[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 12.10.2007

KOM(2007) 622 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 täytäntöönpanosta vuosina 2003–2004 (Komission 23. kertomus tieliikenteen sosiaalilainsäädännön täytäntöönpanosta)

{SEK(2007) 1359}

KOMISSION KERTOMUS

tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 täytäntöönpanosta vuosina 2003–2004(Komission 23. kertomus tieliikenteen sosiaalila insäädännön täytäntöönpanosta)

TIIVISTELMÄ

Tämä on komission kuudes kertomus, jossa käsitellään tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 täytäntöönpanoa. Asetus koskee ammattikuljettajien enimmäisajoaikoja, vähimmäistaukoja ja -lepoaikoja sekä valvontamenettelyjä. Asetukseen liittyvän direktiivin[1] mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään 1 prosentti kaikista kuorma- ja linja-autoja ajavien ammattikuljettajien työssäolopäivistä tarkastetaan joko yritysten tiloissa tai tiellä.

Jotta Euroopan komissio voisi laatia kertomuksen asetuksen säännösten soveltamisesta, jäsenvaltioiden on joka toinen vuosi toimitettava sille kertomukseen tarvittavat tiedot käyttämällä vakiolomaketta. Tätä kertomusta varten koottiin ja analysoitiin tietoja, jotka jäsenvaltiot toimittivat komissiolle vuosina 2003–2004 asetuksen (ETY) N:o 3820/85 säännösten mukaisesti toteutetuista tarkastus- ja täytäntöönpanotoimista. Kertomuksessa esitellään alaa koskevat keskeiset tilastot ja tärkeimmät muutokset ja käsitellään myös jäsenvaltioiden näkemyksiä asetuksen täytäntöönpanosta.

Asetuksessa säädetystä raportointivelvollisuudesta huolimatta eräät jäsenvaltiot eivät toimittaneet tarvittavia tietoja ajoissa tai vaaditussa muodossa. Eräs jäsenvaltio toimitti tietonsa vasta sen jälkeen, kun sitä vastaan oli käynnistetty rikkomusmenettely. Nämä seikat viivästyttivät kaksivuotiskertomuksen laatimista komissiossa. Jotta komission seuraava kertomus ei myöhästyisi, on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot toimittavat sille vuosia 2005–2006 koskevat kertomuksensa 30. syyskuuta 2007 mennessä. Näissä kertomuksissa on ensimmäistä kertaa käsiteltävä myös työaikadirektiivin 2002/15/EY täytäntöönpanoa kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tämän ansiosta komissio voi laatia kattavan kertomuksen, joka sisältää kaikki olennaiset tiedot tieliikenteen sosiaalilainsäädännön täytäntöönpanosta.

Jäsenvaltioilta saatujen tietojen analysointi osoittaa, että viisi jäsenvaltiota (Belgia, Itävalta, Luxemburg, Ranska ja Saksa) oli lisännyt raportointikaudella tarkastettujen työpäivien määrää. Muut jäsenvaltiot ilmoittivat tarkastettujen työpäivien määrän vähentyneen, vaikka niiden määrä ylitti edelleen vaaditun vähimmäistason(. Yleisesti voidaan todeta, että kaikkien tarkastettujen työpäivien (sekä kotimaasta että ulkomailta olevien kuljettajien tekemien työpäivien) keskiarvo pieneni kaudella 2003–2004 noin 2,3 miljoonaan verrattuna edelliseen raportointikauteen, jolloin oli tarkastettu keskimäärin 2,6 miljoonaa työpäivää.

Kaikissa jäsenvaltioissa, Ruotsia ja Portugalia lukuun ottamatta, ylitettiin vähimmäisvaatimus, jonka mukaan ammattikuljettajien työpäivistä on tarkastettava vähintään 1 prosentti. Espanjassa, Luxemburgissa, Maltalla, Ranskassa ja Saksassa kuljettajien työpäivistä tarkastettiin yli 2 prosenttia. Norja ja Sveitsi ylittivät myös selvästi 2 prosentin rajan.

Kirjattujen rikkomusten kokonaismäärä jatkoi kasvuaan joissakin jäsenvaltioissa, ja muutamassa niistä kasvu oli merkittävää. Yleisenä kehityksenä oli, että tauko- ja lepoaikarikkomukset lisääntyivät ja ajoaikarikkomukset vähenivät. Kaikkien havaittujen rikkomusten keskiarvo pysyi vakaana. Eurooppalaiset valvontaviranomaiset havaitsivat keskimäärin 2,8 rikkomusta sataa tarkastettua työpäivää kohden, mikä on lähes samaa tasoa kuin kaudella 2001–2002. Jäsenvaltioiden välillä oli kuitenkin suuria eroja: joissakin jäsenvaltioissa rikkomusten määrä sataa päivää kohden oli yli viisi, kun taas toisissa se oli alle yhden.

Uusi tieliikenteen ajo- ja lepoaikoja koskeva lainsäädäntö[2], josta osa tuli voimaan 1. toukokuuta 2006 ja osa 11. huhtikuuta 2007, tuonee huomattavan parannuksen tähän tilanteeseen. Uudet säännöt antavat vankan perustan sekä kuljetusalalle että valvontaviranomaisille. Ne tarjoavat riskinarviointeihin perustuvan kohdennetun lähestymistavan, vahvistavat jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja antavat komissiolle täytäntöönpanovaltaa, jota se käyttää sääntelykomitean avustuksella. Nyt onkin syytä keskittyä parannetun sosiaalilainsäädännön tehokkaaseen ja yhdenmukaiseen täytäntöönpanoon.

1. JOHDANTO

Tämä kaksivuotiskautta 2003–2004 käsittelevä kertomus perustuu tietoihin, joita jäsenvaltiot toimittivat komissiolle käyttämällä vakiolomaketta, joka oli otettu käyttöön 22. heinäkuuta 1993 tehdyn komission päätöksen[3] mukaisesti.

Kaikki jäsenvaltiot käyttivät vakiolomaketta toimittaessaan tietonsa komissiolle. Niiden vastaukset kattoivat yleensä kaikki osa-alueet, mutta vastaukset eivät vieläkään olleet kaikilta osin yhdenmukaisia. Lisäksi annetut tiedot olivat osittain hajanaisia tai epätäydellisiä. Kaikkia vastauksia ei myöskään toimitettu ajoissa. Eräs jäsenvaltio toimitti kertomuksena vasta sen jälkeen, kun sitä vastaan oli käynnistetty rikkomusmenettely, ja eräät toiset toimittivat puolestaan epätäydellisiä tietoja. Tämä viivästytti kertomuksen laadintaa ja haittasi myös tilastotietojen nopeaa ja asianmukaista vertailua.

Jäsenvaltiot, jotka liittyivät Euroopan unioniin vuonna 2004, eivät vielä olleet velvollisia toimittamaan kertomuksia kaudelta 2003–2004. Unkari toimitti kuitenkin kertomuksensa koko kaudelta, ja Malta käsitteli omassa kertomuksessaan liittymispäivänsä ja raportointikauden päättymisen välistä ajanjaksoa (1.5.2004–31.12.2004).

Komissio sai kertomukset myös Norjalta ja Sveitsiltä.

2. YHTEENVETOTAULUKOT

2.1. Tarkastukset: yhteenveto

Tosiasiallisesti tarkastettujen työpäivien määrä suhteessa vaadittuun tarkastettavien työpäivien vähimmäismäärään

- a - | - b - | - c - | - d - | - e - |

Jäsenvaltio | Vaadittu tarkastettavien työpäivien vähimmäismäärä | Tarkastettujen työpäivien määrä (kotimaasta olevat kuljettajat) | Tarkastettujen työpäivien määrä (ulkomailta olevat kuljettajat) | Tarkastettujen työpäivien määrä yhteensä | Tarkastettujen työpäivien määrä suhteessa vaadittuun tarkastettavien työpäivien vähimmäismäärään (d/a) |

Itävalta | 464 904 | 611 790 | 299 277 | 911 067 | 1,96 |

Belgia[4] | 726 000 | 1 028 094 | 200 642 | 1 228 736 | 1,69 |

Tanska | 220 000 | 284 954 | 28 624 | 313 578 | 1,43 |

Suomi | 297 000 | 340 885 | 39 801 | 380 686 | 1,28 |

Ranska | 2 505 000 | 6 143 979 | 1 215 203 | 7 359 182 | 2,94 |

Saksa | 2 987 237 | 8 325 897 | 6 787 877 | 15 113 774 | 5,06 |

Kreikka | 10 705 | 54 211 | 5 155 | 59 366 | (5,55)[5] |

Unkari | 560 002 | 669 819 | 148 155 | 817 974 | 1,46 |

Irlanti | 721 524 | 852 167 | 9 248 | 861 415 | 1,19 |

Italia | 2 818 497 | 5 121 603 | 194 565 | 5 316 168 | 1,89 |

Luxemburg | 49 455 | 166 382 | 31 204 | 197 586 | 4,00 |

Alankomaat | 544 212 | 498 801 | 64 248 | 563 049 | 1,03 |

Malta[6] | 128 | 795 | 16 | 811 | 6,34 |

Portugali[7] | 585 077 | 123 864 | 866 | 124 760 | 0,21 |

Espanja | 2 169 600 | 4 093 346 | 419 854 | 4 513 200 | 2,08 |

Ruotsi | 484 000 | 398 733 | 75 862 | 474 595 | 0,98 |

Yhdistynyt kuningaskunta | 2 203 049 | 3 586 801 | 236 706 | 3 823 507 | 1,74 |

Norja | 320 000 | 873 778 | 94 788 | 968 566 | 3,03 |

Sveitsi[8] | 204 397 | 846 000 | 158 073 | 1 004 073 | 4,91 |

2.2. Rikkomukset: yhteenveto

Kirjattujen rikkomusten määrä: asetuksen (ETY) N:o 3820/85 6, 7, 8 ja 14 artikla

Katsaus jäsenvaltioittain

Jäsenvaltio | Henkilöliikenne | Tavaraliikenne | Yhteensä |

6 | Ajoajat | 313 782 |

7 | Tauot | 431 039 |

8 | Lepoajat | 435 849 |

14 | Liikenteen aikataulu ja työvuorolista | 4 725 |

Yhteensä | 1 185 395 |

* Tietoja ei saatu Ruotsilta eikä Kreikalta, joten niitä koskevat tiedot puuttuvat taulukosta.

3. JÄSENVALTIOIDEN SUHTEET JA KESKINÄINEN YHTEISTYÖ

Eräät jäsenvaltiot toteuttivat muutamia yhdenmukaistettuja tarkastuksia ja yhteistyötoimia täytäntöönpanotoimenpiteiden soveltamista koskevissa asioissa.

Ruotsin valvontaviranomaiset tekivät tarkastuksia muiden Pohjoismaiden (Norjan, Suomen ja Tanskan) valvontaviranomaisten kanssa.

Itävalta ilmoitti tehneensä yhdenmukaistettuja tarkastuksia Saksan viranomaisten kanssa Kundlin alueella Tirolissa. Saksan poliisi oli saanut Itävallalta luvan tarkastaa ajoneuvoja Itävallan teillä, ja se teki näitä tarkastuksia yhteistyössä Itävallan poliisin kanssa.

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti muiden valvontaviranomaisten kanssa tehdyistä tarkastuksista, joissa oli keskitytty kansainvälisiin kuljetuksiin. Se ilmoitti myös yhdestä yleiseurooppalaisesta tarkastuksesta, jonka kohteena olivat olleet erityisesti vaarallisia aineita kuljettaneet ajoneuvot.

4. PÄÄTELMÄT JA HUOMAUTUKSET

4.1. Jäsenvaltioiden tekemät ehdotukset

Useista edellisellä raportointikaudella tehdyistä ehdotuksista keskustellaan myöhemmin asetuksen (ETY) N:o 3821/85 18 artiklalla perustetussa neuvoa-antavassa komiteassa. Tällä raportointikaudella jäsenvaltiot eivät tehneet uusia ehdotuksia.

4.2. Huomautukset

Voimassa oleva lainsäädäntö on muodostanut yhteisen perustan tieliikenteen harjoittajien enimmäisajoaikojen, taukojen ja lepoaikojen määräämiselle yhteisössä. Sen täytäntöönpano jäsenvaltioissa on keskeisen tärkeää pyrittäessä lisäämään tieliikenteen turvallisuutta ja tasapuolista kilpailua sekä parantamaan kuljettajien työoloja.

Vaikka asetus on ollut velvoittavana voimassa jo yli 20 vuotta, jäsenvaltioilla on yhä eriäviä käsityksiä tämän lainsäädännön tulkinnasta ja sen täytäntöönpanon valvonnasta. Tarkastusten tehokkuus ja tiheys vaihtelevat jäsenvaltioittain, ja niitä suorittavat usein eri viranomaiset painottaen eri asioita ja noudattaen eri kansallisia sääntöjä. Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ovat kuitenkin monissa tapauksissa osittain epäyhdenmukaisia, minkä vuoksi on varsin vaikeaa tehdä täsmällisiä vertailuja.

Näiden ongelmien vuoksi vuonna 2006 otettiin käyttöön uusia toimenpiteitä. Digitaalinen ajopiirturi tuli kaikkien jäsenvaltioiden osalta pakolliseksi kaikissa uusissa ajoneuvoissa, ja asetusta (ETY) N:o 3820/85[14] ja sen täytäntöönpanodirektiiviä 88/599/ETY[15] koskevat tarkistukset tulivat voimaan huhtikuussa 2007.

Tärkeimmät muutokset, joilla tarkistetussa asetuksessa ja direktiivissä muutetaan sääntöjen täytäntöönpanoa, ovat seuraavat:

- Uusi komitea, joka koostuu jäsenvaltioiden valvontaviranomaisista, avustaa komissiota sen pyrkiessä varmistamaan sääntöjen yhdenmukaisen tulkinnan ja soveltamisen.

- Seuraamusten ekstraterritoriaalisuus antaa tarkastajille mahdollisuuden määrätä tienvarsitarkastuksissa rikkomuksista seuraamuksia riippumatta siitä, missä rikkomus on tehty.

- Jäsenvaltiot vahvistavat yhteiset seuraamustyypit.

- Jäsenvaltiot laativat yhteisiä koulutusohjelmia, joissa käsitellään parhaita toimintatapoja.

- Yhteistyötä vahvistetaan yhteisillä tarkastustoimilla, jäsenvaltioiden tarkastajien välisellä koulutusvaihdolla sekä ulkomaisia rikkomusten tekijöitä koskevalla tiedonvaihdolla.

Mainittakoon myös, että maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annettu direktiivi 2002/15/EY oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 23. maaliskuuta 2005 mennessä. Tulevista kertomuksista käynee ilmi, mitä parannuksia näillä uusilla toimilla on saatu aikaan.

4.2.1. Tietojen toimittaminen

Eräät jäsenvaltiot eivät toimita tietojaan ajoissa komissiolle, mikä vaikeuttaa koko tietomäärän keräämistä ja viivyttää kertomuksen viimeistelyä. Eri maiden kattavaa vertailua vaikeuttavat myös epätäydelliset tiedot ja tietojen toimittaminen muussa kuin vakiomuodossa. Kreikka ei toimittanut rikkomuksia koskevia tietoja lainkaan, ja niiden ajoneuvojen määrä, joiden se on ilmoittanut kuuluvan asetuksen (ETY) N:o 3820/85 soveltamisalaan, vaikuttaa hyvin pieneltä. Näin ollen myös vaadittu tarkastettavien työpäivien vähimmäismäärä on pieni, mikä johtaa puolestaan siihen, että suoritettujen tarkastusten määrä vaikuttaa hyvin suurelta[16]. Portugalin kertomuksesta, joka toimitettiin vasta rikkomusmenettelyn käynnistämisen jälkeen, puuttuivat tiedot suoritettavien tarkastusten vähimmäismäärää koskevasta laskelmasta. Norja ja Sveitsi käyttivät kyllä vakiomuotoista raportointilomaketta, mutta niidenkään tiedot eivät olleet täydellisiä.

4.2.2. Tarkastukset

Tarkastusten määrä kasvoi edelliseen raportointikauteen verrattuna (2001–2002) viidessä jäsenvaltiossa: Belgiassa, Itävallassa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Saksassa.

Useimmissa jäsenvaltioissa tarkastettujen työpäivien määrä ylitti 1 prosentin vähimmäisvaatimuksen. Vähiten tarkastuksia tehtiin Alankomaissa, Portugalissa ja Ruotsissa. Ruotsissa työpäiviä tarkastettiin alle 1 prosentin vähimmäisvaatimuksen (0,98 prosenttia), ja Alankomaissa raja ylittyi vain pienellä marginaalilla (tarkastusten määrä 1,03 prosenttia). Portugalissa tarkastuksia tehtiin huomattavasti vaadittua vähemmän, sillä työpäivistä tarkastettiin vain 0,21 prosenttia. Espanjassa, Kreikassa, Ranskassa ja Saksassa tarkastusten määrä oli edelleen yli 2 prosenttia, ja tämä raja ylitettiin tällä kertaa myös Luxemburgissa. Niistä maista, joissa tarkastettujen työpäivien prosenttimäärä väheni edelliseen raportointikauteen verrattuna, neljässä maassa väheneminen oli merkittävää: noin 0,3 prosenttiyksikköä. Nämä maat olivat Espanja, Irlanti, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Portugalissa tarkastettujen työpäivien määrä väheni lähes prosentin (1,11 prosentista 0,21 prosenttiin).

4.2.3. Rikkomukset

Useimmat jäsenvaltiot toimittivat riittävät tiedot tarkasteluajanjaksona havaituista rikkomuksista. Kreikka ei toimittanut tietoja lainkaan. Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamissa tiedoissa ongelmana oli rikkomusten määrän jakautuminen ajoaikoja, lepoaikoja ja taukoja koskeviin rikkomuksiin. Ruotsi puolestaan ei ollut eritellyt rikkomuksia asetuksen eri artiklojen mukaan.

Tietojen analysointi osoittaa, että rikkomusten kokonaismäärä kasvoi tällä raportointikaudella joissakin jäsenvaltioissa, kuten Belgiassa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Suomessa, Tanskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä on kytköksissä siihen, että tarkastettujen työpäivien kokonaismäärä kasvoi Belgiassa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa, Luxemburgissa, Ranskassa, Saksassa, Suomessa ja Tanskassa, mutta väheni Alankomaissa, Espanjassa, Irlannissa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Vaikka monet jäsenvaltiot ilmoittivat rikkomusten määrän kasvaneen, havaittujen rikkomusten kokonaismäärä EU:ssa näyttäisi kasvaneen vain jonkin verran. Tämä havainto tehtiin edellisessäkin kertomuksessa. Vuosina 2001–2002 kirjattiin yhteensä 1 183 379 rikkomusta, kun taas vuosien 2003–2004 vastaava luku on 1 185 395.

Havaittujen tauko- ja ajoaikarikkomusten määrä kasvoi ja muiden rikkomusten määrä väheni edelliseen raportointikauteen verrattuna. Vaikka puolet jäsenvaltioista ilmoitti 6 artiklaan (ajoajat) liittyvien rikkomusten lisääntyneen, näiden rikkomusten kokonaismäärä pieneni. Asetuksen 7 artiklaan (tauot) liittyvien rikkomusten kokonaismäärä kasvoi 29 prosenttia, ja niiden määrä väheni ainoastaan Alankomaissa, Espanjassa ja Luxemburgissa. Asetuksen 8 artiklaan (lepoajat) liittyvät rikkomukset lisääntyivät jonkin verran. Rikkomukset, jotka liittyivät aikatauluja ja työvuorolistaa koskevaan 14 artiklaan, vähenivät merkittävästi.

Havaittujen rikkomusten kokonaismäärän ja tarkastettujen työpäivien kokonaismäärän välinen suhde vahvistaa sen, että jäsenvaltioiden välillä on yhä suuria eroja siinä, miten onnistuneesti ne kohdistavat tarkastuksensa potentiaalisiin säännösten rikkojiin. Raportointikaudella 2003–2004 tässä onnistuivat parhaiten Itävalta, Saksa ja Suomi: Itävallassa havaittiin 5,1, Saksassa 5,0 ja Suomessa 4,26 rikkomusta sataa tarkastettua työpäivää kohden. Eräissä maissa (Italiassa ja Tanskassa) havaittiin yli 2 rikkomusta sataa tarkastettua työpäivää kohden, kun taas toisissa maissa (Alankomaissa, Irlannissa, Portugalissa, Ranskassa, Unkarissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) vastaava luku oli yli yhden. Muut jäsenvaltiot eivät yltäneet näihin lukuihin. Havaittujen rikkomusten keskiarvo on melkein sama kuin edellisellä raportointikaudella eli 2,8 havaittua rikkomusta sataa tarkastettua työpäivää kohden.

4.2.4. Neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja 3821/85 tulkintaa tarkentavat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot

Tuomioistuin totesi asiassa C-439/2001 (Libor Cipra ja Vlastimil Kvasnicka vastaan Bezirkshauptmannschaft Mistelbach) 16. tammikuuta 2003 antamassaan tuomiossa, että usean kuljettajan huolehtiessa kuljetuksesta asetuksen (ETY) N:o 3820/85 8 artiklan 2 artiklaa sovelletaan erityissäännöksenä suhteessa saman artiklan 1 kohtaan. Näitä säännöksiä ei näin ollen sovelleta samanaikaisesti, ja kuljettajien päivittäinen lepoaika pidetään 30 tunnin jakson aikana. Sama tulkinta pätee myös kansainvälisessä tieliikenteessä käytettävien ajoneuvojen miehistöjen työstä tehdyn Euroopan sopimuksen (AETR-sopimuksen) 8 artiklan 1 ja 2 kohtaan. Lisäksi tuomioistuin totesi, että yhden kuljettajan tai vastaavasti vähintään kahden kuljettajan miehistöihin sovellettavat lepoaikoja koskevat säännökset ilmenevät riittävän selvästi asetuksen N:o 3820/85 8 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuodosta sekä sen asiayhteydestä ja tavoitteista.

Asiassa C-128/2004 ( rikosasia, jossa vastaajina olivat Annic Andréa Raemdonck ja Raemdonck-Janssens BVBA) tuomioistuin antoi 17. maaliskuuta 2005 tuomion, jossa se totesi, että asetuksen (ETY) N:o 3820/85 13 artiklan 1 kohdan g alakohdassa käytettyjä käsitteitä ”materiaalit tai laitteet” on tulkittava asetuksen (ETY) N:o 3821/85 3 artiklan 2 kohdan mukaisen poikkeusjärjestelmän yhteydessä siten, että niillä ei tarkoiteta yksinomaan ”työlaitteita ja työvälineitä”, vaan ne kattavat myös kyseisen ajoneuvon kuljettajan päätyöhön kuuluvien töiden suorittamisen kannalta tarpeelliset tavarat, kuten rakennusaineet tai kaapelit. Tuomioistuin muistutti myös, että poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun ajoneuvon kuljettaminen ei ole sen kuljettajan päätyö. Kuljettajan täytyy, muun muassa, käyttää kyseisiä materiaaleja tai laitteita harjoittaessaan ammattiaan. Nämä kaksi edellytystä liittyvät näin ollen kuljettajan toimintaan eivätkä kyseisen yrityksen toimintaan.

4.2.5. Digitaalinen ajopiirturi

Tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 mukauttamisesta tekniikan kehitykseen seitsemännen kerran 13 päivänä kesäkuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1360/2002 liite 1B sisältää neuvoston asetuksella (EY) N:o 2135/98 käyttöön otettujen digitaalisten ajopiirtureiden tekniset eritelmät.

Digitaalinen ajopiirturi tuli kaikkien jäsenvaltioiden osalta pakolliseksi kaikissa uusissa ajoneuvoissa 1. toukokuuta 2006[17]. Sen käyttöönoton päätavoitteena oli yhdenmukaistaa ajoaikoja koskevan asetuksen täytäntöönpanoa sekä yhtenäistää ja parantaa täytäntöönpanokäytänteitä kaikissa jäsenvaltioissa.

Digitaalisen ajopiirturin käyttöönoton vuoksi valvontaviranomaiset joutuvat tarkistamaan niitä käytänteitä, joita ne soveltavat pannessaan sääntöjä täytäntöön ja saattaessaan rikkomusten tekijöitä vastuuseen. Komissio myönsi rahoitustukea hankkeeseen, jolla edistettiin jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä niiden laatiessa yhteisiä täytäntöönpanosuunnitelmia, vaihtaessa tietoja ja kehittäessä yhdenmukaisia ja tehokkaita ratkaisuja täytäntöönpano-ongelmiin. Lisäksi käynnistettiin kohdennettuja toimia digitaalisen ajopiirturin käyttöönoton tukemiseksi niissä kymmenessä jäsenvaltiossa, jotka liittyivät Euroopan unioniin vuonna 2004.

Kansainvälisessä tieliikenteessä käytettävien ajoneuvojen miehistöjen työstä tehdyssä Euroopan sopimuksessa (AETR-sopimuksessa) on myös digitaalista ajopiirturia koskevia määräyksiä, jotka tulivat voimaan 16. kesäkuuta 2006 ja joissa EU:n ulkopuolisille sopimuspuolille myönnetään siirtymäkausi 16. kesäkuuta 2010 saakka. Digitaalinen ajopiirturi tulee siis pakolliseksi kaikissa Euroopan kolmansissa maissa, jotka ovat Euroopan talousalueen naapureita.

4.2.6. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3820/85 kumoaminen

Uusi asetus (EY) N:o 561/2006[18] tuli voimaan 11. huhtikuuta 2007 lukuun ottamatta niitä digitaalista ajopiirturia koskevia säännöksiä, jotka olivat tulleet voimaan jo 1. toukokuuta 2006.

Uusi asetus selventää 20 vuotta vanhaa lainsäädäntöä ja saattaa sen ajan tasalle. Sen tavoitteena on parantaa liikenneturvallisuutta ja kuljettajien työoloja sekä edistää tervettä kilpailua jäsenvaltioissa. Parempien sosiaalisten ja turvallisuusolojen lisäksi uusilla toimenpiteillä varmistetaan myös sääntöjen tiukka ja yhdenmukainen täytäntöönpano. Asetuksella vahvistetaan työnantajan vastuuta koskevia säännöksiä ja muokataan maaperää sellaisten yleisten seuraamusten käyttöönotolle, joita määrätään vakavissa rikkomistapauksissa. Toukokuun 24. päivänä 2007 perustettiin neuvoa-antava komitea, jonka tavoitteena on edistää osapuolten jatkuvaa osallistumista ja sitoutumista asetuksen säännösten täytäntöönpanoon.

4.2.7. Direktiivin 88/599/ETY kumoaminen

Uusi direktiivi 2006/22/EY[19] tuli voimaan 1. toukokuuta 2006. Jäsenvaltioiden oli saatettava se osaksi kansallisista lainsäädäntöään 1. huhtikuuta 2007 mennessä.

Uudella direktiivillä tarkastusten vähimmäismäärää lisätään asteittain 1 prosentista 3 prosenttiin ammattikuljettajien työssäolopäivien kokonaismäärästä vuoteen 2010 mennessä. Tämän prosenttiosuuden sisällä kasvatetaan vaadittavaa tiellä tehtävien tarkastusten vähimmäisosuutta 15 prosentista 30 prosenttiin ja yritysten tiloissa tehtävien tarkastusten vähimmäisosuutta 25 prosentista 50 prosenttiin.

Tarkastusten laadun parantamiseksi direktiivissä säädetään, että kuhunkin jäsenvaltioon on perustettava koordinoiva valvontaelin, valvontahenkilöstölle on annettava käyttöön riittävät ja yhteentoimivat perusvälineet ja tieinfrastruktuuriin on sisällytettävä riittävästi pysähdyspaikkoja tai huoltoasemia tarkastusten tekemistä varten.

Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä tehostetaan lisäämällä yhdenmukaistettuja toimia, parantamalla tiedonvaihtoa sähköisen verkon avulla sekä perustamalla sääntelykomitea, jonka tehtävänä on selventää direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yhteisön sisäisestä yhteydenpidosta vastaava elin, joka on edustettuna komiteassa. Sääntelykomitea perustettiin 9. lokakuuta 2006. Se kokoontui 19. tammikuuta 2007 ja hyväksyi tuolloin yhdenmukaisen sairauspoissaololomakkeen, jolla korvataan 27 erilaista kansallista mallia, mikä vähentää merkittävästi hallinnollisia rasitteita. Komissio hyväksyi uuden lomakemallin tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöön liittyvästä lomakkeesta 12. huhtikuuta 2007 tekemällään päätöksellä.

4.2.8. Tieliikennealan työaikoja koskeva lainsäädäntö: direktiivi 2002/15/EY

Direktiivi 2002/15/EY[20] olisi pitänyt saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 23. maaliskuuta 2005 mennessä. Eräät jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan saattaneet kaikkia direktiivin säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään, minkä vuoksi niitä vastaan on käynnistetty rikkomusmenettelyt.

Komissio on vakuuttunut siitä, että direktiivi – sen jälkeen kun se on pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa – kohentaa maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä työskentelevien henkilöiden sosiaalisia oloja ja parantaa myös liikenneturvallisuutta.

Seuraavan raportointikauden 2005–2006 kertomuksessa käsitellään myös direktiivin 2002/15/EY täytäntöönpanoa.

4.2.9. Päätelmät

Ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevien sääntöjen asianmukainen soveltaminen on kaikkien edun mukaista. Komissio kannustaa kaikkia jäsenvaltioita lisäämään tarkastusten määrää ja parantamaan niiden laatua sekä toteuttamaan yhdenmukaistettuja tarkastuksia ja yhteistyöaloitteita, joilla edistetään tiedon ja henkilöstön vaihtoa. Näiden toimien avulla voidaan tehostaa täytäntöönpanotoimia sekä yhdenmukaistaa ja parantaa asetuksen säännösten täytäntöönpanoa.

Seuraavassa kertomuksessa käsitellään vuosia 2005–2006. Se on viimeinen kertomus, joka annetaan ”vanhan” lainsäädännön mukaisesti. Samalla se on ensimmäinen kertomus, jonka kanssa Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissio antaa samanaikaisesti kertomuksen kansainvälisessä tieliikenteessä käytettävien ajoneuvojen miehistöjen työstä tehdyn Euroopan sopimuksen (AETR-sopimuksen) täytäntöönpanosta. Se on myös ensimmäinen kertomus, jossa käsitellään työaikadirektiivin täytäntöönpanoa (vuosina 2005–2006). Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että maakohtaiset kertomukset toimitetaan komissiolle asetuksessa säädetyssä määräajassa ja vaaditussa yhtenäisessä muodossa. Samassa määräajassa on myös toimitettava tiedot direktiivin 2002/15/EY täytäntöönpanosta.

Komissio toteaa, että lähes kaikissa jäsenvaltioissa on tehty vähimmäismäärä tarkastuksia eli tarkastettu ainakin 1 prosentti ammattikuljettajien tekemistä työpäivistä. On kuitenkin tärkeää, että valvontaviranomaiset pyrkivät lisäämään tarkastusten määrää, sillä sen on 1. tammikuuta 2008 alkaen oltava vähintään 2 prosenttia työpäivien kokonaismäärästä.

Kertomuksen tulokset antavat myös aihetta huoleen, koska rikkomusten keskiarvo ei ole ajan mittaan pienentynyt. Näiden keskeisten sääntöjen noudattamista on parannettava markkinoilla, joilla kova kilpailu pakottaa yritykset pitämään kustannukset mahdollisimman alhaisina. Komissio on kuitenkin vakuuttunut siitä, että uudella lainsäädännöllä on myönteinen vaikutus tieliikenteen alaan. Se toteaa myös kuljetusalan haluavan varmistaa, että uusia työaikasääntöjä sovelletaan ja niiden täytäntöönpanoa valvotaan yhdenmukaisella ja oikeudenmukaisella tavalla koko unionissa kilpailun vääristymisen estämiseksi.

Yhteisön sosiaalilainsäädännön noudattamista voidaan parantaa tieliikenteen alalla ainoastaan siten, että jäsenvaltiot panostavat ja investoivat enemmän täytäntöönpanotoimintaan. Tätä silmällä pitäen komissio jatkaa alan kehityksen seuraamista voidakseen varmistaa sosiaalilainsäädännön yhdenmukaisen täytäntöönpanon, edistääkseen hyvien toimintatapojen käyttöä sekä parantaakseen täytäntöönpanon valvonnan tasoa ja tehokkuutta kaikissa jäsenvaltioissa.

[1] EYVL L 325, 29.11.1988, s. 5.

( Lainsäädäntöön on kuitenkin tehty muutos, joka tuli voimaan 1. huhtikuuta 2007. Sen mukaan tarkastettavien työpäivien määrää on lisättävä kaikissa jäsenvaltioissa 2 prosenttiin vuonna 2008.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/22/EY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä ja neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 35).

[3] EYVL L 72, 25.3.1993, s. 33.

[4] Nämä luvut eivät sisällä työsuojelutarkastajien ja poliisin tekemiä tarkastuksia, koska niitä ei ollut eritelty asianmukaisesti.

[5] Asetuksen (ETY) N:o 3820/85 soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen määrä on Kreikalta saaduissa tiedoissa poikkeuksellisen pieni, minkä vuoksi vaadittu tarkastettavien työpäivien vähimmäismäärä, joka saadaan kertomalla kyseisten ajoneuvojen kokonaismäärä työpäivien määrällä kuljettajaa kohti, vaikuttaa myös poikkeuksellisen pieneltä. Aritmeettisesti laskettua suhdelukua, joka kuvaa tarkastusten määrää, ei sen vuoksi voida ottaa huomioon ennen kuin nämä luvut on tarkistettu.

[6] Tiedot ovat 1.5.2004 ja 31.12.2004 väliseltä ajalta.

[7] Portugalilta saadusta kertomuksesta puuttuivat tiedot suoritettavien tarkastusten vähimmäismäärää koskevasta laskelmasta, minkä vuoksi vaadittua tarkastettavien työpäivien vähimmäismäärää koskeva luku otettiin edellisestä kertomuksesta.

[8] Tiedot vuodelta 2004.

[9] Taulukkoon ei ole sisällytetty poliisin ja työsuojelutarkastajien kirjaamia tarkastuksia, koska niitä ei ollut eritelty asianmukaisesti.

[10] Ranskan tiedoissa erottelu kotimaasta ja ulkomailta oleviin on tehty asuinpaikan eikä kansalaisuuden mukaan. Ranska ei toimittanut eriteltyjä lukuja henkilöliikenteessä ja tavaraliikenteessä todetuista rikkomuksista, vaan antoi tiedot tiellä tehdyissä tarkastuksissa todettujen rikkomusten ja yritysten tiloissa tehdyissä tarkastuksissa todettujen rikkomusten määristä.

[11] Jäsenvaltio ei toimittanut tietoja.

[12] Irlanti ilmoitti ainoastaan kotimaasta ja muista jäsenvaltioista olevien rikkomukset.

[13] Sveitsi ilmoitti ainoastaan kokonaismäärän.

[14] EYVL L 370, 31.12.1985, s. 1.

[15] EYVL L 325, 29.11.1988, s. 5.

[16] Ks. alaviite 6.

[17] Asetuksen (EY) N:o 561/2006 29 artikla.

[18] EUVL L 102,11.4.2006, s. 1.

[19] EUVL L 102, 11.4.2006, s. 35.

[20] EYVL L 80, 23.3.2002, s. 35.