31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/14

—

vahvistaa, että on tärkeää soveltaa unionin tason strategiaa, jonka tarkoituksena on lisätä talouskasvua ja työllisyyttä ja joka perustuu innovaatioon, tutkimukseen ja kilpailukykyyn, etenkin kun ajatellaan nykyistä rahoitusmarkkinakriisiä ja sen ilmeisiä vaikutuksia reaalitalouteen. Samalla strategian on vahvistettava kestävyyttä noudattamalla yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden periaatteita ja suojelemalla ympäristöä.

—

huomauttaa, että vaikka keväällä 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston uudelleen käynnistämä kasvua ja työllisyyttä koskeva strategia sisälsi kehotuksen eurooppalaiseen kumppanuuteen, sen avulla ei ole onnistuttu saamaan strategian toteuttamisessa avainasemassa olevia institutionaalisia toimijoita osallistumaan tarvittaessa määrin sen toteuttamiseen. Samalla komitea korostaa, että mainitussa kevätkokouksessa Eurooppa-neuvosto totesi, että se ”on tietoinen paikallis- ja aluetason roolista kasvun ja työllisyyden edistämisessä” ja totesi, että ”tiiviimpi sitoutuminen kasvu- ja työllisyysohjelmaan kaikilla hallintotasoilla johtaa aiempaa johdonmukaisempaan ja tehokkaampaan päätöksentekoon”.

—

katsoo, että puutteellinen sitoutuminen kasvu- ja työllisyysohjelmaan on aiheuttanut sen, että Lissabonin strategian tavoitteita ei ole sisällytetty yhdennettyihin politiikkoihin kaikilla hallintotasoilla. Tämä on toisinaan johtanut epäsuotuisiin toimintatapoihin tuotanto-, rahoitus-, henkilö- ja sosiaalisten resurssien käytössä pyrittäessä saavuttamaan talouskasvua ja työllisyyttä koskevat tavoitteet.

Esittelijä

:

Flavio DELBONO (IT, ALDE)

1.

panee merkille yhä huomattavamman eron Euroopan ja muun maailman talouskasvun välillä. Erot aiheutuvat etenkin markkinoiden maailmanlaajuistumisen seurauksena muuttuneista olosuhteista.

2.

vahvistaa, että on tärkeää soveltaa unionin tason strategiaa, jonka tarkoituksena on lisätä talouskasvua ja työllisyyttä ja joka perustuu innovaatioon, tutkimukseen ja kilpailukykyyn, etenkin kun ajatellaan nykyistä rahoitusmarkkinakriisiä ja sen ilmeisiä vaikutuksia reaalitalouteen. Samalla strategian on vahvistettava kestävyyttä noudattamalla yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden periaatteita ja suojelemalla ympäristöä.

3.

huomauttaa, että vaikka keväällä 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston uudelleen käynnistämä kasvua ja työllisyyttä koskeva strategia sisälsi kehotuksen eurooppalaiseen kumppanuuteen, sen avulla ei ole onnistuttu saamaan strategian toteuttamisessa avainasemassa olevia institutionaalisia toimijoita osallistumaan tarvittavassa määrin toteuttamiseen. Samalla komitea korostaa, että mainitussa kevätkokouksessa Eurooppa-neuvosto totesi, että se ”on tietoinen paikallis- ja aluetason roolista kasvun ja työllisyyden edistämisessä” ja totesi, että ”tiiviimpi sitoutuminen kasvu- ja työllisyysohjelmaan kaikilla hallintotasoilla johtaa aiempaa johdonmukaisempaan ja tehokkaampaan päätöksentekoon”.

4.

muistuttaa erityisesti, että kuten komitean seurantaryhmän toiminta on osoittanut, on olemassa ”Lissabonin paradoksi”. Alue- ja paikallisviranomaisilla on tärkeä rooli kasvu- ja työllisyysstrategian toteuttamisessa (koulutus, innovaatio, alue- ja paikallistason tutkimus), mutta useissa tapauksissa ne eivät näe tätä osana Lissabonin strategiaa (mittakaavaetujen puute) eikä suurin osa viranomaisista pidä Lissabonin strategiaa itselleen aidosti hyödyllisenä.

5.

pitää lähtökohtana, että Lissabonin strategiaa voidaan toteuttaa tehokkaasti vain, jos paikallis- ja alueyhteisöillä on vahvat edellytykset kouluttaa, houkutella ja hyödyntää henkilöresursseja, joustavaa ja monipuolista pätevyyttä sekä huippututkijoita ja -asiantuntijoita; jos niiden ominaispiirteitä ovat sellaiset toimintamallit, arvot, luottamussuhteet ja organisaatiokyvyt, jotka edistävät toimijoiden ja yritysten vuorovaikutusta ja yhteistyötä, markkinoiden toimintaa ja elämänlaatua; jos niillä on asianmukaiset ja oikeasuhtaiset materiaaliset ja immateriaaliset perusrakenteet, ja jos niillä on uskottavat ja tehokkaat instituutiot.

6.

katsoo, että puutteellinen sitoutuminen kasvu- ja työllisyysohjelmaan on aiheuttanut sen, että Lissabonin strategian tavoitteita ei ole sisällytetty yhdennettyihin politiikkoihin kaikilla hallintotasoilla. Tämä on toisinaan johtanut epäsuotuisiin toimintatapoihin tuotanto-, rahoitus-, henkilö- ja sosiaalisten resurssien käytössä pyrittäessä saavuttamaan talouskasvua ja työllisyyttä koskevat tavoitteet.

7.

muistuttaa tavoitteista, jotka se on äskettäin vahvistanut useissa Lissabonin strategiaa koskevissa lausunnoissaan seuraavista aiheista:

8.

korostaa tarvetta

9.

ehdottaa, että strategian onnistumiseksi eri hallintotasojen on pantava täytäntöön keväällä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston suuntaviivoihin sisältyvät päätökset käyttämällä nykyistä kokonaisvaltaisempaa työskentelytapaa ja koordinoimalla toimintaansa keskeisillä politiikanlohkoilla, jotta poliittinen päätöksenteko tehostuisi. Tässä yhteydessä olisi kannustettava tekemään monitasoista hallinnollisia sopimuksia.

10.

kannustaa Euroopan unionin alue- ja paikallisviranomaisia sekä näiden järjestöjä ja verkostoja (esimerkiksi alueiden Lissabon-verkko) ryhtymään toimiin ja ylittämään muodollisen toimivaltansa käynnistääkseen strategiaan liittyviä politiikkoja ja konkreettisia toimia, joiden tarkoituksena on ohjata ja tukea taloudellisia ja sosiaalisia rakenteita saavuttamaan kasvua ja työllisyyttä koskevat tavoitteet.

11.

kehottaa EU:n 27 jäsenmaan kansallisia hallituksia tehostamaan maidensa alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista Lissabonin strategian täytäntöönpanoon alusta aina viimeiseen kauteen asti. Osallistumisen tehostamiseksi voitaisiin

12.

kehottaa Euroopan komissiota tarkastelemaan asian nykytilaa nykyistä seikkaperäisemmin joulukuussa 2008 julkaistavassa vuosikertomuksessaan ja analysoimaan järjestelmällisesti alue- ja paikallisviranomaisten roolia strategian hallinnoinnissa ja osallistumista siihen kussakin maassa.

13.

kehottaa Eurooppa-neuvoston seuraavaa kevätkokousta tekemään mahdollisimman laajasti tunnetuksi kokonaisvaltaisen poliittisen päätöksenteon ja monitasoisen hallinnoinnin välineitä, joihin kaikkialla EU:ssa turvaudutaan tästedes aina vuoteen 2010 ja sen jälkeen.

14.

uudistaa sitoutumuksensa vaikuttaa strategian onnistumiseen sekä seuraamalla sen toteuttamista alue- ja paikallistasolla että tukemalla aktiivisesti kansallisen tason auditointeja myös komitean maakohtaisten valtuuskuntien avustuksella.

15.

kehottaa lisäksi Euroopan komissiota ja kaikkien tasojen toimielimiä uudistamaan sitoutumisensa viestinnän kehittämiseen. Tavoitteena on yhtäältä antaa alue- ja paikallisviranomaisille tietoa politiikoista ja ohjelmista, joiden tavoitteena on Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisten toimien ja suunnitelmien rahoittaminen, ja toisaalta kertoa kansalaisille kasvu- ja työllisyysstrategian mahdollisista vaikutuksista arkipäivään sekä lisätä tietoisuutta siitä, mitä Euroopan tason toiminnalla voidaan saada aikaan.

16.

Jatkuvat globaalit muutokset ja Lissabonin strategian toteuttamisessa ilmenevät puutteet vaativat, että yhteisön toiminnan tulevaa roolia kasvun ja työllisyyden parantamista koskevien tavoitteiden saavuttamisessa pohditaan laajalti.

17.

Alueiden komitea katsoo, että Euroopan unionin nopea ja koordinoitu toiminta rahoitusmarkkinoiden turvaamiseksi ja sääntelemiseksi on kasvun ja työllisyyden tärkeä edellytys.

18.

toivoo, että käynnistetään laaja pohdinta ja keskustelu, johon osallistuvat aktiivisesti kaikki tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevan tärkeät toimijat. Keskeisiä kysymyksiä ovat seuraavat:

19.

katsoo, että EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan kuuluvia toimia on kohdennettava tutkimukseen ja innovointiin perustuvaan kilpailukykyyn, koska se on keskeinen tekijä unionin talous- ja kauppa-alueen todellisen kilpailukyvyn edistämiseksi kansainvälisillä markkinoilla ja unionin työmarkkinoiden määrittelemiseksi uudelleen työn määrän ja laadun osalta. Tämän ohella on jatkettava toimia pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukyvyn edistämiseksi sekä lainsäädännön parantamiseksi. Taloudellisen ja ympäristön kestävyyden lisäksi kasvun sosiaalinen kestävyys on säilytettävä kriteerinä määriteltäessä menettelytapoja kilpailukykyä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.

20.

ehdottaa, että toiminnan tehostamiseksi ja täsmentämiseksi yhteisön toimia ei enää suunniteltaisi laaja-alaiseksi strategiaksi vaan järjestelmälliseksi koordinoitujen ja integroitujen politiikkojen kokonaisuudeksi.

21.

korostaa, että on välttämätöntä tehostaa yhteisön tason päätöksentekoa kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävään uuteen toimintaohjelmaan kuuluvien politiikkojen ja ohjelmien valmistelussa, koordinoinnissa ja täytäntöönpanossa. Tässä yhteydessä on säilytettävä jäsenvaltioiden toimivaltuudet ja noudatettava toissijaisuusperiaatetta. On toivottavaa, että tarkistettaessa yhteisön talousarviota tehdään tärkeitä päätöksiä kilpailukykyä vahvistavien politiikkojen edistämiseksi sekä arvioimalla myönnettävien varojen määrää että koordinoimalla tiiviisti itse politiikkoja. Silloin kun toimet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on käytettävä tehokkaita päätöksentekovälineitä ja koordinoitava päätöksentekoa eri hallintotasojen välillä, jotta politiikkojen onnistuminen voidaan varmistaa.

22.

katsoo, että tarvitaan tarmokkaita toimia sovellettuun tutkimukseen suunnattujen investointien lisäämiseksi ja vahvistamiseksi. Kaikkien hallintotasojen on yhdistettävä voimansa kannustaakseen ja tukeakseen pk-yrityksiä niiden etsiessä investointimuotoja, jotka turvaavat niiden kilpailukyvyn sisämarkkinoilla ja helpottavat pääsyä kansainvälisille markkinoille. Perustutkimukseen suunnattuja julkisia investointeja on ehdottomasti täydennettävä merkittävillä yksityisillä investoinneilla tuote- ja prosessi-innovaatiota koskevaan sovellettuun tutkimukseen.

23.

tiedostaa yhtenäismarkkinoiden merkityksen todellisen ja tehokkaan kilpailukykystrategian edellytyksenä ja kehottaa uudistamaan sitoumuksen yhtenäismarkkinoiden loppuunsaattamisessa tarvittavien toimien toteuttamiseksi. Lisäksi komitea kehottaa korostamaan alueellista ja paikallista ulottuvuutta, jotta voitaisiin lisätä pk-yritysten kilpailukykyä hyödyntämällä paikallista monimuotoisuutta.

24.

katsoo, että todellisen tehokkaan kilpailukykystrategian täytäntöönpanossa on kiinnitettävä aivan erityistä huomiota työtapaturmien vähentämiseen.

25.

korostaa, että energian tuotantoa, kulutusta ja tarjontaa koskevissa kysymyksissä tarvitaan aktiivista energiapolitiikkaa yhteisön tasolla. Sen tulee perustua energiariippuvuuden asteittaiseen vähentämiseen unionin ulkopuolisista maista. Se on välttämätön osatekijä, kun pyritään tukemaan eurooppalaisten yritysten ja erityisesti pk-yritysten kilpailukykyä ja takaamaan kansalaisille riittävän elämänlaadun säilyminen.

26.

toteaa, että on edistettävä aktiivisesti ja eri tavoin naisten työllisyyttä. Käyttöön otettavien toimenpiteiden määrittely kuuluu kuitenkin luonnollisesti jäsenvaltioille tai alue- ja paikallisviranomaisille toimivaltuuksista riippuen. Kokemukset osoittavat, että naistyövoiman tarjonta on riippuvaisempaa nettopalkoista kuin miestyövoiman ja että naisille tarkoitettuihin uusiin työpaikkoihin sovellettavat erilaiset helpotukset voisivat tietyissä olosuhteissa osaltaan kaventaa laajaa kuilua, joka monissa maissa edelleen estää Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisen.

27.

katsoo, että monia alueita koskevan väestön vähenemisen seurausten ratkaisemisen ohella on puututtava pikaisesti Euroopan väestön ikääntymisestä aiheutuviin haasteisiin. Tilanne edellyttää sekä perheisiin kohdennettua uutta hyvinvointipolitiikkaa että asianmukaista maahanmuuttopolitiikkaa, jossa otetaan huomioon myös inhimilliset ja sosiaaliset tarpeet. Korkeasti koulutettujen työntekijöiden lisäksi maahanmuuttopolitiikassa on otettava mahdollisesti huomioon myös kouluttamaton työvoima, jota tarvitaan pk-yritysten tuotannon ylläpitämiseksi yksittäisten jäsenvaltioiden ja/tai alue- ja paikallisyhteisöjen tarpeiden mukaan. Yhteiskunnallinen ja taloudellinen globalisaatio ei jätä enää tilaa toiminnalle, joka aiheuttaa työmarkkinoilla usein laittomia käytäntöjä.

28.

muistuttaa korkeatasoisen tieteellisen koulutuksen merkityksestä, mutta katsoo, että myös alemman ja ylemmän perusasteen koulutus sekä ammatillinen ja korkea-asteen koulutus ovat tärkeitä, sillä ne mahdollistavat korkeatasoiseen koulutukseen johtavan opintouran. Samalla se luo edellytykset ja mahdollisuudet myös naisten entistä aktiivisemmalle osallistumiselle työhön ja tuottavaan toimintaan. Tätä tarkoitusta varten olisi lisättävä toimia, joilla pyritään vähentämään tehokkaasti koulun keskeyttämistä.

29.

edellä mainittujen seikkojen valossa alueiden komitea korostaa, että Eurooppa-hankkeen keskeiset arvot on säilytettävä edelleen.

30.

kehottaa näin ollen kiinnittämään huomiota eurooppalaisen yhteiskuntamallin ja Euroopan sosiaalisen toimintamallin sekä Bolognan ja Kööpenhaminan prosessien merkitykseen perus- ja ammattikoulutuksessa. Eroistaan huolimatta kansallisilla järjestelmillä on yhteinen perusta ja periaatteet, jotka vaikuttavat yhteiseen käsitykseen sosiaalisesta edistyksestä, ja tässä yhteydessä työmarkkinaosapuolilla, paikallistason yhteisöillä, ryhmillä, paikallis- ja alueviranomaisilla sekä kansalaisjärjestöillä on yhä tärkeämpi rooli.

31.

muistuttaa sitoutumisesta ympäristönsuojeluun sekä paikallis- että globaalilla tasolla erityisesti ilmastonmuutosta koskevan Kioton pöytäkirjan osalta. Tässä yhteydessä komitea korostaa kestävyyttä edistävien komission aloitteiden merkitystä alue- ja paikallistasolle. Erityisesti on huomattava tiedonanto, joka käsittelee kestävän kehityksen mukaista teollisuuspolitiikkaa koskevaa toimintaohjelmaa (sustainability package). Kyseessä on kokonaisvaltainen strategia, jonka tavoitteena on auttaa EU:n taloutta lisäämään kilpailukykyään ja samalla ekologista kestävyyttään.

32.

muistuttaa lisäksi, että paikallistuntemus on yksi tärkeimmistä tekijöistä pyrittäessä mukauttamaan Lissabonin strategiassa asetetut tavoitteet paikallis- ja aluetasolle, ja että näin ollen on erittäin tärkeää kehittää myös paikallis- ja aluetasolle soveltuva yhteinen tilastointijärjestelmä ja menetelmä indikaattorien tulkitsemiseksi.

33.

ehdottaa, että vuoden 2010 jälkeistä strategiaa toteutetaan parantamalla hallintotapaa ja lisäämällä yhteisön toiminnan dynaamisuutta ja pontta talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Hallintotavan on voitettava nykyisten mekanismien käytössä esiintyneet ongelmat (avoin koordinointimenetelmä, vertailuarvoista, rakenneindikaattoreista ja teknisistä parannuksista sopiminen).

34.

kehottaa, että

35.

osallistuu keskusteluun pohdittaessa päätöksiä, jotka koskevat unionin tulevaa kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa vuoden 2010 jälkeen. Tässä yhteydessä alueiden komitea tutkii myös mahdollisuutta perustaa jäsenistään koostuva erityinen työryhmä, joka kävisi näistä seikoista vuoropuhelua yhteisön muiden toimielinten kanssa.