[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 13.11.2007

KOM(2007) 699 lopullinen

2007/0249 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen perustamisesta

(komission esittämä){SEK(2007) 1472}{SEK(2007) 1473}

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN PERUSTELUT JA TAVOITTEET – YLEINEN TAUSTA

Toimivien televiestinnän yhtenäismarkkinoiden kehittäminen on yksi EU:n tärkeimmistä poliittisista painopisteistä. Tieto- ja viestintäteknologiat ja niiden myötä televiestintäala muodostavat neljänneksen Euroopan talouskasvusta. Todellisten televiestinnän sisämarkkinoiden luominen on olennaisen tärkeää Euroopan kilpailukyvyn kannalta aikana, jolle on luonteenomaista teknologian kehittyminen, rajat ylittävä liiketoiminta ja sähköisten viestintäpalvelujen kuluttajakysynnän kasvu. Kilpailukykyinen ja tehokas televiestintäinfrastruktuuri on välttämätön edellytys yleiseurooppalaisten palvelujen kehittämiselle.

Kansallisten televiestintämarkkinoiden täydellinen avaaminen kilpailulle vuonna 1998 synnytti investointeja ja innovointia sekä uusien tulokkaiden että vakiintuneiden operaattoreiden keskuudessa, mistä on aiheutunut Euroopan kansalaisille konkreettisia etuja suurempien valinnanmahdollisuuksien, alhaisempien hintojen, paremman laadun sekä uudentyyppisten kiinteiden ja matkaviestintäpalvelujen muodossa.

Nämä hyödyt saavutettiin EU:n sääntelyjärjestelmällä, jolla pyrittiin kolmeen tavoitteeseen: kilpailun edistäminen, sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden lujittaminen ja hyötyjen tuottaminen kuluttajille ja käyttäjille. Sääntelyjärjestelmä koostuu viidestä direktiivistä, jotka tulivat voimaan heinäkuussa 2003.

Paremman sääntelyn periaatteen mukaisesti nykyisessä järjestelmässä edellytetään, että komissio raportoi säännöllisesti sen toimivuudesta. Kesäkuussa 2006 annetussa ensimmäisessä kertomuksessa[1] esitetään ehdotuksia järjestelmän muuttamiseksi. Aiheesta järjestettiin myös neljä kuukautta kestänyt julkinen kuuleminen. Tässä kattavassa uudelleentarkastelussa nousi esiin useita merkittäviä ongelmia, jotka odottavat vielä ratkaisua. Ongelmat liittyvät erityisesti EU:n sääntöjen epäyhtenäiseen soveltamiseen ja sisämarkkinoiden hajanaiseen sääntelyyn. Sähköisen viestinnän sääntelyn yhdenmukaistamisessa saavutetusta merkittävästä edistymisestä huolimatta 27 kansallisen sääntelyviranomaisen toimintatavat poikkeavat edelleen toisistaan niin toimivaltuuksien, riippumattomuuden kuin taloudellisten ja henkilöstövoimavarojen suhteen. Tämä jarruttaa teknologian kehittämistä, ja yritykset kokevat sen kasvavana esteenä rajat ylittävien tai yleiseurooppalaisten palvelujen tarjoamiselle. Euroopan kansalaisten ei pitäisi myöskään maksaa liian suuria hintoja sen vuoksi, että useissa jäsenvaltioissa toimivien yritysten kustannukset ovat edelleen keinotekoisen korkeat.

Auttaakseen näiden esteiden poistamisessa komissio ehdottaa uutta riippumatonta markkinaviranomaista, joka toimii tiiviissä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission kanssa. Tällä uudella markkinaviranomaisella, joka vastaa toiminnastaan Euroopan parlamentille, on kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten johtajista koostuva sääntelyneuvosto, joka korvaa eurooppalaisen sääntelyviranomaisten ryhmän (ERG)[2]. Markkinaviranomainen antaa komissiolle asiantuntija-apua erityisesti niin sanotun 7 artiklan menettelyn mukaisesti tehtävien sääntelypäätösten valmistelussa sekä toimissa, joilla edistetään sisämarkkinoiden toimintaa parantamalla EU:n sääntöjen soveltamisen yhdenmukaisuutta. Se toimii myös sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen asiantuntijakeskuksena EU:n tasolla. Uusi markkinaviranomainen ottaisi myös hoitaakseen Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) tehtävät. Näin voitaisiin ratkaista monet ongelmat, joita on havaittu ENISA:n toiminnassa[3].

Nyt annettava ehdotus täydentää kahta muuta ehdotusta, joilla muutetaan nykyisen sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän muodostavia direktiivejä[4]. Näihin kolmeen ehdotukseen liittyy vaikutusten arviointi[5].

- Voimassa olevat aiemmat säännökset

Tämä asetus täydentää viittä direktiiviä, jotka muodostavat EU:n sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän. Puitedirektiiviin ehdotetuilla muutoksilla yksinkertaistetaan markkina-analyysimenettelyä, mutta tätä yksinkertaistamista on täydennettävä perustamalla erikoistunut ja riippumaton asiantuntijaelin, joka avustaa komissiota tulevien markkinoiden monimutkaisen teknologian arvioinnissa. Valtuutusdirektiiviin ehdotetuilla muutoksilla luodaan uudet menettelyt käyttöoikeuksia koskevien ehtojen yhdenmukaistamiseksi EU:n tasolla ja tarvittaessa rajat ylittävien palvelujen tarjoajien valitsemiseksi. Uusi markkinaviranomainen vastaa näiden menettelyjen toteuttamisesta. Yleispalveludirektiiviin ehdotetuilla muutoksilla helpotetaan vammaisten käyttäjien mahdollisuuksia käyttää sähköisiä viestintäpalveluja, hätäpalvelut mukaan luettuina. Markkinaviranomainen on keskeisessä asemassa, kun näitä kysymyksiä käsitellään EU:n tasolla.

- Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Ehdotetun asetuksen tavoitteet vastaavat uudistettua Lissabonin strategiaa, jolla tähdätään kasvun ja työllisyyden edistämiseen kilpailukyvyn parantamisen kautta, sekä siihen liittyvää komission i2010-aloitetta, jonka tavoitteena on yhtenäisen eurooppalaisen tietoalueen perustaminen. Ehdotuksen tavoitteet ovat myös linjassa sisämarkkinoiden lujittamista koskevan komission strategian kanssa, sillä ehdotuksella pyritään parantamaan sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toimintaa.

2. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

- Intressitahojen kuuleminen

Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista

Komission yksiköt käynnistivät sääntelyjärjestelmän uudistamisesta kaksivaiheisen kuulemisen, joka alkoi vuoden 2005 lopussa. Tiedonannon julkaiseminen kesäkuussa 2006 käynnisti julkisen kuulemisen toisen vaiheen, joka kesti neljä kuukautta ja päättyi 27. lokakuuta 2006. Tuloksena oli 224 vastausta laajalta intressitahojoukolta niin EU:n sisä- kuin ulkopuoleltakin.

Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon

Tärkeimmät julkisessa kuulemisessa esiin tuodut huolenaiheet ovat seuraavat: i) Sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanossa kansallisella tasolla on suuria eroja. Sisämarkkinoiden pirstaloituminen erilaisiksi sääntelyjärjestelmiksi haittaa investointeja, jotka hyötyisivät suuresti yhteisestä ja ennakoitavissa olevasta sääntelystä kautta koko EU:n. Useat osapuolet huomauttivat, että sääntöjen suuresti vaihteleva soveltaminen estää täyden hyödyn saamisen sisämarkkinoista. ii) Nykyinen toimintatapa, jota sovelletaan operaattoreiden valintaan ja valtuuttamiseen tiettyjä rajat ylittäviä palveluja varten, ei sovi yhteen sellaisen mittakaavaetujen hyödyntämisen kanssa, jota tarvitaan uusien palvelujen kehittämiseksi. Etenkin todella yhteisön laajuisten palvelujen osalta tarvittaisiin paremmin koordinoitu järjestelmä taajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksien myöntämistä varten. Myös ERG:n komissaari Redingille lähettämässä vastauksessa korostettiin sitä, kuinka tärkeää on parantaa EU:n kilpailukykyä ja saavuttaa mittakaavaetuja yhteisön laajuisissa palveluissa. iii) ERG:n asiantuntemusta olisi hyödynnettävä paremmin. Jotta ERG voisi paremmin edistää yhtenäisyyttä ja tarvittaessa yhdenmukaistamista, sen institutionaalista rakennetta olisi uudistettava. Näin voitaisiin myös välttää pienimpään yhteiseen nimittäjään perustuva lähestymistapa.

- Asiantuntijatiedon käyttö

Tätä ja muita siihen liittyviä ehdotuksia laatiessaan komissio on hyödyntänyt ulkopuolisten toimeksisaajien tekemien erilaisten selvitysten tuloksia.

Näitä selvityksiä, jotka koskevat sekä taloudellista mallintamista että sidosryhmien näkökantojen selvittämistä, kuvaillaan ehdotukseen liittyvässä vaikutusten arvioinnissa.

Selvitykset ovat saatavilla osoitteessa:

http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/library/ext_studies/index_en.htm

- Vaikutusten arviointi

Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan erilaisia vaihtoehtoja, joiden avulla voitaisiin löytää tavoitteena oleva paras sääntelymalli, joka mahdollistaa sähköisen viestinnän yhtenäismarkkinoiden saavuttamisen yhdenmukaisen ja tehokkaan sääntelyn avulla ja toissijaisuus- ja suhteellisperiaatteita noudattaen.

Vaikutusten arvioinnissa arvioidaan kolmen toimintavaihtoehdon tärkeimpiä vaikutuksia. Vaihtoehtoihin liittyy erilaisia institutionaalisia järjestelyjä, joissa kansallisten viranomaisten ja EU:n toimivaltuuksien tasapaino on erilainen.

Ehdotetusta markkinaviranomaisesta tehty kustannus-hyötyanalyysi osoittaa, että varovaisen skenaarion mukaan markkinaviranomainen voisi niillä politiikan aloilla, joilla se toimii, tuoda taloudellisia kokonaishyötyjä, jotka ovat noin 10–30 kertaa suuremmat kuin sen budjetti (eli hyötyjen suuruus olisi noin 250–800 miljoonaa euroa). Hyödyt voivat olla 550 – 1 400 miljoonaa euroa, jos yleiseurooppalaisten markkinoiden kasvua koskevat optimistisemmat skenaariot toteutuvat.

Yksi merkittävä hyötyjä aiheuttava tekijä on sääntelyyn liittyvän riskin pieneneminen, mikä voitaisiin saavuttaa markkinaviranomaisen myötävaikutuksella. Sääntelyyn liittyvän riskin vähäinenkin pieneneminen (noin 10 %) Euroopassa näkyy teollisuuden alhaisempina pääomakustannuksina. Lisäksi markkinaviranomaisen toiminta nopeuttaa taajuuksien jakamista yleiseurooppalaisille palveluille. Jos tämäntyyppisten suurien hankkeiden toteuttamista voidaan aikaistaa yhdelläkin vuodella, taloudelliset hyödyt voivat olla useita satoja miljoonia euroja.

Vaikutusten arviointi on saatavilla osoitteessa:

http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/library/public_consult/index_en.htm#communication_review

3. RIIPPUMATON MEKANISMI KANSALLISTEN SÄÄNTELYVIRANOMAISTEN YHTEISTYÖTÄ JA PÄÄTÖKSENTEKOA VARTEN: EUROOPAN SÄHKÖISEN VIESTINNÄN MARKKINAVIRANOMAINEN

3.1. ERG:stä saadut kokemukset on jalostettava viralliseksi yhteistyörakenteeksi

Vaikka sähköisen viestinnän sisämarkkinat ovatkin kehittyneet viime vuosina, i) eurooppalaisen sääntelykehyksen täytäntöönpano kansallisella tasolla on hyvin epäyhtenäistä, mikä johtaa Euroopan markkinoiden pirstaloitumiseen ja ehkäisee investointeja; ii) markkinoilla ei ole olemassa tehokasta järjestelmää luonteeltaan rajat ylittävien palveluiden, kuten matkaviestintäpalveluiden ja IP-pohjaisten palveluiden, valinnan ja valtuuttamisen koordinointia varten.

Komissio perusti vuonna 2004 riippumattoman neuvoa-antavan ryhmän eli eurooppalaisen sääntelyviranomaisten ryhmän (ERG) helpottamaan kuulemista, koordinointia ja yhteistyötä kansallisten sääntelyviranomaisten kesken sekä näiden ja komission kesken. ERG on viime vuosina antanut komissiolle lausunnot toimintojen eriyttämisestä ja seuraavan sukupolven liityntäverkon sääntelyperiaatteista ja järjestänyt lukuisia julkisia kuulemisia ERG:n ehdottamista yhteisistä kannanotoista (esim. eriytetyn käyttöoikeuden tukkutarjonta, IP-välitteinen puheensiirto ja bittivirtayhteydet). ERG:n yhteiset lähestymistavat perustuvat kuitenkin yksimielisyyteen, minkä vuoksi niistä on vaikeaa ja hidasta sopia. Niitä on mahdotonta saavuttaa, jos eri sääntelyviranomaisten mielipiteet tai edut eroavat suuresti toisistaan. Tämän varsin löyhän yhteistyön vuoksi ERG on voinut antaa vain melko yleisluonteisia lausumia useista tärkeistä ja kiistanalaisista kysymyksistä.

Tätä ERG:n nykyistä toimintatapaa, joka yleensä käytännössä vaatii yksimielisyyden löytämistä 27 sääntelyviranomaisen kesken, mutkistaa entisestään rinnakkainen elin eli Euroopan viestintähallintojen yhteistyöryhmä (IRG), jonka toiminta on päällekkäistä ERG:n kanssa. IRG koostuu 27 EU-jäsenvaltion ja seitsemän muun Euroopan maan edustajista[6]. Vaikka IRG:llä onkin vaikutusta yhteisön sääntelyn muotoutumiseen, sillä ei ole velvollisuutta panna täytäntöön yhteisön lainsäädäntöä eikä raportoida komissiolle. Nykyinen rakenne ei tuota riittäviä tuloksia, koska organisointi on tehotonta sekä yhdenmukaisten EU:n lähestymistapojen nopean ja tehokkaan saavuttamisen että vastuullisuuden ja avoimuuden kannalta.

Komissio on arvioinut eri vaihtoehtoja vaadittujen tehtävien organisoimiseksi, myös sitä, voisiko komissio huolehtia niistä itse. Keskitetty yhdenmukaistaminen vaatisi erityisasiantuntemusta kunkin 27 jäsenvaltion kansallisista markkinoista. Käytännössä vain kansallisiin sääntelyviranomaisiin pohjautuvalla elimellä olisi sellainen yksityiskohtainen paikallistuntemus, jota tarvitaan menestyksen saavuttamiseksi näissä kysymyksissä. Lisäksi kansalliset sääntelyviranomaiset ovat useissa tapauksissa suuria elimiä jo itsessään; onkin mahdotonta ajatella, että komissiolla olisi sellaiset resurssit ja asiantuntemus, joita tarvittaisiin kansallisten sääntelyviranomaisten korvaamiseksi.

On tarkasteltu myös vaihtoehtoa, jossa ERG:tä uudistetaan siten, että sen jäsenille annetaan äänioikeus ja se voi tehdä enemmistöpäätöksiä. Pelkästään yhteisesti hyväksyttävän äänestysjärjestelmän toteuttaminen aiheuttaisi vaikeuksia, minkä lisäksi tällainen elin ei voisi tehdä sen jäseniä sitovia päätöksiä. Voimassa olevan perustamissopimuksen mukaan tällainen asema voi olla vain komissiolla. Lisäksi ERG:n laajentamiseen siten, että sillä olisi riittävä pätevyys tällaisen vahvennetun asemaan hoitamiseen, liittyy vakavia institutionaalisia rajoituksia. ERG:n laajentaminen vaatisi sen nykyisten resurssien merkittävää lisäämistä, jotta se voisi toteuttaa tehtävänsä, eikä ERG:n nykyinen kiertävä puheenjohtajuusjärjestelmä enää riittäisi (pääjohtajan valinta, sihteeristön vahvistaminen, virallinen työjärjestys päätöksentekoa varten jne.). Tällaisessa ERG:n aseman lujittamisessa tarvittavia resursseja ei voitaisi ottaa sen ulkopuolelta, koska komission on oltava varma siitä, että sen lausunnot ja neuvot ovat avoimia, vastuullisia ja riippumattomia. Vahvistettu ERG ei esimerkiksi voisi olla komission laillinen neuvoa-antava elin, jos sen toiminta perustuisi IRG:n kautta käyttöön annettuihin resursseihin. Itse asiassa ERG voi lujittaa neuvoa-antavaa asemaansa komissiota kohtaan tarvittavalla tavalla ainoastaan siten, että siitä tulee yhteisön elin, johon sovelletaan samoja hallintoa ja varainhoitoa koskevia sääntöjä kuin kaikkiin muihin yhteisön elimiin (henkilöstösäännöt, varainhoitosäännöt, velvollisuus raportoida Euroopan parlamentille jne.).

Tästä syystä komissio on tullut siihen tulokseen, että tarvittavista tehtävistä voi parhaiten huolehtia erillinen komission ulkopuolinen riippumaton elin, joka vahvistaa kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltuuksia ottamalla vastuulleen ERG:n toiminnot ja antamalla niille vankan ja avoimen perustan yhteisön lainsäädännössä. Tämä elin antaisi komissiolle lausuntoja ja neuvoja lukuisista Euroopan etuihin liittyvistä asiapäätöksistä, minkä lisäksi se voisi tehdä itsenäisiä päätöksiä eurooppalaisen numeroavaruuden hallinnoinnista.

Ehdotetut tehtävät täydentäisivät Euroopan tasolla kansallisten sääntelyviranomaisten toteuttamia sääntelytehtäviä, mutta eivät toistaisi niitä. Uusi markkinaviranomainen tarjoaa välineet tehokkaan kumppanuuden luomiseen komission ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä kysymyksissä, joissa tarvitaan Euroopan laajuista yhdenmukaisuutta. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa markkinoiden määrittely ja analysointi ja korjaavat toimet, radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistaminen, valtioiden rajat ylittävien markkinoiden yksilöinti sekä palvelun laatu. Samaan aikaan se tarjoaa kustannustehokkaat puitteet sellaisten Euroopan laajuisten kysymysten käsittelyyn, jotka eivät laajuutensa vuoksi mahtuisi edes vahvistetun ERG:n toiminta-alaan. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa verkko- ja tietoturva, eurooppalaisen hätänumeron 112 toteuttaminen ja eurooppalaisen numeroavaruuden hallinnointi.

Ehdotettu markkinaviranomainen olisi kulmakivi vankassa ja yhtenäisessä kehyksessä, jonka puitteissa kansalliset sääntelyviranomaiset voisivat tehdä yhteistyötä niiden periaatteiden mukaisesti, jotka komissio on määritellyt Euroopan unionin sääntelyvirastojen toimintakehystä koskevassa toimielinten välisessä sopimusluonnoksessa[7].

3.2 Uuden markkinaviranomaisen päätehtävät

Markkinaviranomainen täydentäisi Euroopan tasolla kansallisten sääntelyviranomaisten toteuttamia sääntelytehtäviä seuraavissa kysymyksissä:

- Puitteiden luominen kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyölle. Sähköisen viestinnän markkinoiden sääntelyyn ja verkon turvallisuuteen liittyvien rajat ylittävien näkökohtien käsittelyä on määrä parantaa. Markkinaviranomainen toteuttaa menettelyt kansallisten sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä varten erityisesti tiedonvaihdon, neuvonannon ja teknisen tuen osalta. Markkinaviranomaisella olisi valtuudet toimia välittäjänä ja ratkaista rajat ylittäviä riitoja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä. Näissä puitteissa edistetään myös yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kansallisten sääntelyviranomaisten välillä.

- Markkinoiden määrittelyn ja analysoinnin ja korjaavien toimenpiteiden toteuttamisen valvonta. Markkinaviranomaisella olisi yleisesti ottaen neuvoa-antava rooli komissioon nähden markkinoiden sääntelyyn liittyvissä kysymyksissä ja se voisi antaa ei-sitovia ohjeita hyvien käytäntöjen edistämiseksi kansallisten sääntelyviranomaisten keskuudessa. Se antaisi lausunnon kansallisten sääntelyviranomaisten toimenpide-ehdotuksista. Lausunnoissa tarkastellaan ehdotettujen toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia yhtenäismarkkinoihin sekä niiden yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa ja annetaan tarvittaessa muutosehdotuksia. Lausunnot hyväksytään yksinkertaisella enemmistölle ja ne toimitetaan viipymättä komissiolle.

- Valtioiden rajat ylittävien markkinoiden määrittely. Markkinaviranomainen tarjoaa tehokkaan ja oikeasuhteisen mekanismin, jolla voidaan vastata kasvavien rajat ylittävien markkinoiden esiin tuomiin kysymyksiin, jotka liittyvät muun muassa kasvavaan liikkuvuuteen, internet-pohjaisten palvelujen yleistymiseen (esim. internet-puhelut), satelliittipohjaisiin palveluihin sekä kiinteiden ja matkaviestintäpalvelujen lähentymiseen. Markkinaviranomainen vastaa myös verkkovierailupalvelujen (sekä puhelu- että datapalvelujen) kehityksen seurannasta.

- Neuvonanto radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamisessa. Markkinaviranomainen parantaisi radiotaajuuspolitiikan tehokkuutta ja nopeutta suorittamalla jatkuvaa analysointia ja raportointia, määrittelemällä uusien palvelujen kehitysmahdollisuuksia ja keinoja niiden toteuttamiseen, pitämällä rekisteriä taajuuksien käytöstä EU:ssa, antamalla neuvoja valtuutusten myöntämisessä sovellettavista yhteisistä menettelyistä, antamalla teknistä tukea taajuuksien käyttöoikeushakemusten käsittelyssä ja antamalla neuvoja käyttöoikeuksien peruuttamisesta, jos lupaehtoja ei noudateta.

- Numerojen hallinnointiin liittyvä päätöksentekovalta ja numerojen siirrettävyyttä koskeva neuvonanto. Markkinaviranomainen vastaisi eurooppalaisen numeroavaruuden (European Telephone Numbering Space, ETNS) hallinnoinnista ja kehittämisestä. Eurooppalaiseen numeroavaruuteen kuuluvat numerot, joissa käytetään yhtä EU:n laajuista aluetunnusta (3883), joka voidaan antaa organisaatioille, jotka haluavat perustaa yhden koko Eurooppaa palvelevan puhelukeskuksen. Tämän lisäksi markkinaviranomainen työskentelisi yhdessä kansallisten sääntelyviranomaisten ja jäsenvaltioiden kanssa numerointiin ja numeroiden siirrettävyyteen liittyvissä kysymyksissä muun muassa laatimalla raportteja eurooppalaisen hätänumeron 112 kehityksestä, yksilöimällä numeroalueita rajat ylittäviä palveluja varten, määrittelemällä uusien palvelujen kehitysmahdollisuuksia ja niiden toteutuskeinoja sekä antamalla neuvoja valtuutusten myöntämisessä sovellettavista yhteisistä menettelyistä.

- Verkko- ja tietoturva. Markkinaviranomainen ottaisi hoitaakseen nykyisen Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) tehtävät. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on nykyisin velvollisuus varmistaa verkon turvallisuus, kun taas vastuu verkko- ja tietoturvakulttuurin luomisesta kuuluu nykyisin ENISA:lle. Siirtämällä ENISA:n tehtävät markkinaviranomaiselle parannetaan johdonmukaisuutta näiden velvollisuuksien ja vastuiden välillä.

- Yleiset tiedotus- ja neuvonantotehtävät. Markkinaviranomaisen olisi annettava vuosittain kertomus sähköisen viestinnän alan kehityksestä (uusien palvelujen tarjonta ja levinneisyys, kilpailun kehittyminen, kansallisen sääntelytilanteen arviointi, sovelletut korjaavat toimenpiteet, muutoksenhakumenettelyjä koskevat tiedot jne.). Lisäksi se seuraisi yhteentoimivuutta ja sähköisten palvelujen esteettömyyttä Euroopassa ja raportoisi näistä aiheista. Se voisi myös antaa suosituksia toimenpiteistä, joita kansallisella tasolla olisi toteutettava, jotta erityisesti vammaisten ja vanhusten tarpeisiin voitaisiin vastata paremmin.

3.3 Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset näkökohdat

- Oikeusperusta

EY:n perustamissopimuksen 95 artikla.

- Toissijaisuusperiaate

Suunnitellun toiminnan tavoitetta ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin.

- Nykyisessä sääntelyjärjestelmässä palveluja koskevat valtuutukset käsitellään jäsenvaltioiden tasolla ja 27 kansalliselle sääntelyviranomaiselle jätetään paljon harkintavaltaa, samalla kun komissiolla on vain rajallinen valvonta- ja koordinointirooli. Tämä tarkoittaa sitä, että sisämarkkinat ovat edelleen 27 erilaisesta sääntelyjärjestelmästä koostuva hajanainen kokonaisuus. Tämä haittaa rajat ylittävien palvelujen kehittämistä, kun operaattoreiden toiminnalle asetetaan toisistaan poikkeavia ehtoja samanlaisissa olosuhteissa. Käytännössä useat kansallisten sääntelyviranomaisten käsittelemät sääntelykysymykset ovat yhteisiä kaikkialla EU:ssa (esim. uusien palvelujen sääntely, sääntelyn alaiseen kirjanpitoon liittyvät näkökohdat, laitteiden ja palvelujen toimivuus EU:ssa matkustavien vammaisten käyttäjien kannalta)[8]. Jotta näillä aloilla voitaisiin edistää mittakaavaetuja ja kilpailtuja sisämarkkinoita, on olennaisen tärkeää kehittää yhteistä EU:n käytäntöä ja asiantuntemusta yhtenäisyyden ja tarvittaessa yhdenmukaistamisen lisäämiseksi. Tähän vaatimukseen voidaan vastata tehokkaasti ainoastaan parantamalla nykyistä institutionaalista mallia ja vastuiden jakautumista jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission kesken. Tämä voidaan toteuttaa ainoastaan yhteisön toimin.

- Rajat ylittävien palvelujen tarjonnan kehittäminen yhteisössä on yksi valtuutusdirektiivissä[9] säädetyn uudelleentarkastelun tavoitteista. Laaja-alaisessa julkisessa kuulemisessa korostettiin kiireellistä tarvetta helpottaa operaattoreiden mahdollisuuksia tarjota rajat ylittäviä palveluja poistamalla eräitä nykyiseen järjestelmään sisältyviä merkittäviä esteitä[10]. On olemassa useita rajat ylittäviä palveluja, joita ei voida säännellä yhdenmukaisesti yksittäisten jäsenvaltioiden toimin tai joissa yksittäisten jäsenvaltioiden toimet eivät mahdollista mittakaavaetujen saavuttamista.

Yhteisön toiminta olisi selvästi hyödyllistä laajuutensa vuoksi ja tuottaisi myönteisiä tuloksia pelkästään jäsenvaltiossa toteutettuihin toimiin verrattuna, koska se parantaa sääntelyn yhdenmukaisuutta sisämarkkinoilla ja vähentää useissa maissa toimivien yritysten kustannuksia. Suunnitellun toiminnan tavoite voidaan siis saavuttaa paremmin yhteisön toimin.

- Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska markkinaviranomaisella on neuvoa-antava asema ja se avustaa komissiota politiikan täytäntöönpanossa sähköisen viestinnän alalla.

- Markkinaviranomaisen perustamisen myötä kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyö (joka nykyisin tapahtuu ERG:ssä) otetaan osaksi yhteisön järjestelmää. On olemassa selvä tarve parantaa järjestelyjä siten, että eräät tehtävät, jotka nykyisin kuuluvat ERG:lle – joka on luonteeltaan kansallisten sääntelyviranomaisten neuvoa-antava foorumi, jolla ei ole institutionaalisia valmiuksia tehdä yhteisiä päätöksiä – siirretään yhdelle erikoistuneelle EU:n tason elimelle, joka toimii osana yhteisön instituutiorakennetta. Tehtäviään toteuttaessaan markkinaviranomainen tarjoaa komission käyttöön teknistä asiantuntemusta ja avustaa sisämarkkinoiden kehittämiseen tähtäävien sääntelypäätösten valmistelussa. Tätä toimintaa tehostaa verkko- ja tietoturvaan liittyvien ENISA:n toimintojen ehdotettu sisällyttäminen markkinaviranomaisen tehtäviin.

- Markkinaviranomaisen sääntelyneuvosto koostuu kansallisten sääntelyviranomaisten johtajista ja se ajaa yhteisön etuja. Kansalliset sääntelyviranomaiset tuntevat paremmin kansalliset markkinat ja olosuhteet, ja ehdotetussa järjestelmässä komissio voi hyödyntää niiden yhteistä asiantuntemusta ja lujittaa yhteistyötään niiden kanssa. Järjestelmä täydentää kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltuuksia, jotka liittyvät sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanoon kansallisella tasolla.

- Yhteisön laajuisten palvelujen tarjoamiseen käytettävien taajuuksien ja numeroiden käyttöoikeudet myönnetään jatkossakin kansallisella tasolla sellaisen yhteisesti sovitun lähestymistavan mukaisesti, jota sovelletaan ainoastaan palveluihin, joilla on yhteisön laajuisia ominaisuuksia (esim. satelliittipalvelut). Myös yhteisön laajuisia palveluja koskevat valtuutukset annettaisiin edelleen kansallisella tasolla yhteisesti sovitun lähestymistavan mukaisesti. Tämä ehdotus ei kuitenkaan koske taajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksien myöntämistä kansalliselta pohjalta tarjottavia palveluja varten, mikä säilyy jatkossakin kansallisten sääntelyviranomaisten vastuulla.

Tämä tarkoittaa sitä, että samalla kun koordinointia parannetaan eräillä keskeisillä aloilla, joilla on yhteisön laajuinen ulottuvuus, markkinaviranomaisen asema ei ylitä sitä, mikä on tarpeen halutun tavoitteen saavuttamiseksi.

Koska ehdotettu säädös on asetus ja sitä sovelletaan sellaisenaan yhteisön alueella, yhteisölle, kansallisille hallituksille ja taloudellisille toimijoille aiheutuva taloudellinen ja hallinnollinen taakka on mahdollisimman pieni ja oikeassa suhteessa ehdotuksen tavoitteeseen.

- Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus.

Asetus, jota sovelletaan sellaisenaan, on sopivin väline ehdotetun tyyppisen viranomaisen perustamiseksi.

4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Markkinaviranomaisella arvioidaan olevan täydessä laajuudessaan 134 kokoaikaista työntekijää. Tähän sisältyy ENISA:n tehtävien ja resurssien siirtäminen markkinaviranomaiselle vuonna 2011. Sen vuotuisen talousarvion arvioidaan olevan 10 miljoonaa euroa ensimmäisenä vuonna, josta se nousee 28 miljoonaan euroon kolmannesta vuodesta alkaen. Yhteisön rahoitusosuuden lisäksi markkinaviranomainen voi kerätä maksuja eräistä palveluista. Markkinaviranomaisen tarjoamistaan palveluista saamat tulot käytetään sen toiminnan rahoittamiseen[11].

Kustannuksia olisi verrattava säästöihin, jotka saavutetaan liittämällä ENISA ehdotettuun markkinaviranomaiseen. ENISA:n vuotuinen talousarvio on nykyisin noin 8 miljoonaa euroa.

5. LISÄTIEDOT

- Yksinkertaistaminen

Ehdotus on osa uutta järjestelmää, jolla pyritään yksinkertaistamaan ja tehostamaan nykyistä sääntelyprosessia sekä viranomaisten että markkinatoimijoiden kannalta. Markkinaviranomainen parantaa päätöksentekoprosessia ja helpottaa komission ja kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyötä yhteisten tavoitteiden ja menettelyjen pohjalta. Markkinaviranomaisen perustamiseen liittyy nykyisen 7 artiklan menettelyn mukaisen automaattisen ilmoitusjärjestelmän helpottaminen, mikä keventää huomattavasti alan toimijoiden, kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission hallinnollista taakkaa. Komissio puuttuu asiaan ainoastaan vakavissa tapauksissa. Markkinaviranomaisella on tärkeä rooli tällaisten tapausten monimutkaisten teknisten ominaispiirteiden arvioinnissa ja ratkaisujen ja johdonmukaisten lopputulosten löytämisessä sisämarkkinoilla.

Nykyinen taajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksien myöntämisjärjestelmä, jossa jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa palveluja tarjotaan, sovelletaan erilaisia oikeudellisia ja menettelytapoihin liittyviä vaatimuksia, voi olla erittäin monimutkainen ja raskas yrityksille, jotka haluavat tarjota palveluja yhteisön laajuisesti. Erilaisten vaatimusten noudattaminen jokaisessa jäsenvaltiossa (esim. käyttöoikeuksien kesto ja niihin liittyvät ehdot) monimutkaistaa Euroopan laajuisten palvelujen suunnittelua, niihin investoimista ja viime kädessä niiden käyttöönottoa. Tällainen suuri vaihtelu käyttöoikeuksien saamiseksi noudatettavissa menettelyissä ehkäisee markkinoille tuloa ja haittaa sisämarkkinoiden toimintaa. Tämä puhuu sen puolesta, että yritysten valintaa olisi koordinoitava paremmin taajuuksien ja numeroiden kansallisia käyttöoikeuksia myönnettäessä.

Ehdotus sisältyy yhteisön säännöstön ajantasaistamista ja yksinkertaistamista koskevaan komission ohjelmaan.

- Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke

Ehdotukseen sisältyy uudelleentarkastelulauseke.

- Euroopan talousalue (ETA)

Ehdotus on ETA:n kannalta merkityksellinen, minkä vuoksi se on ulotettava koskemaan myös Euroopan talousaluetta.

6. EHDOTUKSEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

I luku: Aihe, soveltamisala, määritelmät ja tehtävät

1 ja 2 artiklassa säädetään asetuksen soveltamisalasta, johon kuuluu sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen perustamalla Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomainen.

3 artiklassa määritellään markkinaviranomaisen tehtävät, kuten lausuntojen antaminen sen omasta aloitteesta tai komission pyynnöstä sekä komission avustaminen muun muassa antamalla teknisiä neuvoja, tekemällä tutkimuksia, keräämällä tietoja ja kokoamalla raportteja.

II luku: Sisämarkkinoiden lujittamiseen liittyvät markkinaviranomaisen tehtävät

4 artiklassa määritellään kysymykset, joita markkinaviranomainen käsittelee sääntelyjärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen edistämiseksi.

5 artiklassa säädetään markkinaviranomaisen kuulemisesta kansallisten markkinoiden ja korjaavien toimien määrittelyn ja analyysin yhteydessä. Markkinaviranomaisen on annettava määräajassa lausunto tapauksissa, joissa komissio ilmaisee ”vakavia epäilyjä” puitedirektiivin 7 artiklan nojalla ilmoitetuista toimenpide-ehdotuksista.

6 artiklassa säädetään, että jos kansallinen sääntelyviranomainen ei ole tehnyt markkina-analyysiä vaaditussa määräajassa, komissio voi pyytää markkinaviranomaiselta neuvoja ja apua kyseisten kansallisten markkinoiden suhteen.

7 artiklan mukaan markkinaviranomainen tekee analyysin valtioiden rajat ylittävistä markkinoista sen jälkeen kun komissio on yksilöinyt ne puitedirektiivin 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

8 artikla koskee markkinaviranomaisen tehtäviä numeroinnin alalla. Näihin sisältyvät eurooppalaisen numeroavaruuden (ETNS) hallinnointi ja kehittäminen, yhdenmukaistettujen numerointialueiden hallinnointi (esim. 116-alkuisten numerojen varauspyyntöjen käsittely komission päätöksen 2007/116/EY mukaisesti) ja lausuntojen antaminen pyynnöstä numeroiden siirrettävyyteen liittyvistä velvollisuuksista.

9 artiklan mukaan markkinaviranomainen avustaa komissiota tekemällä vuosittain arvioinnin toimenpiteistä, joita kansallisella tasolla on toteutettu eurooppalaisen hätänumeron 112 tunnettuuden parantamiseksi. Se antaa komission pyynnöstä lausunnon 112-hätänumeron käyttöönottoon liittyvistä teknisistä kysymyksistä.

10 artiklan mukaan markkinaviranomainen avustaa komissiota sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen käytettävien radiotaajuuksien teknisiin ja taloudellisiin näkökohtiin liittyvissä kysymyksissä.

11 artiklan mukaan markkinaviranomainen avustaa sellaisten palvelujen yksilöinnissä, joihin liittyy yhteisön laajuisia mahdollisuuksia ja joiden kannalta yhteinen valintamenettely olisi hyödyllinen. Jotta palvelu voitaisiin määritellä yhteisön laajuiseksi, sen on täytettävä tietyt ehdot. Palveluille on esimerkiksi oltava kysyntää useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa ja kyseisten palveluiden on oltava ominaispiirteiltään valtioiden rajat ylittäviä ja siten soveltuvampia EU:n tai alueellisen tason sääntelyyn kuin kansalliseen sääntelyyn.

12 artiklassa säädetään yritysten valinnasta yhteisön laajuisten palvelujen tarjonnassa käytettävien taajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksien myöntämistä varten. Markkinaviranomainen toteuttaa valintamenettelyn ja antaa lausunnon, jossa ehdotetaan yrityksiä, joille käyttöoikeudet voidaan myöntää.

13 artiklan mukaan markkinaviranomainen osallistuu yhteisen valintamenettelyn tuloksena myönnettyjen käyttöoikeuksien peruuttamiseen.

14 artiklan mukaan markkinaviranomainen edistää verkko- ja tietoturvan kehittämistä toteuttamalla tiettyjä aiemmin ENISA:lle kuuluneita tehtäviä.

15 artiklassa luetellaan tapaukset, joissa markkinaviranomainen voi toimia omasta aloitteestaan.

III luku: Markkinaviranomaisen täydentävät tehtävät

16 ja 17 artiklan mukaan markkinaviranomainen perii joistain tarjoamistaan palveluista hallinnollisia maksuja hallintokulujensa kattamiseksi. Yhteisen valintamenettelyn tapauksessa se perii jäsenvaltioiden puolesta radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liittyvät hallinnolliset maksut ja käyttömaksut ja tilittää ne sitten edelleen jäsenvaltioille.

18 artiklan mukaan markkinaviranomainen voi antaa jonkin kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä suosituksia toimenpiteistä, jotka kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toteutettava rajat ylittävissä kysymyksissä.

19–21 artiklan mukaan markkinaviranomainen osallistuu tietojen levittämiseen ja vaihtoon jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission välillä. Se voi myös selvittää tekniikan kehitystä yhteisössä. Se julkaisee vuosittain kertomuksen sähköisen viestinnän alan kehityksestä ja määrittelee siinä sisämarkkinoiden valmiiksi saattamisen jäljellä olevat esteet. Se osallistuu tietojen keräämiseen taajuusrekisteriä varten sekä rekisterin hallinnointiin ja julkaisemiseen (rekisteriin merkittävät tiedot esitetään liitteessä). Sama koskee myös verkkovierailutietokantaa.

22 artiklan mukaan markkinaviranomainen avustaa komissiota sähköisten palvelujen esteettömyyteen liittyvissä kysymyksissä ja julkaisee vuosittain kertomuksen toimenpiteistä, jotka olisi toteutettava sähköisten viestintäverkkojen ja -laitteiden käyttömahdollisuuksien parantamiseksi vammaisten loppukäyttäjien kannalta.

IV luku: Markkinaviranomaisen organisaatio

24 artiklan mukaan markkinaviranomaisen organisaatiorakenteeseen kuuluu kuusi elintä: johtokunta, sääntelyneuvosto, johtaja, verkkoturva-asiamies, sidosryhmien pysyvä työryhmä ja valituslautakunta.

25 ja 26 artiklan mukaan johtokunta nimittää johtajan ja verkkoturva-asiamiehen, vahvistaa markkinaviranomaisen vuotuisen työohjelman ja talousarvion, hyväksyy markkinaviranomaisen toimintakertomuksen ja vahvistaa markkinaviranomaisen varainhoitosäännöt. Markkinaviranomainen antaa toiminnastaan säännöllisesti selvityksen Euroopan parlamentille.

27 ja 28 artiklan mukaan johtokunnassa on yksi jäsen kustakin jäsenvaltiosta. Tämän jäsenen tulisi olla sääntelyjärjestelmän päivittäisestä soveltamisesta jäsenvaltiossa vastaavan riippumattoman kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja. Myös markkinaviranomaisen johtaja on johtokunnan jäsen. Komissio voi osallistua johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta. Sääntelyneuvosto vastaa markkinaviranomaisen teknisestä päätöksenteosta muun muassa mahdollisten oikeudenhaltijoiden määrittelyn ja 7 artiklan mukaisiin tapauksiin liittyvien lausuntojen aloilla. Lausunnot ja päätökset hyväksytään yksinkertaisella enemmistöllä.

29 ja 30 artiklan mukaan johtajalla on täysi vastuu markkinaviranomaiselle annetuista tehtävistä ja hän on markkinaviranomaisen laillinen edustaja. Johtaja vastaa myös talousarvion valmistelusta ja toteutuksesta, työohjelmanluonnoksen laadinnasta ja henkilöstöasioista[12].

31 artiklan mukaan verkkoturva-asiamies on vastuussa markkinaviranomaisen tehtävien koordinoinnista ja vuotuisen työohjelman valmistelusta verkko- ja tietoturvan alalla. Hän raportoi johtajalle ja hänen toimintaansa tukee sidosryhmien pysyvä työryhmä (32 artikla).

33 ja 34 artiklassa säädetään valituslautakunnasta sen varmistamiseksi, että osapuolilla, joita markkinaviranomaisen numeroinnin alalla tekemät päätökset koskevat, on käytettävissään tarvittavat muutoksenhakukeinot.

36–53 artiklassa käsitellään tavanomaisia operatiivisia ja hallinnollisia kysymyksiä, kuten talousarviota, asiakirjojen saatavuutta ja avoimuutta, markkinaviranomaisen oikeudellista asemaa, henkilöstöä ja kolmansien maiden osallistumista.

55 artikla koskee komission tekemää arviointia markkinaviranomaisen saavuttamista tuloksista sen toimeksiantoon ja tavoitteeseen nähden. Arviointi tehdään viiden vuoden kuluttua markkinaviranomaisen toiminnan tosiasiallisesta alkamisesta. Kertomus ja siihen mahdollisesti liittyvät ehdotukset toimitetaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille.

2007/0249 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen perustamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[13],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[14],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[15],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[16],

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi)[17], sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi)[18], sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi)[19], yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi)[20] ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)[21], jäljempänä yhteisesti ’puitedirektiivi ja erityisdirektiivit’, tarkoituksena on luoda sähköisen viestinnän sisämarkkinat yhteisössä ja varmistaa samalla investointien, innovoinnin ja kuluttajansuojan korkea taso lisäämällä kilpailua.

(2) Vuonna 2002 annetussa sähköisen viestinnän sääntelykehyksessä määritellään kansallisten sääntelyviranomaisten toteuttama sääntelyjärjestelmä ja säädetään näiden viranomaisten yhteistyöstä toistensa ja komission kanssa yhdenmukaisen sääntelykäytännön kehittämiseksi ja sääntelykehyksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi yhteisössä.

(3) Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamisesta 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 460/2004[22], jäljempänä ’ENISA-asetus’, perustettiin vuonna 2004 Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA) viiden vuoden kaudeksi. Viraston perustamisella pyrittiin varmistamaan korkeatasoinen ja toimiva verkko- ja tietoturva yhteisössä, jotta voitaisiin kehittää Euroopan unionin kansalaisia, kuluttajia, yrityksiä ja julkisen sektorin organisaatioita hyödyttävä verkko- ja tietoturvakulttuuri ja siten edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

(4) Kansalliset sääntelyviranomaiset käyttävät huomattavaa harkintavaltaa sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanossa, mikä heijastaa niiden paikallisten markkinaolojen erikoisasiantuntemusta. Tämä harkintavalta on kuitenkin sovitettava yhteen yhdenmukaisen sääntelykäytännön kehittämisen ja sääntelyjärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen kanssa, jotta sisämarkkinoiden kehittämistä ja valmiiksi saattamista voitaisiin edistää tehokkaasti.

(5) Koska asiaa koskevia sääntöjä on sovellettava yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, komission päätöksellä 2002/627/EY[23] perustettiin eurooppalainen sääntelyviranomaisten ryhmä (ERG), jonka tehtävänä on neuvoa ja avustaa komissiota sisämarkkinoiden vahvistamisessa ja yleisti ottaen toimia kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission välisenä yhteystahona.

(6) ERG:n toiminnasta on saatu myönteisiä kokemuksia ja se on avustanut siirtymisessä kohti yhdenmukaista sääntelykäytäntöä niin pitkälle kuin tämä on ollut mahdollista. ERG on kuitenkin luonteeltaan löyhä ryhmittymä, jonka toiminta perustuu vapaaehtoiseen yhteistyöhön ja jonka nykyinen institutionaalinen asema ei vastaa niitä suuria vastuita, joita kansallisilla sääntelyviranomaisilla on sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanossa.

(7) Siksi tarvitaan vankempi institutionaalinen pohja elimelle, joka kokoaa yhteen kansallisten sääntelyviranomaisten asiantuntemuksen ja kokemuksen ja jolla on selkeästi määritelty toimivalta. Tällaisella elimellä olisi oltava sen jäsenten ja säännellyn alan silmissä todellista auktoriteettia, joka perustuu sen tuotosten laatuun.

(8) Tarvetta parantaa mekanismeja, joilla varmistetaan yhdenmukainen sääntelykäytäntö sähköisen viestinnän ja palvelujen sisämarkkinoiden valmiiksi saattamiseksi, on korostettu kertomuksissa, joita komissio on antanut vuoden 2002 sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanosta[24], sekä julkisessa kuulemisessa, joka käynnistettiin 29 päivänä kesäkuuta 2006 annetulla komission tiedonannolla neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän uudelleentarkastelusta [25]. Kertomuksissa ja kuulemisessa määriteltiin sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden jatkuva toteutumattomuus tärkeimmäksi kysymykseksi, jonka ratkaisemiseksi sääntelyjärjestelmää on uudistettava. Kansallisten sääntelyviranomaisten toiminnan löyhästä koordinoinnista johtuva sääntelyn hajanaisuus ja epäyhtenäisyys saattavat vaarantaa alan kilpailukyvyn ja ne huomattavat kuluttajahyödyt, joita valtioiden rajat ylittävä kilpailu sekä ylikansalliset ja jopa yhteisön laajuiset palvelut voisivat tuoda.

(9) Tekijöitä, jotka johtavat tehottomiin ratkaisuihin ja luovat esteitä sisämarkkinoille, ovat erityisesti viiveet direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) mukaisten markkina-analyysien tekemisessä, kansallisten sääntelyviranomaisten toisistaan poikkeavat lähestymistavat sellaisten velvollisuuksien asettamiseen, joilla pyritään korjaamaan markkina-analyysissä havaittu tosiasiallisen kilpailun puuttuminen, käyttöoikeuksiin liitetyt vaihtelevat ehdot, yhteisön laajuisiin palveluihin liittyvät vaihtelevat valintamenettelyt, erilaiset numerot yhteisön sisällä yhteisön laajuisia palveluja varten sekä kansallisten sääntelyviranomaisten kohtaamat ongelmat rajat ylittävien kiistojen ratkaisussa.

(10) Kesäkuun 1 päivänä 2007 annetussa komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) arviointi [26] esitellään ulkopuolisten asiantuntijoiden raportti[27], jossa arvioidaan viraston suorituskykyä sen perustamisesta lähtien, esitetään ENISA-asetusta koskevat ENISA:n johtokunnan suositukset ja käynnistetään julkinen kuuleminen. Ulkopuolisen arviointikertomuksen keskeisissä havainnoissa vahvistetaan ENISA:n perustamisen taustalla olleen politiikan ja ENISA:n alkuperäisten tavoitteiden perusteltavuus ja erityisesti ENISA:n myötävaikutus sähköisen viestinnän todellisten sisämarkkinoiden saavuttamiseen.

(11) Samaan aikaan yksilöidään joukko ongelmia, jotka liittyvät erityisesti viraston organisaatiorakenteeseen, sen henkilöstön määrään ja erilaisiin taitoihin sekä logistisiin vaikeuksiin. ENISA:n päätoimintoja olisi kehitettävä siten, että ne muodostavat keskeisen osan uudessa markkinaviranomaisessa. Tämän pitäisi tavoitteiden ja tehtävien selkeämmän määrittelyn pohjalta varmistaa, että nämä tavoitteet ja tehtävät voi toteuttaa tehokkaammalla, paremmin kohdennetulla ja edullisemmalla tavalla ja paremman sääntelyn periaatteita noudattaen yksi viranomainen, jolla on toimivalta sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevan EU:n sääntelyjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

(12) Tämä edellyttää, että perustetaan uusi yhteisön elin eli Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomainen, jäljempänä ’markkinaviranomainen’. Markkinaviranomainen edistäisi aktiivisesti sisämarkkinoiden valmiiksi saattamista avustamalla komissiota ja kansallisia sääntelyviranomaisia. Se toimisi vertailupisteenä ja loisi luottamusta riippumattomuutensa, antamiensa neuvojen ja levittämiensä tietojen laadun, menettelyjensä ja toimintatapojensa avoimuuden sekä sille annettujen tehtävien suorittamisessa osoitetun huolellisuuden ansiosta.

(13) Markkinaviranomaisen tulisi koota yhteen asiantuntemusta ja tätä kautta lujittaa kansallisten sääntelyviranomaisten valmiuksia korvaamatta kuitenkaan niiden nykyisiä toimintoja tai toistamatta jo tehtyä työtä sekä avustaa komissiota sen tehtävien hoitamisessa.

(14) Markkinaviranomaisen tulisi korvata ERG ja toimia ainoana foorumina kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyölle niiden toteuttaessa kaikkia sääntelyjärjestelmän mukaisia tehtäviään.

(15) Markkinaviranomainen olisi perustettava siten, että säilytetään yhteisön nykyinen institutionaalinen rakenne ja valtuuksien tasapaino. Sen olisi oltava teknisissä asioissa riippumaton ja sillä olisi oltava oikeudellinen, hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus. Tätä tarkoitusta varten on tarpeen ja asianmukaista, että markkinaviranomaisen olisi oltava yhteisön elin, joka on oikeushenkilö ja joka toteuttaa sille tällä asetuksella annetut tehtävät.

(16) Markkinaviranomaisen työn tulisi perustua kansallisiin ja yhteisön toimiin, ja tämän vuoksi sen olisi toteutettava tehtävänsä tiiviissä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission kanssa ja oltava valmis luomaan yhteyksiä teollisuuteen, kuluttajaryhmiin ja muihin sidosryhmiin.

(17) Tämän asetuksen ja sillä perustetun markkinaviranomaisen olisi oltava erottamaton osa yhteisön sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmää. Tässä suhteessa markkinaviranomaisella on tärkeä asema erityisesti mekanismeissa, joita on suunniteltu sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden lujittamiseksi ja markkina-analyysien tekemiseksi tietyissä olosuhteissa.

(18) Markkinaviranomaisen olisi annettava neuvoja komissiolle ja kansallisille sääntelyviranomaisille yhteisön sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän mukaisesti ja siten avustettava sääntelyjärjestelmän tehokkaassa täytäntöönpanossa.

(19) Markkinaviranomaisen olisi avustettava komissiota numeron siirrettävyyttä koskevien yhteisön vaatimusten mahdollisessa laajentamisessa. Laajentaminen voisi koskea erityisesti siirrettävien tietojen laajuutta tai verkkotyyppejä (eli kiinteä tai matkapuhelinverkko), joiden välillä numeroita ja tietoja siirretään. Tätä velvollisuutta koskevissa muutoksissa olisi otettava huomioon käyttäjiltä perittävät hinnat ja yrityksille vaihdosta aiheutuvat kustannukset sekä jäsenvaltioissa saadut kokemukset.

(20) Markkinaviranomaisen olisi avustettava komissiota tekemällä vuosittain katsaus toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tiedottaakseen kansalaisille eurooppalaisen hätänumeron 112 olemassaolosta ja käytöstä. Markkinaviranomaisen vuosikatsauksessa olisi yksilöitävä parhaat toimintatavat ja jäljellä olevat pullonkaulat ja sen olisi osaltaan edistettävä Euroopan unionissa matkustavien kansalaisten suojelun ja turvallisuuden parantamista.

(21) Komissio voi Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös)[28] tavoitteiden saavuttamiseksi pyytää markkinaviranomaiselta riippumatonta asiantuntija-apua liittyen radiotaajuuksien käyttöön yhteisössä. Tähän avunantoon voi sisältyä erityisiä teknisiä selvityksiä sekä taloudellisten tai sosiaalisten vaikutusten arviointeja ja analyysejä taajuuspolitiikkaan liittyvistä toimenpiteistä. Se voi myös koskea päätöksen N:o 676/2002/EY 4 artiklan täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä, jolloin markkinaviranomaista voidaan pyytää antamaan komissiolle neuvoja tuloksista, joita on saavutettu komission Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssille (CEPT) antamien valtuutusten nojalla.

(22) Teknologian ja markkinoiden kehitys on lisännyt mahdollisuuksia ottaa käyttöön sähköisiä viestintäpalveluja yksittäisten jäsenvaltioiden maantieteellisten rajojen ulkopuolella, mutta on olemassa vaara, että tällaisten palvelujen käyttöönottoa koskevat, toisistaan poikkeavat oikeudelliset ja sääntelylliset ehdot eri jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä rajoittavat entisestään tällaisten rajat ylittävien palvelujen tarjoamista. Siksi markkinaviranomaisella olisi oltava keskeinen asema yhdenmukaisten ehtojen luomisessa tällaisten palvelujen valtuuttamiselle, oli kyseessä sitten yleisvaltuutus, radiotaajuuksien käyttöoikeus tai numerojen käyttöoikeus. Lisäksi sen olisi annettava komissiolle neuvoja niiden toimenpiteiden yksityiskohdista, joita toteutetaan näiden yhdenmukaisten ehtojen saavuttamiseksi direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) nojalla.

(23) Markkinaviranomaisen olisi erityisesti arvioitava tarvetta luoda yksi yhteisön tason valintamenettely sellaisia käyttöoikeuksia varten, joihin sovelletaan yhdenmukaisia edellytyksiä, annettava komissiolle neuvoja tällaisessa valintamenettelyssä sovellettavista ehdoista ja perusteista sekä otettava vastaan ja arvioitava yritysten tällaisista käyttöoikeuksista tekemät hakemukset. Markkinaviranomaisen tehtävänä olisi myös tarvittaessa neuvoa komissiota tällaisten käyttöoikeuksien peruuttamisesta.

(24) Markkinaviranomaisen olisi toimittava verkko- ja tietoturvakysymysten eurooppalaisena asiantuntijakeskuksena, joka antaa ohjeita ja neuvoja Euroopan parlamentille, komissiolle ja jäsenvaltioiden nimeämille toimivaltaisille elimille. Viestintäverkkojen ja tietojärjestelmien turvallisuus ja toimintakyky on edelleen yksi keskeisistä yhteiskunnallisista huolenaiheista, ja se on myös keskeinen tekijä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevassa EU:n sääntelyjärjestelmässä. Turvallisuuteen liittyvien puitedirektiivin ja erityisdirektiivien säännösten epäyhtenäinen soveltaminen uhkaa vaarantaa sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan. Markkinaviranomaisen komission ja jäsenvaltioiden pyynnöstä antamien lausuntojen ja teknisten neuvojen tulisi helpottaa direktiivien yhdenmukaista soveltamista jäsenvaltioissa.

(25) Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille voidaan asettaa hallinnollisia maksuja valtuutusjärjestelmän hallinnoinnista ja käyttöoikeuksien myöntämisestä. Hallinnollisten maksujen lisäksi radiotaajuuksien ja numeroiden käytöstä voidaan periä käyttömaksuja. Yritysten hallinnollisen taakan keventämiseksi markkinaviranomaisen olisi yhteistä valintamenettelyä käytettäessä kerättävä hallinnolliset maksut ja käyttömaksut ja jaettava ne edelleen jäsenvaltioille.

(26) Jos yritysten välillä syntyy luonteeltaan rajat ylittäviä riitoja sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän mukaisista oikeuksista tai velvollisuuksista, markkinaviranomaisen olisi voitava selvittää riidan tausta ja antaa asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille neuvoja toimenpiteistä, joiden se katsoo niiden olevan parasta toteuttaa riidan ratkaisemiseksi sääntelyjärjestelmän säännösten mukaisesti.

(27) Markkinaviranomaisen olisi edistettävä parhaiden sääntelykäytäntöjen kehittämistä ja sääntelyn yhdenmukaista soveltamista sähköisen viestinnän alalla tukemalla tietojenvaihtoa kansallisten viranomaisten välillä ja saattamalla asianmukaisia tietoja yleisön saataville helposti saatavilla olevassa muodossa. Markkinaviranomaisen olisi voitava käsitellä taloudellisia ja teknisiä kysymyksiä ja saada käyttöönsä viimeisimmät saatavilla olevat tiedot, jotta se voisi vastata kehittyvän tietoyhteiskunnan asettamiin taloudellisiin ja teknisiin haasteisiin esimerkiksi verkko- ja tietoturvan ja radiotaajuisten etätunnistuslaitteiden aloilla.

(28) Jotta markkinaviranomainen voisi toteuttaa tässä asetuksessa säädetyt tehtävänsä ja saada paremman käsityksen sähköisen viestinnän alan haasteista, mukaan luettuina nykyiset ja esiin nousevat riskit verkko- ja tietoturvan alalla, sen olisi voitava analysoida nykyisiä ja tulevia kehityssuuntia. Tätä varten markkinaviranomainen voi kerätä asiaan kuuluvia tietoja erityisesti turvallisuuteen ja eheyteen liittyvistä loukkauksista, joilla on ollut merkittävä vaikutus verkon tai palvelujen toimintaan. Nämä tiedot voivat olla kansallisten sääntelyviranomaisten direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 13 a artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamia tietoja, tai niitä voidaan kerätä kyselyjen avulla.

(29) Koska markkinaviranomainen toimii tiedon jakamisen ja vaihdon keskuksena kysymyksissä, jotka liittyvät sähköisten viestintäpalvelujen sääntelyyn kaikkialla yhteisössä, ja jotta voitaisiin edistää avoimuutta ja keventää näiden palvelujen tarjoajien ja käyttäjien hallinnollista taakkaa, markkinaviranomaisen olisi pidettävä rekisteriä, joka sisältää tiedot taajuuksien käytöstä yhteisössä, ja asetettava rekisteri saataville. Rekisterin olisi perustuttava kunkin jäsenvaltion säännöllisesti antamiin vakiomuotoisiin tietoihin. Jotta parannettaisiin yhteisön alueella soitettavien ja vastaanotettavien säänneltyjen verkkovierailupuhelujen vähittäishintojen avoimuutta ja jotta verkkovierailuasiakkaiden olisi ulkomailla oleskellessaan helpompi tehdä matkapuhelimen käyttöä koskevia päätöksiä, markkinaviranomaisen olisi varmistettava, että niillä, joita asia koskee, on saatavissaan ajantasaista tietoa verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella ja direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 717/2007[29] soveltamisesta, ja julkaistava vuosittain tämän seurannan tulokset.

(30) Markkinaviranomaisen olisi voitava teettää tutkimuksia, jotka ovat tarpeen sen tehtävien toteuttamiseksi, samalla kun se varmistaa, että sen komissioon ja jäsenvaltioihin luomat yhteydet estävät päällekkäisen työn tekemisen.

(31) Komission olisi voitava pyytää markkinaviranomaista toteuttamaan kaikki sen yleisen toimeksiannon piiriin kuuluvat ylimääräiset erityistehtävät, joiden voidaan katsoa edistävän yhteisön sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän tavoitteiden saavuttamista.

(32) Markkinaviranomaisen rakenteen olisi sovelluttava niihin tehtäviin, joita sen on määrä toteuttaa. Vastaavista yhteisön viranomaisista saadut kokemukset tarjoavat tässä suhteessa joitain suuntaviivoja, mutta markkinaviranomaisen rakenne olisi mukautettava sähköisen viestinnän sääntelyä koskevan yhteisön järjestelmän erityistarpeisiin. Erityisesti kansallisten sääntelyviranomaisten erityisrooli ja niiden riippumaton luonne on otettava kaikilta osin huomioon.

(33) Markkinaviranomaisella olisi oltava tarvittavat toimivaltuudet, jotta se voi huolehtia sääntelytehtävistä tehokkaasti ja ennen kaikkea riippumattomasti. Sääntelyneuvoston olisi siksi toimittava, kuten kansallisellakin tasolla, riippumatta kaupallisista eduista ja pyytämättä tai ottamatta vastaan ohjeita miltään hallitukselta tai muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.

(34) Markkinaviranomaisen asianmukainen toiminta edellyttää, että sen johtaja nimitetään ansioiden ja todistuksin osoitettujen hallinnollisten ja johtamistaitojen sekä sähköisen viestinnän verkkojen, palvelujen ja markkinoiden kannalta merkityksellisen pätevyyden ja kokemuksen perusteella ja että hänellä on tehtäviensä hoitamisessa täysi riippumattomuus ja liikkumavara markkinaviranomaisen sisäisen toiminnan organisoinnissa. Johtajan olisi varmistettava markkinaviranomaisen tehtävien tehokas toteuttaminen riippumattomalla tavalla.

(35) Sen varmistamiseksi, että markkinaviranomainen toteuttaa tehtävänsä tehokkaasti, sen johtajalle olisi annettava valtuudet vahvistaa sääntelyneuvoston suostumuksella kaikki lausunnot ja varmistaa, että markkinaviranomainen toimii tätä tarkoitusta varten vahvistettujen yleisten periaatteiden mukaisesti.

(36) Olisi varmistettava, että osapuolilla, joita markkinaviranomaisen tekemät päätökset koskevat, on käytettävissään tarvittavat muutoksenhakukeinot. Asianmukainen muutoksenhakumekanismi olisi järjestettävä niin, että markkinaviranomaisen päätökseen voidaan hakea muutosta erikoistuneelta valituslautakunnalta, jonka päätöksiin voidaan puolestaan hakea muutosta yhteisöjen tuomioistuimessa.

(37) Sen lisäksi, että markkinaviranomaisen toimintaperiaatteet perustuvat riippumattomuuteen ja avoimuuteen, sen tulisi myös olla organisaatio, joka on valmis luomaan yhteyksiä teollisuuteen, kuluttajiin ja muihin sidosryhmiin. Markkinaviranomaisen olisi tehostettava verkko- ja tietoturva-alan eri toimijoiden välistä yhteistyötä muun muassa järjestämällä säännöllisesti elinkeinoelämän, tutkimuskeskusten ja muiden asianomaisten sidosryhmien kuulemisia ja perustamalla yhteisön elinten, jäsenvaltioiden nimeämien julkisen sektorin elinten, yksityisen sektorin sekä kuluttajia edustavien elinten yhteysverkosto.

(38) Markkinaviranomaisten menettelyissä olisi varmistettava, että sillä on käytettävissään erikoistunutta asiantuntemusta ja kokemusta sähköisen viestinnän alalta ja erityisesti osa-alueilta, joilla tekniikka on monimutkaista ja muutokset nopeita, kuten verkko- ja tietoturva-alalla.

(39) Sen varmistamiseksi, että markkinaviranomaisen verkko- ja tietoturvaan liittyvien tehtävien toteuttamisessa hyödynnetään tarvittavaa asiantuntemusta ja kokemusta, markkinaviranomaiselle olisi nimitettävä verkkoturva-asiamies. Olisi myös perustettava sidosryhmien pysyvä työryhmä, joka antaa neuvoja verkkoturva-asiamiehelle, edistää kokemusten ja parhaiden käytäntöjen jakamista näissä kysymyksissä ja ylläpitää säännöllistä vuoropuhelua yksityisen sektorin, kuluttajajärjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa.

(40) Viraston täydellisen itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi sillä olisi oltava itsenäinen talousarvio. Yhteisön talousarviomenettelyä sovelletaan edelleen Euroopan unionin yleisestä talousarviosta maksettaviin tukiin. Lisäksi tilintarkastustuomioistuimen tulisi vastata tilintarkastuksesta Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002[30] 91 artiklan mukaisesti.

(41) Markkinaviranomaisen olisi tarvittaessa kuultava osapuolia, joita asia koskee, ja annettava niille mahdollisuus esittää kohtuullisessa määräajassa huomautuksensa ehdotetuista toimenpiteistä.

(42) Komission olisi voitava määrätä taloudellisia seuraamuksia yrityksille, jotka eivät toimita tarvittavia tietoja, jotta markkinaviranomainen voisi toteuttaa tehtävänsä tehokkaasti. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niillä on mahdollisuus määrätä yrityksille tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, jos yritykset eivät täytä tästä asetuksesta johtuvia velvollisuuksiaan.

(43) Markkinaviranomaisen olisi toimialansa puitteissa sekä tavoitteitaan toteuttaessaan ja tehtäviään suorittaessaan noudatettava erityisesti arkaluonteisten asiakirjojen käsittelyä koskevia yhteisön toimielimiin sovellettavia määräyksiä. Tarvittaessa olisi varmistettava yhtenäinen ja turvallinen tiedonvaihto tämän asetuksen puitteissa.

(44) Markkinaviranomaisen olisi sovellettava yhteisön lainsäädäntöä, joka koskee yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin, siten kuin tästä on säädetty Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001[31], sekä yksilön suojaa henkilötietojen käsittelyssä, siten kuin tästä on säädetty yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001[32].

(45) Kolmansien maiden olisi voitava osallistua markkinaviranomaisen työhön yhteisön kanssa tehtävien asianmukaisten sopimusten mukaisesti.

(46) Markkinaviranomaisen toimeksiannon piiriin kuuluvan ENISA:n käynnissä olevan toiminnan sujuva siirtäminen olisi varmistettava.

(47) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[33] mukaisesti.

(48) Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukauttaa tämän asetuksen liitteessä yksilöityjä tietoja tekniikan ja markkinoiden kehitykseen. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, niistä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(49) Koska suunnitellun toiminnan tavoitteita eli sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinoiden parempaa toimintaa ja yhteisön laajuisen sähköisen viestinnän kehittämistä ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan tämän asetuksen Euroopan laajuisen soveltamisalan takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

AIHE, SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT JA TEHTÄVÄT

1 artikla Aihe ja soveltamisala

1. Perustetaan Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomainen, jolla on tässä asetuksessa säädetyt velvollisuudet.

2. Markkinaviranomainen toimii puitedirektiivin ja erityisdirektiivien soveltamisalalla ja hyödyntää kansallisten sääntelyviranomaisten asiantuntemusta. Se edistää II ja III luvussa lueteltujen tehtävien kautta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinoiden parempaa toimintaa, erityisesti yhteisön laajuisten sähköisten viestintäpalvelujen kehittämistä sekä korkeatasoista ja toimivaa verkko- ja tietoturvaa.

3. Markkinaviranomainen toteuttaa tehtävänsä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission kanssa sähköisen viestinnän sääntelyä koskevan eurooppalaisen järjestelmän puitteissa.

4. Markkinaviranomaisen on kaikessa toiminnassaan ja erityisesti lausuntoja laatiessaan pyrittävä samoihin tavoitteisiin kuin ne, jotka on asetettu kansallisille sääntelyviranomaisille direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklassa.

5. Markkinaviranomaisen tavoitteet ja tehtävät eivät rajoita Euroopan yhteisön perustamissopimuksen soveltamisalaan kuulumatonta verkko- ja tietoturvaan liittyvää jäsenvaltioiden toimivaltaa, erityisesti sitä, joka kuuluu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osaston soveltamisalaan. Markkinaviranomaisen tavoitteet ja tehtävät eivät missään tapauksessa rajoita toimia, jotka koskevat yleistä turvallisuutta, puolustusta tai valtion toimia rikosoikeuden ja valtion turvallisuuden aloilla, mukaan luettuna valtion taloudellinen hyvinvointi, silloin kun kyseessä ovat valtion turvallisuutta koskevat asiat.

2 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 2002/21/EY 2 artiklassa, direktiivin 2002/19/EY 2 artiklassa, direktiivin 2002/20/EY 2 artiklassa, direktiivin 2002/22/EY 2 artiklassa, direktiivin 2002/58/EY 2 artiklassa ja päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) 2 artiklassa säädettyjä määritelmiä.

3 artikla Markkinaviranomaisen tehtävät

Tässä asetuksessa sille asetettujen tehtäviensä toteuttamiseksi markkinaviranomainen:

1. antaa lausuntoja komission pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ja avustaa komissiota antamalla sille teknistä tukea kaikissa sähköiseen viestintään liittyvissä kysymyksissä;

2. avustaa yhteisöä, sen jäsenvaltioita ja kansallisia sääntelyviranomaisia suhteissa, keskusteluissa ja tiedonvaihdossa kolmansien osapuolten kanssa;

3. antaa sääntelykysymyksiin liittyviä neuvoja markkinatoimijoille ja kansallisille sääntelyviranomaisille;

4. vaihtaa, levittää ja kokoaa tietoja ja tekee selvityksiä toimintansa kannalta merkityksellisillä aloilla;

5. antaa neuvoja ja apua komissiolle ja jäsenvaltioiden nimeämille toimivaltaisille elimille kaikissa markkinaviranomaisen toimivaltuuksien piiriin kuuluvissa verkko- ja tietoturvakysymyksissä;

6. tekee yksittäisiä päätöksiä eurooppalaiseen numeroavaruuteen (ETNS) kuuluvien numeroiden käyttöoikeuksien myöntämisestä;

7. avustaa komissiota niiden yritysten valinnassa, joille annetaan radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksia;

8. kerää ja jakaa edelleen radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksiin liittyvät käyttömaksut;

9. antaa suosituksia kansallisille sääntelyviranomaisille rajat ylittävistä riidoista ja sähköisten palvelujen esteettömyyteen liittyvistä kysymyksistä.

II LUKU

SISÄMARKKINOIDEN LUJITTAMISEEN LIITTYVÄT MARKKINAVIRANOMAISEN TEHTÄVÄT

4 artikla Markkinaviranomaisen asema sääntelyjärjestelmän soveltamisessa

1. Markkinaviranomainen antaa komission pyynnöstä lausuntoja kaikista sähköiseen viestintään liittyvistä kysymyksistä.

2. Markkinaviranomainen edistää erityisesti puitedirektiivin ja erityisdirektiivien säännösten yhdenmukaista soveltamista avustamalla komissiota suositusten ja päätösten valmistelussa, joita komissio antaa tai tekee direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 19 artiklan mukaisesti.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kysymyksiin sisältyvät seuraavat:

10. kansallisten sääntelyviranomaisten toimenpide-ehdotukset, jotka koskevat markkinoiden määrittelyä, yritysten nimeämistä huomattavan markkinavoiman yrityksiksi ja korjaavien toimenpiteiden määräämistä direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan mukaisesti;

11. yleisten sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen turvallisuus ja eheys, mukaan luettuina turvallisuuteen ja/tai eheyteen kohdistuviin loukkauksiin liittyvät kysymykset, direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 13 a artiklan ja direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 4 artiklan mukaisesti;

12. valtioiden rajat ylittävien markkinoiden yksilöinti direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 15 artiklan mukaisesti;

13. standardointikysymykset direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 17 artiklan mukaisesti;

14. tiettyjä kansallisia markkinoita koskevat analyysit direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan mukaisesti;

15. avoimuus ja loppukäyttäjille tiedottaminen direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 21 artiklan mukaisesti;

16. palvelun laatu direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 22 artiklan mukaisesti;

17. hätänumeron 112 tehokas täytäntöönpano direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 26 artiklan mukaisesti;

18. numerointiin liittyvät kysymykset direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 10 artiklan mukaisesti ja mahdollisuus käyttää numeroita ja palveluita yhteisössä direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 28 artiklan mukaisesti;

19. numeron siirrettävyys direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 30 artiklan mukaisesti;

20. sähköisten viestintäpalvelujen ja -laitteiden käyttömahdollisuuksien parantaminen vammaisten loppukäyttäjien kannalta direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 33 artiklan mukaisesti;

21. kansallisten sääntelyviranomaisten direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 5 artiklan ja 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti toteuttamat toimenpiteet;

22. tilaajayhteyksien eriyttämisen toteuttamiseen liittyvät avoimuutta lisäävät toimenpiteet direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 9 artiklan mukaisesti;

23. digitaalitelevisio- ja radiopalvelujen käyttöoikeuksia koskevat ehdot direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 6 artiklan mukaisesti ja interaktiivisten digitaalitelevisiopalvelujen yhteentoimivuus direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 18 artiklan mukaisesti;

24. radiotaajuuskysymyksiin liittyvät toimenpiteet päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) 4 ja 6 artiklan mukaisesti;

25. direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 a ja 6 b artiklan mukaisesti:

i) radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksiin liittyvät yhdenmukaiset ehdot;

ii) koordinoidulta tai yhdenmukaistetulta pohjalta myönnettyjen käyttöoikeuksien muuttaminen tai peruuttaminen;

iii) sellaisten yritysten valinta, joille voidaan myöntää taajuuksien tai numeroiden yksittäisiä käyttöoikeuksia sellaisia palveluja varten, joilla on rajat ylittäviä mahdollisuuksia.

4. Lisäksi markkinaviranomainen toteuttaa 5–23 artiklassa säädetyt erityistehtävät.

5 artikla Markkinaviranomaisen kuuleminen kansallisten markkinoiden määrittelystä ja analysoinnista ja korjaavista toimenpiteistä

1. Komissio ilmoittaa markkinaviranomaiselle, kun komissio toimii direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 7 artiklan 4 ja 8 kohdan mukaisesti.

2. Markkinaviranomaisen on annettava komissiolle lausunto kyseisestä toimenpide-ehdotuksesta neljän viikon kuluessa siitä, kun sille on ilmoitettu asiasta. Lausunnossa on oltava yksityiskohtainen ja objektiivinen analyysi siitä, muodostaako ehdotettu toimenpide esteen sisämarkkinoille ja onko se yhteisön oikeuden mukainen ja erityisesti direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden mukainen. Markkinaviranomaisen on tarvittaessa ilmoitettava, mitä muutoksia toimenpide-ehdotukseen olisi tehtävä sen varmistamiseksi, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa mahdollisimman tehokkaasti.

3. Markkinaviranomaisen on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki saatavilla olevat tiedot, joita se tarvitsee toteuttaakseen 2 kohdassa tarkoitetut tehtävät.

6 artikla Markkinaviranomaisen tekemä kansallisten markkinoiden arviointi

1. Jos komissio pyytää direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan 7 kohdan mukaisesti markkinaviranomaista analysoimaan tietyn jäsenvaltion merkityksellisiä markkinoita, markkinaviranomaisen on annettava lausunto ja toimitettava komissiolle tarvittavat tiedot, mukaan luettuina julkisen kuulemisen ja markkina-analyysin tulokset. Jos markkinaviranomainen toteaa, ettei markkinoilla ole tosiasiallista kilpailua, sen on julkisen kuulemisen jälkeen esitettävä lausunnossaan toimenpide-ehdotus, jossa yksilöidään yritykset, jotka olisi sen mielestä nimettävä huomattavan markkinavoiman yrityksiksi kyseisillä markkinoilla, sekä asianmukaiset velvoitteet, jotka yrityksille olisi asetettava.

2. Markkinaviranomainen voi tarvittaessa kuulla asianomaisia kansallisia kilpailuviranomaisia ennen lausunnon antamista komissiolle.

3. Markkinaviranomaisen on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki saatavilla olevat tiedot, joita se tarvitsee toteuttaakseen 1 kohdassa tarkoitetut tehtävät.

7 artikla Valtioiden rajat ylittävien markkinoiden määrittely ja analysointi

1. Markkinaviranomaisen on annettava pyynnöstä komissiolle lausunto valtioiden rajat ylittävien markkinoiden asianmukaisesta määrittelystä.

2. Kun komissio on yksilöinyt valtioiden rajat ylittävät markkinat direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti, markkinaviranomaisen on tehtävä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa markkina-analyysi mainitun direktiivin 16 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja annettava asiasta komissiolle lausunto.

3. Jos markkinaviranomainen toteaa, ettei kyseisillä valtioiden rajat ylittävillä markkinoilla ole tosiasiallista kilpailua, sen on esitettävä komissiolle antamassaan lausunnossa toimenpide-ehdotus, jossa yksilöidään yritykset, jotka olisi sen mielestä nimettävä huomattavan markkinavoiman yrityksiksi kyseisillä markkinoilla, sekä asianmukaiset velvoitteet, jotka yrityksille olisi asetettava.

4. Ennen kuin markkinaviranomainen antaa 1 tai 3 kohdan mukaisen lausuntonsa sen on kuultava kansallisia sääntelyviranomaisia ja kansallisia kilpailuviranomaisia ja järjestettävä julkinen kuuleminen tämän asetuksen 42 artiklan mukaisesti.

5. Markkinaviranomaisen on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki saatavilla olevat tiedot, joita se tarvitsee toteuttaakseen 1–4 kohdassa tarkoitetut tehtävät.

8 artikla Numeroinnin ja numeron siirrettävyyden yhdenmukaistaminen

1. Markkinaviranomainen voi tehdä päätöksiä eurooppalaiseen numeroavaruuteen (ETNS) kuuluvien numeroiden käyttöoikeuksien myöntämisestä direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 10 artiklan mukaisesti. Se vastaa myös eurooppalaisen numeroavaruuden (ETNS) hallinnoinnista ja kehittämisestä niiden jäsenvaltioiden puolesta, joille on osoitettu aluetunnus 3883.

2. Markkinaviranomainen toteuttaa yhdenmukaistettujen numerointialueiden hallinnointiin liittyvät tehtävät direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

3. Markkinaviranomainen toimii yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa yhteisössä tapahtuviin petoksiin tai numerointivarojen väärinkäytöksiin liittyvissä kysymyksissä, erityisesti rajat ylittävien palvelujen osalta. Se voi antaa lausunnon toimista, joilla petoksiin ja väärinkäytöksiin ja muihin numerointiin liittyviin kuluttajien huolenaiheisiin voidaan puuttua yhteisön tasolla tai kansallisesti.

4. Markkinaviranomaisen on annettava pyynnöstä komissiolle lausunto numeroiden tai tilaajatunnisteiden ja niihin liittyvien tietojen siirtämistä verkkojen välillä koskevien velvollisuuksien laajuudesta ja niihin liittyvistä teknisistä parametreista sekä siitä, onko tällaisia velvollisuuksia aiheellista laajentaa yhteisön tasolla.

9 artikla Eurooppalaisen hätänumeron 112 toteuttaminen

1. Markkinaviranomainen tekee vuosittain katsauksen toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tiedottaakseen kansalaisille eurooppalaisen hätänumeron 112 olemassaolosta ja käytöstä. Katsaus tehdään direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen pohjalta. Katsauksen tulokset sisällytetään 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun vuosikertomukseen.

2. Markkinaviranomaisen on annettava pyynnöstä komissiolle lausunto teknisistä kysymyksistä, jotka liittyvät eurooppalaisen hätänumeron 112 toteuttamiseen direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 26 artiklan mukaisesti.

3. Ennen kuin markkinaviranomainen antaa 2 kohdan mukaisen lausuntonsa sen on kuultava toimivaltaisia kansallisia viranomaisia ja järjestettävä julkinen kuuleminen tämän asetuksen 42 artiklan mukaisesti.

10 artikla Neuvonanto sähköiseen viestintään liittyvissä radiotaajuuskysymyksissä

1. Markkinaviranomaisen on annettava pyynnöstä komissiolle neuvoja ja tehtävä selvityksiä ja katsauksia radiotaajuuksien käytöstä sähköisessä viestinnässä yhteisössä ja erityisesti tähän liittyvistä teknisistä ja taloudellisista näkökohdista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja toimia voidaan toteuttaa päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) täytäntöönpanoon liittyvissä asioissa. Tämä ei vaikuta mainitun päätöksen 4 artiklassa säädettyyn tehtävänjakoon.

3. Markkinaviranomaisen on annettava pyynnöstä komissiolle neuvoja päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yhteisen politiikan tavoitteiden määrittelystä siltä osin kuin ne liittyvät sähköisen viestinnän alaan.

4. Markkinaviranomaisen on julkaistava vuosittain kertomus taajuuskysymysten tulevasta kehityksestä sähköisen viestinnän alalla ja politiikassa ja määriteltävä siinä mahdolliset tarpeet ja haasteet.

11 artikla Yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin liittyvien ehtojen ja menettelyjen yhdenmukaistaminen

1. Markkinaviranomaisen on annettava pyynnöstä komissiolle lausunto direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 a artiklassa säädettyjen täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamisalasta ja sisällöstä. Tähän voi sisältyä erityisesti markkinaviranomaisen arviointi siitä, mitä hyötyjä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhtenäismarkkinoille voi koitua täytäntöönpanotoimenpiteistä, joita komissio hyväksyy direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 a artiklan mukaisesti, sekä niiden palvelujen yksilöinti, joihin liittyy yhteisön laajuisia mahdollisuuksia ja jotka hyötyisivät näistä toimenpiteistä.

2. Silloin kun markkinaviranomaisen 1 kohdan mukaisesti antama lausunto liittyy direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 b artiklan soveltamisalaan kuuluvan käyttöoikeuksia koskevan yhteisen valintamenettelyn toteuttamiseen, lausunnossa on erityisesti:

26. yksilöitävä ne sähköiset viestintäpalvelut, joiden rajat ylittävää tarjontaa yhteisössä hyödyttäisi sellaisten taajuuksien tai numeroiden käyttäminen, joita koskevat oikeudet on myönnetty yhdellä menettelyllä ja yksien ehtojen mukaisesti;

27. yksilöitävä numerot tai numerointialueet, joita tällaisissa palveluissa voitaisiin käyttää;

28. arvioitava tällaisten palvelujen tosiasiallisen tai mahdollisen kysynnän laajuutta yhteisössä;

29. määriteltävä mahdolliset rajoitukset, joita se katsoo olevan asianmukaista asettaa yhteisessä valintamenettelyssä tarjottavien käyttöoikeuksien määrälle, sekä menettelyt, joita noudatetaan niiden yritysten valinnassa, joille nämä oikeudet myönnetään, ottaen tarvittaessa asianmukaisesti huomioon direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 7 artiklassa säädetyt periaatteet.

3. Jos komissio niin pyytää, markkinaviranomaisen on selitettävä tai täydennettävä 1 kohdan mukaisesti annettua lausuntoa pyynnössä asetetussa määräajassa.

12 artikla Yritysten valintaa koskeva ehdotus

Direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 b artiklan mukaisesti markkinaviranomainen:

30. vastaanottaa ja käsittelee yritysten tekemät radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksia koskevat hakemukset ja kerää yrityksille yhteisen valintamenettelyn mukaisesti asetetut hallinnolliset ja muut maksut;

31. toteuttaa yhteisen valintamenettelyn ja ehdottaa yrityksiä, joille voidaan myöntää yksittäisiä käyttöoikeuksia kyseisten säännösten mukaisesti;

32. antaa komissiolle kertomuksen, jossa esitetään yksityiskohtaiset tiedot vastaanotetuista hakemuksista, kuvaillaan hakemusten arviointi, ehdotetaan yrityksiä, joille voitaisiin parhaiten myöntää yksittäisiä käyttöoikeuksia, ja perustellaan tämä valinta viittaamalla asiaa koskevassa täytäntöönpanotoimenpiteessä vahvistettuihin valintaperusteisiin.

13 artikla Yhteisen valintamenettelyn mukaisesti myönnettyjen radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksien peruuttaminen

Markkinaviranomaisen on annettava pyynnöstä komissiolle lausunto direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 b artiklassa säädetyn yhteisen valintamenettelyn mukaisesti myönnettyjen käyttöoikeuksien peruuttamisesta.

Lausunnossa on tarkasteltava sitä, onko käyttöoikeuteen liitettyjä ehtoja rikottu vakavasti ja toistuvasti.

14 artikla Verkko- ja tietoturva

Tämän asetuksen 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 19 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen tehtävien lisäksi markkinaviranomainen edistää verkko- ja tietoturvakulttuurin luomista erityisesti:

33. helpottamalla komission ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä näiden kehittäessä yhteisiä menetelmiä, joilla voidaan ehkäistä ja torjua verkko- ja tietoturvaongelmia sekä puuttua niihin;

34. neuvomalla komissiota verkko- ja tietoturva-alaa koskevassa tutkimuksessa sekä riskinehkäisyteknologioiden tehokkaassa käytössä ja edistämällä riskinarviointitoimia, yhteentoimivia riskinhallintaratkaisuja sekä ennaltaehkäisyn hallintaratkaisuja koskevia tutkimuksia julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioissa ja

35. osallistumalla yhteisön kolmansien maiden kanssa ja tarvittaessa kansainvälisissä järjestöissä toteuttamiin yhteistyötoimiin, joilla pyritään edistämään yhteistä kokonaisvaltaista lähestymistapaa verkko- ja tietoturvakysymyksissä.

15 artikla Omat aloitteet

Markkinaviranomainen voi omasta aloitteestaan antaa komissiolle lausunnon 4 artiklan 2 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa, 10 artiklan 1 kohdassa ja 12, 14, 21 ja 22 artiklassa tarkoitetuista asioista.

III LUKU

MARKKINAVIRANOMAISEN TÄYDENTÄVÄT TEHTÄVÄT

16 artikla Hallinnollisten maksujen kerääminen markkinaviranomaisen tarjoamista palveluista

1. Komissio vahvistaa yrityksiltä markkinaviranomaisen tarjoamista palveluista perittävät hallinnolliset maksut markkinaviranomaisen lausunnon pohjalta 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Markkinaviranomainen kerää nämä hallinnolliset maksut.

2. Hallinnolliset maksut on asetettava yksittäisille yrityksille puolueettomalla, avoimella ja oikeasuhteisella tavalla, jolla minimoidaan hallinnolliset lisäkustannukset ja niistä aiheutuvat maksut.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut hallinnolliset maksut voivat kattaa

36. hallintokustannukset, joita markkinaviranomaiselle aiheutuu valintamenettelyn hallinnoinnista 12 artiklan mukaisesti;

37. valitusten käsittelyn 34 artiklan mukaisesti;

38. hallintokustannukset, joita markkinaviranomaiselle aiheutuu eurooppalaisen numeroavaruuden hallinnoinnista 8 artiklan mukaisesti.

Kaikki maksut ilmoitetaan ja maksetaan euroina.

4. Hallinnolliset maksut asetetaan tasolle, jolla voidaan varmistaa, että maksuista saadut tulot riittävät periaatteessa kattamaan tarjottujen palvelujen täydet kustannukset.

5. Markkinaviranomainen julkaisee vuosittain yleiskatsauksen hallintokustannuksistaan ja maksuistaan. Sen on annettava maksujen ja hallintokustannusten kokonaismäärien erotuksen perusteella komissiolle lausunto, jossa esitetään maksuihin tehtävät asianmukaiset mukautukset.

17 artikla Radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksiin liittyvien käyttömaksujen ja yhteiseen valintamenettelyyn liittyvien hallinnollisten maksujen kerääminen ja jakaminen

1. Kun yrityksille asetetaan yhteisen valintamenettelyn mukaisesti myönnettyihin radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksiin liittyviä käyttömaksuja direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 b artiklan mukaisesti, näiden käyttömaksujen keräämisestä ja jakamisesta edelleen vastaa markkinaviranomainen.

Saatuaan käyttömaksut markkinaviranomainen jakaa ne edelleen asianomaisille jäsenvaltioille ja itselleen määräajassa ja suhteessa, jotka komissio vahvistaa direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 b artiklan mukaisesti.

Jos komissio ei vahvista määräaikaa eikä suhdetta, käyttömaksut jaetaan suhteessa niiden jäsenvaltioiden väestömäärään, joiden on täytynyt myöntää käyttöoikeuksia viimeisimmän valintamenettelyä edeltävän täyden vuoden aikana.

2. Markkinaviranomainen vastaa niiden hallinnollisten maksujen keräämisestä ja jakamisesta edelleen, jotka on asetettu valituille yrityksille taajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksia koskevan yhteisen valintamenettelyn jälkeen niiden hallintokustannusten kattamiseksi, joita kansallisille sääntelyviranomaisille aiheutuu yhteisten ehtojen noudattamisen valvonnasta.

Saatuaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut hallinnolliset maksut markkinaviranomainen jakaa ne edelleen asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille kansallisten sääntelyviranomaisten ilmoittamien arvojen mukaisesti.

18 artikla Rajat ylittävät riidat

1. Jos markkinaviranomainen saa kansalliselta sääntelyviranomaiselta direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 21 artiklan mukaisen pyynnön antaa suositus riidan ratkaisemiseksi, sen on ilmoitettava asiasta kaikille riidan osapuolille ja kaikille asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille.

2. Markkinaviranomainen selvittää riidan syitä ja pyytää asiaankuuluvia tietoja riidan osapuolilta ja asianomaisilta kansallisilta sääntelyviranomaisilta.

3. Markkinaviranomaisen on annettava suosituksensa kolmen kuukauden kuluessa pyynnöstä poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta. Suosituksessa on yksilöitävä toimenpiteet, jotka markkinaviranomainen katsoo asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten olevan asianmukaista toteuttaa puitedirektiivin ja/tai erityisdirektiivien säännösten mukaisesti.

4. Markkinaviranomainen voi kieltäytyä antamasta suositusta jos se katsoo, että muunlainen järjestely edistäisi paremmin riidan pikaista ratkaisua direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 8 artiklan säännösten mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa sen on ilmoitettava asiasta viipymättä riidan osapuolille ja asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille.

Jos riitaa ei ole ratkaistu neljän kuukauden kuluessa tai jos osapuolet eivät ole turvautuneet mihinkään muuhun riitojenratkaisujärjestelmään, markkinaviranomaisen on toimittava 2 ja 3 kohdan mukaisesti minkä tahansa kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä.

19 artikla Tiedon vaihto, levittäminen ja kerääminen

1. Markkinaviranomainen edistää sähköistä viestintää koskevan yhteisön politiikan mukaisesti sekä jäsenvaltioiden keskinäistä että jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission välistä tiedonvaihtoa sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevien sääntelytoimien tilanteesta ja kehityksestä, verkko- ja tietoturva mukaan luettuna.

2. Markkinaviranomainen tukee tiedonvaihtoa ja edistää parasta sääntelykäytäntöä ja teknologian kehitystä yhteisössä ja sen ulkopuolella erityisesti:

39. keräämällä, käsittelemällä ja julkaisemalla tietoja, jotka liittyvät sähköisten viestintäpalvelujen teknisiin ominaispiirteisiin, laatuun ja hintaan sekä yhteisön sähköisen viestinnän markkinoihin;

40. teettämällä tai tekemällä tutkimuksia sähköisistä viestintäverkoista ja -palveluista ja niiden sääntelystä ja suojaamisesta ja

41. järjestämällä tai tukemalla koulutusta kaikista sähköiseen viestintään liittyvistä kysymyksistä.

3. Markkinaviranomaisen on saatettava nämä tiedot yleisön saataville helposti saatavilla olevassa muodossa.

4. Markkinaviranomainen kerää erityisesti direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 13 a artiklan mukaisesti asiaankuuluvia tietoja analysoidakseen nykyisiä ja esiin nousevia riskejä. Se analysoi erityisesti Euroopan tasolla sellaisia riskejä, joilla voi olla vaikutusta sähköisten viestintäverkkojen toimintakykyyn ja käytettävyyteen sekä niiden kautta saatavien ja lähetettävien tietojen aitouteen, eheyteen ja luottamuksellisuuteen, sekä antaa analyysin tulokset jäsenvaltioille ja komissiolle.

5. Markkinaviranomainen myötävaikuttaa tietoisuuden lisäämiseen sekä siihen, että kaikkien käyttäjien saatavilla on ajallaan puolueetonta ja kattavaa tietoa, myös verkko- ja tietoturvakysymyksistä, muun muassa edistämällä nykyisten parhaiden käytäntöjen vaihtoa, myös käyttäjille suunnattujen varoitusmenetelmien osalta, ja pyrkimällä synergiaan julkisen ja yksityisen sektorin toimien välillä.

20 artikla Taajuusrekisterin ja verkkovierailutietokannan hallinnointi

1. Jotta voitaisiin varmistaa radiotaajuuksien käyttöä yhteisössä koskevien tietojen yhdenmukainen saatavuus, yleisön käyttöön on asetettava rekisteri, jonka kautta voi saada yhdestä paikasta tietoja taajuuksien käytöstä kussakin jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden on annettava säännöllisesti tietoja radiotaajuuksien käytöstä markkinaviranomaisen asiasta esittämän pyynnön mukaisesti. Markkinaviranomainen vastaa rekisterin hallinnoinnista ja julkaisemisesta. Rekisterissä on oltava tämän asetuksen liitteessä määritellyt tiedot sekä kaikki muut tiedot, joita markkinaviranomainen pitää tarpeellisina. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä liitteen mukauttamiseksi tekniikan ja markkinoiden kehitykseen. Näistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, päätetään 54 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Markkinaviranomainen hallinnoi tietokantaa, joka koskee matkaviestinasiakkaille tarjottavien puhelu- ja datapalvelujen hinnoittelua yhteisön alueella tapahtuvissa verkkovierailuissa, ja julkaisee sen. Tietokantaan voivat tarvittaessa sisältyä yhteisön syrjäisimmillä alueilla soitettaviin ja vastaanotettaviin verkkovierailupuheluihin liittyvät erityiset kustannukset. Markkinaviranomainen seuraa näiden hintojen kehitystä ja julkaisee asiasta vuosittain kertomuksen.

21 artikla Sähköisen viestinnän alan seuranta ja siitä raportointi

1. Markkinaviranomainen seuraa sähköisen viestinnän markkinoiden kehitystä ja erityisesti kuluttajien yleisimmin käyttämien tuotteiden ja palvelujen vähittäishintoja.

2. Markkinaviranomainen julkaisee vuosittain kertomuksen sähköisen viestinnän alan kehityksestä, kuluttajiin liittyvät kysymykset mukaan luettuina, ja määrittelee siinä sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden valmiiksi saattamisen jäljellä olevat esteet. Kertomukseen on sisällyttävä yleiskatsaus ja analyysi kansallisia muutoksenhakumenettelyjä koskevista tiedoista, joita jäsenvaltiot ovat toimittaneet direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sekä siitä, missä määrin jäsenvaltioissa käytetään direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 34 artiklassa tarkoitettuja tuomioistuinten ulkopuolisia riitojenratkaisumenettelyjä.

3. Markkinaviranomainen voi antaa vuosikertomuksen julkaisemisen yhteydessä komissiolle lausunnon toimenpiteistä, joita voitaisiin toteuttaa niiden ongelmien ratkaisemiseksi, jotka on havaittu 1 kohdassa tarkoitettujen kysymysten arvioinnin yhteydessä.

4. Markkinaviranomainen julkaisee säännöllisesti kertomuksen direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 18 artiklassa tarkoitetusta interaktiivisten digitaalitelevisiopalvelujen yhteentoimivuudesta.

22 artikla Sähköisten palvelujen esteettömyys

1. Markkinaviranomaisen on annettava pyynnöstä komissiolle ja jäsenvaltioille neuvoja sähköisten viestintäpalvelujen ja päätelaitteiden yhteentoimivuuden ja käyttömahdollisuuksien parantamisesta ja erityisesti rajat ylittävistä yhteentoimivuuskysymyksistä. Se perustaa ryhmän, joka koostuu jäsenvaltioiden, sähköisen viestinnän alan yrityksiä edustavien järjestöjen, loppukäyttäjiä edustavien järjestöjen ja vammaisia loppukäyttäjiä edustavien järjestöjen edustajista. Ryhmä tarkastelee myös vammaisten loppukäyttäjien ja vanhusten erityistarpeita.

2. Markkinaviranomainen julkaisee vuosittain kertomuksen toimenpiteistä, joita on toteutettu sähköisten viestintäpalvelujen ja -laitteiden käyttömahdollisuuksien parantamiseksi vammaisten loppukäyttäjien kannalta. Kertomus laaditaan jäsenvaltioiden toimittamien ja markkinaviranomaisen direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti saamien tietojen pohjalta. Kertomuksessa on yksilöitävä toimenpiteitä, joita yhteisön tai jäsenvaltioiden tasolla voitaisiin toteuttaa esteettömyyden parantamiseksi. Markkinaviranomainen voi tarvittaessa antaa suosituksia kansallisella tasolla toteutettavista toimenpiteistä.

23 artikla Lisätehtävät

Markkinaviranomainen voi komission pyynnöstä ottaa hoitaakseen erityisiä lisätehtäviä.

IV LUKU

MARKKINAVIRANOMAISEN ORGANISAATIO

24 artikla Markkinaviranomaisen elimet

Markkinaviranomaiseen kuuluu:

42. johtokunta

43. sääntelyneuvosto

44. johtaja

45. verkkoturva-asiamies

46. sidosryhmien pysyvä työryhmä

47. valituslautakunta.

25 artikla Johtokunta

1. Johtokunta koostuu kahdestatoista jäsenestä. Komissio nimittää kuusi jäsentä ja neuvosto toiset kuusi. Johtokunnan jäsenet nimitetään siten, että varmistetaan mahdollisimman suuri pätevyys ja riippumattomuus ja alan laaja asiantuntemus. Toimikausi on viisi vuotta, ja se voidaan uusia kerran.

2. Johtokunta valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estyneenä. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kaksi ja puoli vuotta. Sama henkilö voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi päättyy joka tapauksessa silloin, kun heidän jäsenyytensä johtokunnassa päättyy.

3. Johtokunta kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta. Markkinaviranomaisen johtaja osallistuu asian käsittelyyn, jollei johtokunta toisin päätä. Johtokunta kokoontuu vähintään kahdesti vuodessa säännönmukaiseen istuntoon. Muulloin se kokoontuu puheenjohtajan aloitteesta tai jos komissio tai vähintään kolmasosa johtokunnan jäsenistä sitä pyytää. Johtokunta voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijaksi kenet tahansa henkilön, jonka lausuntoa se voi tarvita. Johtokunnan jäsenten apuna voi olla neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksestä muuta johdu. Markkinaviranomainen huolehtii johtokunnan sihteeristötehtävistä.

4. Johtokunta tekee päätöksensä läsnä olevien jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

5. Kullakin jäsenellä on yksi ääni. Työjärjestyksessä vahvistetaan yksityiskohtaisemmat äänestyssäännöt ja erityisesti ehdot, joiden mukaisesti jäsen voi toimia toisen jäsenen nimissä, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat säännöt.

26 artikla Johtokunnan tehtävät

1. Johtokunta nimittää johtajan sääntelyneuvostoa kuultuaan 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2. Johtokunta nimittää verkkoturva-asiamiehen johtajaa kuultuaan 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3. Johtokunta nimittää sääntelyneuvoston jäsenet 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

4. Johtokunta nimittää valituslautakunnan jäsenet 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

5. Johtokunta vahvistaa ennen kunkin vuoden syyskuun 30 päivää sen jälkeen, kun se on kuullut komissiota ja saanut sääntelyneuvoston hyväksynnän 28 artiklan 3 kohdan mukaisesti, markkinaviranomaisen seuraavan vuoden työohjelman ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Työohjelman vahvistaminen ei vaikuta vuosittaiseen talousarviomenettelyyn.

6. Johtokunta käyttää talousarviovaltaansa 36–38 artiklan mukaisesti.

7. Johtokunta päättää komission suostumuksen saatuaan kaikkien muista lähteistä yhteisössä tulevien testamenttilahjoitusten, lahjoitusten ja tukien hyväksymisestä.

8. Johtokunnalla on kurinpidollinen toimivalta johtajaan ja verkkoturva-asiamieheen nähden.

9. Johtokunta vahvistaa tarvittaessa markkinaviranomaisen henkilöstöpolitiikan 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

10. Johtokunta vahvistaa 47 artiklan mukaisesti erityiset säännökset, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua markkinaviranomaisen asiakirjoihin.

11. Johtokunta vahvistaa markkinaviranomaisen toimintaa koskevan vuosikertomuksen ja toimittaa sen viimeistään 15 päivänä kesäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja tilintarkastustuomioistuimelle. Kertomuksessa on oltava 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu erillinen sääntelyneuvoston hyväksymä osa, joka koskee markkinaviranomaisen sääntelytoimintaa kyseisenä vuonna.

12. Johtokunta vahvistaa työjärjestyksensä.

13. Johtokunta antaa komissiolle lausunnon hallinnollisista maksuista, joita markkinaviranomainen voi periä yrityksiltä tehtäviensä suorittamisesta 16 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

27 artikla Sääntelyneuvosto

1. Sääntelyneuvostoon kuuluu kustakin jäsenvaltiosta yksi jäsen, jonka tulee olla sääntelyjärjestelmän päivittäisestä soveltamisesta jäsenvaltiossa vastaavan riippumattoman kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja, sekä markkinaviranomaisen johtaja ja komission edustaja, jolla ei ole äänivaltaa. Kansallisten sääntelyviranomaisten on nimettävä yksi varajäsen jäsenvaltiota kohden.

2. Johtaja on sääntelyneuvoston puheenjohtaja.

3. Sääntelyneuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta varapuheenjohtajan. Varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estyneenä. Varapuheenjohtajan toimikausi on kaksi ja puoli vuotta. Sama henkilö voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi. Varapuheenjohtajan toimikausi päättyy joka tapauksessa silloin, kun hänen jäsenyytensä sääntelyneuvostossa päättyy.

4. Sääntelyneuvosto tekee päätöksensä jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä. Kullakin jäsenellä tai varajäsenellä on yksi ääni johtajaa ja komission edustajaa lukuun ottamatta.

5. Sääntelyneuvosto vahvistaa työjärjestyksensä.

6. Sääntelyneuvoston on sille tässä asetuksessa annettuja tehtäviä suorittaessaan toimittava riippumattomasti, eikä se saa pyytää tai ottaa vastaan ohjeita miltään jäsenvaltion hallitukselta tai muulta julkisesta tai yksityiseltä etutaholta.

7. Markkinaviranomainen huolehtii sääntelyneuvoston sihteeristötehtävistä.

28 artikla Sääntelyneuvoston tehtävät

1. Sääntelyneuvosto antaa lausunnon johtajalle ennen 4–23 artiklassa tarkoitettujen lausuntojen, suositusten ja päätösten vahvistamista. Lisäksi sääntelyneuvosto antaa ohjeita johtajalle tämän tehtävien suorittamisessa.

2. Sääntelyneuvosto antaa lausunnon henkilöstä, jota esitetään nimitettäväksi johtajaksi 26 artiklan 1 kohdan ja 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Sääntelyneuvosto tekee kyseisen päätöksen jäsentensä kolmen neljäsosan enemmistöllä. Johtaja ei osallistu tällaisen lausunnon valmisteluun eikä sitä koskevaan äänestykseen.

3. Sääntelyneuvosto hyväksyy 26 artiklan 5 kohdan ja 30 artiklan 4 kohdan mukaisesti sekä 37 artiklaan perustuvan talousarvioesityksen puitteissa markkinaviranomaisen toimintaa koskevan seuraavan vuoden työohjelman.

4. Sääntelyneuvosto hyväksyy vuosikertomuksessa olevan sääntelytoimintaa koskevan erillisen osan, josta säädetään 26 artiklan 11 kohdassa ja 30 artiklan 9 kohdassa.

29 artikla Johtaja

1. Markkinaviranomaista johtaa sen johtaja, joka hoitaa tehtäväänsä riippumattomasti. Johtaja ei saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä miltään elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission, johtokunnan ja sääntelyneuvoston toimivaltaa.

2. Johtokunta nimittää johtajan sääntelyneuvostoa kuultuaan sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen kannalta merkityksellisten ansioiden, pätevyyden ja kokemuksen perusteella komission ehdottamista vähintään kahdesta henkilöstä. Johtokunnan valitsema ehdokas voidaan ennen nimittämistä kutsua antamaan lausuntonsa Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

3. Johtajan toimikausi on viisi vuotta. Toimikauden päättymistä edeltävien yhdeksän kuukauden aikana komissio suorittaa arvioinnin, jossa se tarkastelee erityisesti

48. johtajan tehtävänhoitoa;

49. markkinaviranomaisen tehtäviä ja velvoitteita lähivuosina.

4. Johtokunta voi komission ehdotuksesta ja sääntelyneuvostoa kuultuaan jatkaa johtajan toimikautta kerran enintään kolmella vuodella ottaen huomioon arviointikertomuksen ja ainoastaan niissä tapauksissa, joissa tämä on markkinaviranomaisen tehtävien ja velvoitteiden kannalta perusteltua.

Johtokunnan on ilmoitettava Euroopan parlamentille aikeestaan jatkaa johtajan toimikautta. Johtaja voidaan toimikauden jatkamista edeltävän kuukauden aikana kutsua antamaan lausuntonsa Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

Jos toimikautta ei jatketa, johtaja jatkaa tehtävässään seuraajan nimittämiseen asti.

5. Johtaja voidaan erottaa ainoastaan päätöksellä, jonka johtokunta tekee sääntelyneuvostoa kuultuaan. Johtokunta tekee kyseisen päätöksen jäsentensä kolmen neljäsosan enemmistöllä.

6. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat pyytää johtajaa raportoimaan tehtäviensä suorittamisesta.

30 artikla Johtajan tehtävät

1. Johtaja vastaa markkinaviranomaisen edustamisesta ja johtamisesta.

2. Johtaja valmistelee johtokunnat työt. Hän osallistuu johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta.

3. Johtaja vahvistaa sääntelyneuvoston suostumuksella 4–23 artiklassa tarkoitetut lausunnot, suositukset ja päätökset.

4. Johtaja laatii joka vuosi markkinaviranomaisen työohjelmaluonnoksen seuraavalle vuodelle ja toimittaa sen sääntelyneuvostolle ja komissiolle ennen kyseisen vuoden kesäkuun 30 päivää.

Hän antaa työohjelman johtokunnan hyväksyttäväksi ennen syyskuun 1 päivää.

5. Johtaja huolehtii markkinaviranomaisen vuotuisen työohjelman täytäntöönpanosta sääntelyneuvoston ja tarvittaessa verkkoturva-asiamiehen ohjaamana ja johtokunnan valvonnassa.

6. Johtaja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuina sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, varmistaakseen markkinaviranomaisen tämän asetuksen säännösten mukaisen toiminnan.

7. Johtaja laatii ennakkoarvion markkinaviranomaisen tuloista ja menoista 37 artiklan mukaisesti ja huolehtii markkinaviranomaisen talousarvion toteuttamisesta 38 artiklan mukaisesti.

8. Johtaja laatii joka vuosi markkinaviranomaisen toimintaa koskevan vuosikertomusluonnoksen, jossa on markkinaviranomaisen sääntelytoimintaa koskeva osa sekä talous- ja hallintokysymyksiä koskeva osa.

9. Johtajalla on markkinaviranomaisen henkilöstöön nähden 49 artiklan 3 kohdan mukaiset valtuudet.

31 artikla Verkkoturva-asiamies

1. Verkkoturva-asiamies vastaa verkko- ja tietoturvaan liittyvien markkinaviranomaisen tehtävien koordinoinnista. Verkkoturva-asiamies toimii johtajan vastuulla ja raportoi tälle. Hän valmistelee näitä toimia koskevan vuotuisen työohjelmaluonnoksen.

2. Johtokunta nimittää verkkoturva-asiamiehen viiden vuoden kaudeksi verkko- ja tietoturvakysymysten käsittelyn kannalta merkityksellisten ansioiden, pätevyyden ja kokemuksen perusteella komission ehdottamista vähintään kahdesta henkilöstä.

3. Verkkoturva-asiamies voidaan erottaa ainoastaan päätöksellä, jonka johtokunta tekee johtajaa kuultuaan. Johtokunta tekee kyseisen päätöksen jäsentensä kolmen neljäsosan enemmistöllä.

4. Johtokunta voi komission ehdotuksesta ja johtajaa kuultuaan jatkaa verkkoturva-asiamiehen toimikautta kerran enintään kolmella vuodella ainoastaan niissä tapauksissa, joissa tämä on markkinaviranomaisen tehtävien ja velvoitteiden kannalta perusteltua.

32 artikla Sidosryhmien pysyvä työryhmä

1. Verkkoturva-asiamies perustaa sidosryhmien pysyvän työryhmän, joka koostuu asianomaisia sidosryhmiä, erityisesti tieto- ja viestintäteknologiateollisuutta, kuluttajaryhmiä ja verkko- ja tietoturva-alan akateemisia asiantuntijoita, edustavista asiantuntijoista. Hän määrittelee johtajaa kuullen menettelyt, jotka koskevat erityisesti ryhmän jäsenten lukumäärää, sen kokoonpanoa, jäsenten nimittämistä sekä ryhmän toimintaa.

2. Tietoturva-asiamies on ryhmän puheenjohtaja. Ryhmän jäsenten toimikausi on kaksi ja puoli vuotta. Ryhmän jäsenet eivät saa olla johtokunnan tai sääntelyneuvoston jäseniä.

3. Komission edustajilla on oikeus olla läsnä ryhmän kokouksissa ja osallistua sen työhön.

4. Ryhmä voi antaa verkkoturva-asiamiehelle neuvoja hänelle tämän asetuksen nojalla kuuluvien tehtävien toteuttamisessa, markkinaviranomaisen työohjelmaehdotuksen asiaa koskevien osien laatimisessa sekä yhteydenpidon varmistamisessa sidosryhmien kanssa kaikissa työohjelmaan liittyvissä kysymyksissä.

33 artikla Valituslautakunta

1. Valituslautakunta koostuu kuudesta jäsenestä ja kuudesta varajäsenestä, jotka on valittu kansallisten sääntelyviranomaisten, kilpailuviranomaisten tai muiden kansallisten tai yhteisön elinten nykyisistä tai entisistä korkeassa asemassa olevista työntekijöistä, joilla on asiaankuuluva kokemus sähköisen viestinnän alalla. Valituslautakunta nimeää puheenjohtajansa.

2. Johtokunta nimittää valituslautakunnan jäsenet kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella komission esityksestä ja kuultuaan sääntelyneuvostoa.

3. Valituslautakunnan jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Sama henkilö voidaan valita tehtäväänsä uudelleen. Valituslautakunnan jäsenet ovat päätöksenteossaan riippumattomia eivätkä heitä sido mitkään ohjeet. He eivät saa hoitaa muita tehtäviä markkinaviranomaisessa tai sen johtokunnassa tai sääntelyneuvostossa. Valituslautakunnan jäsen voidaan vapauttaa tehtävistään toimikautensa aikana ainoastaan, jos hänen on todettu syyllistyneen vakavaan rikkomukseen, ja asiassa tekee päätöksen johtokunta sääntelyneuvostoa kuultuaan.

4. Valituslautakunnan jäsen ei voi osallistua valituskäsittelyyn, jos asia koskee hänen omaa etuaan, jos hän on aikaisemmin edustanut jotakin menettelyn osapuolta tai jos hän on osallistunut sen päätöksen tekemiseen, jota valitus koskee.

Jos valituslautakunnan jäsen jostain ensimmäisessä alakohdassa mainitusta tai muusta syystä katsoo, ettei jokin valituslautakunnan jäsen voi osallistua valituskäsittelyyn, hänen on ilmoitettava asiasta valituslautakunnalle. Valituskäsittelyn osapuoli voi jäävätä valituslautakunnan jäsenen ensimmäisessä alakohdassa mainituista syistä tai jos tätä epäillään puolueellisuudesta. Jääväysperusteena ei voi olla jäsenen kansallisuus eikä jääväystä voida hyväksyä, jos menettelyn osapuoli on jo toteuttanut menettelyyn liittyvän toimen, vaikka jääväysperuste on ollut hänen tiedossaan.

5. Valituslautakunta päättää ilman asianomaista jäsentä, miten 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on meneteltävä. Valituslautakuntaan otetaan kyseisen jäsenen tilalle tämän ratkaisun tekoa varten hänen sijaisensa, jollei sijainen ole samalla tavoin esteellinen. Jos näin on, puheenjohtaja nimeää sijaisen muista varajäsenistä.

34 artikla Muutoksenhaku

1. Valituslautakunta tekee päätöksen valituksista, joilla haetaan muutosta markkinaviranomaisen tekemiin päätöksiin tai toteuttamiin toimenpiteisiin 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla aloilla.

2. Valituslautakunta tekee päätöksensä määräenemmistöllä, jonka muodostavat vähintään neljä sen kuudesta jäsenestä. Valituslautakunta kutsutaan koolle tarpeen mukaan.

3. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyllä valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta. Valituslautakunta voi kuitenkin tilanteen arvioituaan päättää lykätä riitautetun päätöksen soveltamista.

4. Valitus ja sen perusteet on toimitettava markkinaviranomaiselle kirjallisesti kahden kuukauden kuluessa siitä, kun päätös tai toimenpide on annettu tiedoksi kyseiselle yritykselle, tai jos tällaista tiedoksiantoa ei ole suoritettu, kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona virasto on julkaissut päätöksen tai toimenpiteen. Valituslautakunta ratkaisee asian kahden kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä.

5. Jos valitus voidaan ottaa käsiteltäväksi, valituslautakunta tutkii, onko sille perusteita. Se kehottaa valituskäsittelyn osapuolia aina tarvittaessa esittämään tietyssä määräajassa huomautuksensa valituslautakunnalta tai muilta valituskäsittelyn osapuolilta vastaanotetuista tiedoksiannoista. Valituskäsittelyn osapuolilla on oikeus esittää huomautuksensa suullisesti.

6. Valituslautakunta voi joko käyttää markkinaviranomaisen toimivaltaa tämän artiklan mukaisin ehdoin tai siirtää asian markkinaviranomaisen toimivaltaisen elimen hoidettavaksi. Valituslautakunnan tekemä päätös on mainittua elintä sitova.

7. Valituslautakunta vahvistaa työjärjestyksensä.

35 artikla Asian saattaminen yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimen ja yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi

1. Valituslautakunnan tai, jos valituslautakunta ei ole toimivaltainen, markkinaviranomaisen tekemästä päätöksestä voi valittaa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen tai yhteisöjen tuomioistuimeen perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisesti.

2. Jos markkinaviranomainen laiminlyö päätöksen tekemisen, laiminlyöntiä koskeva kanne voidaan panna vireille yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tai yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 232 artiklan mukaisesti.

3. Markkinaviranomaisen on toteutettava toimenpiteet, joita yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tai yhteisöjen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano edellyttää.

V LUKU

VARAINHOITOA KOSKEVAT VAATIMUKSET

36 artikla Markkinaviranomaisen talousarvio

1. Markkinaviranomaisen tulot muodostuvat:

50. markkinaviranomaisen tarjoamista palveluista perittävistä maksuista;

51. osuudesta hakijoiden 17 artiklan mukaisesti maksamista käyttömaksuista;

52. Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon (pääluokka ”Komissio”) sisältyvästä yhteisön tuesta;

53. mahdollisista 26 artiklan 7 kohdassa mainituista testamenttilahjoituksista, lahjoituksista ja tuista;

54. jäsenvaltioiden tai niiden sääntelyviranomaisten maksamasta vapaaehtoisesta rahoituksesta.

2. Markkinaviranomaisen menot kattavat henkilöstö-, hallinto-, infrastruktuuri- ja toimintamenot.

3. Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

4. Markkinaviranomaisen kaikista tuloista ja menoista tehdään kutakin varainhoitovuotta varten ennakkoarviot, jotka otetaan sen talousarvioon. Varainhoitovuosi on kalenterivuosi.

37 artikla Talousarvion laatiminen

1. Johtaja laatii kunkin vuoden helmikuun 15 päivään mennessä alustavan talousarvioesityksen, joka käsittää seuraavan varainhoitovuoden suunnitellut toimintakulut ja työohjelman ja toimittaa sen sekä alustavan henkilöstötaulukon johtokunnalle. Johtokunta laatii vuosittain johtajan laatimaan luonnokseen perustuvan ennakkoarvion markkinaviranomaisen tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten. Johtokunta toimittaa kyseisen ennakkoarvion, joka sisältää alustavan henkilöstötaulukon, komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta. Johtajan laatima luonnos on ennen ennakkoarvion vahvistamista toimitettava sääntelyneuvostolle, joka voi antaa siitä lausunnon.

2. Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan yhteisöjen yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen yhteydessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä yhteisesti ’budjettivallan käyttäjä’.

3. Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan alustavaan esitykseen tarpeellisiksi katsomansa arviot henkilöstötaulukkoon liittyvistä kustannuksista ja tukimäärästä, joihin osoitetaan rahoitus yleisestä talousarviosta perustamissopimuksen 272 artiklan mukaisesti.

4. Budjettivallan käyttäjä vahvistaa markkinaviranomaisen henkilöstötaulukon.

5. Johtokunta laatii markkinaviranomaisen talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan yhteisöjen yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa.

6. Johtokunta ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle viipymättä aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoittamiseen, erityisesti kiinteistöihin liittyviä hankkeita kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta. Johtokunta ilmoittaa asiasta komissiolle. Jos jompikumpi budjettivallan käyttäjä aikoo antaa lausunnon, se ilmoittaa markkinaviranomaiselle tästä aikomuksestaan kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut tiedon hankkeesta. Jos se ei tee tällaista ilmoitusta, markkinaviranomainen voi käynnistää suunnitellun hankkeen.

38 artikla Talousarvion toteutus ja valvonta

1. Johtaja toimii tulojen ja menojen hyväksyjänä ja toteuttaa markkinaviranomaisen talousarvion.

2. Markkinaviranomaisen tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivään mennessä. Markkinaviranomaisen tilinpitäjä toimittaa selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivään mennessä. Komission tilinpitäjä konsolidoi tämän jälkeen toimielinten ja hajautettujen elinten alustavat tilinpäätökset neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 128 artiklan mukaisesti.

3. Komission tilinpitäjä toimittaa markkinaviranomaisen alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta tilintarkastustuomioistuimelle kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivään mennessä. Selvitys varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta toimitetaan myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4. Saatuaan markkinaviranomaisen alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 129 artiklan mukaisesti, johtaja vahvistaa markkinaviranomaisen lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen johtokunnalle lausuntoa varten.

5. Johtokunta antaa lausunnon markkinaviranomaisen lopullisesta tilinpäätöksestä.

6. Johtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja johtokunnan lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle varainhoitovuoden päättymistä seuraavan heinäkuun 1 päivään mennessä.

7. Lopullinen tilinpäätös julkaistaan.

8. Johtaja toimittaa 15 päivään lokakuuta mennessä tilintarkastustuomioistuimelle vastineensa sen huomautuksiin. Johtaja toimittaa tämän vastineen myös johtokunnalle, Euroopan parlamentille ja komissiolle.

9. Johtaja toimittaa asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 146 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille pyynnöstä kaikki tiedot, joita tarvitaan vastuuvapauden myöntämiseksi talousarvion toteuttamisesta kyseiseltä varainhoitovuodelta.

10. Ennen vuoden N + 2 toukokuun 15 päivää Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta johtajalle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta.

39 artikla Varainhoitosäännöt

Johtokunta vahvistaa markkinaviranomaiseen sovellettavat varainhoitosäännöt komissiota kuultuaan. Säännöt saavat poiketa komission asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002 ainoastaan, mikäli se on välttämätöntä markkinaviranomaisen toiminnasta johtuvien erityisvaatimusten vuoksi ja komissio antaa tähän suostumuksen etukäteen.

40 artikla Petostentorjunta

1. Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi virastoon sovelletaan rajoituksetta Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999[34] säännöksiä.

2. Markkinaviranomaisen on liityttävä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista[35] ja annettava välittömästi asianmukaiset määräykset, jotka koskevat kaikkia markkinaviranomaisen työntekijöitä.

3. Rahoituspäätöksissä ja niistä johtuvissa täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai asiakirjoissa on määrättävä nimenomaisesti, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä tarkastuksia paikan päällä markkinaviranomaisen varojen edunsaajien luona ja näiden varojen jakamisesta vastaavan henkilöstön luona.

VI LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

41 artikla Tietojen antaminen markkinaviranomaiselle

1. Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoavien yritysten on annettava markkinaviranomaiselle kaikki tiedot, myös taloudelliset tiedot, joita se pyytää tässä asetuksessa säädettyjen tehtäviensä toteuttamiseksi. Yritysten on pyynnöstä toimitettava tiedot viipymättä markkinaviranomaisen edellyttämässä määräajassa ja sen vaatimalla tarkkuudella. Markkinaviranomaisen on perusteltava tietopyyntönsä.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava markkinaviranomaiselle tiedot, joita se tarvitsee tässä asetuksessa säädettyjen tehtäviensä toteuttamiseksi. Jos annetuissa tiedoissa viitataan tietoihin, joita yritykset ovat aiemmin toimittaneet kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä, näille yrityksille on ilmoitettava asiasta.

42 artikla Kuuleminen

Lukuun ottamatta 20 ja 21 artiklan soveltamisalaan kuuluvia tapauksia, kun markkinaviranomainen aikoo toteuttaa toimenpiteen tässä asetuksessa annettujen säännösten mukaisesti, sen on tarvittaessa kuultava osapuolia, joita asia koskee, ja annettava niille mahdollisuus esittää kohtuullisessa määräajassa lausuntonsa ehdotetusta toimenpiteestä. Markkinaviranomaisen on asetettava kuulemisen tulokset julkisesti saataville, paitsi jos tiedot ovat luottamuksellisia.

43 artikla Valvonta, täytäntöönpano ja seuraamukset

1. Komissio voi määrätä yrityksille taloudellisia seuraamuksia, jos ne eivät toimita 41 artiklassa tarkoitettuja tietoja. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2. Kansalliset sääntelyviranomaiset vastaavat yhteistyössä markkinaviranomaisen kanssa sen varmentamisesta, että yritykset noudattavat tässä asetuksessa annetuista säännöksistä johtuvia velvollisuuksiaan.

3. Kun tämän artiklan nojalla määrätään seuraamuksia, markkinaviranomainen julkaisee asiassa mukana olleiden yritysten nimet sekä määrättyjen taloudellisten seuraamusten määrät ja perusteet.

4. Yhteisöjen tuomioistuimella on perustamissopimuksen 229 artiklassa tarkoitettu täysi harkintavalta tutkiessaan valituksia lopullisista päätöksistä, joilla seuraamuksia on määrätty tämän artiklan nojalla.

44 artikla Etunäkökohtia koskeva ilmoitus

Markkinaviranomaisen henkilöstön, mukaan luettuina johtaja, verkkoturva-asiamies ja toimihenkilöt, jotka on otettu palvelukseen jäsenvaltioiden väliaikaisesti lähettäminä virkamiehinä, on tehtävä sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan ilmoitus, jossa he toteavat, ettei heidän riippumattomuuttaan mahdollisesti vaarantavia välittömiä tai välillisiä etunäkökohtia ole. Tämä ilmoitus on tehtävä kirjallisesti.

45 artikla Avoimuus

1. Markkinaviranomaisen toiminnan on oltava mahdollisimman avointa.

2. Markkinaviranomaisen on varmistettava, että suuri yleisö ja kaikki asianomaiset tahot saavat tarvittaessa puolueetonta, luotettavaa ja helposti saatavissa olevaa tietoa erityisesti markkinaviranomaisen työn tuloksista. Sen on myös julkistettava johtajan ja niiden toimihenkilöiden, jotka on otettu palvelukseen jäsenvaltioiden väliaikaisesti lähettäminä virkamiehinä, etunäkökohtia koskevat ilmoitukset sekä asiantuntijoiden etunäkökohtia koskevat ilmoitukset.

3. Sääntelyneuvosto voi johtajan ehdotuksesta sallia asianomaisten tahojen seurata joidenkin markkinaviranomaisen toimien käsittelyä.

4. Markkinaviranomainen vahvistaa työjärjestyksessään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen avoimuussääntöjen täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt.

46 artikla Luottamuksellisuus

1. Markkinaviranomainen ei saa paljastaa kolmansille osapuolille sellaista käsittelemäänsä ja saamaansa tietoa, jolle on pyydetty luottamuksellista käsittelyä.

2. Markkinaviranomaisen johtokunnan jäsenet, johtaja, ulkopuoliset asiantuntijat sekä markkinaviranomaisen henkilöstö, mukaan luettuina toimihenkilöt, jotka on otettu palvelukseen jäsenvaltioiden väliaikaisesti lähettäminä virkamiehinä, ovat perustamissopimuksen 287 artiklan mukaisten salassapitovelvollisuutta koskevien vaatimusten alaisia myös tehtäviensä päätyttyä.

3. Markkinaviranomainen vahvistaa työjärjestyksessään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt.

4. Markkinaviranomainen toteuttaa päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom[36] mukaisesti asianmukaiset toimenpiteet suojatakseen luottamuksellisuutta edellyttävät tiedot, joihin sillä on oikeus tutustua tai joita jäsenvaltiot tai kansalliset sääntelyviranomaiset sille toimittavat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 47 artiklan soveltamista. Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet asiaa koskevan kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Yhteisön tai yhden tai useamman jäsenvaltion olennaisille eduille mahdollisesti aiheutuvan vahingon vakavuus on otettava asianmukaisella tavalla huomioon. Kunkin jäsenvaltion ja komission on noudatettava asiakirjan luovuttajan antamaa turvaluokitusta.

47 artikla Tiedonsaantioikeus

1. Markkinaviranomaisen hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001.

2. Johtokunnan on hyväksyttävä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt kuuden kuukauden kuluessa markkinaviranomaisen toiminnan tosiasiallisesta aloittamisesta.

3. Markkinaviranomaisen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla tekemistä päätöksistä voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle perustamissopimuksen 195 artiklassa esitetyin edellytyksin tai nostaa kanne Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 230 artiklassa esitetyin edellytyksin.

48 artikla Oikeudellinen asema

1. Markkinaviranomainen on yhteisön elin, jolla on oikeushenkilön asema.

2. Markkinaviranomaisella on jokaisessa jäsenvaltiossa laajin kansallisen lainsäädännön mukainen oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3. Markkinaviranomaista edustaa sen johtaja.

4. Markkinaviranomaisen toimipaikka on […]. Kunnes sen tilat käytettävissä, se toimii komission tiloissa.

49 artikla Henkilöstö

1. Markkinaviranomaisen henkilöstöön, myös johtajaan ja verkkoturva-asiamieheen, sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja ja Euroopan yhteisöjen toimielimien näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.

2. Johtokunta antaa yhteisymmärryksessä komission kanssa tarvittavat soveltamissäännöt Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 110 artiklan säännösten mukaisesti.

3. Markkinaviranomainen käyttää henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka kuuluvat nimittävälle viranomaiselle Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen mukaan ja työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaan.

4. Johtokunta voi antaa säännöksiä, joilla sallitaan kansallisten asiantuntijoiden siirto jäsenvaltioista markkinaviranomaisen määräaikaiseen palvelukseen.

50 artikla Erioikeudet ja vapaudet

Markkinaviranomaiseen ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa.

51 artikla Markkinaviranomaisen vastuu

1. Jos kyseessä on sopimukseen perustumaton vastuu, markkinaviranomaisen on jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten perusperiaatteiden mukaisesti korvattava itsensä tai henkilöstönsä tehtäviensä yhteydessä aiheuttamat vahingot. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan tällaisten vahinkojen korvaamiseen liittyvät riita-asiat.

2. Markkinaviranomaisen työntekijöiden henkilökohtaista taloudellista ja kurinpidollista vastuuta markkinaviranomaista kohtaan säännellään markkinaviranomaisen henkilöstöön sovellettavissa asiaa koskevissa määräyksissä.

52 artikla Henkilötietojen suoja

Kun markkinaviranomainen käsittelee henkilöihin liittyviä tietoja, sen on noudatettava asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiä.

53 artikla Kolmansien maiden osallistuminen

Markkinaviranomaisen toimintaan voivat osallistua ne Euroopan maat, jotka ovat tehneet Euroopan yhteisön kanssa sopimuksen, jonka mukaisesti ne ovat saattaneet voimaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan yhteisön lainsäädännön ja soveltavat sitä. Mainittujen sopimusten asiaa koskevien määräysten mukaisesti laaditaan järjestelyjä, joissa määritellään yksityiskohtaiset säännöt näiden maiden osallistumiselle markkinaviranomaisen toimintaan ja erityisesti tällaisen osallistumisen luonne ja laajuus. Näihin järjestelyihin kuuluvat erityisesti rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat säännöt. Niissä voidaan määrätä edustuksesta sääntelyneuvostossa ilman äänioikeutta.

54 artikla Viestintäkomitea

1. Komissiota avustaa tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanossa direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 22 artiklalla perustettu viestintäkomitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1-4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

55 artikla Arviointi

Komissio julkaisee viiden vuoden kuluessa markkinaviranomaisen toiminnan tosiasiallisesta alkamisesta ja tämän jälkeen viiden vuoden välein yleiskertomuksen markkinaviranomaisen toiminnan ja tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen tuloksena saaduista kokemuksista. Arviointi kattaa markkinaviranomaisen saavuttamat tulokset ja sen työmenetelmät suhteessa sen tavoitteeseen, toimeksiantoon ja tehtäviin, jotka määritellään tässä asetuksessa ja markkinaviranomaisen vuotuisissa työohjelmissa. Arvioinnissa otetaan huomioon sidosryhmien näkemykset sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla. Kertomus ja siihen mahdollisesti liittyvät ehdotukset toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

56 artikla Siirtymäsäännökset

1. Markkinaviranomainen ottaa viimeistään 14 päivänä maaliskuuta 2011 vastuun kaikista tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista toiminnoista, joista Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto on huolehtinut ennen mainittua ajankohtaa.

2. Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston hallinnassa 1 kohdassa mainittuna ajankohtana olevan irtaimen omaisuuden omistusoikeus siirtyy markkinaviranomaiselle kyseisestä päivästä alkaen.

57 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan [31 päivänä joulukuuta 2009].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä […] päivänä […]kuuta […].

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja […] […]

LIITE REKISTERIIN SISÄLLYTETTÄVÄT KÄYTTÖOIKEUKSIA KOSKEVAT TIEDOT

(20 artiklassa tarkoitetut)

Käyttöoikeuksia koskevat tiedot voidaan rajoittaa taajuusalueisiin, joita käytetään sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen ja jotka ovat kaupankäynnin kohteena direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti tai jotka on myönnetty kilpailuun perustuvalla tai vertailevalla valintamenettelyllä direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on annettava kyseessä olevasta taajuusalueesta seuraavat tiedot yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY[37] sekä liikesalaisuutta koskevien kansallisten ja yhteisön sääntöjen mukaisesti:

1. radiotaajuuden oikeudenhaltijan nimi;

2. oikeuden voimassaolokauden päättymispäivä tai odotettu kesto;

3. oikeuden maantieteellinen laajuus eli vähintään tieto siitä, onko oikeus paikallinen (eli yksi asema), alueellinen vai maanlaajuinen;

4. tieto siitä, voiko oikeudella käydä kauppaa.

RAHOITUSSELVITYS

1. EHDOTUKSEN NIMI:

EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI EUROOPAN SÄHKÖISEN VIESTINNÄN MARKKINAVIRANOMAISEN PERUSTAMISESTA

2. LUOKITTELU TOIMINTOPERUSTEISESSA JOHTAMIS- JA BUDJETOINTIJÄRJESTELMÄSSÄ

Toimintalohko: Tietoyhteiskunta

Toiminto: Sähköistä viestintää koskeva politiikka

3. BUDJETTIKOHDAT

3.1. Budjettikohdat (toimintamäärärahat sekä niihin liittyvät teknisen ja hallinnollisen avun määrärahat (entiset BA-budjettikohdat)) ja budjettinimikkeet:

Hallinto- ja toimintamenoille ehdotetaan uusia budjettikohtia:

09.02.04.01 EECMA Hallintomenot

09.02.04.02 EECMA Toimintamenot

3.2. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto:

2010–2015

3.3. Budjettitiedot:

Budjettikohta | Menolaji | Uusi | EFTA osallistuu | Ehdokasmaat osallistuvat | Rahoitusnäkymien otsake |

09.02.04.01 | Ei-pakoll. | JM | KYLLÄ | EI | EI | nro 1a |

09.02.04.02 | Ei-pakoll. | JM | KYLLÄ | EI | EI | nro 1a |

4. YHTEENVETO RESURSSEISTA

4.1. Taloudelliset resurssit

4.1.1. Yhteenveto maksusitoumusmäärärahoista (MSM) ja maksumäärärahoista (MM)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Menolaji | Kohdan nro | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | Yht. |

Toimintamenot[38] |

Maksusitoumusmäärärahat (MSM) | 8.1. | a | 4,570 | 8,221 | 10,590 | 10,590 | 33,971 |

Maksumäärärahat (MM) | b | 4,570 | 8,221 | 10,590 | 10,590 | 33,971 |

Hallintomenot |

Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot (EI-JM) | 8.2.4. | d | 3,509 | 10,827 | 12,410 | 12,410 | 39,156 |

Hallintomenot lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja | 8.2.5. | e | 2,085 | 4,050 | 4,500 | 4,500 | 15,135 |

Yhteensä | 5,594 | 14,877 | 16,910 | 16,910 | 54,291 |

Toimenpiteen alustavat rahoituskustannukset yhteensä |

MSM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | a+c+d+e | 10,164 | 23,098 | 27,500 | 27,500 | 88,262 |

MM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | b+c+d+e | 10,164 | 23,098 | 27,500 | 27,500 | 88,262 |

4.1.2. Yhteensopivuus rahoitussuunnitelman kanssa

( Ehdotus on nykyisen rahoitussuunnitelman mukainen.

( Ehdotus edellyttää kyseeseen tulevan rahoitusnäkymien otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

( Ehdotus voi edellyttää toimielinten sopimuksen[39] määräysten soveltamista (ts. joustovälineen käyttöä tai rahoitusnäkymien tarkistamista).

4.1.3. Vaikutukset tuloihin

( Ehdotuksella ei ole vaikutuksia tuloihin.

( Ehdotuksella on seuraavat vaikutukset tuloihin:

milj. euroa (yhden desimaalin tarkkuudella)

Ennen toteutusta 2009 | Toteutuksen jälkeen |

Budjettikohta | Tulot | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 |

a) Absoluuttiset tulot | - | - | - | - |

b) Tulojen muutokset | ( | - | - | - | - |

4.2. Henkilöresurssit kokoaikaiseksi muutettuna (sisältää virkamiehet sekä väliaikaisen ja ulkopuolisen henkilöstön) – katso erittely kohdassa 8.2.1

Vuositarve | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 |

Henkilöstön määrä yhteensä | 38 | 113 | 135 | 135 |

5. OMINAISPIIRTEET JA TAVOITTEET

5.1. Tarve, johon ehdotuksella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

Markkinaviranomainen edistää puitedirektiivin ja erityisdirektiivien soveltamisalalla sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinoiden parempaa toimintaa, erityisesti yhteisön laajuisten sähköisten viestintäpalvelujen kehittämistä sekä korkeatasoista ja toimivaa verkko- ja tietoturvaa. Se toimii sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen asiantuntijakeskuksena EU:n tasolla hyödyntäen kansallisten sääntelyviranomaisten asiantuntemusta. Se ottaa hoitaakseen Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) tehtävät.

5.2. Yhteisön osallistumisesta saatava lisäarvo, ehdotuksen johdonmukaisuus muiden rahoitusvälineiden kanssa sekä mahdolliset synergiaedut

Sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän yhdenmukainen soveltaminen edistää kilpailua ja parantaa kilpailukykyä.

Tarve noudattaa toisistaan poikkeavia kansallisia ehtoja saattaa haitata valtioiden rajat ylittävien palveluiden kehittämistä. Yhteisön tason menettelyt pienentävät tätä estettä ja keventävät myös yritysten hallinnollista taakkaa.

Nykyisin ENISA:lle kuuluvien tehtävien siirtäminen suuremmalle elimelle luo synergioita hallinnollisten ja horisontaalisten tehtävien osalta ja lisää toiminnallisiin tehtäviin käytettävissä olevia resursseja verkko- ja tietoturvan alalla.

5.3. Ehdotuksen tavoitteet ja odotetut tulokset sekä näihin liittyvät indikaattorit toimintoperusteisessa johtamismallissa

Kansallisten ja valtioiden rajat ylittävien markkinoiden määrittelyyn ja analysointiin liittyvien toimien osalta sopiva indikaattori on komissiolle tästä asiasta annettujen lausuntojen lukumäärä.

Taajuuksien tai numerointivarojen käyttöä koskevien ehtojen ja menettelyjen määrittelyn osalta tällaisten menettelyjen ja niitä seuraavien valintamenettelyjen lukumäärä osoittaa missä määrin odotettu tulos eli rajat ylittäviin palveluihin liittyvien menettelyjen yksinkertaistaminen on saavutettu.

Markkinaviranomaisen muiden tehtävien osalta (rajat ylittävät riidat, taajuusrekisteri, tiedonvaihto) toimenpiteiden tehokkuus käy välittömästi ilmi näiden palvelujen käytöstä ja suorituskyvystä.

5.4. Toteutustapa (alustava)

( Keskitetty hallinnointi

( komissio hallinnoi suoraan

( hallinnointivastuu siirretään

( toimeenpanovirastoille

( varainhoitoasetuksen 185 artiklassa tarkoitetuille yhteisöjen perustamille elimille

( kansallisille julkisoikeudellisille yhteisöille tai julkisen palvelun tehtäviä suorittaville yhteisöille

( Yhteistyössä toteutettava tai hajautettu hallinnointi

( jäsenvaltioiden kanssa

( kolmansien maiden kanssa

( Hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava)

6. SEURANTA JA ARVIOINTI

6.1. Seurantamenettely

Markkinaviranomaisen työtä valvotaan ja arvioidaan joka vuosi (edellistä vuotta koskevan) yleiskertomuksen ja (seuraavaa vuotta koskevan) työohjelman avulla. Nämä asiakirjat hyväksyy markkinaviranomaisen johtokunta, ja ne toimitetaan Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja jäsenvaltioille.

6.2. Arviointimenettely

6.2.1. Ennakkoarviointi

Tähän ehdotukseen liittyvässä komission laatimassa vaikutusten arvioinnissa esitetään ennakkoarviointi Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaiseen liittyvistä tarpeista/ongelmista, tavoitteista, toimintavaihtoehdoista (ja niihin liittyvistä riskeistä), taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista ja valvontajärjestelyistä. Lisäksi vaikutusten arvioinnin liitteessä III esitetään markkinaviranomaisen kustannus-hyötyanalyysi[40].

Kustannus-hyötyanalyysi osoittaa, että varovaisen skenaarion mukaan markkinaviranomainen voisi niillä politiikan aloilla, joilla se toimii, tuoda taloudellisia kokonaishyötyjä, jotka ovat noin 10–30 kertaa suuremmat kuin sen budjetti (eli hyötyjen suuruus olisi noin 250–800 miljoonaa euroa). Hyödyt voivat olla 550 – 1 400 miljoonaa euroa, jos yleiseurooppalaisten markkinoiden kasvua koskevat optimistisemmat skenaariot toteutuvat.

Yksi merkittävä hyötyjä aiheuttava tekijä on sääntelyyn liittyvän riskin pieneneminen, mikä voitaisiin saavuttaa markkinaviranomaisen myötävaikutuksella. Sääntelyyn liittyvän riskin vähäinenkin pieneneminen (noin 10 %) Euroopassa näkyy teollisuuden alhaisempina pääomakustannuksina. Lisäksi markkinaviranomaisen toiminta nopeuttaa taajuuksien jakamista yleiseurooppalaisille palveluilla. Jos tämäntyyppisten suurien hankkeiden toteuttamista voidaan aikaistaa yhdelläkin vuodella, taloudelliset hyödyt voivat olla useita satoja miljoonia euroja.

Markkinaviranomaisen perustamista tukevat myös merkittävät laadulliset argumentit, joita ei voida riittävällä tavalla kvantifioida tai arvioida rahallisesti kustannus-hyötyanalyysissä. Kilpailun mahdollistaminen erilaisten uusien teknologia-alustojen välillä on todennäköisesti pitkällä aikavälillä yksi tärkeimmistä markkinaviranomaiseen liittyvistä taloudellisista hyödyistä.

Markkinaviranomainen voi myös merkittävästi vähentää t&k-hankkeiden sääntelyyn liittyviä riskejä, mikä todennäköisesti lisää t&k-investointeja ja siten edistää tosiasiallisen ja yhteiskunnan kannalta toivottavan investointitason välisen kuilun kaventamista markkinoiden kannalta tehokkaalla tavalla.

Useimpia edellä kuvattuja hyötyjä ei voida saavuttaa nykyisellä – tai lujitetulla – eurooppalaisen sääntelyviranomaisten ryhmän (ERG) löyhään koordinointirakenteeseen perustuvalla jäsenvaltioiden välisellä koordinoinnilla (mitä analysoidaan vaihtoehtoisena toimintamallina vaikutusten arvioinnissa). ERG:n toteuttamaa vertaisarviointia ilman veto-oikeutta ei voida pitää riittävän luotettavana järjestelmänä, jotta sillä voitaisiin vähentää sääntelyyn liittyvien virheiden riskiä kaikkialla Euroopassa tai vähentää sääntelyyn liittyvän harkintavallan aiheuttamaa markkinoiden epävarmuutta.

Mahdollisia hyötyjä ja niihin liittyviä kustannuksia koskevat varovaisetkin skenaariot osoittavat siis, että markkinaviranomaisen perustaminen on kustannustehokasta ja täysin perusteltua EU:n talousarvion kannalta.

6.2.2. Väli-/jälkiarviointien perusteella toteutetut toimenpiteet (aikaisemmat kokemukset vastaavasta toiminnasta)

Komissio on teettänyt väliarvioinnin ENISA:n toiminnasta ja julkaissut tämän ulkopuolisen arvioinnin loppuraportin sekä tiedonannon[41], jossa se arvioi itse näitä tuloksia ja ENISA:n johtokunnan antamia suosituksia.

ENISA:n nykyinen toimeksianto päättyy vuonna 2009, ja arvioinnissa suositeltiin sen jatkamista. Organisaation osalta suositeltiin erityisesti operatiivisen henkilöstön lisäämistä kriittisen massan saavuttamiseksi.

Tämä suositus voidaan toteuttaa siirtämällä ENISA:n tehtävät suuremmalle elimelle. Yhdistetty elin voi hyödyntää mittakaavaetuja hallinnollisissa tehtävissä, joten näihin tehtäviin tarvittavien resurssien suhteellinen määrä on huomattavasti pienempi kuin ENISA:n nykyisessä organisaatiossa.

Synergioita voidaan luoda myös yhdistämällä horisontaaliset operatiiviset tehtävät, kuten tiedon keräämiseen ja levittämiseen, yhteistyöhön ja verkottumiseen liittyvät tehtävät, yhdeksi koko markkinaviranomaista palvelevaksi toiminnoksi.

6.2.3. Tulevaa arviointia koskevat määräykset ja arviointien suorittamisvälit

Perustamisasetuksen mukaisesti markkinaviranomaisen on laadittava joka vuosi edellistä vuotta koskeva toimintakertomus, joka toimitetaan jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Kertomuksessa esitellään kaikki markkinaviranomaisen toteuttamat erityiset toimet ja annetaan tietoja ehdotetun asetuksen mukaisesti toteutettujen toimien arviointia varten.

Ehdotetun asetuksen täytäntöönpanosta tehdään riippumaton ulkopuolinen arviointi viiden vuoden kuluessa markkinaviranomaisen toiminnan alkamisesta. Tämän käynnistysvaihetta koskevan ensimmäisen arvioinnin jälkeen markkinaviranomaisen toimintaa arvioidaan vähintään joka viides vuosi.

7. PETOSTENTORJUNTA

Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi markkinaviranomaiseen sovelletaan rajoituksetta asetuksen (EY) N:o 1073/1999 säännöksiä. Markkinaviranomainen liittyy myös 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista. Se antaa välittömästi asianmukaiset määräykset, jotka koskevat sen kaikkia työntekijöitä.

8. YKSITYISKOHTAINEN ERITTELY TARVITTAVISTA RESURSSEISTA

Markkinaviranomaisella arvioidaan olevan täydessä laajuudessaan 134 kokoaikaista työntekijää. Tähän sisältyy ENISA:n tehtävien ja resurssien siirtäminen markkinaviranomaiselle vuonna 2011. Sen vuotuisen talousarvion arvioidaan olevan 10 miljoonaa euroa ensimmäisenä vuonna, josta se nousee 28 miljoonaan euroon kolmannesta vuodesta alkaen.

8.1. Ehdotuksen tavoitteet ja niihin liittyvät rahoituskustannukset

Maksusitoumusmäärärahoina, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

2010 | 2011 | 2012 | 2013 | YHT. |

TOIMINTATAVOITE 1: Sisämarkkinoiden lujittaminen |

Määrittely, analysointi, uudelleentarkastelu, numeroiden siirrettävyys, eurooppalainen numerointi, rajat ylittävät riidat, verkko- ja tietoturva | 2,200 | 3,025 | 3,575 | 3,575 | 12,375 |

Välisumma tavoite 1 | 2,200 | 3,025 | 3,575 | 3,575 | 12,375 |

TOIMINTATAVOITE 2: Käyttöoikeuksien yhdenmukaistaminen |

Käyttöoikeuksia koskevat ehdot ja menettelyt, yritysten valinta, hallinnolliset menettelyt | 1,100 | 1,650 | 2,475 | 2,475 | 7,700 |

Välisumma tavoite 2 | 1,100 | 1,650 | 2,475 | 2,475 | 7,700 |

TOIMINTATAVOITE 3: Parhaiden käytäntöjen ja tietojen levittäminen |

Toimi 1: Julkiset tiedotusjärjestelmät: taajuusrekisteri, verkkovierailutietokanta jne. | 0,.280 | 0,420 | 0,525 | 0,525 | 1,750 |

Toimi 2: Tiedonvaihto, raportit jne. | 0,990 | 1,210 | 1,595 | 1,595 | 5,390 |

Välisumma tavoite 3 | 1,270 | 1,630 | 2,.120 | 2,120 | 7,140 |

TOIMINTATAVOITE 4: Verkko- ja tietoturvaa koskeva tekninen neuvonanto |

Tekniset analyysit ja neuvot | 0 | 1,916 | 2,420 | 2,420 | 6,756 |

Välisumma tavoite 4 | 0 | 1,916 | 2,420 | 2,420 | 6,756 |

KUSTANNUKSET YHTEENSÄ | 4,570 | 8,221 | 10,590 | 10,590 | 33,971 |

Toimintamenot katetaan yhteisön tuella markkinaviranomaisen talousarvioon.

8.2. Markkinaviranomaisen hallintomenot

Hallintomenot katetaan markkinaviranomaisen talousarviosta, joka rahoitetaan yhteisön tuella markkinaviranomaisen talousarvioon.

8.2.1. Henkilöstön määrä ja jakautuminen

Taulukossa esitetään markkinaviranomaiselle osoitettu henkilöstö. Lisäksi komission sisäisen tarkastuksen yksikköön tarvitaan yksi AD-virka.

Laji | Toiminnan hallinnointiin tarvittava nykyinen ja/tai uusi henkilöstö (toimien ja/tai virkojen määrä kokoaikaiseksi muutettuna) |

2010 | 2011 | 2012 | 2013 |

Virkamiehet tai väliaikaiset toimihenkilöt | AD | 12 | 43 | 45 | 45 |

AST | 7 | 23 | 24 | 24 |

Ulkopuolinen henkilöstö | 18 | 46 | 65 | 65 |

YHTEENSÄ | 37 | 112 | 134 | 134 |

8.2.2. Toimintaan liittyvien tehtävien kuvaus

Taulukossa esitetään henkilöstön jakautuminen markkinaviranomaisen tehtävien mukaisesti, kun markkinaviranomainen on täysin toimintakykyinen. (Komission sisäisen tarkastuksen yksikköön osoitettu AD-virka ei sisälly taulukkoon.)

AD | AST | Kansall. asiantuntija | Sopimussuhteinen | Yhteensä |

Hallinto ja johto | Johtaja | 1 | 1 | - | 1 | 3 |

Sääntelyneuvosto, yhteydet jäsenvaltioihin ja komissioon, ohjelmasuunnittelu | 3 | 1 | - | 3 | 7 |

Hallinto ja tuki | 7 | 6 | - | 12 | 25 |

Hallinto ja johto yhteensä | 11 | 8 | 0 | 16 | 35 |

Toiminnot | Markkina-analyysi | 9 | 4 | 6 | 6 | 25 |

Yhdenmukaistaminen | 5 | 3 | 4 | 3 | 15 |

Verkko- ja tietoturva | 14 | 6 | 10 | 10 | 40 |

Tiedotus, parhaat käytännöt | 6 | 3 | 5 | 5 | 19 |

Toiminnot yhteensä | 34 | 16 | 25 | 24 | 99 |

Yhteensä | 45 | 24 | 25 | 40 | 134 |

8.2.3. Henkilöresurssien lähteet (henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö)

( 44 ENISA:lle nykyisin osoitettua virkaa siirretään markkinaviranomaiselle, kun ENISA yhdistetään markkinaviranomaiseen maaliskuussa 2011.

( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä vuotta n koskevassa menettelyssä jo myönnetyt virat ja/tai toimet

( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä seuraavassa menettelyssä pyydettävät virat ja/tai toimet

Komission sisäisen tarkastuksen yksikköä varten pyydetään yksi uusi AD-virka.

( Hallinnoinnista vastaavan henkilöstön nykyisten virkojen ja/tai toimien uudelleenjärjestely (henkilöstön sisäinen uudelleenjärjestely)

( Vuodeksi n tarvittavat virat ja/tai toimet, jotka eivät sisälly vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvään, kyseistä vuotta koskevaan menettelyyn

8.2.4. Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Laji | Vuosi n | Vuosi n+1 | Vuosi n+2 | Vuosi n+3 |

Virkamiehet tai väliaikaiset toimihenkilöt | 2,340 | 7,839 | 8,190 | 8,190 |

Ulkopuolinen henkilöstö (kansalliset asiantuntijat, sopimussuhteinen hlöstö jne.) | 1,169 | 2,988 | 4,220 | 4,220 |

Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot yhteensä | 3,509 | 10,827 | 12,410 | 12,410 |

Henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön vuotuisiksi keskikustannuksiksi oletetaan 117 000 euroa, kansallisten asiantuntijoiden 68 000 euroa ja muiden työntekijöiden 63 000 euroa.

Menoihin sisältyvät markkinaviranomaisen henkilöstö ja yksi virka sisäisen tarkastuksen yksikössä.

8.2.5. Muut hallintomenot

Taulukossa esitetään niiden hallintomenojen jakautuminen, jotka katetaan yhteisön tuella markkinaviranomaisen talousarvioon.

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Vuosi n | Vuosi n+1 | Vuosi n+2 | Vuosi n+3 | YHT. |

Infrastruktuuri (kiinteistöt ja niihin liittyvät menot), laitteet, kulutushyödykkeet, viestintä, tietotekniikka jne. | 1,100 | 2,200 | 2,450 | 2,450 | 8,200 |

Virkamatkat ja kokoukset | 0,485 | 0,750 | 0,850 | 0,850 | 2,935 |

Hallinnolliset palvelut (kääntäminen, selvitykset, konsultointi jne.) | 0,500 | 1,100 | 1,200 | 1,200 | 4,000 |

Muut hallintomenot yhteensä | 2,085 | 4,050 | 4,500 | 4,500 | 15,135 |

Yhteisön rahoitusosuus

Asetuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaan markkinaviranomainen voi saada osuuden radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöoikeuksiin liittyvistä käyttömaksuista.

Maksujen jakautuminen määritellään erillisessä säädöksessä eikä sitä voida määrittää nyt. Tästä lähteestä mahdollisesti saatavia tuloja ei ole otettu huomioon yhteisön rahoitusosuutta laskettaessa.

8.3. Komission hallintomenot

Komission sisäisen tarkastuksen yksikköön osoitetaan yksi uusi AD-virka.

Muut markkinaviranomaisen valvontaan ja hallinnointiin liittyvät komission tehtävät eivät edellytä uusia virkoja tai lisämenoja niiden resurssien lisäksi, jotka on jo osoitettu näihin tehtäviin ENISA:n osalta ja joita käytetään nykyisin ERG:n koordinointiin. Toimivaltainen pääosasto voi antaa väliaikaisesti käyttöön lisähenkilöstöä tai -varoja jakamalla uudelleen nykyisiä resursseja.[pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic][pic]

[1] KOM(2006) 334.

[2] ERG perustettiin 29. heinäkuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä 2002/627/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 14. syyskuuta 2004 tehdyllä komission päätöksellä 2004/641/EY. Komissio kumoaa ERG:stä tehdyn päätöksen, kun Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen perustamista koskeva asetus tulee voimaan ja markkinaviranomainen on aloittanut toimintansa.

[3] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) arviointi , KOM(2007) 285 lopullinen.

[4] KOM(2007) 697 ja KOM(2007) 698.

[5] SEC(2007) 1472.

[6] IRG koostuu 27 EU-jäsenvaltion ja seitsemän muun Euroopan maan kansallisista sääntelyviranomaisista. Nämä maat ovat Islanti, Kroatia, Liechtenstein, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Norja, Sveitsi ja Turkki.

[7] KOM(2005) 59.

[8] Sitä vastoin muilla aloilla tehtävät sääntelypäätökset (esim. asennusoikeuksien myöntäminen) riippuvat suuresti paikallisista olosuhteista.

[9] 16 artikla.

[10] Tämä näkökohta tuodaan esiin myös komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamassa tiedonannossa Euroopan avaruuspolitiikasta , KOM(2007) 212 lopullinen, 26. huhtikuuta 2007.

[11] Hiljattain (2006) Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa järjestettyjen huutokauppojen pohjalta voidaan alustavasti arvioida, että EU:n laajuisiin sähköisiin viestintäpalveluihin soveltuvan taajuuskaistan arvo on noin 35–60 miljoonaa euroa. Jos markkinaviranomainen saisi yhden prosentin tästä arvosta, se merkitsisi 0,35–0,60 miljoonan euron rahoitusosuutta. Tällaisia kaistoja voi olla useita.

[12] Johtajan nimittämisen osalta ks. yhteisön virastojen johtajien nimittämistä koskevat suuntaviivat, SEC(2005) 625.

[13] EUVL C [...], [...], s. [...].

[14] EUVL C [...], [...], s. [...].

[15] EUVL C [...], [...], s. [...].

[16] EUVL C [...], [...], s. [...].

[17] EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33.

[18] EYVL L 108, 24.4.2002, s. 7.

[19] EYVL L 108, 24.4.2002, s. 21.

[20] EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51.

[21] EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/24/EY (EUVL L 105, 13.4.2006, s. 54).

[22] EUVL L 77, 13.3.2004, s. 1.

[23] EYVL L 200, 30.7.2002, s. 38.

[24] KOM(2006) 68 lopullinen ja KOM(2007) 155 lopullinen.

[25] KOM(2006) 334 lopullinen.

[26] KOM(2007) 285 lopullinen.

[27] ”Evaluation of the European Network and Information Security Agency”, Final Report by the Experts Panel, IDC EMEA, 8.1.2007.

[28] EYVL L 108, 24.4.2002, s. 1.

[29] EUVL L 171, 29.6.2007, s. 32.

[30] EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.

[31] EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

[32] EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

[33] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

[34] EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

[35] EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

[36] EYVL L 317, 3.12.2001, s. 1.

[37] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 38.

[38] Menot, jotka eivät kuulu kyseisen osaston xx lukuun xx 01.

[39] Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta.

[40] SEC(2007) III.

[41] Tiedonanto Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) arviointi , KOM(2007) 285, 1. kesäkuuta 2007.