[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 9.2.2007

SEK(2007) 161

KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Oheisasiakirja

Ehdotus direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA {KOM(2007) 51 lopullinen} {SEK(2007) 160}

1. ONGELMAN MÄÄRITTELY

Ympäristörikollisuus on suuri uhka ympäristölle sekä ihmisten ja eläinten terveydelle EU:ssa. Sen tarkkaa laajuutta on tosin vaikea määrittää, koska sitä koskevat tilastot ovat erityisen epäluotettavia.

Suurimmalla osalla rikoksista on rajat ylittäviä vaikutuksia, ja monet rikokset liittyvät järjestäytyneisiin rikollisiin rakenteisiin.

Ympäristörikoksia tehdään, koska siitä saatavat voitot ovat korkeat, kiinni jäämisen riski on alhainen, kansainvälinen kauppa lisääntyy ja monissa jäsenvaltioissa rikoksista määrätään liian alhaisia seuraamuksia.

Ympäristörikoksista määrättävien seuraamusten tyypit ja tasot vaihtelevat huomattavasti eri jäsenvaltioissa. Joissakin jäsenvaltioissa ei sovelleta rikoslainsäädäntöä vaan pikemminkin hallinnollisia seuraamuksia jopa vakavista rikoksista. Joidenkin seuraamusten tasot ovat niin alhaisia, ettei niillä ole pelotevaikutusta. Mainitut erot näkyvät hyvin esimerkiksi uhanalaisilla lajeilla käytävässä kaupassa ja jätteiden laittomissa siirroissa.

Näiden erojen vuoksi rikosten tekijät voivat helposti välttää niitä jäsenvaltioita, joissa on voimassa tiukempi lainsäädäntö, ja hyötyä myöhemmin tavaroiden ja henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta EU:ssa.

Tarve toteuttaa toimia yhteisön tasolla perustuu siihen, että ympäristörikoksilla on rajat ylittäviä vaikutuksia ja että on tarpeen varmistaa, että ympäristönsuojelua koskeva yhteisön lainsäädäntö pannaan kaikilta osin täytäntöön koko yhteisössä. Myös jäsenvaltiot ovat tunnustaneet yhteisten toimien tarpeen tehdessään puitepäätöksen 2003/80/YOS ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi kuitenkin tämän puitepäätöksen syyskuussa 2005 väärän oikeusperustan vuoksi.

Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 174 artiklassa asetetaan yhteisölle velvoite varmistaa yhteisön suojelun korkea taso yhteisön ympäristöpolitiikan avulla. Jos halutaan saavuttaa tämä tavoite, on puututtava ympäristörikollisuuden aiheuttamaan ongelmaan. Tämä on Euroopan unionille suuri haaste. Ympäristörikokset aiheuttavat joka vuosi huomattavaa vahinkoa ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ilman, maaperän ja veden laadulle.

Vaikka ympäristörikoksiin tarttuminen edellyttää erilaisia välineitä, seuraavassa analyysissa tarkastellaan mahdollisia vaihtoehtoja käyttää rikosoikeudellisia keinoja, erityisesti mahdollisuuksia sopia ympäristörikollisuuden alan yhteisistä määritelmistä ja määrittää rikoksista määrättäviä seuraamuksia.

2. MENETTELYTAPAKYSYMYKSET JA SIDOSRYHMIEN KUULEMINEN

Ympäristörikollisuuden ongelmaa on analysoitu lukuisissa tutkimuksissa ja asiantuntijakokouksissa viime vuosien aikana.

Lisätietoja näistä tutkimuksista ja konferensseista löytyy ympäristörikoksia koskevilta ympäristöasioiden pääosaston Internet-sivuilta: http://ec.europa.eu/environment/crime/index.htm

3. TAVOITTEET

Euroopan yhteisön tavoitteena on varmistaa ympäristönsuojelun korkea taso koko yhteisössä.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on annettu lukuisia säädöksiä. Yhteisön on varmistettava, että tämä lainsäädäntö pannaan täytäntöön, sitä sovelletaan ja sen noudattamista valvotaan kaikilta osin.

Lisäksi on tarpeen luoda tasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille, jotka noudattavat ympäristölainsäädäntöä, ja vältettävä se, että rikolliset löytävät turvasatamia yhteisöstä.

4. TOIMINTAVAIHTOEHDOT

Mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarkasteltiin eri vaihtoehtoja:

Vaihtoehto 1 Yhteisön tasolla ei toteuteta toimia

Vaihtoehto 2 Parannetaan yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä vapaaehtoisten aloitteiden avulla

Vaihtoehto 3 Lähennetään rajoitetusti ympäristörikoksia koskevaa jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä.

Ympäristörikoksia koskevan lainsäädännön täyttä yhdenmukaistamista ei analysoitu tarkemmin, koska kyseinen vaihtoehto ylittäisi sen, mikä on tarpeen. Tässä vaihtoehdossa ei myöskään otettaisi huomioon sitä, että kansalliseen rikosoikeuteen vaikuttavat edelleen suuressa määrin kunkin jäsenvaltion kulttuuriarvot, joiden vuoksi täytäntöönpanossa tarvitaan tiettyä joustavuutta.

5. VAIHTOEHTOJEN VAIKUTUKSET

Vaihtoehdot ja niiden osatekijät analysoitiin sen osalta, mitä vaikutuksia niillä olisi ympäristön suojeluun sekä jäsenvaltioiden, yritysten ja viranomaisten väliseen oikeusyhteistyöhön.

Vaihtoehdolla 1 ja 2 ei saavutettaisi positiivisia vaikutuksia ympäristön suojelun tasoon eikä puututtaisi ympäristörikosten torjunnassa ilmeneviin vaikeuksiin, jotka johtuvat suurelta osin jäsenvaltioiden lainsäädännön erovaisuuksista. Vaihtoehdoista ei aiheutuisi ollenkaan kustannuksia tai ainakaan merkittäviä kustannuksia viranomaisille mutta niistä ei myöskään saataisi merkittäviä hyötyjä lainsäädäntöä noudattavien yritysten suojelulle.

Vaihtoehto 3 parantaisi ympäristölainsäädännön noudattamisen valvontaa koko yhteisössä ja edistäisi siten myös ympäristön suojelua sekä yritysten suojelua niihin kilpailijoihin nähden, jotka eivät noudata ympäristölainsäädäntöä. Vaihtoehto 3 parantaisi huomattavasti oikeusyhteistyötä jäsenvaltioiden välillä. Julkisille viranomaisille koituviin hyötyihin kuuluisivat rikosoikeudellisten menettelyjen sekä ympäristön puhdistamisesta aiheutuvien kustannusten huomattava vähentyminen. Tämä johtuisi rikosoikeudellisten seuraamusten korkeasta pelotevaikutuksesta.

6. PARHAAT TOIMINTAVAIHTOEHDOT

Kun perusteena ovat positiiviset vaikutukset, paras toimintavaihtoehto on rikoslainsäädännön rajoitettu lähentäminen, joka kattaa seuraavat osat:

- luettelo niistä teoista, jotka vähintään on katsottava rikoksiksi

- sekä luonnollisten että oikeushenkilöiden vastuuvelvollisuuden lähentäminen

- sekä luonnollisille että oikeushenkilöille määrättävien seuraamusten lähentäminen niiden rikosten osalta, jotka on tehty raskauttavien asianhaarojen vallitessa.