20.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 168/1

A.

ETSK kehottaa päätöksentekijöitä keskittämään huomiota arvo- ja toimitusketjun kehittämiseen, tai ennemminkin verkottuneen elinkeinoelämän ja yritysten vuorovaikutukseen sekä löytämään vuorovaikutteisia kansallisia ja EU:n lähestymistapoja asiaan nähden.

B.

Nämä dynaamiset prosessit vaativat sopeutumista ja joustavuutta yritysten kaikessa toiminnassa, myös tuotteiden määrittelyn ja suunnittelun, palveluiden, markkinoinnin sekä talous- ja henkilöstöresurssien hallinnoinnin suhteen. Nämä tehtävät ulkoistetaan usein. Verkottuminen merkitsee sitä, että yritykset nivoutuvat maailmanlaajuisesti yhä enemmän yhteen ja että tuotanto ja palvelut yhdentyvät entisestään.

C.

Kyseinen tilanne vaikutta hyvin eri tavalla erilaisiin yrityksiin, riippuen niiden koosta, niiden asemasta toimitusketjuissa/-verkoissa sekä niiden toiminnan kohteena olevasta sektorista. Suurilla monikansallisilla yrityksillä on yleensä hyvä asema verkottumisprosessin kaikissa vaiheissa. Sen sijaan suhteellisen pienet ja keskikokoiset toimittajat, jotka toimivat ketjun alkupäässä tai sen keskivaiheilla (ensimmäinen, toinen, kolmas ... toimittaja), törmäävät usein lausunnon toisessa osassa kuvailtuihin esteisiin. Käsillä olevassa lausunnossa näitä yrityksiä nimitetään arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajiksi (initial and intermediate companies — termi on kehitetty tätä lausuntoa varten). (1)

D.

Valtaosa yksityissektorin työpaikoista sijaitsee suuryhtiöitä pienemmissä yrityksissä (ks. kohta C). Innovatiivisimmat ja luovimmat näistä yrityksistä vaikuttavat ratkaisevasti verkottuneeseen talouteen. Kyseisen kehityksen mittasuhteet ovat niin merkittävät, että se vaikuttaa paitsi mikrotaloudellisella tasolla myös makrotaloudellisissa kysymyksissä.

E.

ETSK pitää tarpeellisena parantaa kyseisten yritysten toimintaympäristöä. Käsillä olevassa lausunnossa (ks. osan II kohdat 3 ja 4) määritellään pääasialliset haasteet ja esitetään joukko toimintalinjaehdotuksia, kuten:

F.

Koska ei ole olemassa vakiintunutta arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia koskevaa määritelmää, niiden täyttä merkitystä on vaikea ymmärtää teollisuuden muutosten ja maailmanlaajuistumisprosessien kannalta. Kyseisten yritysten roolin tiedostamista tulisi edistää huomattavasti. Kohdan E ehdotusten toteuttaminen edellyttää, että yritykset, politiikan tekijät sekä ennen kaikkea molemmat tahot yhdessä täyttävät lukuisia edellytyksiä. Joka tapauksessa toteutuksen on tapahduttava tiiviissä yhteistyössä kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa. EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla toimivien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden tulisi myös pystyä tarjoamaan politiikan tekijöille uskottavat yhteiset suuntaviivat.

1.1

On virheellistä puhua toimitusketjujen kehittymisestä nykyajan ilmiönä, sillä niitä on jossain muodossa ollut olemassa järjestäytyneen tuotannon alkuajoista lähtien.

1.2

On kuitenkin perusteltua todeta, että merkittävä kiinnostus toimitusketjuihin on kehittynyt viime vuosikymmenten aikana teknologisen edistyksen ja maailmanlaajuistumisen luoman vaativan ympäristön ja kyseisten ilmiöiden markkinavaikutusten seurauksena. Kyseistä aihetta on käsitelty laajasti lukemattomissa julkaisuissa ja konferensseissa ympäri maailman. Tavanmukainen lineaarinen tuotanto on korvattu monitahoisilla verkoilla ja yhdennetyillä valmistusprosesseilla, jotka jakautuvat usein lukuisiin eri yrityksiin ja maihin.

1.3

Arvo- ja toimitusketjut limittyvät nykyisin entistä enemmän ja muodostavat monilla aloilla maailmanlaajuisen verkon. Tämän perusteella voidaankin käyttää verkko-käsitettä toimitusketju-käsitteen sijaan, sillä ”verkko” on epäilemättä ”ketjua” lyhytaikaisempi.

1.4

Lisäarvoa luovat verkot (tai lyhyesti ”arvoverkot”) muuttuvat itsekin yhä maailmanlaajuisemmiksi ja kattavammiksi. Osa tätä prosessia on yleiseurooppalainen lisäarvoverkko, jonka toiminta on tehostunut entisestään EU:n laajentumisen myötä.

1.5

Nyttemmin tajutaan, että omintakeinen kehittäminen ei riitä täyttämään yritysten tarpeita. Yritysten sisäänpäin kääntyvien ohjelmien tulokset saattavat toki olla eduksi ja toivottavia, mutta ne eivät anna mahdollisuutta hyödyntää todellisen maailmanlaajuisen liiketoimintajärjestelmän mahdollisuuksia. Yritysten on suunnattava katseensa ulospäin, mikäli ne haluavat selviytyä nykymaailmassa.

1.6

Tämän tuloksena verkkohallinto ja -logistiikka on nostettu etualalle. Yritykset käyttävät yhä enemmän aikaa ja rahaa liikevoiton optimointiin virtaviivaistamalla ja koordinoimalla nykyaikaisen teollisuus- ja liiketoiminnan välttämättä tarvitsemien toimintojen ja palveluiden alati monimutkaistuvaa verkkoa.

1.7

Johtohenkilöstön vastuun ja työntekijöiltä vaaditun osaamisen luonne on muuttunut jyrkästi kaikilla tasoilla, sillä heiltä vaaditaan sellaisia päätöksiä ja asenteita, jotka varmistavat ostajien, toimittajatahojen ja yritysten yhteistyön maksimoinnin.

1.8

Kuvattu asetelma koskee nykyään kaikenlaisia — suuria, keskisuuria ja pieniä — yrityksiä, alojen välisistä eroista ja vuorovaikutusmalleista riippumatta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suurilla monikansallisilla yhtiöillä on meneillään olevissa prosesseissa parempi asema kuin arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajilla. (2)

1.9

Kaksi kolmasosaa yksityissektorin eurooppalaisista työntekijöistä työskentelee kuitenkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joista monet ovat arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia. Näin ollen tämän yritystyypin hyvinvoinnilla ei ole pelkästään mikrotaloudellista ulottuvuutta, vaan se vaikuttaa myös makrotaloudellisella tasolla.

1.10

Vaikka lausunnon aiheena onkin arvo- ja toimitusketjujen kehittyminen, ensisijainen huomio kohdistuu innovatiivisiin (korkean teknologian ja laadun) alku- ja keskivaiheen toimittajiin, jotka pystyvät kasvamaan ja toimimaan kansainvälisellä tasolla tai jotka jo toimivat maailmanlaajuisilla markkinoilla. (3)

1.11

Näin ollen on kehitettävä ja parannettava keinoja terveen ja kestävän ympäristön luomiseksi tämäntapaisille yrityksille, jotta ne voivat menestyä ja toteuttaa täysimääräisesti potentiaalinsa.

1.12

Vaikka eri alojen toimitusketjut/-verkot eroavat toisistaan, tässä asiakirjassa toteutettua analyysiä on aiheellista konkretisoida johonkin alaan keskittymällä. Lausunnon liitteessä 2 on siksi esitetty autonrakennusalasta tapaustutkimus, joka kuvaa hyvin eräitä asiaan liittyviä kysymyksiä. Ala valittiin siksi, koska sen toimitusketjut/-verkot ovat erityisen monitahoisia, kuten liitteessä 1 osoitetaan.

1.13

Eurooppalaiset yritykset ulkoistavat usein yhden tai useampia osia toimitusketjuista. Ne siis tuovat kyseiset tuotteet ja lisäävät niiden arvoa ennen siirtämistä lisäarvoverkkoon. On ehdottomasti luotava olosuhteet, joilla voidaan varmistaa, että prosessin puitteissa mahdollisimman suuri osa tuotosta, työllisyydestä ja osaamisesta pysyy Euroopassa. Tämä on ratkaisevan tärkeää, koska osaamisesta on kehittymässä erityinen tuotantotekijä, jonka rahoitus arvontuotantoverkoissa on lähtökohtaisesti ennemminkin rajatonta kuin pelkästään rajanylittävää. (4)

1.14

Käsillä olevassa asiakirjassa tarkastellaan EU:n mahdollisuuksia edistää toimitusketjun tärkeiden (lisäarvoa tuottavien) osien säilymistä Euroopassa. (5)

2.1

Teollisuuden muutokset liittyvät tiiviisti lisäarvon luomiseen verkkoyhteiskunnassa, jossa merkittävä rooli on palveluilla, kuten konsultti-, tekniikka-, logistiikka- ja markkinointipalveluilla. Kun vertikaalista integrointia vähennetään, arvon luominen jalostuksessa siirtyy usein toimittajalle. Kyseisen prosessin ulottuvuudet lisääntyvät entisestään, kun monet näistä toimittajista ovat myös osa maailmanlaajuisia verkkoja, sillä samassa yhteydessä syntyy uusia keskinäisiä riippuvuussuhteita toimittajien välille.

2.2

Mutta mitä ”maailmanlaajuinen”-termi todella sisältää? Yhdysvaltain ja Japanin itsestään selvien roolien ohella on mainittava myös muut maailman alueet, kuten niin kutsutut BRIC-valtiot (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina), jotka ovat viime vuosikymmenten aikana astuneet vahvasti esiin. On kuitenkin muistettava, että kyseisen ryhmän jäsenet eroavat toisistaan, ja etenkin Intian ja Kiinan vaikutus ”sekoittaa dramaattisesti koko toimitusketjua ja lisäarvon luomisen maailmankarttaa” (6).

2.3

Edellä todettu huomioon ottaen EU:n on vahvistettava kykyään kilpailla arvoa lisäämällä, sillä pelkästään kustannuspohjainen kilpailu ei ole realistista eikä sovi yhteen EU:n sosiaalimallia ja kestävää kehitystä koskevien arvojen kanssa.

2.4

Toimitusketjut ja -verkot laajenevat sitä mukaan, kun teollisuusprosesseissa ilmenee yhä enemmän tuotantolinjojen pirstoutumista ja tuotteiden erikoistumista teknologian ja räätälöinnin myötä. Tuottajat saattavat standardisoida tuotteiden ydinosat ja samalla jättää mahdollisuuden räätälöintiin. Käytäntöä kutsutaan massaräätälöinniksi.

2.5

Kyseisiin tekijöihin vaikuttaa tuotantoteollisuuden ja palvelualan vuorovaikutus (7), joka johtaa toimialojen välisten rajojen hämärtymiseen. Tieto- ja viestintäteknologiat vauhdittavat osaltaan asiaa yhteentoimivuutta ja sähköisiä palveluita lisäämällä.

2.6

Eurooppalaisten yritysten tulisi pyrkiä sellaisten toimitusverkkojen luomiseen, jotka tuottavat korkean lisäarvon erikoismarkkinoille suunnattuja ”laajennettuja tuotteita” (tuotteiden ja palveluiden järjestelmiä). Jopa itse tehtaista on tullut kaupattavia kompleksisia tuotteita.

2.7

Uusien teknologisten syklien myötä henkilöstöpolitiikka korostuu kaikilla tasoilla yhä enemmän. Lisäksi kasvaa elinikäisen oppimisen merkitys kilpailukyvyn ja työllistyvyyden olennaisena osatekijänä.

2.8

Tuotteiden elinkaari lyhenee ja muuttuu, kun palveluiden ja valmistuksen vuorovaikutus kasvaa ja kun kilpailu ja (kilpailua edeltävä) yhteistyö monilla aloilla muuttuu maailmanlaajuiseksi.

2.9

Jatkuvat muutokset vaikuttavat vahvasti yritysten rakenteeseen ja yritysten väliseen dynaamiseen suhteeseen. Muutokset vaativat jatkuvaa sopeutumista ja uudelleenorganisointia. Tuotantoprosessien erikoistuminen, tuotteiden räätälöinti sekä tuotantoon liittyvien palveluiden kehittäminen on johtanut ulkoistamisen lisääntymiseen. Vastaavasti ulkoistaminen voi lisätä entisestään erikoistumista ja hajauttamista.

2.10

Rinnakkain näiden prosessien kanssa tapahtuu keskittymistä yritysten yhteenliittymien ja yrityskauppojen kautta. Mitä kauemmaksi siirrytään kuluttajasta, sitä enemmän keskittymistä ja yhdentymistä tapahtuu.

2.11

Ulkoistamista ja tuotannon siirtämistä tapahtuu maailmanlaajuisesti. (8) Tähän prosessiin liittyvät tiiviisti uusien jäsenvaltioiden ja Aasian voimistuvat taloudet, joista jokainen tarjoaa omat kustannusetunsa ja oman markkinapotentiaalinsa. Aasiasta on kehittymässä halvan tuotannon ja palveluntarjonnan kiistaton keskus. Kiinassa ja Intiassa kehitetään omaehtoisesti teknologioita. Tällaisiin prosesseihin voi liittyä toimintojen siirtäminen ja konkreettisia työpaikkojen menetyksiä. Tämä voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta työntekijöiden keskuudessa. Toisaalta yritysten siirtymiset voivat myös lisätä työllisyyttä Euroopassa. (9)

2.12

Lukemattomista maailmalla tehtävistä liiketoimista, sulautumista ja hankinnoista juontuvat monitahoiset kehityskulut osoittavat, että tuotanto- ja palvelulinjojen muutoksiin perustuvat yritysten siirtymiset eivät ole lineaarisia tai yhdensuuntaisia prosesseja. Tuotantokustannukset muodostavat vain yhden osan kokonaiskuvasta. Yhtälöön kuuluu myös muita, lausunnon aiheeseen kuulumattomia tekijöitä, kuten mutkikas logistiikka, korkeat kuljetuskustannukset, ympäristökysymykset, lainsäädäntöpuitteet, teollis- ja tekijänoikeuksien suoja sekä raaka-aineiden, teknologian ja erityisosaamisen saatavuus. Kun kaikki nämä näkökohdat otetaan huomioon, tuotteiden ja palveluiden tuotanto kannattaa joissain tapauksissa siirtää takaisin Eurooppaan.

2.13

Toisaalta yritystoiminnan siirtäminen saattaa koskea myös innovointia, minkä seurauksena Euroopasta katoaa osaamista. Yritysten siirtymiset voivatkin pitkällä aikavälillä murentaa Euroopan teollisuuden innovointikykyä, mikäli osaamis- ja tutkimuspohjaa EU:ssa ei vahvisteta. Tässä suhteessa hyvin kuvaavaa on insinöörien määrän lisääntyminen Intiassa ja Kiinassa (45 prosenttia kaikista maailman insinööreistä).

2.14

Lisäksi se tosiasia, että nuoret ja korkeasti koulutetut ihmiset lähtevät Euroopasta tai työskentelevät mieluiten suurissa yhtiöissä (10), voi johtaa osaavien työntekijöiden puutteeseen eurooppalaisissa arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajissa.

2.15

Suurilla yhtiöillä on usein paremmat mahdollisuudet selvitä edellä mainituista haasteista. Yleensä ne kykenevät suhteellisen helposti hyödyntämään pankkeja ja pääomamarkkinoita, niillä on monenlaista kanssakäymistä ja yhteentoimivuutta muiden yritysten kanssa, niillä on pääsy monenlaisille markkinoille ja ne ovat ulkoistamisprosessin edelläkävijöitä. Suuret yhtiöt ovat kuitenkin vähemmän joustavia kuin pienemmät yritykset.

3.1

Kaikki indikaattorit osoittavat, että tuotannon pirstaloitumisen, tuotteiden räätälöinnin ja maailmanlaajuisten verkkojen kutomisen prosessi jatkuu. Useimmilla aloilla suuret monikansalliset yhtiöt toimivat strategisina johtajina, mutta suuri osa työstä teetetään yhä lukuisammilla alku- ja keskivaiheen toimittajilla.

3.2

Toisinaan alku- ja keskivaiheen toimittajat joutuvat suuresta potentiaalistaan huolimatta pakon edessä hyväksymään tilapäisratkaisuja ja tekemään kovasti työtä päästääkseen uusille markkinoille. Kyseiset toimittajat ovat myös usein riippuvaisia tiettyjen suurten asiakkaiden säännöllisistä tilauksista, ja monesti niillä ei ole kunnon väyliä pääomamarkkinoille. Lisäksi ne ovat erittäin alttiita toimitusketjun katkeamisriskeille, jotka liittyvät suurasiakkaiden esittämiin kustannusten vähentämistä koskeviin jatkuviin vaatimuksiin. Seuraavissa kohdissa nostetaan esiin suurimmat niiden kohtaamista haasteista.

3.3

Monet parannukset suhteellisen pienten ja keskikokoisten yritysten toimintaympäristössä riippuvat yksinkertaisesti yhteiskunnassa vallitsevista sekä yritysten omista asenteista. Eräissä jäsenvaltioissa ja eräillä alueilla asenteet näitä yrityksiä kohtaan ovat myönteisempiä kuin toisaalla. Näin ollen parhaiden käytänteiden vaihtoa tulisi edistää.

3.4

Alku- ja keskivaiheen toimittajia tulee rohkaista suhtautumaan avoimesti yhteistyöhön ja kehittämään yhteisiä hankkeita. Yhteistyöhankkeilla voidaan vahvistaa markkina-asemia ja tukea toimittajien neuvotteluita suurten asiakkaiden kanssa. Näin voidaan myös osittain kompensoida juuttumisefektien kielteisiä vaikutuksia.

3.5

Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä (11) sekä teknologioiden ja standardien vapaata saatavuutta tulisi kannattaa. Alku- ja keskivaiheen toimittajien tehokas vuorovaikutus tutkimuslaitosten kanssa on hyvin tärkeää.

3.6

Pitkälle teollistuneissa ja huipputeknologian ympäristöissä johtavien yritysten ja teollisuusalueiden ympärille syntyvät yritysryppäät ja -verkot voivat edistää asiaa merkittävästi (12), koska ne kannustavat yrityksiä yhteistyöhankkeisiin. Läheisten yliopistojen ja teknologiainstituuttien avoin asenne yhdessä paikallis- ja alueviranomaisten asianmukaisen lähestymistavan kanssa on ratkaisevan tärkeä. Pienemmät yritykset voivat hyötyä merkittävästi teknologiakeskusten, tiedepuistojen ja yliopistojen ympärillä toimivista ”teollisuusalueista”.

3.7

Pankkeja ja rahoitusalan toimijoita yleensäkin tulisi kannustaa omaksumaan myönteisempi asenne riskinottoon. Tilastot osoittavat, että Yhdysvaltojen rahoitusmaailmassa suhtaudutaan myönteisemmin riskeihin, mistä kertyy suuria voittoja. Joka tapauksessa on varmistettava avoin pääsy Euroopan pääomamarkkinoille, erityisesti siitä syystä, että monasti tuotantoprosessien taloudellinen taakka tahtoo siirtyä suurilta yhtiöiltä pienemmille toimittajille.

3.8

Esimerkiksi autoteollisuudessa ulkoistaminen on aiheuttanut monille yrityksille rahoitusongelmia, koska sekä (usein 3-5 vuotta kestävä) kehitysprosessi että (usein 5–7 vuotta kestävä) kuoletusaika ovat pitkiä. Tämä ongelma on ratkaistu Yhdysvalloissa osittain lisäämällä yksityisen pääoman saatavuutta ja monissa kehitysmaissa hyvin suotuisilla verotussäännöillä ja valtionavulla. Euroopan olosuhteita on tässä suhteessa parannettava kiireesti, etenkin koska asia koskee arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia ja niiden tarvetta rahoittaa teknologisen innovoinnin edellytyksenä olevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Valtiovallan toimenpiteiden lisäksi tarvitaan myös pankkien ja yksityispääoman panosta. Tärkeä rooli on myös Euroopan investointipankilla, jonka tulisi toimia tiiviissä yhteistyössä pankkialan kumppaneiden kanssa koko Euroopan alueella.

3.9

ETSK pitää hyvin kiintoisina komission tiedonantoon ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: Pk-yritysten kasvun rahoittaminen — enemmän eurooppalaista lisäarvoa” (13) sisältyviä suuntaviivoja. Yhtäältä on luotava paremmat yhteydet rahoituslaitosten ja yksityispääoman välille ja toisaalta pienten ja keskikokoisten yritysten välille.

3.10

Arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien huolenaiheena on riippuvaisuus suurista asiakkaista — varsinkin yhden teollisuudenalan hallitsemilla alueilla — kun seurauksena on juuttuminen toimitusketjujen sisä- tai ulkopuolelle. Yhteistyö suurten yhtiöiden kanssa edellyttää usein, että toimittaja käyttää tiettyä teknologiaa. Yhden suuren asiakkaan toimittajaksi ryhtymisestä saattaa seurata toimittajan juuttuminen yhden erityisteknologian käyttäjäksi.

3.11

Vastaavasti voi käydä toimittajille, jotka on suljettu liiketoiminnan ulkopuolelle, koska niillä ei ole tarvittavia välineitä lisämarkkinoille pääsemiseksi ja osallistuakseen muihin toimitusketjuihin tai -verkkoihin.

3.12

Suuret yhtiöt eivät kuitenkaan halua olla täysin riippuvaisia yhdestä toimittajasta, vaikka tällaistakin tapahtuu joskus. Autoteollisuuden suurvalmistajat asettavat monissa tapauksissa etusijalle yksinomaiset toimittajat etenkin, kun kyse on lopputuotteeseen tarkoitettujen uusien komponenttien ja järjestelmien tutkimuksesta, kehittämisestä ja valmistuksesta. Tavallinen tilanne on kuitenkin raju kilpailu toimittajien välillä.

3.13

Joissain tapauksissa, pääasiassa autoteollisuudessa, tekniikan kehityskustannukset on siirretty toimittajalle, jota on myös kehotettu jakamaan tietonsa kilpailijoiden kanssa. Tämä voi olla ongelma erityisesti toimittajille, jotka eivät ole monopoliasemassa.

3.14

Juuttumisefektit lisääntyvät yleensä tieto- ja viestintätekniikan sovellusten määrän myötä, vaikka ne eivät suinkaan rajoitu pelkästään tietotekniikkaan. Lisenssien saaminen on usein vaikeaa. Investointeja vaikeuttaa yhtäältä standardien ja yhteentoimivuuden puute ja toisaalta avoimen lähdekoodin teknologian käytön vähäisyys.

3.15

Myös tässä suhteessa (vrt. kohta 3.6), yritysten yhteistyö ja ryppäät voivat auttaa voittamaan mainituista prosesseista aiheutuvia vaikeuksia, varsinkin yhden teollisuudenalan hallitsemilla alueilla.

3.16

Teollis- ja tekijänoikeudet ovat avainasemassa. (14) Teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu muodostaa erityisen haasteen arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajille, joista monet ovat pieniä ja keskikokoisia yrityksiä. Kyseisten yritysten ongelmat tutkimuksen ja kehittämisen rahoituksessa mainittiin jo aiemmin. Asioita ei tulisi pahentaa entisestään luomalla tilanne, jossa kilpailijat korjaavat voitot.

3.17

Patenteilla on keskeinen asema. ETSK on ilmaissut lukuisissa lausunnoissa syvän huolensa ”yhteisön patentin monista takaiskuista”, jotka ovat kolhineet EU:n tutkimuspolitiikan uskottavuutta ja jotka ovat estäneet ”kilpailukykyisiin tuloksiin tähtäävän tutkimuksen” edistämisen. (15) Tämän tärkeän asian huomiotta jättäminen tekee innovaation suojelun hyvin kalliiksi (erityisesti Yhdysvaltioihin ja Japaniin verrattuna) ja arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien kannalta usein jopa liian kalliiksi.

3.18

Teollis- ja tekijänoikeuksien kalliiden suojelujärjestelmien ongelmaa vaikeuttaa entisestään täytäntöönpanon puuttumisen aiheuttama tehottomuus. Tuotteiden väärentäminen on nostettava keskeiseksi aiheeksi kauppasuhteissa Kiinan kanssa. Väärentämisongelman seurauksena monet huipputeknologiayritykset eivät haluta lisätä investointejaan Kiinaan tai lopettavat ne jopa kokonaan (16).

3.19

Liitteessä 2 kuvataan teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomisen ja väärentämisen vakavuutta autonosien tuotannossa.

3.20

Erikoistuneilla arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajilla on omat valttinsa. Uusia mahdollisuuksia syntyy, kun suuren mittakaavan hankkeista siirrytään hajauttamiseen ja tapauskohtaisiin lähestymistapoihin, edellyttäen, että samalla kehitetään myös asiaankuuluvaa osaamista.

3.21

Yksi huolenaiheista on se, että koko Euroopassa enemmistö valmistuneista nuorista työskentelee mieluummin suurissa yhtiöissä. On olemassa ilmeinen tarve parantaa uranäkymiä ja näin kannustaa ihmisiä työskentelemään arvoketjun alku- ja keskivaiheen yrityksissä, joiden ongelma on erityisen vaikea, kun valmistuvien nuorten, esimerkiksi insinöörien, määrä on muutenkin riittämätön.

3.22

Arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien kannalta erityisen hyödylliseksi saattaa osoittautua kaksijakoinen ammatillinen koulutusjärjestelmä, joka yhdistää opiskelun ja työskentelyn. Kyseistä järjestelmää sovelletaan eräissä jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, Itävallassa ja Luxemburgissa.

3.23

Työntekijöiden pätevyyden ja osaamisen lisääminen on ratkaisevan tärkeää. Sekä työntekijät itse että yritykset voivat edistää tason nousua. (17) Työympäristön parannukset voivat olla asiassa hyödyksi. Nykyaikainen henkilöstöpolitiikka, johon kuuluu koulutussuunnitelmien järjestelmällinen tarkistaminen voi auttaa työpaikkojen luomisessa. Näitä kysymyksiä on lähestyttävä alakohtaisesti ja käsiteltävä myös työmarkkinaosapuolten vuoropuheluissa.

3.24

Sen lisäksi, että tehokkaiden koulutusjärjestelmien ja työntekijöiden osaamistason välillä on suora yhteys, myöskään koulutuksen, innovoinnin ja tutkimuksen muodostaman kolmion merkitystä ei voida yliarvioida. Tässä yhteydessä EU:n uusi aloite ”Alueet talouden muutosten edistäjinä” (18) saattaa olla erittäin hyödyllinen, sillä siinä korostetaan alueellista ulottuvuutta sekä tutkimuksen, teknologisen osaamisen ja taloudellisten ryppäiden vaikutusta.

3.25

Alueellisen ulottuvuuden merkitys on muistettava, jotta arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajat voivat hyödyntää täysimääräisesti niille kasvavan osaamisen ja yrittäjyyden tarjoamia etuja. Jatkuvaa kansainvälistymistä merkitsevä maailmanlaajuistuminen tuo tullessaan tarpeen vahvistaa vastaavasti alueellista läheisyyttä. Tähän sopivia keinoja ovat:

3.26

Hyvin tärkeässä asemassa on yrittäjyys, kuten myös luovuus sekä joustavuus, eli kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin nopeasti. Pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät usein vastaamaan paremmin uusiin haasteisiin kuin suuret. Nämä tekijät saattavat hyvinkin vaikuttaa siten, että kyseiset yritykset pääsevät hyötymään verkoissa tapahtuvasta pirstaloitumisesta ja eriytymistä (19).

4.1

Arvon lisääminen ja toimitusketjun tehostaminen edellyttävät vakaan liiketoimintaympäristön luomista arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia varten. ETSK katsoo, että eurooppalaisten arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien osallistumista maailmanlaajuisiin verkostoihin voidaan edistää kahdella keskeisellä välineellä: uudenlaisella teollisuuspolitiikalla (alakohtainen lähestymistapa mukaan lukien) sekä tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännellä puiteohjelmalla.

4.2

Arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajat tulee sisällyttää johdonmukaisemmin teollisuuspolitiikan puitteisiin. Komission ja neuvoston tulisi arvioida etukäteen ja aiempaa tarkemmin tulevien, teknistä kehittämistä ja standardien asettamista koskevien säädösten vaikutuksia huipputeknologia-alan yrityksiin. Teollisuus-käsite rajataan liian usein tarkoittamaan pelkästään suuria yhtiöitä. Usein huomiota vaille jääviä arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia tulisi kuulla erikseen.

4.3

ETSK korostaa tieto- ja viestintätekniikan merkitystä arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien kannalta. Komitea kannattaa varauksettomasti tavoitteita, jotka komissio on määritellyt aiheesta ”Luottamuksen lisääminen yritysten välisiin sähköisiin markkinoihin” antamassaan tiedonannossa (20).

4.4

Komissio on myös perustanut pk-yrityksille suunnatun European e-Business Support Network -verkoston (eBSN). ETSK kannattaa eBSN:n päätavoitetta, joka on toimiminen eurooppalaisten sähköisen kaupankäynnin asiantuntijoiden yhdyssiteenä sekä kokemusten ja parhaiden käytänteiden jakaminen.

4.5

Keskeinen osa EU:n teollisuuspolitiikkaa on alakohtaisesta näkökulmasta käytävä, tulevia kehityssuuntia ja teknologioita koskeva avoin vuoropuhelu, joka on tarkoitus toteuttaa jo perustetuissa eurooppalaisissa teknologiayhteisöissä. Vaikka toimialojen väliset rajat ovatkin pyyhkiytymässä, alakohtaisen lähestymistavan käyttö on edelleen perusteltua, ja se tarjoaa arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajille tervetulleita mahdollisuuksia.

4.6

Innovoinnin merkitystä ei saa missään tapauksessa aliarvioida. ETSK kannattaa komission ehdotusta kehittää innovaatiomyönteisiä markkinoita käynnistämällä edelläkävijämarkkinoita koskeva aloite (lead-market initiative) tavoitteena helpottaa lupaavien alojen uusien innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen luomista ja markkinointia (21).

4.7

On tärkeää, että arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajat osallistuvat teknologiayhteisöihin. Toivottavaa on, että alan esteiden poistamiseen löydetään myös muita keinoja. On kehitettävä strateginen tutkimuslinjaus, johon myös kyseiset toimittajat pääsevät osallistumaan. Teknologiayhteisöjen arkipäivässä nousevat kuitenkin esiin myös monien tämäntyyppisten yritysten perinteiset heikkoudet, kuten keskinäisen luottamuksen, ajan, käytettävissä olevien edustajien — ja usein — strategisen lähestymistavan puute.

4.8

Manufuture-yhteisön korkean tason ryhmä (22) laati strategisen tutkimuslinjauksen määrittelyä varten analyysin, joka sisältää samankaltaisia ideoita uusia lisäarvotuotteita koskevista muutoksista, tuotannon ja palveluiden yhdistämistä koskevista muutoksista sekä toisaalta myös innovatiivisia tuotantomuotoja koskevista muutoksista (23).

4.9

Lisäksi tuotantoketjuissa ilmenevät juuttumisefektit haittaavat usein osallistumista yhteisöihin, kun suurtakin potentiaalia edustavat arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajat eivät pääse osallistumaan yhteentoimiviin järjestelmiin.

4.10

ETSK katsoo, että arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia varten tulisi kehittää strateginen visio, jolla pystytään voittamaan juuttumisen aiheuttamia haittoja. Tavoitteena tulisi olla yhteentoimivuus, joka voidaan saavuttaa

4.11

ETSK katsoo, että tavoitetta voitaisiin edistää myös perustamalla EU:n foorumeita arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien yhteistyötä varten, jotta luovuutta ja innovointia koko Euroopan alueelta voitaisiin keskittää yhteen.

4.12

Keskeinen tarve on helpottaa pääsyä rahoitusmarkkinoille.

4.12.1

ETSK katsoo, että pankkeja ja muita rahoitusalan toimijoita, kuten pääomasijoitusrahastoja, tulisi kannustaa omaksumaan myönteisempi asenne riskinottoon ja esimerkiksi investoimaan huipputeknologia-alan alku- ja keskivaiheen toimittajiin.

4.12.2

Arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien mahdollisuutta hyödyntää rahoitusmarkkinoita tai yksityistä pääomaa voidaan parantaa esimerkiksi puuttumalla viipeisiin, jotka voivat syntyä pitkistä kehittämis- ja kuoletusajoista ja jotka voivat aiheuttaa ongelmia. Tässä yhteydessä Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston roolia tulisi vahvistaa riskirahan, pääomasijoitusten ja vakuusjärjestelmien käyttömahdollisuuksien parantamiseksi (26).

4.12.3

ETSK:n mielestä rahoituslaitoksilla, kuten Euroopan investointipankilla, voi olla laajempikin tukirooli, erityisesti yhteenliittymissä, joihin kuuluu alueen yritykset hyvin tuntevia paikallisia pankkeja.

4.12.4

Euroopan investointipankki on uudenlaisen teollisuuspolitiikan sekä teollisuuden ja tutkimusorganisaatioiden kumppanuuksien perusteella laatimassa yhdessä komission tutkimuksen pääosaston kanssa uutta yhteistä riskinjaon rahoitusvälinettä. Välineen tarkoituksena on parantaa velkarahoituksen käytön mahdollisuuksia etenkin yksityissektorin tutkimustoimia sekä sellaisia muita asiaan liittyviä keskimääräistä korkeamman riskin toimia varten, joita markkinat eivät kata.

4.13

Veropolitiikassa toimivalta on jäsenvaltioilla. Tästä huolimatta olisi erittäin tervetullutta, jos EU:n tasolla voitaisiin keskustella toivotuista verotoimenpiteistä, joilla voitaisiin vahvistaa eurooppalaisten yritysten asemaa maailmanlaajuisissa arvo- ja toimitusverkoissa.

4.14

EU:n on sisällytettävä kauppapolitiikkansa tavoitteisiin pienten ja keskisuurten yritysten teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu, sillä (suuret) kehittyvät markkinat kohtelevat eurooppalaisia yrityksiä usein epäreilulla ja epäluotettavalla tavalla.

4.15

Henkilöstövoimavarat ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa. Koulutusjärjestelmät muodostavat selkeämmin kuin koskaan aiemmin kestävän talouskasvun tukipilarin. Vastuu yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta sekä elinikäisestä oppimisesta jakautuu kunkin yksilön, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten kesken. (27)

4.16

Työmarkkinaosapuolten alakohtaisissa keskusteluissa tulisi käsitellä tapauskohtaisia lähestymistapoja henkilöstöpolitiikkaan nähden sekä sellaisten koulutusjärjestelmien kehittämistä, jotka on suunniteltu antamaan tarvittava ammatillinen pätevyys. Vuoropuhelussa tulisi ottaa huomioon myös teollisuuden muutosten alueellinen ulottuvuus ja EU:n aloite ”Alueet talouden muutosten edistäjinä” (28).

4.17

Tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa, joka liittyy uudenlaisen teollisuuspolitiikan tavoitteisiin, erityistä huomiota tulee kiinnittää yhteyksiin pienten ja keskikokoisten yritysten kanssa. Tässä yhteydessä tulisi asianmukaisesti hyödyntää yhdessä Euroopan investointipankin kanssa kehitettyä uutta riskinjaon rahoitusvälinettä (29). Arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien osallistuminen tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännellä puiteohjelmalla rahoittettaviin korkeatasoisiin tieto- ja viestintäteknologiahankkeisiin on ratkaisevan tärkeää, jotta ne voivat liittyä kehittyneisiin verkkoihin ja osallistua yhteistyöhön.

4.18

ETSK katsoo, että tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännellä puiteohjelmalla voidaan edistää sellaisen pysyvän innovointipolitiikan luomista, jossa mm. luotaisiin läheisiä yhteyksiä osaamiskeskusten (yliopistojen, teknologiainstituuttien, ammatillisten koulutuslaitosten) ja elinkeinotoiminnan välille. Tällaista politiikkaa ajatellen arvo- ja toimitusketjujen tai -verkot ovat keskeisessä asemassa, koska puiteohjelman tavoitteena on edistää uusien ”laajennettujen tuotteiden” (tuotteisiin integroidut palvelut) ja uusien prosessien kehittämistä. Kaiken tämän tarkoituksena on luoda Euroopassa yhtenäinen toimiva verkkoympäristö, joka hyödyttää myös arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajia.

4.19

ETSK toteaa, että pienten ja keskikokoisten yritysten osallistuminen T&K-ohjelmiin on vaikeaa byrokraattisten menettelyiden vuoksi. Vähintään vuoden kestävät valintamenettelyt ovat aivan liian pitkiä näiden yritysten kannalta.

4.20

Olisi erittäin toivottavaa, että luotaisiin soveliaat olosuhteet vahvojen verkkoyritysten ja selkeiden yhdistävien rakenteiden kehittämiseksi. ETSK:n mielestä tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännen puiteohjelman avulla tulisi järjestelmällisesti kehittää parhaita mahdollisia verkkomalleja ja -toimintoja dynaamista ja monitahoista teollisuusalan ympäristöä varten.

4.21

Vastaavasti tulisi kannustaa logistiikka- ja toimitusketjujen hallintarakenteiden luomista sekä strategisella että operatiivisella tasolla.

4.22

Eurooppaan fyysisesti sidotuilla vähemmän teknologiapainotteisilla teollisuudenaloilla tutkimusohjelmat voivat osaltaan lisätä jatkuvasti tuottavuutta ja tehokkuutta kilpailuetujen säilyttämiseksi.

4.23

Asianmukaisten verkkojen luominen kuuluu niiden näkökohtien joukkoon, jotka yritysten on otettava huomioon voidakseen hyödyntää täysimääräisesti EU:n tutkimusohjelmien etuja. Vaikka kilpailua edeltävä yhteistyö ei vielä kuulu eurooppalaisten alku- ja keskivaiheen toimittajien ajattelutapaan, se voi osoittautua erittäin hyödylliseksi, ja sama koskee yhteistyösuhteiden edistämistä.

4.24

Tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännellä puiteohjelmalla pyritään siis edistämään osaamispohjaista verkostoitua teollisuutta, joka perustuu yhteistyön, yhteyksien ja yhteentoimivuuden kannalta tärkeisiin eurooppalaisiin normeihin.

4.25

ETSK katsoo, että tutkimuksen ja kehittämisen seitsemäs puiteohjelma tarjoaa erinomaisen tilaisuuden parantaa arvo- ja toimitusketjujen tehokkuutta, ja kehottaa asianomaisia sidosryhmiä varmistamaan sen täydellisen toimeenpanon. Tämä koskee paitsi verkkojen yhteenliitettävyyttä parantavia teknologioita (pääasiassa tieto- ja viestintätekniikkaa) myös muita mahdollistavia teknologioita, kuten nanoteknologiaa.

4.26

Teollisuuspolitiikan kehitysten ohella tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa tärkeitä ovat myös alueelliset ja paikalliset kontekstit ja toimet. Tämä koskee etenkin arvoketjun alku- ja keskivaiheen toimittajien yhteistyötä suurten yhtiöiden sekä läheisten yliopistojen, teknologialaitosten ja ammatillisten koulutuskeskusten kanssa (30).