuimen ilmoittamien virheiden osalta, sillä ne olivat eri mieltä virheistä. Erimielisyyden määrä vaihteli jonkin verran eri virheryhmien välillä. Se oli suurin (5 tapauksessa 10:stä) rakennetoimia koskevien sisältö virheiden osalta. Erityisesti Yhdistynyt kuningaskunta oli eri mieltä tilintarkastustuomioistuimen havainnoista. Maatalouspolitiikan kohdalla sisältövirheitä koskevat erimielisyydet olivat huomattavasti harvinaisempia (2 tapauksessa 10:stä).

Muodollisten virheiden osalta erimielisyys oli suurinta maatalouspolitiikassa (4 tapauksessa 10:stä), ja useimmat kyseisistä tapauksista koskivat Kreikkaa. Erimielisyydet olivat hieman harvinaisempia rakennetoimien yhteydessä (vähemmän kuin 3 tapauksessa 10:stä), ja ne jakautuivat tasaisemmin usean jäsenvaltion kesken.

Silloin kun jäsenvaltiot myönsivät tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat virheet, ne ilmoittivat lähes aina toimenpiteistä, jotka ne olivat jo toteuttaneet tai jotka oli tarkoitus toteuttaa. Muodollisten virheiden osalta toteutettiin monenlaisia toimia. Maatalouspolitiikan yhteydessä tyypillisiä olivat viivästyneiden maksujen suorittaminen, tietojen tallentamisen parantaminen tai tarkastusten käynnistäminen tapauksissa, joissa tilintarkastustuomioistuin oli havainnut, että valvontamenettelyjä ei ollut noudatettu asianmukaisesti.

Myös rakennetoimien osalta jatkotoimet käsittivät viivästyneiden maksujen suorittamisen, yhteisön rahoitusta koskevan tiedotusvelvoitteen noudattamisen sekä tarjouskilpailuja ja ajankäytön seurantaa koskevien menettelyjen muuttamisen.

Maatalouspolitiikassa ilmenneiden sisältövirheiden osalta jäsenvaltiot ilmoittivat yleensä, että ne olivat jo perineet tai parhaillaan perimässä maksuja takaisin. Joissakin tapauksissa maatilalla, jota virheet koskivat, oli päätetty suorittaa ylimääräisiä tarkastuksia paikan päällä.

Rakennetoimien osalta jäsenvaltiot ilmoittivat poistaneensa kaikki tukeen oikeuttamattomat kustannukset ja käynnistäneensä takaisinperinnän noin puolessa tapauksista. Muita toimenpiteitä olivat kirjausketjun parantaminen, tarkastusten uusiminen ja parempi tiedottaminen edunsaajille säännöistä.

6. Päätelmät

Lähes kaikki jäsenvaltiot vastasivat komission kyselylomakkeeseen, jossa käsiteltiin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomusta varainhoitovuodelta 2006; tosin eräät jäsenvaltiot toimittivat ainoastaan osittaiset vastaukset. Joillekin jäsenvaltioille on lähetetty muistutuskirjeet, ja lisää vastauksia saattaa vielä olla odotettavissa.

Vastausten perusteella voidaan todeta seuraavaa:

- Rakennetoimien osalta jäsenvaltiot pitivät EU:n lainsäädäntöä monimutkaisena ja katsoivat, että hankkeiden päivittäisestä hallinnoinnista vastaavalla henkilöstöllä ei ole riittävästi tietoa säännöistä. Arkistoja ei ole aina asianmukaisesti järjestetty, tai asiakirjoja ei säilytetä riittävän pitkään. Nämä ongelmat aiheuttivat toistuvasti samantyyppisiä virheitä. Jäsenvaltioiden on ratkaistava tällaiset keskeiset ongelmat tehokkaasti ja tuloksekkaasti jo heti lainsäädäntövaiheessa, jotta rakennetoimien yhteydessä ilmenevien virheiden määrää saadaan vähennettyä.

- Tilintarkastustuomioistuimen aikataulu on hyvin tiukka, joten jäsenvaltioiden on vaikea ehtiä toimittamaan vastauksensa useisiin tilintarkastustuomioistuimen havaitsemiin virheisiin, ennen kuin tuomioistuin antaa tarkastuslausuman. Tilintarkastustuomioistuin on jo tehostanut toimia tiedottaakseen havaitsemistaan virheistä jäsenvaltioille aiempaa nopeammin. Tällä hetkellä tilintarkastustuomioistuin ilmoittaa jäsenvaltioille havainnoistaan lähettämällä kirjeen asianomaisen jäsenvaltion ylimmälle kansalliselle tarkastuselimelle, joka pyytää sen jälkeen tarvittavat tiedot tarkastettavalta. Jäsenvaltiot saattaisivat kyetä toimittamaan vastauksensa nopeammin, jos tilintarkastustuomioistuin lähettäisi kirjeensä suoraan myös tarkastuksen kohteena olevalle viranomaiselle/elimelle sekä lisäisi sähköisen viestinnän käyttöä. Tillintarkastustuomioistuin esittää kunkin havaintonsa vakiomuodossa (jossa se esitetään myös tarkastuslausumassa). Vakiomuotoa voitaisiin kehittää edelleen sisällyttämällä siihen vastausosio, jonka tarkastettava täyttää, edellyttäen että tämä auttaisi jäsenvaltioita toimittamaan nopeammin oikeat tiedot tilintarkastustuomioistuimelle (ja komissiolle).

- Komission olisi parannettava tilintarkastustuomioistuimen havaintoihin perustuvia jatkotoimiaan jäsenvaltioissa sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot toimittavat riittävän kattavat vastaukset ajallaan. Sen vuoksi komissio aikoo jatkossa valvoa entistä tarkemmin sitä, miten jäsenvaltiot vastaavat tilintarkastustuomioistuimen havaintoihin, esimerkiksi toimittamalla jäsenvaltioille säännöllisesti tiivistelmän havainnoista silloin kun se tarvitsee jäsenvaltioiden panosta kuulemismenettelyn aikana. Lisäksi komissio aikoo jatkaa keskusteluja jäsenvaltioiden ja tilintarkastustuomioistuimen kanssa yleisimpien virheiden syistä sekä käytännön toimenpiteistä, joita on toteutettava virheiden ehkäisemiseksi.

- Jos jäsenvaltiot myöntävät tilintarkastustuomioistuimen ilmoittamat virheet, ne näyttävät yleensä toteuttavan asianmukaiset toimenpiteet. Jos virheillä on taloudellista vaikutusta, jäsenvaltiot käynnistävät usein virheisiin liittyvien varojen takaisinperinnän tai peruvat sellaiset menot, jotka eivät ole tukikelpoisia.

- Jäsenvaltiot eivät ole aina samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen ilmoittamista virheistä. Tämä on ongelma erityisesti rakennetoimia koskevien virheiden yhteydessä, joilla on taloudellista vaikutusta. Komissio ja tilintarkastustuomioistuin käyvät parhaillaan keskusteluja siitä, miten sääntöjen tulkintaan liittyviä erimielisyyksiä voitaisiin jatkossa vähentää.

Komissio on tyytyväinen siihen, että jäsenvaltioilta saatiin paljon vastauksia määräajassa. Niistä on komissiolle huomattavasti apua sen toteuttaessa tilintarkastustuomioistuimen havaintoihin liittyviä jatkotoimia. Silloin kun jäsenvaltiot ovat yhtä mieltä tilintarkastustuomioistuimen havainnoista, ne näyttävät yleensä toteuttavan asianmukaisesti jatkotoimet, kuten varojen takaisinperinnän. On kuitenkin tärkeää tehostaa virheiden ennaltaehkäisyä huolehtimalla siitä, että hankkeiden päivittäisessä hallinnoinnissa mukana olevat ovat selvillä noudatettavista säännöistä ja menettelyistä ja että niillä on käytössään asianmukaiset resurssit.

[1] Ks. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 248 artikla.

[2] Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2006 ja toimielinten vastaukset (EUVL C 273, 15.11.2007).

[3] Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, tehty 25 päivänä kesäkuuta 2002, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 1995/2006, annettu 13 päivänä joulukuuta 2006.

[4] Ks. varainhoitoasetuksen 143 artiklan 6 kohta.

[5] SEC(2008) 269.

[6] Ks. vuosikertomus varainhoitovuodelta 2006, ensimmäinen luku, tarkastuslausuma, tilintarkastustuomioistuimen lausuma tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.

[7] Ks. vuosikertomus varainhoitovuodelta 2006, 5.72 kohta.

[8] Ks. vuosikertomus varainhoitovuodelta 2006, 6.39 kohta.

[9] Rakennetoimien alalla kukin jäsenvaltio laatii toimintaohjelmat tietyntyyppisten hankkeiden rahoittamiseksi. Ohjelmakauden aikana kansalliset viranomaiset valitsevat rahoitettavat hankkeet, ja hankkeiden johtajat ilmoittavat viranomaisille menot, jotka korvataan. Kansalliset viranomaiset puolestaan ilmoittavat menot komissiolle monta kertaa vuodessa ja saavat välivaiheen korvaukset, jotka muodostavat EU:n rahoitusosuuden kustannuksista. Ohjelmakauden lopussa kansalliset viranomaiset toimittavat komissiolle lopullisen menoilmoituksen sekä riippumattoman tarkastuslaitoksen laatiman loppulausuman, joiden perusteella niille maksetaan EU:n rahoitusosuuden loppuerä. Ohjelmakauden eri vaiheissa suoritetaan tarkastuksia, joiden tarkoituksena on estää tai korjata virheet. Virheet korjataan perimällä jo suoritetut maksut takaisin edunsaajalta, pienentämällä muita maksuja tai korvaamalla tukeen oikeuttamattomat kustannukset muilla, tukikelpoisilla kustannuksilla.

[10] Lukuun ottamatta EMOTR:n ohjausosastoa.

[11] Ks. vuosikertomus varainhoitovuodelta 2006, liite 6.1. Kyseiset jäsenvaltiot olivat Saksa, Puola, Espanja, Ranska, Slovenia, Yhdistynyt kuningaskunta (Skotlanti), Italia, Kreikka, Itävalta/Unkari.

[12] Rakennetoimia koskevat keskeiset säädökset esitellään komission verkkosivuilla seuraavassa osoitteessa: http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docoffic/official/reglem_en.htm.

[13] Komissio oli löytänyt oman tarkastustoimintansa yhteydessä puutteita kummankin jäsenvaltion järjestelmistä, ja korjaavia toimintasuunnitelmia oli jo käynnistetty tai maksut oli keskeytetty.

[14] Yhdistynyt kuningaskunta totesi, että ”asiakirjojen säilyttäminen voi myös olla vaikeaa pienille kolmannen sektorin organisaatioille, sillä säännöissä voidaan edellyttää, että asiakirjoja on säilytettävä jopa yli 13 vuotta”.

[15] Ks. vuosikertomus varainhoitovuodelta 2006, 1.38 ja 1.39 kohta.

[16] Euroopan yhteisön perustamissopimukseen sisältyvän toimivaltajaon vuoksi vastaavaa kuulemismenettelyä ei käydä tilintarkastustuomioistuimen ja jäsenvaltioiden välillä.