3.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/88

a)

Lyhyellä aikavälillä tulee käsitellä sellaisia kysymyksiä, jotka edellyttävät välittömiä toimia, kuten lainsäädännön hyväksymistä jäsenvaltioissa, jotta kansalaisen oikeuksia ajavasta, eurooppalaisesta syrjinnänvastaisesta lainsäädännöstä saadaan täytäntöönpanokelpoista ja tehokasta.

b)

Lisäksi tulee käynnistää erityisesti jäsenvaltiotasolla ja/tai alue- ja paikallistasolla vuosikymmeniä kestävä pitkän aikavälin prosessi, josta esimerkkinä on romanilasten ja -nuorten koulutuksen parantaminen tai romanikielen ja -kulttuurin edistäminen.

1.

yhteisön säännöstöön sekä avoimen koordinointimenetelmän asianomaisiin aloihin (koulutus, työllisyys, sosiaaliturva ja sosiaalinen osallisuus) pohjautuvaa toimien oikeusperustaa

2.

komission johdonmukaista pitkän aikavälin puitestrategiaa

3.

kansalaisyhteiskunnan kaikkien toimijoiden jäsenneltyä, avointa ja kestävää yhteistyötä sekä valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden valmiuksien lisäämistä

4.

romanien edustajien aktiivista ja vastuullista osallistumista prosessiin

5.

vastuullista virallista foorumia eri vaiheiden käytännön toimeenpanoa varten

6.

positiivisten erityisohjelmien kehittämistä koulutuksen ja työllisyyden, myös itsenäisen ammatinharjoittamisen alalla.

1.1

Komission varapuheenjohtaja, institutionaalisista suhteista vastaava komission jäsen Margot Wallström pyysi 27. lokakuuta 2006 päivätyssä kirjeessään komiteaa laatimaan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 puitteissa valmistelevan lausunnon siitä, ”miten voidaan edistää yhteistoimia kaikkien olennaisten välineiden vaikutuksen ja tehokkuuden maksimoimiseksi, jotta voidaan torjua syrjintää ja edistää kaikkien vähemmistöryhmien, erityisesti romanien, integroitumista”.

1.2

Koska komitea on jo käsitellyt useissa lausunnoissa (2) vähemmistöjen syrjintää arkielämän eri aloilla, se kiinnittää aluksi huomiota lausuntoihinsa sisältyviin huomioihin ja niiden merkitykseen romanien näkökulmasta ja keskittyy tässä lausunnossa tämän vähemmistön erityistilanteeseen kaikilla elämänaloilla. Komitea toivoo, että sen lausunnot auttavat valtavirtaistamaan romanikysymystä, ja korostaa johdonmukaisen puitestrategian merkitystä romanien saamisessa mukaan Euroopan yhdentymisprosessiin.

2.1

Romanit ja heidän historiansa: Koska tietyn vähemmistön historiallinen alkuperä vaikuttaa sen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen identiteettiin ja siihen liittyviin ristiriitojen mahdollisuuksiin, oman historian tuntemus on äärimmäisen tärkeää sekä vähemmistölle että enemmistölle.

Romanit ovat eläneet Euroopassa yli seitsemän vuosisadan ajan. Eri romaniryhmien läsnäolo melkein kaikissa Euroopan maissa 1400-luvun loppupuolelta lähtien on hyvin dokumentoitu samoin kuin heitä syrjivät ja heidän syrjäytymistään edistävät toimet sekä heidän vainoamisensakin. Eräissä maissa romanit joutuivat orjuuden uhreiksi, ja 1900-luvulla valtiovalta vainosi romaneja erityisen julmasti: natsivallan rasistisen vainon ja kansanmurhan uhreiksi joutuneiden romanien määrän arvioidaan yleisesti olevan yli puoli miljoonaa.

Tiivistäen sanottuna Euroopan romanien historiaa on leimannut vaino ja jatkuva syrjintä vuosisatojen ajan, mikä on ymmärrettävästi usein aiheuttanut monien romanien traumatisoitumisen.

Sen vuoksi on pyrittävä kaikin keinoin auttamaan romaneja pääsemään uhrin roolista ja muuttumaan passiivisista objekteista — joihin suhtaudutaan enemmän tai vähemmän epäluuloisesti — aktiivisiksi toimijoiksi, jotka ovat valmiita ja kykeneviä ottamaan aktiivisen ja vastuullisen roolin yhteiskunnassa ja erityisesti heihin itseensä liittyvillä politiikanaloilla.

2.2

Romanit ja heidän väestötilanteensa: Luotettavien tilastojen puutteen vuoksi romaneista ei ole olemassa luotettavia väestötietoja. Sen vuoksi arviot Euroopassa asuvien romanien määrästä vaihtelevat kymmenen ja kahdentoista miljoonan välillä (seitsemän ja yhdeksän miljoonan välillä EU:ssa). Arviolta 60 prosenttia heistä elää äärimmäisessä köyhyydessä erillään muusta yhteiskunnasta (3). Syrjäytymisen muodot ja laajuus ovat samanlaisia kaikissa jäsenvaltioissa, vaikka historiallisista ja yhteiskuntapoliittisista tekijöistä johtuvia erojakin on.

Romanien väestörakenteen kehityssuuntaukset ovat erilaisia kuin valtaväestön: heidän osuutensa koko väestöstä kasvaa pitkällä aikavälillä — korkeasta lapsikuolleisuudesta ja alhaisesta eliniänodotteesta huolimatta — mikä on suuri haaste sosiaali- ja koulutuspolitiikan kaikilla aloilla. Mikäli romanien koulutus- ja pätevyystaso ei parane merkittävästi, jäsenvaltioilla on suuri ja yhä kasvava määrä heikosti koulutettuja ja heikon ammattitaidon omaavia ihmisiä, jotka jarruttavat talouskehitystä ja rasittavat sosiaaliturvajärjestelmiä. Sen vuoksi tarvitaan sellaisia koulutus- ja työllisyyspolitiikkoja ja -strategioita, joissa otetaan huomioon romanien perinteet ja heidän elämänsä yhteiskunnallis-taloudelliset olosuhteet. Vain mikäli romaneille tarjotaan koulutusmahdollisuuksia ja he myös käyttävät niitä, romanit voivat antaa heiltä oikeutetusti odotetun aktiivisen panoksen yhteiskuntaan, johon he kuuluvat.

2.2.1

Romanit ja heidän kielensä: romani on indoeurooppalainen kieli, jota puhutaan eri muodoissa Euroopan eri romaniyhteisöissä. Siitä on eri olemassa muunnelmia ja murteita. Useimmat romanit koko Euroopassa ymmärtävät kuitenkin laajan yhteisen sanaston. Monissa yhteisöissä romani on jopa äidinkieli. Poikkeuksen muodostavat ne maat, esimerkiksi Espanja, joissa romanin kieli oli kielletty ja se on osittain kadonnut. On äärimmäisen tärkeää tunnustaa romanikielen merkitys sekä sen standardoinnin ja opetuksen merkitys vähemmistön keskuudessa ja sen ulkopuolella. Pariisin Institut des langues et des civilisations orientales -instituutin lisäksi myös Bukarestin yliopiston vieraiden kielten laitoksella on tämän kielen dosentuuri. Prahan Kaarlen yliopistossa tutkitaan paikallista romanimurretta, ja Budapestin Eötvös Lorand -yliopistossa on tehty aloite kielikurssin järjestämiseksi alueellisia tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan nojalla. Lisäksi tutkimusta tehdään Manchesterin yliopistossa.

Yhteinen kieli luo yhteistä identiteettiä. Romanien kielen edistäminen on siis ratkaisevan tärkeää heidän sosiaalisen hyväksyttävyytensä ja kulttuurisen identiteettinsä vuoksi.

Sen vuoksi komitea kehottaa perustamaan Jean Monnet -professuurin käsittelemään romanien kieltä ja kulttuuria.

3.1

Romanit — elämä syrjittyinä: Nykyään yhteiskunnallinen ja institutionaalinen syrjintä, myös romanivastaisuus, ilmenee miltei päivittäin, ja myös tiedotusvälineet kertovat siitä usein. Unionin lainsäädännön mukaan tämä on kiellettyä. Romanit ovat laajentuneen Euroopan unionin kansalaisia, ja heillä on tiettyjä oikeuksia ratifioidun perussopimuksen ja erityisesti sen 13 artiklan nojalla. Näiden oikeuksien toteuttamatta jättäminen täyttää (joissakin tapauksissa jopa institutionaalisen) syrjinnän tunnusmerkistön.

3.1.1

Ennen syntymää ja sen jälkeen: sosiaalisten järjestelmien sisäänrakennetun syrjinnän vuoksi monista köyhistä, aliravituista ja kouluttamattomista romanitytöistä tulee köyhiä, aliravittuja äitejä, jotka saavat alipainoisia vauvoja. Vähemmistöyhteisöissä ei ole juurikaan äitiyshuoltoa, minkä vuoksi sekä äiti että lapsi kärsivät aliravitsemuksesta. Synnytyksen terveydenhoitopalvelut ovat vähäisiä, ja kätilöiden ja kotisairaanhoitajien palvelut ovat rajallisia. Pääsy sairaaloihin riippuu matkustusmahdollisuuksista tai taloudellisista mahdollisuuksista. Sen vuoksi lapsia ei kirjata väestörekisteriin eikä rokoteta varhaislapsuudessa. Romanien ottaminen nykyisten terveydenhuoltojärjestelmien piiriin ei pelkästään riitä muuttamaan terveyteen liittyviä epäsuotuisia suuntauksia. Tarvitaan kiireellisesti romanien kulttuurin huomioon ottavia toimia, kuten terveystiedon opetusta ja perhesuunnittelua, laajamittaista uudelleenrokottamista ja kokonaisten yhteisöjen tuberkuloosiseulontaa. Asianmukaisesti koulutettujen romaninaisten sekä romanien ja terveydenhuoltojärjestelmän yhteyshenkilöiden (health mediators) tulisi osallistua aktiivisesti toimien edistämiseen, ja niitä tulisi tukea myös perustamalla liikkuvia terveydenhuoltoyksikköjä sekä jakamalla romaniyhteisöille helposti saatavilla olevaa ja helppotajuista tietoa. Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että jokainen romanivauva kirjataan väestörekisteriin ja saa syntymätodistuksen.

3.1.2

Varhaislapsuuden kehitys on olennaisen tärkeää menestyksekkään koulukäynnin ja integroitumisen kannalta, koska ”ensimmäiset elinvuodet ovat koko elämän perusta”. Näin ollen äiti–lapsi-ohjelmat ja leikkiryhmät tukevat äitejä kuten vanhempien koulutusohjelmatkin, mutta tarjoavat myös kaikissa suhteissa yhdennetyn lähestymistavan ja ottavat huomioon perheiden tarpeet. Yhdistyneessä kuningaskunnassa käynnistetty ja monissa EU-maissa käyttöönotettu Sure Start -ohjelma on hyvä esimerkki äitien ja pienten lapsien osallistamisesta sekä päivähoitopalvelujen tarjoamisesta. Melkein kaikissa EU-maissa on puutetta korkealaatuisista päivähoitopalveluista, mikä ei vastaa Barcelonan tavoitteita, ja romanilapsilta kielletään usein pääsy niihin.

3.1.3

Kouluikä (6–14 vuotta): Romanilasten vähäinen koulunkäynti, väestörekisteriin kirjautumisen puuttuminen ja vanhempien haluttomuus lähettää lapsensa (ja varsinkin tyttärensä) kouluun, syrjintä ja heikkotasoinen opetus ovat monissa raporteissa todettuja lisäongelmia (4). Koulunkäynnin lisäämiseen ja syrjinnän poistamiseen tähtäävät välineet ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan katkaista sukupolvia jatkunut romanien kouluttamattomuuden kierre. Joissakin maissa käyttöönotetun ehdollisen rahansiirron järjestelmän (Conditional Cash Transfer) avulla edistetään koulunkäyntiä. Rahansiirron edellytyksenä on, että lapset ovat kirjoilla ja heillä on syntymätodistus. Lapset käyvät yleensä koulua silloin, kun he ovat integroituneita ja kun heille tarjotaan kaikki tarpeelliset palvelut ja sellaiset opetusmenetelmät, jotka on mukautettu heidän olosuhteisiinsa (kieli, viivästymät jne.). Kaikkien peruskoulutuksessa olevien lasten tulisi taas saada ilmaiseksi kouluruokailu (tulojen perusteella) ja oppikirjat. Hallitusten tulisi harkita tätä uudelleen, jotta koulutuksesta voi tulla pitkän aikavälin painopisteala.

Syrjintä koulutuksessa johtuu ensi sijassa siitä, että romanien asuinalueet ovat maantieteellisesti erillään valtaväestöstä. Lisäksi romaniyhteisöihin kuulumattomat vanhemmat siirtävät usein lapsensa pois kouluista, joissa romanilasten osuus luokan oppilaista kasvaa liian suureksi, mikä puolestaan johtaa siihen, että syntyy erillisiä romanilasten kouluja tai luokkia. Nämä koulut eivät useasta syystä täytä vaadittuja normeja, mikä taas johtaa siihen, että kyvykkäätkin romanilapset ohjataan erityiskouluihin, ja tavallisesti he eivät saa mahdollisuutta jatkaa opintojaan.

Erityinen ongelma on romanilasten sijoittaminen oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille tarkoitettuihin erityiskouluihin. Tämä perustuu usein syrjivään sisäänpääsykokeeseen, mutta joskus myös vääriin kannustimiin, kuten ilmaiset koulukuljetukset tai -ateriat. Perusteettoman erityiskouluihin sijoittamisen käytäntö on räikeä perusoikeusrikkomus, ja sitä tulee vastustaa kaikin oikeudellisin ja hallinnollisin keinoin.

On myös todettava, että yksi syy koulunkäymättömyyteen on köyhyys, koska vanhemmat joko eivät voi (tai eivät halua) maksaa koulunkäynnistä johtuvia kustannuksia tai he laittavat lapsensa tekemään työtä eli joko auttamaan perheen elatuksen hankkimisessa tai kaitsemaan nuorempia sisaruksiaan. Tämä pätee erityisesti tyttöihin.

3.1.4.1

Romanien asunto-oloille on tyypillistä huonot elinolot ja jatkuva syrjintä sekä slummiolosuhteet eli huonolaatuinen infrastruktuuri ja puutteellinen kunnossapito, julkisten palveluiden, kuten vesi-, jätevesi- ja sähköhuollon puutteellisuus, ja pahat ympäristösaasteet ja heikkotasoinen sanitaatio. Asukkailla ei ole omistusoikeutta asuntoonsa, eivätkä he voi ilmoittaa pysyvää osoitetta hakiessaan sosiaaliturvaetuuksia tai työpaikkaa tai hakiessaan etuuksia koulutuksen, työllisyyden tai terveydenhuollon alalla. Monet näistä seikoista johtuvat yhteiskunnallisesta syrjinnästä ja romanivastaisuudesta. On syytä mainita, että romanien liikkuva elämäntyyli on pikemminkin heidän syrjäytymisensä seuraus kuin syy. Siitä huolimatta, että ehdottomalla enemmistöllä romaneista on nykyään pysyvä asuinpaikka, heidän liikkuva elämänsä mainitaan usein selityksenä heidän syrjäytymiselleen.

3.1.4.2

Koulutus on keskeisiä tulevaisuuden investointeja. Romanien korkea lukutaidottomuusaste ja alhainen koulutustaso eivät ennusta hyvää tulevaisuudelle. Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että niiden koulutusjärjestelmät eivät syrji romaneja. Niiden tulee myös tarjota luku- ja laskutaitoa sekä elinikäistä oppimista edistäviä aikuiskoulutusohjelmia.

Romanien on suhteettoman vaikea saada korkeamman asteen koulutusta ja hyvää ammatillista koulutusta. Jäsenvaltioiden tulee pyrkiä integroimaan romanit tavalliseen koulutusjärjestelmään ja lisäksi hyödyntää malleja, joissa tunnustetaan epävirallisesti hankitut taidot, sekä olla paljon joustavampia maan ulkopuolella hankittujen pätevyyksien tunnustamisessa.

Myös komission käyttöönottamaa yhdennettyä kielenopetuspolitiikkaa, jonka tavoitteisiin kuuluu vähemmistökielten oppimisen edistäminen, tulisi noudattaa romanien hyödyksi.

3.1.4.3

Taloudellinen yhdentyminen edellyttää, että vähemmistöihin kuuluvat voittavat monet esteet, jotka usein vahvistavat toinen toistaan (5). Yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen puuttuminen tai vähäisyys tai riittämätön tai tunnustamatta jäänyt ammattipätevyys ovat automaattisesti syrjiviä seikkoja, mutta niiden lisäksi romanivastaisuus kaksinkertaistaa esteet. Kymmenet dokumentoidut tapaukset osoittavat, että romanien työttömyys johtuu usein rotusyrjinnästä. Vähemmistöyhteisöjen jäsenet eivät pääse käytännöllisesti katsoen lainkaan hyötymään elinikäistä oppimista edistävistä toimista.

Keskivertoromani on erittäin kykenevä ajattelemaan ja toimimaan yrittäjähenkisesti. Näin ollen on mahdollista löytää tapoja ja keinoja saada romanit pois varjotalouden piiristä ja antaa heille mahdollisuus osallistua lailliseen taloudelliseen toimintaan. Tämä voi tapahtua esimerkiksi pienluottojen ja yrityksen perustamisessa avustamisen ja yrityksen tukimenettelyjen avulla, jotta voidaan vastata haasteisiin ja voittaa esteet.

Monien romanien kotitalouksien tulot riippuvat suuresti sosiaaliavustuksista ja muista julkisen talouden tulonsiirroista (esimerkiksi eläkkeistä ja lapsilisistä), kun taas heidän osallistumisensa viralliseen talouteen on melko vähäistä. Tämän vuoksi romanien osallistuminen sosiaalisen suojelun järjestelmiin on epäsymmetristä (eli ryhmänä he saavat enemmän kuin maksavat). Tämä epäsymmetria on yhteiskunnallisten jännitteiden ja ennakkoluulojen sekä lopulta syrjäytymisen merkittävä syy.

”Myönteisiä etuja myönteisistä ponnisteluista” -periaatteen mukaisesti voitaisiin myöntää täydentäviä resursseja, jotta virallisesta työssäkäynnistä tulisi houkuttelevampaa. Muussa tapauksessa järjestelmästä johtuva rodullisen syrjäytymisen tärkeä lähde säilyy entisellään. Sosiaalietuuksia työtä vastaan -ohjelmia voitaisiin ottaa käyttöön yhdessä sekä julkisen että yksityisen sektorin organisaatioiden kanssa.

Työpaikalla ja hakumenettelyn aikana tapahtuvasta syrjinnästä on paljon näyttöä, ja tämän käytännön poistamiseksi on toteuttava lainsäädäntötoimia. On kuitenkin taattava romanien pääsy asianmukaiseen ammatilliseen koulutukseen, siten että ammattitaidottomat tai heikon ammattitaidon omaavat romanit voivat saada ammattipätevyyden. Näin voidaan saada aikaan täydellinen kulttuurin muutos.

3.1.4.4

Terveydenhuolto: Alhainen elintaso (tulojen puute) ja heikot elinolot (likaisuus, puhtaanapidon heikko laatu, puhtaan veden puute) ovat vakava terveysriski. Romanien asuinalueilla on vaikea saada terveydenhuoltopalveluja erityisesti siksi, että useimpia heistä ei ole kirjattu väestörekisteriin syntymähetkellä, minkä vuoksi heitä ei myöskään kirjata terveydenhuoltojärjestelmään. Silloin kun romaneita otetaan yleisiin sairaanhoitolaitoksiin, heidät sijoitetaan hyvin usein erillisille osastoille, mikä on syrjintää. Mahdollisuus käyttää korkealaatuisia palveluja on kaikkien unionin kansalaisten perusoikeus.

3.1.4.5

Romaninaisilla on yleensä alhainen asema perhehierarkiassa, heikko koulutus tai ei lainkaan koulutusta ja näin ollen heikot työllistymismahdollisuudet. He menevät usein nuorina naimisiin ja tulevat monia kertoja raskaaksi. Ei tulisi myöskään aliarvioida perheväkivaltaa, josta tehdään hyvin harvoin ilmoitus. Erityisen huolestuttavaa on, että näiden seikkojen lisäksi tulevat nykyään vielä prostituutio ja ihmiskauppa.

On kuitenkin tärkeää todeta, että vaikka asia ei aina ole selvä romaniyhteisön ulkopuolisille, romaninaiset ovat myös yhteisön muutosvoima erityisesti valmiuksien kehittämisen ja kulttuurisen muutoksen yhteydessä. Esimerkkinä mainittakoon lasten ja erityisesti tyttöjen kouluttaminen. Äitien saaminen mukaan vanhempainyhdistyksiin ja heidän osallistumisensa yhdistysten toimintaan on erittäin myönteistä lasten koulunkäynnin kannalta.

3.1.4.6

Yhteiskunnallinen syrjintä ja romanivastaisuus vähemmistöihin ja erityisesti romaneihin kohdistuvan stereotypisoinnin ja ennakkoluulojen muodossa on juurtunut syvälle ja juontuu sukupolvien ajan jatkuneesta tietämättömyydestä ja kulttuurieroista. Ennakkoluulo, jonka mukaan nämä yhteisöt ovat yhteiskunnallisesti vähemmän arvokkaita, on laajalle levinnyt, ja se vain lisää eristäytymistä, köyhyyttä, väkivaltaa ja lopulta syrjäytymistä.

3.2.1

Integraatio ei ole yksisuuntainen tie, vaan kaksisuuntainen prosessi, joka edellyttää sekä vähemmistöjen että valtaväestön ponnistuksia. Monet romanit pelkäävät, että heidän täytyisi luopua periaatteistaan, perinteistään ja identiteetistään integraatioprosessissa, minkä vuoksi he suhtautuvat hyvin varauksellisesti integraatiotoimiin. Lisäksi sukupolvien ajan kestäneen sisäänrakennetun syrjinnän vuoksi romaniväestön ulkopuolisten on vaikea unohtaa ennakkoluulonsa ja toivottaa romanikulttuuri tervetulleeksi.

3.2.2

Toisaalta 40 prosenttia romaneista ei elä köyhyydessä, vaan — vaikkakin joskus hyvin vaatimattomassa — hyvinvoinnissa. Nämä eivät ehkä ole kaikkein näkyvimpiä romaneja, mutta he ovat osoitus siitä, että pääosin romanit pystyvät identiteetistään luopumatta integroitumaan yhteiskuntaan, jossa he elävät.

3.2.3

Romanijärjestöt ovat tuottaneet paljon asiakirja-aineistoa, jolla lisätään näkyvyyttä, aktiivista yhteiskunnallista osallisuutta ja tietoisuutta, mikä on myönteistä kehitystä (6). Vielä enemmän voidaan tehdä, jos panostetaan yhteisöihin, joissa sitoumukset, osallisuus ja vastuu ovat osa konseptia. Perinteisesti yritysten perustamista varten käytettyjä pienluottojärjestelmiä voitaisiin käyttää rahoitusvälineinä tukemaan infrastruktuureja tai oppimisjärjestelmiä. Rahoitusta voitaisiin antaa pieninä määrinä vastineeksi kunnioitettavasta teosta kuten lasten lähettämisestä kouluun tai säännöllisistä terveystarkastuksista (7).

3.2.4

Vähemmistöjen yhdenvertainen osallistuminen edellyttää tehokkaita, kestäviä ja räätälöityjä toimia. Vaikka niiden tulisi olla kohdennettuja, ne eivät saisi sulkea muita ryhmiä ulkopuolelle. Toimet edellyttävät poliitikkojen, liike-elämän ja koko yhteiskunnan tahtoa noudattaa samanaikaisesti syrjimättömyyden periaatetta, edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja hallinnoida monimuotoisuutta. Unionin rakennerahastoja voitaisiin hyödyntää ohjelmien tukemiseksi.

On pyrittävä kaikin voimin pääsemään eroon romanien ja muiden kuin romanien varauksellisuudesta ja ennakkoluuloista paitsi ryhtymällä — tarpeellisiin — käytännön toimiin, myös laatimalla — kummankin osapuolen johtajien ja yhteyshenkilöiden avulla — yhteisiä strategioita tulevaisuutta varten. Romaniyhteisöjen esikuvilla on tässä erityinen rooli.

4.1.1

Komissio on jo kauan pyrkinyt auttamaan integraatio-ongelman ratkaisemisessa. Komission yksiköiden välisen, romaniasioita käsittelevän ryhmän perustamisella muutama vuosi sitten parannettiin komission yksiköiden välistä tiedonkulkua ja koordinointia useiden toimialojen välillä.

4.1.2

Komission vuoden 2006 tammikuussa perustama etnisten vähemmistöjen yhteiskuntaan integroitumista käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä antoi vuoden 2007 joulukuussa raporttinsa (8), joka oli kriittinen. Siihen sisältyy suosituksia ”toimintalinjoiksi, joilla parannetaan romanien asemaa koulutuksen, työllisyyden, terveyden ja asuntotilanteen osalta”. Asiantuntijaryhmä korostaa raportissaan, että vain oikeanlainen politiikkayhdistelmä, johon liittyy käytännöllinen lähestymistapa, voi tuottaa kestäviä tuloksia.

4.1.3

Euroopan unionin perusoikeusvirasto käsittelee tätä kysymystä perusteellisesti (9). On myös syytä mainita sen edeltäjän, Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen laajat tutkimukset, raportit ja tapahtumat.

4.2.1

Euroopan parlamentti on jo kauan tehnyt määrätietoisesti puolueiden rajat ylittävää työtä vähemmistökysymysten, romanien integroitumista koskevien ja syrjinnän torjumista koskevien kysymysten parissa. Tämän vuoksi se on jo hyväksynyt useita mietintöjä ja päätöslauselmia aiheesta, tuoreimman 31. tammikuuta 2008 (10).

4.3.1

Eurooppa-neuvosto käsitteli asiaa viimeksi 14. joulukuuta 2007 Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden puitteissa (11).

4.5

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut useita uraauurtavia tuomioita, jotka ovat tärkeitä kulmakiviä romanien oikeuksien toteuttamisessa (12).

4.6

Yhdistyneet kansakunnat on edistänyt romanien integraatiota vuosien ajan, erityisesti UNDP:n, UNICEFin ja UNESCOn toiminnan kautta.

4.7.1

Maailmanpankin tukema Open Society Institute on tehnyt ”Romaniyhteisön osallistamisen vuosikymmen 2005–2015” -aloitteen (13).

4.7.2

Hiljattain perustettu EU Roma Policy Coalition (ERPC)  (14) on sitoutunut osallistumiseen perustuvaan osallisuuden periaatteeseen ja edistää romanien osallistumista kaikkiin asianomaisiin prosesseihin.

4.7.3

On syytä mainita erityisesti European Roma and Travellers Forum (ERTF)  (15): se perustettiin Suomen presidentin Tarja Halosen aloitteesta, ja se on tehnyt kumppanuussopimuksen Euroopan neuvoston kanssa. Euroopan neuvosto on antanut sille etuoikeutetun aseman organisaatiossaan ja antaa sille mahdollisuuden osallistua toimintaansa.

4.7.4

Koska yksi romanien integroitumisen painopistealoista — työllisyys — kuuluu erityisesti työmarkkinaosapuolten toiminta-alaan, myös niillä on tärkeä rooli tällä alalla. Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY:n) ja valtiollisten ammattijärjestöjen ja unioni- ja valtiotasoisten työnantajajärjestöjen kokemus voi olla tärkeä tekijä käynnistettävässä prosessissa.

5.1

Alan kaikessa toiminnassa käy jatkuvasti ilmi, että kaikki tähänastiset pyrkimykset romanien integroimiseksi ja heidän oikeuksiensa ajamiseksi ovat osoittautuneet riittämättömiksi.

5.2

Tarpeellisten toimien toteuttaminen kuuluu sekä unionin että jäsenvaltioiden toimivaltaan. Syrjinnän vastaiset direktiivit annettiin vuonna 2000 Amsterdamin sopimuksen 13 artiklan perusteella, ja ne antavat tärkeän sysäyksen ja institutionaaliset puitteet romaneihin kohdistuvaan syrjintään puuttumiseksi. Komission tulisi selvittää, miten unionin lainsäädäntöä voitaisiin laajentaa romanien tilanteen parantamiseksi esimerkiksi antamalla syrjinnän vastainen direktiivi. Romanien integroitumisen tulisi myös olla etusijalla rakennerahastojen käytössä.

5.3

Niitä tilanteita varten, joissa romaneja koskevat kysymykset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, kehitettiin 1990-luvulla mahdolliseksi ja tehokkaaksi lähestymistavaksi avoin koordinointimenetelmä (16). Komitea ehdottaa sen vuoksi, että työskentelyä jatketaan avoimen koordinointimenetelmän pohjalta ja että sen käyttöä laajennetaan vähemmistökysymyksiin ja erityisesti romanien integroitumiseen. Ensimmäisenä toimenpiteenä ehdotetaan, että romanien tilanne arvioidaan avoimen koordinointimenetelmän nykyisten eri menettelyjen puitteissa (erityisesti työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden ja koulutuksen alalla). Avoimesta koordinointimenetelmästä ja sen välineistä saatuja kokemuksia voidaan vaihtaa jäsenvaltioiden kesken, jotta voidaan arvioida parhaiden käytänteiden malleja, samalla kun tarkistetaan kokonaisvaltaisia malleja tai paikallisyhteisöjen ruohonjuuritason hankkeita. Jotta nämä hankkeet voivat onnistua kestävällä pohjalla, niiden täytyy olla sektorien välisiä ja niihin täytyy liittyä toimintasuunnitelmien laatimista kaikkien asianosaisten, erityisesti romanijärjestöjen, kanssa. Näihin toimintasuunnitelmiin täytyy sisältyä sitoumuksia, toimintaa, arvioita, palautetta ja levitysmekanismeja, ja niitä on tuettava riittävällä rahoituksella myös rakennerahastoista. Komitea on vakuuttunut siitä, että avoin koordinointimenetelmä on ihanteellinen ja tehokas lähestymistapa moniin oikeudellisiin, yhteiskunnallisiin ja perinteisesti emotionaalisesti latautuneisiin, vähemmistöihin ja erityisesti romaneihin liittyviin kysymyksiin.

5.4

Näiden aloitteiden onnistuminen riippuu ratkaisevasti siitä, onnistutaanko luomaan kaikkien asiaan osallisten toimiva yhteistyöverkko. Komitea on osoittanut lisäarvonsa olevan siinä, että se on silta järjestäytyneeseen kansalaisyhteiskuntaan (17), ja antaa panoksensa vähemmistöjen ja erityisesti romanien integraatioon institutionalisoidun ja näin ollen kestävän yhteistyön avulla.

5.5

Komission syyskuulle suunnittelema romanien integroitumista käsittelevä korkean tason konferenssi tarjoaisi hyvät puitteet julkiselle keskustelulle komission ehdotuksista. Ehdotusten tavoitteena on EU:n toiminnan ja jäsenvaltioiden politiikkojen tehostaminen ja ensimmäisten konkreettisten toimien toteuttaminen tässä prosessissa.

Konferenssissa komitea voisi esitellä tämän lausunnon jatkotoimiksi suunniteltuja konkreettisia toimenpiteitä. Tulisi pohtia myös tapoja tehdä yhteistyötä niiden tiedotusvälineiden kanssa, jotka pyrkivät pitkän aikavälin tavoitteisiin eivätkä vain tyydy raportoimaan tapahtumainkuluista.

6.1

Komitea aloitti työskentelynsä aiheen parissa Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden puitteissa, mutta mukautti sitä sittemmin — komission suostumuksella — kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden puitteisiin sopivaksi.

Kulttuuri on komitean näkemyksen mukaan kaikkiin elämänalueisiin vaikuttava prosessi, yhteisten arvojen ilmentymä, yhteinen elämäntapa ja keskeinen viestintäväline osana pyrkimyksiä parantaa integroitumista kaikilla aloilla. Kulttuurissa yhdistyvät järki ja tunteet, minkä vuoksi se tarjoaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan ongelmien ratkaisemiseen. Kulttuurin sosiaalinen ulottuvuus auttaa tekemään kulttuurienvälisestä vuoropuhelusta rauhan ja vakauden välineen sekä sisäisesti että ulkoisesti. Vähemmistöjen ja erityisesti romanien näkökulmasta tämä tarkoittaa, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu on paras keino päästä vähitellen eroon epäluottamuksen, ennakkoluulojen ja ymmärryksen puutteen stereotypioista, jotka ovat muovautuneet vuosisatojen aikana, ja löytää yhdessä molemminpuolisen kunnioituksen ilmapiiri ja molempien hyväksymä integroitumisen muoto, jota tuetaan tehokkaalla lainsäädännöllä.

6.2

Komitea toivoo, että ensimmäiset konkreettiset toimet sen ehdotuksien täytäntöön panemiseksi toteutetaan ennen Euroopan kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuoden päättymistä ja että seuraavia toimia toteutetaan vuonna 2009, joka on innovoinnin ja luovuuden teemavuosi, kuten myös vuonna 2010, joka on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi.

The Situation of Roma in an Enlarged Europe, Euroopan komission raportti, 2004.

(http://ec.europa.eu/employment_social/fundamental_rights/roma/)

Avoiding the Dependency Trap, UNDP, 2003

(http://roma.undp.sk/)

Final Report on the Human Rights Situation of Roma, Sinti and Travellers in Europe, Euroopan neuvosto, 2006, laatinut YK:n ihmisoikeuskomission edustaja Alvaro Gil Robles

(http://www.coe.int/t/dg3/romatravellers/documentation/default_en.asp)

Action Plan on Improving the Situation of Roma and Sinti Within the OSCE Area

(www.osce.org/odihr/)

Analysis of the Anti-Segregation Policies in the Countries Participating in the Decade of Roma Inclusion

(www.romadecade.org).