[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel, 29.1.2008

KOM(2008) 31 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO

Yhtenäismarkkinoiden seuranta kuluttajan kannalta: kuluttajamarkkinoiden tulostaulu {SEK(2008) 87}

KOMISSION TIEDONANTO

Yhtenäismarkkinoiden seuranta kuluttajan kannalta: kuluttajamarkkinoiden tulostaulu (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

JOHDANTO

1. Komissio esitti yhtenäismarkkinoiden arviointia koskevassa tiedonannossaan päätelmiä, joista tärkeimpiä oli vaatimus kansalaisten tarpeiden ja huolenaiheiden paremmasta huomioon ottamisesta markkinoilla ja mukautumisesta globalisaation aiheuttamiin haasteisiin. Haasteista voidaan selvitä, kun kiinnitetään entistä enemmän huomiota EU-kansalaisiin vaikuttaviin lopputuloksiin eikä ainoastaan oikeudellisiin välineisiin. Toimintalinjojen on perustuttava enemmän näyttöön ja suuntauduttava tuloksiin. Tulosten entistä parempi seuranta kansalaisten näkökulmasta ja arviointi on komission ensisijainen tavoite, jonka myötä yhtenäismarkkinoilla siirrytään seuraavaan kehitysvaiheeseen. Parempi seuranta on tärkeää, koska se edesauttaa parempaa politiikantekoa ja sääntelyä, mutta lisäksi se on itsessään tärkeä osoitus kansalaisille siitä, että heidän huolenaiheensa otetaan vakavasti.

2. Suurin osa kansalaisista on kuluttajina päivittäin tekemisissä yhtenäismarkkinoiden kanssa. Heidän kokemuksensa kuluttajina vaikuttavat siksi heidän käsitykseensä yhtenäismarkkinoista ja koko EU:sta. Paremmat tulokset kuluttajien kannalta ovat yhtenäismarkkinapolitiikan lopullinen tavoite ja sen onnistumisen mitta. Yhä kuluttajakeskeisemmässä ja globaalistuneemmassa taloudessa yhtenäismarkkinat, jotka vastaavat tehokkaammin kuluttajien tarpeisiin, edistävät myös innovatiivisempaa ja kilpailukykyisempää taloutta.

3. Yhtenäismarkkinoiden tavoitteet eivät liity pelkästään talouselämään. Niillä turvataan myös tiettyjä sosiaalisia perusnormeja. Vastaavasti kuluttajien etua ei voida määritellä pelkästään taloudellisilla saavutuksilla. Kansalaiset odottavat yhtenäismarkkinapolitiikalta sosiaalisesti hyväksyttäviä tuloksia, joskus jopa taloudellisen tehokkuuden kustannuksella. Esimerkiksi ihmisten terveydestä, ympäristöstä ja turvallisuudesta huolehtiminen edellyttää, että kuluttajatuotteet ovat tarkkaan säädeltyjä. Yleisesti ollaan yksimielisiä myös siitä, että tietyt taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta oleelliset palvelut, joita tarjotaan kaupallisesti, olisi taattava kohtuulliseen hintaan kaikille asuinpaikasta riippumatta. ’Markkinoiden toimintahäiriö’ olisi sen vuoksi käsitettävä tulostaulun yhteydessä siten, että käsite kattaa sekä voimavarojen tehottoman kohdentumisen että tulosten saavuttamatta jäämisen.

4. Yhtenäismarkkinoiden toiminnasta kuluttajan kannalta on kuitenkin toistaiseksi hyvin vähän näyttöä. Sen vuoksi komission uudessa lähestymistavassa on keskeistä sellaisten indikaattoreiden kehittäminen, joilla voidaan seurata yhtenäismarkkinoita kysynnän näkökulmasta. Tulostaulu on osa yleistä seurantaa, ja sen avulla yritetään saada selville tapaukset, joissa on merkkejä markkinoiden toimintahäiriöistä ja kuluttajien toimintaympäristö on epätyydyttävä. Sen lisäksi, että kerätyt tiedot auttavat paremman kuluttajapolitiikan toteuttamisessa, ne antavat eväitä kaikelle kuluttajiin vaikuttavalle politiikalle ja takaavat kuluttajien edun paremman huomioon ottamisen EU:n politiikassa yleensä.

MIKSI YHTENÄISMARKKINOIDEN TOTEUTUMISTA KULUTTAJIEN KANNALTA ON SEURATTAVA?

5. Kuluttajamarkkinat ovat monitahoisia tarjonnan ja kysynnän järjestelmiä, joissa tuottajien, palveluntarjoajien, kauppiaiden ja kuluttajien käyttäytyminen muuttuu jatkuvasti keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Innovatiivisimmissa yrityksissä kuluttajat nähdään yhtenä parhaimmista uusien ideoiden lähteistä.

6. Kuluttajamarkkinoiden taloudellista tulosta ei enää pidetä pelkästään talouden toimijoiden tehokkaan tarjonnan tuloksena, vaikka se onkin olennaisen tärkeää kuluttajia hyödyttävien lopputulosten kannalta. Tehokas kilpailupolitiikka ja tarjonnan osittainen sääntely ovat tarpeen, mutta ne eivät riitä takaamaan markkinoiden tehokkuutta ja hyvää tulosta. Tehokkaat ja joustavat kuluttajamarkkinat kaikilla talouden aloilla edistävät merkittävästi kilpailukykyä ja kansalaisten hyvinvointia. Markkinat tarvitsevat kuluttajia, jotka tekevät tietoon perustuvia valintoja ja palkitsevat nopeasti tehokkaat toimijat. Jos kuluttajat ovat markkinoilla hämmentyneitä ja epätietoisia, eivät saa haluamiaan tuotteita tai heillä on vain vähän valinnanmahdollisuuksia, markkinat eivät ole kovin kilpailukykyiset ja ne aiheuttavat kuluttajille enemmän vahinkoa, mikä heikentää kokonaistalouden tehokkuutta.

7. Yhtenäismarkkinakatsauksessa on määritetty tarve tuottaa enemmän hyötyä kuluttajille ja lisätä ponnisteluja yhdentymisen ja tehokkuuden lisäämiseksi. Komission kuluttajapoliittisessa strategiassa[1] tämä asetettiin yhdeksi tavoitteeksi vuosille 2007–2013.

8. Tätä tulostaulua varten on kuultu sidosryhmiä ja jäsenvaltioita. Julkisessa kuulemisessa saatiin yli 60 vastausta kansallisilta viranomaisilta, Euroopan kuluttajaneuvontakeskuksilta, kansalaisjärjestöiltä, teollisuudelta ja yksityishenkilöiltä. Suurin osa vastaajista kannattaa tulostaulua[2].

KULUTTAJAMARKKINOIDEN TULOSTAULU

9. Haasteena on kehittää sellaisia indikaattoreita, jotka osoittavat, mikä kuluttajamarkkinoilla on kuluttajien edun vastaista ja mihin komission olisi ennen kaikkea puututtava. Indikaattoreista olisi käytävä ilmi, jos markkinat eivät tuota kuluttajien kannalta parasta mahdollista taloudellista tulosta ja jos ne eivät täytä tärkeimpiä sosiaalisia tavoitteita.

10. Olisi tehtävä selkeä ero seurannan kartoitus- ja analyysivaiheiden välille. Kartoitusvaiheessa pyritään saamaan selville, mitkä markkinat ovat vaarassa heikentää kuluttajien asemaa. Kaikkia kuluttajamarkkinoita koskevia erilaisia indikaattoreita voitaisiin kerätä hyvin paljon, mutta kartoitusta varten tarvitaan vain muutamia indikaattoreita tärkeimmistä ominaispiirteistä.

11. Analyysivaiheessa tarvitaan enemmän alakohtaisia tietoja ja tutkimustyötä. Perinpohjaisen analyysin tarkoituksena on saada selville, ovatko markkinat kuluttajan etujen vastaiset, ja ymmärtää syyt siihen. Analyysillä olisi pyrittävä määrittämään, johtuuko markkinoiden huono toiminta kilpailun puuttumisesta, kuluttajien valinnanmahdollisuuksien vähenemisestä, avointen ja kattavien tietojen puuttumisesta, huonosta alakohtaisesta sääntelystä, sisämarkkinoiden pirstoutuneisuudesta vaiko useista tai kaikista näistä tekijöistä. Se, millä politiikan välineillä markkinoiden ongelmiin pystytään parhaiten puuttumaan, riippuu kulloinkin kyseessä olevasta syystä. Esimerkiksi hallitsevan aseman väärinkäyttöön voidaan puuttua kilpailupolitiikalla, tiettyjä markkinoille pääsyn esteitä voidaan poistaa alakohtaisella sääntelyllä ja avointa tiedonsaantia voidaan parantaa kuluttajapolitiikalla tai eri välineitä voidaan yhdistellä.

12. Kuluttajamarkkinoiden seurannan tehostamisella on siksi merkitystä kolmelta eri kannalta. Vaikka ongelmia ilmenee tukkumyynnissä ja vähittäiskaupassa, kansalaiset kokevat markkinoiden toimintahäiriöt vähittäiskaupan tasolla. Lisäksi kuluttajien valinnanmahdollisuuksia vähentävät markkinoiden toimintahäiriöt vahingoittavat yleistä kilpailukykyä, koska niillä on kielteinen vaikutus voimavarojen kohdentumiseen. Kun otetaan huomioon loppukulutuksen paikka arvoketjussa, markkinoiden toimintahäiriöt vähittäiskauppavaiheessa voivat myös olla merkki kilpailun puuttumisesta tai ketjussa ylempänä esiintyvistä muista häiriöistä.

13. Tulostaulu on yksi yhtenäismarkkinakatsauksen perusteella aloitetun yleisen markkinaseurannan ensimmäisistä saavutuksista. Myös markkinaseurantaan kuuluu kaksi vaihetta: kartoitusvaihe ja perinpohjaisen analyysin vaihe. Ensimmäisessä vaiheessa pyritään yksilöimään alat, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä kasvun, työpaikkojen luomisen, kotitalouksien kulutuksen ja yhtenäismarkkinoiden mukautumiskyvyn kannalta ja joilla on merkkejä toimintahäiriöistä. Tässä vaiheessa on kuitenkin käytetty vain yhtä kuluttajaindikaattoria, koska sopivia tietoja ei ole saatavissa. Kun uusia kuluttajatietoja saadaan tulostaulusta, alojen kartoituksessa käytettävää menetelmää mukautetaan niin, että se on enemmän kuluttajalähtöinen. Toisessa vaiheessa kartoituksella yksilöidyillä aloilla tehdään markkinoihin perustuva tutkimus. Kun tietyt kuluttajamarkkinat valitaan tutkittaviksi, ne analysoidaan myös kuluttajien näkökulmasta.

14. Ensimmäisessä kuluttajamarkkinoiden tulostaulussa esitellään indikaattorit, joita tarvitaan kuluttajamarkkinoiden kartoittamiseksi, sekä ne institutionaaliset rakenteet, joissa markkinat ja kuluttajat toimivat. Kattavat, yhdenmukaistetut ja vertailukelpoiset tiedot kuluttajia koskevista tuloksista ovat hyvin harvinaisia. Ensimmäisessä tulostaulussa esitetään olemassa olevat tiedot ja ehdotetaan tapoja, joilla suuret puuttuvien tietojen aukot voidaan paikata.

TULOSTAULUN RAKENNE JA TÄRKEIMMÄT INDIKAATTORIT

15. EU:n laajuisen tulostaulun laadintaan liittyy erityisiä haasteita, joita ei ole kansallisissa tulostauluissa, mutta myös tiettyjä etuja. Tulostaulu antaa kuvan eri kuluttajamarkkinoista sekä arvion EU:n kuluttajamarkkinoiden yhdentymisestä, ja lisäksi se asettaa vertailukohdat kansallisille kuluttajaympäristöille. Useilla indikaattoreilla, kuten muutoksenhakukeinoilla ja täytäntöönpanojärjestelmillä, kuluttajien vaikutusmahdollisuuksilla, tietojen avoimuudella tai rajatylittävän kaupan esteillä on enemmän horisontaalista kuin alakohtaista merkitystä. Tulostaulussa otetaan huomioon tämä moniulotteinen kuvio analysoimalla yhtenäismarkkinoita kolmelta eri kannalta.

16. Ensiksi tarkastellaan kuluttajamarkkinoita yleisesti kaikilla talouden aloilla . Tämän tarkastelun avulla voidaan sekä yksilöidä ongelmalliset alat analysoitavaksi tarkemmin että asettaa vertailukohta saavutuksille koko EU:ssa. Indikaattorit jäsennetään tilastollisen COICOP-menetelmän ( Classification of Individual Consumption According to Purpose ) mukaisesti.

17. Toinen näkökanta on vähittäiskaupan sisämarkkinoiden yhdentymisaste suhteessa komission kuluttajapolitiikan strategiseen tavoitteeseen, joka on saada kuluttajat ja vähittäiskauppiaat tekemään hankintoja yhtä luottavaisesti yli rajojen kuin omassa kotimaassaan vuoteen 2013 mennessä.

18. Kolmannessa näkökannassa on kyse kuluttajien toimintaympäristöstä 27 kansallisilla markkinoilla eli lainsäädännön täytäntöönpanosta, tiedottamisesta, valistuksesta ja muutoksenhakukeinoista. Näiden indikaattoreiden avulla voidaan vertailla jäsenvaltioiden kuluttajapolitiikan järjestelmiä ja instituutioita.

19. Markkinoiden toimivuus kuluttajan kannalta ei ole määritettävissä yhden ainoan indikaattorin avulla, vaan se riippuu useiden eri muuttujien vuorovaikutuksesta. Markkinoiden rakenne, instituutiot ja kilpailuympäristö ovat markkinatuloksen kannalta merkittävimmät tekijät. Tulokseen vaikuttaa kuitenkin myös se, missä määrin talouden toimijoiden käyttäytyminen vaikuttaa kuluttajien valintoihin. Kuluttajien kyky ymmärtää markkinoiden tarjoamat vaihtoehdot edesauttaa markkinoiden tuloksellista toimintaa myös silloin, kun toimijat ovat avoimia ja rehellisiä. Monimutkaisten tuotteiden kuten henkivakuutusten tai huipputekniikan laitteiden arvioimiseen saatetaan tarvita ammattilaisten apua.

20. Näitä muuttujia mitataan ’kovien’ ja ’pehmeiden’ tietojen yhdistelmillä. Kumpikaan niistä ei yksinään välitä koko kuvaa. Kovat numerotiedot kertovat tietyistä markkinoiden toimintaan liittyvistä seikoista, ja pehmeitä tietoja tarvitaan, jotta saadaan tietoa kuluttajien kokemuksista ja näkemyksistä markkinoiden toiminnasta ja luottamuksesta, jotka puolestaan vaikuttavat toimijoiden käyttäytymiseen.

Kuluttajamarkkinoiden kartoitus

21. Kuluttajamarkkinoiden keskeiset ominaispiirteet voidaan kartoittaa viiden tärkeimmän indikaattorin avulla. Niistä jokaiseen liittyy tiettyjä vahvuuksia ja heikkouksia. Kun indikaattorit yhdistetään, niiden heikkouksia voidaan häivyttää ja saadaan luotettava kokonaiskäsitys. Jos vähintään kaksi indikaattoria viittaa ongelmiin, on perusteltua tehdä tarkempi analyysi. Kyseisiä viittä indikaattoria – valitukset, hintataso, tyytyväisyys, palveluntarjoajan tai tavarantoimittajan vaihtaminen ja turvallisuus – käsitellään jäljempänä. Tarkempia selvityksiä ja havainnollistavia tietoja esitetään liitteessä.

Valitukset

22. Kuluttajavalituksia koskevia tietoja on kuvailtu kuluttajamarkkinoiden toimintaindikaattoreiden ’kultaiseksi mittapuuksi’, ja niitä käytetään useissa jäsenvaltioissa ja EU:n ulkopuolisissa maissa tärkeimpänä indikaattorina. Halukkuus valitusten tekemiseen vaihtelee maittain ja aloittain. Se riippuu kuluttajansuojan perinteestä ja siitä, miten todennäköisenä valituksen läpimenoa pidetään, joten valitusten määrää on tarkasteltava yhdessä muiden indikaattoreiden kanssa. Kattavat ja vertailukelpoiset tiedot kaikkia tuotteita ja palvelualoja koskevista valituksista koko EU:ssa olisivat tehokas väline. Vuonna 2008 julkistetaan kuulemisasiakirja, jolla pyritään keräämään kaikkien EU:ssa toimivien valituksia käsittelevien elinten näkemyksiä siitä, millä tavalla valitusten luokittelua saataisiin yhdenmukaistettua.

Hintatasot

23. Hintatasot ovat kuluttajille suuri huolenaihe. Siksi on tärkeää seurata eri tuotteiden hintoja ja niiden kehitystä. Jos tietyn tuotteen hintataso on vertailuarvoa korkeampi, syyt siihen olisi selvitettävä. Korkeammat hinnat saattavat johtua kysynnän tai kustannusrakenteen eroista. Hintatasot voivat myös olla merkki markkinoiden kuluttajan kannalta heikommasta toiminnasta, joka johtuu sääntelykehyksestä tai kilpailuympäristöstä. Sen vuoksi tätä indikaattoria on tärkeää tarkastella yhdessä muiden tulostaulussa käytettävien indikaattoreiden kanssa, jotta erilaisten hintatasojen syyt voidaan ymmärtää. Kansallisten tilastolaitosten kanssa on tehtävä enemmän työtä vertailukelpoisten ja edustavien hintatietojen tuottamiseksi ja sen arvioimiseksi, tarvitaanko mukautuksia nykyisen tilastoalan sääntelyn noudattamiseksi. Yhtenäismarkkinakatsauksessa todettiin tällaisten tietojen tarve. Tällä hetkellä vertailukelpoiset hintatiedot puuttuvat lähes kokonaan joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. autot ja elintarvikkeet).

Tyytyväisyys

24. Joitakin markkinoiden toimintaa koskevia olennaisia tekijöitä kuten laatua, valinnanmahdollisuuksia, avoimuutta ja myynnin jälkeistä asiakaspalvelua on vaikea mitata puolueettomasti. Kuluttajien näkemykset tarjoavat parhaat mahdollisuudet näiden muuttujien seurantaan. Kuluttajien tyytyväisyyttä kuvaavan yhdistelmäindeksin tuottamiseksi on laadittu luotettava menetelmä, jossa hyödynnetään yritysmaailman kehittämiä vakiintuneita kuluttajien tyytyväisyyttä mittaavia menetelmiä. Menetelmää on testattu 11 yleishyödyllisessä palvelussa, jotka ovat vertailukelpoisia ajallisesti ja keskenään. Myöhemmin on tarkoitus ottaa mukaan tärkeämmät kuluttajamarkkinat.

Palveluntarjoajan vaihtaminen

25. Palveluntarjoajan tai tavarantoimittajan vaihdot ovat tärkeä indikaattori sekä kuluttajien valinnanvarasta että mahdollisuudesta hyödyntää valitsemisoikeuttaan (esim. markkinoiden avoimuudesta tai vaihtamisen esteistä riippuen). Kuluttajien halukkuus vaihtaa palveluntarjoajaa on keskeisen tärkeä verkkopalvelujen vapauttamisen onnistumisen kannalta. Tietoja asennoitumisesta palveluntarjoajan vaihtamiseen on saatu EU:n laajuisista kyselytutkimuksista muutamien yleishyödyllisten palvelujen osalta sekä joistakin jäsenvaltioista. Tulevaisuudessa keskitytään ulottamaan indikaattorit muihin keskeisiin palveluihin sekä tutkimaan palveluntarjoajan vaihtamisesta aiheutuvia kustannuksia ja näkemyksiä vaihtamisen helppoudesta.

Turvallisuus

26. Kuluttajatuotteiden ja -palvelujen turvallisuus on tärkeä tulosindikaattori. Nykyisin saatavilla olevat tiedot kuluttajatuotteiden ja -palvelujen turvallisuudesta ovat puutteelliset: turvallisuutta mitataan onnettomuus- ja loukkaantumistietojen sekä vaarallisten tuotteiden ilmoitusjärjestelmistä saatujen tietojen avulla. Tapaturmia ja onnettomuuksia koskevien tietojen maantieteellistä kattavuutta ja vertailukelpoisuutta on parannettava, ja ilmoitusjärjestelmistä saatavan tiedon tueksi tarvitaan lisätietoja (esim. markkinaosuudesta, tarkastusten määrästä jne.), jotta asianmukainen arviointi on mahdollista.

Vähittäiskaupan sisämarkkinoiden yhdentymisen arviointi

27. Näillä indikaattoreilla pyritään arvioimaan sisämarkkinoiden yhdentymisastetta. Yhdentyneisyyden merkkejä ovat muiden kuin kotimaisten vähittäiskauppiaiden läsnäolo, suorat ulkomaiset investoinnin yli rajojen ja rajatylittävä vähittäiskauppa. EU:n sisäistä kauppaa kuvaavissa luvuissa ei erotella tukku- ja vähittäiskauppaa. Sen vuoksi ei ole olemassa numerotietoja rajatylittävän myynnin todellisesta määrästä. Korvikemuuttujia näitä tilastoja varten voi olla mahdollista saada maksujärjestelmistä. Ennen kuin se toteutuu, näyttöä olisi hankittava säännöllisesti kuluttajille ja yrittäjille tehtävillä rajatylittävää kauppaa koskevilla kyselytutkimuksilla.

28. Kuluttajien ja vähittäiskauppiaiden asenteet rajojen yli tapahtuvaa myyntiä ja ostamista kohtaan ovat myös tärkeitä, kun seurataan näkemyksiä ja mitataan edistymistä tavoitteena olevan rajatylittävää kauppaa koskevan luottamuksen saavuttamisen suhteen. Kuluttajamarkkinoiden seurantaa varten kerättyihin hintatietoihin sisältyvää hintahajontaa voidaan käyttää myös markkinoiden yhdentymistä kuvaavana indikaattorina.

29. Rajatylittävien ostosten tekijöiden ongelmia koskevat tiedot ovat myös tärkeitä. Lisäksi esitetään Euroopan kuluttajaneuvontakeskusten verkostolta ja kuluttajansuojaa koskevan yhteistyön täytäntöönpanovirastoilta saatuja lukuja, jotka kuvaavat rajatylittävien tietopyyntöjen, valitusten, riitojen ja lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevien tapausten määrää.

Jäsenvaltioiden kuluttajaympäristöjen vertailuanalyysi

30. Vertailukohtia tarvitaan, jotta saadaan käsitys kansallisista kuluttajaympäristöistä, sillä se on tärkeää sekä kansallisten markkinoiden että yhdentyneiden EU-markkinoiden toiminnan kannalta. Yhtenäismarkkinakatsauksessa määritettiin lainsäädännön täytäntöönpano ensisijaiseksi tavoitteeksi. Täytäntöönpanojärjestelmien laatu on ratkaisevan tärkeä kansallisten markkinoiden toimivuutta kuvaava indikaattori sekä turvallisuuden että talouden kannalta. Täytäntöönpanovirastojen vaatimustenmukaisuutta ja luottamusta niihin kuvaavat indikaattorit ovat yksi tekijä. Muita indikaattoreita ovat täytäntöönpanon panokset ja tuotokset (tarkastajat, suoritetut tarkastukset). Vastaavasti kuluttajien muutoksenhakukeinoja (tuomioistuinten ja vaihtoehtoisten riitojenratkaisuelinten kautta) olisi mitattava kuluttajien näkemysten ja tapauskohtaisten numerotietojen mukaan. Kuluttajien näkemyksistä on olemassa tietoa, mutta tietoja on kerättävä lisää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa.

31. Riippumattomilla kuluttajajärjestöillä , jotka tekevät vertailevia tuotetestejä ja poimivat esiin markkinahäiriöitä, on tärkeä tehtävä markkinoiden toimivuuden varmistamisessa. Kansallisen kuluttajaliikkeen voimaa (voimavarat ja kuluttajien luottamus) kuvaavat indikaattorit ovat sen suoksi tärkeitä.

32. Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia kuvaavat indikaattorit, etenkin kuluttajavalistuksen, tiedottamisen, ymmärtämisen, kuluttajataitojen hallinnan, valveutuneisuuden ja määrätietoisuuden taso, ovat tärkeitä seikkoja, kun halutaan ymmärtää erilaisia kansallisia markkinoita ja tunnistaa parhaita toimintatapoja. Toistaiseksi on olemassa suhteellisen vähän tätä osa-aluetta koskevia vertailukelpoisia tietoja EU:n koko alueelta.

Analyysivaiheen selvitykset

33. Kuluttajamarkkinoiden viisi indikaattoria antavat paljon tietoa siitä, miten tietyt markkinat toimivat. Analyysivaiheen markkinatutkimuksissa on kuitenkin kerättävä kaikki merkitykselliset tiedot, jotta markkinoiden häiriöiden syyt voidaan ymmärtää paremmin. Tiedot, joita kerätään sisämarkkinoiden yhdentyneisyyden arviointia ja kansallisten politiikkojen vertailua varten, helpottavat myös sen selvittämistä, miksi tietyt markkinat eivät toimi hyvin.

34. Jos tulostaulu viittaa samoihin ongelmiin useilla markkinoilla, voi olla syytä toteuttaa eri markkinat kattava monialainen analyysi. Vastaavasti indikaattoreiden analysointi kansallisella tasolla voi auttaa kansallisia viranomaisia tai kuluttajajärjestöjä yksilöimään maansa erityisongelmia ja suorittamaan tarkempia analyysejä.

35. Esimerkiksi seuraavia asioita voidaan tutkia tarkemmin analyysivaiheessa:

36. Kuluttajien vaikutusmahdollisuudet. Koska kuluttajien kyky ymmärtää käytettävissään olevat valinnanmahdollisuudet vaihtelee markkinoiden luonteen mukaan, saattaa olla tarpeen selvittää, millä tavalla kuluttajat saavat käsityksen tarjolla olevista tuotteista.

37. Kuluttajien kärsimä vahinko. Kuluttajien kykyä tehdä järkeviä valintoja voi olla tarpeen tutkia.

38. Tuontihintojen ja kuluttajahintojen välisen suhteen kehittyminen.

39. Lainsäädäntöä koskevat indikaattorit silloin, kun nimenomaan kuluttajien etuja koskevia säännöksiä on annettu.

40. Vaatimustenmukaisuuden taso – mitattuna valvonnan ja muiden välineiden avulla.

41. Laatu. Tiedot ovat yleensä markkinakohtaisia, mutta ne kuvaavat tärkeitä ominaisuuksia, joita tyytyväisyys ja turvallisuus eivät kata, kuten innovointiastetta sekä terveys- ja ympäristönäkökohtia.

42. Saatavuus ja kustannukset – tärkeitä erityisesti olennaisten palvelujen osalta.

43. Yhteentoimivuus – järjestelmän tai tuotteen toimivuus yhdessä muiden järjestelmien tai tuotteiden kanssa ilman kuluttajan erityistä vaivannäköä.

Tulostaulun kehittäminen

44. Koska ensimmäisestä tulostaulusta puuttuu monia tietoja, sen kaikkia mahdollisuuksia ei vielä pystytä esittelemään. Täydellinen tulostaulu tekee jatkossa komissiolle mahdolliseksi

45. tunnistaa kuluttajan kannalta huonosti toimivat markkinat, jotka on tarpeen analysoida perinpohjaisesti. Analyysin perusteella voidaan määrittää eri alojen politiikkaa (kilpailupolitiikka, kuluttajapolitiikka, alakohtainen sääntely jne.) koskevia suosituksia;

46. osoittaa, mitkä laaja-alaiset kuluttajakysymykset tarvitsevat tarkempaa analysointia varsinkin eurooppalaisen ja/tai kansallisen kuluttajalainsäädännön osalta;

47. edistyä komission kuluttajapolitiikan tavoitteiden eli vähittäiskaupan sisämarkkinoiden yhdentymisen ja kuluttajien luottamuksen suhteen;

48. vertailla jäsenvaltioiden saavutuksia koko kansallisen kulutusympäristön osalta.

Päätelmät

49. Kuluttajan tulostaulu täydentää yleistä markkinaseurantaa, jonka komissio on ottanut käyttöön yhtenäismarkkinakatsauksen perusteella. Sen avulla yleisessä markkinaseurannassa voidaan ottaa paremmin huomioon kuluttajien näkökulma.

50. Ensimmäinen tulostaulu hakee vielä muotoaan. Indikaattoreita koskevia tietoja on saatavilla puutteellisesti: useimmat indikaattorit ovat saatavissa vain muutamilta aloilta eikä kaikkia jäsenvaltioita koskevia tietoja aina ole käytettävissä eivätkä ne aina ole vertailukelpoisia.

51. Suurin osa ensimmäisessä tulostaulussa esitetyistä taulukoista ja kaavioista perustuu tietoihin, joita on kerätty kuluttajapolitiikkaa koskevissa kyselyissä tai yhteistyössä jäsenvaltioiden sidosryhmien kanssa. Muita kuluttajiin vaikuttavia politiikanaloja koskevista tuloksista on yleensä puutteellisesti tietoja lukuun ottamatta niitä aloja, joilla EU:n politiikka koskettaa markkinoita, eli esimerkiksi televiestinnän hintatietoja ja liikenneturvallisuutta koskevia tietoja.

52. Nykyiset tiedot eivät riitä – etenkin kun otetaan huomioon alojen lukumäärä – antamaan viitteitä siitä, mitkä markkinat toimivat muita paremmin. Sen vuoksi tämä ensimmäinen tulostaulu esitetään indikaattoreittain eikä alakohtaisesti. Ensimmäisessä tulostaulussa keskitytään pääasiassa palveluihin, mutta tulevat tulostaulut kattavat enemmän tavaramarkkinoita.

53. EU:n vähittäiskaupan sisämarkkinat eivät suinkaan ole yhdentyneet. Eurooppalaiset kuluttajat yleensä edelleen ostavat tavarat ja tilaavat palvelut omasta maastaan. On olemassa eräitä rakenteellisia esteitä kuten kieli tai kuluttajansuojalaki, mutta niiden vaikutus ei ole kaikissa maissa yhtä kielteinen. Kuten odottaa sopii, pienten ja sijainniltaan keskeisten maiden kuluttajat ostavat enemmän ulkomaisilta toimittajilta kuin reuna-alueiden maiden kuluttajat.

54. Eri jäsenvaltioiden kuluttajaympäristöt poikkeavat toisistaan merkittävästi ja monelta näkökannalta. Luottamus siihen, että kansalliset kuluttajansuojajärjestelmät, kuluttaja-asioita käsittelevät kansalliset viranomaiset, riippumattomat kuluttajajärjestöt taikka palvelujentarjoajat ja tavarantoimittajat suojelevat kuluttajien oikeuksia, vaihtelee eri puolilla Eurooppaa 30 prosentista yli 80 prosenttiin. Riitojenratkaisun arvellaan olevan joissakin maissa helpompaa kuin joissakin toisissa. Huomattavia eroja esiintyy myös tietojen ymmärtämisen tai kuluttajajärjestöjen saaman julkisen rahoituksen määrän suhteen.

55. Ensimmäisestä tulostaulusta käy ilmi ennen kaikkea tarve kerätä uusia tietokokonaisuuksia ja näyttöä tulevia tulostauluja varten. Tietojen keruu toteutetaan yhdessä jäsenvaltioiden asianomaisten sidosryhmien kuten kuluttajaviranomaisten, teollisuuden edustajien, kuluttajayhdistysten ja tilastokeskusten kanssa. Erityistä huomiota kiinnitetään kaikkia 27 jäsenvaltiota koskevien tietojen keräämiseen unohtamatta Bulgariaa ja Romaniaa, jotka usein puuttuvat nykyisistä tiedoista. Välittömissä jatkotoimissa on kyse seuraavista seikoista:

56. Vertailukelpoiset hintatiedot merkittävästä määrästä tuotteita yhteistyössä Eurostatin ja kansallisten tilastokeskusten kanssa.

57. Menetelmä valitusten luokittelemiseksi yhdenmukaisemmin eri jäsenvaltioissa.

58. Tyytyväisyyden mittaamiseen käytettävän menetelmän muuttaminen ja tyytyväisyystutkimusten toteuttaminen uusilla aloilla.

59. Indikaattoreiden kehittäminen ja tulostaulun parempi sitominen markkinaseurantaan ja yhteismarkkinakatsaukseen. Tulevaisuudessa sisämarkkinoiden tulostaulusta saadaan talouden saavutuksia, kilpailua, markkinaintegraatiota, innovointia ja yleisemmin kansalaisten etua kuvaavia indikaattoreita.

60. Siirtyminen välinekeskeisestä lähestymistavasta tuloslähtöiseen lähestymistapaan, jossa kuluttajien etu on keskiössä, on kunnianhimoista politiikanlaadintaa, joka edellyttää politiikanlaatijoilta merkittäviä muutoksia työskentelyssään. Edellä hahmoteltu toimintamalli vaatii huomattavan paljon ponnisteluja sekä politiikanlaatijoilta että sidosryhmiltä. Palkintona on entistä parempi ja yksinkertaisempi sääntely ja markkinat, jotka toimivat kuluttajia paremmin tyydyttävällä tavalla.

[1] KOM(2007) 99, 13.3.2007.

[2] Yhteenveto vastauksista on saatavissa osoitteessa http://ec.europa.eu/consumers/consultations/consultations_en.htm