52007DC0795

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtenäisestä menettelystä vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastuksissa annetun neuvoston direktiivin 95/50/EY soveltamisesta jäsenvaltioissa /* KOM/2007/0795 lopull. */


[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 13.12.2007

KOM(2007) 795 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

YHTENÄISESTÄ MENETTELYSTÄ VAARALLISTEN AINEIDEN TIEKULJETUSTEN TARKASTUKSISSA ANNETUN NEUVOSTON DIREKTIIVIN 95/50/EY SOVELTAMISESTA JÄSENVALTIOISSA

SISÄLLYSLUETTELO

1. JOHDANTO 3

2. TAUSTA 3

3. DIREKTIIVI 95/50/EY 4

4. JÄSENVALTIOIDEN KERTOMUKSET 4

5. LASKUTOIMITUKSET 5

6. TARKASTUSTEN TIHEYS JÄSENVALTIOISSA 5

7. LAINVASTAISTEN KULJETUSTAPAHTUMIEN OSUUS 6

8. SEURAAMUKSET 6

9. PÄÄTELMÄT 7

LIITE I: AIKASARJAT (1997-2005) TARKASTUSTEN, RIKKOMUSTEN JA SEURAAMUSTEN MÄÄRÄSTÄ KUSSAKIN JÄSENVALTIOSSA 8

LIITE II: TARKASTUSTEN MÄÄRÄ SUHTEESSA VAARALLISIA AINEITA KULJETTANEIDEN AJONEUVOJEN MATKOJEN MÄÄRÄÄN (%) 2003-2005 (UUDET JÄSENVALTIOT 2004-2005) 10

LIITE III: TARKASTUSTEN MÄÄRÄ JA TARKASTETTUJEN ULKOMAISTEN AJONEUVOJEN OSUUS (2003-2005) 11

LIITE IV: RIKKOMUSTEN MÄÄRÄ SUHTEESSA TARKASTUSTEN MÄÄRÄÄN 2003-2005 12

LIITE V: SEURAAMUKSET TYYPEITTÄIN 2003-2005 13

1. JOHDANTO

Neuvoston direktiivi 95/50/EY yhtenäisestä menettelystä vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastuksissa annettiin 6. lokakuuta 1995[1], ja jäsenvaltioiden oli saatettava voimaan sen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 1. tammikuuta 1997 mennessä.

Direktiivissä 95/50/EY säädetään, että kaikkien jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kahdentoista kuukauden kuluttua kunkin kalenterivuoden päättymisestä kyseistä vuotta koskeva kertomus direktiivin soveltamisesta[2]. Siinä säädetään myös, että komission on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle vähintään joka kolmas vuosi kertomus direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa[3].

Komission kertomus perustuu jäsenvaltioilta saatuihin vuosikertomuksiin. Tämä on kolmas kertomus neuvoston direktiivin 95/50/EY soveltamisesta jäsenvaltioissa, ja se käsittää vuodet 2003–2005. Ensimmäinen kertomus[4] kattoi vuodet 1997–1998 ja toinen kertomus[5] vuodet 1999–2002. EU:n laajennettua 1. toukokuuta 2004 tämä kertomus koskee myös kymmentä uutta jäsenvaltiota. Uusien jäsenvaltioiden oli toimitettava tiedot vain vuosilta 2004 ja 2005.

2. TAUSTA

Vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä marraskuuta 1994 annetulla neuvoston direktiivillä 94/55/EY[6], sellaisena kuin on muutettuna[7], otettiin käyttöön yhdenmukaistetut säännöt, jotka koskevat sekä jäsenvaltioiden välistä että niiden sisäistä vaarallisten aineiden kuljetusta.

Direktiivin 94/55/EY tekniset liitteet ovat sisällöltään samat kuin kansainvälisen ADR-sopimuksen[8] tekniset liitteet. Direktiivillä 94/55/EY saatetaan siten osaksi yhteisön oikeutta ADR-sopimuksen tekniset määräykset, joissa vahvistetaan yhtenäiset säännöt vaarallisten aineiden turvallisista kansainvälisistä tiekuljetuksista. Direktiivin lisäarvona on kuitenkin, että se ulottaa säännöt koskemaan myös kansallista liikennettä, jotta vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevat edellytykset voitaisiin yhdenmukaistaa koko yhteisössä, mikä parantaisi tieliikenteen turvallisuutta kansallisella tasolla.

Direktiivin 94/55/EY liitteessä A luetellaan vaaralliset aineet, joita saa kuljettaa teillä, ja siinä vahvistetaan säännöt aineiden pakkaamisesta, merkitsemisestä ja kuvaamisesta kuljetusasiakirjoissa. Liitteessä B vahvistetaan puolestaan ajoneuvoja ja kuljetustoimintoja koskevat säännöt.

3. DIREKTIIVI 95/50/EY

Neuvosto antoi 6. lokakuuta 1995 direktiivin 95/50/EY yhtenäisestä menettelystä vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastuksissa. Direktiivi liittyi direktiiviin 94/55/EY, ja sillä pyrittiin jatkamaan vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuustason parantamista sekä varmistamaan, että tarkastuksia tehdään riittävä määrä yhdenmukaisella tavalla. Direktiiviin 95/50/EY sisältyi jäsenvaltioiden käyttämä yhdenmukaistettu tarkastusluettelo sekä vuoteen 2004 saakka yhdenmukaistettu luettelo rikkomuskoodeista. Vuonna 2004 direktiivin liitteitä muutettiin[9], ja rikkomuskoodit jaoteltiin kolmeen riskiluokkaan vuodesta 2005 alkaen.

Nämä yhtenäiset tarkastukset koskevat kaikkia jäsenvaltion alueella tapahtuvia tai jäsenvaltioon kolmansista maista tulevia vaarallisiin aineisiin liittyviä tiekuljetustoimintoja ajoneuvon rekisteröintimaasta riippumatta. Direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että vaarallisten aineiden tiekuljetuksista tarkastetaan edustava osa satunnaistetusti ja että tarkastukset samalla kattavat laajan osan tieverkkoa.

Tarkastuksia voidaan suorittaa myös yritysten toimitiloissa ehkäisevänä toimenpiteenä tai kun maantiellä on havaittu turvallisuutta vaarantavia rikkomuksia.

4. JÄSENVALTIOIDEN KERTOMUKSET

Kaikki jäsenvaltiot, joiden edellytettiin lähettävän kertomukset koko kaudelta 2003–2005, toimittivat kertomukset. Uusien jäsenvaltioiden kertomukset, joiden edellytettiin kattavan kyseisen kauden vasta vuodesta 2004 alkaen, käsittelivät joko koko kautta tai osaa siitä. Yksi jäsenvaltio ei lähettänyt mitään tietoja.

Jäsenvaltiot, joiden toimittamat kertomukset käsittävät kaikki vuodet kaudelta 2003-2005 | Belgia, Tanska, Saksa, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Slovenia, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta |

Jäsenvaltiot, joiden toimittamat kertomukset käsittävät osan kaudesta 2003–2005 (viimeistään vuodesta 2004 alkaen) | Tšekki (2004-05), Viro (2004-2005), Latvia (2004-05), Liettua (2004-05), Unkari (2004-05), Malta (2005), Puola (2005), Slovakia (2005) |

Jäsenvaltiot, jotka eivät toimittaneet kertomuksia kaudelta 2003–005 | Kypros |

Jäsenvaltioita pyydettiin käyttämään kertomuksiaan laatiessaan direktiivin liitteessä II esitettyjä yhdenmukaistettuja rikkomuskoodeja vuoteen 2004 asti ja uusia riskiluokkia vuonna 2005 sekä esittämään kertomuksensa vuonna 2005 muutetun direktiivin liitteen III mukaisesti. Kaikki jäsenvaltiot eivät noudattaneet tätä käytäntöä. Eräät jäsenvaltiot käyttivät tarkastusluettelossa (direktiivin liitteessä I) esitettyjä koodeja, ja toiset ryhmittelivät rikkomukset oman järjestelmänsä mukaan, kuten edellisissä kertomuksissaankin. Monet jäsenvaltiot noudattivat vuonna 2005 vielä vanhoja käytäntöjään, mutta jotkut käyttivät jo uusia riskiluokkia. Sen vuoksi rikkomustyypeistä ei ollut mahdollista esittää johdonmukaista kuvaa. Tämä olisi johtanut "muiden rikkomusten" vieläkin suurempaan osuuteen, joka oli edellisissä kertomuksissa jo 57,78 % kaikista rikkomuksista.

Kertomusten yhteenveto esitetään tämän kertomuksen liitteessä I. Liite I sisältää aikasarjoja kussakin jäsenvaltiossa vuosina 1997–2005 rekisteröityjen tarkastusten, rikkomusten ja seuraamusten määrästä.

5. LASKUTOIMITUKSET

Jäsenvaltioita kehotettiin antamaan kertomuksissaan arvionsa kuljetettujen vaarallisten aineiden määrästä tonneina tai tonnikilometreinä. Näitä tietoja ei saatu moneltakaan jäsenvaltiolta. Sen vuoksi noudatettiin edellisten kertomusten yhteydessä sovellettuja vanhoja käytäntöjä: kuljetettujen vaarallisten aineiden määrä arvioitiin käyttämällä vakioisena keskiarvona 6 prosentin osuutta kaikista tavarankuljetuksista[10], ja lisäksi laskelmissa käytettiin keskimääräisenä matkana 110:tä kilometriä ja vaarallisten aineiden keskikuormana kymmentä tonnia.

Näiden tietojen pohjalta laskettiin vaarallisia aineita kuljettaneiden ajoneuvojen tekemien matkojen määrä. Lukua verrattiin kyseisessä maassa tehtyjen tarkastusten määrään, jotta olisi saatu tietoa tarkastustiheydestä (tarkastusten määrä prosentteina suhteessa matkojen määrään). Eri jäsenvaltioiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi kaikki matkat laskettiin Eurostatin tilastotietojen perusteella.

6. TARKASTUSTEN TIHEYS JÄSENVALTIOISSA

Direktiivin yhtenä tarkoituksena on parantaa turvallisuustasoa edelleen varmistamalla, että tarkastuksia tehdään riittävä määrä. Jäsenvaltioissa tehtyjen tienvarsitarkastusten tiheys kaudella 2003–2005 esitetään liitteessä II olevassa kaaviossa.

Kaaviosta ja edellisten kertomusten tuloksista voidaan tehdä seuraavat päätelmät:

1) Euroopan unionissa tehtyjen tarkastusten kokonaistiheys laski 0,27 prosentista (1997–1998) 0,23 prosenttiin (1999–2002), ja kun tarkastelussa olivat vuodesta 2004 alkaen mukana useimmat uudet jäsenvaltiot, tiheys nousi 0,29 prosenttiin (2003–2005).

2) Tšekissä, Saksassa, Unkarissa ja Sloveniassa tarkastustiheys oli kaudella 2003–2005 yli 0,60 prosenttia; Itävallassa, Espanjassa, Ranskassa, Puolassa ja Ruotsissa noin 0,25 prosenttia; Belgiassa, Suomessa ja Maltassa hieman yli 0,10 prosenttia ja muissa maissa 0,06 prosenttia tai jopa vähemmän. On kuitenkin syytä huomata, että joissain jäsenvaltioissa huomattava osa valvontakapasiteetista käytetään tarkastusten suorittamiseen yritysten toimitiloissa. Nämä tarkastukset perustuvat niin ikään direktiivin 95/50/EY 6 artiklaan mutteivät näy tiedoissa.

3) Niissä maissa, joissa tarkastusten määrä oli kaikkein suurin, se oli yli 30 kertaa suurempi kuin niissä maissa, joissa se oli kaikkein pienin. Unkarin tiedot ovat merkittävästi muiden jäsenvaltioiden tietoja suuremmat.

Olisi huomattava, että kertomuksensa toimittamatta jättänyttä jäsenvaltiota ei ole otettu näissä tiedoissa huomioon lainkaan.

Jotta voitaisiin arvioida, onko kotimaisia ja ulkomaisia liikenteenharjoittajia tarkastettu tasapuolisesti, liitteessä III esitetään kunkin jäsenvaltion suorittamat tarkastukset ja ulkomaisten ajoneuvojen osuus niistä. Tämä osuus vaihteleekin huomattavasti. Koska tarkastettujen ulkomaisten ajoneuvojen osuus on suurin kauttakulkumaissa, osuudet vaikuttavat kuitenkin kohtuullisilta, kun otetaan huomioon maantieteelliset sijainnit. Näin ollen voidaan päätellä, ettei ole näyttöä siitä, että tarkastukset eivät olisi tältä osin tasapuolisia.

7. LAINVASTAISTEN KULJETUSTAPAHTUMIEN OSUUS

Lainvastaisten kuljetustapahtumien osuus laskettiin suhteuttamalla kaikki rikkomukset (riippumatta siitä, koskivatko ne ajoneuvoa, kuljettajaa, asiakirjoja vai kuljetettuja aineita) tarkastettuihin ajoneuvoihin. Koska yhtä ajoneuvoa kohden on voinut olla enemmän kuin yksi rikkomus, tämä laskentatapa voi antaa tulokseksi kohtuuttoman suuren luvun. Tämä on otettava huomioon lukuja arvioitaessa. Rikkomusten ja tarkastusten välistä suhdetta kaudella 2003–2005 koskevat tiedot on esitetty liitteessä IV olevassa kaaviossa.

Verrattaessa näitä arvoja edellisen kertomuksen tuloksiin voidaan tehdä seuraavat päätelmät:

1) Rikkomusten määrän ja tarkastusten määrän välinen suhde on kasvanut Euroopan unionissa 0,22:sta (vuosina 1997–1998) 0,26:een (vuosina 1999–2002), ja sen jälkeen laskenut 0,18:een (2003–2005).

2) Rikkomusten osuus suhteessa tarkastusten määrään vaihteli vuosina 1999–2002 maan mukaan 0,02:stä lähes 2,00:aan.

3) Itävallassa, Virossa, Irlannissa, Maltassa ja Portugalissa rikkomusten määrän ja tarkastusten määrän välinen suhde oli kaudella 2003–2005 merkittävästi EU:n keskiarvoa (0,26) suurempi. Useimmissa maissa kyseinen suhde on välillä 0,10–0,50.

Nämä luvut osoittavat, että tienvarsitarkastukset ovat tarpeen ja että ne ovat tärkeä keino parantaa vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuutta, vaikka tarkastustiheyden (liite II) ja rikkomusten osuuden (liite IV) välillä ei olekaan suoraa korrelaatiota.

8. SEURAAMUKSET

Seuraamuksia koskevat tiedot olivat monissa tapauksissa epätäydellisiä. Liitteessä V esitetään yhteenveto jäsenvaltioiden toimittamista seuraamustyyppejä koskevista tiedoista. Yleisin seuraamus oli sakko (noin 80 %) ja seuraavaksi yleisin varoitus (20 %); syytetoimia sovellettiin hyvin harvoin.

9. PÄÄTELMÄT

Vaikka useimmat jäsenvaltiot suorittivat vuosina 2003–2005 vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevia tienvarsitarkastuksia, tarkastustiheys vaihteli suuresti. Euroopan unionissa tehtyjen tarkastusten keskimääräinen tiheys on viime vuosina kasvanut ottaen huomioon vuonna 2004 tapahtunut laajentuminen.

Tarkastusten oikeutus nähdään selvästi niiden ajoneuvojen osuudessa, joiden on tarkastuksissa havaittu rikkovan lakia, vaikka rikkomusten keskimääräinen osuus suhteessa tarkastusten määrään onkin Euroopan unionissa hieman laskenut.

Komissio tähdentää tämän kertomuksen pohjalta, että tienvarsitarkastukset ovat tehokas keino paljastaa vaarallisten aineiden kuljetuksiin liittyvät turvallisuusongelmat ja parantaa turvallisuutta. Toisaalta tarkastukset, joita eräät jäsenvaltiot ovat tehneet yritysten toimitiloissa, näyttävät olevan yhtä tehokas valvontakeino, vaikka se ei ilmenekään selvästi tämän kertomuksen liitteistä.

Lopuksi komissio haluaa muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että näiden tulisi käyttää yhdenmukaistettuja raportointilomakkeita ja että kaikkien jäsenvaltioiden tulisi lähettää kertomuksensa komissiolle. Raportointi paranee tulevaisuudessa, kun kaikissa jäsenvaltioissa aletaan soveltaa rikkomuksia koskevia uusia riskiluokkia.

LIITE I: AIKASARJAT (1997-2005) TARKASTUSTEN, RIKKOMUSTEN JA SEURAAMUSTEN MÄÄRÄSTÄ KUSSAKIN JÄSENVALTIOSSA

[pic][pic]

LIITE II: TARKASTUSTEN MÄÄRÄ SUHTEESSA VAARALLISIA AINEITA KULJETTANEIDEN AJONEUVOJEN MATKOJEN MÄÄRÄÄN (%) 2003-2005 (UUDET JÄSENVALTIOT 2004-2005)

[pic]

LIITE III: TARKASTUSTEN MÄÄRÄ JA TARKASTETTUJEN ULKOMAISTEN AJONEUVOJEN OSUUS (2003-2005)

[pic]

LIITE IV: RIKKOMUSTEN MÄÄRÄ SUHTEESSA TARKASTUSTEN MÄÄRÄÄN 2003-2005

[pic]

LIITE V: SEURAAMUKSET TYYPEITTÄIN 2003-2005

[pic]

[1] EYVL L 249, 17.10.1995, s. 35, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivin 95/50/EY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen 13 päivänä joulukuuta 2004 annetulla komission direktiivillä 2004/112/EY (EUVL L 367, 14.12.2004, s. 23).

[2] Sen 9 artiklan 1 kohta.

[3] Sen 9 artiklan 2 kohta.

[4] KOM(2000) 517 lopullinen, 6.9.2000.

[5] KOM(2005) 430 lopullinen, 15.9.2005.

[6] EYVL L 319, 12.12.1994, s. 7.

[7] Direktiiviä on viimeksi muutettu neuvoston direktiivin 94/55/EY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen 9 päivänä joulukuuta 2004 annetulla komission direktiivillä 2004/111/EY (EUVL L 365, 10.12.2004, s. 25).

[8] Eurooppalainen sopimus vaarallisten aineiden kansainvälisistä tiekuljetuksista, tehty Genevessä 30 päivänä syyskuuta 1957, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuonna 2005.

[9] Neuvoston direktiivin 95/50/EY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen 13 päivänä joulukuuta 2004 annettu komission direktiivi 2004/112/EY (EUVL L 367, 14.12.2004, s. 23).

[10] Kaikkia kuljetettuja aineita koskevat tiedot ovat peräisin Eurostatin tilastojulkaisusta "EU Energy and Transport in Figures: Statistical Pocketbook 2007": Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, Luxemburg, 2007. Taulukko 3.2.4c.