[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 9.2.2007

KOM(2007) 51 lopullinen

2007/0022 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin

(komission esittämä) {SEK(2007) 160}{SEK(2007) 161}

PERUSTELUT

EHDOTUKSEN TAUSTA |

110 | Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Jotta voitaisiin varmistaa ympäristönsuojelun korkean taso, joka on Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa (174 artiklan 2 kohta) vahvistettu tavoite, on tartuttava ympärikoksiin, joista on tulossa yhä suurempi ongelma. Tällä ehdotuksella korvataan ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (2001/0076(COD)), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn jälkeen. Näin noudatetaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 13. syyskuuta 2005 (asiassa C-176–03) antamaa tuomiota, jolla kumottiin puitepäätös 2003/80/YOS ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Tuomion mukaan yhteisö voi toteuttaa jäsenvaltioiden rikosoikeuteen liittyviä toimenpiteitä, jotka se katsoo tarpeelliseksi säätämiensä ympäristösuojelunormien täyden tehokkuuden takaamiseksi. Yhteisö ja jäsenvaltiot ovat antaneet lukuisia ympäristönsuojelua koskevia säädöksiä. Useat tutkimukset[1] ovat kuitenkin osoittaneet, että jäsenvaltioissa tällä hetkellä sovellettavat seuraamukset eivät aina ole riittävät, jotta voitaisiin tehokkaasti panna täytäntöön ympäristön suojelua koskeva yhteisön politiikka. Kaikissa jäsenvaltioissa ei ole voimassa rikosoikeudellisia seuraamuksia kaikista vakavista ympäristörikoksista, vaikka ainoastaan rikosoikeudelliset seuraamukset ovat vaikutukseltaan riittävän varoittavat useasta syystä: Ensinnäkin rikosoikeudellisten seuraamusten käyttöönotto on luonteeltaan aivan erilainen osoitus siitä, että yhteiskunta paheksuu tekoa, kuin hallinnolliset seuraamukset tai yksityisoikeudellinen korvausjärjestelmä. Toiseksi hallinnolliset tai muut taloudelliset seuraamukset eivät välttämättä ole varoittavia silloin, kun lainrikkojat ovat joko varattomia tai taloudellisesti hyvin vahvoja. Näissä tapauksissa saatetaan tarvitaan vankeusrangaistuksia. Lisäksi keinot, jotka liittyvät rikoksen johdosta tutkimiseen ja syytteeseen panemiseen, (sekä jäsenvaltioiden keskinäinen oikeudellinen apu) ovat tehokkaampia kuin hallinnolliset tai yksityisoikeudelliset keinot ja voivat lisätä mainittujen menettelyjen tehokkuutta. Lisätakeena puolueettomuudesta on se, että rikostutkinnassa tutkintaviranomaisina toimivat eri viranomaiset kuin ne hallintoviranomaiset, jotka ovat myöntäneet toimi- ja päästöluvat. Sen lisäksi, että eri jäsenvaltioissa sovelletaan erityyppisiä seuraamuksia, myös samanlaisista tai samankaltaisista rikoksista määrättävien seuraamusten tasossa on huomattavia eroja. Ympäristörikokset ovat usein luonteeltaan kansainvälisiä tai niiden vaikutukset ulottuvat rajojen yli. Rikosten tekijät voivat sen vuoksi tällä hetkellä hyödyntää jäsenvaltioiden lainsäädännössä olevia eroja. Tämän vuoksi ongelmaan on puututtava yhteisön tasolla. Yleinen tausta Euroopan neuvosto hyväksyi vuonna 1998 yleissopimuksen ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Tampereella lokakuussa 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että pyrkimyksissä sopia yhteisistä määritelmistä, syytteeseen asettamisen edellytyksistä ja seuraamuksista olisi keskityttävä ensimmäisessä vaiheessa vain joihinkin erityisen tärkeisiin aloihin, kuten ympäristörikollisuuteen. Tanskan kuningaskunta teki helmikuussa 2000 aloitteen puitepäätöksestä ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa sovittiin 28. syyskuuta 2000 kyseisen ympäristörikollisuutta koskevan yhteisön lainsäädännön antamisesta. Komissio teki 13. maaliskuuta 2001 ehdotuksen direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Ehdotetun direktiivin tavoitteena oli varmistaa yhteisön ympäristönsuojelulainsäädännön entistä tehokkaampi soveltaminen antamalla ympäristörikoksia koskevat vähimmäissäännökset koko yhteisössä. Euroopan parlamentti antoi ehdotuksesta lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä 8. huhtikuuta 2002. Komissio antoi 30. syyskuuta 2002 muutetun ehdotuksen, jossa otettiin huomioon useita Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä esittämiä tarkistuksia. Neuvosto ei käsitellyt komission ehdotusta vaan antoi sen sijaan 27. tammikuuta 2003 Tanskan aloitteesta puitepäätöksen 2003/80/YOS ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi puitepäätöksen 13. syyskuuta 2005 antamassaan tuomiossa (C-176/03), koska puitepäätöksellä rikotaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 47 artiklaa. Tuomioistuin katsoi, että puitepäätöksen 1–7 artiklat, joiden päätarkoituksena on ympäristönsuojelu, olisi sekä tavoitteensa että sisältönsä vuoksi voitu pätevästi antaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla. Komissio antoi 30. marraskuuta 2005 tiedonannon, jossa se esitti kantansa asiassa C-176/03 annetun tuomion seurauksista. Näihin kuului tarve antaa uusi ympäristörikoksia koskeva säädösehdotus. Tuomion valossa on tarpeen vetää pois vuonna 2001 tehty ehdotus direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin ja tehdä uusi ehdotus, johon sisällytetään kumotun puitepäätöksen 1–7 artiklat. Tiettyjä rikoksia koskevia sääntöjä on muutettava, jotta voidaan ottaa huomioon yhteisön ympäristölainsäädännön kehittyminen. Lisäksi ehdotukseen on lisättävä tiettyjä osia, joita pidetään tarpeellisina ympäristön tehokkaan suojelun varmistamiseksi. Tarkoituksena on erityisesti lähentää tietyistä erityisen vakavista ympäristörikoksista määrättäviä seuraamuksia. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-176–03 antaman tuomion seurauksena komissio aikoo antaa myöhemmin vuonna 2007 ehdotuksen direktiiviksi, jolla muutetaan alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista annettua direktiiviä 2005/35/EY. |

Voimassa olevat aiemmat säännökset Vaikka ympäristölainsäädäntö velvoittaa jäsenvaltiot useissa tapauksissa säätämään ympäristölainsäädännön rikkomisesta määrättävistä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, siihen ei sisälly säännöksiä, joiden mukaan jäsenvaltioiden olisi säädettävä vakavista ympäristörikoksista määrättävistä erityisistä rikosoikeudellisista seuraamuksista. |

Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Ehdotetussa direktiivissä kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita. Sen laatimisessa on erityisesti noudatettu perusoikeuskirjan VI lukuun sisältyviä lainkäyttöä koskevia periaatteita, ja sillä pyritään perusoikeuskirjan 37 artiklan mukaisesti sisällyttämään ympäristönsuojelun korkea taso unionin politiikkoihin kestävän kehityksen periaatetta noudattaen. |

KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI |

Intressitahojen kuuleminen |

Ympäristörikollisuuden ongelmaa on vuosien ajan käsitelty erilaisissa kansainvälisissä ja eurooppalaisissa yhteyksissä. Komissio järjesti ympäristörikoksia koskevan yleisen konferenssin marraskuussa 2003 ja tuki asiaa koskevaa seminaaria, jonka Royal Institute of International Affairs järjesti Lontoossa vuonna 2002. Lisäksi Frankfurtissa vuonna 2001 ja Budapestissa vuonna 2004 järjestettiin uhanalaisten lajien laitonta kauppaa koskevat asiantuntijakokoukset. Muuta intressitahojen kuulemista ei pidetty tarpeellisena tai toteutuskelpoisena. Sen jälkeen kun Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi puitepäätöksen 2003/80/YOS 13. syyskuuta 2005, ympäristörikosten suhteen on vallinnut oikeudellinen tyhjiö, joka on täytettävä mahdollisimman nopeasti. |

Asiantuntijatiedon käyttö |

Asiasta on järjestetty viime vuosina useita seminaareja, konferensseja ja asiantuntijakokouksia, joista on saatu tietoa ja jotka ovat olleet avuksi tämän ehdotuksen laatimisessa. |

Vaikutusten arviointi Vaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin eri vaihtoehtoja: EU:n tasolla ei ryhdytä toimiin, jäsenvaltioiden yhteistyötä parannetaan vapaaehtoisten aloitteiden avulla, ympäristörikoksia koskeva lainsäädäntö yhdenmukaistetaan täysin taikka ympäristörikoksia koskeva jäsenvaltioiden kansallinen lainsäädäntö yhdenmukaistetaan osittain. Jos yhteisön lainsäätäjä ei toteuta toimia tai säädetään ei-sitovista toimista, ympäristön suojelun taso ei parane eikä puututa ympäristörikosten käsittelyssä ilmeneviin vaikeuksiin, jotka johtuvat suurelta osin jäsenvaltioiden lainsäädännön erovaisuuksista. Ympäristörikoksia koskevan lainsäädännön täysi yhdenmukaistaminen ylittäisi sen, mikä on tarpeen. Tässä vaihtoehdossa ei myöskään otettaisi huomioon sitä, että kansalliseen rikosoikeuteen vaikuttavat edelleen suuressa määrin kunkin jäsenvaltion kulttuuriarvot, joiden vuoksi täytäntöönpanossa tarvitaan tiettyä joustavuutta. Osittaisen yhdenmukaistamisen osalta tarkasteltiin kolmea mahdollista toimenpidettä: Tiettyihin vakaviin rikoksiin liittyvä yhdenmukaistaminen, oikeushenkilöiden vastuuvelvollisuuden yhdenmukaistaminen sekä raskauttavien asianhaarojen vallitessa suoritetuista rikoksista määrättävien seuraamusten tasojen yhdenmukaistaminen. Kaikissa kolmessa tapauksessa mahdollisesta vaikutuksesta ympäristönsuojelun tasoon sekä poliisi- ja oikeusyhteistyöhön on annettu varsin positiivisia arvioita. Yrityksille koituvat kustannukset sekä viranomaisille aiheutuvat rasitteet eivät olisi merkittäviä. |

Vaikutusten arviointi on saatavilla http://ec.europa.eu/governance/impact/index_en.htm. |

EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT |

Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotetussa direktiivissä määritetään ne vakavat ympäristörikokset, joita vähintään olisi pidettävä rikollisena toimintana koko yhteisössä, jos ne on tehty tahallaan tai vähintään törkeästä huolimattomuudesta. Osallistumista ja yllyttämistä tällaiseen toimintaan olisi myös pidettävä rikoksena. Oikeushenkilöiden vastuuvelvollisuus määritetään yksityiskohtaisesti. Luonnollisia henkilöitä olisi rangaistava rikoksista tehokkailla, oikeasuhteisilla ja varoittavilla rikosoikeudellisilla seuraamuksilla kun taas oikeushenkilöihin olisi sovellettava rikosoikeudellisia tai muita seuraamuksia. Jos rikokset on tehty tiettyjen raskauttavien asianhaarojen vallitessa (esim. jos seuraukset ovat olleet erityisen vakavia tai rikos liittyy rikosjärjestön toimintaan) myös luonnollisille ja oikeushenkilöille määrättävien enimmäisseuraamusten vähimmäistaso olisi yhdenmukaistettava. |

Oikeusperusta Tämän direktiivin säännökset liittyvät ympäristön suojeluun. Tämän vuoksi oikeusperustana on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohta. |

Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. |

Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin seuraavista syistä: |

Yksittäisten jäsenvaltioiden tiukemmilla seuraamuksilla ei voitaisi puuttua ongelmaan tehokkaasti, koska rikosten tekijät voisivat helposti välttää kyseisiä jäsenvaltioita ja toimia sellaisista paikoista käsin, joissa lainsäädäntö on väljempi. |

Ehdotuksen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä: |

Ehdotetulla direktiivillä luodaan yhteisön tasolla vähimmäisnormit vakavien ympäristörikosten tunnusmerkistöistä, oikeushenkilöiden samanlaisesta vastuuvelvollisuudesta sekä erityisen vakavista ympäristörikoksista määrättävien seuraamusten tasosta. Näin varmistetaan se, että vakaviin ympäristörikoksiin puututaan samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa ja että rikokset tekijät eivät voi hyötyä kansallisessa lainsäädännössä esiintyvistä eroista. Lisäksi helpotetaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä tapauksissa, joissa vaikutukset ulottuvat rajojen yli. |

Ympäristön suojelua koskeva yhteisön politiikka on pantava täytäntöön kaikilta osin kaikkialla yhteisössä. Tämä edellyttää seuraamusten yhdenmukaistamista. Ympäristörikoksiin liittyy usein rajat ylittävää toimintaa, ja niillä on yleensä rajat ylittäviä vaikutuksia (esimerkiksi ympäristön pilaantuminen). |

Ehdotetussa direktiivissä esitetään ainoastaan yhdenmukaistamisen vähimmäistasoa sen osalta, mitä toimia olisi katsottava rikoksiksi, ja niiden seuraamusten lähentämiseksi, joita olisi sovellettava kaikkein vakavimmissa tapauksissa silloin, kun rikoksella on erityisen vakavia seurauksia tai se tehdään raskauttavien asianhaarojen vallitessa. |

Ehdotus on siten toissijaisuusperiaatteen mukainen. |

Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä: |

Valittu toimi on direktiivi, joka jättää jäsenvaltioille runsaasti joustavuutta täytäntöönpanossa. EY:n perustamissopimuksen 176 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat vapaasti pitää voimassa tai toteuttaa tiukempia toimenpiteitä kuin direktiivissä on säädetty. Ne voivat esimerkiksi pitää rikoksina muitakin tekoja, pitää myös pelkkää huolimattomuutta rikoksena ja/tai säätää muistakin tai tiukemmista seuraamuksista tai rangaistuksista. |

Direktiivin täytäntöönpanosta ei aiheudu merkittäviä taloudellisia ja hallinnollisia rasitteita, koska rikosoikeus ja oikeudenkäytön rakenteet ovat jo käytössä jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioille voi aiheutua lisärasitteita syytetoimista ja rikosoikeudellisten menettelyjen mahdollisesta lisääntymisestä, mutta samalla tiukempien seuraamusten pelotevaikutuksen vähentää rikosten määrää ja siten myös rikosoikeudellisten menettelyjen määrää pitkällä aikavälillä. |

Sääntelytavan valinta |

Ehdotettu sääntelytapa: direktiivi. |

Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavista syistä: Direktiivi on tässä tapauksessa paras sääntelytapa: direktiivissä asetetaan sitovat vähimmäisnormit ympäristön suojelulle rikosoikeudellisin keinoin mutta jätetään jäsenvaltioille joustavuutta direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. |

TALOUSARVIOVAIKUTUKSET |

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon. |

LISÄTIEDOT |

Vastaavuustaulukko Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina kansalliset säännökset, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko. |

Euroopan talousalue Ehdotettu toimenpide koskee ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa alaa, minkä vuoksi se on ulotettava koskemaan Euroopan talousaluetta. |

Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus 1. Rikosten määritelmä Rikosten määritelmä vastaa suurelta osin puitepäätöksessä 2003/80/YOS esitettyjä määritelmiä. Ehdotuksessa on kuitenkin otettu huomioon joitakin tarkistuksia, jotka Euroopan parlamentti teki alkuperäiseen direktiiviehdotukseen ja jotka komissio hyväksyi parlamentin ensimmäisen käsittelyn jälkeen. Useimmissa tapauksissa toimen määrittely rikokseksi riippuu sen seurauksista eli siitä, aiheuttaako se tai onko se omiaan aiheuttamaan vakavaa haittaa henkilöille tai ympäristölle. Kaikissa (yhtä lukuun ottamatta) tapauksissa rikokseksi katsomisen edellytyksenä on, että toimi on "laiton" eli sillä rikotaan ympäristönsuojelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä tai jäsenvaltion lakia, hallinnollista määräystä tai toimivaltaisen viranomaisen tekemää päätöstä. Ainoassa tästä poikkeavassa rikoksessa (3 artiklan a kohta) seuraus eli jonkin henkilön kuolema tai vakava vamma on niin vakava, että toimen ei tarvitse olla laiton, jotta se katsottaisiin rikokseksi. Toisin kuin puitepäätöksessä englanninkielisessä alkutekstissä käytetään rikosten yhteydessä ilmaisua "material" ilmaisun "substance" sijaan (3 artiklan a ja b kohta), koska on haluttu käyttää laajempaa termiä. Tämän mukaisesti komissio oli jo hylännyt yhden tarkistuksen, jota Euroopan parlamentti esitti alkuperäiseen direktiiviehdotukseen. Alkuperäisen ehdotuksen mukaisesti on lisätty rikos, joka koskee suojellun elinympäristön laitonta merkittävää heikentämistä. Lisäksi ehdotukseen on sisällytetty rikos, joka koskee jätteiden laitonta siirtoa. Näin otetaan huomioon uusi yhteisön lainsäädäntö. Jätteiden laittomat siirrot olisi katsottava rikoksiksi ainoastaan vakavissa tapauksissa eli silloin, kun ne tapahtuvat voiton hankkimiseksi ja määrät ovat huomattavia. Useiden rikosten kuvaukset sisältävät jokseenkin epätarkkoja termejä kuten "huomattava vahinko" tai "vakava vamma". Näitä termejä ei ole määritetty ja kukin jäsenvaltio voi tulkita niitä perinteidensä ja oikeusjärjestelmänsä perusteella. Kuvattua toimintaa pidetään rikoksena silloin, kun se on tahallista tai tapahtuu ainakin törkeästä huolimattomuudesta. Myös osallisuus tai yllyttäminen katsotaan rikokseksi. 2. Oikeushenkilöiden vastuu Kuten puitepäätöksessä esitetään, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että oikeushenkilöt voidaan asettaa vastuuseen silloin, kun tietyt henkilöt tekevät rikoksen heidän puolestaan tai kun ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut kyseisten henkilöiden toimet. Ehdotuksessa ei määritetä sitä, pitäisikö oikeushenkilöiden vastuun olla rikosoikeudellinen. Näin niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät tunnusta oikeushenkilöiden vastuuvelvollisuutta kansallisessa lainsäädännössään, ei tarvitse muuttaa kansallista järjestelmäänsä. 3. Seuraamukset Ympäristörikoksista määrättävien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia sekä luonnollisille että oikeushenkilöille. Tämä vaatimus sekä seuraamusten tämänhetkiset merkittävät erot jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä edellyttävät, että ainakin erityisen vakavien tapausten osalta yhdenmukaistetaan rangaistusten tasoja niin, että ne vastaavat rikoksen vakavuutta. Mikäli näin ei tehdä, rikosten tekijät voisivat hyödyntää aukkoja jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä. Raskauttavia asianhaaroja, joiden vuoksi pyritään yhdenmukaistamaan rangaistukset, ovat rikoksen erityisen vakava seuraus, kuten jonkin henkilön kuolema tai vakava vamma tai ympäristölle koituva huomattava vahinko, taikka se, että rikos tehdään rikosjärjestön puitteissa. Nämä asianhaarat katsotaan jo yleensä erityisen vakaviksi jäsenvaltioiden kansallisessa rikoslainsäädännössä ja niistä on jo säädetty muissa EU:n säädöksissä. Vankeusrangaistuksen osalta ehdotettu yhdenmukaistaminen kolmitasoisen asteikon mukaisesti vastaa 25.—26. huhtikuuta 2002 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmiä. Asteikot riippuvat syyksiluettavuudesta (törkeä huolimattomuus tai tahallisuus) sekä asiaan liittyvistä raskauttavista olosuhteista. Oikeushenkilöille määrättävien sakkojen järjestelmässä noudatetaan myös kolmitasoista lähestymistapaa, jonka oikeus- ja sisäasioiden neuvosto laati vankeusrangaistuksia varten. Oikeushenkilöille määrättävien sakkojen määrät ovat samoja kuin alusten aiheuttamaa pilaantumista koskevassa puitepäätöksessä 2005/667/YOS. Vaihtoehtoisia seuraamuksia ehdotetaan sekä luonnollisia että oikeushenkilöitä varten. Tällaiset seuraamukset voisivat monissa tapauksissa olla tehokkaampia kuin vankeus tai sakot. Seuraamuksiin kuuluu velvollisuus ennallistaa ympäristö, asettaminen oikeudelliseen valvontaan, kielto harjoittaa liiketoimintaa tai oikeudellisen päätöksen julkaiseminen. Vaikka monissa tapauksissa rikoksella saadun omaisuuden takavarikoiminen on keskeinen väline, tähän liittyvän erityisen säännöksen lisäämistä ei ole pidetty tarpeellisena, koska useimmat vakavat ympäristörikokset kuuluvat rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta tehdyn puitepäätöksen 2005/212/YOS soveltamisalaan. 4. Täytäntöönpanokausi Jäsenvaltioiden täytäntöönpanokausi on [18] kuukautta. Siinä otetaan huomioon, että erityisesti 3, 4 ja 6 artikla vastaavat suurelta osin kumotun puitepäätöksen 2003/80/YOS 2–6 artiklaa. Täytäntöönpanokausi puitepäätöstä varten päättyi 27. tammikuuta 2005, joten jäsenvaltiot ovat jo tehneet merkittävän osan tätä direktiiviä varten tarvittavasta täytäntöönpanotyöstä. |

1. 2007/0022 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[2],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[4],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä[5],

sekä katsovat seuraavaa:

(1) EY:n perustamissopimuksen 174 artiklan 2 kohdan mukaan yhteisön ympäristöpolitiikalla on pyrittävä suojelun korkeaan tasoon.

(2) Yhteisö on huolestunut ympäristörikosten lisääntymisestä ja niiden vaikutuksista, jotka ulottuvat yhä useammin niiden valtioiden rajojen ulkopuolelle, joissa rikokset tehdään. Tällaiset rikokset ovat uhka ympäristölle ja niihin on sen vuoksi puututtava asianmukaisesti.

(3) Kokemus on osoittanut, että nykyisillä seuraamusjärjestelmillä ei ole voitu riittävästi varmistaa ympäristönsuojelulainsäädännön täysimääräistä noudattamista. Lainsäädännön noudattamista voidaan ja sitä pitäisi lujittaa soveltamalla rikosoikeudellisia seuraamuksia, jotka ovat luonteeltaan aivan erilainen osoitus tekoa koskevasta yhteiskunnan paheksunnasta kuin hallinnolliset seuraamukset tai yksityisoikeudellinen korvausjärjestelmä.

(4) Rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat yhteiset säännöt antaisivat mahdollisuuden käyttää jäsenvaltioissa ja niiden välillä tutkinta- ja avunantomenetelmiä, jotka ovat tehokkaampia kuin hallinnollisessa yhteistyössä käytettävät välineet.

(5) Jos seuraamusten määrääminen uskottaisiin hallintoviranomaisten sijaan oikeusviranomaisille, ympäristösäädösten noudattamisen tutkinnasta ja valvonnasta vastaisivat viranomaiset, jotka ovat riippumattomia toimi- ja päästölupien myöntämisestä vastaavista viranomaisista.

(6) Jotta ympäristöä voitaisiin suojella tehokkaasti, tarvitaan enemmän varoittavia seuraamuksia sellaisista ympäristölle haitallisista toimista, jotka tavallisesti aiheuttavat tai ovat omiaan aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa ilmalle, ilmakehä mukaan luettuna, maaperälle, vesistöille, eläimille tai kasveille, lajien suojelu mukaan luettuna.

(7) Toiminnan laiminlyömisellä silloin, kun on lakisääteinen velvollisuus toimia, voi olla sama vaikutus kuin aktiivisella toiminnalla, joten sen seuraamustenkin olisi oltava vastaavat.

(8) Tästä syystä kyseinen toiminta olisi katsottava rikokseksi koko yhteisön alueella silloin, kun se on tahallista tai tapahtuu törkeästä huolimattomuudesta.

(9) Jotta ympäristönsuojelu olisi tehokasta, osallistumista ja yllyttämistä tällaiseen toimintaan olisi myös pidettävä rikoksena.

(10) Ympäristölle haitallisista toimista olisi rangaistava tehokkain, oikeasuhteisin ja varoittavin rikosoikeudellisin seuraamuksin, joita olisi sovellettava myös oikeushenkilöihin koko yhteisön alueella, koska ympäristörikokset tehdään usein oikeushenkilön puolesta tai hyväksi.

(11) Koska seuraamusten tasossa on huomattavia eroja eri jäsenvaltioissa, on tietyissä olosuhteissa tarpeen lähentää kyseisiä tasoja siten, että ne vastaavat rikoksen vakavuutta.

(12) Tällainen lähentäminen on erityisen tärkeää silloin, kun rikoksilla on vakavia seurauksia tai rikoksia suorittavat rikollisjärjestöt, joiden osuus ympäristörikoksissa on suuri.

(13) Koska tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä, jäsenvaltiot voivat vapaasti antaa tai ylläpitää tiukempia säännöksiä tehokkaasta ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin.

(14) Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle tämän direktiivin täytäntöönpanosta, jotta komissio voi arvioida direktiivin vaikutuksia.

(15) Suunnitellun toiminnan tavoitteita eli tehokkaamman ympäristönsuojelun varmistamista ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(16) Tässä säädöksessä noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan perusoikeuksia ja periaatteita,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla Kohde

Tässä direktiivissä säädetään rikosoikeudellisista toimenpiteistä ympäristön suojelemiseksi entistä tehokkaammin.

2 artikla Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(a) ’laittomalla’ toiminnalla ympäristönsuojelua koskevan yhteisön lainsäädännön tai jonkin jäsenvaltion lain, hallinnollisen määräyksen tai toimivaltaisen viranomaisen tekemän päätöksen rikkomista;

(b) ’oikeushenkilöllä’ oikeudellista kokonaisuutta, jolla on oikeushenkilön asema sovellettavan kansallisen lainsäädännön perusteella, lukuun ottamatta valtioita tai muita julkisyhteisöjä niiden käyttäessä julkiseen valtaan liittyviä oikeuksiaan sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä.

3 artikla Rikokset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat toimet katsotaan rikoksiksi silloin, kun ne tehdään tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta:

(a) sellainen aineen tai ionisoivan säteilyn saattaminen, päästäminen tai johtaminen ilmaan, maaperään tai veteen, joka aiheuttaa jonkin henkilön kuoleman tai vakavan vamman;

(b) sellainen aineen tai ionisoivan säteilyn laiton saattaminen, päästäminen tai johtaminen ilmaan, maaperään tai veteen, joka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan jonkin henkilön kuoleman tai vakavan vamman tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle taikka eläimille tai kasveille;

(c) sellainen jätteen, mukaan lukien ongelmajätteen, laiton käsittely, mukaan luettuina jätteiden hävittäminen ja varastointi, kuljettaminen, vienti tai tuonti, joka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan jonkin henkilön kuoleman tai vakavan vamman tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle taikka eläimille tai kasveille;

(d) sellaisen laitoksen, jossa harjoitetaan vaarallista toimintaa tai jossa varastoidaan tai käytetään vaarallisia aineita tai valmisteita, laiton käyttäminen, joka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan laitoksen ulkopuolella jonkin henkilön kuoleman tai vakavan vamman tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle taikka eläimille tai kasveille;

(e) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006[6] 2 artiklan 35 kohdassa määritetty jätteiden laiton siirto voiton hankkimiseksi ja huomattavissa määrin riippumatta siitä, onko kyseessä erillinen toimi vai monta ilmeisesti toisiinsa yhteydessä olevaa tointa;

(f) sellainen ydinmateriaalin tai muun vaarallisen radioaktiivisen aineen laiton valmistaminen, käsittely, varastointi, käyttö, kuljettaminen, vienti tai tuonti joka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan jonkin henkilön kuoleman tai vakavan vamman tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle taikka eläimille tai kasveille;

(g) suojeltujen luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien yksilöiden taikka niiden osien tai johdannaisten hallussapito, ottaminen, vahingoittaminen, tappaminen tai kauppaaminen;

(h) suojellun elinympäristön laiton merkittävä heikentäminen;

(i) otsonikerrosta heikentävien aineiden laiton kauppa.

4 artikla Osallisuus ja yllytys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osallistuminen 3 artiklassa tarkoitettuun toimintaan tai yllyttäminen siihen katsotaan rikokseksi.

5 artikla Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekeminen on rangaistavaa tehokkain, oikeasuhteisin ja varoittavin seuraamuksin.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklan b–h kohdassa tarkoitettujen rikosten tekeminen on rangaistavaa vähintään 1–3 vuoden enimmäisvankeusrangaistuksella, jos rikos on tehty törkeästä huolimattomuudesta ja se aiheuttaa huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle taikka eläimille tai kasveille.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavien rikosten tekeminen on rangaistavaa vähintään 2–5 vuoden enimmäisvankeusrangaistuksella:

2. 3 artiklan a kohdassa tarkoitettu rikos silloin, kun rikos tehdään törkeästä huolimattomuudesta;

3. 3 artiklan b–f kohdassa tarkoitetut rikokset silloin, kun rikos tehdään törkeästä huolimattomuudesta ja se aiheuttaa jonkin henkilön kuoleman tai vakavan vamman;

4. 3 artiklan b–h tarkoitetut rikokset silloin, kun rikos on tahallinen teko ja se aiheuttaa huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle taikka eläimille tai kasveille;

5. 3 artiklassa tarkoitetut rikokset silloin, kun rikoksen tekee [….järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevassa] puitepäätöksessä[7] tarkoitettu rikollisjärjestö.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavien rikosten tekeminen on rangaistavaa vähintään 5–10 vuoden enimmäisvankeusrangaistuksella:

6. 3 artiklan a kohdassa tarkoitettu rikos silloin, kun rikos on tahallinen teko;

7. 3 artiklan b–f kohdassa tarkoitetut rikokset silloin, kun rikos on tahallinen teko ja se aiheuttaa jonkin henkilön kuoleman tai vakavan vamman;

5. Tässä artiklassa tarkoitettuihin rangaistuksiin voidaan liittää muita seuraamuksia tai toimenpiteitä, erityisesti

8. luonnolliselle henkilölle annettava kielto harjoittaa toimintaa, johon vaaditaan virallinen lupa tai hyväksyntä, tai kielto perustaa tai johtaa yhtiöitä tai säätiöitä, jos niiden seikkojen perusteella, jotka ovat johtaneet henkilön tuomitsemiseen, on ilmeisen selvästi olemassa vaara, että hän saattaa jatkaa samanlaista rikollista toimintaa;

9. tuomioon tai sovellettaviin seuraamuksiin tai toimenpiteisiin liittyvän oikeudellisen päätöksen julkaiseminen;

10. velvollisuus ennallistaa ympäristö.

6 artikla Oikeushenkilöiden vastuu

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen 3 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, jotka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimeen kuuluvana henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu:

11. toimivaltaan edustaa oikeushenkilöä, tai

12. valtuuksiin tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta taikka

13. valtuuksiin harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen osallistumisesta 3 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin avunantajana tai yllyttäjänä.

2. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut sen, että oikeushenkilön alaisena toimiva henkilö on voinut tehdä 3 artiklassa tarkoitettuja rikoksia kyseisen oikeushenkilön hyväksi.

3. Se, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään oikeushenkilön vastuusta, ei estä rikosoikeudenkäyntiä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka ovat tekijöinä, yllyttäjinä tai avunantajina 3 artiklassa tarkoitetuissa rikoksissa.

7 artikla Oikeushenkilöille koituvat seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 6 artiklan mukaisesti vastuulliseksi todettua oikeushenkilöä voidaan rangaista tehokkain, oikeasuhteisin ja varoittavin seuraamuksin, jollaisiksi luetaan muun muassa rikosoikeudelliset tai muut sakot.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut sakot ovat:

14. vähintään 300 000–500 000 euron enimmäissakko silloin, kuin 3 artiklan b–h kohdassa tarkoitettu rikos tehdään törkeästä huolimattomuudesta ja se aiheuttaa huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle taikka eläimille tai kasveille.

15. vähintään 500 000–750 000 euron enimmäissakko silloin, kun:

(i) 3 artiklan a kohdassa tarkoitettu rikos tehdään törkeästä huolimattomuudesta tai

(ii) 3 artiklan b–h kohdassa tarkoitettu rikos:

- tehdään törkeästä huolimattomuudesta ja se aiheuttaa jonkin henkilön kuoleman tai vakavan vamman tai

- tehdään tahallaan tai se aiheuttaa huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle taikka eläimille tai kasveille, taikka

(iii) 3 artiklassa tarkoitetun rikoksen tekee tahallaan [….järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa] koskevassa puitepäätöksessä tarkoitettu rikollisjärjestö.

16. vähintään 750 000–1 500 000 euron enimmäissakko silloin, kun:

(i) 3 artiklan a kohdassa tarkoitettu rikos tehdään tahallaan tai

(ii) 3 artiklan b–f kohdassa tarkoitettu rikos tehdään tahallaan ja se aiheuttaa jonkin henkilön kuoleman tai vakavan vamman.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa järjestelmää, jossa sakko on sakko on oikeasuhteinen oikeushenkilön liikevaihtoon, rikoksentekijän saamaan tai odotettavissa olevaan taloudelliseen hyötyyn tai muuhun oikeushenkilön taloudellista tilannetta osoittavaan arvoon nähden edellyttäen, että tämän järjestelmän mukaan on mahdollista määrätä enimmäissakko, joka vastaa vähintään määrättävän enimmäissakon vähimmäismäärää. Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat direktiivin täytäntöönpanossa kyseistä järjestelmää, on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan tehdä niin.

3. Jäsenvaltiot, joissa ei ole otettu käyttöön euroa, soveltavat euron ja oman valuuttansa välistä vaihtokurssia, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä […].

4. Tässä artiklassa tarkoitettuihin seuraamuksiin voidaan liittää muita seuraamuksia tai toimenpiteitä, erityisesti

17. velvollisuus ennallistaa ympäristö;

18. oikeuden menettäminen julkisiin etuisuuksiin tai tukiin;

19. väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa teollista tai kaupallista toimintaa;

20. oikeudelliseen valvontaan asettaminen;

21. oikeudellinen määräys lopettaa toiminta;

22. velvollisuus toteuttaa erityisiä toimenpiteitä sellaisen menettelyn seurausten välttämiseksi, johon rikosoikeudellinen vastuu on perustunut;

23. tuomioon tai sovellettaviin seuraamuksiin tai toimenpiteisiin liittyvän oikeudellisen päätöksen julkaiseminen.

8 artikla Raportointi

Jäsenvaltioiden on viimeistään …. ja tämän jälkeen joka kolmas vuosi annettavassa kertomuksessa toimitettava komissiolle tiedot tämän direktiivin täytäntöönpanosta.

Komissio toimittaa näiden kertomusten pohjalta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

9 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset komissiolle kirjallisena sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamassa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltiot säätävät siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

10 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

11 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja[pic][pic][pic] [pic][pic][pic]

[1] Tärkeimmät tutkimukset löytävät ympäristörikoksia koskevilta ympäristöasioiden pääosaston Internet-sivuilta: http://ec.europa.eu/environment/crime/index.htm#studies.

[2] EUVL C […], […], s. […].

[3] EUVL C […], […], s. […].

[4] EUVL C […], […], s. […].

[5] EUVL C […], […], s. […].

[6] EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1.

[7] EUVL L […], […], s. […].