[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 5.9.2007

KOM(2007) 502 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO

TULOSTEN EUROOPPA – YHTEISÖN LAINSÄÄDÄNNÖN SOVELTAMINEN

KOMISSION TIEDONANTO

TULOSTEN EUROOPPA – YHTEISÖN LAINSÄÄDÄNNÖN SOVELTAMINEN [1]

I. JOHDANTO

Euroopan unioni perustuu lainsäädäntöön, monia sen politiikkoja toteutetaan lainsäädännön kautta ja sen perustana on oikeusvaltioperiaate. Monien sille perussopimuksissa ja lainsäädännössä asetettujen tavoitteiden saavuttaminen riippuu yhteisön lainsäädännön tehokkaasta soveltamisesta jäsenvaltioissa. Lait eivät täytä tehtäväänsä, ellei niitä sovelleta ja panna täytäntöön asianmukaisesti. Lainsäädäntöä on paljon: yli 9000 lainsäädäntötointa. Näistä miltei 2000 on direktiivejä, joista kukin edellyttää monia toimenpiteitä (40:stä yli 300:aan), kun ne saatetaan osaksi kansallista ja alueellista lainsäädäntöä. EU:hun kuuluu 27 jäsenvaltion hallinnot ja yli 70 autonomista aluetta. Yli 500 miljoonalla eurooppalaisella on mahdollisuus käyttää kyseiseen lainsäädäntöön perustuvia oikeuksiaan. Kansalaisten odotukset siitä, mitä etuja EU tuo, olisi täytettävä. Tämän vuoksi lainsäädännön soveltamiselle on tarpeen antaa paremman sääntelyn tavoitteen mukaisesti suuri painoarvo, kartoittaa mahdolliset syyt soveltamisessa ja täytäntöönpanossa esiintyviin vaikeuksiin ja arvioida, voidaanko nykyistä lähestymistapaa parantaa. On haasteellista pysyä muuttuvan tilanteen tasalla ja samaan aikaan täyttää kansalaisten odotukset ja vastata paremman sääntelyn tavoitteen asettamiin vaatimuksiin.

Jos haasteeseen ei pystytä vastaamaan, Euroopan unionin perusta heikentyy. Jos lainsäädäntöä ei sovelleta asianmukaisesti, Euroopan poliittiset tavoitteet voivat jäädä saavuttamatta ja perussopimuksissa taatut vapaudet toteutuvat vain osittain. Jos oikeudellista prosessia ei hallita strategisesti, huomattavimmat rikkomiset saattavat jäädä vaille ansaitsemaansa huomiota ja kansalaisten valitusten käsittelyaika pitenee. Kyseiset riskit on minimoitava.

EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi kehitettävä toimintaansa edelleen varmistaakseen, että yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan ja pannaan toimeen oikein ja että kansalaisten tiedustelut ja valitukset hoidetaan moitteettomasti. Tämä edellyttää lisää yhteistyötä ongelmien ehkäisyssä, esiin tulevien ongelmien tehokkaammassa ratkaisussa ja havaittujen rikkomusten nopeammassa käsittelyssä sekä avoimuuden ja tiedonvaihdon lisäämisessä. Tarvitaan myös soveltamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvien kysymysten parempaa huomioon ottamista poliittisen päätöksenteon kaikissa vaiheissa lakien suunnittelusta niiden hyväksymisprosessiin ja tulosten arviointiin. Täytäntöönpanon haasteet on välttämätöntä selvittää, jotta lainsäädäntöä voidaan parantaa ja paremman sääntelyn tavoitteet – esimerkiksi yksinkertaistaminen ja hallintotaakan keventäminen – saavuttaa kansalaisten ja yritysten eduksi.

Tässä tiedonannossa ehdotetaan tapoja, joilla yhteisön lainsäädännön soveltamista voidaan parantaa . Se perustuu vuonna 2002 annettuun tiedonantoon yhteisön lainsäädännön soveltamisen tehokkaammasta valvonnasta, ja siinä seurataan vuonna 2006 tehdyssä sääntelyn parantamista Euroopan unionissa koskevassa strategisessa katsauksessa määriteltyjä pääperiaatteita.[2] Sillä myös vastataan Euroopan parlamentin toukokuussa 2006 tekemän päätöslauselman[3] tärkeimpiin poliittisiin kysymyksiin.

II. YHTEISÖN LAINSÄÄDÄNNÖN SOVELTAMINEN YHÄ MONIMUOTOISEMMASSA EU:SSA

Yhteisön lainsäädännön soveltamisessa ja täytäntöönpanossa on mukana useita tahoja: EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot sekä paikalliset ja alueelliset viranomaiset ja tuomioistuimet. Eteen tulevien kysymysten laajuus ja laatu vaihtelevat sen mukaan, mikä on kohdealue ja minkälaisista oikeuksista on kyse.

Jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu EU:n perussopimusten ja lainsäädännön asianmukaisesta ja oikea-aikaisesta soveltamisesta[4]. Ne vastaavat yhteisön lainsäädännön suorasta soveltamisesta, yhteisön säännösten toimeenpanemiseksi antamiensa lakien soveltamisesta ja monista hallinnollisista päätöksistä, joita lakien mukaan on tehty. Myös kansallisilla tuomioistuimilla on tärkeä rooli lainsäädännön noudattamisen varmistamisessa, sillä ne voivat tarvittaessa lähettää asioita Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen ennakkoratkaisua varten.

Komissiolla on useita eri rooleja. Ensinnäkin sillä on aloiteoikeus eli se ehdottaa niin uusia asetuksia kuin asetusten muutoksiakin. Sillä on erityinen vastuu paremman sääntelyn soveltamisesta. Se laatii uusia lakeja, joissa otetaan soveltamis- ja täytäntöönpanokysymykset huomioon, ja mukauttaa voimassaolevia lakeja soveltamisen helpottamiseksi. Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on hyvin tärkeä rooli päätettäessä lopullisesta toimenpiteestä.

Toiseksi komissio tekee läheistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja ohjaa lainsäädännön soveltamista pitämällä yhteyttä niiden edustajiin, osallistumalla verkostoihin useilla aloilla ja pitämällä säännöllisesti kokouksia kansallisten asiantuntijoiden kanssa. Tämän ansiosta lainsäädännön soveltaminen tehostuu ja tekninen päivittäminen ja lainsäädännön kehittäminen helpottuvat.

Kolmanneksi komissiolle on perustamissopimusten valvojana annettu valta ja vastuu varmistaa yhteisön lainsäädännön noudattaminen tarkastamalla, että jäsenvaltiot noudattavat perustamissopimuksen sääntöjä ja yhteisön lainsäädäntöä[5]. Se tarkastelee yhteydenpidon ja kokouksien avulla, miten jäsenvaltiot panevat lainsäädäntöä täytäntöön. Komissio voi myös aloittaa rikkomusmenettelyn, jolla pyritään puuttumaan siihen, että lainsäädäntö on jätetty jäsenvaltiossa saattamatta osaksi kansallista lainsäädäntöä, kansallinen täytäntöönpano on tehty virheellisesti tai lakia on sovellettu väärin. Komissio voi viedä asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen[6] sen osoittamiseksi, että jäsenvaltio on rikkonut EU:n lainsäädäntöä[7]. Se voi myös vedota tuomioistuimeen toisen kerran ja pyytää, että jäsenvaltiolle määrättäisiin sakot, kunnes tuomioistuimen ensimmäistä tuomiota noudatetaan[8].

Komissio raportoi vuosittain lainsäädännön soveltamisesta ja täytäntöönpanosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Se toimittaa pyynnöstä tietoja niin parlamentille kuin Euroopan oikeusasiamiehellekin.

Lainsäädännön soveltamiseen liittyviä kysymyksiä ja ongelmia on vääjäämättä monia ja monenlaisia. Vuoden 2006 lopussa komission käsiteltävänä oli yli 3200 tapausta, joihin kuului kanteluja ja komission omasta aloitteesta aloitettuja menettelyjä[9]. Lisäksi se käsitteli monia kysymyksiä ja tiedusteluja, joissa pyydetään lisätietoja tai ohjausta oikeudellisissa kysymyksissä[10].

Kysymysten ja ongelmien syntyyn on monia syitä. Jäsenvaltiot saattavat kiinnittää liian vähän huomiota lainsäädännön oikeaan tulkintaan ja soveltamiseen, tai ne panevat lainsäädäntöä täytäntöön tai ilmoittavat kansallisista täytäntöönpanotoimista liian myöhään. Ne voivat kohdata tulkintaan tai menettelyvaihtoehtojen valintaan liittyviä vaikeuksia. Ne saattavat panna direktiivin täytäntöön tai tulkita asetusta tavalla, joka ei vastaa asianomaista yhteisön toimenpidettä. Tulkintaerot ja -ongelmat saattavat kertautua alue- ja paikallistasolla. Joskus säännökset voivat olla epäselviä tai vaikeita panna täytäntöön. Se, että tietyt lait tuottavat lukuisia yhteydenottoja tai johtavat rikkomuksiin useissa jäsenvaltioissa, saattaa olla osoitus siitä, että lakien sisältö tai soveltamisala on laaja tai lait koskettavat useita sidosryhmiä, mutta myös siitä, että jäsenvaltioilta edellytetään erityishuomiota niiden täytäntöönpanossa, soveltamisessa tai tulkinnassa.

Varsin harvat esiin tulevista ongelmista edellyttävät Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota. Noin 70 prosenttia kanteluista saadaan käsiteltyä ennen kuin virallinen ilmoitus lähetetään, noin 85 prosenttia ennen perustellun lausunnon antamista ja noin 93 prosenttia ennen tuomioistuimen tuomiota. Luvut osoittavat, että vaatimuksia noudatetaan, lainsäädännön tuntemus lisääntyy ja lainsäädäntöä tuetaan. Tämä on lupaavaa lainsäädännön tulevan soveltamisen ja EU:n lainsäätäjän tarkoittaman tavoitteen toteutumisen kannalta.

Menettely voi kuitenkin olla pitkä. Kantelun käsittelyyn kuluu keskimäärin 19 kuukautta ennen kuin virallinen ilmoitus lähetetään, 38 kuukautta jos asia saadaan käsiteltyä virallisen ilmoituksen ja perustellun lausunnon lähettämisen välillä ja 50 kuukautta jos asia saadaan käsiteltyä perustellun lausunnon lähettämisen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen viemisen välillä. Näin ollen kantelujen keskimääräinen käsittelyaika on 26 kuukautta[11].

Viiveet tai virheet yhteisön lainsäädännön soveltamisessa heikentävät järjestelmää, vähentävät sen tavoitteiden toteutumismahdollisuuksia ja estävät kansalaisia ja yrityksiä nauttimasta sen tuomista eduista. Kaikkien EU:n toimielinten, erityisesti komission ja jäsenvaltioiden, yhteisen edun mukaista on minimoida viiveet ja virheet. Seuraavassa hahmotellaan, miten nykyistä järjestelmää voitaisiin tehostaa.

III. KEHITTÄMISALUEET

Komissio katsoo, että parannettavaa on neljällä pääalueella:

1. ennaltaehkäisy : täytäntöönpanoon liittyvien kysymysten parempi huomioon ottaminen kaikissa poliittisen päätöksenteon vaiheissa,

2. tehokas ja vaikuttava reagointi : tiedonvaihdon ja ongelmanratkaisun tehostaminen,

3. työmenetelmien parantaminen : priorisointi ja rikkomustapausten käsittelyn nopeuttaminen,

4. vuoropuhelun ja avoimuuden lisääminen EU:n toimielinten välillä ja tiedotettaessa suurelle yleisölle.

ENNALTAEHKÄISY

Täytäntöönpanoon liittyvien kysymysten parempi huomioon ottaminen kaikissa poliittisen päätöksenteon vaiheissa

Olisi pyrittävä kaikin keinoin siihen, että lainsäädäntö on mahdollisimman selkeää, yksinkertaista, toimivaa ja täytäntöönpanokelpoista. Soveltamisen, hallinnoinnin ja täytäntöönpanon eri osatekijöihin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota ehdotuksia kehitettäessä ja erityisesti riskienarviointivaiheessa. Vaikutustenarvioinnissa olisi tarkasteltava eri täytäntöönpanovaihtoehtoja ja niiden seurauksia sekä säännöstyypin valintaa sen perusteella, miten toimenpiteen tehokkuutta edistettäisiin parhaiten. Täytäntöönpanotoimenpiteeksi olisi valittava mahdollisimman usein asetus[12].

Komission neuvostolle ja parlamentille esittämiin ehdotuksiin liittyy tavallisesti riskienarviointiin perustuva suositus, jonka avulla ne saadaan pantua täytäntöön ajoissa. Uuden lainsäädännön täytäntöönpanon valmistelun laajuus riippuu asetettavista velvoitteista, kontekstista ja aiemmista kokemuksista. Valmistelutoimet voivat olla rajallisia, jos uusi toimenpide on tekninen ja sillä on vakiintunut lainsäädäntökehys. Muutoin komissio voi asianmukaisen soveltamisen valmistelemiseksi ehdottaa esimerkiksi suuntaviivojen laatimista, kansallista täytäntöönpanoa käsittelevien asiantuntijaryhmien kokousten järjestämistä tai hallinnollisen yhteistyön aloittamista. Komissio edellyttää aina, että nimetään yhteystaho. Se toimittaa yksityiskohtaiset tiedot perustetuista verkoista, joiden tarkoituksena on vaihtaa tietoja kunkin uuden toimenpiteen hyväksymisen jälkeen. Komissio ilmoittaa myös, miten se aikoo myöhemmin seurata lainsäädännön oikeaa soveltamista (esim. lainsäädännön noudattamisen säännöllinen arviointi, raportit, tutkimukset ja tarkastukset).

Komissio myös sisällyttää edelleen uuteen lainsäädäntöön arviointia koskevia säännöksiä, jotta voidaan luoda yhteiset puitteet sen arvioimiseksi, onko lainsäädännöllä haluttu vaikutus ja ovatko täytäntöönpanotoimenpiteet riittävät. Komissio tarkastelee jatkuvan arviointityönsä yhteydessä myös voimassaolevaa lainsäädäntöä erityisesti sen perusteella, mitä soveltamisongelmia on ilmennyt. Näin voidaan selvittää, mitä lisätoimia tai muutoksia mahdollisesti tarvitaan. Komissio valvoo edelleen perustamissopimuksen periaatteiden ja asetusten noudattamista, kun on kyse sovellettavista yhteisön säännöistä. Erityisesti tämä pätee silloin, kun lainkäyttöä varten ei ole kehitetty erityisiä keinoja ja sääntöjen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiaan liittyvän oikeuskäytännön noudattaminen on vaarassa. Ongelmien havaitsemiseen liittyvät toimet perustuvat riskinarviointiin. Toimia ovat mm. markkinoiden seuranta, yhteydenpito sidosryhmiin ja kansallisiin sääntelyviranomaisiin sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisuihin perustuvat jatkotoimet. Ongelmia voidaan paremmin ennakoida ja ratkaista kaiken tämän toiminnan yhteydessä paremmin, jos EU:n ja kansallisten viranomaisten välinen tiedonvaihto EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta tehostuu.

Vastaavuustaulukot

Vastaavuustaulukot ovat tärkeä tiedonlähde. Niissä esitetään, miten direktiivejä sovelletaan jäsenvaltioiden lainsäädännössä, ja ne kuuluvat monissa jäsenvaltioissa lainsäädäntömenettelyihin. Taulukot tarjoavat arvokasta tietoa, vaikka niiden edellyttämät kustannukset ja työmäärä ovat hyvin pienet, ja edistävät osaltaan avoimuutta ja tiedonsaantia sekä lainsäädännön ymmärtämistä ja soveltamista, myös tuomioistuimissa.

Komissio sisällyttää edelleen järjestelmällisesti kaikkiin uusiin direktiiviehdotuksiinsa velvoitteen toimittaa vastaavuustaulukko. Se vaatii tätä lainsäädäntömenettelyssä: se lähettää jäsenvaltioille vastaavuustaulukon mallin sen jälkeen, kun direktiivi on hyväksytty, ja pyytää niitä täyttämään sen ja lähettämään komissiolle yhdessä niiden toimenpiteiden kanssa, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komissio myös pyrkii saamaan neuvostolta ja jäsenvaltioilta yleisen sitoumuksen, että vastaavuustaulukot toimitetaan aina.

Yhteisön lainsäädäntöä koskeva koulutus

Yhteisön lainsäädännön asianmukainen soveltaminen riippuu siitä, tekevätkö kansalliset viranomaiset oikeita päätöksiä. Komissio pyytää jäsenvaltiota vahvistamaan, että virkamiehille ja tuomareille on saatavilla perus- ja jatkokoulutusta yhteisön oikeudessa. Näin voidaan yksilöidä lisäkoulutus, jota EU voisi tukea[13]. Komissio tukee edelleen sellaisten tietokantojen saatavuuden parantamista, joihin tallennetaan yhteisön oikeutta koskevia kansallisten tuomioistuinten tuomioita. Se julkaisee selvityksen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka koskee yhteisön lainsäädännön rikkomiseen liittyviä vahingonkorvausvaateita.

TIEDONVAIHTO JA ONGELMANRATKAISU

Nykytilanne

Monet kansalaisten ja yritysten esittämät yhteisön oikeutta koskevat kyselyt ja kantelut olisi käsiteltävä tehokkaasti tiedonvaihdon tai ongelmanratkaisuun liittyvän yhteistyön avulla. Komissiolla on käytössä erilaisia menetelmiä vastata kansalaisille. Yleiset tiedustelut käsitellään esimerkiksi Europe Direct-palvelussa, kansalaisten neuvontapalvelussa ja yritystiedotuskeskuksissa. Jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä ratkaistakseen useita jäsenvaltioita koskevat sisämarkkinoiden ongelmat SOLVIT-järjestelmän[14] kautta.

Kaikkia yhteisön oikeuden soveltamiseen liittyviä tiedusteluja ja valituksia ei kuitenkaan voi ratkaista näillä järjestelmillä. Kun komissiolle esitetään tällainen tiedustelu tai kantelu, sen asianomainen yksikkö selittää lainsäädäntöä ja pyytää tarvittaessa jäsenvaltioita vahvistamaan tosiasiat ja selvittämään kantansa. Tarvitaan nopeita ja rakentavia ratkaisuja, eikä niiden kehittämiseen ole toistaiseksi panostettu tarpeeksi. Komissio ja jäsenvaltiot keskustelevat joistakin kysymyksistä pitkään, vaikka kehitystä onkin saatu aikaan erityisesti sellaisten nk. pakettikokousten yleistyessä, joissa komissio käy jäsenvaltion kanssa läpi kaikki tietyllä alalla käsiteltävänä olevat tapaukset. Merkittävä osa tapauksista ratkaistaan kuitenkin vasta sen jälkeen, kun rikkomusmenettely on aloitettu.

Työmenetelmien parantaminen

Komissio katsoo, että nykyisiä työtapoja voidaan parantaa, jotta kysymykset ja ongelmat saataisiin ratkaistua nopeammin ja voimassa olevien menettelyjen käsittelyä ja hallintoa voitaisiin parantaa[15]. Yhteisön lainsäädännön oikeaa soveltamista koskevat tiedustelut ja kantelut rekisteröitäisiin ja niihin vastattaisiin tulevaisuudessa samoin kuin nykyäänkin. Komissio antaisi selityksiä yhteisön lainsäädännöstä, mutta jos asia edellyttää jäsenvaltion selvitystä tosiasioista tai oikeudellisesta kannasta, kysymys toimitettaisiin asianomaiseen jäsenvaltioon. Ellei asian kiireellisyys edellytä välittömiä toimia ja komissio katsoo, että jäsenvaltion osallistuminen auttaa tehokkaan ratkaisun löytämistä, jäsenvaltiolle annettaisiin nopea määräaika tarvittavien selvitysten, tietojen ja ratkaisujen antamiseen suoraan kansalaiselle tai yritykselle, ja se ilmoittaisi näistä komissiolle. Jos yhteisön lainsäädäntöä on rikottu, jäsenvaltioiden odotettaisiin korjaavan tilanne tai esittävän siihen ratkaisu vahvistetussa määräajassa. Jos jäsenvaltio ei ehdota ratkaisua, komissio toteuttaisi jatkotoimenpiteitä esimerkiksi rikkomusmenettelyn kautta voimassaolevan menettelyn mukaisesti.

Näin jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus selvittää sovituissa puitteissa kysymyksiä omasta kansallisesta oikeudellisesta ja institutionaalisesta näkökulmastaan ja läheltä kansalaista yhteisön lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Jos tähän sitoudutaan tarpeeksi vahvasti, tiedustelut ja kantelut on mahdollista saada selvitettyä nopeasti.

Komission ja jäsenvaltioiden välille luotaisiin siirtomekanismi. Jäsenvaltiossa toimiva keskusyhteyspiste käsittelisi tulevat kyselyt ja niihin esitetyt vastaukset. Yhteyspiste kannustaisi asiaa käsittelevää jäsenvaltion viranomaista vastaamaan rakentavasti, toimittaman tietoa ja ratkaisemaan ongelman tai ainakin selittämään jäsenvaltion kannan.

Tapausten ratkaisu tallennettaisiin, jotta voitaisiin raportoida menettelystä ja mahdollisista jatkotoimista, myös rekisteröinnistä ja rikkomusmenettelyn aloittamisesta. Raporteissa mainittaisiin selvittämättä olevien ongelmien määrä, luonne ja vakavuus sekä se, tarvitaanko muita, kohdennettuja ongelmanratkaisujärjestelyjä tai räätälöityjä alakohtaisia aloitteita[16].

Näiden toimenpiteiden avulla voitaisiin osaltaan vähentää rikkomusmenettelyjä ja tehostaa niiden hallinnointia. Komissio ehdottaa, että vuonna 2008 järjestetään pilottihanke, johon osallistuisi ensin muutamia jäsenvaltioita ja joka voitaisiin laajentaa kaikkiin jäsenvaltioihin ensimmäisestä toimintavuodesta tehdyn arvioinnin jälkeen. Komissio huolehtii toimenpiteitä testatessaan siitä, ettei jäsenvaltioita konsultoida toistuvasti, ja käyttää kesken olevien asioiden osalta edelleen oikeuttaan toteuttaa jatkotoimenpiteitä.

Työmenetelmän muutoksella pyritään tarjoamaan nopeampia vastauksia kansalaisille ja yrityksille ja ratkaisuja ongelmiin esimerkiksi määräämällä seuraamuksia rikkomisista. Kunkin jäsenvaltion on tehtävä kaikkensa, jotta kanteluihin löytyisi yhteisön lainsäädännön mukainen ratkaisu ja jotta lyhyitä määräaikoja noudatettaisiin kaikissa tapauksissa. Tämä edellyttää vahvaa poliittista tukea ja tarvittavia resursseja komissiolta ja jäsenvaltioilta. Näitä ehdotuksia, jotka edellyttävät kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa vuonna 2002 annetun tiedonannon[17] muuttamista, kehitetään edelleen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toimielinten välisen vuoropuhelun pohjalta.

Lisäksi komissio kehittää täydentäviä toimia tiedustelujen käsittelyn tehostamiseksi. Se pyrkii parantamaan kansalaisten mahdollisuuksia käyttää nykyisiä tiedotuspalveluja luomalla verkossa toimivan keskitetyn palvelupisteen. Komissio tarkastelee myös, voidaanko sen edustustot ottaa mukaan ongelmanratkaisuun.

On huomattava, että kantelijat voisivat eräissä tapauksissa käyttää oikeuksiaan tehokkaammin suoraan kansallisella tasolla. Vain kansallinen tuomioistuin voi soveltaa tiettyjä oikeuskeinoja, kuten viranomaisia koskevia kieltotuomioita, kansallisten päätösten kumoamisia ja vahingonkorvauksia.

RIKKOMISTAPAUSTEN TEHOKKAAMPI HALLINTA

Rikkomusmenettely on hyvin tärkeä osa yhteisön lainsäädännön oikean soveltamisen valvontaa. Sen tarpeen pitäisi vähentyä edellä kuvattujen ongelmanratkaisu- ja ehkäisytoimien ansiosta. Tämä puolestaan johtaa rikkomusmenettelyjen tehokkaampaan käsittelyyn ja ratkaisemiseen.

Lain asianmukaista soveltamista voidaan parantaa myös priorisoimalla tapauksia[18].

Kaikki kantelut ja rikkomiset käsitellään. Priorisointi tarkoittaa, että komissio käsittelee tietyt tapaukset nopeammin ja intensiivisemmin kuin toiset.

Etusija olisi annettava niille rikkomisille, jotka aiheuttavat suurimman riskin, joiden vaikutus kansalaisiin tai yrityksiin on suurin tai jotka viedään useimmin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen. Näitä ovat

- niiden toimenpiteiden ilmoittamatta jättäminen, joilla direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, tai muun ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti,

- yhteisön lainsäädännön rikkominen (myös noudattamatta jättäminen), jonka myötä tulee esiin periaatteellisia kysymyksiä tai jolla on erityisen kauaskantoinen kielteinen vaikutus kansalaisiin, esimerkiksi EY:n perustamissopimuksen periaatteiden ja puiteasetusten ja -direktiivien pääkohtien soveltamiseen liittyvät kysymykset,

- niiden tuomioistuimen tuomioiden noudattamatta jättäminen, joissa lainsäädäntöä todetaan rikotun (EY:n perustamissopimuksen 228 artikla).

Kyseiset ryhmät kuuluvat laajempiin ensisijaisiin tavoitteisiin, joista päätettiin vuonna 2002[19]. Ensimmäisen ja kolmannen ryhmän sisältö on selkeä. Toiseen ryhmään liittyvät periaatteet voidaan määritellä ja yksittäisten kysymysten vaikutuksen laajuus arvioida alakohtaisesti riippuen resurssien saatavuudesta, kuten todetaan esimerkiksi tulevassa ympäristöalaa käsittelevässä tiedonannossa. Komissio kuvaa ja selvittää näihin ensisijaisiin tavoitteisiin liittyvää toimintaansa vuodesta 2008 alkaen vuosikertomuksissaan.

Seuraaviin tapauksiin olisi sovellettava erityisiä arviointiperusteita niiden osalta aikaan saadun kehityksen valvomiseksi:

- niiden toimenpiteiden ilmoittamatta jättäminen, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä: tavoitteena olisi oltava, että virallisen ilmoituksen lähettämisestä kuluu enintään 12 kuukautta siihen, että asia ratkaistaan tai viedään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen,

- poikkeustapauksia lukuun ottamatta menettelyissä, jotka koskevat tuomioistuimen aiemman tuomion noudattamista, vastaavan ajan olisi oltava keskimäärin 12–24 kuukautta.

Muille tärkeimmille tapauksille on vaikea asettaa merkityksellistä yleistä arviointiperustetta, sillä ne ovat huomattavan erilaisia sisällöltään ja taustaltaan. Niitä hallitaan erityisellä tavalla, jotta varmistetaan nopea eteneminen.

Komissio vahvistaa olevansa sitoutunut työskentelemään intensiivisemmin asian tärkeysjärjestyksen mukaan. Se tekee menettelyn useimmissa vaiheissa päätöksiä useammin, jotta asia etenisi nopeasti.

VUOROPUHELUN JA AVOIMUUDEN LISÄÄMINEN

Toimielinten välinen vuoropuhelu

Kaikki EU:n toimielimet ovat mukana yhteisön lainsäädännön soveltamisessa. Päätöksenteon sujuvuuden kannalta on tärkeä arvioida, miten säädöksiä sovelletaan. Toimielinten välinen keskustelu yhteisön lainsäädännön vaikutuksesta, sen soveltamisesta, hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta, sekä ongelmien perimmäisten syiden analysointi voivat rikastuttaa politiikan arvioimista ja kehittämistä.

Komissio keskittyy vuosikertomuksessaan strategisiin kysymyksiin, eri aloja koskevan lainsäädännön nykytilan arviointiin, ensisijaisiin tavoitteisiin ja tulevan työn suunnitteluun. Se myös tarkastelee niitä lainsäädännön aloja, joita rikotaan useimmin. Näin edistetään toimielinten välistä strategista vuoropuhelua siitä, miten pitkälti yhteisön lainsäädäntö saavuttaa tavoitteensa, mitä ongelmia on havaittu ja mitkä olisivat mahdollisia ratkaisuja niihin. Tämänkaltaisesta laajasta analyysistä voitaisiin saada perustaa Euroopan parlamentissa ja neuvostossa käytäville keskusteluille.

Tämän tiedonannon liitteessä ehdotetaan tiettyjä lainsäädännön aloja tai toimenpiteitä, joiden soveltamisesta voidaan käydä keskustelua toimielinten välillä.

Avoimuuden lisääminen

Avoimuus ja tehokas viestintä ovat keskeisiä EU:n toimielinten ja kansalaisten välisessä suhteessa. Lainsäädännön soveltaminen on tärkeää niin kansalaisten, yritysten, kansalaisyhteiskunnan, kansallisten ja alueellisten viranomaisten, Euroopan parlamentin kuin jäsenvaltioiden kansanedustuslaitostenkin kannalta. Komissio tiedottaa jo nyt monista asioista vuosikertomuksessaan. Se esittää kantelijoille tiivistelmänä tiedot kaikista kantelun päävaiheista, avustaa Euroopan parlamentin vetoomusvaliokuntaa ja toimittaa pyynnöstä tietoja muillekin valiokunnille sekä vastaa parlamentin jäsenten kysymyksiin ja oikeusasiamiehen tiedusteluihin.

Komissio jatkaa avoimuuden lisäämistä ja tiedottaa yleisesti yhteydenottoja, tiedusteluja ja kanteluja koskevan uuden lähestymistavan toiminnasta. Se varmistaa, että rikkomusmenettelystä julkaistaan tietoja tiivistetysti kaikissa sen vaiheissa virallisen ilmoituksen tekemisen jälkeen. Tätä varten mukautetaan jo toiminnassa olevaa tietokantaa. Komissio pitää jäsenvaltioiden kanssa käymänsä yhteydenpidon sisällön ja aikataulun luottamuksellisena asiakirjojen tutustumismahdollisuuksia koskevien sääntöjen mukaisesti ja rikkomusmenettelyn tehokkuuden varmistamiseksi niin kauan kuin asioiden käsittely on kesken.

Komissio julkaisee lisää tietoa myös täytäntöönpanon lähestyvistä määräajoista ja siitä, miten jäsenvaltiot ovat suoriutuneet täytäntöönpanosta ja vastaavuustaulukoiden ilmoittamisesta. Se aloittaa uusia toimia, jotta sen sähköinen tietokanta, joka sisältää kansallisia täytäntöönpanotoimia koskevat ilmoitukset sekä vastaavuustaulukot, saataisiin kaikille avoimeksi ennen kuin järjestelyt kansallisten tietokantojen tekemisestä avoimiksi saadaan päätökseen. Komissio jatkaa Europa-sivustolla olevan EU:n lainsäädäntöportaalin kehittämistä.

IV. PÄÄTELMÄT

Yhteisön lainsäädännön oikea-aikainen ja asianmukainen soveltaminen on hyvin tärkeää, jotta EU:n vahva perusta voidaan säilyttää ja varmistaa, että EU:n politiikalla on suunnitellut vaikutukset ja edut kansalaisille. Sekä EU:n toimielinten että jäsenvaltioiden kannalta on tärkeää säilyttää perusta lujana ja sitoutua entistä vahvemmin siihen, että lainsäädännön oikea soveltaminen on etusijalla.

Tässä tiedonannossa kuvataan niitä toimia, joiden avulla komissio pyrkii parantamaan yhteisön lainsäädännön soveltamista, sekä jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja neuvoston odotettua panosta asiaan.

Liite Arvioitaviksi ehdotetut yhteisön lainsäädännön alueet

[1] Yhteisön lainsäädännöllä tarkoitetaan lainsäädäntöä, joka perustuu Euroopan yhteisöjen ja Euratomin perustamissopimuksiin sekä muihin kansainvälisiin sopimuksiin. Lainsäädäntöä on kertynyt mittavasti, erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisten puitesopimusten kautta. Jäsenvaltioilla on sitova velvollisuus saattaa tämä lainsäädäntö osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaikka sen täytäntöönpanon valvonnassa ei voida käyttää rikkomusmenettelyjä. Kyseistä EU:n lainsäädäntöä ei käsitellä tässä tiedonannossa.

[2] KOM(2002) 725 ja KOM(2006) 689.

[3] EP N:o 2005/2150(INI) (lopullinen A6-9999/2006).

[4] EY:n perustamissopimuksen 10 artikla.

[5] EY:n perustamissopimuksen 211 artikla.

[6] Ensin tehdään virallinen ilmoitus ja tämän jälkeen annetaan perusteltu lausunto (EY:n perustamissopimuksen 226 artikla). Eräillä aloilla, kuten maatalouspolitiikassa ja muissa rahoitusohjelmissa, joilla on omia suoraan sovellettavia säännöksiä, tilien tarkastamis- ja hyväksymisjärjestelyt saattavat vähentää tarvetta turvautua rikkomusmenettelyyn.

[7] Yhdistetyt asiat C-20/01 ja C-28/01, komissio v. Saksa, tuomio 10.4.2003, Kok. 2003 s. I-3609, 29–30 kohta, ja asia C-471/98, komissio v. Belgia, tuomio 5.11.2002, Kok. 2002, s. I-9861, 39 kohta.

[8] EY:n perustamissopimuksen 228 artikla ja asiakirja SEC(2005) 1658. (tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan soveltamisesta).

[9] Miltei 1000 omasta aloitteesta käsiteltäväksi otettua tapausta (30 %), miltei 1700 kanteluihin liittyvää tapausta (51 %) ja miltei 600 tapausta, jotka liittyvät ilmoittamatta jättämiseen (19 %).

[10] EU:n viimeaikainen laajentuminen ja viime vuosina hyväksytyn yhteisön lainsäädännön suuri määrä saattavat lisätä esiin tulevien asioiden määrää.

[11] Kyseessä ovat viimeisimmät, vuotta 2005 koskevat tiedot, jotka vastaavat pitkälti edeltävien vuosien lukuja.

[12] Jäsenvaltiot muuttavat direktiivit kansallisiksi laeiksi, jotka lisätään osaksi jäsenvaltioiden oikeudellista kehystä. Asetusta sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Direktiivien korvaaminen asetuksilla silloin, kun se on oikeudellisesti ja poliittisesti hyväksyttävissä, saattaa yksinkertaistaa tilannetta, sillä asetuksia sovelletaan välittömästi ja asianosaiset voivat vedota niihin tuomioistuimissa suoraan.

[13] Nykyisten rikos-, yksityis-, kauppa-, kilpailu- ja ympäristöoikeuden alalla toteutettavien tointen lisäksi.

[14] http://ec.europa.eu/solvit/site/index-en.html.

[15] Tämä ei kuitenkaan koske nykyistä ennakkovaroitusjärjestelmää, SOLVIT-järjestelyä tai tietyillä aloilla suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, jossa on vahvistettu komission ja jäsenvaltioiden välinen toimivallan jako lainsäädännön soveltamisessa (esimerkiksi maatalouteen ja yhteisön tärkeimpiin rahastoihin liittyvät maksut).

[16] Esim. EU:n kansallisten tutkinta- ja täytäntöönpanoviranomaisten verkko, joka perustettiin asetuksella (EY) N:o 2006/2004.

[17] KOM(2002) 141.

[18] Yhdistetyt asiat C-20/01 ja C-28/01, komissio v. Saksa, tuomio 10.4.2003, Kok. 2003 s. I-3609, 29–30 kohta, ja asia C-471/98, komissio v. Belgia, tuomio 5.11.2002, Kok. 2002vs. I-9861, 39 kohta.

[19] Vuonna 2002 annetun tiedonannon 3.1 jakso ja EY:n perustamissopimuksen 228 artiklan soveltamista koskevan komission tiedonannon (SEC(2005) 1658) 16.4 kohta, joka koskee tiettyjä seikkoja rikkomisen yleiseen ja yksityiseen etuun kohdistuvien vaikutusten havaitsemisessa, kun kyse on rikkomistapauksen vakavuutta koskevan kertoimen soveltamisesta.