[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 23.1.2008

KOM(2008) 11 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

ENERGIAN LOPPUKÄYTÖN TEHOKKUUDESTA JA ENERGIAPALVELUISTA ANNETUN DIREKTIIVIN 2006/32/EY MUKAINEN ENSIMMÄINEN ARVIOINTI KANSALLISISTA ENERGIATEHOKKUUTTA KOSKEVISTA TOIMINTASUUNNITELMISTA ENERGIATEHOKKAAMMAKSI YHTEISVOIMIN

SISÄLLYSLUETTELO

1. ENERGIATEHOKKUUS JA ENERGIAPALVELUISTA ANNETTU DIREKTIIVI EU:N YHDENNETYSSÄ ILMASTO- JA ENERGIAPOLITIIKASSA 3

2. ENERGIAPALVELUDIREKTIIVIN TÄHÄNASTINEN TÄYTÄNTÖÖNPANO 5

3. KANSALLISET ENERGIATEHOKKUUTTA KOSKEVAT TOIMINTASUUNNITELMAT – ENSIMMÄINEN ARVIOINTI 6

4. YHDESSÄ ETEENPÄIN – JATKO-OHJELMA 12

5. PÄÄTELMÄT 13

ANNEX 1: Calculation of CO2 benefits from the achievement of the saving targets set by Energy Services Directive 15

ANNEX 2: New Commission initiatives 16

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

ENERGIAN LOPPUKÄYTÖN TEHOKKUUDESTA JA ENERGIAPALVELUISTA ANNETUN DIREKTIIVIN 2006/32/EY MUKAINEN ENSIMMÄINEN ARVIOINTI KANSALLISISTA ENERGIATEHOKKUUTTA KOSKEVISTA TOIMINTASUUNNITELMISTA ENERGIATEHOKKAAMMAKSI YHTEISVOIMIN

1. ENERGIATEHOKKUUS JA ENERGIAPALVELUISTA ANNETTU DIREKTIIVI EU:N YHDENNETYSSÄ ILMASTO- JA ENERGIAPOLITIIKASSA

Eurooppa-neuvosto nimesi maaliskuussa 2007 antamissaan päätelmissä[1] energiatehokkuuden olennaiseksi kokonaisvaltaisen ilmastonmuutos- ja energiastrategian osaksi ja painotti tarvetta saavuttaa EU:n energiankulutukselle asetettu 20 prosentin säästötavoite[2] vuoteen 2020 mennessä. Eurooppa-neuvosto lisäsi, että kansallisia energiatehokkuuden toimintasuunnitelmia[3] pitäisi käyttää tehokkaasti hyödyksi. Myös Euroopan parlamentti korosti tätä jo vuonna 2005[4].

Energian säästämisellä ja energiatehokkuuden parantamisella on yhä suurempi merkitys energiansaannin kestävyyteen ja energian toimitusvarmuuteen pyrkimisessä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat ovat käytännön osoitus jäsenvaltioiden sitoutumisesta. Suunnitelmat ovat ennen kaikkea keino jakaa tietoa energiatehokkuuteen liittyvistä parhaista käytännöistä eri asianosaisten kesken kaikilla tasoilla ja luoda synergiaa käyttöön otettujen strategioiden ja toimenpiteiden välille.

Tähän mennessä saavutetut energiatehokkuuden parannukset ovat auttaneet osaltaan vähentämään EU:n talouden energiaintensiteettiä[5]. Tästä huolimatta kokonaisenergiankulutus Euroopassa kasvaa, minkä seurauksena CO2-päästöt lisääntyvät ja riippuvuus fossiilisten polttoaineiden tuonnista kasvaa.

Tämä kertomus on vastaus energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetussa direktiivissä[6] komissiolle asetettuun velvoitteeseen arvioida kansalliset energiatehokkuutta koskevat toimintasuunnitelmat ja laatia niistä kertomus. Vastaus on tässä vaiheessa vasta osittainen johtuen siitä, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole vieläkään toimittaneet kansallisia energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiaan[7] ja vain muutamat toimittivat sen riittävän ajoissa arviointia ajatellen. Toimintasuunnitelmista esitetään näin ollen perusteellisempia selostuksia vasta sitä mukaa, kuin niitä toimitetaan komissiolle.

Tässä kertomuksessa komissio esittää ensimmäisen arvion jäsenvaltioiden käyttöön ottamista strategioista joulukuun 1. päivään 2007 mennessä saatujen 17 toimintasuunnitelman[8] pohjalta. Siinä tarkastellaan erityisesti toimia, jotka näyttävät olevan esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja joissa korostuvat toisaalta julkisen sektorin esikuvallisuus ja toisaalta tiedotustoimet, joita jäsenvaltioiden piti direktiivin mukaan erityisesti selostaa ensimmäisessä toimintasuunnitelmassaan. Strategioiden ja aloitteiden toteutusta pitäisi vauhdittaa. Komissio aikoo osaltaan helpottaa täytäntöönpanon vastavuoroista tukemista ja ehdottaa uusia aloitteita, joilla täydennetään energiatehokkuuteen liittyvää EU:n toimintakehystä erilaisilla loppukäyttösektoreilla.

Energiatehokkuutta parantavien tuloksellisten strategioiden merkitystä EU:n yhdennetylle ilmasto- ja energiapolitiikalle ei voi yliarvioida. Energiatehokkuuden parantaminen kustannustehokkaasti on monien tutkimusten ja yleisen mielipiteen mukaan mahdollista teknisesti ja taloudellisesti, mutta tiedossa on myös monia esteitä, jotka on ensin ylitettävä[9]. Jos esteet pystytään ylittämään panemalla täytäntöön tehokkaita toimintalinjoja, energiatehokkuuden parannukset voivat vaikuttaa merkittävästi EU:n tavoitteiden saavuttamiseen. Jos esimerkiksi loppukäyttäjien energiankulutus laskisi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetussa direktiivissä asetetun tavoitteen mukaisesti, CO2-päästöjä aiheutuisi vuonna 2020 yhteensä 393 miljoonaa tonnia vähemmän verrattuna nykyisen kehityksen mukaiseen skenaarioon (ks. liite 1). Tämä on lähes 10 prosenttia EU:n vuoden 1990 päästöistä[10]. Samaan aikaan fossiilisia polttoaineita ei enää tarvitsisi tuoda EU:hun entiseen tapaan, kun energian kysyntä olisi laskenut tuntuvasti, jolloin energian tunnista aiheutuneet kustannukset vähentyisivät ja sitä kautta myös kuluttajien energialaskut pienenisivät.

Energiatehokkuuden pitäminen jatkuvana strategisena painopisteenä näyttää saavan laajalti tukea. EU:n vuoteen 2020 ulottuvat sitoumukset kasvihuonekaasupäästöistä, uusiutuvista energialähteistä ja energiatehokkuudesta luovat pohjan vakaalle politiikalle kaikilla tasoilla ja helpottanevat sijoittajien, kuluttajien ja muiden energiantoimituksen ja -kulutuksen alan toimijoiden tilannetta. Pääsy energian sisämarkkinoille todennäköisesti helpottuu tulevina vuosina, ja kuluttajille tarjottava tuotevalikoima kasvaa, muodostaen jopa uusia markkinoita[11]. Energiatehokkaiden tuotteiden ja palvelujen maailmanmarkkinoiden sekä teknologisen yhteistyön puitteet kehittyvät kansainvälisen kaupan ja investointitoiminnan laajetessa ja maailmanlaajuisen ilmastonmuutossopimuksen synnyttyä.

Paino on nyt asetettava strategioiden ja toimenpiteiden tehokkaalle täytäntöönpanolle ja parhaiden käytäntöjen ja synergian luomiselle.

2. ENERGIAPALVELUDIREKTIIVIN TÄHÄNASTINEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on otettava ohjeelliseksi tavoitteeksi säästää energian loppukäytössä yhdeksän prosenttia[12] vuoteen 2016 mennessä ja luotava tarvittavat institutionaaliset ja oikeudelliset kehykset ja toimenpiteet esteiden poistamiseksi energian tehokkaan loppukäytön tieltä. Tämän on määrä synnyttää uusia ja kunnianhimoisempia energiatehokkuusaloitteita kaikilla eurooppalaisen yhteiskunnan tasoilla: paikallis- ja aluetasolla, valtakunnallisella tasolla ja koko yhteisössä. Näin luodaan tarvittavat edellytykset energiapalvelumarkkinoiden kehittämiselle ja edistämiselle sekä energiatehokkaiden ratkaisujen saattamiselle loppukäyttäjien ulottuville.

Jokaisen jäsenvaltion oli määrä laatia kansallinen energiatehokkuutta koskeva toimintasuunnitelma ja toimittaa se komissiolle viimeistään 30. kesäkuuta 2007. Toimintasuunnitelmissa, joita ei saisi pitää byrokraattisena velvollisuutena, kuvataan kansalliset strategiat ja kartoitetaan tietä eteenpäin. Kun strategia ja määritetyt toimenpiteet myöhemmin toteutetaan, niitä seurataan ja ne arvioidaan, ja kun Euroopan tasolla toteutetaan esikuva-analyysejä ja vertaisarviointiprosessi, jäsenvaltiot voivat ottaa opiksi toistensa onnistumisista ja virheistä ja parhaiden käytäntöjen levittäminen kaikkialle EU:hun helpottuu.

Jokaisen jäsenvaltion oli määrä asettaa ensimmäisessä toimintasuunnitelmassa vuoden 2016 loppuun mennessä saavutettava ohjeellinen kokonaistavoite, joka on vähintään yhdeksän prosentin säästö, sekä kansallinen ohjeellinen välisäästötavoite vuodelle 2010[13]. Ensimmäisessä toimintasuunnitelmassa piti myös selostaa, miten energiansäästötavoitteisiin aiotaan päästä, ja kuvata niiden saavuttamiseksi käyttöön otettu strategia ja toimenpiteet. Niistä pitäisi erityisesti käydä ilmi, miten julkisen sektorin esikuva-asemaa sekä loppukäyttäjille tiedottamista ja energiatehokkuusneuvontaa koskevia säännöksiä aiotaan noudattaa[14].

Ensimmäiset toimintasuunnitelmat jäsenvaltioilta

Komissio oli ennen määräajan umpeutumista saanut kansallisen energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman vain kahdelta jäsenvaltiolta, Suomelta ja Yhdistyneeltä kuningaskunnalta. Sen jälkeen toimintasuunnitelmansa on toimittanut 15 jäsenvaltiota: Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kypros, Liettua, Malta, Puola, Romania, Saksa, Tanska, Tšekin tasavalta ja Viro. Komissio käynnisti 17. lokakuuta 2007 rikkomusmenettelyt muita jäsenvaltioita vastaan ensimmäisen kansallisen toimintasuunnitelman toimittamatta jättämisen johdosta. Belgia ja Slovakian tasavalta toimittivat kansalliset toimintasuunnitelmansa joulukuun 2007 lopussa, joten ne eivät ehtineet mukaan arviointiin.

3. KANSALLISET ENERGIATEHOKKUUTTA KOSKEVAT TOIMINTASUUNNITELMAT – ENSIMMÄINEN ARVIOINTI

Tämä ensimmäinen arviointi ei ole millään tapaa tyhjentävä eikä se perustu tieteelliseen arviointimenetelmään. Se antaa alustavan käsityksen siitä, millaisia strategioita ja toimenpiteitä jäsenvaltiot ovat esittäneet, ja siinä määritetään ensimmäisiä esimerkkejä hyvistä käytännöistä, joita kannattaa tarkastella lähempää. Komissio on kohdistanut huomionsa erityisesti niihin strategioiden osa-alueisiin, joissa on kyse julkisen sektorin asemasta esikuvana sekä tiedottamisesta. Tietyn yksittäisen toimenpiteen tai tietyn mekanismin rakenteen soveltuvuus riippuu tilanteesta, jossa sitä käytetään, voimassa olevan lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen luonteesta sekä muun muassa poliittisista, organisointiin liittyvistä ja sosiokulttuurisista seikoista.

Tavoitetaso

Edellä mainittujen jäsenvaltioiden toimittamien 17 toimintasuunnitelman[15] ensimmäinen arviointi osoittaa, että viisi jäsenvaltiota on asettanut ohjeellista yhdeksän prosentin vähimmäistavoitetta kunnianhimoisempia säästötavoitteita (Kypros 10 prosenttia, Liettua 11 prosenttia, Italia 9,6 prosenttia, Romania 13,5 prosenttia ja Espanja 11 prosenttia vuoteen 2012 mennessä).

Useat jäsenvaltiot, kuten Irlanti, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta, ilmoittavat myös tavoittelevansa suurempaa säästöä. Komissio on tyytyväinen näihin kunnianhimoisiin suunnitelmiin. Vaarana kuitenkin on, että vahva viesti energiatehokkuuden suosimisesta ei tavoita markkinatoimijoita selkeiden muodollisten sitoumusten puuttuessa. Markkinatoimijat odottavat, että hallitukset lunastavat poliittiset sitoumuksensa käynnistämällä kunnianhimoisia hankkeita, joilla luodaan suotuisat liiketoimintaolosuhteet ja ennakoitavissa olevat pidemmän tähtäimen investointinäkymät energiatehokkaiden ratkaisujen käyttöönoton edistämiseksi.

Useissa toimintasuunnitelmissa kaavaillaan, että huomattava osa yhdeksän vuoden jakson kokonaissäästöstä saadaan aikaan nykyisin tai nk. varhaisin toimin[16].

Kuudessa toimintasuunnitelmassa[17] katettu ajanjakso on lyhyempi kuin direktiivissä vaaditut yhdeksän vuotta[18]. Niissä ei esitetä olettamuksia myöhemmin toteutettavista toimista, joten näistä strategioista on vaikea arvioida, kuinka todennäköistä vuodelle 2016 asetetun säästötavoitteen saavuttaminen on.

Julkisen sektorin esimerkkiasema

Direktiivissä julkista sektoria vaaditaan näyttämään esimerkkiä ja kannustamaan muita toimijoita toteuttamaan energiatehokkaita toimia kaikilla talouden aloilla. Useat jäsenvaltiot ovat laatineet kattavia toimintasuunnitelmia tätä varten ja osoittaneet, että ne vastaavat haasteeseen ja ryhtyvät näyttämään esimerkkiä.

Esimerkiksi Irlanti on asettanut julkiselle sektorille kunnianhimoisen säästötavoitteen, joka on 33 prosenttia nykykehityksen mukaisesta tasosta vuoteen 2020 mennessä, ja Saksa on sitoutunut vähentämään julkisen sektorin CO2-päästöjä 30 prosenttia vuoden 1990 tasoista pääasiassa parantamalla energiatehokkuutta. Yhdistyneen kuningaskunnan tavoitteena on nollata julkisten rakennusten hiilidioksidipäästöt vuoteen 2012 mennessä.

Irlanti aikoo saavuttaa tavoitteensa toteuttamalla kattavan toimenpideohjelman, ja se tiedottaa esimerkkiasemastaan kansallisen Power of One -kampanjan avulla[19]. Mekanismeja otetaan käyttöön parhaiden käytäntöjen vaihdon edistämiseksi ja hyvien ideoiden levittämiseksi julkisen sektorin toimielimiin paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Saksa toteuttaa laajan julkisten rakennusten nykyaikaistamisohjelman, johon osoitetaan 120 miljoonaa euroa vuosittain neljän vuoden ajan vuodesta 2008 vuoteen 2012. Saksa toteuttaa myös kokeiluluontoisen energiatehokkuutta koskevien sopimusten kilpailuttamishankkeen, jonka tavoitteena on laajentaa niiden käyttöä julkisella sektorilla.

Tanska vaatii energiakatselmusten tekemistä yhtenä julkisella sektorilla toteutettavana toimena. Kaikki toimenpidesuositukset[20], joiden takaisinmaksuaika on enintään viisi vuotta, on toteutettava. Malta varmistaa julkisen sektorin esimerkillisyyden strategialla, johon liittyvistä innovatiivisista osa-alueista yksi on nk. ympäristöalan edelläkävijöiden (Green Leader) nimittäminen jokaiseen ministeriöön. Ympäristöalan edelläkävijöiden, jotka suosivat energiatehokkaita ja uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviä ratkaisuja, odotetaan tuovan merkittäviä parannuksia ympäristönsuojelun tasoon.

Myös Yhdistynyt kuningaskunta pyrkii osoittamaan julkisen sektorin johtoaseman ja takaamaan sen esimerkillisyyden. Se aikoo esimerkiksi soveltaa kaikkiin asuinkiinteistöjen rakennushankkeisiinsa ns. kestävien kotien säännöstöä (Code for Sustainable Homes), jossa vaaditaan, että kaikki julkisin varoin rakennetut asuinkiinteistöt ovat säännöstön tasolla 3 (ne ovat 25 prosenttia energiataloudellisempia kuin mitä vuoden 2006 rakennusmääräyksissä vaaditaan). Itävalta haluaa, että sen julkiset rakennukset näyttävät esimerkkiä olemalla poikkeuksetta lakisääteisiä vaatimuksia energiatehokkaampia.

Suomi aikoo laajentaa tällä hetkellä kunnallisiin rakennuksiin sovellettavat vapaaehtoiset energiansäästösopimukset ja ilmoitus- ja tiedotusvelvollisuudet koskemaan myös valtion omistuksessa olevia julkisia rakennuksia ja hankkeita.

Espanja toteuttaa ohjelmia, joissa vanhat katuvalaistusjärjestelmät vaihdetaan nykyaikaisiin ja tehokkaampiin laitteisiin. Myös juomaveden käsittelyä ja jakelua aiotaan muuttaa energiatehokkaammaksi.

Puolan energiataloudellisuusohjelmassa julkiselle sektorille asetetaan velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimet, jotta energiansäästössä ylletään vähintään kansallisten tavoitteiden mukaiselle tasolle.

Alankomaat pyrkii Euroopan edelläkävijäksi kestävien julkisten hankintojen alalla. Tavoitteena on, että vuonna 2010 kaikissa valtakunnallisissa julkisissa hankinnoissa ja joka toisessa paikallis- ja aluehallinnon julkisessa hankinnassa otetaan huomioon hankinnan kestävyysperuste. Alankomaat aikoo käyttää ostovoimaansa myös houkuttimena innovatiivisten konseptien, tuotteiden ja palvelujen kehittämiselle asunto- ja kuljetusalalla.

Kansallisten toimintasuunnitelmien perusteella näyttää siltä, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole kovin nopeasti tarttuneet tilaisuuteen nostaa julkinen sektori esimerkkiasemaan. Useat jäsenvaltiot toteavat, että direktiivin säännöksiä noudatetaan, mutta eivät ilmoita selkeästi, miten. On selvää, että tietojen pitää olla täsmällisiä, sillä ne ovat osoitus hallituksen sitoutumisesta energiatehokkuuteen. Tällaiset puitteet houkuttelisivat yrityksiä investoimaan energiatehokkuuteen ja kehittämään tulevia energiatehokkaiden tuotteiden ja energiapalveluiden markkinoita, mikä olisi erittäin tärkeää tulevan kehityksen kannalta.

Energiatehokkuuden edistäminen: tiedotus ja koulutus

Jäsenvaltiot voivat kannustaa säästämään energiaa eri aloilla tiedottamalla toiminnan tarpeesta ja tarjolla olevista käytännön mahdollisuuksista. Direktiivissä jäsenvaltioita vaaditaan huolehtimaan, että energiatehokkuusmekanismeja, rahoituspuitteita sekä lainsäädäntöpuitteita koskevat tiedot ovat selkeitä ja niitä levitetään laajalti asianomaisille markkinatoimijoille, sekä edistämään energian loppukäytön tehokkuutta. Niiden tulisi varmistaa, että tietoja parhaista energiansäästökäytännöistä levitetään laajasti. Tällaiset tiedotustoimet, kun ne yhdistetään selkeisiin hintasignaaleihin, energiatehokkuutta suosiviin tariffeihin ja parempiin mahdollisuuksiin seurata todellista kulutusta kehittyneemmän laskutuksen ja älymittareiden avulla, antavat loppukäyttäjille tilaisuuden tehdä tosiseikkoihin perustuvia päätöksiä energiankulutuksestaan ja energiatehokkaiden vaihtoehtojen kannattavuudesta.

Kansallisten toimintasuunnitelmien perusteella näyttää siltä, että useimmat jäsenvaltiot aikovat järjestää yleisiä tiedotuskampanjoita ja/tai kannustinjärjestelyihin liittyviä kohdennettuja toimia energiatehokkuuden edistämiseksi. Irlannin Power of One -kampanja on esimerkki erittäin kattavasta multimediakampanjasta, jossa esitellään eri energiatyyppejä ja energialähteitä, heikompitehoisista vaihtoehdoista käyttäjille, taloudelle ja ympäristölle aiheutuvia kustannuksia sekä kodin ja työpaikan parhaita käytäntöjä hyvin monenlaisissa viestimissä: lehtimainoksissa, verkkosivustolla, kiertue-esityksissä, suoramainonnassa, puhelin- ja sähkölaskuissa, opetusohjelmissa, seminaareissa ja sponsorisopimuksissa ja TV-ohjelmissa, sekä hyväksyntä-, akkreditointi- ja todistusjärjestelmissä.

Kuluttajille pyritään antamaan tarkempia tietoja älymittareiden, monipuolisempien energialaskujen ja erilaisten laskureiden avulla. Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetään ns. hiilijalanjäljen laskuria, joka antaa kuluttajille paremman käsityksen siitä, miten heidän energiankulutuksensa vaikuttaa ympäristöön, sekä ehdotuksia siitä, miten kuluttajat voivat alentaa energiankulutustaan. Viro aikoo kehittää laskutustietoja antamalla yleisimpien polttoaineiden ja energialähteiden kulutusta koskevia vertailuja erilaisille kuluttajaryhmille. Kyse on toisaalta valistuksesta, toisaalta keinosta kannustaa toimintaan.

Energiatehokkuuden edistäminen: kannustimet ja mekanismit

Taloudelliset ja verotukselliset kannustimet

Taloudelliset ja verotukselliset kannustimet ovat tärkeä keino alentaa uusien tekniikoiden ja innovatiivisten käytäntöjen käyttöönottoon liittyviä transaktiokustannuksia ja riskejä. Kansallisissa toimintasuunnitelmissa esitellään monenlaisia kannustinohjelmia[21]. Niistä monet ovat luonteeltaan horisontaalisia eli ne kohdistuvat useampaan kuin yhteen sektoriin. Esimerkiksi Saksa aikoo laajentaa CO2-päästöjen vähentämiseen tähtäävää rakennuskannan uudistusohjelmaa tavoitteenaan kaksinkertaistaa rakennusten lämpöjärjestelmien uusimisvauhti vuoteen 2016 mennessä (1,3 prosentista 2,6 prosenttiin). Ns. passiivisten tai matalaenergiatalojen rakentamista edistetään laajamittaisesti sekä yksityissektorilla että liittovaltion ja alue- ja paikallishallinnon tasoilla. Rakennusten osuus energian loppukäytöstä on kaiken kaikkiaan 40 prosenttia, joten energiansäästö tällä suurimmalla loppukäyttösektorilla voisi olla huomattavan suuri, jos passiivista energiaa käyttävät talot yleistyisivät.

Itävallalla on vastaava rakennusalan ohjelma, joka kohdistuu sekä julkiseen että yksityiseen sektoriin. Ohjelma auttaa Itävaltaa saavuttamaan tavoitteensa, joka on energiaintensiteetin vähentäminen 5 prosenttia vuoteen 2010 mennessä ja 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä verrattuna nykyisen kehityksen mukaiseen ennusteeseen.

Liettua ehdottaa alennetun arvonlisäverokannan (9 %, kun se tavallisesti on 18 %) soveltamista sellaisten asuinkiinteistöjen rakentamis-, kunnostamis- ja eristämispalvelujen tarjoajiin, jotka on rakennettu tai rakennetaan valtion tai kunnan varoin taikka valtion myöntämän tukilainan tai erityisen valtion rakennusrahaston tuella. Alankomaat ottaa käyttöön energiainvestointivähennyksen eli yksityisyrityksille suunnatun verohyvitysjärjestelmän, jota voidaan soveltaa energiatehokkaiden laitteiden ja kestävän energian hankintaan tai tuotantoon. Italia perusti vuonna 2007 järjestelmän, jossa veronmaksajat voivat saada jopa 55 prosentin bruttoverovähennyksen monenlaisten laitteiden, kuten kondenssikattiloiden, A+-luokan jääkaappien, sähkömoottoreiden tai valaisimien sekä rakennusten energiatehokkaiden peruskorjausten ostohinnasta.

Vapaaehtoiset sopimukset

Valtion sekä julkisen ja yksityisen sektorin väliset vapaaehtoiset energiansäästösopimukset ovat yleisiä Suomessa. Ne kattavat tällä hetkellä noin 60 prosenttia energian loppukulutuksesta niillä kahdeksalla alalla, joilla ne ovat käytössä. Tavoitteena on nostaa kattavuus 90 prosenttiin vuoteen 2016 mennessä. Valtion tukemissa energiakatselmuksissa selvitetään energiansäästömahdollisuudet ja asetetaan tavoitteet. Seuranta- ja arviointivaiheissa tieto toteutuneesta energiansäästöstä välittyy kentältä ylemmille tahoille. Myös Alankomaat hyödyntää vapaaehtoisia sopimuksia[22] parantaakseen teollisuuden, palvelualan ja maatalouden energiatehokkuutta. Tanskan ”A-kerho”, jossa julkiset ja yksityiset organisaatiot sitoutuvat tekemään energiataloudellisia hankintoja, on esimerkki yksinkertaisemmasta vapaaehtoisesta sopimuksesta.

Myös Espanja ja Puola aikovat käyttää vapaaehtoisia sopimuksia keinona saada aikaan energiansäästöjä teollisuudessa. Romanian on määrä allekirjoittaa vapaaehtoisia sopimuksia teollisuuden toimijoiden kanssa vuonna 2008. Yhdistynyt kuningaskunta jatkaa ilmastonmuutossopimusten (Climate Change Agreements) soveltamista. Irlannissa sopimuksiin sisältyy sitova velvollisuus hallinnoida energiankulutusta.

Markkinaperusteiset välineet

Useat jäsenvaltiot ilmoittavat, että ne täyttävät suuren osan säästövelvoitteestaan jatkamalla tai laajentamalla energiatehokkuutta edistävien markkinaperusteisten välineiden käyttöä.

Yhdistyneen kuningaskunnan energiatehokkuussitoumuksia (Energy Efficiency Commitments, EEC), joissa energiantoimittajille asetetaan energiatehokkuusvaatimuksia asuntoalalla, jatketaan vuoteen 2020. Järjestely on nimetty uudelleen hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteeksi (Carbon Emission Reduction Target) ja sen säästötavoite on lähes kaksinkertainen edeltäjäänsä EEC:hen verrattuna kaudella 2008–2011. Lisäksi otetaan käyttöön vapaaehtoinen päästökatto- ja päästöoikeusjärjestelmä (Carbon Reduction Commitment), joka kattaa laajoja, muita kuin energiaintensiivisiä aloja sekä yksityisen ja julkisen sektorin.

Italian nk. valkoisten todistusten järjestelmää käytetään vuoteen 2014[23]. Paikallisten energiapalvelujen ala on laajentunut Italian järjestelmän ansiosta. Myös Puola ehdottaa nk. valkoisten todistusten järjestelmän käyttöönottoa energiansäästön edistämiseksi ja aikoo asettaa erityisvelvoitteita loppukäyttäjiä palveleville sähkön, lämmön ja kaasun toimittajille.

Tanska on asettanut jakeluyhtiöille velvoitteen säästää tietty kiinteä määrä energiaa joka vuosi.

Energiapalveluyritykset

Eräät jäsenvaltiot (Italia, Espanja, Irlanti, Itävalta, Puola ja Saksa) mainitsevat tarpeen tukea energiapalveluyrityksiä ja käyttää energiatehokkuutta koskevia sopimuksia energiatehokkaiden ratkaisujen ja energiapalvelujen markkinoiden laajentamiseen. Kaupallisten energiapalveluiden tarjoaminen ja energiatehokkuusmarkkinoiden luominen ovat tärkeitä direktiivin tavoitteita.

Rahastot ja rahoitusmekanismit

Bulgaria on luonut omat luottojärjestelyt kaupalliselle alalle ja asuntoalalle.

Romania on aloittanut kansallisen ohjelman, jossa uusitaan monikerroksisten asuinrakennusten lämpöjärjestelmät. Rahoituksesta 34 prosenttia saadaan valtion varoista, 33 prosenttia paikallisviranomaisilta ja 33 prosenttia asukasyhdistysten kunnossapitorahastoista. Romania aikoo myös kehitellä bonus-tyyppisiä tukiohjelmia energiatehokasta sähkön ja lämmön yhteistuotantoa varten.

Yhdistynyt kuningaskunta on luonut Carbon Trust -säätiönsä puitteissa erilaisia rahoitusmekanismeja ja käyttövaroja. Säätiö myöntää lainoja organisaatioille, jotka tarjoavat täydentävää rahoitusta ja perustavat energiatehokkuuden edistämiseen korvamerkittyjä rahoituseriä. Kierrätysenergiasta saadut säästöt jaetaan käyttöpääoman ja uraauurtavien palvelujen kesken. Rahastojen kohderyhmiä ovat pk-yritykset ja teollisuus. Julkiselle sektorille on tarjolla jatkuvien luottojen rahasto (Salix).

Energiatehokkuuden edistäminen: tarvittava institutionaalinen infrastruktuuri

Tiedon ja koulutuksen tarjoaminen edellyttää tietynlaista institutionaalista rakennetta ja kapasiteettia sekä usein myös julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioiden verkostoja, joissa kaikki työskentelevät yhdessä energiatehokkuuden hyväksi.

Useimmissa jäsenvaltioissa on energiatoimistoja. Niillä on tärkeä rooli energiatehokkuuspolitiikan ja -ohjelmien täytäntöönpanossa. Toimistojen tehtävänannot ja toimialat vaihtelevat. Esimerkiksi tanskalaisen sähkönsäästösäätiön kohderyhmänä ovat asuntoala ja julkinen sektori, ja se pyrkii vaikuttamaan pääasiassa laitteiden valintaan ja käyttäytymiseen kampanjoiden ja hyvitysten avulla. Erityistä rakennusten energiansäästöön keskittyvää keskusta perustetaan parhaillaan. Paikalliset energiansäästötoimikunnat koordinoivat paikallistason aloitteita, joita voivat tehdä muun muassa jakeluyhtiöt. Italiassa alueelliset ja paikalliset energiatoimistot hoitavat tiedotusta ja viestintää valtion sijasta. Tällainen hajautettu lähestymistapa mahdollistaa työskentelyn lähellä kohderyhmiä. Lähestymistapaa voitaisiin soveltaa myös muissa EU:n jäsenvaltioissa, joissa on kaiken kaikkiaan yli 350 paikallista ja alueellista toimistoa. Näin toimistojen resurssit saataisiin hyödynnettyä paremmin.

Liikenne ja aluesuunnittelu

Liikenne asettaa haasteita useimmille jäsenvaltioille. Monet niistä maista, joissa yksityisautoilu on lisääntynyt nopeasti ja rajusti, myöntävät sen, että kehityssuunnan kääntäminen vaatii radikaaleja toimenpiteitä. Irlanti ja Itävalta esittelevät aluesuunnittelutoimenpiteitä, joiden tavoitteena on vähentää energiankulutusta ja päästöjä ja parantaa muun muassa liikenneinfrastruktuurin laatua ja kattavuutta. Irlanti kannustaa Transport 21 -aloitteellaan vaihtamaan yksityisautoilu joukkoliikenteeseen ja tekee sitä varten huomattavia investointeja julkisen liikenteen palveluihin ja infrastruktuuriin. Sen tavoitteena on tiivistää maankäytön ja liikenteen välisiä kytköksiä ja parantaa näin alan energiatehokkuutta ja kestävyyttä. Irlanti on ottanut käyttöön myös energian kysynnän hillitsemisstrategian, jonka yhteydessä annetaan energiankulutukseen ja energiatehokkuuteen liittyvää neuvontaa kuljetuskalustopäälliköille ja autetaan autonostajia valitsemaan polttoainetaloudellisempia autoja.

Jäsenvaltiot pyrkivät ympäristöystävällistä autoilua edistävillä aloitteillaan parantamaan autojen polttoainetaloudellisuutta ja vähentämään näin kasvihuonekaasupäästöjä, parantamaan liikenneturvallisuutta ja vähentämään onnettomuuksien määrää. Irlanti, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta pyrkivät vaikuttamaan kuluttajien käyttäytymiseen ympäristöystävällistä autoilua edistävillä aloitteilla.

Johtopäätökset:

Useissa komission arvioimissa kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissa esitettiin kokonaisvaltaisia strategioita ja suunnitelmia, joiden avulla todennäköisesti ylitetään yhdeksän prosentin säästötavoite. Joissakin tulevaisuuteen suuntautunutta ja asteittain etenevää lähestymistapaa soveltavissa toimintasuunnitelmissa myönnetään, ettei vielä ole täysin selvillä, mikä on kaikkien uusien toimenpiteiden lopullinen sisältö ja muoto. Useimmissa toimintasuunnitelmissa on kuitenkin valittu nykyiseen kehityssuuntaukseen perustuva lähestymistapa ilman kauaskantoisia ja visionäärisiä strategioita. Toimintasuunnitelmien ensimmäinen arviointi on siten jossain määrin rohkaiseva, mutta se osoittaa, että monissa jäsenvaltioissa on suuri kuilu energiatehokkuuden edistämistä koskevien poliittisten sitoumusten ja toimintasuunnitelmissa kuvattujen hyväksyttyjen tai kaavailtujen toimenpiteiden ja niiden valmisteluun osoitettujen resurssien välillä.

4. YHDESSÄ ETEENPÄIN – JATKO-OHJELMA

Täytäntöönpano, keskinäinen tuki, sidosryhmien osallistuminen

Täytäntöönpanon seuranta

Komissio analysoi sille toimitettuja kansallisia toimintasuunnitelmia tulevien kuukausien aikana sen arvioimiseksi, onko niillä realistiset mahdollisuudet saavuttaa suunnitelmissa asetetut säästötavoitteet. Komissio keskustelee jäsenvaltioiden kanssa toimintasuunnitelmia koskevista arvioistaan ennen niiden julkaisemista. Samalla jatketaan rikkomusmenettelyjä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät vielä ole toimittaneet kansallisia toimintasuunnitelmiaan. Komissio seuraa myös edelleen tarkasti direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Täytäntöönpanon helpottaminen

Energiapalveluista annettu direktiivi on jäsenvaltioille haaste, mutta se voi myös osoittautua hyvin palkitsevaksi. Komissio on tästä syystä ehdottanut, että jäsenvaltiot loisivat direktiiviä koskevan yhteisen toiminnan Euroopan älykästä energiahuoltoa koskevan vuoden 2008 työohjelman yhteyteen. Yhteisen toiminnan tarkoituksena on helpottaa kokemustenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja varmistaa parhaiden käytäntöjen nopeampi omaksuminen kaikkialla yhteisössä. Sen avulla pyritään luomaan valmiuksia ja siirtämään osaamista kyseisillä aloilla sekä hyödyntämään toisten jäsenvaltioiden aiempia kokemuksia ja valmistamaan maaperää seuraavien kansallisten toimintasuunnitelmien kehittelyä varten.

Sidosryhmien osallistuminen

Komissio aikoo avata verkkopohjaisen sidosryhmäfoorumin, jolla kerätään ja esitellään sidosryhmien kannanottoja. Yrityksillä ja niiden kattojärjestöillä, paikallisilla ja alueellisilla toimijoilla sekä kuluttajia edustavilla ja ympäristönsuojeluun erikoistuneilla kansalaisjärjestöillä on kaikilla tärkeä rooli direktiivin täytäntöönpanossa. Kansallisia toimintasuunnitelmia tarkastellaan myös Euroopan älykästä energiahuoltoa koskevasta ohjelmasta rahoitettavassa ja Euroopan parlamentin jäsenten tukemassa Energy Efficiency Watch -hankkeessa[24]. Myös nämä tulokset voivat olla hyödyllisiä jäsenvaltioille. Sidosryhmät voivat vaikuttaa erikoisalan osaamiseensa perustuvilla kannanotoillaan merkittävästi toimenpiteiden kehittelyyn ja valintaan jäsenvaltioissa ja varmistaa näin, etteivät hyvät tilaisuudet energiatehokkaiden toimenpiteiden toteuttamiseen jää käyttämättä. Kaikki nämä toimet toivon mukaan helpottavat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja jäsenvaltioiden kansallisten energiatehokkuutta koskevien toimintasuunnitelmien toteuttamista. Samalla ne myös valmistavat tietä seuraavien, komissiolle viimeistään 30. kesäkuuta 2011 toimitettavien kansallisten toimintasuunnitelmien valmistelulle.

Muista energiatehokkuutta edistävistä komission aloitteista esitetään yhteenveto liitteessä 2.

5. PÄÄTELMÄT

Kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat tarjoavat tilaisuuden keskittyä energiatehokkuuteen, joka on ratkaisevan tärkeä asia EU:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Suunnitelmien ensimmäinen arviointi on jossain määrin rohkaiseva. Se osoittaa kuitenkin myös, että useissa jäsenvaltioissa on suuri kuilu energiatehokkuuden edistämistä koskevien poliittisten sitoumusten ja toimintasuunnitelmissa kuvattujen hyväksyttyjen tai kaavailtujen toimenpiteiden ja niiden valmisteluun osoitettujen resurssien välillä.

Muutamassa komission arvioimista 17:stä kansallisesta energiatehokkuuden toimintasuunnitelmasta esitettiin kokonaisvaltaisia strategioita ja suunnitelmia, joiden avulla todennäköisesti ylitetään yhdeksän prosentin säästötavoite. Monessa oli kuitenkin valittu lähestymistapa, joka perustuu nykyiseen kehityssuuntaukseen. Komissio jää odottamaan seuraavia suunnitelmia sekä kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa. Komissio pyrkii omalta osaltaan auttamaan jäsenvaltioita suunnitelmien täytäntöönpanossa.

Energiatehokkuuteen keskittyminen on perusteltua EU:n energiapolitiikassa. Energiatehokkuuden laajamittainen parantaminen on ensisijaisen tärkeää, kun ajatellaan ilmastonmuutokseen, toimitusvarmuuteen ja kehitykseen liittyviä maailmanlaajuisia haasteita.

Energiatehokkaiden tuotteiden ja palvelujen maailmanlaajuisista markkinoista tulee hyvin laajat, ja edelläkävijämarkkinat, joita EU ja sen jäsenvaltiot rakentavat erilaisilla poliittisilla toimillaan, saavat hyvin vahvan lähtöaseman. Vastaavasti myös energiatehokkuuden alalla tehtävästä yhteistyöstä voidaan tehdä myönteinen kansainvälisiä suhteita edistävä tekijä. Komission aloite energiatehokkuutta käsittelevän kansainvälisen foorumin perustamiseksi auttaa kehittämään standardeja, kauppavaihtoa ja teknologiansiirtoa.

Edistymistä kohti maaliskuussa 2007 sovittuja strategisia tavoitteita arvioidaan toisessa strategisessa energiakatsauksessa. Katsaus auttaa laatimaan suosituksia tulevan toimintalinjan kehittämiseksi ja toteuttamaan uusia toimia EU:n energiapolitiikan edistämiseksi. Niihin sisältyy varmasti myös energiatehokkuus.

ANNEX 1: Calculation of CO 2 benefits from the achievement of the saving targets set by Energy Services Directive

This annex provides an estimate of the CO2 benefits from the achievement of the saving targets set by the Directive with a perspective towards the 2020 objectives. The calculation assumes that all Member States use 9% less of the current final energy consumption in 2016 compared with what they would do under business-as-usual. The reference development used is the PRIMES[25] baseline of 2007. It includes energy and climate policies implemented in the Member States up to the end of 2006. As the fuel mix of the actual savings in 2016 cannot be known in advance, a saving of 9% is assumed for each fuel, i.e. the structure of final energy demand does not change. It is assumed that the transformation sectors develop as in the baseline.

The calculations exclude energy intensive sectors, as the Energy Services Directive does not cover the undertakings in the European Emission Trading Scheme (ETS). Statistics on energy intensive industries also include energy consumption from small installations in energy intensive sectors that do not fall under the ETS. This effect is (partly) compensated for by not deducting the energy consumption from armed forces (which are also excluded from the ESD).

With these assumptions, the CO2 benefits of achieving the 9% savings target in 2016 can be estimated at 275 Mt CO2 for EU-27. Assuming that energy efficiency policies along the lines of ESD will not cease in 2016 but continue for a few more years with roughly one additional percentage point saving per year gives cumulative savings of 13% for 2020. This would lead to CO2 savings of 393 Mt CO2 in 2020. The following table gives an overview of effects.

Effects of end-use energy efficiency improvements through ESD

2016 | 2020 |

Reduction below baseline: Final energy demand (Mtoe) CO2 emissions (Mt CO2) CO2 reduction as % of 1990 emissions * | 86 275 6.8% | 124 393 9.7% |

CO2 reduction below 1990 | 3.6% | 4.6% |

* This number also includes the avoided CO2 emissions increase inherent in the baseline up to 2020 (e.g. 5.1% from 1990 level in 2020).

It is important to note that the CO2 reduction below the 1990 level is a maximum estimate given that a lot of previous action can count towards the savings target in the Directive; for this calculation this point is relevant for the period up to the end of 2006 (the cut-off point for including policies in the baseline). Moreover, the baseline has rising energy prices and the effects of market forces bringing about some energy efficiency improvements. This CO2 reduction is also brought about by the effects of renewables policies in place, which together with market forces are expected to increase the penetration of renewables achieved so far.

ANNEX 2: New Commission initiatives

The implementation of the Energy Efficiency Action Plan adopted in October 2006[26] will continue in 2008. Notable actions already adopted in 2007 were the amended Energy Star Regulation[27], introducing for the first time an obligation to use energy efficiency criteria at least as demanding as the Energy Star efficiency levels in public procurement of office equipment; and a Green Paper on urban mobility[28], including a proposal on financing for market introduction of efficient vehicles. The 3rd internal energy market package reinforces the requirements placed on energy regulators concerning energy efficiency. The Strategic Energy Technology Plan aims at accelerating the development of promising energy technologies and creating the conditions to bring such technologies to market. On 19 December 2007, the Commission adopted a proposal for a Regulation on emission performance standards for new passenger cars[29].

In 2008 and 2009 the Commission intends adopting a number of initiatives of importance to energy efficiency.

A Communication on Sustainable Production and Consumption and Sustainable Industrial Policy will present an integrated strategy to help the EU economy become more environmentally sustainable and competitive. In 2008, the Commission intends to adopt energy performance requirements and/or labelling measures for the following product groups: public street lighting and office lighting equipment, s tand-by and off-mode electricity losses, external power supplies, s imple set top boxes for digital reception. In 2009, it also intends submitting for vote in the regulatory committee televisions, domestic refrigeration and freezers, washing machines, dishwashers, boilers and water heaters, personal computers, imagining equipment, commercial refrigeration, electric motors, pumps and fans. A measure on domestic lighting (incandescent bulbs) is scheduled for adoption in early 2009.

The Commission Communication entitled "Addressing the challenge of Energy Efficiency through Information and Communication Technologies" showing how ICT can be an enabler in improving energy efficiency in a number of sectors will be issued in early 2008.

Measures addressing vehicles will include a revision of the Directive on car labelling[30], legislative initiatives regarding minimum efficiency requirements for mobile air-conditioning systems, the compulsory fitting of tyre pressure monitoring systems, setting maximum rolling resistance limits for tyres, and the use of gear shift indicators.

A proposal for a recast of the Directive on the Energy Performance of Buildings[31] will aim at strengthening and specifying some of its requirements (e.g. performance certificates and minimum energy performance requirements for new and existing buildings which undergo major renovation) while taking account of feasibility of implementation by the Member States.

A Commission Decision on detailed guidelines for Directive 2004/08/EC on the promotion of cogeneration and a Communication on the implementation of Directive 2004/08/EC on the promotion of cogeneration will be issued.

The Commission will review the Energy Taxation Directive to facilitate more targeted and coherent use of energy taxation by integrating notably energy efficiency considerations and environmental aspects. It will also consider costs and benefits of tax credits as incentives for enterprises to produce more energy-efficient appliances and for consumers to promote the purchase of such appliances and equipment.

To improve energy efficiency in industrial installations , a Reference document on Best Available Techniques regarding Energy Efficiency will be adopted in 2008 under the IPPC Directive[32]. The Commission will also revise its Community eco-management and audit scheme (EMAS). This voluntarily management tool requires reporting on and continuous improvement of environmental performance, including energy consumption in public and private organisations.

The Commission foresees the adoption of a Communication on green public procurement setting targets and the establishment of a process for identifying environmental specifications to be used in tender documents. It will include energy efficiency related criteria.

The Covenant of Mayors will bring together mayors of pioneering EU cities with the aim of exchanging and applying good practices improving energy efficiency significantly in the urban environment, where local action is essential. Many more initiatives promoting energy efficiency and sustainable transport, including changing energy behaviour will be supported by the Intelligent Energy-Europe programme as part of the CIP.

In contrast to action at the local level, the l aunch of the International Platform on Energy Efficiency will focus and contribute to strengthening energy efficiency world-wide, by facilitating closer co-operation between both developed and developing countries on energy efficiency measurement, standards and evaluation, labelling and certification, energy audits, stand-by losses, codes of conduct, and more.

The new initiatives for 2008-2009 are included in the list below.

Commission energy efficiency related actions for 2008 - 2009[33] |

Proposal for a recast of the Directive on the Energy Performance of Buildings[34] Proposal for a revision of the framework Energy Labelling Directive[35]: Eco-design[36] implementing measures (Commission Regulations) setting minimum energy performance requirements for 6 product groups, including a horizontal measure on the standby and off-mode consumption of electrical appliances. Working Plan setting out for the following 3 years the list of product groups which will be considered as priorities for Eco-design implementing measures Review of the Energy Taxation Directive to facilitate more targeted and coherent use of energy taxation by integrating notably energy efficiency considerations and environmental aspects. An examination, in the framework of the debate launched on VAT reduced rates, of the effectiveness of VAT reduced rates in some circumstances. Launch of the International Platform on Energy Efficiency. Launch of the Covenant of Mayors. Commission Decision on detailed guidelines for Directive 2004/08/EC on the promotion of cogeneration Commission Communication on the implementation of Directive 2004/08/EC on the promotion of cogeneration Proposal aiming at the reduction of CO2 emission from light-duty vehicles. Revision of the Directive on car labelling[37] Proposal for a Regulation regarding minimum efficiency requirements for mobile air-conditioning systems, the compulsory fitting of tyre pressure monitoring systems, setting maximum rolling resistance limits for tyres, and the use of gear shift indicators. Commission Communication on Sustainable Production and Consumption and Sustainable Industrial Policy (SCP-SIP) Commission Communication "Addressing the challenge of Energy Efficiency through Information and Communication Technologies Commission Decision establishing the 2008 Intelligent Energy-Europe Work Programme Reference Document on Best Available Techniques regarding energy efficiency for industrial installations under the IPPC Directive[38] Commission Communication on green public procurement Revision of the EMAS Regulation[39] 2nd Strategic Energy Review |

[1] Neuvoston asiakirja 7224/07 REV1.

[2] 20 prosentin säästö verrattuna ennustettuun vuoden 2020 energiankulutukseen, ks. energiatehokkuuden toimintasuunnitelma, KOM(2006) 545.

[3] Energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetun direktiivin 2006/32/EY 14 artikla.

[4] Alejo Vidal-Quadrasin mietintö, INI 2005/2010.

[5] Energiaintensiteetillä tarkoitetaan kokonaisprimäärienergiankulutusta BKT-yksikköä kohden.

[6] Direktiivin 2006/32/EY 14 artiklan 5 kohta.

[7] Rikkomusmenettelyt on aloitettu kymmentä jäsenvaltiota vastaan (tilanne joulukuussa 2007).

[8] http://ec.europa.eu/energy/demand/legislation/end_use_en.htm#efficiency

[9] Ks. energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman vaikutustenarviointi, esim. (SEC (2006) 1174).

[10] Kuten liitteessä 1 on kuvattu, tämä olisi arvioiden mukaan paras mahdollinen tulos. Määrä on lähes 10 prosenttia EU:n vuoden 1990 CO2-päästöistä, mutta se ei merkitse päästöjen vähenemistä 10 prosenttia vuoden 1990 tason alapuolelle, sillä ensin on päästävä eroon nykyisen kehitysvauhdin myötä lisääntyneistä CO2-päästöistä.

[11] Ks. kolmas energian sisämarkkinapaketti, syyskuu 2007 (KOM (2007) 528), KOM (2007)529, KOM (2007)530, KOM (2007)531, KOM(2007) 532).

[12] Päästökauppasektori ei kuulu direktiivin 2006/32/EY soveltamisalaan.

[13] Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan kansallinen energiansäästö on mitattava 1. tammikuuta 2008 alkaen.

[14] Direktiivin 14 artiklan 2 kohta:

[15] Arvioinnissa on otettu huomioon kaikki komissiolle viimeistään 1. joulukuuta 2007 toimitetut kansalliset toimintasuunnitelmat.

[16] Ks. direktiivin 2006/32/EY liitteessä IV oleva 3 kohta.

[17] Bulgaria 2008–2010, Tanska 2005–2012, Viro 2008–2013, Liettua 2007–2010, Romania 2007–2010 ja Espanja 2004–2012.

[18] 4 artiklan 2 kohta.

[19] http://www.powerofone.ie/

[20] Direktiivin liitteessä VI oleva e kohta. Vähintään kaksi mainituista toimenpiteistä on toteutettava.

[21] Verotukselliset kannustimet ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole ainoa keino edistää energiatehokkuutta. Kuten tiedonannossa ”Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen” (KOM(2006)545) todetaan, kustannuksia heijastavat hintasignaalit ovat myös olennaisia energiatehokkuuden parantamisen ja talouden kokonaistehokkuuden kannalta.

[22] Kutsutaan Alankomaissa ja Romaniassa ”pitkän tähtäimen sopimuksiksi”.

[23] Viimeinen vuositavoite on asetettu vuodelle 2009, mutta Italian hallitus ilmoittaa kansallisessa toimintasuunnitelmassaan aikomuksestaan jatkaa ohjelmaa uudella vaiheella vuoden 2009 jälkeen.

[24] http://www.energy-efficiency-watch.org/

[25] European Energy and Transport – Trends to 2030: update 2007 (forthcoming); will be available on Europa at: http://ec.europa.eu/energy/index_en.html

[26] Action Plan for Energy Efficiency: Realising the Potential COM(2006)545 Final

[27] Regulation No 2422/2001 on a Community energy efficiency labelling programme for office equipment

[28] COM (2007) 551

[29] COM (2007) 856

[30] Directive 1999/94/EC

[31] Directive 2002/91/EC of the EP and Council on the Energy Performance of Buildings, OJ L 1, 4.1.2003, p.65

[32] Council Directive 96/61/EC on Integrated Pollution Prevention and Control

[33] The order of the actions does not reflect priority.

[34] Directive 2002/91/EC of the EP and Council on the Energy Performance of Buildings, OJ L 1, 4.1.2003, p.65

[35] Council Directive 92/75/EEC on the indication by labelling and standard product information of the consumption of energy and other resources by household appliances, OJ L 297, 13.10.1992, p.16

[36] Directive 2005/32/EC of the EP and Council establishing a framework for the setting of eco-design requirements for Energy-using products, OJ L191, 22.7.2005, p.29

[37] Directive 1999/94/EC

[38] Council Directive 96/61/EC on Integrated Pollution Prevention and Control

[39] Regulation EC No761/2001 allowing voluntary participation by organisations in a Community eco-management and audit scheme (EMAS)