[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 10.7.2007

SEK(2007) 870

KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Oheisasiakirja asiakirjaan: Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta

SOLVENSSI II TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA {KOM(2007) 361 lopullinen}{SEK(2007) 871}

SOLVENSSI II -HANKKEEN ARVIOINTIKERTOMUS

TIIVISTELMÄ

Solvenssi II -hanke on kehitetty täysin avoimesti ja yhteistyössä kaikkien sidosryhmien ja asianosaisten kanssa. Seuraavat järjestöt ovat laatineet raportteja hankkeen vaikutustenarvioinnista: Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea (CEIOPS), CEA, AISAM ja ACME[1], Euroopan keskuspankki, FIN-USE[2] sekä komission talouden ja rahoituksen pääosasto. Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea on tehnyt myös kaksi kvantitatiivista vaikutustutkimusta. Lisäksi komissio piti julkisen kuulemisen vuonna 2006.

1. ONGELMAN MÄÄRITTELY

Vakuuttaminen on taloudellisesti ja sosiaalisesti niin merkittävää, että viranomaisten suorittamaa toiminnan vakauden valvontaa pidetään yleensä välttämättömänä. Vakuutuksenantajat antavat turvaa menetyksiä aiheuttavia tulevia tapahtumia ajatellen, mutta samalla myös ohjaavat kotitalouksien säästöjä rahoitusmarkkinoille ja reaalitalouteen. Viranomaiset osallistuvat tavallisesti pääasiassa sellaisten toimien käyttöönottoon, joilla pyritään takaamaan yritysten vakavaraisuus ja minimoimaan maksukyvyttömyydestä aiheutuvat häiriöt ja tappiot.

1.1. EU:n nykyinen järjestelmä

EU:n vakuutuslainsäädännön on tarkoitus edistää vakuutuspalveluiden yhteismarkkinoiden kehittämistä ja taata samalla riittävä kuluttajansuoja. Tarvittavaa lainsäädäntökehystä alettiin kehittää 1970-luvulla laatimalla ensimmäiset vakuutusdirektiivit[3]. Lainsäädäntökehys valmistui kuitenkin vasta 1990-luvun alkupuolella, kun laadittiin kolmannet vakuutusdirektiivit. Kolmansien vakuutusdirektiivien nojalla perustettiin vakuutuksenantajille EU:n kattava toimilupajärjestelmä (yksi toimilupa), joka perustui minimaaliseen yhdenmukaistamiseen ja vastavuoroiseen tunnustamiseen.

1.2. EU:n nykyisen järjestelmän puutteet

Direktiiveissä edellytettiin, että komission on tarkistettava vakavaraisuusvaatimukset. Tarkistuksen jälkeen vuonna 2002 hyväksyttiin rajallinen, mutta nopeutettu uudistus[4] Solvenssi I. Solvenssi I -hankkeen aikana selvisi kuitenkin, että oli olemassa yhä heikkouksia:

- Riskiherkkyyden puute : EU:n nykyinen järjestelmä ei kata täysin useita keskeisimpiä riskejä, kuten markkina-, luotto- ja operatiivisia riskejä. Lisäksi järjestelmä on lyhytnäköinen, sisältää vain muutamia riskinhallinnan kvalitatiivisia vaatimuksia, eikä edellytä valvojilta kvalitatiivisten puolten säännöllisiä tarkistuksia. Riskiherkkyyden puute ei kannusta vakuutuksenantajia hallitsemaan riskejään tarpeeksi hyvin, eikä myöskään parantamaan riskinhallintaa tai sijoittamaan siihen. Nykyinen järjestelmä ei takaa sitä, että valvontaviranomaiset puuttuvat asiaan tarkasti ja nopeasti. Se ei myöskään edistä optimaalista pääomien kohdentamista. Tämä tarkoittaa sitä, että EU:n nykyinen järjestelmä ei suojaa vakuutettuja niin hyvin kuin olisi mahdollista.

- Yhtenäismarkkinoiden toimivuuden rajoitukset: EU:n nykyisessä lainsäädännössä asetetaan vähimmäisstandardit, joita voidaan täydentää kansallisilla säännöksillä. Nämä lisäsäännökset vääristävät ja heikentävät vakuutusalan yhtenäismarkkinoiden toimivuutta. Tämä puolestaan nostaa EU:n vakuutuksenantajien (ja vakuutuksenottajien) kuluja sekä hankaloittaa kilpailua EU:ssa. Valvonnan toteuttamisessa on yhä huomattavia eroja, mikä myös osaltaan heikentää yhteismarkkinoita.

- Yritysryhmien valvonnan optimaalista heikommat järjestelyt : Nykyinen yritysryhmien valvontamenettely keskittyy oikeussubjekteihin. Siksi se on irtaantunut yhä selvemmin siitä, miten ryhmät ovat todellisuudessa rakentuneet ja miten niitä organisoidaan. Ryhmien organisoinnista on tullut entistä keskitetympää, sillä käyttöön on otettu yrityksenlaajuisia riskinhallintajärjestelmiä ja päätoimintoja on vahvistettu. Ryhmien hallinnan ja valvonnan välinen kuilu lisää vakuutusyritysryhmien kuluja ja samalla myös vaaraa, että jotkut merkittävät ryhmänlaajuiset riskit jäävät huomiotta.

- Kansainvälisen ja alojen välisen lähentämisen puute : Kansainvälisen vakuutusvalvontaviranomaisten järjestön (IAIS) ja kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan (IASB) tekemä työ, joka liittyy uusien vakavaraisuusstandardien kehittämiseen ja vakuutusteknisen vastuuvelan arviointiin, perustuu yhä voimakkaammin taloudellisiin riskeihin. Tämä eroaa huomattavasti EU:n nykyisen järjestelmän periaatteista. Samanaikaisesti pankeissa on otettu käyttöön riskiperusteinen vakavaraisuusjärjestelmä vakavaraisuusdirektiivin mukaisesti[5]. Kansainvälisen ja alojen välisen lähentämisen puute heikentää EU:n vakuutuksenantajien kilpailukykyä. Alojen välisen johdonmukaisuuden puute lisää myös mahdollisuutta siirtää toimia sinne, missä valvonta on heikompaa.

1.3. Onko EU:ssa ryhdyttävä toimiin?

On teoriassa mahdollista, että yhtenäismarkkinoiden toimivuuden esteet poistettaisiin siten, että jäsenvaltiot ottaisivat käyttöön sääntelyjärjestelmiä nykyisen järjestelmän puutteiden vuoksi ja että valvontaviranomaiset koordinoisivat valvontatoimiaan paremmin. Käytännössä tätä tapahtuu kuitenkin vain vähän. Tällä hetkellä vaikuttaa jopa siltä, että tilanne on päinvastainen. Muutoksen helpottamiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin koko EU:ssa. Näin voidaan lisätä järjestelmien yhdenmukaisuutta.

2. SOLVENSSI II -HANKKEEN TAVOITTEET

Ottaen huomioon EU:n nykyisen järjestelmän puutteet Solvenssi II -hankkeelle sovittiin seuraavat yleistavoitteet:

- Syventää EU:n vakuutusmarkkinoiden yhdentymistä

- Parantaa vakuutuksenottajien ja edunsaajien suojaa

- Parantaa EU:n vakuutuksenantajien ja jälleenvakuutuksenantajien kansainvälistä kilpailukykyä

- Parantaa sääntelyä.

Lisäksi on yksilöity useita yksityiskohtaisia ja operatiivisia tavoitteita, jotka auttavat arvioimaan eri toimintavaihtoehtojen tehokkuutta ja vaikuttavuutta näiden yleistavoitteiden suhteen.

3. TOIMINTAVAIHTOEHDOT, VAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA VERTAILU

Toimintavaihtoehdot on jaettu korkean tason ja alhaisen tason vaihtoehtoihin hankkeen tarkoituksia ajatellen:

- Korkean tason toimintavaihtoehdot liittyvät Solvenssi II -hankkeen yleiseen suunnitteluun. Siihen kuuluvat muun muassa kysymykset, tarvitaanko muutosta, ja jos tarvitaan, mitä lainsäädäntömenettelyä tulisi noudattaa. Muita analysoituja keskeisiä kysymyksiä olivat: miten paljon oppia voitaisiin ottaa Basel II -hankkeesta ja vakavaraisuusdirektiivistä, miten vakuutusyritysryhmiä tulisi valvoa, miten pieniä ja keskisuuria vakuutuksenantajia tulisi kohdella, tulisiko vakuutusteknisen vastuuvelan laskeminen yhdenmukaistaa ja mitä menettelytapaa tulisi käyttää pääomavaatimusten laskemisessa (katso taulukko 1).

- Alhaisen tason toimintavaihtoehtoja olivat muun muassa: vakuutusteknisen vastuuvelan laskentakeinot, pääomavaatimusten kalibrointitaso ja pääomavaatimusten suunnittelu. Lisäksi tarkasteltiin useita sijoitusten käsittelyyn liittyviä vaihtoehtoja (katso taulukko 2).

4. SOLVENSSI II -HANKKEEN ODOTETUT YLEISVAIKUTUKSET

Tehty analyysi sekä sidosryhmiltä ja asianosaisilta saatu eri toimintavaihtoehtoja koskeva palaute osoittavat, että uusi taloudelliseen riskiin perustuva vakavaraisuusjärjestelmä, joka hyödyntää Lamfalussy-mallia, on kaikkein tehokkain keino saavuttaa Solvenssi II -hankkeen yleistavoitteet.

4.1. Solvenssi II -hankkeessa noudatettu menettely: taloudelliseen riskiin perustuva menettely

Järjestelmä, joka perustuu vakaisiin taloudellisiin arviointiperusteisiin, osoittaa vakuutuksenantajien todellisen taloudellisen aseman. Tämä lisää avoimuutta ja luottamusta koko alalla. Ottamalla käyttöön riskiperusteiset sääntelyvaatimukset tasapaino siten, että vakuutuksenottajan suoja on varma ja vakuutuksenantajille aiheutuvat kustannukset ovat kohtuulliset.

Pääomavaatimukset ovat kunkin vakuutusyrityksen riskiprofiilin mukaiset. Vakuutuksenantajat, joilla on tiukat käytännöt, jotka käyttävät sopivia riskienvähennystekniikoita ja jotka ovat diversifioineet toimintojaan, hallitsevat riskinsä hyvin. Tällaiset vakuutuksenantajat palkitaan siten, että niille riittää vähempi pääoma. Toisaalta huonosti johdetuilta vakuutuksenantajilta ja vakuutuksenantajilta, jotka ottavat enemmän riskejä, vaaditaan enemmän pääomaa sen takaamiseksi, että vakuutuksenottajille voidaan tarvittaessa maksaa korvauksia.

Solvenssi II -hankkeen seurauksena järkevää riskinhallintaa ja vankkaa sisäistä valvontaa painotetaan yhä enemmän. Vastuu vakuutuksenantajan taloudellisesta vakaudesta palautetaan yrityksen johdolle, jolle vastuu kuuluukin. Vakuutuksenantajille annetaan lisää vapauksia: heidän edellytetään noudattavan järkeviä periaatteita satunnaisten sääntöjen sijaan. Sääntelyvaatimukset ja alan menettelyt asetetaan rinnakkain. Vakuutuksenantajia palkitaan sellaisten riskin- ja pääomanhallintajärjestelmien käyttöönotosta, jotka vastaavat parhaiten niiden tarpeita ja yleistä riskiprofiilia. Vastineeksi niitä valvotaan tiukemmin.

Uusi järjestelmä edistää myös avoimuutta ja tietojen julkistamista. Sijoittajat, markkinatoimijat ja kuluttajat palkitsevat osaltaan parasta käytäntöä noudattavat vakuutuksenantajat.

Uuden Lamfalussy-mallin ansiosta uusi järjestelmä pysyy jatkossa markkinoiden ja teknologian kehityksen sekä tilinpäätöksiä ja vakuutuksia koskevan sääntelyn kansainvälisen kehityksen tahdissa. Vaikka samat korkean tason periaatteet koskevat kaikkia vakuutuksenantajia, täytäntöönpanotoimenpiteiden avulla sääntöjä muokataan niin, että niitä sovelletaan oikeasuhteisesti kunkin vakuutuksenantajan luonteen, koon ja monimutkaisuuden mukaan. Uusi Lamfalussy-malli, joka edistää valvontaan liittyvää lähentämistä ja yhteistyötä, johtaa siihen, että vakuutuksenantajia kohdellaan Euroopan unionin alueella yhdenmukaisesti.

Yhteisön säännöstön kodifiointi ja uusien periaatteiden yhdentäminen yhteen asiakirjaan selkeyttää samalla Euroopan unionin lainsäädäntöä ja tuo sen paremmin sidosryhmien saataville sääntelyn parantamista koskevan suunnitelman mukaisesti.

4.2. Sidosryhmien saamat edut

Yleisesti ottaen Solvenssi II -hankkeen odotetaan tuovan huomattavia etuja. Sen odotetaan vaikuttavan positiivisesti kaikkiin osapuoliin.

- Ala : Solvenssi II -hankkeesta hyötyvät suoraan vakuutuksenantajat. Uusi järjestelmä edistää järkevää riskinhallintaa, saattaa valvontavaatimukset samansuuntaisiksi markkinakäytäntöjen kanssa ja palkitsee hyvin johdettuja yhtiöitä. Kaiken tämän lisäksi se tuo EU:n vakuutusmarkkinoille yhtäläiset kilpailuedellytykset ja edistää markkinoiden yhdentymistä. EU:n vakuutuksenantajien ja jälleenvakuutuksenantajien kansainvälinen kilpailukyky parantuu, koska kvantitatiiviset sääntelyvaatimukset asetetaan linjaan riskien todellisten kustannusten kanssa.

- Valvontaviranomaiset : Valvontaviranomaiset saavat paremmat valvonnan välineet, joiden ansiosta toiminta nopeutuu ja tehostuu. He saavat myös lisää toimivaltaa tarkastaa kattavasti kaikkia vakuutuksenantajiin kohdistuvia riskejä. Tehtävien jakaminen yritysvalvojien ja yritysryhmävalvojien kesken auttaa ymmärtämään paremmin yrityksiä, jotka ovat vakuutusyritysryhmän osia. Lisäksi se edistää valvonnan alan yhteistyötä ja lähentymistä.

- Vakuutuksenottajat : Solvenssi II -hankkeesta hyötyvät epäsuoraan pääasiassa vakuutuksenottajat. Uusi järjestelmä takaa yhtenäisen ja parannetun turvan vakuutuksenottajille koko EU:ssa. Se pienentää mahdollisuutta, että vakuutuksenottaja jää tappiolle vakuutuksenantajan jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin. Taloudelliseen riskiin perustuvan menettelyn käyttöönotto antaa vakuutuksenottajille lisää luottamusta vakuutuksenantajien tarjoamiin tuotteisiin, sillä Solvenssi II -hanke edistää parempaa riskinhallintaa, järkevää hinnoittelua ja vahvistettua valvontaa. Solvenssi II -hanke lisää myös kilpailua, erityisesti suurten volyymien vähittäismyynnin liiketoiminta-aloilla, kuten auto- ja kotivakuutuksissa. Tämä lisää painetta laskea monien vakuutusten hintoja ja kasvattaa valikoimaa edistämällä tuotekehittelyä.

- Talous kokonaisuudessaan : Sääntelyvaatimusten asettaminen samalle linjalle talouden todellisuuden kanssa lisää vakuutuksenantajien kansainvälistä kilpailukykyä. Lisäksi se parantaa pääomien kohdentamista yrityksissä, koko alalla ja koko EU:n taloudessa. Tämä laskee pääoman hankkimisen kustannuksia vakuutusalalla ja mahdollisesti myös koko EU:n taloudessa, koska vakuutusala toimii institutionaalisena sijoittajana. Riskien ja pääoman tehokkaampi kohdentaminen taloudessa edistää myös alan taloudellista vakautta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

4.3. Mahdolliset lyhytaikaiset sivuvaikutukset

Vaikka Solvenssi II -hanke vaikuttaa kaikkiin osapuoliin yleisesti ottaen positiivisesti, analyyttinen työ on nostanut esiin useita mahdollisia lyhytaikaisia ongelmia, jotka tulee ottaa huomioon. Ongelmat liittyvät pääosin vakuutusmarkkinoiden olemassa oleviin piirteisiin, jotka korostuvat, kun taloudelliseen riskiin perustuva vakavaraisuusjärjestelmä otetaan käyttöön. Sidosryhmien reaktioista riippuen hankkeella saattaa olla joitakin lyhytaikaisia negatiivisia vaikutuksia. Yleisesti ottaen mitä paremmin vakuutuksenantajat ennakoivat Solvenssi II –hankkeen täytäntöönpanon, sitä epätodennäköisempää on, että lyhytaikaisia negatiivia vaikutuksia syntyy.

- Alkuvaiheen täytäntöönpanokustannukset : Solvenssi II -hanke tuo merkittäviä aloituskuluja alalle ja valvontaviranomaisille, jos ne eivät jo ole ottaneet käyttöön uudenaikaisia riskinhallintajärjestelmiä tai siirtyneet riskiperusteiseen valvontajärjestelmään. Tämän raportin laatimisen analyyttinen työ ennakoi, että Solvenssi II-hankkeen käyttöönotto vakuutusalalla koko EU:ssa maksaa nettona 2–3 miljardia euroa. Odotettavissa olevat pitkän aikavälin edut ovat kuitenkin kustannuksia suuremmat.

- Vakuutuskelpoisuus : Koska riskejä säännellään niiden todellisten taloudellisten kustannusten mukaisesti, pitkän aikavälin/korkean vakavuusasteen vakuutuslinjoihin kohdistuu korkeampia kvantitatiivisia vaatimuksia. Lyhyellä aikavälillä tämä saattaa johtaa joidenkin vakuutustyyppien tarjonnan vähentymiseen. Aloilla, joilla vakuutustoiminta on yleisesti taloudellisesti kannattavaa, vakuutuksenantajat pystyvät pitkällä aikavälillä taas tarjoamaan tällaisia vakuutuksia käyttämällä riskienvähennystekniikoita, luomalla uusia innovatiivisia tuotteita sekä muokkaamalla hintoja.

- Ristisubventio : Avoin hinnoittelu tuo esiin mahdollisen ristisubvention yleisten/alhaisen vakavuusasteen vakuutusten toimialojen (kuten autovakuutus) ja harvinaisten/korkeamman vakavuusasteen vakuutusten toimialojen (kuten lentovakuutus) välillä. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että vakuutuksenantajat päättävät rajoittaa ristisubventiota, ja tämä saattaa johtaa hintojen nousuun joillakin aloilla.

- Pääomasijoitukset : Toisin kuin nykyisessä järjestelmässä, uudessa järjestelmässä markkinariskeihin sovelletaan Solvenssi II -hankkeen mukaisia pääomavaatimuksia. Uudet puitteet saattavat näin ollen vaikuttaa vakuutuksenantajien sijoitusstrategioihin. Solvenssi II -hankkeen mukaisesti erityisesti kiinteätuottoisista omaisuuseristä aiheutuu alhaisempi pääomavaatimus kuin osakkeista, koska niiden volatiliteetti on alhaisempi. Tämän seurauksena vakuutuksenantajat voivat päättää tasapainottaa sijoitussalkkunsa uudelleen, jotta varat ja velat vastaisivat paremmin toisiaan, ja hankkia lisää joukkovelkakirjalainoja osakkeiden sijaan, jos ne toteavat, ettei osakkeista saatavan sijoitustuoton mahdollinen kasvu ole suurempi kuin suuremman pääoman pitämisestä koituvat kustannukset. Tämä saattaa vaikuttaa EU:n pääomamarkkinoihin lyhytaikaisesti.

- Keskittyminen : Diversifiointivaikutusten tunnustaminen tarkoittaa sitä, että hyvin diversifioituneilla yrityksillä ja niillä yrityksillä, jotka ovat osa vakuutusyritysryhmää, on käytännössä alhaisemmat pääomavaatimukset kuin yksittäisillä itsenäisillä yrityksillä, joita ei ole yhtä hyvin diversifioitu. Vaikka tämä onkin täysin ehdotuksen pohjana olevien taloudellisten periaatteiden mukaista eikä vähennä vakuutuksenottajien turvaa, se voi kuitenkin vahvistaa EU:n vakuutusmarkkinoilla jo näkyvää keskittymistä ja lisätä entisestään pienten ja keskisuurten vakuutuksenantajien kilpailupainetta. Monet pienet ja keskisuuret vakuutusyhtiöt ovat kuitenkin erikoistuneita vakuutuksenantajia, tarkkailevat ja hallitsevat riskejä huolellisesti ja hyötyvät suuresti siitä, että ovat lähellä asiakkaita. Tällaisissa tapauksissa luonnolliset kilpailuedut tunnustetaan kokonaisuudessaan, ja ne johtavat alempiin pääomavaatimuksiin kyseisten pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Lisäksi hyvin pienet vakuutuksenantajat vapautetaan jatkossakin Solvenssi II -hankkeen vaatimuksista.

4.4. Vaarat, jos taloudelliseen riskiin perustuvaa lähestymistapaa ei noudateta

Solvenssi II -hankkeen teho ja vaikuttavuus heikentyisivät, jos vakuutuksenantajilta ei edellytettäisi sellaista pääomaa, joka kattaa riskien taloudelliset kustannukset. Tämä voisi tehdä edellä kuvatuista mahdollisista lyhytaikaisista sivuvaikutuksista entistä todennäköisempiä ja vakavampia.

5. TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMIEN, VALVONNAN JA ARVIOINNIN KEHITYS

Solvenssi II –direktiivillä vahvistetaan uuden vakavaraisuusjärjestelmän pohjana olevat pääperiaatteet. Järjestelmän yleisrakenne, johon kuuluu pääomavaatimusten yleinen malli, muodostaa direktiivin olennaisimman osan. Kun direktiivi on hyväksytty, komitologiamenettelyn avulla laaditaan ja toteutetaan täytäntöönpanotoimenpiteet.

Komissio pyytää Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komiteaa tekemään uusia kvantitatiivisia vaikutustutkimuksia, jotka kattavat kaikki uuden järjestelmän osa-alueet. Kolmannen kvantitatiivisen vaikutustutkimuksen (QIS3) on tarkoitus valmistua vuoden 2007 jälkipuoliskolla, eli ajoissa Euroopan parlamentin ja neuvoston neuvotteluja ajatellen. Tuloksista riippuen tutkimus saattaa johtaa siihen, että tehdään muutoksia ehdotetussa Solvenssi II –direktiivissä vahvistettuun pääomavaatimusten yleiseen malliin.

Taulukko 1: Korkean tason toimintavaihtoehtojen vertailun tiivistelmä |

Toimintavaihtoehto | Toimintavaihtoehtojen eri tavoitteiden arviointi |

Toimintavaihtoehto | Toimintavaihtoehtojen eri tavoitteiden arviointi | Yhteneväisyys ensisijaisten korkean tason vaihtoehtojen kanssa |

Aihe |Nro |Kuvaus |Vaikuttavuus |Tehokkuus |Johdonmukaisuus |Kestävyys | | |Vakuutusteknisen vastuuvelan laskemismenetelmät |8.1

8.2

8.3 |Diskonttaamaton paras estimaatti, jonka riskimarginaali lasketaan prosenttipisteen mukaan

Diskontattu paras estimaatti, jonka riskimarginaali lasketaan prosenttipisteen mukaan

Diskontattu paras estimaatti ja pääomakustannusriskimarginaalin laskeminen |3

2

1 |3

2

1 |2

1

1 |2

2

1 |3

2

1 | |Vakavaraisuuspääomavaatimuksen kalibrointi |9.1

9.2

9.3 |0,5 %:n vararikkotodennäköisyys yhden vuoden aikajänteellä vakavaraisuuspääomavaatimukselle

Alhaisempi vararikon todennäköisyys vakavaraisuuspääomavaatimukselle (korkeampi pääomavaatimus)

Korkeampi vararikon todennäköisyys vakavaraisuuspääomavaatimukselle (matalampi pääomavaatimus) |1

2

3 |1

2

2 | | |1

2

2 | |Riskien mittapuun valinta |10.1

10.2

10.3 |Value-at-Risk - menetelmä

Tail Value-at-Risk -menetelmä

Value-at-Risk –menetelmä muutamin poikkeuksin |1

2

1 |2

3

1 |2

3

1 | |2

3

1 | |SCR-mallin suunnittelu |11.1

11.2

11.3

11.4 |Skenaarioperusteinen menetelmä kaikille SCR-riskimoduuleille

Sekamenetelmä (skenaariot ja tekijäperustainen menetelmä)

Sekamenetelmä (skenaariot ja tekijäperustainen menetelmä), joka tarjoaa yksinkertaistettuja tekijäperusteisia menetelmiä moduuleihin, joissa käytetään skenaarioita

Tekijäperusteinen menettely kaikissa riskimoduuleissa |2

2

1

2 |3

2

1

2 | | |3

2

1

3 | |Vähimmäispääomavaatimuksen laskeminen |12.1

12.2

12.3 |Vähimmäispääomavaatimus lasketaan prosenttiosuutena vakavaraisuuspääomavaatimuksesta

Vähimmäispääomavaatimus lasketaan käyttäen vakavaraisuuspääomavaatimuksen yksinkertaistettua versiota

Vähimmäispääomavaatimus lasketaan prosenttiosuutena nykyisestä solvenssimarginaalivaatimuksesta |1

1

2 |1

1

2 | | |1

1

2 | |Sijoitussäännöt |13.1

13.2

13.3

13.4 |Säilytä nykyiset sijoitussäännöt ja jäsenvaltioiden vaihtoehdot

Ota käyttöön yhdenmukaistetut sijoitussäännöt

Poista sijoitussäännöt, mutta säilytä varovaisuusperiaate

Poista sijoitussäännöt ja varovaisuusperiaate |4

3

1

2 |3

2

1

1 | | |3

2

1

2 | |

[1] Euroopan vakuutuskomitea (CEA), keskinäisten vakuutusyhtiöiden kansainvälinen yhdistys (AISAM) ja Association of European Cooperative and Mutual Insurers (ACME).

[2] FIN-USE on rahoituspalvelujen asiantuntijakäyttäjien foorumi, jonka komissio perusti vuonna 2004.

[3] Direktiivi 79/267/ETY, direktiivi 73/239/ETY ja direktiivi 73/240/ETY.

[4] Direktiivit 2002/12/EY ja 2002/13/EY.

[5] Direktiivit 2006/48/EY ja 2006/49/EY.