FI Bryssel 19.9.2007 KOM(2007) 539 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE EU:n uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta vuosiksi 2007–2013 ”Mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito” {SEK(2007) 1189} {SEK(2007) 1190} KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE EU:n uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta vuosiksi 2007–2013 ”Mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito” Johdanto Komissio käynnisti joulukuussa 2004 ulkoisen arvioinnin, jossa tarkasteltiin perusteellisesti EU:n toimia eläinten terveyden alalla ja niiden mahdollista suuntaa jatkossa. Erinäisten seikkojen vuoksi EU:n politiikkaa oli arvioitava uudelleen: Voimassa oleva politiikka laadittiin olennaisilta osiltaan enimmäkseen vuosien 1988 ja 1995 välillä, jolloin yhteisössä oli 12 jäsenvaltiota. Sen jälkeen esiin on tullut uusia haasteita ja uusia tauteja, joita vielä kymmenen vuotta sitten ei tunnettu, esimerkiksi SARS. Toiset taas, kuten suu- ja sorkkatauti, bluetongue-tauti ja lintuinfluenssa, ovat hiljattain tuoneet mukanaan uusia haasteita ja osoittaneet, että ne muodostavat edelleen vakavan riskin. Myös kaupankäynti on muuttunut merkittävästi, kun eläintuotteilla käytävän kaupan määrä on lisääntynyt huomattavasti sekä EU:n sisällä että kolmansien maiden kanssa. Tieteeseen, teknologiaan ja EU:n toimielimiin liittyvät puitteet ovat kehittyneet huomattavasti. Haastava eläinten terveyttä koskeva strategia (2007–2013) Arvioinnin tulosten ja sidosryhmien kuulemisten perusteella komissio esittelee tässä asiakirjassa ehdotuksensa EU:n uudeksi eläinten terveyttä koskevaksi strategiaksi vuosiksi 2007–2013. Näin käynnistetään EU:n toimielinten välinen keskustelu neuvoston ja parlamentin kanssa, ja niiden odotetaan vahvistavan kantansa vuoden loppuun mennessä. Strategiaan sisältyy haastava kuuden vuoden työohjelma, jolla on selkeät tavoitteet: EU-toimien priorisointi nykyaikaiset ja asianmukaiset eläinten terveyttä koskevat puitteet parempi ennaltaehkäisy, valvonta ja kriisivalmius tiede, innovaatiot ja tutkimus Strategiaan sisältyvien kaikkien erityistoimien toteuttamisen aikataulu riippuu neuvoston ja parlamentin kannasta samoin kuin käytettävissä olevista henkilöresursseista. 1. Näkemys Näkemyksen mukaan tarkoituksena on toimia yhteistyössä, jotta parannetaan eläinten terveyteen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisyä ennen ongelmien esiintymistä. Mottona on ”Mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito”. 2. Tarkoitus Strategialla annetaan suunta eläinten terveyttä koskevan politiikan kehittämiselle. Perustana ovat laaja sidosryhmien kuuleminen ja vankka sitoutuminen eläinten terveyttä koskeviin korkeisiin standardeihin. Strategian avulla on helpompi vahvistaa prioriteetteja, jotka ovat sovittujen strategisten tavoitteiden mukaisia, sekä tarkistaa hyväksyttäviä ja asianmukaisia standardeja ja sopia niistä. 3. Strategian soveltamisala Eläinten terveydellä tarkoitetaan eläintautien puuttumisen lisäksi myös tärkeää suhdetta eläinten terveyden ja niiden hyvinvoinnin välillä. Se on myös osa kansanterveyteen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvää komission politiikkaa. Strategia kattaa kaikkien EU:ssa elintarvikkeiden tuotantoa, kasvatusta, urheilua, seuraa ja viihdykettä varten sekä eläintarhoissa pidettävien eläinten terveyden. Se kattaa myös luonnonvaraiset eläimet sekä tutkimustarkoituksiin käytettävät eläimet, jos riskinä on, että ne tartuttavat tauteja muihin eläimiin tai ihmisiin. Strategia kattaa lisäksi niiden eläinten terveyden, joita kuljetetaan EU:hun, EU:sta ja EU:n sisällä. Strategia on tarkoitettu koko EU:lle, johon sisältyvät eläinten omistajat, eläinlääkärit, elintarvikeketjun yritykset, eläinten terveyteen liittyvät toimialat, eläinten etuja puolustavat järjestöt, tutkijat ja opettajat, urheilu- ja vapaa-ajan järjestöjen hallintoelimet, koulutuslaitokset, kuluttajat, matkustajat, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sekä EU:n toimielimet. Strategia pohjautuu EU:n nykyiseen eläinten terveyttä koskevaan lainsäädäntöön [1] sekä Maailman eläintautijärjestön standardeihin ja ohjeisiin. Sillä pyritään varmistamaan johdonmukaisuus muun EU:n politiikan sekä EU:n kansainvälisten sitoumusten kanssa. Strategialla annetaan suuntaa uuden politiikan ja suuntaviivojen kehittämiselle ja vahvistetaan yhteisön nykyisiä eläinten terveyteen liittyviä järjestelyjä tieteellisen riskinarvioinnin perusteella ja ottaen huomioon sosiaaliset, taloudelliset ja eettiset näkökohdat. Sillä tuetaan korkeatasoisen ympäristönsuojelun saavutuksia ottamalla huomioon poliittisten puitteiden kehittämisen vaikutukset ympäristöön. 4. Tavoitteet Strategiassa asetetaan haastavia tavoitteita eläinten terveyden parantamiseksi EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden hallitusten lisäksi myös kaikille kansalaisille. Strategialla on seuraavat tavoitteet: Tavoite 1: varmistetaan kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden korkea taso minimoimalla ihmisille aiheutuvat biologiset [2] ja kemialliset riskit Tavoite 2: edistetään eläinten terveyttä ehkäisemällä/vähentämällä eläintautien esiintyvyyttä ja tuetaan samalla tuotantoeläinten kasvatusta ja maaseudun taloutta Tavoite 3: parannetaan talouskasvua/koheesiota/kilpailukykyä varmistamalla tavaroiden vapaa liikkuvuus ja oikeasuhteiset toimet eläinten siirroissa [3] Tavoite 4: edistetään sellaisia kasvatusmenetelmiä ja eläinten hyvinvointia [4], joilla ehkäistään eläinten terveyteen liittyviä vaaroja ja minimoidaan ympäristövaikutukset EU:n kestävän kehityksen strategian [5] mukaisesti. Yksinkertaisten ja luotettavien suoritusindikaattoreiden avulla mitataan, miten strategian tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty, ohjataan politiikkaa, tiedotetaan prioriteeteista, kohdennetaan resursseja ja suunnataan keskustelua. Indikaattoreiden kehittämisessä kuullaan sidosryhmiä ja niitä parannetaan ajan myötä, kun saatavilla on parempia eläinlääkintä- ja muita tietoja. Ne kattavat sekä eläinten terveyteen liittyvät ”kovat” indikaattorit (esim. tautien esiintyvyys, lopetettujen eläinten lukumäärä) että ”pehmeämmät” indikaattorit, joilla mitataan Euroopan kansalaisten luottamusta, odotuksia ja käsityksiä. On huomattava, että epävarmuustekijät ja ennakoimattomat tapahtumat voivat vaikuttaa siihen, saavutetaanko suoritusindikaattoreilla asetetut tasot. 5. Toimintasuunnitelma Toimintasuunnitelmassa pyritään selittämään laajaa toimintaa, jota jo toteutetaan tai aiotaan toteuttaa EU:n tasolla lainsäädäntöehdotusten tai muiden keinojen kautta, jotta saavutetaan strategian eri tavoitteet seuraavien kuuden vuoden aikana. Strategisten tavoitteiden (ks. osa 4) saavuttamiseksi tarkoitetussa toimintasuunnitelmassa keskitytään neljään päätoiminta-alaan: 1. EU-toimien priorisointi 2. eläinten terveyttä koskevat EU-puitteet 3. ennaltaehkäisy, valvonta ja valmius, sekä 4. tiede, innovaatiot ja tutkimus. Kaikkeen komission toimintaan sovelletaan kahta perusperiaatetta, jotka ovat yhteistyökumppanuus ja tiedottaminen. Toiminta yhteistyössä Menestyksen kannalta olennaista on yhteistyökumppanuus, joka perustuu luottamukseen, avoimuuteen ja halukkuuteen tehdä vaikeita päätöksiä. Strategialla saavutetaan todellista muutosta vain, jos kaikki eläinten terveyteen liittyvät tahot työskentelevät yhdessä ja kaikkien asiasta kiinnostuneiden kansalaisten kanssa. Toimivasta yhteistyökumppanuudesta on monia erinomaisia esimerkkejä yhteisön nykyisessä eläinten terveyttä koskevassa politiikassa. On hyödynnettävä jo olemassa olevaa yhteistyötä, kannustettava uusia aloitteita sekä käytettävä enemmän muita kuin lainsäädännöllisiä vaihtoehtoja. Eläinten terveyttä käsittelevässä neuvoa-antavassa toimikunnassa [6] on edustajia eläinten terveyden alaan liittyvistä kansalaisjärjestöistä, kuluttajajärjestöistä ja hallituksista. Neuvoa-antava toimikunta antaa strategista opastusta eläinten terveyden tai kansanterveyden suojelun asianmukaisesta/hyväksyttävästä tasosta sekä toimintaa ja tiedottamista koskevista prioriteeteista. Se myös seuraa strategian edistymistä: toimikuntaa kuullaan kaikista vaikutustenarvioinneista ja se antaa komissiolle neuvoja siitä, miten parhaiten päästäisiin sovittuihin tuloksiin. Komissio järjestää yhdessä neuvoston kanssa konferenssin, jossa esitellään strategian edistymistä (väliarviointi – 2010). Tiedottaminen Eläinten terveys on asia, joka koskee kaikkia Euroopan kansalaisia. Tämä johtuu eläinten terveyteen liittyvistä kansanterveydellisistä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevista seikoista mutta myös taloudellisista kustannuksista, joita eläintautiepidemiat voivat aiheuttaa, samoin kuin eläinten hyvinvointiin liittyvistä näkökohdista, myös tautien valvonnan vaikutuksista. Komissio on sitoutunut pyrkimään selkeyden ja avoimuuden tavoitteisiin tiedottaessaan kuluttajille ja sidosryhmille EU:n toimista ja niiden syistä. Eurooppalaisten ja kansallisten tahojen on tehtävä yhteistyötä, jotta varmistetaan viestien johdonmukaisuus ja vahvistetaan luottamusta. Tiedottaminen strategiasta Strategian edistymisestä raportoidaan vuosittain ja politiikasta ja aloitteista tiedotetaan laajemminkin. Tiedottamismuoto riippuu viestistä, jota ollaan välittämässä, ja viestin kohdeyleisöstä. Tiedottamiseen sisältyvät osallistuminen kansainvälisiin tai kansallisiin tapahtumiin, suhteet tiedotusvälineisiin ja kansalaisjärjestöihin, verkkosivujen kehittäminen kattavien ja relevanttien tietojen tarjoamiseksi kaikille kiinnostuneille tahoille, tarkistuslistat, oppaat sekä foorumi kysymyksiä ja vastauksia varten. Tiedottaminen kriisitilanteissa On äärimmäisen tärkeää tiedottaa riskeistä sidosryhmille ja kuluttajille, koska vääränlainen käsitys riskistä voi pakottaa viranomaiset toteuttamaan perusteettomia tai suhteettomia toimenpiteitä kriisitilanteessa. Eläinten terveyttä käsittelevä neuvoa-antava toimikunta ohjeistaa komissiota tiedottamisen parantamisessa kriisitilanteissa. Ensimmäinen pilari | EU-toimien priorisointi | Uutta eläinten terveyttä koskevaa strategiaa on pidettävä yhdistettynä riskinarviointi- ja riskinhallintastrategiana, jossa keskitytään EU:n kannalta olennaisiin biologisiin ja kemiallisiin riskeihin. 1.1. Eläinten terveyteen liittyvien vaarojen luokittelu Biologisten ja kemiallisten riskien määrittäminen ja luokittelu toimivat perustana tehtäessä päätöksiä siitä, mikä taho on vastuussa toimista. Eläinten terveyteen liittyvät havaitut vaarat on arvioitava, jotta voidaan määrittää miten relevantteja ne ovat EU-strategian neljän päätavoitteen kannalta mikä on hyväksyttävä riskitaso yhteisössä mikä on riskin vähentämiseksi toteutettavien toimien suhteellinen prioriteetti. Kun kyseessä on ihmisten terveyteen ja maaseudun talouteen kohdistuva vakava vaara, riski on pyrittävä alentamaan minimiin. Nollariskiä ei kuitenkaan voida saavuttaa. Silloinkin siis, kun kyseessä on korkean prioriteetin vaara ja riskitaso pyritään minimoimaan, mahdollisten toimien kustannushyötysuhde ja kustannustehokkuus on analysoitava, jotta varmistetaan rajallisten resurssien paras mahdollinen hyödyntäminen sekä EU-rahoituksen että tuottajille aiheutuvien kustannusten kannalta. Tämä on ratkaisevan tärkeää elintarvikkeiden tarjonnan sekä ympäristön kestävyyden ja maaseudun talouden kannalta. Jos havaitaan mahdollisesti vakava uhka terveydelle, mutta sen esiintymisen todennäköisyydestä ei ole tieteellistä varmuutta, olisi toteutettava oikeasuhteisia alustavia toimenpiteitä, jotta varmistetaan korkeatasoinen terveyden suojelu odotettaessa tieteellisiä lisätietoja, jotka selventävät riskin laajuuden (nk. ennalta varautumisen periaate). Riskien määritys ja luokittelu on tärkeä ja vaikea prosessi, joka on jo käynnistynyt EU-tasolla. Päätöksillä on oltava vankka tieteellinen perusta ja niille on tehtävä asianmukainen riskinarviointi (neljäs pilari). Tieteelliset tiedot eivät kuitenkaan yksin tarjoa kaikkia vastauksia. Sen vuoksi komissio pyrkii saamaan mukaan riskinhallintaprosessiin kaikkien eri tahojen edustajia, jotta päätöksistä päästäisiin mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen, vastuu jaettaisiin ja saavutettaisiin sovitut tavoitteet. Tavoitteet asetetaan yhteisön tasolla, jäsenvaltioiden tasolla ja tarvittaessa alueellisella tasolla. Asianmukaisilla suoritusindikaattoreilla voidaan arvioida edistystä seuraavien kuuden vuoden aikana. Halutun suojan tason saavuttamiseksi käytettävien resurssien määrästä ja vastuun ja kustannusten jakojärjestelmän kehittämisestä päätetään biologisten ja kemiallisten riskien luokittelun perusteella. Odotetut tulokset: Luokitellaan biologiset ja kemialliset riskit sen mukaan, miten relevantteja ne ovat EU:n kannalta. Sovitaan hyväksyttävästä riskitasosta Asetetaan prioriteetit, määrälliset tavoitteet ja suoritusindikaattorit. Vahvistetaan kartoitettuihin vaaroihin tarkoitettujen resurssien määrä. Toinen pilari | Nykyaikaiset eläinten terveyttä koskevat puitteet | Tavoitteena ovat yhtenäiset sääntelypuitteet, joissa keskitytään pikemminkin kannustimiin kuin seuraamuksiin ja jotka ovat yhdenmukaiset EU:n muun politiikan kanssa ja noudattavat kansainvälisiä standardeja. 2.1. Yhtenäiset ja selkeät sääntelypuitteet Eläinten tartuntatautien, kuten lintuinfluenssan ja suu- ja sorkkataudin, vaikutukset voivat olla tuhoisia karjankasvattajille ja koko taloudelle jossakin maassa, jollakin mantereella tai jopa koko maailmassa. Maailman eläintautijärjestön ja Maailmanpankin kaltaiset kansainväliset järjestöt pitävät eläinten terveyttä koko maailman kannalta yleisenä etuna. EU pitää vähimmäistavoitteena eläinten terveyteen liittyvien palvelujen [7] ylläpitoa kansainvälisten standardien mukaisesti (lainsäädännön, rakenteen, organisaation, resurssien, valmiuksien sekä yksityissektorin ja muun kuin ammattilaishenkilöstön osalta). Kyseessä on julkisia investointeja koskeva prioriteetti. Jatkuvasti kehittyvä lainsäädäntö on eläinten terveyden alalla yksi EU:n tärkeimmistä toimintamekanismeista sekä toteutettaessa yhteisön politiikkaa että noudatettaessa kansainvälisiä velvoitteita. Parempaa sääntelyä koskevia periaatteita sovelletaan tiiviimmän yhteistyökumppanuuden ja tiedottamisen kautta. Tulevalla strategialla pyritään korvaamaan joukko toisiinsa liittyviä poliittisia toimia yksillä poliittisilla puitteilla. Eläinten terveyttä koskevalla strategialla pyritään yhtenäisiin ja selkeisiin sääntelypuitteisiin, joissa noudatetaan mahdollisimman tiiviisti Maailman eläintautijärjestön OIE:n/Codexin suosituksia, standardeja ja suuntaviivoja. Sääntelypuitteisiin sisältyvät myös eläinten rehuja ja eläinten hyvinvointia koskevat toimenpiteet. Euroopan komissio vastaa sen varmistamisesta, että perusteettomat kansalliset tai alueelliset säännöt eivät muodosta mahdollista estettä sisämarkkinoiden toiminnalle. EU:n sääntelypuitteiden on kuitenkin oltava myös riittävän joustavat, jotta voidaan arvioida vastaavuutta, ratkaista kiistoja ja vastata tehokkaasti muuttuviin tilanteisiin. Erityishuomiota on kiinnitettävä sellaisten eläinten tilanteeseen, joita pidetään muutoin kuin kaupalliselta pohjalta (esim. harrastuksena), ja luonnonvaraisiin eläimiin, siltä osin kuin tämä liittyy keskeisiin tavoitteisiin. [8] Eri tahojen tehtävät ja vastuualueet on määritettävä selkeästi. Kaikilla tasoilla tarvitaan kannustimiin perustuvaa lähestymistapaa. Tämä edellyttää nykyisen yhteisrahoitusvälineen tarkistamista. Useissa komission päätöksissä tullaan käyttämään tehokkaampia menettelyitä. Elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea [9] keskittyy päätöksiin, jotka ovat tärkeimpiä jäsenvaltioiden ja keskeisten sidosryhmien kannalta. Mahdollisuuksien mukaan on kannustettava käyttämään muita kuin sääntelyvälineitä. Odotetut tulokset: Eläinten terveyttä koskeva yleinen EU-lainsäädäntö: Yhtenäisissä laaja-alaisissa lainsäädäntöpuitteissa määritellään ja yhdistetään nykyistä lainsäädäntöä koskevat yhteiset periaatteet ja vaatimukset (yhteisön sisäinen kauppa, tuonti, eläintautien valvonta, eläinten rehut ja eläinten hyvinvointi). Voimassaolevaa lainsäädäntöä yksinkertaistetaan ja korvataan uusilla puitteilla tarpeen mukaan. Tällä pyritään kansainvälisten standardien noudattamiseen (OIE/Codex) ja varmistamaan vankka sitoutuminen eläinten terveyttä koskeviin korkeatasoisiin standardeihin. 2.2. Toimivien kustannusten- ja vastuunjakojärjestelmien kehittäminen Eläintaudit Nykyisissä korvausjärjestelmissä keskitytään pääasiassa korvausten maksamiseen eläinten omistajille epidemiatapauksissa. Kustannusten, etuuksien ja vastuun asianmukaisella jakamisella voitaisiin edistää merkittävästi strategian keskeisiä tavoitteita. Sillä voitaisiin ehkäistä jäsenvaltioille ja yhteisölle aiheutuvia suuria taloudellisia riskejä tarjoamalla kannustimia eläinten terveyteen liittyvien vaarojen ehkäisemiseksi. Sillä voitaisiin myös vahvistaa yhteisön taloudellista ja sosiaalista koheesiota ja erityisesti kaventaa eri alueiden välisiä eroja eläinten terveystilanteessa. Toisaalta jäsenvaltioiden hallituksilla on tärkeä tehtävä, kun ne turvaavat ulkorajat yhteisöön kulkeutuvien eläintautien varalta ja ovat ensimmäisinä reagoimassa eksoottisiin tautiepidemioihin. Jäsenvaltioiden korvausjärjestelmästä säätäminen on erittäin tärkeää, jotta korvataan yksityisomaisuus, joka on tuhottu julkisen edun vuoksi, ainakin siltä osin, kuin omistaja ei ole vastuussa taudinpurkauksesta. Tässä avainasemassa on kansanterveyden suojelu. Toisaalta vastuu eläinten terveydestä on ensisijaisesti eläinten omistajilla ja kollektiivisesti kaikilla elinkeinonharjoittajilla. Tämän tuloksena eläinten omistajat ja elinkeinonharjoittajat ovat muita paremmassa asemassa voidakseen käsitellä eläintauteihin liittyviä monia riskejä. On yleisesti tunnustettua, että politiikassa tarvitaan kaikkien osapuolien, myös vakuutussektorin, täysimittaista osallistumista ja sitoutumista. On tärkeää selvittää, kuka riskistä vastaa, ja on otettava käyttöön uusia mekanismeja, joilla keskeiset sidosryhmät saadaan mukaan tekemään päätöksiä merkittävistä poliittisista aiheista, etenkin hätätoimenpiteistä. Toteutettavuustutkimus on välttämätön, jotta voidaan pohtia konkreettisia ehdotuksia yhdenmukaistetun EU-järjestelmän asteittaista kehittämistä varten. Rehusektori Kun rehusektorilla esiintyy laajamittaisia ongelmia, viranomaisille koituu yleensä merkittäviä kustannuksia rehun, elintarvikkeiden ja eläinten markkinoilta poisvetämisestä, kuljetuksesta, varastoinnista ja tuhoamisesta sekä analyyseistä ja hallinnoinnista. Rehualan toimijat ovat vastuussa kaikesta rehujen turvallisuutta koskevan lainsäädännön rikkomisesta ja rehun, eläinten ja niistä tuotettujen elintarvikkeiden markkinoilta poisvetämisen, käsittelyn ja/tai tuhoamisen välittömänä seurauksena aiheutuvista kustannuksista. [10] Komissio antaa vuonna 2007 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa esitetään vaihtoehtoja rehualan toimijoiden taloudellisia vakuuksia koskevasta toimivasta järjestelmästä. Odotetut tulokset: Eläintaudit: kehitetään EU:n tasolla yhdenmukaistetut kriteerit vastuun ja kustannusten jakamiselle seuraavien tekijöiden perusteella: ◦ biologisten ja kemiallisten riskien luokittelu sen mukaan, miten relevantteja ne ovat EU:n kannalta (ensimmäinen pilari) ◦ kannustimet, joilla suositaan riskiä alentavaa käyttäytymistä kaikkien osapuolten keskuudessa ◦ mahdollisuus kattaa välillisiä tappioita ◦ kustannusten (julkinen/yksityinen rahoitus) ja vastuualojen tasapainottaminen; tässä on otettava huomioon solidaarisuusnäkökohdat ◦ kilpailun vääristymisen ehkäiseminen ◦ EU:n kansainvälisten sitoumusten noudattaminen ◦ kansallisen tai alueellisen tason täytäntöönpanon tehokkuus ja joustavuus ◦ kuulemismekanismi kustannukset jakavien osapuolten välillä etenkin kriisitilanteissa. 2.3. Yhteisön vaikutus kansainvälisiin standardeihin EU:n lainsäädäntö perustuu jo suureksi osaksi OIE:n/Codexin suosituksiin, standardeihin ja suuntaviivoihin, ja siinä noudatetaan terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdyn Maailman kauppajärjestön sopimuksen (SPS-sopimuksen) mukaisia sitoumuksia. On kuitenkin aloja, joilla EU voisi pyrkiä lähentymään näitä standardeja (esim. tautitilanne, tuonti, eläinlääkintäpalvelujen laatu ja arviointi, laboratoriotestaus, eläinten ravitsemus ja rokotukset). Jos OIE/Codex on hyväksynyt standardeja, EU noudattaa näitä eläinten terveyttä koskevien toimenpiteiden soveltamisessa. Tieteellisesti perustelluissa tapauksissa EU voi kuitenkin ottaa käyttöön tai pitää voimassa terveys- ja kasvinsuojelutoimia, joiden tarjoaman suojan taso on korkeampi. EU toimii jatkossakin hyvin aktiivisesti edistääkseen omia standardejaan OIE:ssä/Codexissa ja pyrkii varmistamaan, että ne myös hyväksytään vastaavasti kansainvälisellä tasolla. On tarpeen kannustaa OIE:n/Codexin muita jäseniä käyttämään kansainvälisiä standardeja, kun ne laativat omia standardejaan. Tuontiin liittyvissä asioissa EU:n olisi parannettava tiedottamista vaatimuksista, joita sillä on kauppakumppaneidensa osalta. EU:n olisi myös lisättävä neuvotteluvoimaansa vientiin liittyvissä kysymyksissä. EU:n olisi pyrittävä kannustamaan muita OIE:n/Codexin jäseniä, jotta ne linjaisivat lainsäädäntöään paremmin kansainvälisten suositusten, standardien ja suuntaviivojen mukaiseksi; näin varmistettaisiin yhdenmukainen tulkinta ja vältettäisiin kansainvälisen kilpailun vääristyminen. Kun otetaan huomioon, että yhteisöllä on yksinomainen toimivalta lähes kaikilla OIE:n toiminta-aloilla, pitkällä aikavälillä on suositeltavaa, että yhteisö liittyy OIE:n jäseneksi, kuten se jo on Codex Alimentariuksen jäsen. Näin voidaan vahvistaa OIE:n antamien standardien, suuntaviivojen ja muiden sääntöjen sekä Euroopan yhteisön muiden asiaan liittyvien kansainvälisten velvoitteiden välistä yhdenmukaisuutta. Odotetut tulokset: Tuetaan EU:n kantaa, joka tarvittaessa perustuu vankkaan tieteelliseen näyttöön. Yhteisö liittyy OIE:n jäseneksi, jotta vahvistetaan yhteisön aktiivista asemaa. 2.4. Yhteisön tason vientistrategia Eläinten terveyden korkea taso EU:ssa edistää osaltaan kasvua ja työllisyyttä Euroopassa, koska sillä varmistetaan, että eurooppalaiset karjankasvattajat ja yritykset säilyttävät kilpailukykynsä ja niillä on todelliset mahdollisuudet päästä vientimarkkinoille. [11] On varmistettava, että eurooppalaisilla yrityksillä, jotka usein ovat pieniä ja keskisuuria yrityksiä, on tasapuoliset kilpailuedellytykset näillä markkinoilla. Eläinten terveyteen liittyvistä syistä asetetut perusteettomat rajoitukset ovat saaneet yhä tärkeämmän aseman. Niiden havaitseminen, analysoiminen ja poistaminen on monimutkaista, teknisesti haastavaa ja aikaa vievää. Eläinperäisten elintarvikkeiden ja eläintuotteiden tuontia koskevat säännöt on suureksi osaksi yhdenmukaistettu. Sama ei kuitenkaan päde vientiin. Komissiolla on yksinomainen toimivalta neuvotella kahdenvälisiä sopimuksia kolmansien maiden kanssa SPS-sopimuksen alalla. Joidenkin kolmansien maiden [12] kanssa yleiset EU:n vientivaatimukset on määritelty erikseen kahdenvälisissä eläinlääkintäsopimuksissa. Käynnissä olevissa kauppaneuvotteluissa, erityisesti Korean, Intian ja ASEAN-maiden [13] kanssa käytävissä neuvotteluissa vapaakauppasopimuksista, käsitellään SPS-sopimuksen lukuja. Komissio käy jäsenvaltioiden kanssa keskusteluja siitä, mitä vaikutuksia nykyisen ja tulevan politiikan täytäntöönpanolla on kolmansien maiden kanssa käytäviin SPS-neuvotteluihin viennin osalta. Tavoitteena on varmistaa yhteistä kauppapolitiikkaa koskevien perustamissopimuksen velvoitteiden noudattaminen ja tuoda esiin yhtenäinen yhteisön lähestymistapa kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa. EU:n uudella eläinten terveyttä koskevalla strategialla edesautetaan eri poliittisten välineiden mukauttamista, jotta vientimarkkinoille pääsy helpottuisi, yhteistyö sidosryhmien kanssa tiivistyisi ja toimien priorisointi paranisi resurssien hyödyntämiseksi mahdollisimman hyvin. Odotetut tulokset: Tarjotaan tehokkaampi ja avoimempi palvelu yrityksille, myös pk-yrityksille, suuntaudutaan tuloksiin ja keskitytään konkreettisiin eläinlääkintäalan ongelmiin, joita EU:n yritykset kohtaavat kolmansien maiden markkinoilla. Priorisoidaan toimet paremmin eläinten terveyteen liittyvistä syistä asetettujen rajoitusten torjumiseksi, jotta voidaan kohdentaa henkilöresurssit ja saavuttaa suurin talousvaikutus. Vahvistetaan yhteisön asemaa neuvoteltaessa EU:n vientiehdoista ja torjuttaessa vientiongelmia kehittämällä paikallisesti toimivia markkinoillepääsyä käsitteleviä tiimejä, joiden jäsenet tulevat tarpeen mukaan komission lähetystöistä, jäsenvaltioiden suurlähetystöistä ja liike-elämän järjestöistä. Kolmas pilari | Eläinten terveyteen liittyvien vaarojen parempi ennaltaehkäisy, valvonta ja kriisivalmius | Kartoitetaan ongelmat ennen niiden syntymistä ja ollaan valmiina hallinnoimaan epidemioita ja kriisejä. 3.1. Tuetaan tilalla toteutettavia bioturvallisuustoimia Bioturvallisuudella tarkoitetaan toimia, joilla pyritään pitämään taudit pois eläinpopulaatioista, -laumoista tai -ryhmistä, joissa niitä ei esiinny, tai rajoittamaan taudin leviämistä laumassa. Menestyksekkäissä bioturvallisuustoimissa on otettava huomioon tilalle tuotujen uusien eläinten eristäminen, sairaiden eläinten eristäminen, ihmisten, eläinten ja laitteiden siirtojen rajoittaminen, rehun oikea käyttö sekä tilojen puhdistus- ja desinfiointimenettelyt. Vastuu on eläinten omistajilla, myös kasvatusta harrastuksenaan harjoittavilla. Koska jotkin tartunnanaiheuttajat voivat levitä helposti tilalta toiselle, on kuitenkin otettava käyttöön kollektiivinen lähestymistapa, jolla käsitellään ennaltaehkäisy- ja bioturvallisuustoimia. Tiloilla toteutettavat tehokkaat bioturvallisuustoimet muodostavat merkittävän kriteerin vyöhykejaolle ja lohkottamiselle, [14] jotka tehdään tautien valvontaa ja/tai kaupankäyntiä varten. Tautivapaan aseman, bioturvallisuustoimien, eläinten hyvinvointia koskevien toimien ja eläinlääkinnällisen valvonnan perusteella voidaan myös arvioida tiloja ja tukea vastuun ja kustannusten jakojärjestelmien kehittämistä. Odotetut tulokset: Laaditaan suuntaviivat, joissa otetaan huomioon eri tyyppisiin tuotantojärjestelmiin ja -lajeihin (esim. tehotuotantoon, laajamittaiseen tuotantoon, tiheän esiintymisen alueisiin, harrastusmaiseen kasvatukseen) liittyvien riskien taso. Suuntaviivoissa noudatetaan eläinten terveyttä koskevia EU:n oikeudellisia puitteita. Tarjotaan varoja infrastruktuureihin liittyvien, tiloilla toteutettavien bioturvallisuustoimien rahoitusta ja edistämistä varten olemassa olevien rahastojen kautta. 3.2. Tunnistaminen ja jäljitettävyys Jäljitettävyyttä koskevilla EU:n puitteilla (tunnistusjärjestelmillä, pakkausmerkinnöillä, Traces-järjestelmällä) pyritään parantamaan eläviä eläimiä sekä eläinperäisiä elintarvikkeita ja rehuja koskevien tietojen laatua, tarkkuutta, saatavuutta ja ajantasaisuutta. Sen avulla jäljittäminen onnistuu jäsenvaltioiden rajojen yli. Tällä hetkellä esimerkiksi nautaeläinten yksilöllinen tunnistaminen tapahtuu tunnistimien, paperiasiakirjoihin perustuvan eläinpassijärjestelmän ja tilarekistereiden sekä kansallisten tunnistustietokantojen avulla, jotka eivät ole yhteydessä jäsenvaltioiden välillä. Elävien eläinten kuljetuksiin liittyvä jäljittäminen tapahtuu paperiasiakirjoihin perustuvan todistusjärjestelmän kautta yhdessä Traces-järjestelmän kanssa. Sähköisen tunnistuksen vähittäisen käyttöönoton myötä on pohdittava, miten elävien eläinten jäljitysjärjestelmän eri tekijät voidaan yhdistää keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja kehittää EU:n laajuinen integroitu sähköinen järjestelmä. Kustannus-hyötysuhteen vuoksi pienillä tuottajilla on erityisiä vaikeuksia sähköisen tunnistuksen käyttöönotossa. Tulevassa järjestelmässä olisikin kiinnitettävä erityishuomiota pk-yritysten tilanteeseen perusteellisen vaikutustenarvioinnin pohjalta. Tietojen parantuneen tarkkuuden ja ajantasaisuuden ansiosta myös eläinlääkinnällistä valvontaa varten tarvittavien tietojen ja epidemioiden käsittelytapojen pitäisi parantua, ja tehostumisen pitäisi vähentää sekä elinkeinonharjoittajien että valtioiden kustannuksia. Odotetut tulokset: Traces-järjestelmä saavuttaa tavoitteensa ja siitä tulee yksi ja yhtenäinen portaali kaikissa eläinlääkintään liittyvissä asioissa. Kansallisista tunnistustietokannoista tulee yhteentoimivia. Sähköiset menettelyt otetaan käyttöön (pitkällä aikavälillä). ◦ Sähköisen tunnistuksen käyttöönotosta (erityisesti märehtijöiden osalta) – joko vapaaehtoispohjalta tai pakollisesti – tehdään toteutettavuustutkimus. ◦ Elävien eläinten siirroissa (yhteisön sisäisessä kaupassa ja tuonnissa) otetaan käyttöön sähköiset todistukset, joilla korvataan paperiset todistukset. ◦ Luodaan laajempi ja integroitu sähköinen järjestelmä, jossa on yhdennetty tietokanta ja johon on koottu kaikki nykyisen todistuksiin, eläinten tunnistamiseen sekä eläinten terveys- ja hyvinvointitilanteeseen liittyvän järjestelmän eri osa-alueet. 3.3. Bioturvallisuuden parantaminen rajoilla EU on maailman suurin elintarvikkeiden tuoja. Jäsenvaltioiden vastuulla rajavalvonnassa on suojella yhteisöä mahdollisilta eläimiin ja kansanterveyteen kohdistuvilta terveysriskeiltä, jotka aiheutuvat elävillä eläimillä ja niistä saatavilla tuotteilla käytävästä kansainvälisestä kaupasta. Haasteena on parantaa bioturvallisuutta rajoilla haittaamatta kuitenkaan ihmisten ja maataloustuotteiden rajatylittävää liikkumista. Tärkein turvallisuustekijä eläinten terveyteen liittyvistä syistä ilmoitettavan tuonnin rajavalvonnassa on asiakirjojen tarkastus, ja EU on riippuvainen näissä asiakirjoissa ilmoitettujen tietojen täsmällisyydestä ja paikkansapitävyydestä. Eläinlääkäreiden on tehtävä tiiviimmin yhteistyötä tullin kanssa sekä rajatarkastusasemilla että maahantulopaikoissa, joissa tavarat tai eläimet saattavat tulla yhteisön alueelle laittomasti. Tärkeitä kysymyksiä liittyy riskinarviointiin, kansallisten viranomaisten väliseen luottamukseen ja siihen, mitä rajatarkastusasemilla ja muilla maahantulopaikoilla voidaan saavuttaa ja mitä ei (tehokkuus/toimivuus). Toisaalta joidenkin kehitysmaiden voi olla vaikea noudattaa EU:n standardeja ja näin ollen harjoittaa kauppaa. EU:n olisi hyödynnettävä nykyisiä aloitteita ja pyrittävä parantamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ja tarjottava niille teknistä apua, jotta ne voivat täyttää eläinten terveyttä koskevat EU:n tuontivaatimukset ja torjua eksoottisia eläintauteja niiden syntysijoilla. Odotetut tulokset: Tarkistetaan nykyistä lainsäädäntöä ja kehitetään politiikkaa, jolla pyritään paremmin riskeihin perustuvaan lähestymistapaan rajatarkastuksissa ja laittoman kaupan torjumisessa. Kehitetään EU-pohjainen riskinarviointi, joka kohdennetaan suuririskisiin lähetyksiin (tuotteet/maat) ja jonka avulla voidaan valita kontit fyysistä tarkastusta varten. Koordinoidaan tuontia sääntelevät virastot/palvelut (tulli/eläinlääkintäpalvelut) mahdollisimman hyvin. Tiedotetaan matkustajille rajoituksista ja heidän vastuustaan ja varmistetaan oikeasuhtainen täytäntöönpanon valvonta. Parannetaan riskinhallintaa kolmansissa maissa ja tarjotaan kolmansille maille apua (käyttäen ulkoista yhteistyövälinettä, koulutusta, kokemusten jakamista ja alueellisen asiantuntemuksen kautta tarjottavaa tukea). 3.4. Valvonta ja kriisivalmius/kriisinhallinta [15] Eläinlääkinnällinen valvonta Eläinlääkinnällisen valvonnan kautta saadaan varhainen varoitus eläinten terveyteen liittyvistä vaaroista ja havaitaan ne ajoissa ja voidaan jäljittää ja analysoida tautien esiintymistä ja leviämistä. Saadut tiedot tarjoavat tieteellisen pohjan EU:n toimielimille ja jäsenvaltioiden viranomaisille ja tukevat ennaltaehkäisyä ja valvontaa koskevia päätöksiä. Niiden avulla voidaan myös arvioida nykyisten toimintatapojen toimivuutta. Valvonnan kautta kansalaiset yleensä sekä karjankasvattajat ja lemmikkieläinten omistajat saavat tietoja, joita he ja eläinlääkintäviranomaiset voivat käyttää päättäessään, miten voitaisiin parhaiten suojata ihmisten ja eläinten terveys. On myös keskeisen tärkeää ymmärtää ja arvioida paremmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia eläinten terveyteen, jotta eläinlääkintätoimenpiteitä voidaan mukauttaa siihen paremmin. Eläinten pitäjät ja eläinlääkärit tarvitsevat lisäksi koulutusta pystyäkseen tunnistamaan taudin oireet jo varhaisessa vaiheessa. Hätävalmius Eläinten terveyteen liittyvät hätätilanteet on käsiteltävä nopeasti ja tehokkaasti käyttäen sovittua toimintatapaa. On erittäin arvokasta, että komissiolla on mahdollisuus tehdä nopeita päätöksiä hätätilanteissa, koska näin pystytään rajoittamaan ja valvomaan eläinten terveyteen liittyviä vaaroja EU:n tasolla. Ottaen huomioon eettiset kysymykset ja lisääntyvät vaatimukset eläinten hyvinvoinnin parantamisesta EU on jo siirtynyt joustavampaan toimintatapaan rokotteiden osalta ja on kehittänyt tärkeiden eläintautien valvontapolitiikkaa. EU:n uuden eläinten terveyttä koskevan politiikan yhtenä tavoitteena (tavoite 4) on lopetettavien eläinten määrän vähentäminen. Eri syistä [16] on kuitenkin tärkeää, että rokotteen käyttöä koskeva päätös tehdään tapauskohtaisesti. Jäsenvaltioiden viranomaisten vastuulla ovat hätävalmiussuunnitelmien valmistelu, harjoitukset ja täytäntöönpano. Suunnitelmista pitäisi sopia etukäteen niiden osapuolten kesken, jotka jakavat kustannukset. Epidemian menestyksekkäässä hallinnassa keskeistä on tietää, missä eläimet ja niistä saadut tuotteet ovat ja valvoa niiden siirtoja. Odotetut tulokset: Seuranta: Parannetaan seurannan priorisointia eläinten terveyteen liittyvien vaarojen luokittelun perusteella. Määritetään asianmukaiset indikaattorit ja toimintatavat tietojenkeruuta varten. Kannustetaan luomaan asiaan liittyvien tahojen välille yhteistyöverkostoja varsinkin Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kautta, jotta voitaisiin parantaa tiedonkeruuta, riskianalyysiä ja kansalaisille tiedottamista samoin kuin koulutusta, jonka avulla eläinten terveyteen liittyvät ongelmat havaitaan ajoissa. Tarjotaan rahoitusta, jolla ◦ tuetaan tartuntatautien seurantaa olemassa olevien rahastojen kautta ◦ pidetään yllä EU:n taudinmääritysvalmiutta (esim. rahoittamalla laboratorioiden verkottumista) ja ◦ annetaan asianmukaista koulutusta (esim. aloite ”Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi” [17]). Mukautetaan eläintautien ilmoitusjärjestelmää niin, että seurantatoimia saadaan hyödynnettyä paremmin ja tietoja jaettua laajemmin. [18] Hätävalmius: Toteutetaan aloitteita, joilla parannetaan EU:n valmiutta eläinten terveyteen kohdistuvien vakavien uhkien varalta. Seuraavat tekijät voivat olla hyödyllisiä myös mahdollisten bioterrorismiuhkien kartoittamisessa ja niihin reagoinnissa: ◦ nopean toiminnan verkko ◦ asiantuntemuksen ja välineiden levittäminen, jotta eläimet voidaan lopettaa humaanisti hätätilanteissa ◦ viestintävalmiudet kriisitilanteessa ◦ kriisinhallintayksiköt ja yhteisön eläinlääkinnällinen kriisiryhmä ◦ tarvittavien EU:n vasta-aine-/rokotepankkien vahvistaminen. Tutkitaan mahdollisuuksia helpottaa EU:n laajuisten myyntilupien nopeampaa käyttöönottoa eläinlääkinnällisissä tuotteissa (esim. rokotteissa), joita käytetään yhteisön hätätoimenpiteiden kohteena olevien eläintautien ehkäisyyn. Neljäs pilari | Tiede, innovaatiot ja tutkimus | Kannustetaan ja koordinoidaan riskianalyysiä sekä tiede-, innovaatio- ja tutkimustoimintaa ja edistetään näin kansanterveyden korkeaa tasoa ja eläinten terveyteen liittyvän EU-liiketoiminnan kilpailukykyä. 4.1. Tiede Yhteisö on sitoutunut tieteelliseen korkeatasoisuuteen, riippumattomuuteen, avoimuuteen ja selkeyteen. Eläintauteja käsittelevien yhteisön ja kansallisten vertailulaboratorioiden verkkoa on rakennettu vähitellen. Tieteellisesti luotettavien ja yhdenmukaisten testien tekeminen on keskeisen tärkeää, jotta taudit voidaan diagnosoida asianmukaisesti ja voidaan toteuttaa tarvittavia valvonta- ja hävittämistoimenpiteitä. Myös Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen ja Euroopan lääkevirasto aktivoivat ja koordinoivat tieteellisiä resursseja koko EU:ssa, jotta voidaan tarjota korkealaatuisia ja riippumattomia tieteellisiä neuvoja ja riskinarviointeja. Tämä tarjoaa riskinhallinnasta vastaaville tahoille (Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille) vankan perustan eläinten terveyttä koskevalle politiikalle. Odotetut tulokset: Tiivistetään yhteistyötä eurooppalaisten virastojen ja kansallisten elinten välillä. Tarkistetaan ja tarvittaessa laajennetaan arvioinnin perusteella yhteisön vertailulaboratorioiden tehtäviä. 4.2. Innovaatiot ja tutkimus Modernin tutkimustoiminnan kehittämiseksi globaalissa ympäristössä on tärkeää organisoida yhteistyötä eri tasoilla koordinoimalla kansallisen ja yhteisön tason politiikkaa, edistämällä verkottumista ja lisäämällä ihmisten ja ideoiden liikkuvuutta. Eläinten terveyteen liittyvillä Euroopan tasoisilla päättäväisillä toimilla voidaan korjata eurooppalaisten toimien hajanaisuutta. Uusi seitsemäs puiteohjelma (2007–2013) on tärkeä väline, jolla tuetaan eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tutkimusta kansallisten toimien ja muun eurooppalaisen tutkimusyhteistyön rinnalla. Jo nyt on käynnistetty joukko aloitteita, joilla pyritään edistämään eläintauteihin ja eläinten hyvinvointiin liittyvää tutkimusta. Tällaisia ovat esimerkiksi eläinten terveyttä käsittelevä ERANET [19], eläinten suojelua ja hyvinvointia käsittelevä tiedotusfoorumi sekä European Technology Platform for Global Animal Health -foorumi, joka perustettiin vuonna 2004. Liike-elämän johtaman teknologiafoorumin olisi saatava aktivoitua sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijat myöntämään varoja tutkimustoimintaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppanuuden kautta. Sillä pitäisi pyrkiä helpottamaan uusien ja tehokkaiden välineiden kehittämistä (erityisesti rokotteiden ja diagnostisten testien) Euroopan ja muun maailman kannalta erittäin merkittävien eläintautien torjuntaa varten. Toimivan eläinten terveyttä koskevan politiikan samoin kuin eläinlääkkeiden ja uuden sukupolven rokotteiden kehittämisen ja käytön edellytyksenä ovat yhtenäiset sääntelypuitteet. Komissio ehdotti lisäksi eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevassa yhteisön toimintasuunnitelmassa eläinten hyvinvointia käsittelevän eurooppalaisen keskuksen perustamista. Se koordinoisi ja edistäisi tutkimusta, jotta voidaan parantaa nykyisiä standardeja. Odotetut tulokset: Määritellään tutkimusta koskeva toimintasuunnitelma, jossa ovat mukana teollisuus ja muut asiaan liittyvät sidosryhmät. Suunnitelmassa priorisoidaan eläinten terveyteen liittyvät vaarat ja kartoitetaan puutteet nykyisissä seurannan, diagnosoinnin, rokotusten ja hoidon valvontavälineissä. Varmistetaan asianmukainen rahoitustaso, jotta voidaan panna täytäntöön tutkimusta koskeva toimintasuunnitelma julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön kautta. Kehitetään soveliaat yhteisön tason puitteet, joilla lievennetään valmistajien innokkuutta vähentäviä tekijöitä ja pidetään yllä EU:n kapasiteettia erityisesti vasta-aine-/rokotepankkien vahvistamisessa. Annetaan tukea tutkimukseen kolmansissa maissa kansainvälisen yhteistyön kautta etenkin merkittävien eksoottisten eläintautien tai laiminlyötyjen zoonoosien osalta, joilla on vakavia vaikutuksia kyseisissä maissa. (...PICT...) [1] Mukaan lukien eläinten hyvinvointia koskevat toimenpiteet. [2] Tällä tarkoitetaan eläintauteja, elintarvikeperäisiä sairauksia ja biotoksiineja. [3] Eläinten siirroissa on päästävä tasapainoon, jossa eläinten vapaa liikkuvuus on oikeassa suhteessa tautien esiintymis- ja leviämisriskiin sekä eläinten hyvinvointiin kuljetuksen aikana. [4] Eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta yhteisön toimintasuunnitelmasta vuosiksi 2006–2010 KOM(2006) 13 annetun komission tiedonannon mukaisesti. [5] Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2006 kunnianhimoisen ja kattavan uudistetun EU:n kestävän kehityksen strategian (Asiak. 10917/06). [6] Eläinten terveyttä käsittelevä neuvoa-antava toimikunta perustetaan elintarvikeketjua sekä eläinten ja kasvien terveyttä käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän työryhmäksi (ks. 6. elokuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 2004/613/EY 4 artiklan 2 kohta). [7] Näillä tarkoitetaan toimivaltaista hallintoa, kaikkia toimivaltaisia viranomaisia sekä kaikkia henkilöitä, jotka eläinten terveyttä käsittelevä lakisääteinen elin (OIE:n säännöissä määritellyn mukaisesti) on hyväksynyt, rekisteröinyt tai lisensoinut. [8] Esimerkiksi Natura 2000 -ohjelma, joka perustettiin luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/43/ETY, ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2. huhtikuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY. [9] SCFCAH – Standing Committee on the Food Chain and Animal Health. [10] Rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista 12. tammikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 183/2005 8 artikla. [11] Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle, ”Globaali Eurooppa: markkinat avoimiksi Euroopan viejille vahvemman kumppanuuden avulla”, KOM(2007) 183 lopullinen, 18.4.2007. [12] Chile, Meksiko, USA, Kanada, Uusi-Seelanti sekä EFTA-maat. [13] Kaakkois-Aasian maiden liitto. [14] Vyöhykejako ja lohkottaminen ovat menettelyitä, jotka maa toteuttaa OIE:n sääntöjen mukaisesti määrittääkseen alueellaan erilaisia alapopulaatioita eläinten terveystilanteen mukaan tautien valvontaa ja/tai kansainvälistä kauppaa varten. Lohkottamista sovelletaan alapopulaatioon käytettäessä bioturvallisuuteen liittyviä hallintojärjestelmiä, kun taas vyöhykejakoa sovelletaan, kun alapopulaatio on määritelty maantieteellisin perustein. [15] Mukaan lukien yhteistyö kolmansien maiden kanssa. [16] Rokotteen saatavuus ja tehokkuus, validit testit, joilla pystytään erottelemaan tartunnan saaneet rokotetuista eläimistä, OIE:n kansainväliset suuntaviivat, mahdolliset vaikutukset kauppaan, kustannustehokkuusanalyysi ja rokotteiden käyttöön mahdollisesti liittyvät riskit. [17] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi KOM(2006) 519. [18] Näin voidaan auttaa EU:n jäsenvaltioita täyttämään kansainväliset vaatimukset ja vältetään päällekkäiset toimet, kun otetaan huomioon tarve raportoida samanlaisia tietoja Maailman eläintautijärjestön terveystietojärjestelmän kautta. [19] ERA-Net-järjestelmän tavoitteena Euroopan tutkimusalueen puitteissa on tiivistää yhteistyötä ja parantaa koordinointia tutkimustoiminnassa (eli ohjelmissa), jota toteutetaan jäsenvaltioiden tai assosioituneiden valtioiden keskus- tai aluetasolla, verkottamalla tutkimusta. --------------------------------------------------