19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 325/28

—

on huolestunut varojen puutteesta maaseudun kehittämiseen. Uusiin haasteisiin vastaamiseksi ei pitäisi lähitulevaisuudessa rajoittua ensimmäisen pilarin varoihin. Komitea kehottaa siksi yhdistämään huolen EU:n muihin politiikkoihin, erityisesti koheesiopolitiikkaan.

—

esittää painokkaasti, että tuetaan maaseudun kehittämispolitiikan ja EU:n muiden politiikkojen, etenkin koheesiopolitiikan, välisiä synergiaetuja

—

kannattaa voimistuvaa kehotusta investoida maatalousaiheiseen tutkimukseen ja soveltaa tutkimustuloksia käytäntöön. Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen etsiä synergiaetuja tietoverkoston kanssa.

—

katsoo, että uusiin haasteisiin vastaamiseksi unionin on asetettava päämääräksi suljettuun kiertokulkujärjestelmään pohjautuva talous sekä kannustettava ja tuettava innovoivaa maataloutta kattavasti

—

katsoo, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi olisi suunniteltava yhdennettyjä elintarvikestrategioita

—

katsoo, että alueita olisi kannustettava kehittämään ja edistämään paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita ja niiden oheistuotteita silloin, kun se vahvistaa ekologista tasapainoa

—

ehdottaa maitokiintiön lisäämistä jo nyt 2 prosentilla vuodessa ja että komission olisi turvattava epäsuotuisilla alueilla sijaitsevien tilojen viljelijöiden asema, jos maitokiintiöiden nostaminen vaikeuttaa sitä

—

katsoo, että Euroopalla on sosiaalinen vastuu pyrkiä kaikin tavoin yhdistämään ihmisiä, ympäristönsuojelua ja taloutta koskevat periaatteet nykyisten ja tulevien WTO-neuvottelujen tulokseen

—

toteaa, että useimmissa EU:n jäsenvaltioissa paikallis- ja aluehallinnon elimet ovat hankkineet maaseudun kehittämispolitiikasta kosolti kokemusta ja asiantuntemusta ja ne suhtautuisivat myönteisesti esitykseen kyseisten elinten vastuun lisäämisestä EU:n maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanossa ja kohdentamisessa.

Esittelijä

:

Lenie DWARSHUIS-VAN DE BEEK Zuid-Hollandin lääninvaltuuston johtokunnan jäsen (NL, ALDE)

1.

tarkastelee maatalouden ja elintarviketeollisuuden strategista merkitystä, ottaa huomioon yritysten selvästi monikansallisen toimintaympäristön, tukee laadukasta maataloustuotantoa kaikilla alueilla ja on Euroopan komission kanssa yhtä mieltä yhteisen maatalouspolitiikan merkityksestä.

2.

on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että sellaisen järjestelmän luominen, joka takaa Euroopan väestölle tietyntasoisen elintarvikeomavaraisuuden, edellyttää tarvittaessa kriisinhallintaa. Komitea tunnustaa, että elintarviketuotannon osalta markkinat eivät aina onnistu ratkaisemaan tuottajien tulojen ja julkisen kysynnän välistä yhtälöä, minkä vuoksi yhteinen maatalouspolitiikka on perusteltua.

3.

painottaa, että tarkasteltaessa säädösehdotuksiin jo sisällytettyjä suosituksia voidaan havaita, että monet komitean suuntaa-antavassa lausunnossa ”Yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastus” (CdR 197/2007) esittämät suositukset pätevät edelleen. Esitettyjen säädösehdotusten lisäksi tarvitaan kuitenkin myös muita yksinkertaistamistoimia, jotta yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamisesta vastaavien alueviranomaisten ja viljelijöiden byrokraattista taakkaa todella saadaan kevennettyä. Erityisesti täydentäviä ehtoja on syytä yksinkertaistaa entistä enemmän, eikä myöskään liitteessä III esitettyjen ehtojen laajentaminen saa lisätä rasitteita. Lisäksi liitteessä III esitettyjen vaatimusten mukaisia yksittäisiä toimia toteutettaessa olisi otettava huomioon osittain hyvinkin erilaiset alueelliset olosuhteet ja luonnonolot. Niin ikään on kiinnitettävä huomiota jo olemassa oleviin sääntelyjärjestelmiin.

4.

kannattaa suuntaa-antavasta lausunnostaan poiketen kesannointipakon poistamista ja siihen liittyviä vapaaehtoisia toisen pilarin mukaisia ympäristönsuojelutoimia, jotka koskevat tiettyjä viljelyaloja.

5.

kehottaa maitomarkkinoiden nykytilanteen valossa harkitsemaan uudelleen ehdotuksia maitokiintiöiden kasvattamiseksi, jonka avulla on tarkoitus valmistautua maitokiintiöiden lakkauttamiseen. Olisi syytä valita asianmukaiset välineet ja tarvittaessa osoittaa niitä varten riittävästi varoja, jotta voidaan osittain estää se, että kilpailuasemaltaan ja luonnonoloiltaan epäsuotuisille alueille aiheutuu maitokiintiöiden lakkauttamisesta valtavia haittoja.

6.

katsoo, että YMP:n terveystarkastuksessa ei voida rajoittua yksinomaan jatkamaan vuoden 2003 uudistusta, vaan sen avulla on ennen kaikkea vastattava kansainvälisen elintarvikealan uuteen suhdanteeseen. AK kehottaa varovaisuuteen, jotta terveystarkastuksen yhteydessä ei poisteta peruuttamattomasti nykyisiä markkinavälineitä. Elintarvikemarkkinoiden nykyinen maailmanlaajuinen epävakaus edellyttää varovaisuutta eli vaikka kyseisiä välineitä ei käytetä nykyisin, ne tulisi voida tarvittaessa aktivoida uudelleen.

7.

on yhtä mieltä uusien haasteiden merkityksestä ja siitä, että tarvitaan voimakkaita kannustimia kaikissa jäsenvaltioissa, jotta uusiin haasteisiin liittyvät toimet voidaan käynnistää menestyksekkäästi.

8.

on kuitenkin huolissaan siitä, että komission ehdottamassa muodossa mukauttaminen voi yleisesti ottaen merkitä viljelijöille alueesta riippuen huomattavaa tulojen vähennystä.

9.

katsoo, että komission ei pitäisi aliarvioida YMP:n vuoteen 2013 asti ulottuvan sovitun rahoituskehyksen luotettavuuden tärkeyttä.

10.

ehdottaa, että osa vapautuvista varoista voitaisiin investoida myös muihin kuin uusia haasteita varten kehitettäviin toimiin, kuten ensimmäisen pilarin uusiin toimiin yhteisön lampaan- ja vuohenkasvatusalan tukemiseksi, sillä ala on sosiaalisesta, taloudellisesta ja ympäristönäkökulmasta erittäin tärkeä ja eurooppalainen lammas- ja vuohikanta on nykyisellään vaarassa pienentyä voimakkaasti. Samoin voitaisiin investoida maatalouteen liittyviin toisen pilarin nykyisiin toimiin, useisiin toisen pilarin uusiin toimiin, joiden tarkoituksena on auttaa maanviljelijöitä sopeutumaan ensimmäisen pilarin uuteen tilanteeseen, tai toisen pilarin muihin uusiin toimiin, joilla on tarkoitus kattaa monimuotoiseen maatalouteen liittyvistä lukuisista toimista suurelle yleisölle aiheutuvat kustannukset.

11.

katsoo, että tavoitteiden ja toimien välinen tasapaino saattaa olla erilainen niillä alueilla, jotka ovat tähän mennessä jo toteuttaneet useita toimia uusista haasteista selviytymiseksi tai jotka ovat suurelta osin jo käyttäneet varansa uusien haasteiden mukaisesti.

12.

toteaa, että mikäli unionin maatalouspolitiikassa on määrä kunnioittaa EU:n politiikan yleisiä perusperiaatteita, tuen mukauttamisen on perustuttava ensisijaisesti tuotanto-olosuhteisiin ja maailmanlaajuista kilpailua koskevia kriteerejä on tarkasteltava vasta sen jälkeen.

13.

katsoo, että paikallisesti ja alueellisesti toisistaan poikkeavien tarpeiden vuoksi mukauttamisen hallintaa koskevat päätökset on parasta tehdä sopivimmalla hajautetun hallinnon tasolla. Jäsenvaltioilla ja alueilla tulisi olla mahdollisuus suunnata varoja toiseen pilariin kuuluviin toimiin todellisten tarpeiden perusteella.

14.

ilmaisee tässä säädösehdotuksista annettavassa lausunnossa olevansa huolestunut varojen puutteesta maaseudun kehittämiseen yleensä ja varsinkin uusiin haasteisiin vastaamiseen ja ilmoittaa näin ollen selvästi mielipiteekseen, että lisäinvestointeja uusiin haasteisiin vastaamiseksi ei pitäisi lähitulevaisuudessa rajoittaa ensimmäisen pilarin varoihin. Komitea kehottaa siksi yhdistämään huolen EU:n muihin politiikkoihin, erityisesti koheesiopolitiikkaan.

15.

keskittyy tässä lausunnossa maaseudun kehittämisasetusta (EY) N:o 1698/2005 koskevien ehdotusten soveltamisalaan. Tavoitteena on päästä uusien haasteiden kannalta mahdollisimman hyviin tuloksiin.

16.

ottaa tässä lausunnossa kantaa tulevaan YMP:hen yleismaailmallisesta perspektiivistä tarkasteltuna ja ottaa esiin WTO:n kannalta merkittäviä seikkoja, kuten teollis- ja tekijänoikeudet sekä EU:n laatumerkit ja energiankulutusta osoittavat merkinnät.

17.

kehottaa tässä lausunnossa komissiota tarjoamaan AK:lle tilaisuuden antaa oma panoksensa tuleviin keskusteluihin ja toimiin sekä esittelee uusia AK:n aloitteita, kuten aikomus järjestää sidosryhmien konferenssi ja selvittää Euroopan maatalouden ja maaseudun kehittämisen tulevaisuudennäkymiä keskittymällä aluetason päätöksenteon vaikutuksiin. Lisäksi tulee jatkaa maatalouden ympäristöolojen parantamista.

18.

korostaa EU:n oman maatalous- ja elintarviketeollisuuden merkitystä ja painottaa, että on ratkaisevan tärkeää varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus ja saatavuus, koska EU on tällä hetkellä maailman suurin maataloustuoja.

19.

katsoo, että tarvitaan ”pehmeä lasku”, jotta vuonna 2015 tapahtuvaan maitokiintiöiden lakkauttamiseen voitaisiin sopeutua kitkattomasti. Komitea pitää parhaana ratkaisuna vuotuisten maitokiintiöiden lisäämistä vähintään 2 prosentilla ainakin niillä alueilla ja niissä maissa, joilla on suuri tuotantopotentiaali. Koska tuotantomäärät ja hinnat vaihtelevat nykyään voimakkaasti, markkinoiden hallintamekanismit olisi säilytettävä kiintiöjärjestelmän lakkauttamiseen asti.

20.

pitää yhteistä maatalouspolitiikkaa nykyisin tärkeänä ja katsoo, että sen merkitys säilyy mahdollisesti myös lähitulevaisuudessa, kun keskustelua YMP:n tehokkuudesta jatketaan elintarvikkeiden, rehun, polttoaineiden ja kuitujen maailmanlaajuisen kysynnän kasvun valossa.

21.

ilmaisee näkemyksen, jonka mukaan Euroopan maatalous ei pysty tulemaan toimeen yhä enemmän globalisoituvassa maailmassa, ellei Euroopalla ole markkinoidensääntelyjärjestelmää ja vahvaa yhteistä politiikkaa, jolla pyritään strategisiin päämääriin ja joka keskittyy kuluttajakysyntään sekä tarjoaa aluetasolle mahdollisuuksia tarttua tilaisuuteen ja osallistua toimintaan erityisesti uusiin haasteisiin vastattaessa. Sen on lisäksi oltava taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää ja kyettävä edistämään maaseudun säilymistä elävänä. Samalla on kuitenkin otettava huomioon Euroopan alueiden maantieteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen monimuotoisuus.

22.

yhtyy Euroopan komission näkemykseen, jonka mukaan ilmastonmuutos, bioenergia, vesihuolto ja biologinen monimuotoisuus ovat tärkeitä tulevaisuuden haasteita myös maataloudelle. Tässä yhteydessä on selvitettävä, miten tarvittavaa sopeutumista voidaan tukea YMP:n avulla. Lisäksi komitea kehottaa ottamaan jäsenvaltioiden ja alueiden tekemän esityön asianmukaisesti huomioon.

23.

ilmaisee huolestuneisuutensa komission ehdotuksista jatkaa yhteisön interventiotoimenpiteiden purkamista tilanteessa, jolle on ominaista markkinoiden epävakaisuus. Komitea katsoo, että on tärkeää säilyttää markkinoiden nykyiset interventiovälineet, joita rahoitetaan yhteisön varoin.

24.

työskentelee myös vastaisuudessa varmistaakseen, ettei YMP:tä tarkistettaessa — mikä sinänsä on tarpeellista — päädytä uudelleen kansallistamaan politiikkaa miltään osin. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka politiikan toteuttamisesta ja osarahoituksesta huolehtiminen on siirrettävissä alueille ja jäsenvaltioille, YMP:n toteutuminen on itsessään varmistettava yhteisellä tasolla, strategia ja talousarvio mukaan luettuina. Komitea kannattaa sitä, että EU:n vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen yhteydessä sovittu YMP:n määrärahojen enimmäismäärä säilyy ennallaan rahoituskauden loppuun asti.

25.

huomauttaa Euroopan komissiolle, että kun otetaan huomioon nykyinen taloudellinen tilanne ja Euroopan maihin vaikuttava vakava kriisi, jolla on negatiivisia vaikutuksia erityisesti maaseutuun, on vältettävä toteuttamasta toimia, jotka lisäävät työttömyyttä ja aiheuttavat taloudellisen toiminnan häviämistä.

26.

katsoo, että kaikki suorat tuet on kytkettävä maatalouselinkeinon jatkamiseen, vaikka ne voitaisiin irrottaa tietystä tuotannosta. Tässä mielessä terveystarkastusta ei pidä hyödyntää suorien tukien sidonnaisuuden purkamisen edistämiseen nykyisestä.

27.

katsoo, että sekä perinteisen että alueellisen mallin tulisi vähitellen kehittyä kohti työyksiköltä maksettavaa yhteisön tason yhdenmukaista tukea, jota mukautetaan monitoimisen maatalouselinkeinon puitteissa yhteiskuntaan tuotettujen tavaroiden ja palveluiden pohjalta.

28.

toteaa, että komission ehdotus määritellä raja, jonka alittuessa tukia ei vähennetä, voi osoittautua sosiaalisessa mielessä haitalliseksi toimenpiteeksi, ja alueellisen monimuotoisuuden johdosta sillä olisi huomattava sosiaalinen vaikutus monilla alueilla. Siksi komitea katsoo, että yksinkertaistamistoimenpiteet on täsmennettävä kunkin jäsenvaltion sisällä.

29.

katsoo, että kun otetaan huomioon komission ehdotus, jonka mukaan se esittää 30. kesäkuuta 2011 mennessä kertomuksen maitokiintiöjärjestelmän asteittaista lakkauttamista koskevista edellytyksistä, päätökset kiintiöjärjestelmän tulevaisuudesta on lykättävä kyseiseen ajankohtaan.

30.

toteaa komission itse myöntävän, että kiintiöjärjestelmän lakkauttaminen — tai yksinkertaisesti kiintiöiden vähittäinen kasvattaminen — saattaa lopulta johtaa hintojen laskuun.

31.

ehdottaa, että tarkoituksenmukaiset markkinoiden hallintamekanismit säilytetään terveystarkastuksen yhteydessä ja kiintiöjärjestelmän lakkauttamisen jälkeenkin, jotta tuotantomäärien ja hintojen voimakkaisiin vaihteluihin voidaan reagoida turvaverkon avulla.

32.

suosittelee, että maidon ja maitotuotteiden markkinavälineet olisi säilytettävä varalla niin kauan kuin se katsotaan hyödylliseksi, myös vuoden 2015 jälkeen.

33.

kehottaa Euroopan komissiota perustamaan ylimääräisen yhteisön rahaston, jota voidaan tarvittaessa täydentää valtioiden varoilla ja jonka avulla on tarkoitus parantaa heikosta kilpailukyvystä kärsivillä ja/tai luonnonoloiltaan epäsuotuisilla alueilla sijaitsevien tai epäsuotuisista olosuhteista kärsivien tilojen kannattavuutta.

34.

ehdottaa, että jäsenvaltioiden tulisi voida tukea kyseisiä tiloja eri tavoin, esimerkiksi nimeämällä uudelleen epäsuotuisat alueet, tarjoamalla avuksi toiseen pilariin kuuluvia toimia ja/tai soveltamalla 68 artiklaa ja huolehtimalla siten turvaverkosta.

35.

kehottaa varovaisuuteen, jotta terveystarkastuksen yhteydessä ei lakkautettaisi maidon ja maitotuotteiden markkinavälineitä, ja katsoo, että nykyisin olemassa olevat markkinavälineet on säilytettävä.

36.

katsoo, että maatalouden ympäristövaikutukset ovat suuri haaste ja että EU:n tulee asettaa ympäristöä nykyistä säästävämpi maatalous etusijalle. AK korostaakin, että on tärkeää käydä jatkuvaa keskustelua maatalouden ympäristöoloista.

37.

pitää huolestuttavana ja ongelmallisena sitä, että ”maaseudun kehityksen” käsitettä käytetään sateenvarjona, jonka alle kootaan alati kasvava joukko kysymyksiä. Komitean mielestä on kyseenalaista, ovatko maaseudun kehittämisohjelmat paras keino monien näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

38.

katsoo, että toisen pilarin mukaiset välineet ja toteutettavien tavoitteiden toivottavat vaikutukset loitontuvat yhä toisistaan, olipa sitten kyse maaseudun elinkeinoelämän, yhteiskunnan ja ympäristön laatuun liittyvistä uusista tai nykyisistä haasteista.

39.

uskoo, että YMP on tarkoitettu ensisijaisesti maatalouden tukemiseen ja että siitä ei pitäisi tulla pelkästään osa alueellista yhteenkuuluvuuspolitiikkaa. Kun YMP:ssa otetaan asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin alueiden erityispiirteet ja unionissa käytössä olevat erilaiset tuotantojärjestelmät, sen avulla on myös mahdollista edistää alueellista yhteenkuuluvuutta. Lisäksi komitea katsoo, että terveystarkastuksen tuloksena tehtävissä ehdotuksissa YMP:n muuttamiseksi on otettava riittävällä tavalla huomioon Euroopan unionin alueiden erityispiirteet ja unionissa käytössä olevat erilaiset tuotantojärjestelmät.

40.

suhtautuu myönteisesti asetuksen (EY) N:o 1782/2003 69 artiklan joustavoimiseen, mutta pitää sitä samalla riittämättömänä, jotta sillä voitaisiin vastata komission ehdottamien markkinavälineiden purkamiseen sekä etenkin maitokiintiöiden lakkauttamisen seurauksiin.

41.

toteaa, että maaseudun kehittäminen lisäämällä innovointia ja kestävyyttä sekä parantamalla kaikille asukkaille ja talouselämän toimijoille tarkoitettujen palveluiden laatua ulottuu paljon laajemmalle kuin pelkkään maatalouden kehittämiseen.

42.

kannattaa voimistuvaa kehotusta investoida maatalousaiheiseen tutkimukseen ja soveltaa tutkimustuloksia käytäntöön. Komitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen etsiä synergiaetuja tietoverkoston kanssa.

43.

kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan pikaisesti, ettei valtiontukia koskevalla politiikalla estetä kannustamasta maatiloja ja muita elintarviketuotannon parissa toimivia yrityksiä innovointiin ja nykyaikaistamiseen, joita tarvitaan tartuttaessa uusiin haasteisiin nykyajan edellyttämän kilpailukyvyn saavuttamiseksi.

44.

esittää painokkaasti, että tuetaan maaseudun kehittämispolitiikan ja EU:n muiden politiikkojen, etenkin koheesiopolitiikan, välisiä synergiaetuja. Komiteaa ilahduttaisi mahdollisuus osallistua vastaisuudessa käytäviin keskusteluihin tällaisen synergian hyödyntämiseksi.

45.

korostaa, että kaikkien YMP-toimien toteuttamisella on tuntuva paikallinen vaikutus, joten aluetaso on parhaassa asemassa saavuttaakseen mahdollisimman hyviä tuloksia pantaessa yhteistä politiikkaa täytäntöön. Jäsenvaltioiden ja alueiden välinen kilpailu ei kuitenkaan saa vääristyä.

46.

toteaa, että useimmissa EU:n jäsenvaltioissa paikallis- ja aluehallinnon elimet ovat hankkineet maaseudun kehittämispolitiikasta kosolti kokemusta ja asiantuntemusta esimerkiksi pannessaan viime vuosikymmenellä täytäntöön PRODER- ja LEADER-ohjelmia, ja suhtautuisi myönteisesti esitykseen kyseisten elinten vastuun lisäämisestä EU:n maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanossa ja kohdentamisessa.

47.

toteaa, että aluetaso on tarkoituksenmukaisin päätettäessä YMP:n hallinnollisten kustannusten vähentämiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Komitea katsoo, että mahdollisuus vapauttaa ne maanviljelijät pakollisesta mukauttamisesta, joiden saama tuen määrä alittaa tietyn rajan, merkitsisi tietyillä alueilla huomattavaa vähennystä edellä mainittuihin kustannuksiin.

48.

huomauttaa, että siirtyminen tukioikeuksien historiallisesta mallista komission kannattamaan alueelliseen malliin tuo esiin tarpeen soveltaa kriteerejä, joita määritettäessä maantieteelliset seikat huomioidaan nykyistä paremmin, ja huolehtia kunnille ja alueille myönnetystä toimivallasta, kuten vesi- ja energiahuollosta ja maankäytön suunnittelusta.

49.

toteaa, että maaseudun kehittämistoimien toteuttamista on kannustettava lisäämällä teknistä ja peruskoulutukseen liittyvää tukea.

50.

korostaa tarvetta tehostaa paikallis- ja alueviranomaisten tasolla sekä tuottajille että kuluttajille suunnattua kaikenmuotoista tiedotusta maatalousalasta, jotta voidaan lisätä eri yhteiskuntaryhmien vastuuntunnetta ja tietoisuutta maatalouden merkityksestä jokapäiväisen elämämme kannalta sekä sen vaikutuksesta talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kehitykseen menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

51.

ehdottaa, että yritysten luokittelemiseksi mukauttamiskynnyksen yhteydessä määritetään ja otetaan käyttöön lisämekanismi, joka antaa mahdollisuuden erottaa suuret keskusjohtoiset yritykset paikallisista, mutta osuustoiminnallisesti johdetuista yrityksistä. Tämä antaisi myös jäsenvaltioille mahdollisuuden ryhtyä tukitoimiin, mikä varmistaisi tällaisten osuuskuntien ”pehmeän laskun”.

52.

toteaa, että maapallon väkiluvun räjähdysmäinen kasvu lisää lähitulevaisuudessa tuntuvasti maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kysyntää samalla, kun vauraus ja ostovoima lisääntyvät. Tilanne jatkuu samansuuntaisena tulevina vuosina.

53.

panee merkille, että väestökasvu ja ostovoiman lisääntyminen kasvattavat myös voimakkaasti korkealaatuisten elintarvikkeiden, jalostettujen elintarvikkeiden, lihan ja maitotuotteiden kysyntää ja että tämä puolestaan johtaa ravintokasvien ja viljan sekä kuitukasvien ja muiden maatalousrehujen ja raaka-aineiden niukkuuteen.

54.

on huolissaan siitä, ettei ehdotettu maitokiintiön lisääminen vuosittain 1 prosentilla vuodesta 2009 vuoteen 2013 ehkä riitä, ja ehdottaa kiintiön lisäämistä jo nyt 2 prosentilla vuodessa. Lisäksi komitea ehdottaa, että komission olisi turvattava epäsuotuisilla alueilla sijaitsevien tilojen viljelijöiden asema, jos maitokiintiöiden nostaminen vaikeuttaa sitä.

55.

katsoo, että yhteisön lainsäädännössä on sallittava toimialojen välisten suhteiden nykyistä kunnianhimoisempi uudelleenmuotoilu niin, että esimerkiksi alue- tai valtiotasolla on mahdollista määrätä toimenpiteistä elintarvikeketjun kunkin osan voittomarginaalin säätelemiseksi ilman, että se ymmärretään kilpailusääntöjen muuttamiseksi.

56.

katsoo, että YMP:llä on edelleen pyrittävä saavuttamaan sille asetetut tavoitteet, joita ovat riittävien ja laadukkaiden, terveystakein taattujen elintarvikkeiden tarjoaminen EU:n kansalaisille kohtuulliseen hintaan, elinkelpoisten maatilojen luominen, maaseutuperinteiden säilyttäminen ja maaseutuympäristön suojeleminen. Komitea katsoo YMP:n kehittyneen vastaamaan haasteisiin ja muuttuviin tarpeisiin ja luoneen samalla pohjan reilulle kilpailulle, jotta Euroopan maatalous voi säilyttää vahvan aseman maailmanmarkkinoilla.

57.

kehottaa asianmukaisten yhdenvertaisten toimintaedellytysten luomiseksi globaalilla tasolla soveltamaan yhdenmukaisia kasvien ja eläinten terveyttä sekä ympäristöä koskevia vaatimuksia EU:ssa kulutettaviin elintarvikkeisiin, olivatpa ne sitten EU:ssa tai EU:n ulkopuolisissa maissa tuotettuja. Komitea kehottaa myöntämään rajatarkastusviranomaisille, elintarvike- ja eläinlääkintätoimistolle sekä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle niiden toiminnan edellyttämät resurssit.

58.

toteaa, että elintarviketuotanto on jatkossakin maatalouden painopisteala ja päätehtävä ja että energiakasvien viljely edistää yhteisön energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamista ja tarjoaa maataloudelle ja maaseudulle lisäarvopotentiaalia. Komitea katsoo, että aihetta tulisi käsitellä uudelleen uusien haasteiden yhteydessä.

59.

katsoo, että Euroopalla on sosiaalinen vastuu pyrkiä kaikin tavoin yhdistämään ihmisiä, ympäristönsuojelua ja taloutta koskevat periaatteet nykyisten ja tulevien WTO-neuvottelujen tulokseen.

60.

ehdottaa, että komissio sopisi teollis- ja tekijänoikeuksista, jotka kattaisivat maantieteelliset merkinnät (tunnustetut alueelliset tuotteet), ennen WTO:n maataloussopimuksen allekirjoittamista.

61.

ehdottaa, että komissio määrittelisi edellä mainittuihin kriteereihin perustuvan eurooppalaisen elintarvikemerkinnän.

62.

korostaa, että YMP ei voi yksinään selviytyä siihen kohdistuvista uusista haasteista, vaan niihin on vastattava kaikilla yhteisön politiikoilla.

63.

katsoo, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi olisi suunniteltava yhdennettyjä elintarvikestrategioita ja lyhennettävä näin elintarvikkeiden kuljetusmatkoja, mikä vaikuttaa jäte- ja energiahuoltoon, sekä otettava käyttöön elintarvikkeiden merkintäjärjestelmä, jonka lähtökohtana on alkuperään, laatuun ja kestävään kehitykseen perustuvat kriteerit, sekä ilmoitettava, kuinka paljon energiaa on kulunut kaiken kaikkiaan, ennen kuin tuote on kuluttajalla.

64.

katsoo, että alueita olisi kannustettava kehittämään ja edistämään paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita ja niiden oheistuotteita silloin, kun se vahvistaa ekologista tasapainoa.

65.

on tietoinen siitä, että EY:n perustamissopimuksen 28 ja 29 artiklassa kielletään jäsenvaltioiden väliset tavaroiden tuonnin, viennin ja kauttakulun määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet. Komitea katsoo kuitenkin, että lausunnon kohdissa 60 ja 61 mainitut toimet voitaisiin sallia, kun otetaan huomioon, että yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy yleisen edun mukaiset toimenpiteet esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Komitea kehottaakin jatkamaan eri vaihtoehtojen tutkimista.

66.

toteaa lisäksi, että alueiden pyrkimys tiettyjen tuotteiden tietynasteiseen omavaraisuuteen ei olisi ristiriidassa muista maista tapahtuvan tuonnin kanssa.

67.

kehottaa tässä yhteydessä säilyttämään vientituet, mikäli ne ovat kotimarkkinoilla vallitsevan tilanteen vuoksi tarpeellisia eivätkä vahingoita markkinoiden kehittymistä kehitysmaissa.

68.

korostaa EU:n oman maatalous- ja elintarviketeollisuuden merkitystä ja painottaa, että on ratkaisevan tärkeää varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus, niiden saatavuus ja T&K-kapasiteetin kyky kehittää kestävyyskriteeriin perustuvaa teknologiaa, koska EU on tällä hetkellä maailman suurin maataloustuotteiden tuoja.

69.

katsoo, että Euroopan maataloudessa voidaan yhdistää sekä Lissabonissa asetetut tavoitteet (osaaminen, tutkimus, innovointi) että Göteborgissa sovittu tavoite (kestävä kehitys) ja näyttää esimerkkiä koko maailmalle.

70.

katsoo, että YMP:n tarkistetun toisen pilarin tulee johtaa sellaiseen maaseudun kehittämiseen, jolla tuetaan maaseudun kaikkea taloudellista toimintaa, luodaan uudet olosuhteet maatalouden harjoittamiselle ja joka on myös entistä kokonaisvaltaisempaa siten, että se kattaa EU:n kaikki maaseutualueet sekä herkimmät alueet, kuten luonnonhaitoista kärsivät alueet (maantieteellisen sijaintinsa vuoksi hitaasti kehittyvät harvaan asutut seudut, vuoristoalueet, saaristot ja syrjäisimmät alueet), ja dynaamisimmat alueet, kuten kaupunkien liepeillä sijaitsevat alueet, jotka ovat vastuussa useimpien EU:n kansalaisten elintarvikehuollosta. Kehityksessä on otettava huomioon osaamisen kehittämisen mukanaan tuoma haaste, ja alueet on liitettävä osaksi unionin suuria maantieteellisiä ryhmittymiä.

71.

toteaa, että viime aikoina suurin osa maapallon väestöstä näyttää asuvan kaupungeissa ja taajamissa ja että väestö on riippuvainen siitä, miten tehokkaasti maaseudulla käytetään maata elintarvikkeiden tuotantoon ja talousveden saantiin. Komitea toteaa lisäksi, että kaupungit ja taajamat tarvitsevat kipeästi luonnonsuojelualueita sekä miellyttävää ja helppojen kulkuyhteyksien päässä olevaa maisemaa. Niiden kestävä ylläpito edellyttää sen vuoksi, että niitä hoitaville viljelijöille taataan riittävä tulotuki, jotta he voivat pysyä kilpailukykyisinä ja pitää tilansa elinkelpoisina huolimatta yhteisön säädöksistä johtuvista suuremmista velvoitteista.

72.

korostaa, että EU:n monitoimisen maatalousmallin on omalta osaltaan autettava torjumaan ilmastonmuutosta, ja sen tulee sisältää sellaiset käsitteet kuin kestävyys, kilpailukyky, monimuotoisuus, elintarvikeomavaraisuus sekä yhteiskunnan tarpeisiin vastaaminen, kuluttajat ja yhteinen hyvä. Hyvät maatalouden toimintatavat, ympäristönsuojelu ja eläinten hyvinvointi ovat erottamaton osa tätä kokonaisuutta. Tällaiset maataloustoimet ovat yleisen edun mukaisia, ja niitä on syytä tukea taloudellisesti, mikäli aiheutuvia lisäkustannuksia ei saada kompensoitua oikeudenmukaisin hinnoin vapailla markkinoilla. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että myös maatalouden parissa toimiva väestö hyötyy taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä.

73.

esittää, että poistetaan 13 artiklan 2 kohta, jossa säädetään velvollisuudesta, jonka mukaan ”jäsenvaltioiden on annettava etusija viljelijöille, jotka saavat enemmän kuin 15 000 euroa suoraa tukea vuosittain” ja joka koskee maatilojen neuvontajärjestelmään osallistumisen edellytyksiä.

74.

toteaa, että ilmastonmuutos edellyttää uusia vesihuoltotoimenpiteitä, kuten veden varastointia, vesivarojen valvontaa, tulvien ja vesipulan ehkäisemistä sekä makeanveden saannista huolehtimista.

75.

katsoo, että unionin on kannustettava ja tuettava todella uusiutuvan energian käyttöä ja tuotantoa maataloudessa keskittymällä sekä (toisen sukupolven) biopolttoaineisiin ja niiden valmistukseen käytettäviin kasveihin että aurinko-, tuuli-, vesi- ja maalämpöenergiaan ja sähkön ja lämmön yhteistuotantoon.

76.

katsoo, että uusiin haasteisiin vastaamiseksi unionin on asetettava päämääräksi suljettuun kiertokulkujärjestelmään pohjautuva talous. Sen on kannustettava ja tuettava innovoivaa maataloutta kattavasti eikä kiinnitettävä huomiota vain osaamiskeskuksiin vaan edistettävä myös järjestelmän, verkkojen ja ketjun innovointia. Samansuuntaisesti on tuettava kaikkien sellaisten yritysten ajantasaistamista, jotka ovat osa elintarvikkeiden tuotantoa tai jalostusta, jätehuoltoa sekä kuljetus- ja jakeluketjua.

77.

katsoo, että maankäytön on oltava ammattimaista, jotta varmistetaan, että hedelmällinen maatalousmaa säilytetään hyväkuntoisena ja taataan, että maata käytetään sisä- ja ulkomarkkinoille tarkoitettujen elintarvikkeiden tuotantoon kestävän kehityksen mukaisesti.

78.

katsoo, että erityiset maatalousalueet ovat luonnon monimuotoisuuden ja arvojen säilyttämisen ja ennallistamisen kannalta äärimmäisen tärkeitä ja että tällaisella yleisellä hyödyllä on tukikelpoinen taloudellinen arvo.

79.

katsoo, että erityiset maatalousalueet ovat vapaa-ajanviettomahdollisuuksien tarjonnan kannalta äärimmäisen tärkeitä ja että tällaisella yleisellä hyödyllä on tukikelpoinen taloudellinen arvo.

80.

katsoo, että erityiset maatalousalueet ovat käytännön vesihuollon kannalta äärimmäisen tärkeitä ja että tällaisella yleisellä hyödyllä on tukikelpoinen taloudellinen arvo.

81.

katsoo, että vaikka YMP onkin menestyksekkäästi mukautunut erilaisiin haasteisiin luomisestaan lähtien, komission ja sen toimihenkilöiden tulisi pyrkiä entistä paremmin tekemän kansalaisille tunnetuksi yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita, saavutuksia ja prioriteetteja. Komitean mielestä komission tulisi asettaa tämä seikka tulevaisuudessa yhdeksi viestintänsä prioriteetiksi.