[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 17.10.2007

SEK(2007) 1317

KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA

Liite asiakirjaan Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta TIIVISTELMÄ – VAIKUTUSTENARVIOINTIRAPORTTI mahdollisista aloitteista haavoittuvien syvänmeren ekosysteemien suojelemiseksi pohjapyydysten haitallisilta vaikutuksilta vastauksena YK:n yleiskokouksen kiireellisiä toimia koskevaan kehotukseen

{KOM(2007) 605 lopullinen}{SEK(2007) 1315}

TIIVISTELMÄ – VAIKUTUSTENARVIOINTIRAPORTTI

mahdollisista aloitteista haavoittuvien syvänmeren ekosysteemien suojelemiseksi pohjapyydysten haitallisilta vaikutuksilta vastauksena YK:n yleiskokouksen kiireellisiä toimia koskevaan kehotukseen

Tämä raportti koskee aloitteita, joihin komissio mahdollisesti ryhtyy Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen puitteissa toteutetun kahden vuoden pituisen kansainvälisen prosessin seurauksena. Komissio on jäsenvaltioiden jatkuvan kuulemisen perusteella määritellyn kannan mukaisesti edustanut yhteisöä tässä prosessissa. Se on myös pyytänyt ja saanut palautetta sidosryhmiltä ja tutkinut suuren määrän tieteellistä asiantuntemusta ja kirjallisuutta, jonka valtioista riippumattomat järjestöt, kalastusalan toimijat ja YK:n sihteeristö ovat saattaneet prosessiin osallistujien tiedoksi. Prosessin ansiosta komissio on voinut toteuttaa vaikutustenarviointia koskevien perusteiden mukaisesti jatkuvaa arviointia tuhoavien kalastuskäytänteiden ongelman ratkaisemiseksi käytettävissä olevista parhaista vaihtoehdoista. Nyt komission on suunniteltava, miten se varmistaa kansainvälisten sitoumustensa asianmukaisen seurannan.

YK:n yleiskokous kiinnitti huomiota syvänmeren koralliriuttojen ja muiden herkkien elinympäristöjen tuhoutumiseen jo vuonna 2004 antamassaan päätöslauselmassa 59/25. Tätä seurasi kehotus toteuttaa kiireellisiä toimia kyseisiä haavoittuvia ekosysteemejä uhkaavien tuhoavien kalastuskäytänteiden suhteen ja sitoumus tarkastella saavutettua edistystä vuonna 2006. Mainitun tarkastelun perusteella marraskuussa 2006 annettiin erityisiä suosituksia siitä, miten pohjakalastusta olisi säänneltävä tämän arkaluonteisen asian käsittelemiseksi. Euroopan yhteisöä edustavalla komissiolla oli ratkaiseva rooli 8. joulukuuta 2006 annetussa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa 61/105 sovittujen suositusten laatimisessa. Kansainvälisen keskustelun tuloksia on pidetty tyydyttävinä, sillä ne vahvistavat suurelta osin yhteisön kannan asianmukaisuuden.

Raportissa arvioidaan vaihtoehtoja, jotka ovat yhteisön käytettävissä YK:n yleiskokouksen antamiin kehotuksiin vastaamiseksi tehokkaalla tavalla. Siinä analysoidaan seuraavat vaihtoehdot:

Vaihtoehto 1: ei erityisiä toimia päätöslauselman 61/105 saattamiseksi osaksi yhteisön lainsäädäntöä, sillä kyseinen asiakirja ei ole sitova. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan tarkoita, etteikö EU ottaisi kyseisiä suosituksia huomioon. Se ilmoittaisi kantansa kalastusalan kansainvälisen yhteistyön puitteissa. Alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen sääntelyn ulkopuolisilla alueilla toimivien EU:n alusten osalta asia jätettäisiin yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden vastuulle. Tällä vaihtoehdolla arvioitiin olevan kielteisiä vaikutuksia EU:n kansainväliseen uskottavuuteen ja kykyyn ottaa johtava rooli kansainvälisen kalastuksen hallinnan tehostamisessa. Lisäksi se antaa ymmärtää, että EU luopuisi sille yhteisen kalastuspolitiikan nojalla kuuluvasta vastuusta.

Vaihtoehto 2: tämä vaihtoehto menee yleiskokouksen antamia suosituksia pidemmälle ja panee täytäntöön EU:n aluksiin yksipuolisesti sovellettavan kiellon. Tällä vaihtoehdolla arvioitiin olevan merkittäviä kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia EU:n laivastoihin. Arvioiden mukaan tämä vaihtoehto kuvastaisi myös EU:n voimakasta sitoutuneisuutta haavoittuvien meriekosysteemien suojeluun. Tämän vaihtoehdon tehokkuutta ei kuitenkaan voitaisi varmistaa, jos muut lippuvaltiot sallisivat kalastuksen edelleen ja vaikeuttaisivat tällä tavoin EU:n laivastolle asetettujen velvoitteiden perustelemista.

Vaihtoehto 3: Selkeä politiikan määrittely ja yleiskokouksen suositukset täytäntöönpaneva tiukka sääntely. Tämä vaihtoehto edellyttää, että päätöslauselman täytäntöönpanemiseksi toteutetaan erityisiä toimia hyväksymällä a) poliittinen asiakirja, joka velvoittaa komission ja EU:n noudattamaan kansainvälisillä foorumeilla selkeää strategiaa ja jossa esitetään tavoitteet ja suunnittelut toimet; ja b) asetus, jolla pannaan täytäntöön yleiskokouksen suosittamat toimenpiteet alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen sääntelyn ulkopuolisilla alueilla toimivien EU:n alusten osalta. Tämän vaihtoehdon arvioitiin korostavan EU:n sitoutuneisuutta tavoitteen saavuttamiseen, lisäävän EU:n uskottavuutta ja sen kykyä ottaa johtava rooli kansainvälisellä näyttämöllä. Se vaikuttaa näiden sääntöjen täytäntöönpanosta vastaaviin kansallisiin viranomaisiin, erityisesti ennakkoarviointimenettelyyn, mutta sallii myös kalastustoimien jatkamisen, mikäli ne ovat ympäristön kannalta järkeviä. Järjestelmän tavoitteena on näin ollen varmistaa haavoittuvien meriekosysteemien suojelu.

Raportissa päädytään siihen, että toimenpiteeksi olisi valittava vaihtoehto 3. Siinä esitetään, että komission olisi annettava poliittinen asiakirja (tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille), jossa määritellään selkeä strategia ongelman ratkaisemiseksi ottaen huomioon yhteisön vastuu tärkeänä kansainvälisenä kalastusalan toimijana ja kalastusalan ensisijaisena sääntelyviranomaisena yhteisön vesillä. Lisäksi siinä todetaan tarve antaa kiireellisesti sellaisilla alueilla toimiviin EU:n laivastoihin sovellettava asetus, jotka eivät kuulu alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn sääntelyyn piiriin; tämä asetus koskisi lähinnä Lounais-Atlantilla harjoitettavaa Falklandinsaarten/Malvinassaarten kalastusta. YK:n yleiskokous on oikeutetusti korostanut lippuvaltioiden vastuuta tällaisilla alueellisen kalastuksenhoitojärjestön ulkopuolisilla alueilla, joilla kansainvälinen kalastuksen hallintajärjestelmä on heikko. Tämän vuoksi on oikeutettua käsitellä haavoittuviin syvänmeren ekosysteemeihin näillä alueilla kohdistuvia uhkia ensisijaisena prioriteettina.