30.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 224/88

1.1

Työntekijöinä toimivien unionin kansalaisten työterveys ja -turvallisuus ovat olennainen edellytys työn tuottavuuteen sekä kilpailukyyn tähtäävän uudistetun Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiselle. Yhteisön lainsäädännöllä ja jäsenvaltioiden toimenpiteillä varmistetaan työntekijöiden työterveys ja -turvallisuus. Se on tarkoitus toteuttaa käytännön tasolla vuosiksi 2007–2012 ehdotetun yhteisön uuden työterveys- ja työturvallisuusstrategian avulla.

1.2

Työterveys ja -turvallisuus on nähtävä yhtenä keskeisenä taloudellisen kasvun ja tuottavuuden tekijänä. Kyseessä ovat merkittävät kustannukset, ja häviäjinä ovat niin yritykset ja työntekijät kuin koko yhteiskuntakin. Näitä kustannuksia tulee analysoida paremmin. Se on tärkeää siksi, että havaittaisiin miten paljon puutteellinen turvallisuus ja huono työympäristö maksaa kaikille osapuolille ja näin heikentää tuottavuutta.

1.3

ETSK pitää myönteisenä, että yhteisön strategiassa on asetettu tavoitteeksi työtapaturmien kokonaismäärän vähentäminen 25 prosentilla. Komitea katsoo, että ammattitautien vähentämiseksi tulee asettaa vastaavanlainen tavoite. Erityistä huomiota pitää kiinnittää työhön liittyviin syöpäsairauksiin. Tarvitaan nimenomainen toimintaohjelma mitattavine tavoitteineen ja luotettavine, vertailukelpoisine raportointimekanismeineen. Edellä mainittuja täytyy myös kyetä tarkistamaan ja mukauttamaan.

1.4

Työntekijöiden oikeuksia täytyy kunnioittaa ja toteuttaa käytännössä, niin että otetaan huomioon uudet työsuhteen muodot ja tarve varmistaa, että kaikki työntekijät kuuluvat lainsäädännön ja siten myös tarkastusten piiriin riippumatta heidän tekemänsä työn ominaispiirteistä tai työsuhteen muodoista. Mikäli tämä asia lyödään laimin, loukataan perusoikeuksia.

1.5

ETSK tukee yhteisön lainsäädännön asianmukaista soveltamista varsinkin laatimalla ja toteuttamalla kansallisia strategioita.

1.6

Ensisijaiset kohderyhmät, kuten vammaiset työntekijät, naiset, ikääntyneet työntekijät, nuoret työntekijät sekä siirtotyöläiset, tarvitsevat erityisiä sääntelytoimia, toimintalinjoja sekä tukea.

1.7

Strategian toimeenpanoa ja valvontaa varten tarvitaan erityisiä työsuojelutarkastajien lukumäärää koskevia vähimmäisvaatimuksia, joilla voidaan turvata tehokas ja yhdenmukainen yhteisö- ja jäsenvaltiotasolla harjoitettava valvonta- ja tarkastustoiminta (1).

1.8

Johtavien työsuojelutarkastajien komitean henkilöstömäärää ja asianomaisten EU-elinten sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten henkilökuntaa ei saisi vähentää, vaan sitä olisi lisättävä laajentuneessa EU:ssa työskentelevien ihmisten ja unionin koko väestön määrän kasvun mukaisesti.

1.9

Jäsenvaltioiden on edistettävä sosiaalidialogia yhteisön tasolla, valtakunnallisella ja paikallisella tasolla sekä työpaikkatasolla, sillä se on olennainen väline työterveyden ja -turvallisuuden takaamiseksi kullekin työntekijälle työympäristössä.

1.10

Jäsenvaltioiden yhteistyötä on vahvistettava. Erityisen tärkeää on, että myös EU:n budjettipolitiikassa tehdään sellaisia järjestelyitä, joiden avulla taataan yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategian systemaattinen ja tehokas täytäntöönpano käytännössä.

1.11

Jotta sovittamalla yhteisön politiikan aloja yhteen kehitettäisiin riskien ennaltaehkäisyajattelua, on käynnistettävä uusia ja voimistettava olemassa olevia koulutusohjelmia tukeutumalla paikalliseen, alueelliseen ja valtakunnalliseen asiantuntemukseen. Riskien ennaltaehkäisy on otettava esikoulusta lähtien huomioon koulutusohjelmissa, peruskoulutus ja ammatillinen koulutus mukaan luettuina, ja niiden sovittaminen yhteen kansanterveysstrategioiden kanssa on varmistettava.

1.12

Ennaltaehkäisyn onnistumisessa ratkaisevaa ovat työpaikkojen työsuojelukulttuuri, työterveyttä ja -turvallisuutta käsittelevät elimet ja työsuojelusta vastaavat henkilöt työpaikoilla. On tärkeää varmistaa, että työterveys- ja -turvallisuuskoulutus on työpaikoilla ajan tasalla. Keskeisiä kohderyhmiä ovat esimiehet sekä työsuojelusta vastaavat henkilöt. Heille on varmistettava riittävä koulutus, aikaresurssit hoitaa työsuojelutehtäväänsä sekä mahdollisuus vaikuttaa mm. työprosessien kehittämiseen. Työmarkkinaosapuolilla on tässä merkittävä rooli sopimusten aikaan saamisessa ja täytäntöönpanossa työpaikoilla.

1.13

Pk-yritykset, jotka työllistävät yli 80 % kaikista työntekijöistä, ovat monikansallisiin yrityksiin verrattuna kohtuuttoman epäedullisessa asemassa, kun kyseessä ovat taloudelliset resurssit ja mahdollisuudet. Nämä yritykset ovat varsin haavoittuvia ja tarvitsevat erityistä tukea. Sen ehtona on, että ne puolestaan sitoutuvat kunnioittamaan sosiaalidialogia ja noudattamaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia työmarkkinaosapuolten sopimuksia.

1.14

Uudet ja nopeasti muuttuvat työn organisoinnin muodot ja uudet tekniikat tuovat mukanaan uusia riskejä, joihin on vastattava yhteisön tasolla. Työperäisen altistuksen raja-arvoja käsittelevän EU:n tiedekomitean (Scientific Committee on Occupational Exposure Limits, SCOEL) mukaan olisi otettava käyttöön terveyteen perustuvat altistumisrajat. Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että työmarkkinaosapuolet ovat työperäistä stressiä, työpaikkaväkivaltaa ja työpaikkakiusaamista koskevien sopimustensa avulla edistäneet merkittävästi työntekijöiden mielenterveyden parantamista. Sopimukset tulisi panna täytäntöön kansallisella tasolla.

1.15

Yritysten yhteiskuntavastuu on tervetullut menetelmä, mutta se ei voi korvata olemassa olevia ja vastaisuudessa säädettäviä oikeussääntöjä.

1.16

Ongelmia, joihin yhteisön politiikoilla pyritään ratkaisemaan, ei varsinkaan maailmanlaajuistumista silmällä pitäen voida ratkaista pelkästään EU:n sisällä. Oikeudenmukainen globalisaatio ja ihmisarvoinen työ kaikille työntekijöille takaavat sen, että EU:n tavoitteet saavutetaan kansainvälisellä tasolla. EU:n toimielinten on rohkaistava jäsenvaltioita ratifioimaan ILO:n yleissopimukset.

2.1

Lissabonin strategian yhteydessä jäsenvaltiot ovat tunnustaneet, että työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvillä politiikoilla on merkittävä vaikutus taloudelliseen kasvuun ja työllisyyteen (2). Työterveyden ja -turvallisuuden parantaminen on myös osa Euroopan sosiaalimallia. Aikaisemmin on keskitytty tarpeeseen palauttaa eurooppalaisten luottamus ja tuki. (3)

2.2

Kunnianhimoinen ja herkkätuntoinen sosiaalipolitiikka ei ainoastaan edistä tuottavuutta ja kasvua vaan tukee myös sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja siten yhteiskunnallista sopusointua ja poliittista vakautta, joita ilman pysyvä tai kestävä kehitys on mahdotonta. Niinpä voidaan todeta, että sosiaalipolitiikka on tuottavuuteen vaikuttava tekijä (4). Työturvallisuus ja -terveys eivät siten ole tavoitteita sillään. Pitkällä aikavälillä alaan sijoitetut kulut saadaan katettua, minkä lisäksi ne voivat vaikuttaa selkeän myönteisesti taloudelliseen suorituskykyyn.

2.3

Työolot vaikuttavat terveyteen erityisesti, kun otetaan huomioon, että aikuinen viettää yhden kolmasosan elämästään työpaikallaan. Riskialttiiden ja epäterveellisten työolojen aiheuttamat kulut vastaavat 3–5 prosenttia BKT:sta. Ennaltaehkäisyä, julkista varainkäyttöä terveyden alalla sekä työterveyshuollon varainkäyttöä on pidettävä sijoituksena. Väestökehityksestä johtuviin muutoksiin vastattaessa on otettava huomioon kestävä kehitys (5), sillä Euroopassa tarvitaan lisää investointeja ja enemmän työpaikkoja, jotka takaavat yksilön terveyden.

2.4

On jatkettava sellaisen kokonaisvaltaisen työterveys- ja turvallisuuskehyksen kehittämistä ja soveltamista kaikkialla EU:n alueella, jolla pyritään kattamaan heikossa asemassa olevat ryhmät, jotka vielä ovat vailla asianmukaista turvaa ja joilla on vaikeuksia saattaa työturvallisuuteen liittyvät oikeutensa voimaan, mukaan luettuina erityisesti huonolaatuisessa työsuhteessa (precarious employment) olevat ja hyvin vaarallisissa oloissa työskentelevät sekä lyhytaikaisen kilpailuedun vuoksi vaaranalaisiksi saatetut.

2.5

Työterveyden ja -turvallisuuden edistäminen ja pysyvä takaaminen pysyvästi on yksi edellytyksistä työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ja säilyttämiseksi. Lisäksi toiminta on kustannustehokasta. Ennaltaehkäisy on tärkeimpiä keinoja sen saavuttamiseksi. Parasta vastinetta sijoitukselle antava ennaltaehkäisy takaa suojelun vähimmäisstandardit kaikilla työpaikoilla ja hyvän pitkäaikaistuoton sijoitukselle mutta tuo myös pitkän aikavälin säästöjä mm. pääasiallisissa terveydenhoito- ja hyvinvointijärjestelmissä sekä yritysten vakuutusmaksuissa tai muissa välillisesti tai suoraan työtapaturmiin liittyvissä kustannuksissa. Ennaltaehkäisevien palvelujen laatu, työntekijöiden työsuojelukoulutus, paremmat ja tehokkaammat turvallisuusstandardit, asianmukaiset jatkuvat tarkastukset ja työmarkkinaosapuolten yhteistyö ovat olennaisia ja keskinäisesti vaikuttavia näkökohtia työterveyden ja -turvallisuuden takaamisessa.

2.6

PROGRESS-ohjelmassa todetaan, että Euroopan unionin sosiaalipolitiikan päätavoite on työolojen jatkuva kehittäminen siten, että samalla kuunnellaan työntekijöitä ja heidän edustajiaan ja kutsutaan heidät mukaan päätöksentekoprosessiin. Yhteisön tasolla toteutettavan ja kaikki alat kattavan sosiaalidialogin pitää taata tasapuoliset oikeudet kaikissa jäsenvaltioissa. Sosiaalidialogiin perustuvat sopimukset (jotka koskevat esim. etätyötä, työpaikkaväkivallan torjuntaa sekä työperäistä stressiä) on konsolidoitava, ja ne tarvitsevat tuekseen tehokkaita jatkotoimia riippumatta työn ominaispiirteistä tai työsuhteen muodoista. Julkisen sektorin työntekijöiden kohdalla esiintyy työmarkkinaosapuolien vuoropuhelun hyödyntämisestä huolimatta suurta eriarvoisuutta paitsi lainsäädäntöä myös käytäntöä ajatellen. Työmarkkinaosapuolien vuoropuhelun erityinen institutionaalinen piirre on työntekijöiden pysyvän edustajan mukanaolo työterveys- ja työturvallisuusriskien säännöllisessä valvonnassa ja hallinnassa.

2.7

ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot harkitsevat vakavasti seuraamusten määräämistä sääntörikkomuksista ja analysoivat työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyviä kustannuksia, koska työtapaturmien ja ammattitautien seuraukset koituvat koko yhteiskunnan kannettaviksi ja vaikuttavat lisäksi tuottavuuteen ja niin ollen myös kilpailukykyyn.

2.8

Viime vuosina työterveyden ja -turvallisuuden alalla tapahtuneesta, onnettomuuksien lukumäärän ja vakavuuden suhteen todetusta yleisestä myönteisestä kehityksestä huolimatta ei työhön liittyvien vaarojen pieneneminen ole yhtenäistä. Joidenkin alojen, työntekijäryhmien ja yritystyyppien tilanne pysyy edelleen huolestuttavana, sillä niiden osalta luvut ovat huomattavasti keskiarvoa korkeampia (6). Arvioinnista käy ilmi, että kansallisissa ohjelmissa epäonnistutaan tiettyjen heikossa asemassa olevien ryhmien, esimerkiksi näennäisesti itsenäisten ammatinharjoittajien huomioonottamisessa. Tämän tilanteen on muututtava.

2.9

Vaikka aikaisempi strategia tarjosi mahdollisuuden ennaltaehkäisyajattelun kehittämiseen, se ei kuitenkaan ole levinnyt laajalle, ja varsinkin pk-yritykset tarvitsevat lisää säännöllistä taloudellista tukea. Sen ehtona on, että ne puolestaan sitoutuvat kunnioittamaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia työmarkkinaosapuolten sopimuksia.

2.10

ETSK katsoo, että työsuojelutarkastusten yhteydessä tulee korostaa yritysten velvollisuutta myös oma-aloitteiseen sisäiseen valvontaan.

2.11

Jotta yhteisön politiikka ja lainsäädäntö voitaisiin panna täytäntöön kansallisella tasolla ja jotta niiden toteuttaminen olisi tuloksekasta, niiden soveltaminen ja seuranta jäsenvaltioissa on turvattava. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot laativat säännöllisiä selontekoja direktiivien toimeenpanosta.

2.12

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea tukee Euroopan komission ehdotusta kansanterveyttä sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien yhteisön tilastojen laatimisesta (KOM(2007) 46 lopullinen) ja korostaa voimakkaasti yhteisten määritelmien ja tunnustamisjärjestelmien merkitystä (7). Tarvitaan yhtenäistä lainsäädäntöä, jotta kyetään keräämään asianmukaiset ja eriytetyt tiedot, joiden pohjalta pystytään laatimaan standardeja ja suhdelukuja.

3.1

Komissio on tiedonannossaan asettanut yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategian perusteeksi tavoitteen parantaa työn laadun tuottavuutta vuosina 2007–2012, mikä on jatkoa puitedirektiiviin 89/391/ETY perustuvalle, vuosiksi 2002–2006 laaditulle yhteisön strategialle.

3.2

Vuosiksi 2002–2006 laaditun strategian toteuttamisesta ja vaikutuksesta on laadittu arviointikertomus (8). Näiden vuosien aikana Euroopan unioniin liittyi kymmenen uutta jäsenvaltiota. Tilastoaineiston ja muiden tietojen puuttumisen takia tilanne kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa ei sisältynyt kyseiseen arviointiin, ja myös uusi strategia laadittiin vuoden 1999 lukujen perusteella. Tämän vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on erittäin pettynyt siihen, että vaikka uudet jäsenvaltiot tulivat jäseniksi strategian puolivälissä, komissio ei halunnut käyttää mahdollisuutta uusia suunnitelmaa matkan varrella ja mukauttaa strategiaa sen mukaisesti.

3.3

On myönteistä, että yhteisön strategiassa on asetettu tavoitteeksi työtapaturmien määrän vähentäminen 25 prosentilla. Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan nimenomainen toimintaohjelma mitattavine tavoitteineen ja indikaattoreineen sekä luotettavine, vertailukelpoisine raportointi- ja seurantamekanismeineen. On otettava huomioon myös työtapaturmien sisäiset syyt, kuten kiire ja tiukat toimitusajat, sekä ulkoiset syyt, esimerkiksi huolimattomuutta aiheuttava kotiolojen kireys. Työtapaturmien ohella on aivan yhtä tärkeää puuttua ammattitauteihin, joiden osuus on paljon suurempi. Ensimmäinen askel kohti ennaltaehkäisemistä on ammattitautien tunnustaminen ja niiden määritelmän ajantasaistaminen. Jos sairauksien syyt tunnetaan hyvissä ajoin, voidaan ajoissa ryhtyä toimenpiteisiin niiden poistamiseksi. Sen vuoksi tulee asettaa konkreettinen tavoite myös vaarallisissa oloissa työskentelevien määrälle, sillä se vaikuttaa ratkaisevasti tulevaisuudessa havaittavien ammattitautien määrään, sekä myös ammattitautien määrälle.

3.4.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea korostaa, että tarvitaan tasapainoinen työterveys- ja -turvallisuusstrategia, johon kuuluu sekä lainsäädäntö- että muita toimia, jotka valitaan antamisensa käytännön tulosten perusteella. Olisi erityisen hyödyllistä kiinnittää huomiota uusiin ja muuttuneisiin työoloihin. On tutkittava järjestelmällisesti, miten tällaiset muutokset mahdollisesti vaikuttavat työterveyteen ja -turvallisuuteen. Tutkimustulosten perusteella tulisi arvioida, onko kehitettävä asianmukaisia toimenpiteitä vastaukseksi työoloissa ja -ehdoissa tapahtuneisiin laajoihin ja erittäin nopeisiin muutoksiin, erityisesti nopeampaan ja intensiivisempään työtahtiin. ETSK tähdentää, että kaikilla työntekijöillä on samat oikeudet, mitä pitää kunnioittaa paitsi EU:n myös jäsenvaltioiden tasolla.

3.4.2

Toteutettaessa uutta strategiaa nuoret, siirtotyöläiset, naiset, ikääntyneet työntekijät ja vammaiset tarvitsevat erityistä sääntelyä, toimintalinjoja ja tukea, koska he kuuluvat riskeille, työtapaturmille ja ammattitaudeille kaikkein altteimpiin ryhmiin. Koulutuksen, uudelleenkoulutuksen ja tiedon puute, työhön perehdytyksen ja opastuksen laiminlyönti sekä riittämätön kielitaito altistavat myös riskeille. Siirtotyöläisten kohdalla kielitaidolla on merkittävä osuus ennaltaehkäisyn ja tiedon levittämisen turvaamisessa, ja oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun tulee kunnioittaa.

3.4.3

Direktiivien koordinoinnin ja valvonnan turvaamiseksi on oltava tarpeeksi resursseja ja työvoimaa. Vuoden 2004 laajenemisesta huolimatta johtavien työsuojelutarkastajien komitean henkilökuntaa aiotaan vähentää. Myöskään kyseisen komitean jäseninä olevien edustajien määrää ei ole syytä vähentää. Samoin asianomaisessa Euroopan komission yksikössä on ainoastaan 26 työntekijää, joista 4–5 käsittelee lainsäädännön toimeenpanoa. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea arvosteli tätä jo vuonna 2002 antamassaan lausunnossa. Jäsenvaltioita oli silloin ainoastaan 15 nykyisten 27:n sijaan. Alalla vallitsevaa tilannetta on ehdottomasti parannettava. On myös estettävä jäsenvaltioissa toimivien tarkastajien määrän vähentäminen.

3.4.4

Tärkein tavoite tulisi olla varmistaa työntekijöiden suojelemista koskevan lainsäädännön noudattaminen. Toimivaltaisten viranomaisten suorittamia, niin työantajien kuin työntekijöidenkin työterveys- ja -turvallisuusvelvoitteita koskevia tarkastuksia on lisättävä. Työterveys- ja -turvallisuusajattelua on juurrutettava laajemmalle yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen keinoin sekä säännöksiä helppotajuistamalla.

3.4.5

Jäsenvaltioissa tehtävillä työsuojelutarkastuksilla voisi olla työsuojelumääräysten noudattamisen valvonnan ohella myönteinen tehtävä työnantajien asiantuntevassa neuvonnassa. Tarvitaan riittävät varat, jotta kansallisten työsuojelutarkastusten riippumattomuus ja tehokkuus kyetään takaamaan.

3.4.6

Jo vuonna 2002 johtavien työsuojelutarkastajien komitea päätti edistää työpaikoilla tehtävien tarkastusten tehokkuutta, sillä eräs tärkeimmistä välineistä on tarkastusten laadun arvioinnin mahdollistava indikaattorien kehittäminen. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea asettui aikaisemmassa lausunnossaan (9) kannattamaan päätöstä. Komitea tukee johtavien työsuojelutarkastajien komitean johtopäätöksiä ja ehdotuksia ja onkin pettynyt, ettei niitä ole otettu strategiaan mukaan.

3.5.1

Työterveyttä ja -turvallisuutta koskevaa sosiaalidialogia on kannustettava, ja työmarkkinaosapuolten kehittämiä toimenpiteitä Euroopan tasolla tarvitaan. Ehdokasmaita olisi tuettava myös taloudellisesti EU:n sosiaalirahastojen avulla sekä uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välisillä kumppanuussuhteilla. Ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden lainsäädännön muuttaminen on aloitettu, ja työpaikoilla tehtäviä tarkastuksia ollaan tehostamassa.

3.5.2

Lääkärit ja terveydenhoitoalan asiantuntijat tuntevat työoloihin liittyvät ilmiöt, mutta huomioon on myös otettava yleisesti kallis terveydenhoito. Ennaltaehkäisyyn liittyviä kustannuksia ei pitäisi maksattaa työntekijöillä, koska taloudellisista syistä monet heistä jättäisivät sairautensa hoitamatta, mikä taas saattaisi nostaa myöhempiä hoitokustannuksia. Työnantajat tarjoavat työterveyshuollon yhteydessä monenlaisia toimia, jotka on kehitetty yhdessä henkilöstön kanssa ja jotka edistävät työntekijöiden terveellisiä elämäntapoja. Esimerkkeinä mainittakoon maksuttomat joukkotarkastukset, tupakoinnin lopettamista tukevat ohjelmat, ravitsemus- ja liikuntaneuvonta sekä toimet stressin ehkäisemiseksi (10).

3.5.3

Strategiassa vaaditaan merkittäviä toimenpiteitä, jotta työmarkkinoilta ammattitautien tai työkyvyttömyyden takia syrjäytyneet työntekijät saataisiin kuntoutettua ja palaamaan työelämään. ETSK tukee komission esittämiä aikomuksia, mutta yhteisön politiikan tasolla ei ole luotu tarvittavia taloudellisia edellytyksiä, jotka mahdollistaisivat niiden toteuttamisen.

3.5.4

ETSK tukee Euroopan komission näkemystä siitä, että työterveys ja -turvallisuusasioiden ottamisessa osaksi EU:n muuta politiikkaa on vielä paljon tehtävää. Esimerkiksi on kehitettävä toimenpiteitä yhdessä julkisten terveydenhuoltojärjestelmien kanssa.

3.5.5

ETSK tukee työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosaston useista organisaatioyksiköistä koostuvan ryhmän työtä, jolla pyritään varmistamaan yhteisvaikutukset ja saavuttamaan kouraantuntuvia tuloksia.

3.6.1

Työterveyden ja -turvallisuuden hyväksi tehtävän työn kehittyminen jäsenvaltioissa on olennainen osa terveysajattelua yleensä. Kyseessä on jäsenvaltioiden oma etu. Myös työntekijöiden on hyödyllistä jatkuvasti osallistua yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, ja heillä on siihen jopa velvollisuus. Noudattaessaan velvoitetta pitää työntekijät alati ajan tasalla ja tehdessään näiden kanssa yhteistyötä työantajat ovat keskeisiä toimijoita ammatillisen koulutuksen ja kansallisen kulttuurin kehittämisen saralla. Myös työehtosopimukset ovat tärkeä väline tässä yhteydessä.

3.6.2

ETSK muistuttaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia ennaltaehkäisevän toiminnan sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen merkityksestä sekä niille kyseisellä alalla kuuluvasta vastuusta. Esi- ja perusasteen koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, korkea-asteen koulutukseen sekä aikuis- ja jatkokoulutukseen on syytä sisällytettävä terveyttä ja turvallisuutta koskeva moduuli, ja olemassa olevia vastaavia moduuleja on syytä kehittää.

3.6.3

Yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa sekä jatkokoulutuksessa on otettava eri ryhmät huomioon; ETSK on hyvillään elinikäisen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sisällyttämisestä uuteen strategiaan sekä ennaltaehkäisyä koskevaan toimintamalliin.

3.6.4

Työterveyttä ja -turvallisuutta ei yleensä oteta huomioon perusasteen koulutuksessa tai ammatillisen uudelleenkoulutuksen yhteydessä. Niinpä ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että elinikäinen oppiminen on sisällytetty uuteen strategiaan ja ennaltaehkäisevään lähestymistapaan.

3.6.5

ETSK suosittaa, että kansallisissa strategioissa vaaroja kartoitettaessa ja varsinkin ennaltaehkäisytoimien yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota uusiin riskeihin ongelmallisilla työpaikoilla, joilla sattuu suurin osa tapaturmista ja ammattitautitapauksista. Toimialakohtaisten tietojen kokoaminen olisi sekin suureksi avuksi.

3.6.6

Komitean mielestä keskeinen ongelma ovat karsinogeenien aiheuttamat sairaudet työympäristössä. Pelkästään vuonna 2006 EU:n 25 jäsenvaltiossa todettiin 2,3 miljoonaa uutta syöpätapausta; ne ovat ennenaikaisten kuolemien suurin syy. Arvioidaan, että noin 9,6 prosenttia kaikista syövästä johtuvista kuolemantapauksista liittyy työoloihin (11). Sen vuoksi komitea kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan käytännön toimia, joilla vähennetään huomattavasti karsinogeeneille altistuvien työntekijöiden määrää.

3.6.7

ETSK:n mielestä on perusteltua kehittää yleistä terveysajattelua, jotta työntekijät saadaan tiedostamaan terveyskysymykset entistä paremmin. Tässä tarkoituksessa on avustettava työnantajia, mutta myös yhteisön ja jäsenvaltioiden on tarjottava tukeaan. Lisäksi työntekijöille on kerrottava heidän asiaankuuluvista oikeuksistaan, jotka perustuvat kansainvälisiin (ILO), yhteisön (EU) ja jäsenvaltioiden oikeusnormeihin.

3.6.8

Yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla on tietoisesti pyrittävä kehittämään ennaltaehkäiseviä toimintatapoja ja tarjoamaan riittävää tukea budjettivaroin ja sosiaaliturvaan tarkoitetuin määrärahoin. Ennaltaehkäisyajattelun lujittamiseksi on luotava kokonaisvaltainen ja ennaltaehkäisyyn tähtäävä lähestymistapa. Pitää varmistaa, että kaikilla työntekijöillä on mahdollisuus saada koulutusta siten, että tiettyjen ryhmien heikkoa asemaa voidaan parantaa. Työllistymismuotojen muuttumisen vuoksi tämä on erityisen tärkeää niille työntekijöille, joilla muusta kuin omasta syystään ei monissa tapauksissa ole mahdollisuutta osallistua työntekijöiden turvallisuutta koskevaan koulutukseen ja jatkokoulutukseen, työnantajan järjestämiin terveystarkastuksiin, ennaltaehkäisyyn ja muihin tarkastuksiin.

3.6.9

ETSK suosittaa erityishuomion kiinnittämistä tiedotusvälineiden vaikutukseen, jotta yleisölle voidaan paremmin tiedottaa tarpeesta kunnioittaa työsuojelusäännöksiä. Euroopan komission, Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja ammattiliittojen kampanjoita (esim. surmansa saaneiden ja loukkaantuneiden työntekijöiden kansainvälinen muistopäivä, International Commemoration Day for Dead and Injured Workers) olisi hyödynnettävä nykyistä paremmin.

3.7.1

ETSK ehdottaa tieteellisten menetelmien käyttöä uusien työhön liittyvien riskien, kuten stressin ja uusien vaikeiden olosuhteiden, arvioimisessa. Uusien työalojen ja -ehtojen psykososiaalisia ja fyysisiä vaikutuksia työntekijöihin on tutkittava tieteellisin menetelmin. Tätä tarkoitusta varten on kehitettävä uusia indikaattoreita. ETSK:n mielestä kaikkien työterveyslääkärien olisi saatava koulutus, joka antaa heille valmiuden diagnosoida työoloista ja niihin liittyvistä ongelmista johtuvat työntekijöiden mielenterveysongelmat.

3.7.2

ETSK tukee komission työntekijöihin kohdistamia, terveystietoisemman asenteen omaksumista koskevia odotuksia, mutta ne eivät kuitenkaan voi toteutua, elleivät tarvittavat edellytykset ole olemassa. Muun muassa epävarmat ja määräaikaiset työsopimukset ja varsinainen työaika, jatkuva stressi työpaikan menettämisen pelon takia, tietämättömyys työntekijöiden oikeuksista tai tietojen puuttuminen kokonaan sekä siirtotyöläisten epäedullinen tilanne heidän käyttäessään terveydenhoitopalveluja, ovat ongelmakohtia, jotka vaikeuttavat oikeanlaista asennoitumista asiaan.

3.7.3

Työelämän hyvinvointia koskevan, vuosiksi 2002–2006 laaditun strategian toimeenpanossa EU ei vielä ole saanut valmiiksi tehtäväänsä, joka liittyy sellaisten työpaikkojen luomiseen, jossa mielenterveyttä eivät uhkaa stressi ja masennus. ETSK pahoittelee asiaintilaa ja pyytää Euroopan komissiota laatimaan konkreettisia suosituksia.

3.8.1

EU ei ole vastuussa ainoastaan omista kansalaisistaan vaan myös rajojensa ulkopuolella asuvien kansalaisten työoloista. Kuten aiemmassa strategiassa jo korostettiin, työntekijöiden perusoikeuksien kunnioitus on otettava huomioon myös ulkoisen kaupan ja kehitysyhteistyöpolitiikan aloilla siitä huolimatta, että mainituilla aloilla mahdollisesti esiintyy ristiriitoja vapaiden markkinoiden periaatteen kanssa (12).

3.8.2

ILO:n säännösten ja suositusten hyväksymistä sekä EU:n saavutuksia, kuten REACH-asetusta, on tuettava kansainvälisessä politiikassa. Asbestin, karsinogeenisten aineiden ja piioksidin aiheuttamien riskien ja sairauksin vähentämistä koskevia toimintalinjoja ja lainsäädäntöä on kehitettävä.

3.8.3

Jäsenvaltioiden olisi valtion palveluja tai muita julkisia palveluja tuottaessaan oltava hyvänä esimerkkinä ja suosittava yrityksiä, jotka noudattavat työterveyttä ja -turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä (kuten vuosiksi 2000–2006 laaditussa työterveys- ja työturvallisuusstrategiassa ehdotettiin).

3.8.4

Kaikkia EU:n jäsenvaltioita on kiirehdittävä ratifioimaan nykyiset ILO:n yleissopimukset.